Aihearkisto: KANNUSTAMO, henkilöhistoriaa

Punnuksen kaivo, joukkohauta talvisodan ajalta

Kalevi Kannus

Lehtileike Ilta-Sanomat 5.1.2019 -Tästä Ilta-Sanomien verkkojuttuun ..>
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005956085.html


TIEDOKSI TULEVASTA
kts artikkeli
19. toukokuuta 2019 siunattiin Lappeenrantaan taistelukentiltä löydetyt tunnistamattomat sotavainajat

Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut koko elämäni mittainen.

Jo varhaisina kouluvuosina tutkailin tietosanakirjoja. Tietoja oli niukasti saatavissa. Sodan vuosina kansa taisteli, mutta sodan jälkeen kansakunta vaikeni, etenkin ns. ”vaaran vuosina”.
Valokuvan isästäni löysin 1950-luvun alkuvuosilla kansakoulun (jossa asuimme) johtajaopettajan kirjahyllystä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista ”Vapautemme hinta”.
Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin 2004 Erkki Hautamäen ja pääsin osallistumaan hänen talvisotaa käsittelevään ”Suomi myrskyn silmässä” ensimmäisen osan tutkimuksiin. Kirjasta on jatkosotaa käsittelevän toisen osan käsikirjoitus oikolukuvaiheessa.
Talvisodan joukkohautana 78 vuotta toimineesta kaivosta kuvassa 15. joulukuuta 2018 ylösnostetut kolme tuntolevyä, joista yksi on isäni. Sotavainajien etsintä, maastokartoitukset ja kaivon tyhjentäminen toteutui yli rajan projekti-yhteistyöllä. On omalla kohdallani uskomaton tunnepaketti kirjoittaa näitä sanoja historian tosiasioina.

AVAIMET kaivohankkeelle ovat Jari Jaakkolan historiatutkimuksesta IITIN komppanian vaiheista.


Teos on kirjastoista kaukolainattavissa.

Muolaan Punnuksen kansakoulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi on Martti Saarento 1977 julkaistussa kirjassaan ”Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa” olettanut koulun KAIVOA.

Leike kirjasta.

Tuo tieto on nyt tutkittu.

Video kaivon avaamisesta katsottavissa vain täällä.

SEURA-lehti 3.1.2019: Legenda kaivoon haudatuista talvisodan kaatuneista sai vahvistuksen
– Suomalaissotilaiden tuntolevyjä löytyi Muolaan pikkukylästä karmeasta paikasta
Karjalan kannaksella Punnuksen taistelussa helmikuussa 1940 katosi paljon suomalaissotilaita. Huhujen mukaan venäläiset hautasivat heitä kylän koulun kaivoon – ja nyt tarinalle saatiin vahvistus.

Tyhjennetty kaivo

Ämpäri pohjalta

Jarkko Väänänen kertoo projektin kenttätyön taustoista ja vaiheista:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.

Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.

Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.

Mitä kantasuomalaisilla on opittavaa?

KETÄ kaikkia oikeasti Suomessa syrjitään MAMU:jen ja MATU:jen lisäksi?

Maryan Abdulkarimin: Maailman paras koulu teki identiteetistäni ongelman
”Kun minusta ei kuoriutunut valkoista lasta, se tuntui olevan jostain syystä minun vikani, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.

Lapsena epämukavuutta tuotti myös sellaisen katseen kohteena oleminen, mitä en ymmärtänyt. Kokemukseni on ollut, että vastuu opettajien sivistämisestä suhteessa omaan ihmisyyteeni oli minulla, ei heillä. Itsehän olin se erilainen.

Toivon, että tässä kehutussa uuden ajan koulussa, yhä enemmän panostetaan myös siihen, että koulu olisivat miellyttävää kaikille, ei ainoastaan osalle. Koulussa kenenkään identiteetti ei voi olla ongelma, joka vaatii korjausta tai suvaitsemista.

Kohtaamiset ovat tärkeitä. Se miten kohtaamme toisiamme vaikuttaa meihin. Opettajien valta on kiistämätön. He voivat valaa meihin opin ohella uskoa itseemme ja yhtä hyvin he voivat nakertaa sitä.

Koulurauhasta puhuttaessa, tulisi korostaa myös identiteetin kehittymistä vailla pelkoa hyväksynnän puutteesta ja empatiataitoja, nuorille, mutta ennen kaikkea opettajanhuoneen väelle. Mahdollisesti paljon vaadittu aikuisilta, samalla se on minimivaatimus; katsoa ja kuunnella, hyväksyen toisen olevan erilainen ja silti yhtä arvokas.”

Mannerheim ja kaukopartiot 2010-luvulla historioitsijoiden silmätikkuina… Miksi?

Tässä kuvassa ”isänmaan kraatarit”…

<... jotka ovat nyt räätälöineet Suomen historian henkilömonumentit uuteen sotisopaan. Miksi?

Vastineeksi

ote Erkki Hautamäen Suomi myrskyn silmässä 1. osasta.

Oikeasti Mannerheimin muistelmia on ”muokattu”… Miksi?



