Aihearkisto: Kalevi Kannus, blogi ajassa

Olkaa tervetulleita kipeätkin muistot. Te olette kaukainen nuoruuteni.

Valkoisentalon yli-ikäinen ongelmanuori?

Esko Valtaoja, tunnettu ajattelija, kirjoittaa kolumnissaan Turun Sanomat 22. tammikuuta 2019 mm.

Donald Trump on nyt ollut vallassa kaksi vuotta, mutta maailmanloppua ei ole tullut.n Yhdysvalloissa on edelleen aikuisiakin, jopa Valkoisessa talossa, eikä yli-ikäinen ongelmanuori ole pystynyt saamaan pelätyn kaltaista tuhoa.

Amerikasta ei ole tullut suurta, vaan yhä pienempi. Voi olla, että tulevaisuudessa nähdään nimenomaan vuosi 2018 merkkipaaluna: siihen päättyi Yhdysvaltojen maailmaherruus.

Lehtileike samasta kolumnista:

Briteille EU:ssa rajatarkastukset

Britannian rajavartiolaitos varoittaa maan hallitusta siitä, että sopimukseton brexit voi johtaa rajaturvallisuuden rapautumiseen.

Asia selviää vuodetuista luottamuksellisista asiakirjoista, jotka Sky News on saanut haltuunsa.

”Rajavartiolaitoksen hallitukselle valmistelemien asiakirjojen mukaan EU-ero ilman sopimusta voi aiheuttaa häiriöitä rajalla. Tämä voi näkyä esimerkiksi laajoina myöhästymisinä ja pitkinä jonoina suurilla lentokentillä sekä St. Pancrasin rautatieasemalla Lontoossa, josta Eurostar-juna lähtee kohti Kanaalitunnelia ja Manner-Eurooppaa.

Sky News kertoi jo maanantaina haltuunsa saamien asiakirjojen perusteella, että brexit ilman sopimusta saattaa pienentää Doverin sataman rahtikapasiteettia jopa 87 prosentilla.

Tiettyjen EU-järjestelmien menettäminen merkitsee sitä, että Britannian rajaviranomaisilla ei ole käytettävissään yhtä hyviä tietokantoja kuin aiemmin. Rajaviranomaiset eivät esimerkiksi pysty tekemään eroa Britanniassa jo asuvan tai maahan vierailulle tulevan EU-kansalaisen välillä. Myös rikollisten tunnistaminen rajalla saattaa vaikeutua.

Britannian kansalaiset eivät myöskään jatkossa voi luultavasti käyttää EU:hun matkustaessaan automaattisia passintarkastuspisteitä, vaan heidän pitää mennä samoihin jonoihin muiden EU:n ulkopuolelta tulevien matkustajien kanssa. EU-kansalaiset sen sijaan saavat jatkossakin käyttää automaattisia passintarkastuspisteitä tullessaan Britanniaan.”

Eurooppa murrokseen, ellei peräti kaaokseen…

Jussi Halla-aho tähtää (ja uskoo tulevansa valituksi) EU-Suomen pääministeriksi…

Järisyttävä keikahdus tulossa Eurooppaan – ”EU-myönteisen sinipunan kuolema” parlamentissa.

”On myös arvioitu, että Ranskan Marine Le Peniin vahvimmin henkilöityvät Euroopan uudet kansallismieliset puolueet voivat saada jopa neljänneksen europarlamentin edustajanpaikoista kevään vaaleissa. Myös Ronkainen nostaa esiin tämän mahdollisen kehityskulun. LUE LISÄÄ: EU-parlamenttia odottaa iso myllerrys – Kansallismielisille jopa neljännes paikoista?

EU-parlamentin kansallismieliset ryhmät ovat eripuraisia, mutta periaatteessa eri ryhmien yhteiset tavoitteet jakavista puolueista voitaisiin luoda yksi suurempi parlamenttiryhmä. Kaikkien kansallismielisten ryhmien yhdistyminen tekisi niistä toiseksi suurimman ryhmän, mutta kolmanneksi suurinkin ryhmä riittäisi”, Ronkainen pohtii.

Lähde:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/järisyttävä-keikahdus-tulossa-eurooppaan-–-”eu-myönteisen-sinipunan-kuolema”/ar-BBSzLcU?ocid=spartanntp

Punnuksen kaivo talvisodan ajalta, avattu

Talvisodan joukkohaudan kaivo-projekti

Lehtileike Ilta-Sanomat 5.1.2019 -Tästä Ilta-Sanomien verkkojuttuun ..> https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005956085.html

Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut koko elämäni mittainen.

