Aihearkisto: Suomi myrskyn silmässä

Suomi myrskyn silmässä, osa II

Suomi jälleen ”myrskyn silmässä”

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II
21.1.2018 1 (29)

Kakkososan aineiston editointi, oikoluku ja sivunvalmistus on nyt valmistelussa.

Tässä näytöksi osio oikolukematonta käsikirjoitusta

Mannerheim ja Ryti epäilevät Stalin/Churchill sopimustensa kestävyyttä. – Marski tietoinen suurvaltojen salaisen taustapolitiikan tavoitteista – Puolueettomuuden poliittinen tappio – Eurooppa kaaoksessa 1919– 1945 – Versailles’n rauhasta tie 2. Maailmansotaan – Amerikan Yhdysvallat nousee maailman johtavaksi valtioksi sotilaallisesti ja taloudellisesti. – Suuresta lamasta 1929–1932 kärsitään Euroopassa, mutta ennen kaikkea Amerikassa – Euroopassa syntyvät diktatuurit saavat Amerikan kehittämään sotateollisuuttaan – ”Sota Euroopassa on meille vaan eduksi, …ostavat sotamateriaalinsa meiltä”: Roosevelt 1938. – Kansainvälinen kauppa- ja finanssipolitiikka / Eliitti / FED. – Huomautus: 1) Sodanaloittajat, 2) Maailman herruuden todelliset ylläpitäjät. 3) Jatkosodan valmistelut 1940–1941.

Suomen armeija on ylipäällikkönsä marsalkka Mannerheimin johdolla aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan omalla rintamaosallaan 10.7.1941 varsin erikoisista ja huippu salaisista henkilökohtaisiin (Mannerheim – Ryti / Stalin – Churchill) sopimukseen perustuvista lähtökohdista. (Luku 11. ja luku 13/Huomautus III)

Lukija muistanee Marskin erikoisasiamiehen (Vilho Tahvanaisen) usein todenneen käsillä olleiden tilanteiden arvioimisen vaatineen ylipäälliköltä erittäin tarkkaa ja keskittynyttä miettimistä, harkintaa ja kokemuksen lopulta tuomaa intuitiivista rohkeutta päätösten tekemiseen. Kirjoittaja onkin eräissä yhteyksissä luonnehtinut tätä Marskin kykyä rohkeaksi ja ratkaisevaksi ominaisuudeksi ”istua samassa pokeripöydässä” sotaakäyvien suurvaltojen johtajien joukossa ja ”luovia” Suomi ulos näiden salaisella keskinäisellä juonimisellaan nostattaman hirvittävän sodan myrskyistä sen kerran päättyessä. Olisiko Marskin tielle astunut Suomi silloin vielä olemassa itsenäisenä, vapaana valtiona? Pitäisivätkö Stalin ja Churchill lupauksensa? – Tätä oli Marski jo hieman epäillyt yhteisessä Rytin kanssa 24.6.1941 Churchillille lähettämässään, tilannetta ja Stalinin kanssa sovittuja asioita koskevassa kirjeessä? (Luku 9).

Suomi on valintansa joutunut tekemään! Jätämme tässä vaiheessa armeijamme taistellen etenemään tavoitteisiin, joista oli Churchillin ohjeen mukaan sovittu Stalinin kanssa. (…uskokaa sitä, mitä Stalin puhe

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 2 (29)
2
limitse, kirjeitse, radiolla, tai jotakin muuta tietä on ohjeeksi antanut tai tulee vielä antamaan [II-osa, luku 7]…) Tämä Churchillin Lontoossa Marskin asiamiehelle kahteen kertaan antama ohje toteutui Stalinin ja Mannerheimin välisellä sähkesopimuksella 4.3.1941 (Kuopio) ja sen Stalinin vahvistamana ja allekirjoittamana virallisena (salaisena) asiakirjana kirjeiden vaihdossa 11.6.1941 (Rajalla Värtsilässä).

Nämä Churchillin Mannerheimin asiamiehelle Lontoossa helmi- ja kesäkuussa 1941 toistamat ilmoitukset välitettäviksi presidentti Rytille ja Mannerheimille, osoittavat Kremlin ja myös Lontoon välisen yhteyden tiiviisti toimivan ja salaisista salaisimman, jo 15.10.1939 Moskovassa sovitun (avaus todennäköisesti aikaisemmin Krimillä? / kirj.) sotasopimuksen olevan voimassa. Mannerheim toteaakin osuvasti (I-osa s. 188) näiden kahden valtionjohtajan (Stalin/Churchill) olevan ”tämän 2. maailmansodan arkkitehdit ja rakennusmestarit.”

