HANKE: Pojat kotiin…

Otsikon valokuva Jarkko Väänänen

Koulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi oletetaan koulun KAIVOA. Tämä kertomuksen tieto nyt tutkitaan. Katso laajemmin Punnuksen kaivo-hankkeesta ja taustoista.

Jarkko Väänänen:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.


 

 
Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.
 
Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…
 

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…
ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista lainattavissa.


 

 

 

 

 

 

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

 

 

 
MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.
 

Jos on vaadittu velkaa joka on maksettu

Tässä lainsäädäntöä.

Hilkka Laikko kirjoittaa;
Jos vaaditaan velkaa, joka on
1. maksettu tai
2. vanhentunut tai muutoin perusteeton ilman laskuja esitetty ns ”luettelosaatava”:

Kauppakaaren 9 luvun 11 §:n mukaan
”joka vaatii velkaa, minkä tietää maksetuksi vetäköön sakkoa puolen siitä, mitä vaatii, asianomistajalle yksinänsä”.

Kauppakaaren 10 luvun 4 §:n mukaan
”jos pantti turmeltuu siitä, että sen haltija ei ole sitä oikein hoitanut, korvatkoon hän sen täysin; jos se turmeltuu tapaturmasta eikä huolimattomuudesta, olkoon vahinko omistajan, ja maksakoon hän kuitenkin sen, mistä pantti on annettu”.

Kauppakaaren 11 luvun 2 §:n
”jos joku kieltää lainan ja hänen sitten havaitaan tieten pitävän sitä hallussansa, niin antakoon sen takaisin ja korvatkoon vahingon; vetäköön lisäksi sakkoa puolen sen arvosta”.

Kauppakaaren 11 luvun 3 §:n mukaan ”älköön kukaan omasta tahi toisen saamisesta pidättäkö sitä, minkä on lainaksi saanut, paitsi jos hänellä on siihen panttioikeus taikka hän on omistajan suostumuksella siihen pannut tarpeellisia kuluja. Joka sen tekee, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja antakoon lainakalun takaisin”.
-Kun on virheellinen velkominen, velkoja ei ole saanut pidättää väittämästään saamisesta haltuunsa saamiaan varoja. On ollut panttaus mutta panttaus ei sisällä mitään ulkopuolisia varoja eikä saamisoikeutta niihin. Pantattuja varoja ei ole oikeutta käyttää väärien laskutusten ja virheiden kattamiseen.

Kauppakaaren 11 luvun 4 §:n mukaan
”joka omistajan luvatta ja suostumuksetta myy, panee pantiksi tahi antaa pois mitä on lainaksi saanut, maksakoon sen täysin lainanantajalle ja vetäköön sakkoa puolen sen arvoa. Lainanantajalla olkoon myös valta lunastaa se takaisin”.

-Kun on virheellinen velkominen, on menettely juuri tämä.
Kauppakaaren 11 luvun 4 §:n mukaan

Airiston Helmi… venäläisten maakaupat Suomessa?

Miksi sitten yritys on tehnyt kiinteistökauppoja huomattavissa määrin juuri Turun saaristossa?

Hankittujen kiinteistöjen sijainti laivaväylien varrella viittaa yhteen ja samaan syyhyn: kyse on meriyhteydestä Ahvenanmaalle. Näin sanoo suomalainen Itämeren sotilaspolitiikkaa tunteva asiantuntija.

Sotilaiden kartoissa Ahvenanmaa on Itämeren hallinnan kannalta keskeinen, ja Suomelle Turun ja Maarianhaminan väli on erittäin tärkeä kaupankäynnin ja viestiyhteyksien vuoksi. Mahdollisen kriisin oloissa merkitys vain korostuisi.

Asiaa liippaa sekin, että demilitarisoidulla Ahvenanmaalla toimii hyvin vireä Venäjän konsulaatti.

Tekevät sen mikä on lain puitteissa mahdollista
Puolustusvoimat on pitänyt perinteisesti julkisuudessa matalaa profiilia venäläisten tekemistä kiinteistökaupoista. Perusteena lienee se, että ei ole esittää mitään suoraa näyttöä siitä, että kauppojen taustalla olisi Venäjän valtio tai valtiollinen toimija.
MTV Uutisten haastattelema asiantuntija arvelee, että venäläiset tekevät Suomessa juuri sen, mikä on mahdollista lain puitteissa: hankkivat kiinteistöjä, ja kuten Airiston Helmen tapauksessa, myös käytöstä poistettua sotilaskalustoa.