Jo varhaisina kouluvuosina tutkailin tietosanakirjoja. Tietoja oli niukasti saatavissa. Sodan vuosina kansa taisteli, mutta sodan jälkeen kansakunta vaikeni, etenkin ns. ”vaaran vuosina”.
Valokuvan isästäni löysin 1950-luvun alkuvuosilla kansakoulun (jossa asuimme) johtajaopettajan kirjahyllystä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista ”Vapautemme hinta”.
Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin 2004 Erkki Hautamäen ja pääsin osallistumaan hänen talvisotaa käsittelevään ”Suomi myrskyn silmässä” ensimmäisen osan tutkimuksiin. Kirjasta on jatkosotaa käsittelevän toisen osan käsikirjoitus oikolukuvaiheessa.

Aate Matias Hautamäki, sotilaskuvassa
Talvisodan joukkohautana 78 vuotta toimineesta kaivosta kuvassa 15. joulukuuta 2018 ylösnostetut kolme tuntolevyä, joista yksi on isäni. Sotavainajien etsintä, maastokartoitukset ja kaivon tyhjentäminen toteutui yli rajan projekti-yhteistyöllä. On omalla kohdallani uskomaton tunnepaketti kirjoittaa näitä sanoja historian tosiasioina.

AVAIMET kaivohankkeelle ovat Jari Jaakkolan historiatutkimuksesta IITIN komppanian vaiheista.


Teos on kirjastoista kaukolainattavissa.

Muolaan Punnuksen kansakoulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi on Martti Saarento 1977 julkaistussa kirjassaan ”Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa” olettanut koulun KAIVOA.

Leike kirjasta.

Tuo tieto on nyt tutkittu.

SEURA-lehti 3.1.2019: Legenda kaivoon haudatuista talvisodan kaatuneista sai vahvistuksen
– Suomalaissotilaiden tuntolevyjä löytyi Muolaan pikkukylästä karmeasta paikasta
Karjalan kannaksella Punnuksen taistelussa helmikuussa 1940 katosi paljon suomalaissotilaita. Huhujen mukaan venäläiset hautasivat heitä kylän koulun kaivoon – ja nyt tarinalle saatiin vahvistus.

Tyhjennetty kaivo

Ämpäri pohjalta

Jarkko Väänänen kertoo projektin kenttätyön taustoista ja vaiheista:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.

Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.

Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.

Risikon lausuma

Olen koko päivän kuunnellut uutisissa eduskunnan puhemiehen Paula Risikon lausumaa, jonka hän toivoisi päätyvän lakiehdotukseksi.

Hän ehdottaa, että jopa jo pysyvän oleskeluluvan saaneet henkilöt asetettaisiin eriarvoiseen asemaan Suomessa lain edessä. Meillä on aiemmin tehty takautuvia lain säädöksiä, kuten sotarikollisiksi tuomittujen henkilöiden kohdalla tapahtui, lähinnä kai Neuvostoliiton vaatimuksesta.

Taustalla puhemiehen ehdotuksessa ovat kai tällä hetkellä Oulussa alaikäisten raiskauksesta epäiltyjen kiinnisaatujen ulkomaalaistaustaisten miesten rankaiseminen. Oletan ettei Paula Risikko kuitenkaan ole ajatellut ehdotustaan ihan loppuun asti.

Haluammeko todella, että laki ei ole sama kaikille ihmisille. Eikö meillä jatkuvasti sanota, että lain edessä kansalaiset/ihmiset ovat tasa-arvoisia? Toki lain tulkinta ja samanarvoisuus eivät aina läheskään ole totta, mutta ainakin teoriassa lain kuuluu kohdella rikoksia tehneitä samanarvoisesti. Lapsi tai alaikäinen vahingoittuu varmasti ihan samalla tavoin olipa raiskaaja kotimainen tai ulkomailta muuttanut, eikö siis laissa säädetty rangaistus ole riittävä jos kyseessä on maahanmuuttaja?

Jos tämä laki on liian lepsu, eikö sitä siis pitäisi muuttaa, niin että olipa hyväksikäyttäjä tai raiskaaja kuka hyvänsä rangaistus täyttäisi ihmisten oikeustajun ja lain tarkoituksen?

Jos alamme erotella ihmisiä lain edessä heidän syntyperänsä, ihonvärinsä, uskontonsa, syntymämaansa perusteella, emmekö ole lakia muutettaessa hakoteillä? Meillä on jo maahanmuuttajien sukupolvia, jotka elävät täällä sulassa sovussa kaikkien kanssa, alammeko nyt siis lain avulla eriarvoistaa heitä?