Mielestäni nyt on sopiva hetki välitarkasteluun ja analysointiin koskien koko 2. maailmansodan alkuasetelmaa, sen kehittämistä ja suunnittelua suurvaltojen hallituksissa ja esikunnissa, unohtamatta hetkeksikään samojen valtioiden johtajien (Churchill, Stalin, Hitler, Roosevelt, Daladier/Reynaud, yms.) ratkaisevaa merkitystä salattuine omine tavoitteineen.

Pienempien maiden kohtalo rintamien välimaastossa on – kuten on ollut kautta historian – surkea. Ne ovat edellä mainittujen ”suurten” johtajien suunnitelmissa vain – pelinappuloita. Näitä erilaisia ja -kokoisia valtioita olivat esim. Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Italia, Jugoslavia, Romania, Kreikka, Baltian maat ja Skandinaviasta Suomi ja Norja, jopa ”ontuvaa” puolueettomuutta harjoittava Ruotsikin. Pienen valtion vetoaminen pyrkimykseensä pysyä erossa suurvaltojen sotakuvioista ja saada puolueettomana ja rauhassa rakentaa kansansa tulevaisuutta ei onnistu – sitä ei sallittu!

Esimerkki: Toteuttaessaan Saksan kanssa 23.8.1939 yllättäen solmimansa M/R-sopimuksen etupiirijakoa, kutsuu Stalin Baltian maiden edustajat Moskovaan neuvottelemaan NL:n vaatimuksista (lähinnä sotilastukikohtia) ja allekirjoittamaan niiden valtiollisen itsenäisyyden säilyttävät, mutta samalla näiden maiden neutraliteettia rajoittavat sopimukset (Viro 28.9., Latvia 5.10. ja Liettua 11.10.) Suomi saa kutsun 5.10.1939 ja ensimmäinen neuvottelu käydään Moskovassa 12.–14.10.

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 3 (29)
3
Suomen valtuuskunnan johtaja ministeri J. K. Paasikivi lausuu mm.: ”Me suomalaiset haluamme vain saada pysyä rauhassa ja kaikkien selkkausten ulkopuolella.”

Tähän vastaa Stalin (uskoisin vilpittömästi / kirj.): ”Ymmärrän sen, mutta vakuutan, että se on mahdotonta – suurvallat eivät tule sallimaan sitä.”

Stalin ei mainitse tässä nimeltä yksin Saksaa enempää kuin muitakaan suurvaltoja, vaan niiden kaikkien mahdollista mielenkiintoa Pohjolaan, perustaen näin lausumansa toden näköisesti kesän 1939 pitkiin neuvotteluihin Englannin ja Ranskan edustajien kanssa, jotka tuolloin olivat esittäneet mainittuina suurvaltoina (Englanti, Ranska) pitkälle meneviä myönnytyksiä Neuvostoliitolle mm. Baltian-maiden ja Suomen suhteen, hyvänä esimerkkinä tästä Voroshilovin ehdoton vaatimus saada Suomesta tukikohta alueella Ahvenanmaa–Hanko. Lisäksi oli Stalinin ”pöytälaatikossa” yhä myös Stavkan oma operaatio ”PORO” suunnitelmana vuosilta 1930 ja 1937 (I-osa s. 37, ff. 40, 41, 45). Stalinin puhe 19.8.1939 (I-osa ss. 101–103).191 Keesing, Archiv der Gegenwart: ”Stalinin komento Pk.16.2.1943 6.A:n kom. kenraaliltn. Charitonoville, kenraaliltn Kusnezoville ja Ryhmä Popovin komentajalle ev. Popoville / käännös suomeksi II-osa s. xxx), ”…pitäkää aina mielessänne, että meidän vaalitunnuksemme on; kaikkien maiden proletaarit – yhtykää! Ja meidän ainoa päämäärämme tulee olemaan; proletariaatin maailman diktatuuri!” (D. Manuilskin lausunto 1930, I-osa ss. 331–332. / Lähdekirjallisuus 5).

Roosevelt oli eri yhteyksissä esittänyt pitkälle meneviä suunnitelmiaan Euroopan asioiden järjestelyksi. Yhteistyö hänen, Valkoisen talon, ja finanssiministeriön sijoittamansa ”aivotrustin” (Morgenthau + kumppanit) välillä koskee lähinnä 1934–1941 puuttumista Euroopan sotaan; IIosa Liite X.192 193

Rooseveltin kirje Stalinille (Zabrouskyn kautta) 20.2.1943, jossa ilmoittaa Valkoisen talon täydellisen hyväksynnän järjestelyiksi sodanjälkeisessä maailmassa:

191 Lähdeviite 95 192 Lähdeviite 96 193 Lähdeviite 97

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 4 (29)
4
– Ranska saa maksaa heikkouksistaan ja jäädä omaan mitättömyyteensä. Englannin ylivalta tunnustetaan Portugalissa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa.