 
Talvisodan loppuvaiheeissa Saksan johdon suhtautuminen Suomeen muuttuu – Mannerheimia lähestytään
 
Helmikuun 10. päivänä 1940 saapuu evl. J. Veltjens, Hitlerin ja Göringin kuriiri Ruotsin kautta Mikkeliin, jossa yksityisesti luovuttaa Mannerheimille Hitlerin kirjeen. Siitä käy selville Neuvostoliitolle lähetetty nootti pyrkiytyä rauhaan Suomen kanssa ja lopettaa enemmät sotatoimet heti, Lisäksi pyydetään marsalkkaa lähettämään joku kenraaleistaan Saksan Päämajaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta, sekä asettamaan Ruotsiin erityisen luotettava kuriiri-asiamies, jonka kautta Saksan johto voisi pitää yhteyttä marsalkkaan.
 
Kenraali matkustaa Mannerheimin käskystä Saksaan jo 12.2.1940. Palatessaan 14.2.1940 myöhään illalla tuo kenraali Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa on tiedot kenraalille annetusta informaatiosta, kopio Moskovaan 10.2.1940 lähetetystä nootista sekä pyyntö, että marsalkka nopeasti järjestäisi Ruotsiin yhteyskuriirinsa, joka toimisi jatkossa Saksan ja Suomen välillä näiden erittäin salaisten yhteydenottojen hoitajana. Saksalaisten yhteydenotto on Mannerheimista hämmentävä. Hän jopa epäilee jonkinlaista provokaatiota. Olihan Saksa tähän saakka ollut varsin kylmäkiskoinen Suomea kohtaan sen taistellessa Saksan liittokumppania Neuvostoliittoa vastaan. Jo muutama päivä aikaisemmin alkanut venäläisten raivokas suurhyökkäys ja sen torjuminen vievät kuitenkin Mannerheimin ajan ja ajatukset kokonaan. Lisäksi joutuu hän tiivisti osallistumaan Suomen hallituksen jatkuviin pyrkimyksiin rauhan aikaan saamiseksi, sekä poliittisella tasolla kiihkeinä käyviin keskusteluihin mahdollisen Länsiavun vastaanottamisesta. Vasta 2.3.1940 päättää Mannerheim toimia, Suomen rintamien ollessa jo murtumispisteessä. Erikoisesti Karjalan kannaksen ja venäläisten Viipurinlahdelle 5 – 6 divisioonan voimin avaaman uuden rintaman synnyttämä tilanne vaati Saksan johdon arvoituksellisen yhteydenoton merkityksen selvittämistä. Hän lähettää nyt uudelleen asiamies-kenraalinsa Saksan Päämajaan tehtävänä lyhyesti tiedustella, mitä Hitler oli tarkoittanut Veltjensin aikaisemmin tuomalla nootti-tiedolla, jossa ilmoitettiin venäläisten tulevan pyrkimään rauhaan? Sen sijaan oli puna-armeija aloittanut suurhyökkäyksen kaksinkertaisin voimin ja oli Suomen armeijan kestokyky nyt murtumispisteessä.
 
Kenraali palaa 4.3.1940 illalla mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli lyhyesti seuraava: (Ib. 1. Mannerheim/ S-32)
 
Kopio Moskovaan 10.2.1940 lähetetystä nootista.
Ilmoitus uudesta Moskovalle myöhään yöllä 3.3.1940 jätetystä uhkavaatimuksesta, jossa vaadittiin Neuvostoliittoa välittömästi lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan ja aloittamaan rauhanneuvottelut. (Göring oli tässä yhteydessä ilmoittanut kenraalille saattaneensa Neuvostoliiton asiainhoitajan, Skartsevin tiedoksi, että Saksan ilmavoimat puuttuvat välittömästi taisteluun suomalaisten puolella (Karjalan kannas, Viipurinlahti) ellei Neuvostoliitto aloita rauhanneuvotteluja.
(Useankin lähteen jälkimaailmalle jättämä tieto kertoo, että Kremlissä juuri 4 – 5 maaliskuuta 1940 käytiin kiivas väittely Suomen kanssa tehtävästä rauhasta. Sitä vastustivat voimakkaasti Molotov, Zdanov ja kenraalit, koska Suomen luhistuminen ja voitto olivat käden ulottuvilla. Stalin on kuitenkin realisti todetessaan, ettei Hitlerin tiukka noottia vielä tuolloin noin vain voida sivuuttaa. Stalin voittaa ”kädenväännön” ja Hitleriä tyydyttävä rauha Suomen kanssa solmitaan. Samalla kuitenkin varmistetaan laajoja lisäalueita vaatimalla edulliset lähtöasemat uudelle hyökkäykselle.) ( 8 )
 
Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää kuriiri-asiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin salaisia yhteyksiä. Kuka henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?
Tämäkään Saksan johdon Mannerheimille toimittama tieto ei tuonut lopullista selvyyttä erittäin ”monisärmäiseksi” muodostuneeseen tilanteeseen. Samaan aikaan olivat kuitenkin Suomen hallituksen toimet rauhan aikaansaamiseksi. Molotovin 23.2.1940 ilmoiyyamista erittäin kovista ehdoista huolimatta, käyneet välttämättömäksi.
 