Erikoista venäläisten toiminnasta tekee sen avoimuus. Suomessa aihetta on julkisuudessa käsitelty jo ainakin kymmenen vuotta. Yksi mahdollinen selitys tähän on se, että Venäjä varautuu omista lähtökohdistaan mahdolliseen kriisiin Itämerellä, ja näin ollen heille on aivan samantekevää, vaikka asia olisikin suomalaisten tiedossa.

Helsingin Sanomat kertoi lauantai-iltana nimettömään sotilaslähteeseen viitaten, että Puolustusvoimat ja suojelupoliisi ovat tarkkailleet Airiston Helmeä jo vuosia. Lehden haastatteleman
Puolustusvoimien upseerin mukaan ”ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”.

Ketkä Me?

Apinasuodatinko, enemmistöllä kantasuomalaisista?

Onko Suomi nyt Kreikan-tiellä kansalaisten ihmisoikeuksien ja toimeentulon osilta?

Yhteiskuntarakenteessa on eriarvoisuuden jakolinjat syvennetty, kansalaisten enemmistön ajattelun tajua on sumennettu viihteellä, sekä politiikan ilmiöinä lietsotaan vihaa väkivaltaa kohti.

MIKSI YLIPÄÄTÄÄN ON TYÖLAINSÄÄDÄNTÖ?

Miksiköhän eläkeläisten elämänlaadun ylläpito ja kehittäminen on tarpeellista?

Ovatko yhteiskuntarakenteet vain politiikan toimijoita varten, toisin sanoen politiikkahan on mahdollisuuksien taitamista, henkilökohtaisten etujen saamiseksi ja turvaamiseksi?

Mihin IHMINEN, PERHE. LAPSET, VANHUKSET, SAIRAAT, SYRJÄYTETYT, HÄDÄSSÄ OLEVAT, etenkin velkaantuneet, korkoryöstön ja perintäliiketoiminnan piinassa olevat, jne sijoittuvat suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä?

Populististen puolueiden vaalimenestys voi muodostaa uhan oikeusvaltiolle.

Populismissa kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Firenzen yliopiston Euroopan yliopistollisessa insituutissa (EUI) kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina toimiva Martin Scheinin ja Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ovat huolissaan oikeusvaltion murenemisesta Suomessa. Heidän mukaansa erityisesti

Scheinin sanoo suoraan, että oikeusvaltion murentaminen on itse asiassa jo alkanut Suomessa.
”Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

Lavapuron mukaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että populistiset liikkeet valtaan päästessään käynnistävät hiljaisen vallankaappauksen, jossa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Sananvapaudella on vastuu.

Huhuja

Geplaatst door Arvostettu op Zaterdag 10 juni 2017

OIKEASTI, onko maahanmuutto Suomelle uhka?

DONNER maahanmuuttajista politiikassa

Samaa väittelyä tullaan käymään Suomessakin, mutta meillähän on hyvin vähän maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita ja monethan heitetään ulos täältä Suomesta.”

Donner nostaa esiin myös sen, että erityisesti 1960-luvulla moni suomalainen muutti Ruotsiin.

Suomalaisten kotouttamisessa on Donnerin mukaan kestänyt näihin päiviin asti.

”Kotouttaminen on kestänyt 50 vuotta mitä tulee suomalaisiin, jotka muuttivat niin sanottuina elintasopakolaisia Ruotsiin 60-luvulla. Se on pitkä prosessi. Sen takia tämä vastaisuus keskittyy pinnallisiin argumentteihin. Se on ymmärrettävää, sitä vastaan on taisteltava, minun mielestäni, mutta moni ruotsalainen tukee silti näitä ruotsidemokraatteja.”