– Neuvostoliitto on näin ollen saava yhteytensä Välimerelle (Jugoslavia, Albania) Kaikki Stalinin toiveet täytetään Baltian maissa, Suomessa ja ns. ”unenlightened” (takapajuisissa) Balkanin ja Itä-Euroopan maissa. Puola joutuu ohjatuksi myönnytysten tielle.

– Yhdysvallat tulevat osallistumaan myös saaliinjakoon ”right of Conquest” määritelmän mukaisesti. (tässä katosi näin historian paperikoriin Rooseveltin/Churchillin ATLANTIN JULISTUKSEN juhlava manifesti / kirj.)

– Katolisen kirkon korkein arvohenkilö Yhdysvalloissa, kardinaali Francis SPELLMAN keskustelee Rooseveltin kanssa kahden kesken 3.9.1943 ja kuulee tämän suunnitelmat tulevista rauhanjärjestelyistä – ei vain Euroopassa, vaan k oko maailmassa: – Maailma jaetaan neljän suuren – USA, Kiina, Iso-Britannia, Neuvostoliitto – kesken. – Kiina saa Kaukoidän – USA saa Tyynenmeren (Pacific) alueet – Iso-Britannia ja Neuvostoliitto saavat Afrikan tai Euroopan. Mutta koska Isolla-Britannialla on etupäässä siirtomaihin liittyvä intressi, on oletettavaa, että Eurooppaa tulee hallitsemaan Neuvostoliitto! – Eurooppalaisten kansakuntien täytyy kestää venäläisten ylivaltaa siinä toivossa, että ne 10 tai 20 vuoden kuluttua voivat jo hyvin elää yhdessä venäläisten kanssa. Hän on yhtä mieltä Churchillin kanssa siitä, että Saksa tullaan jakamaan useaan erilliseen valtioon. Sille ei koskaan enää sallita minkäänlaista keskushallitusta, eikä sen kanssa solmita minkäänlaista lopullista rauhansopimusta.

Varsin pian tämän tapaamisen jälkeen oli edessä Teheranin kokous 28.11.–1.12.1943. Siellä vahvisti Stalin jo Rooseveltin myötävaikutuksella asemaansa Euroopan hallitsijana. Churchillin kohdalla voimme lyhyesti todeta, että kaikki hänen pyrkimyksensä, lausuntonsa, koko ajattelunsa kohdistui 30-luvun alusta alkaen neljään seikkaan: 1. Iso-Britannian imperiumin aseman säilyttämiseen suurvaltana – kaikki keinot käytettävä. 2. Saksan tuhoaminen, koska maasta tullut liian vahva (mm. I-osa s. 65, ff. 66, 78, 79, 81, 84–86)
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 5 (29)
5
3. Hitler ja natsismi voidaan tuhota vain allianssilla, jossa mukana myös N-liitto. (I-osa s. 68; pienet valtiot ja niiden itsenäisyys sivuseikka, jos Stalin esittää tässä asiassa vaatimuksia.) 4. Yhdysvallat lupautunut tulemaan mukaan ratkaisemaan myös IImaailmansodan. (UM G. H u l l: Lausunto 18.3.1939, I-osa s. 64, lähdeviite 42.)

F. Frankfurter heinä–elokuun vaihteessa 1939 vie presidentti Rooseveltin asiamiehenä lupauksen Churchillille Lontooseen Amerikan mukaan tulosta. Churchillin lausunto Rooseveltin asiamiehelle ja valtiosihteerille Sumner W e l l e s i l l e Lontoossa 11.3.1939: ”Eurooppalaiseen kriisiin ei jää muuta ratkaisua kuin radikaali, täydellinen Saksan häviö ja K-sosialismin tuhoaminen” (I-osa, liite 8. ss. 305–306). Hitlerin näkökannat valtakunnan Kanslerina sisältävät muutamia selviä pyrkimyksiä, joiden suhteen hänen kantansa pysyy muuttumattomana IImaailmansodan melskeiden loppuun saakka. Weimarin tasavallan sorruttua Versailles’n rauhan ”kahleissaan” taloudelliseen umpikujaan maailman laajuisen laman iskiessä 1929–1931, sen viimeiseksi saavutukseksi jää von P a p e n i n toimiessa kanslerina saada Lausannessa 10.7.1932 aikaan sopimus, jolla nälkärajalla kamppailevan Saksan sotakorvausten maksaminen poistetaan. Versailles’n ”voittajien” oli tunnustettava virheensä! Hitlerin Kolmannen Valtakunnan käsiin 1933 vaaleissa jääkin Saksa, jonka elinkelpoiseksi selviämiseen ei muu maailma enää uskonut. Tätä ei suinkaan käynyt ihmetteleminen; 17 miljoonaa saksalaista eli jonkinlaisen sosiaaliturvan varassa, työttömiä 7–8 milj. ja maa luisumassa sisällissotaan vastapooleina kansallis-sosialistit vastassaan Saksan SDP ja kommunistit.