Englannin ja Ranskan johto (lähinnä Churchill ja Daladier) ovat nyt joutumassa vaikeaan asemaan suunnitelmineen, mikäli Suomi solmisi rauhan. Se olisi saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka (= puna-armeijan miehitykseen), että lännen lupaamat ”apujoukot voitaisiin” uskottavasti lähettää taistelun kestäessä Skandinaviaan. Rauhanteon jälkeen tätä maailmalle tarjottavaa hämäystä (= petosta) ei kentien voitaisi uskottavasti käyttää, ilman että tehty kolmen vallann salaliitto paljastuisi.
 
Jo 1 – 2.3.1940 ilmoittaakin Ranska voivansa lähettää varsin nopeasti Suomen avuksi 50 000 miestä ja pommikoneita, pääasia, että Suomi heti katkaisisi Moskovan rauhanneuvottelut. ( 1 )
 
Suomen hallitus, joka jo epätoivoissaan oli hyväksynyt Kremlin rauhanehdot, päättää vielä tiedustella Ruotsin sotilaallista apua. Vastaus on ehdottomasti kielteinen! Ruotsi ei sallisi vastarinnatta länsivaltojen ”apuretkikunnan” läpimarssia.
 
Vielä ulkoministeri Väinö Tanner yrittää saada Ruotsin ulkoministerin avulla lievennyksiä Moskovan ehtoihin, mutta se osoittautuu mahdottomaksi. Molotov on taipumaton ja Suomen hallitus alistuu. Seuraavana päivänä 5.3.1940 Molotov ilmoittaa Moskovan ottavan vastaan Suomen rauhanvaltuuskunnan. Valtuuskunta matkustaa 7.3.1940 Moskovaan. Ensimmäinen neuvottelu Kremlin edustajien kanssa on jo seuraavana päivänä. Tällöin Molotov esittää erittäin jyrkkäsanaisessa ja katkerassa muodossa Neuvostoliiton lopulliset vaatimukset. Tyypilliseen venäläiseen tapaan – tästä oli Mannerheim usein varoittanut – vaatimuksia oli edelleen lisätty (Salla, Kalastajasaarennon puolikas, Kemijärven – Sallan rata).
 
Suomen hallitus keskustelee kriittisen tunnelman vallitessa kahteen eri otteeseen 9.3.1940 näistä lisävaatimuksista. Myös Englanti ja Ranska lupaavat jälleen kiihkeästi apuaan, asettaen Suomen virallisen pyynnön takarajaksi 12.3.1940.
 
Miksi Suomi ei pyytänyt tätä ”apua”?
 
Ennakoivat tapahtumat (Veltjensin käynti 10.2.1940) ja Marskin asiamies-kenraali Saksan Päämajasta tuomat tiedot, olivat tehneet Mannerheimin varsin epäluuloiseksi erittäin monimutkaiseksi muodostuneessa tilanteessa.
 
Ratkaisu tapahtuu lopulta 9.3.1940
 
Mannerheimin 5.3.1940 Ruotsiin asettama erikois-kuriiri ”B” (=Valtiollisen poliisin silloinen apulaispäällikkö Bruno Aaltonen) tavoittaa marsalkan, tuoden saksalaisen kuriirin (todennäköisesti Veltjensin) hänelle luovuttaman ja erittäin tärkeäksi mainitseman sinetöidyn kirjeen.
 
Mitä tuo kirje sisälsi?
 
Fotokopiot saksalaisten 9.2.1940 kaappaamasta venäläisen kenraalikuriirin Lontoosta noutamista asiakirjoista, koskien Skandinavian osuutta eli sivut 4. Ja 5. Näissä paljastu Englannin (Churchill) ja Stalinin jo 15.10.1939 tekemään sotasopimukseen liittyvän rintaman ”N” (=pohjoinen) muodostaminen.
Suunnitelmaan liittyvä toimeenpanosopimus, jonka Englannin Amiraliteetti (Churchill) oli hyväksynyt Stalinin kirjeessään 28.1.1940 tekemän esityksen pohjalta. Asian olivat Stalin ja Churchill sopineet tammikuun alkupuolella 1940 Krimillä käymässään neuvottelussa.
Suunnitelman maihinnoususta Norjan rannikolla ja tiedot joukkojen vahvuuksista sekä laskettavista miinakentistä, aukkoineen mm. Narvikin edustalla.
Pyyntö Mannerheimille lähettää edustajansa tutustumaan koko kaapattuun aineistoon. (ilmeisesti aikaisemmin mainitut suunnitelmat myös rintamista ”M”, ”SE” ja ”E”, joista oli kirjeessä mukana koko Euroopan käsittävä fotokuvan pohjalle piirretty kartta.
Ulkoministeri von Ribbentropin kirjeen päivättynä 7.3.1940. Tämä kirje sisälsi perusteellisen selvityksen kaapattujen asiakirjojen sisällön perusteella syntyneestä uudesta sotilaallisesta tilanteesta Euroopassa.
Kirjeen viimeinen osa, kohta 4. Kuului seuraavasti:
 
”Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa, vaan myöskin Pohjolan kansat ja niiden mukana urhoollisesti Neuvostoliittoa vastaan taistellut Suomi, ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaat ja Suomea, sekä tulee valvomaan, ettei maatamme ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla.
 
Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi Suomelle ilmoittamaan, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa sitä tulee heti antamaan ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.”
 
Mannerheim kertoo myöhemmin salaiselle asiamiehelleen, että luettuaan kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen, hänestä oli tuntunut ”kuin pommi olisi pudonnut!” Niin uskomattomalta oli Ribbentropin kirje vaikuttanut. Hän lähettää asiamiehensä ”B” takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P.A Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle mannerheimin suulliset terveiset. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä (mm. Hanssonin kielteinen kanta 13.2. ja kuningas Kustaa V. Lausunto 192.), vaikka ei tarkoin tiedäkään näiden omaamiensa tietojen taustaa ja miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet, kieltäytyessään sallimasta englantilais-ranskalaisten joukkojen käyttämästä valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä. Marski toivoi, että molemmat maat edelleen pysyisivät omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus Länsivaltojen lupausten houkuttelemana ja hänen vastustuksestaan huolimatta läpimarssilupaa pyytäisivätkin.
 
Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä Länsivaltojen avustustoimia ja pyrkiä heti saamaan rauha aikaan Moskovassa. Siellähän rauhanvaltuuskuntamme odotti ”kylmä hiki” otsalla Molotovin ja Zdanovin uhkausten saattelemana lupaa Suomen hallitukselta rauhan allekirjoittamiseen. Mannerheim puolestaan painostaa häikäilemättä hallituksen jäseniä mm. ulkoministeri Väinö Tanneria tuon luvan antamiseen. Hän jopa sähkeitse suoraan kehottaa valtuuskuntaa olemaan luottamatta Länsivaltojen lupauksiin ja allekirjoittamaan heti rauhansopimuksen. (9)
 
Ribbentropilta saamastaan kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan!
 
Vihdoin 11. –12.3.1940 Suomen hallitus tulee vakuuttuneeksi rauhan väistämättömyydestä ja lupa annetaan, vaikka Länsivallat vielä viime hetkellä radion kautta lupaavat epätoivoisesti ”apuaan”, jos sitä pyydettäisiin. Moskovassa rauha allekirjoitetaan yöllä 12/13.3.1940
 
Talvisota on päättynyt!
 
Inhimillisen kestävyyden äärirajoille taistellut Talvisodan veteraanien armeijamme aloitti marssinsa yhdessä Karjalan heimon siviiliväen kanssa kanta-Suomen alueille. Taistelukentät, joille vihollinen lopultakin valtavin tappioin oli päässyt, jäivät usein 100 kilometrin päähän uudesta rajasta. Rauha tehtiin kuitenkin viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä rintamien murtuminen eräillä lohkoilla oli enää ”hiuskarvan varassa” (10)
 
Rauhaan tähtäävistä poliittisista syistä johtuen Mannerheim vaati, joka yksin oli tietoinen kansainvälisen tilanteen muuttumisesta, vielä viimeisinä taistelupäivinä vaati yli-inhimillisiä ponnisteluja väsymyksen ja tappioiden rasittamilta joukoiltaan. Takana oli ehkä marsalkan täydellinen tuntemus venäläisestä luonteesta: ”venäläisen kanssa ei voi neuvotella, jos se tuntee olevansa niskan päällä!”
 
Viipurinlahdella 4. Div. alueella olivat joukkojemme kokonaistappiot maaliskuussa 1940, Talvisodan kahden viimeisen viikon aikana lähes 200 miestä päivässä. Suomi maksoi loppuun sakka verellä 1920- ja 1930-luvuilla leikattuja puolustusmäärärahoja.

Prof. Heikki Ylikangas: KUNNIAVELKA pankkien kriisin uhreille maksuun

.. näin hehkuttaa Heikki Ylikangas –niminen historianutukija viimeisimmässä kirjassaan: SUOMEN HISTORIN SOLMUKOHDAT, WSOY, Helsinki. 2007

Tässä ote kirjan sivuilta 378 ja 379:

”Lama-ajan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa uskossa, että ne koituisivat maalle eduksi. Se että niin ei tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika kuitenkin muutti myös heidän asemansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostivat osan kaikkitietävää jälkimaailmaa: näkivät ratkaisujensa seuraukset, saattoivat todeta, missä tuli tehtyä virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä se merkitsee – ei mitään. Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä luin odottaa historiantutkijoiden muuttavan aikaisempia tulkintojaan edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi. Tosiasioitten tunnustamista ei tapahtunut myöskään jatkosodan jälkeen. Sodanaikaisten päättäjien mukaan Suomi kävi koko jatkosodan pelkkää puolustussotaa. Tuo väite on nyttemmin täydelleen kumottu, mutta silti sota kelpaa tässä yhteydessä oivalliseksi vertailukohdaksi. Silloin katsottiin, että sotien uhrit – sotalesket ja sotaorvot, invalidit ja kotinsa ja toimeentulonsa menettäneet – olivat oikeutettuja korvauksiin. Kaveria ei jätetä, sattuvasti ja satuttavasti tähdennettiin. Samoin ei ole menetelty suuren laman jälkeen. Tapahtui juuri päinvastoin: laman uhrit – ylivelkaantuneet ihmiset – jätettiin. Heidät selitettiin syypäiksi – jollei nyt sentään lamaan niin ainakin – omaan onnettomuuteensa. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että sotaveteraanit ja –invalidit olisi julistettu jollain tavoin sotasyyllisiksi ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea kuvitelma on monen ylivelkaantuneen osalta muuttaen totisinta totta velkasaneerauksista huolimatta.”