NÄMÄ yksinäiset sudet ovat todellinen kansallisen turvallisuuden uhka,

eivät eri väriset maahanmuuttajat. * Turussa mieheltä paljastui poliisin suorittamassa turvallisuustarkastuksessa mittava asearsenaali.
Turun Haritussa poliisipartio tarkasti ilta kahdeksan aikaan henkilöauton ja samalla teki kuljettajalle turvallisuustarkastuksen.
Poliisi löysi miehen taskusta ampuma-aseen patruunoita, teleskooppipatukan ja vielä kainalokotelosta viidakkoveitsen.
Miestä epäillään ampuma-aserikoksesta, vaarallisen esineen hallussapidosta ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta.

PUOLUEPOLIITTINEN YLLYTYS varmistaa, jotta höyrypäisiä seuraajia kyllä sikiää…

Vain vaalitaisteluako?

Työpaikkatasolta

”Hallitus ajaa härkäpäisesti koko maata lakkoon,

koska aktiivimalli 2:n mukana tuomasta työnhakutulvasta työnantajille ei ole mitään hyötyä, jos työntekijöistä ei samalla pääse helpommin eroon”.

Pääluottamusmies ja Tellisuusliiton valtuuston jäsen Partanen sanoo, että Suomessa on jo nyt kuuden kuukauden koeaika, mahdollisuus lomauttaa milloin vain, mahdollisuus irtisanoa tuotannollisista ja taloudellisista syistä, tehdä nollatuntisopimuksia perusteetta ja tehdä määräaikaisia sopimuksia vaikka satoja peräkkäin.

”Miksi tämä ei riitä”, hän kysyy.

Espanja käsittelee suljettua aikaa…

Espanjan diktaattorin Francisco Francon (1892-1975) omaiset ovat luvanneet huolehtia tämän maallisista jäänteistä, jos ne siirretään pois nykyisestä paikastaan Kaatuneiden laaksossa. Asiasta kertoi Francon lapsenlapsi viikonvaihteessa.

– Totta kai huolehdimme isoisäni maallisista jäänteistä, emme jätä niitä hallituksen haltuun, Francis Franco sanoi konservatiivisen La Razon -lehden mukaan.

Maan sosialistihallitus hyväksyi perjantaina säädöksen Francon maallisten jäänteiden siirtämisestä pois mausoleumista Madridin lähellä. Asia on jakanut espanjalaisia ja avannut sisällissodan aiheuttamia vanhoja haavoja.

Säädös vaatii vielä parlamentin hyväksynnän

Kenen ”Elämän pyhyys”?

Suomessa ulkoministeri Timo Soinin ”elämän pyyhyydellä” lerputtelu katolisen kirkon aborttikysymyksen kohdalla kumisee tyhjyyttään.

Irlannissa vieraillut paavi Franciscus BBC:n mukaan pyysi sunnuntaina pitämässään messussa anteeksiantoa lasten hyväksikäytöstä vaienneille katolisen kirkon jäsenille.

Paavi Franciscus tuomitsi aikaisemmin tällä viikolla kannanotossaan katolisessa kirkossa vallinneen vaikenemisen kulttuurin ja pappien harjoittaman laajan lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Paavi kertoo maanantaina julkaisemassaan kirjeessä häpeävänsä asiaa ja kokevansa tunnontuskia sen vuoksi.

Yhdysvaltain suuren valamiehistön raportti syyttää noin 300:a katolista pappia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa ja katolista kirkkoa asian järjestelmällisestä peittelystä. Uskottavien syytteiden mukaan uhreina on ollut vähintään noin tuhat lasta kymmenien vuosien aikana.

Paavi Franciscus tunnusti katolisen kirkon epäonnistumisen: ”Hylkäsimme lapset”

Yhdysvaltalaissenaattori John McCain

Yhdysvaltalaissenaattori John McCain on kuollut,

kertoo hänen kansliansa. McCain oli kuolleessaan 81-vuotias. McCain sairasti aggressiivista aivosyöpää, joka diagnosoitiin hänellä vuonna 2017. Hänen perheensä kertoi perjantaina syöpähoitojen lopettamisesta.

McCain oli yksi Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista poliitikoista, ja hän edusti republikaanista puoluetta. McCain oli presidentinvaalissa 2008 puolueensa ehdokkaana, mutta hävisi selvin luvuin Barack Obamalle. McCain kertoi julkisuuteen sairaudestaan kesällä 2017, kun hänet leikattiin silmän yläpuolella olevan verihyytymän vuoksi. Tuossa yhteydessä paljastui, että McCainilla oli aggressiivinen aivokasvain glioblastooma. Nopeasti etenevän sairauden ennuste on yleisesti ottaen huono ja elinajanodote lyhyt.