Meillä karkotetaan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet muuta kuin yrittäneet saada paremman elämän tai edes säilyä hengissä, joten lupamenettely ei ole mitenkään tasapuolinen jokaisen kohdalla, mutta jo pysyvän luvan saaneen luulisi sentään saaneen mahdollisuuden vakaaseen elämään tässä maassa.

Rikollisia pitää rankaista ja mahdollisuuksien mukaan ehkäistä rikoksia tapahtumasta, Mutta lain pitää kohdella kaikkia samalla tavoin.

Marjatta Kannus
Turku

Suojaako ristisanatehtävien ratkominen muistisairauksilta?

KANSIKUVA.. YHTEISHYVÄRISTIKOT

Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi ristisanatehtävien tai Sudokujen ratkominen ei suojaa ihmistä muistisairauksilta. Tutkimuksesta kertovat muiden muassa BBC sekä Medical Xpress.

VANHENEMINEN onko se tiedettä vai taidetta?

Miten muistisairauden erottaa tavallisesta muistamattomuudesta?

Kognitiivinen reservi, eli aivojen kestävyys ja kyky ylläpitää normaaleja toimintoja ikääntymisestä ja sairauksista huolimatta, on aiemmin yhdistetty pienentyneeseen muistisairauksien riskiin sekä niiden ilmenemisen lykkääntymiseen. Kognitiivista reserviä kerryttää esimerkiksi aivojen monipuolinen käyttö läpi elämän.

Tuore skotlantilaistutkimus todistaakin, että halki elämän jatkuneet älylliset harrasteet ylläpitävät mielen mutkatonta toimintaa. Tutkimus ei kuitenkaan osoittanut, että ristisanatehtävien tai sudokujen ratkominen suojaisi muistisairaudelta.

LUE MYÖS: Kymmenen merkkiä alkavasta muistisairaudesta

Älylliset aktiiviteetit eivät ole hyödyttömiä

BMJ-julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa tarkasteltiin liki viittäsataa vuonna 1936 syntynyttä ihmistä, jotka olivat tehneet älykkyystestin 11-vuotiaina. Tutkimus alkoi, kun osallistujat olivat noin 64-vuotiaita. Osallistujat tekivät 15 vuoden aikana viidesti muistia ja mielen toimintojen nopeutta mittaavat testit.

Testien perusteella selvisi, etteivät ongelmanratkaisuun liittyvät harrastukset suojanneet osallistujia mielen rapautumiselta muistisairauksien yhteydessä.

Älylliset aktiviteetit olivat kuitenkin yhteydessä ihmisen kykyyn oppia uutta ja muistaa aiemmin oppimansa ikääntyessäänkin. Tämän ansiosta kognitiivinen taso on korkeampi ja ”pudotusvaraa” enemmän.

Terveelliset elämäntavat avainasemassa

Muistisairauksien ennaltaehkäisyssä olennaista on liikunta sekä ravitsemus. Myös sosiaalisen ja henkisen aktiivisuuden on todettu vähentävän muistisairauksien vaaraa, kuten myös tupakan ja alkoholin käytön sekä stressin välttelyn.

Harrastuksilla uskotaan olevan jonkin verran vaikutusta muistin säilymiseen. Esimerkiksi musiikin kuuntelun ja tuottamisen on huomattu aktivoivan aivoissa alueita, jotka auttavat muistamaan paremmin.

Maailmanpolitiikan ihannetilako?

TÄTÄKÖ ”KANSANVALLAN TAHTOA” suuri joukko suomalaisiakin IHANNOI?

– Jos me saadaan Euroopaan oikein kaaottinen brexit ja Don Trump alkaa sohimaan kauppasotarintamalla, sekä Meksikon rajamuurihankkeellaan niin, että Yhdysvallat ajautuu kaaokseen, autotullit nousevat, siitä me saadaan Eurooppaan sellainen uhkakuva, että voidaan puhua ensi vuonna taantumasta., Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kertoo.

MUUTEN, miten ”Suomen keltaliivien” mielenilmauus 17.12.2018 onnistui?

Ville Tavion sananvapaus?

VILLE TAVIO luettelee kriteereitä, joiden kautta pitää perusteltuna EU:n vertailua Neuvostoliittoon ja natsi-Saksaan.”Yhden näkemyksen esittäminen totuutena opetuksessa ja valtio-omisteisessa mediassa. Nimellinen sananvapaus, todellisuudessa kasvava sensuuri. Tuotetaan propagandaa keksityin termein kuten ”vihapuhe” tai ”populismi”, jotka todellisuudessa tarkoittavat lähinnä järjestelmän vastustamista.