Ratkaisevat valtiopäivävaalit järjestettiin 6.3.1933, joissa punainen vaara tuli torjutuksi, k-sosialistien ja sen liittolaispuolueen saadessa yli puolet 600 edustajapaikasta (340). Uusi hallitus teki esityksen valtiopäiville valtuuslaiksi, joka antaisi sille diktatorisen vallan 4 vuodeksi. Valtuuslaki hyväksyttiin 441 äänellä läsnä olleiden sosialidemokraattien 91 ääntä vastaan. Kommunistit olivat ”lakkautettuna” puolueena ulkona äänestyksestä. Weimarin tasavallan valtiosääntö ”haudattiin” ja Saksan pelastajaksi kaikkinaisesta kurjuudesta odotettiin ja toivottiin Hitlerin johdossa toimivaa valtiota.

Mitkä olivat Hitlerin diktaatit?:

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 6 (29)
6
– Versailles’n rauha päätöksineen mitätöitävä. Pohjaksi presidentti W. Wilsonin 1919 tekemä 14-kohdan sopimus, jonka Saksa oli hyväksynyt aselevon ja rauhan perusteiksi saatettava voimaan. – Saksan valtiollishallinnollinen yhdistyminen hyväksyttävä ts. Saksalta riistetyt alueet palautettava sopimuksin ja rauhanomaisesti kansanäänestyksillä. Afrikkalaiset Saksan siirtomaat palautettava. Itävallassa, joka oli eristetty Kansainliiton säännöksin (Ranska) saatava suorittaa kansanäänestys Saksaan liittymisestään. – Yleinen kaikkia valtioita koskeva K-liiton valvoma konferenssi aseriisunnasta saatava voimaan. Tätä oli esitetty Weimarin Tasavallan toimesta jo 1932. Euroopan maista Ranska, Englanti ja N-liitto eivät vielä vuodelle 1935 tultaessakaan olleet hyväksyneet esitystä, joka hiljaa haudattiin. – Saksan on voitava tulevaisuudessa myös varustaa oma armeija, maan ollessa nyt täysin suojaton. – Saksalle oikeus osallistua maailmankauppaan, K-välinen sopimusoikeus (”Bündnisfähigkeit”) ja oman talouspolitiikan luominen (Liite X / lukuun 12.) ”Saksan talousihme 1933–1945.

A – SOTIEN SYIDEN JA SYYLLISTEN TARKASTELUA – huomautukset I-V

H u o m a u t u s I : Maailmansotien taustapolitiikan erityispiirteitä

Periaate; – ”Ellette ole meidän puolellamme (=yhteistyössä), olette meidän vihollisiamme” (USA:n presidentti George W. Bush/2002 kootessaan eri valtioita ”ristiretkelle” Irakia vastaan). YK oli siinä ”statistin” osassa kuten muistamme. Tämä suurimittaisella valheella ja provokaatiolla käynnistetty sota ja kaikki sen jatkumot Lähi-idässä noudattavat samoja menetelmiä, joita Yhdysvallat käytti jo 1800-luvulta alkaen, levittäessään raakaa imperialismiaan paitsi molemmilla Amerikan mantereilla, Pasificin saaristoissa, Kaukoidässä ja nyttemmin Välimeren ja Lähi-idän alueilla (Liite X, II-osa luku 12 / USA:n imperialismi, II-osa: luku 13 / Huomautus II.).