”Vieläkään ei olisi liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiaintilaa.

Jos oli varaa 40 miljardin markan pankkitukeen, tulisi tänään olla varaa tarkistaa vielä kerran laman tuottamien ylivelkaantuneitten asema ja hyvittää se, mikä hyvittää kuuluu. Nimenomaan tässä tarvittaisiin pääministeri Matti Vanhasen peräänkuuluttamaa totuuskomissiota. Tulisi muodostaa asiantuntijaelin, joka hakemuksesta selvittäisi ja esittäisi kenelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia menetyksistään, kenelle ei. Suomi tulkitsi inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti tuolle piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa omille kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi sitä oikeaa isänmaallisuutta, jota Kalevi Sorsa väitti puuttuvan niiltä, jotka aikoinaan vaativat markan devalvointia.”

”Parempi myöhään kuin ei silloinkaan”

Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus.

Historiantutkija Heikki Ylikankaan osuutta ”Ison laman” menettelyissä ei pidä unohtaa.
Ylikangas osallistui presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 Linnassa järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen ns. ”Koiviston konklaaviin” tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Teemoina olivat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Ohjelman mukaan keskustelu rakentui ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon ja toisen teeman osalta yhteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 – 3 valmisteltuun kommenttipuheenvuoroon (noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käytti valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Alustustukset: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola.
Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin Scheinin, SA

Oikeuspoliittisen tilaisuuteen osallistuneilta pyysin –tutkinnallisesti – kommentointia sähköpostitse ja postin välityksellä.
Heikki Ylikangas tunnusti osallisuutensa ja luonnehti tilaisuutta vastauksessaan:

”Koivisto painosti Korkeinta oikeutta”

Ylikankaan vastauksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.”
Ylikankaan vastaus jatkuu: ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään.”

Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.

Ylikankaan loppupäätelmä kuului: ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen.”

Ylikankaan lanseeraama kunniavelka-ajatus on kaunis ja kunnioitettava; mutta taustalla väijyy epäilyttävä tunne historiantutkija Heikki Ylikankaan omantunnon kiillotuksesta.

Sallikaa minun olla epäilyssäni väärässä.

Kalevi Kannus

Talvi- ja jatkosodan kiistelty ja kielletty historia

Videot  res. majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäen luennnosta KHI Forumissa 29.5.2010 Kasvihuonelimiö EP:n ..kirjaosastolla Nummi-Pusulassa.
 

Katso videot…

 
* Osa 1 ..  kesto 55  min. tästä

 

* Osa 2 .. kesto 45 min. tästä

 

* Osa 3 .. kesto 20 min. tästä

 

* Osa 4 .. kesto 61 min. tästä

 

Videoissa ennen  julkaisemattomia  dokumentteja;   arkistofilmejä, skannauksissa   näytöllä  mm. Vilho Tahvanaisen omista alkuperäiskopioista ja Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä”… 
 

Kirjat esittelyssä ja tilaus.. http://promerit.net/suomimyrskynsilmassa.htm

Miksi Suomessa on ”virallisia valheita” niin suunnattomasti?

Suomessa sotiemme historia on vielä 2010-luvilla tenmmellyskenttä, jossa näyttää siltä, että totuus on puettu valheen vaatteisiin…

Ylen MOT-ohjelmassa avattiin

http://areena.yle.fi/tv/2140573…suurella kohulla ns. arvovaltaisilla vaikuttajille miehitetty elokuvaproduktio… jonka nousu ja tuho vaikuttaa surkuhupaisalta; seitsemän miljoonan euron haihtuminen ties minne puhalletaan tv-ohjelmassa usvaksi.

Eipä silti, suuren mittaluokan sumustus sotahistoriassamme on ollut maantapa: … muistelmiensa väärentämiseen itse Mannerhein painostettiin…

Erkki Hautamäen tutkimusten lamauttaminen on ollut johdonmukaista. Suomessa sotahistorialla on ”valtakunna kirous”, me kaikki suomalaiset olemme edelleen Pariisin rauhansopimuksen mukaan sotarikollisia, sotaan syyllistettyjen kunniaa ja mainetta ei ole virallisesti palautettu.

Mikä on kansakunnan arvo, joka tuhoaa oman historiansa?
 