Sairaus ei kuitenkaan estänyt McCainia jatkamasta poliittista uraansa. Hän vastusti muun muassa presidentti Donald Trumpin ajamaa terveydenhoitoesitystä ja ajautui muun muassa tämän vuoksi konflikteihin presidentin kanssa. Trump rusikoi McCainia Twitterissäkin, jossa miehet kiistelivät julkisesti.
Muutoinkin viileät välit päätyivät välirikkoon jo Trumpin vaalikampanjan aikana lokakuussa 2016, kun McCain veti julkisesti pois tukensa Trumpilta. Lausunnossaan McCain kertoi, että ei pitänyt Trumpia soveliaana presidenttinä muun muassa tämän loukkaavan ja epäsopivan käyttäytymisen vuoksi. McCain viittasi esimerkiksi Trumpin esittämiin näkemyksiin naisista sekä presidenttiehdokkaan kommentteihin sotavangeista.
– Olisin halunnut tukea puolueemme ehdokasta, vaikka hän ei ollutkaan minun valintani kandidaatiksi. Olisin kuitenkin halunnut kunnioittaa puoluekokouksen päätöstä. Mutta Trumpin toiminta on sen laatuista, että on mahdotonta kannattaa häntä. Näin ollen vaimoni ja minä emme aio äänestää Trumpia, McCain kirjoitti.

Keväällä 2018 Trumpin esikunnan ja McCainin suhde nousi julkisuuteen poikkeuksellisella tavalla. Valkoisessa talossa työskentelevän Kelly Sadlerin kerrottiin laskeneen leikkiä, että McCainin näkemyksillä ei ole väliä, sillä tämä ”kuolee kuitenkin”. Sadler ei koskaan pahoitellut julkisesti epähienoa kielenkäyttöään, vaikka sitä häneltä vaadittiinkin.

Presidentti Trump puolestaan toi toistuvasti esiin eripuran McCainin kanssa. Toisinaan Trumpin näkemykset olivat syvästi henkilökohtaisia.

Trump muun muassa pilkkasi arvostettua ja monin kunniamerkein palkittua Vietnamin sodan veteraania siitä, että tämä joutui sodan aikana vangiksi.

– Minä pidän ihmisistä, jotka eivät joudu vangeiksi, Trump sanoi vuonna 2015.
Useiden vuosien vankeusaikana McCain joutui myös kidutetuksi.

Trump itse vältti yhdysvaltalaismedian mukaan joutumasta Vietnamin sotaan vetoamalla kantapäävaivaan.

Senaattori McCainin tahto on ettei presidentti Trump osallistu hänen hautajaisiin; varsin poikkeuksellinen toivomus… sivistysvaltiossa.

Auehallintoviraston päältöslyhennelmiä

Aihepiireittäin lyhennelmiä aluehallintoviraston tekemistä perintätoimintaa koskevista valvontapäätöksistä.

Aihepiiriä koskeva keskeinen sääntely on esitetty kunkin osion alussa.
Päätöksiä voi tilata diaarinumeron perusteella Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamosta. Asiakirja- ja tietopyynnöistä perittävistä maksuista löytyy lisätietoa täältä.

Vinkki: Voit hakea lyhennelmiä laajemmin tästä linkistä https://www.avi.fi/web/avi/paatoslyhennelmia2

Perintäkulujen aiheellisuus

Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, jatkossa perintälaki) 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Tarpeettomina on pidettävä esimerkiksi sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty tarkistamatta, onko velallinen jo maksanut saatavan. Joskus velallinen maksaa saatavan myöhässä mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt ennen maksun saapumista tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perintätoimia. Kirjeperinnässä perintätoimet tehdään tyypillisesti perintäkirjeen lähettämistä edeltävänä päivänä.