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 7 (29)
7
Koostamme ja päivitämme seuraavaksi sekä tieto – että tapahtuma kehyksemme sisällöksi uutta (2012) ja vanhempaa (I-osa 1932–1940) lähdeaineistoa. Niissä tarkastellemme kolmea asiaryhmää löytääksemme pitävät, loogiset vastaukset lukijalle kysymyksiin, joiden kohdalla kahden maailmansodan (1. 1914–1919 ja 2. 1939–1945) ”voittajavallat” ovat kirjoittaneet oman, hallitsemansa ja pääosin omistamansa, maailman laajuisen median pakkosyötöllä modifioidun, väärennetyn, ja monilta osin yhä tänäänkin (v. 2012) salatun sotahistoriansa. Toivon jo tässä vaiheessa, pohtiessamme suurten sotien syitä laajemmin, lukijan huomanneen, että löytyy, jopa yllättäen, vähemmälle huomiolle jäänyt, kansainvälinen toiminta-alue, jonka merkitys vahvana taustatekijänä on otettu usein peitetyksi syyksi varsinaisen aseellisen sodankäynnin salattuun suunnitteluun ja lopulta toteuttamiseen – kansainvälinen maailmankauppa ja – finanssipolitiikka!

H u o m a u t u s I I : Kansainvälinen kauppa ja finanssit maailmansotien taustapolitiikassa

Presidentti F.D. Rooseveltin henkilökohtainen muistiinpano (tallenne) kirjeestä finanssiministerilleen Harry Morgenthau jr.:lle:

Valkoinentalo Washington 9. joulukuuta 1944 / I 776–779. Muistio valtion Finanssiministerille tiedoksi ja palautettavaksi. F.D.R. (allekirjoitus).

”Englantilaisten ilmoitukseen, että he ovat konkurssissa ja tarvitsevat 7 miljardia dollaria, olen katsonut aiheelliseksi ja tehdä tiettäväksi seuraavaa: Ensimmäisen maailmansodan valmisteluissa Saksa ja 2. maailmansodan valmisteluissa Saksa ja Japani yhdessä ovat työvoiman riistolla ja subventoidun viennin avulla vallanneet koko maailman vientimarkkinat.” (provosoidusti valittu ja väärä arvio / kirj.).

”Kilpailu vientimarkkinoista kävi yhä kovemmaksi. Saksalaiset eivät ainoastaan vallanneet vientikohteitamme, vaan tekivät tuontitarjouksiaan halvemmalla kuin oman maamme kotiteollisuus. Kuten kaikkialla muuallakin johti tämä meilläkin palkkojen ja elintason alenemiseen ja voittojen vähenemiseen.”

”Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi Saksassa kuitenkin nopea kehitys ja nousu, jolla oli tarkoitus poistaa Englanti ja Amerikka kiistan

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 8 (29)
8
alaisilta markkinoilta. Japanin pyrkimys oli sama. Me yritimme selvitä tästä tilanteesta alentamalla palkkoja, lyhentämällä työaikaa (samalla palkalla) ja tukeutumalla pätkätyöhön. Kilpailijaa emme kuitenkaan kyenneet lyömään pois markkinoilta. Tästä oli seurauksena työttömyyden kasvu.”

”Millaisiin toimenpiteisiin meidän on nyt (1944) tulevan voittomme jälkeen tartuttava Japania ja Saksaa vastaan täytyy näihin joka tapauksessa kuulua niiden teollisuuden tuotannon rajoittaminen ja estää niitä näin tulemasta kilpailijoiksi ranskalaisia, englantilaisia, hollantilaisia, belgialaisia ja muita vientimaita sekä meitä itseämme vastaan maailman markkinakentässä. Tämä tulisi johtamaan kaikkien mukana olevien maiden liiketoimintojen volyymin kasvuun ja sen myötä kasvaviin voittoihin sekä tulokselliseen varallisuuden kasvuun talouselämämme eri alueilla. Miten suuri tämä lisäkasvu tulee olemaan, on vaikea tänään sanoa, mutta tulee se joka tapauksessa olemaan hyvin suuri. Saksan kysymyksessä on kohdistettava erityistä huomiota sen naapurimaiden suuntaan. Tärkein niistä on Neuvostoliitto, jolla täytyy puolustustaan varten olla tietty turvallisuusvyöhyke. Millaiselta tämä tulee näyttämään ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan Baltian valtioihin (Suomi laskettiin tuolloin vielä kuuluvaksi Baltian valtioihin / kirj.), Puolaan Tšekkoslovakiaan ja Balkanin valtioihin, voin sanoa vasta kun tunnemme Neuvostoliiton vaatimukset Saksan teollisuuden suhteen.” (Päätän suoran käännöstekstin / kirj.)194