* E-kirjat heti luettaviksi
 
* Painotuotteena verkkokaupasta

Säästöpankkisopimus – luentovideo

Pankkien kriisin selvitykset mm. Helsingin Sanomat on luokitellut muoti-ilmiöksi?
 

« Nimimerk. Sapelinkalistajan mielipidekirjoitus Seppo Konttisen Kansallisomaisuuden ryöstö -kirjasta » ja Toimittaja Jyri Raivion kirjoituksesta (HS 22.2.2008), joka on otsikoitu mielenkiintoisesti:
 
”Pankkikriisin jälkipuinti tuli uudelleen muotiin”.

Olisi kiinnostavaa tietää milloin nämä totuudet, jotka nyt ilmenevät Seppo Konttisen kirjasta ovat aikaisemmin puitu julkisuudessa?
 
On kyllä selitelty aivan ylettömästi erilaisia epätotuuksia mukamas pankkikriisin syinä, mutta vasta nyt on todelliset päättäjien tekemät virhe ratkaisut ovat osittain tulleet tietoon. ../..-
 
SSP-sopimus – katso, kuuntele. Erkki Ahon (Kalajoelta) luentovideo…
 

 

Koti, uskonto, isänmaa – kenen?

Onko otsikon koti, uskonto, isänmaa vain historian paatosta?
 
Vertailuksi:
* Suomen pankkien kriisi 1990-luvulla tuhosi n. 70 000 kotitaloutta. Euron velkalama jo monen kodin uhka työttömyyden kasvuna.
* Isänmaasta on maksettu sotien raskas veriuhri.
* Onko uskonto merkityksetön, valta ja vaikutus ymmärreettävää?
 
Tässä trailerissa yksilötason näkemyksiä…
 
ISLAM: Mitä lännen pitäisi tietää?
 

 

Talvisota on historiamme kynnyskysymys, luentovideot

KHI Forumin ensimmäinen teematapahtuma järjestettiin lauantaina 29. toukokuuta 2010 Nummi-Pusulassa Kasvihuoneilmiön kirjaosastolla.

 
Video 1/4

 
Video 2/4

 
Video 3/4

 
Video 4/3

 

Res. majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäen luento käsittää hänen sotahistorian tutkimusten tuloksia, joita on julkaistu “Suomi myrskyn silmässä” kirjan ensimmäisessä osassa ja valmistumassa olevassa “myrskyn” kakkososassa.

 

Hautamäen tutkimukset pohjautuvat sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimin peitellyn ja kiistetyn S-32 kansion dokumentteihin muistiinpanoihin, joita on Vilho Tahvanainen säilyttänyt ja osin selostanut v. 1971 julkaistussa kirjassa “ERIKOISTEHTÄVÄ”; Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1039-1945.

 

Vilho Tahvanaisen henkilökohtaisen arkiston kansiot ovat Hautamäen hallussa ja kansioiden sisältämät asiakirjat ja julkaisemattomat käsikirjoitukset on tallennettu valokuvaten sivu sivulta. DVD-videolla avataan dokumenttiainoistoa arkistoa laajemmin.

 

Talvi- ja jatkosodan kielletyn historian asiatietoja todistaa sotaveteraani Gerth Biese haastattelussaan. Biese on toiminut sotilasmestari Tahvanaisen alaisena JR 50:nen ETP:ssä.

 
Elämää juoksuhaudoissa: https://www.youtube.com/watch?v=ck_BUUQODaQ
 

* * *

 
* E-kirjat heti luettaviksi
 
* Painotuotteena verkkokaupasta

Kuntaremontista tapahtumassa 21.4.2012, videot ”Elä ja anna toisten kuolla”

Kuntalaiset ja poliitikot keskustelivat kuntauudistuksesta – “Alun alkaen olisi pitänyt kysyä, missä on halukkuutta liitoksiin.”

KHI Forum järjesti kuntauudistusta koskevan keskustelutilaisuuden Kasvihuoneilmiössä 21.4.2012.

Hallitus suoritti helmi-maaliskuun 2012 aikana maakuntakierroksen koko maassa, jossa suurin osa kuntapäättäjistä – mukana monia myös hallituspuolueista – asettui vastustamaan pääministeri Jyrki Kataisen ja kuntaministeri Henna Virkkusen ajamaa virkamiestyöryhmän valmistelemaa kunta-mallia. Useat tutkijat ja oikeusoppineet (mm. perustuslain erityisasiantuntija, akatemiaprofessori K. Tuori) pitävät salaisissa hallitusneuvotteluissa päätettyä kuntauudistusta läpiviemisprosesseineen perustuslain vastaisena demokratian irvikuvana.