Pyrkimys estää ja mustamaalata järjestelmän vastustajat.

Keskuskomitean harvainvalta, jossa yhdestä maasta johdetaan järjestelmälle suosiollisten hallitusten vetämiä vasallivaltioita. Järjestelmän suuruudenhulluja visioita ja laajentumispyrkimyksiä. Sokea usko omaan byrokratiaan ja säätelyyn. Massiiviset väestönsiirrot. Näennäisesti menestyvä mutta velkarahaan perustuva valtiontalous. Johtohenkilöitä ei valita vaaleilla, vaan heidät nimitetään eliitin keskuudesta”, Tavio listaa.

NÄINKÖ on oikeasti ollut ja edelleen Euroopan Unionin jäsenvaltioiden tahto? ?

Valtio ei ole suku

Presidentti Tarja Halosen mukaan suomalaisen yhteiskunnan on vaikea ottaa sellaista käytöstä ohjaavaa roolia, joka monissa maissa on perheellä ja suvulla.

– Tähän on voinut vaikuttaa se, että jos maahanmuutto perustuu nuoriin miehiin, he ovat usein tottuneet siihen, että joku muu kontrolloi heitä. Eivät he ole saaneet omissa maissaan vapaasti kulkea. Silloin perheyhteisön, isoveljen tai isän aseman ottaminen on meille paljon vaikeampaa.

Olennaisena keinona vastaavien tapausten ennaltaehkäisyyn Halonen piti sitä, että Suomeen muuttavilla olisi ympärillään yhteisö suitsimassa käytöstä.
– Paljon turvallisempaa on sellainen maastamuutto ja pakolaispolitiikka, jossa muutetaan perheittäin. Siksi perheitä pitäisi yhdistää, jotta se oman yhteisön lähikontrolli saadaan toimimaan. Samalla tavalla meillä Suomessakin oma yhteisö vahtii enemmän kuin poliisi, Halonen kertoo.

Ihmiselämisen arvo demokratiassa

IHMISEN ARVO…

Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on määritellyt ihmisarvon demokratiassa viittauksella Unkarin pääministerille:
”Aion puhua nyt suoraan:
Jos olet oikeusvaltioperiaatetta ja itsenäistä oikeuslaitosta vastaan, et ole kristillisdemokraatti.
Jos et pidä vapaasta lehdistöstä ja kansalaisyhteiskunnasta.
Jos hyväksyt homofobian, nationalismin ja antifeminismin, et ole kristillisdemokraatti.
Jos panet valtion ja kansakunnan vapauden ja yksilön arvojen edelle, et ole kristillisdemokraatti”, Tusk sanoi.”

Mitä USA edellä, sitä suomalaisetko perässä?

Perussuomalaisissa kuohutaan historiantutkija Oula Silvennoisen kommenteista puoluetta koskien.

Silvennoinen on kritisoinut perussuomalaisia Twitterissä ja Ylen A-studion Talkissa. Silvennoinen on aiemminkin suhtautunut hyvin kriittisesti perussuomalaisiin.

”Se keskusteluilmapiiri, joka tässä maassa tänä päivänä vallitsee, siitä suurin osa on perussuomalaisten vika. Tästä kun mennään pois studiosta ja avataan sosiaalinen media, niin sieltä sitä saa taas kuulla”, Silvennoinen sanoi eilen Ylen A-Talkissa, jossa keskusteltiin yhteiskunnan kahtiajakautumisesta.

”Minkään muun puolueen kuin perussuomalaisten vakiotaktiikkana ei ole järjestelmällinen some-häiriköinti ja -painostus. Puolueen kansanedustaja, kannattajat ja häiriköinnin työkaluna toimiva anonyymien rinnakkaistilien joukko haluavat todistaa, ettei asia ole näin”, Silvennoinen on tviitannut.

MIHIN viha ja väkivallan lietsominen johtaa? Näitä lippulinnojako ihmiskunta kaipaa ja ihannoi?

Mari Palo solistin osillaan on hivelevintä livenä.

MUSIIKIN nautintoilta Turun linnateatterissa lauantaina 27.lokakuuta 2018. Tapiola Big Bandin operettisävelten konsertissa.

Entisen elokuvateatteri Dominon sali ei ole akustiikaltaan kovin hyvä, mutta äänen toistolla ja kaiuttimien balanssilla orkesterin sointi tuotti nautinnolliset esitykset.

Mari Palo solistin osillaan on hivelevintä etenkin livenä.