Lukijalle korostaisin tämän Rooseveltin kirjeotteen ajankohtaa 9.12.1944! Käynnissä olevan sodan voitto on Liittoutuneiden osalta jo selvä. Nyt keskustelevat sodan häviävän Saksan sodan jälkeisestä kohtalosta kahden suurvallan (USA, Britannia.) johtajat. NL:n johtajan Stalinin hyväksyntä on suurissa kysymyksissä myös tarpeen, mutta Ranskalla on enää vain” kyytipojan” osa. Mielenkiintoista on, että nämä ”voittaja”-valtiot 2. maailmansodan jälkeenkin (1945) ovat pääosin samat valtiot, joiden johtajat sanelivat 28.6.1919 Versailles’n rauhan järjettömät toimeenpanopykälät, joilla väistämättä avattiin tietä Ksosialistien ja Hitlerin valtaan nousulle. Selvästi käy nyt myös ilmi, että Yhdysvallat tässä vaiheessa jo johtaa maailman sota- ja talouspolitiikkaa ja sanelee dominoivasti perusteet Länsivaltojen (=Liittoutuneiden) suhtautumiselle esim. Saksan kysymykseen sen antautuessa. Nyt oli koittamassa myös aika, jolloin maailman raha ja sen valtakeskus (”Eliit

194 Lähdeviite 98
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 9 (29)
9
ti”/FED) sanelevat lopulliset diktaattinsa kaikille maailman sotaakäyville valtioille.

Toinen esimerkki: Quebeckin Konferenssi 10.–16. syyskuuta 1944. Saksan tulevasta käsittelystä voitetun sodan jälkeen käyvät keskustelua presidentti F.D. Roosevelt ja Pääministeri W. Churchill. Tilaisuuden järjestelijänä ja esittelijänä toimii Rooseveltin luottomies finanssiministeri Henry Morgenthau jr.. (kuva)

Erittäin salainen Quebec 15. syyskuuta 1944 I/620–621.

Presidentti (F.D.R.) ja pääministeri (W.C.) välisessä konferenssissa koskien yhtenäistettyjä toimia Saksan aseriisunnaksi, todettiin tärkeimmäksi muodostuvan Ruhrin ja Saarin teollisuusalueiden tuleva rooli. Siitä, kuinka metallurginen, kemiallinen ja elektrotekninen teollisuus Saksassa voitiin rauhan ajan tuotannosta muuttaa palvelemaan sotateollisuutta, on meillä katkeria kokemuksia ja näin saatuna selvät näytöt. On näin ollen ajateltava, Saksan tuhottua suuren osan Neuvostoliiton ja muiden liittolaistemme teollisuuslaitoksia, että on oikein ja hyväksyttävää näiden yhteiseen kärsimykseen vedettyjen maiden saada korvatuksi omia menetyksiään vaatimalla nyt itselleen vastaavia hyödyllisiä koneita. Edellä mainitut teollisuuden koneet ja laitteet on tästä syystä ehdottomasti poistettava käytöstä Ruhrin ja Saarin alueilta poissiirrettäviksi.

Käsityksemme on, että molemmat alueet pitää alistaa yhteis- johteiselle organisaatiolle, jolloin niiden alasajo ja purkaminen tulee varmistettua. Tämän ohjelman tavoite; sotavarusteluun sopivan teollisuuden hävittämisestä (”the war making industries”) erikoisesti Ruhrin ja Saarin alueilla, mikä tarkoittaa tehdä Saksasta pääosiltaan maatalous- ja karjanhoito maa (”a country primarily agricultural and pastoral in its character”). Pääministeri ja presidentti ovat tämän ohjelman suhteen saavuttaneet täyden yksimielisyyden. OK.195 F.D.R. (Franklin D. Roosevelt) W.C. (W. Churchill).

Itse tekstin lienee kirjoittanut Henry Morgentahau ja Roosevelt ja Churchill merkinneet vain hyväksymisensä*. Ohjelmaa ei koskaan toteutettu täydellisenä (Truman), mutta sadat ja taas sadat junat kuljettivat Saksas