Julkista keskustelua aiheesta on käyty monin eri tavoin, mutta vallitseva maantapa, salaaminen ja peittely, jatkuu. Poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton KHI Forum mursi tabut ja nosti aiheen avoimesti pöydälle.
1. osa: Kuntauudistus valtakunnallisena ja maakunnallisena kokonaisuutena
1. osan videot:

2. osa: Lähialueen kuntaliitokset
2. osan pääalustaja/paneelikeskustelija oli kansanedustaja Lauri Heikkilä (PS) Marttilasta, joka saapui tilaisuuteen suoraan Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksesta ja kertoi omia ja puolueensa kriittisiä näkemyksiä hallituksen kaavailemasta kuntauudistuksesta. Muina alustajina/paneelikeskustelijoina toimivat Espoon kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Mikko Hintsala (Kesk) ja Uudenmaan vihreiden puheenjohtaja Kristian von Essen (Siuntio), joilla kummallakin oli vahvoja näkemyksiä kuntauudistuksesta. Eläkeläinen Igor Pronin kertoi asukkaan näkemyksen Kauniaisten palvelujen toiminnasta kyseenalaistaen suuruuden ekonomian.

Keskustelu kävi väliin varsin kiivaana Nummi-Pusulan kunnanhallituksen jäsen Jyrki Parikan (kesk) ottaessa yhteen kuntaliitospolitiikkaan kannattavan Lohjan kaupunginvaltuutettu Ilkka Lähteenmäen (kok) kanssa. Myös Siuntiota koskeva monikuntaliitos Lohjaan sai aikaan kipinöintiä Lähteemäen ja von Essenin välillä. Liisa Jäppinen Ikkalan kylästä kritisoi demokratiaperiaatteiden uhraamista enemmistön jyrätessä läpi kuntaliiitoksen Lohjaan. Käytiin myös keskustelua kansanäänestysten merkityksestä.

2. osan videot:

Oheismateriaalia

Tapahtuman oheismateriaalina KHI Forum julkaisee Euroopan valtiosääntöjen ja perustuslain erityisasiantuntijan Suomen Akatemian professori Kaarlo Tuorin haastattelun. Tuori kritisoi hallituksen ajamaa kuntauudistusta perustuslain vastaisuudesta. Kritiikki kohdistustuu sekä läpiviemisprosessin menetelytapoihin että hallituksen virkamiestyöryhmän esityksen sisältöön. Erityinen arvostelu kohdentuu salaisissa hallitusneuvoteluissa lukkoonlyötyyn hallitusohjelmaan, jossa kuntauudistus alunperin päätettiin. Kiireellä tehty kuntakierros kuntien lausuntopyyntöineen ei myöskään Tuorin mukaan täytä asian merkittävyyden vaatimuksia demokratian toteutumisen kannalta. Sisällöllisesti kuntauudistus rikkoo perustuslain takaaman paikallisen ja maakunnallisen itsehallinnon, se tuhoaa paikallisidentiteetin sekä vahingoittaa nk. kolmatta sektoria poistaen paikallisdemokratian toimintaedellytykset ja loitontaen päätöksenteon tavallisen kuntalaisen ulottumattomiin. Tuori ehdottaa aikalisää, koska kysymys on perustuslain säätämiseen verrattavasta hankkeesta, joka tarvitsee kunnollisen valmisteluajan, jotta demokraattinen keskustelu kyetään käymään.

Tuorin haastatteluvideon traileri n. 4 min:

Koko haastattelu 20 min:

Tapahtuma mediassa



Lisätietoja: KHI Forumin tiedottaja Kalevi Kannus, gsm 0400 666123, s-posti: kalevi.kannus@promerit.net

Vakuutuslääkärimafia Suomessa

1. Vakuutusyhtiöt kouluttavat uusia lääkäreitä vakuutuslääkäreiksi ”vanhemman vakuutuslääkärin” ohjauksella. Samalla koulutettava vakuutuslääkäri opiskelee muutaman kirjan sisällön, jotka ”pahimmat” alan vanhat vakuutuslääkärit ovat kirjoittaneet. Kun opiskeleva vakuutuslääkäri sitten suorittaa ”tutkinnon”, myöntää Suomen Lääkäriliitto hänelle vakuutuslääketieteen erityispätevyyden!! Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tälle uudelle vakuutuslääkärille myönnetään laillinen tapa toimia täysin mielivaltaisesti potilaita kohtaan, ilman mitään pelkoa joutua vastuuseen tekemistään ja jopa ihmisarvojen loukkauksista.
 

2. Sosiaali-ja terveysministeriö asettaa ns. sosiaalituomioistuimiin näitä vakuutuslääkäreitä, joilla on tämä ”maaginen” erityispätevyys, ns. asiantuntijalääkäreiksi. Esim. vakuutusoikeudessa nämä vakuutusyhtiöiden kouluttamat lääkärit toimivat valanvannoneina tuomareina, eli ovat mukana vakuutusoikeuden ns. jaoksissa, missä tehdään päätöksiä mm. tapaturma-,liikennevahinko-, potilasvahinko ja ammattitautitapauksissa. Miten tavallinen kansalainen voi ymmärtää normaalin jääviysasian, onhan nämä ”tuomarit” vastapuolen=vakuutusyhtiöiden kouluttamia ja useimmiten vuosikausia vakuutusyhtiöissä työskennelleitä ja siten vakuutusyhtiöiden elättämiä lääkäreitä.
 