Tilisiirtona maksettaessa maksuajankohta määräytyy pääsääntöisesti maksupalvelulain (290/2010) säännösten perusteella. Maksu katsotaan tällöin suoritetuksi, kun varat ovat saapuneet maksunsaajan (eli velkojan tai perintäyhtiön) tilipankkiin. Maksajan pankin taas on maksupalvelulain mukaan maksettava sähköisesti tehdyn tilisiirron rahamäärä maksunsaajan pankkiin viimeistään maksutapahtumaa seuraavana työpäivänä. Tilimaksu katsotaan toisin sanoen suoritetuksi viimeistään maksutapahtumaa seuraavan arkipäivän kuluessa, jolloin ainakaan sitä seuraavana päivänä ei enää voida tehdä velallisen korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvia perintätoimia.
Velkojan laiminlyönti maksusuorituksen ilmoittamisessa perintäyhtiölle ei myöskään voi koitua velallisen vahingoksi.

============================================
Diaarinumero: ESAVI/7032/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintäkulujen aiheellisuus, perintätoimenpiteiden tarpeellisuus
Päätöspäivä: 16.6.2015
Velallinen (yksityinen elinkeinonharjoittaja) oli vastaanottanut perintäyhtiöltä maksuvaatimuksen liittyen aiemmin erääntyneeseen laskuun, jonka hän oli maksanut perintäyhtiölle 19.6.2014. Maksuvaatimus oli päivätty 19.6.2014. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli ehtinyt tehdä perintätoimenpiteet ennen maksun saapumista perintäyhtiölle eikä siten ollut perinyt aiheettomia kuluja 19.6.2014 päivätystä maksuvaatimuksesta.
===========================================
Diaarinumero: ESAVI/201/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintätoimenpiteiden tarpeellisuus, toimeksiantajalle tehty suoritus
Päätöspäivä: 20.2.2015
Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle (yritys) ensimmäisen maksuvaatimuksen 12.12.2013. Velallinen ei maksanut saatavaa eikä ollut yhteydessä perintäyhtiöön maksuvaatimuksen eräpäivään mennessä, minkä seurauksena perintäyhtiö lähetti velalliselle tratan 28.12.2013. Toimeksiantaja ilmoitti perintäyhtiölle 9.1.2014, että velallinen on maksanut saatavan pääoman suoraan toimeksiantajalle 16.12.2013. Perintäyhtiö kohdisti suorituksen saatavan pääomalle, hyvitti tratasta syntyneet perintäkulut ja poisti tratan asettamisesta aiheutuneen viivemerkinnän luottotietoyhtiön rekisteristä. Velalliselle lähetettiin 10.1.2014 (ensimmäisen maksuvaatimuksen) kuluja ja korkoja koskeva maksuvaatimus, josta velallinen reklamoi puhelimitse 13.1.2014. Perintätoimet keskeytettiin kulusaatavan riitaisuuden vuoksi, mutta velallinen maksoi kulut lopulta 28.1.2014. Tämän jälkeen perintä lopetettiin. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut menetellyt toimeksiantoa hoitaessaan lain tai hyvän perintätavan vastaisesti.
Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, jatkossa perintälaki) 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Tarpeettomina on pidettävä esimerkiksi sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty tarkistamatta, onko velallinen jo maksanut saatavan. Joskus velallinen maksaa saatavan myöhässä mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt ennen maksun saapumista tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perintätoimia. Kirjeperinnässä perintätoimet tehdään tyypillisesti perintäkirjeen lähettämistä edeltävänä päivänä.

../..

SUURI kiitos … 21. elokuuta 2018

Verkkolehdessä vierailijat, kirjoittajat: Olette avoin ikkuna maailmaan.

Kuvassa: 40 v. 1977; 50 v. 1987; 60 v. 1997; 70 v. 2007…>

KUKKAKEPPINÄ elämäni vaihetta,
joka päivä on kuin taidetta.

SENKIN näkee naamasta,
jos lakkaa laulamasta.

Sellaista ELÄMÄ on. Sitä löytää tai jos huomaa vuosikymmenten varsitieltä!

Olennaisista olennaisin… korvapuustit ja Jaffa…

Toisaalta YKSI-vuotissyntymäpäivä, alkavalla yhdeksännellä vuosikymmenellä on elämäntavoitteena mielenkiintoinen… On jopa helppo lausua: Olkaa tervetulleita kaikki muistot, kipeätkin, te olette kaukainen nuoruuteni.

pro merit arvojen puolesta