195 Lähdeviite 100

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 10 (29)
10
ta kaikkea tavaraa, jopa kokonaisia tehtaita lähinnä Neuvostoliittoon ja Ranskaan. Morgenthau toteaa myöhemmin, että hänen finanssiministeriössä yhdessä avustajiensa kanssa jo 1943 aloittama suunnittelu Saksan sodanjälkeisen kohtelun sisällöstä; ”Morgenthau-suunnitelma” (=Saksan lopullinen tuhoaminen) ja sen käytännön toteuttamiseen liittyvä yksityiskohtainen toimeenpano-ohje, (Direktiivi ICS 1067) olivat hänen elämänsä tärkein asiakirja ja suurin saavutus. H. S. Trumanin tulolla USA:n presidentiksi Rooseveltin kuoltua 12.4.1945, tuli olemaan suuri merkitys 2. maailmansodan loppu konferenssissa Potsdamissa heinäkuussa 1945. Hän joutui tavallaan ”lunastamaan” Rooseveltin ja Churchillin Jaltassa antamia alueellisia ja poliittisia myönnytyksiä Stalinille, mutta ei enää kuitenkaan hyväksynyt Morgenthaun tarjoamaa kokonaissuunnitelmaa (”kirjaa”) ja sen ennakkoon julkaisemista lehdistölle sellaisenaan. Morgenthau jr. tosin väitti Rooseveltin antaneen kuolinvuoteellaan illalla 11.4.1945 sille hyväksyntänsä. Länsivalloille jäikin pariksi vuodeksi (1945–1947) käytännön ohjeeksi miehitysvyöhykkeillään edellä mainitun toimeenpano-ohjeen noudattaminen, josta vastasi kenraali D. Eisenhower*. Tämä ohje oli kyllin raaka ja epäinhimillinen. Kansallissosialistisen puolueen virkailijat ja jäsenet, Wehrmachtin upseerit, SS-joukkojen sotilaat, keskitysleirien henkilöstö, Gestapon ja poliisin (Volkssturm) jäsenet, muut sotarikolliset tms. – Churchill: ”nämä voidaan ilman muodollisuuksia kiinni saataessa teloittaa välittömästi!”

Roosevelt: ”Tärkeät tieteellisten laitosten, sotatalouden ja -teollisuuden edustajat ja erikoisammattilaiset on pidätettävä, eristettävä ja siirrettävä ”omaan käyttöön”. US-armeijan tehtävä ei ole miljoonien pian nälkään ja huollon puutteeseen kuolevien sotavankien eikä rauniotalojen kellareissa tauteihin, kylmään ja nälkään nääntyvien siviilien ruokkiminen. Tuntekoon nahoissaan kaikki saksalaiset, että ovat hävinneet sotansa./ Eisenhower: ”It’s a pity we could not have killed more” (=”On sääli että emme ole voineet tappaa enempää”) 196

Olisiko Saksan jättäminen ”puolisuvereeniksi” valtioksi (Weimarin tasavalta) Versailles’ssa 1919, ollut uuden vielä täydellisemmän virhearvion syy 1945 (Quebec–Jalta–Potsdam!)? Nyt (1944) yrittivätkin tulevat ”voittajat” jo pitää ajoissa huolta paremmin kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan nujertamisesta. Versailles’n diktaattien laatijoille oli tuolloin jo tullut suuri virhearvio ja pettymys tuon kurjuu

../..

Vilho Tahvanainen epähenkilö vai patriootti?

Yhteyksiä itä-naapuriin on hoidettu kovissakin olosuhteissa:

tahvanainen_vilho TAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa; Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä. Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin.
 
Uusi Maailma nimisessä lehdessä 1971, artikkelissa ”itsenäisyytemme historia uusiksi”, talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa. Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) ”peilasi” Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.
 
Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle. Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.
 
Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään. Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) . Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.
 
Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.
 
Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti. Sodan jälkeen Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle. Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).
 
Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista on sitkeän työn tuloksena voitu rekonstruoida tapahtumat Erkki Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä” I – osa, 2oo5; II – osa käsikirjoitusvaiheessa; ruotsalainen painos, ”Finland i stormens öga”, I – osa 2004, Kustannus MCK.
 


KATSO TIEDOSTO

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2018/05/03/tahvanainen-vilho-marskin-kuriiri/

Suomen vapaussodat, 1918 – 2018

Kari Silvennoinen

varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti, lupalakiasiamies Helsingistä.

Uusi kirja, Suomen vapaussodat -1918 – 2018 painotuotteena, Esittely kaupassa, valitse lajittelu uusin ensin.