3. Koska nämä ”tuomarinvalan” vannoneet vakuutuslääkärit toimivat istuvina tuomareina, kaikki heidän potilaasta antamat lausunnot salataan potilaalta, koska lausunnot kuuluvat ns. neuvottelusalaisuuden piiriin. Pari vuotta sitten vakuutusoikeuslakia muutettiin niin, että asiakirjojen salassapitoaika on 80 vuotta! Miksi pitää salata tietoja, vaikka vakuutusoikeudesta oikeutta hakeva ihminen antaa luvan kaiken oman asiansa asiakirja-aineiston julkaisemiseen?? Siksi, että vakuutusoikeuden toiminta , toimintatavat, hylkypäätökset ja niiden olemattomat perustelut eivät kestä päivänvaloa, vaan vakuutusoikeus on vain ja ainoastaan vakuutusyhtiöiden hylkypäätösten kumileimasin!
 

4. Vain osasta vakuutusoikeuden päätöksistä saa valittaa KKO:hon, jos KKO antaa valitusluvan. Joissain tapauksissa KKO pyytää VALVIRALTA(ent. TEO:lta) asiantuntijalääkärin lausuntoa, ennen kuin tekee asiassa päätöksen. On tapauksia, että VALVIRAN (ent TEO:n) lääkäri antaa potilasta suosivan lausunnon, jolloin VALVIRA pyytää toiselta tai jopa kolmannelta lääkäriltä lausunnon, joka on potilaalle epäoikeudenmukainen ja sen VALVIRA lähettää KKO:lle! VALVIRA:han edustaa Suomessa arvostetuinta ja asiantuntevampaa lääketieteellistä osaamista(omasta mielestään), mutta todellisuudessa VALVIRA:n käyttämät lääkärit (usein vanhoja eläkelääkäreitä) ovat osaamiseltaan ja tietämykseltään 10-20 vuotta jäljessä tämän päivän lääketieteen koulutusta ja osaamista.
 

5. Kun KKO yleensä hylkää ihmisten valitukset, lukee päätöksen lopussa: tästä tuomiosta ei voi valittaa. Eli tällä lauseella tavallinen ihminen alistetaan vääryyden avulla ja hän menettää samalla osan omasta ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan. TOSIASIA on, että KKO:n päätöksestä voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen 6 kk:den aikana KKO:n päätöksestä. Tämä yritetään salata tavallisilta ihmisiltä.
 
6. Jos ja kun ihminen tekee valituksen EIT:hen, siellä hänen valituksensa käännetään EIT:n viralliselle kielelle. Käännöksissä tapahtuu virheitä ja uusia papereita ilmestyy valituksiin. Näistä valittaja ei saa tietoa ennen kuin saa EIT:n päätöksen! TIEDOKSI: kun suomalainen valittaa EIT:hen, osallistuu hänen asiansa käsittelyyn ja päätöksen tekoon Suomen valtion asettama tuomari, jolle Suomen valtio maksaa palkkaa n. 1 miljoona euroa/ vuosi!!! Tässäkään tapauksessa ko. Suomen valtion tuomari ei ole jäävi käsittelemään suomalaisen tekemää valitusta, vaikka valittajan vastapuolena EIT:ssä on SUOMEN VALTIO!!!! YHTEENVETO: Missä on suomalaisen esim. tapaturmassa loukkaantuneen ja pysyvästi loppuelämänsä työkyvyttömänä elävän ihmisen oikeusturva?? Vastaus: EI MISSÄÄN!!! Kuten yksi pahimmista vakuutuslääkäreistä, Juhani Juntunen lausui eräässä TV-ohjelmassa: Tämä on pomminvarma systeemi!
 
7. Mitä pitää tehdä: lakkauttaa vakuutuslääkärimafia, antaa kaikille vakuutusoikeuden mielivaltaisille päätöksille alistetuille oikeuden saada kaikki itseään koskevat asiakirjat julkisiksi ja saattaa asiansa käräjäoikeuden käsittelyyn, missä vakuutusyhtiön nimeämiä vakuutuslääkäreitä kuullaan valanvannoneina todistajina, ei tuomareina!!
 

8. VAKUUTUSOIKEUS kirjoittaa hylkypäätöksessään: vakuutusoikeus voi oman harkintansa mukaan ottaa huomioon tai olla ottamatta huomioon asiassa esitettyjä todisteita!! Onko tällainen Vakuutusoikeuden perustelu perustuslain ja Suomen lakien mukainen??
 

9. VAKUUTUSOIKEUS tulee lakkauttaa ja suorittaa sen toiminnasta ja vuosikausia jatkuneesta vakuutusyhtiöitä suosivasta päätöksenteosta puolueeton rikostutkinta (valitaan esim. 10 eri lääketieteen erikoisalojen lääkäriä, jotka tutkivat potilaan esittämät lääkärinlausunnot ja vertaavat niitä vakuutusyhtiön lääkärin lausuntoihin ja sitten päättävät, kuka asiassa on oikeassa) ja saattaa todetut syylliset tuomiolle ja korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Kuka tavallinen ihminen voi uskoa vakuutusoikeuden puolueettomuuteen, kun päätösten hylkyprosentti on yli 90!!
 

Kalevi Hautakangas