Odottelimme Marjatan (pyörätuolissa) kanssa kotiin kuljetustamme… kohtasimme iki-ihanan äänen Mari Palon ja hän pysähtyi juttelemaan toviksi. Ylävitosilla erottiin.

* Etsin YouTubesta Mari Palon ja TBB:n yhteisesitystä, mutta näyttönä:

Muistona konsertti viipyy sieluni silmäripsien takana varmasti pitkään…

Tämä Sininen huivi ei ollut Turun ohjelmassa, mutta

 

 

 

 

Olavi Virta elokuva

KOHTAAMISIA

Kävimme Kaarinan kinossa katsomassa Olavi Virta elokuva. Se herkisti omat muistot yli 50 -vuoden taakse.

Kerran meitä hälytettiin Ilomantsin lavalle korvaamaan… soittojoukkue, joka oli tullut paikalle humalassa ja poliisit veivät pojat putkaan; ilmeisesti ”kuntotestissä” tuli kärhämää. Emme nähneet poistettua solistia ja yhtyettä, mutta kyllä se paikalla selville tuli, sen verran pettymystä yleisöstä ilmeni. Tuo lehtileikkeen keikkamme se ei ollut…

Elokuvassa kerrotaan ko. Ilomantsin tapaus, mutta eri tavalla mitä se silloin tapahtui oikeasti.-.

Ilomantsin kompurointi aiheutti Olavi Virran julkisuuskuvalla varsin pahan lankeamisen. Keikat vähenivät.
Sittemmin Jaakko Salo nosti Virran vanhat ja uudet levyt markkinoille. Elokuva kunnianosoitus äänen mestarille.

Olimme tuolloin suosikkiyhtye pohjois-karjalassa. Lehtileikkeissä oleva Ilomantsin keikka ei ole sama tapaus..

Amerikan konservatiivien moraali?

Liittovaltion keulilla norsu lasikaapissa…

Entinen diplomaatti, historioitsija Jukka Seppinen arvioi, että EU:n ”tehtävä vapaan maailman ykkösedustajana” saattaa olla todellisuutta piankin. Hän viittaa brexitiin ja Donald Trumpin protektionistiseen politiikkaan.

Kts… MSN-artikkeli

Ex-diplomaatti varoittaa Eurooppaa: ”Näin kävi ensimmäisen maailmansodan jälkeen”

”Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä. EU:n hajottamistoiminnan vastustaminen vaatii määrätietoista ja lujaa yhteistuumaisuutta. Yhdessä Eurooppa on vahva, hajonneena Eurooppa altistuu historian kauhukuvalle, sotiin ja sekasortoon. Näin kävi ensimmäisen maailmansodan jälkeen”, Seppinen kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.
Seppinen varoittaa samalla yleispolitiikan ennalta-arvaamattomuudesta ja nostaa esimerkiksi Britannin ja USA:n suhteen.
”Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen erityinen atlanttinen suhde on pitkään ollut luja ja horjumaton. Tämän erityissuhteen merkitys kuitenkin näyttää tänään murenevan. Syynä on yksinkertaisesti presidentti Donald Trumpin Yhdysvaltoja sisäänpäin kääntävä politiikka, joka ei näytä säästävän Isoa-Britanniaakaan. Juuri mikään historiallinen vahvakaan ulottuvuus ei ole tältä osin enää pyhää”, Seppinen kommentoi.
Hän sanoo, että tässä on samalla mahdollisuus EU:lle, jonka olisi nyt kehitettävä integraatiota uusille aloille, kuten turvallisuuspolitiikkaan.
”Euroopan Unionille tämä on suuri historiallinen mahdollisuus, joka on jo johtanut myönteiseen liikkeeseen. Brexit-Isolle-Britannialle, lähes kaikki keskeiset suunnat saattavat heiketä. Ei ihme, että vaatimukset uudesta kansanäänestyksestä EU-erosta kiihtyvät Britanniassa.”

Britannian on määrä erota EU-jäsenyydestä ensi maaliskuun lopulla. Brexit-neuvotteluiden suurimmaksi huolenaiheeksi on noussut, kykenevätkö osapuolet edes laatimaan sopimusta siitä, millaiset välit unionilla ja briteillä on brexitin jälkeen. EU on asettanut sopimuksen takarajan marraskuulle.
”Vahvimmillaan ydinasevalta Britannia on puolustuksessa ja saman tien Natossa. Silti yleisellä tasolla brexitin kannattajien odotukset maan historiallisen suurvalta-aseman, globaalin Britannian palauttaminen ei näytä olevan realismia tänä päivänä”, Seppinen kommentoi.