Huom! E-kirjana heti luettavaksi

ALKUSANAT

Suomi täyttää 100 vuotta joulukuussa 2017. Juhlavuoden kunniaksi on paikallaan tarkastella ensimmäistä kertaa suomeksi mitä rikoksia Neuvostoliitto on toteuttanut kansainvälisoikeudellisesti arvioituna Suomen itsenäisyyden aikana ja millä tavalla sen seuraajavaltio Venäjä on käyttäytynyt. Ei ole sattumaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin Suomessa viime kesänä käydessään ei edes onnitellut juhlavuoden johdosta. Neuvostoliiton terroripommituksia talvisodassa ja jatkosodassa ei ole arvioitu oikeudellisesti ennen minun tutkimuksiani, ei myöskään desanttien siviiliväestöön, pääasiassa naisiin ja lapsiin kohdistuneita murhia ja julmuuksia. Desanttien tekoja juhlitaan Moskovassa joka toukokuun 9. päivänä voitonpäiväjuhlassa. Meidän valtiojohtomme on osallistunut (päinvastoin kuin Baltian maiden valtiojohdot) näihin mm. murhamiesten kunniaksi järjestettyihin juhliin. Tutkimus pohjautuu aikaisempiin kansainvälisoikeudellisiin tutkimuksiini The Soviet Guilt (2011) ja Soviet War Crimes (2013). Tämä työ on ensimmäinen asiallinen ja oikeustosiseikkoihin perustuva suomeksi kirjoitettu tutkimus. Aiemmissa englanninkielisissä tutkimuksissani olen käsitellyt sekä Neuvostoliiton syyllisyyttä sotiin, että sen toteuttamia sotarikoksia Suomea vastaan aloittamissaan sodissa. Tässä työssä käydään nyt ensimmäistä kertaa nämä rikokset läpi suomeksi hiukan laajemmalla perspektiivillä. Mukana tutkimuksessa ovat myös suomalaisiin sotavankeihin kohdistuneet, sekä desanttien siviiliväestöön kohdistamat rikokset. Nämä rikokset käydään nyt ensi kertaa läpi suomeksi ilman suomettuneisuuden häpeällistä taakkaa. Kiitän ystäviäni ja kollegoitani, joita olen vaivannut kysymyksilläni niin historian tapahtumista kuin kansainvälisen oikeudenkin kysymyksistä. Eduskunnan kirjastosta olen saanut nyt (kuten aina ennekin) osakseni erittäin hyvää palvelua, jota ilman tämän kirjan kirjoittaminen ei olisi ollut mahdollista. ../..

Kari Silvennoisen aikaisempi kirja (english)

Soviet War Crimes against Finland

Suomessa keskustellaan Venäjän lainkäytön asenteista Greenpeace-hyökkäykseen käytännössä. VERTAILUKSI, onko Neuvostoliiton ajoista jotakin muuttunut?

A Study on International Law. The Soviet Union and Her War Crimes against Finland 1917 – 1991

Written by Kari Silvennoinen, Attorney at Law, Trained on the Bench.

Heti luettavaksi ekirjana <- haku


Pian tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta Neuvostoliiton terroripommituksista suomalaisiin siviilikohteisiin. Neuvostoliitto pommitti suomalaisia siviilejä erityisen rajusti vuonna 1944 murtaakseen suomalaisten vastarinnan. Myös neuvostopartisaanien rikoksista tulee pian kuluneeksi tasan 70 vuotta, joten tämä kirja on hyvin ajankohtainen.

Tämä ei ole tutkimus Suomen tai Neuvostoliiton historiasta, vaan kansainvälisoikeudellinen tutkimus niistä sotarikoksista, joihin Neuvostoliitto syyllistyi viime sotien aikana. Yllättävää kyllä neuvostorikokset eivät loppuneet siihen kun sodat päättyivät, vaan sen rikokset jatkuivat aivan Neuvostoliiton loppuun saakka, jopa myöhemminkin.

Soviet War Crimes against Finland

A Study on International Law. The Soviet Union and Her War Crimes against Finland 1917 – 1991

Written by Kari Silvennoinen, Attorney at Law, Trained on the Bench

Shop Pris 12,00 €
.
E-book

Soon it will have been exactly 70 years that the Soviet terror bombings of Finnish civil targets have taken place. Also the 70´th anniversary of Finnish victims of partisans is nearing. Therefore this study is of most current interest.
.
This is not a study on Finnish or Soviet history. This is a study on international law and therefore a study from the viewpoint of international law. The aim of the study is to solve war crimes that the Soviet Union committed in and against Finland during last wars. Surprisingly, crimes did not end when the wars ended, but can be seen continuing until the very end of the Soviet Union, or even later.
.
This work is based on my previous study on international law (The Soviet Guilt 2011). It was the very first attempt ever to evaluate the guilt of Soviet-Finnish wars, and it got me convinced that there are a lot of war crimes still unsolved. Partly these crimes handled here are the same I handled in The Soviet Guilt.
.
Launching a war on a neighbor is a very serious crime. The Soviet Union launched at least two wars (the Winter War and the Continuation War of the Winter War) on Finland. These major crimes are therefore included here as war crimes committed by the Soviet Union.
The Soviet Union committed very many smaller, but not less serious war crimes against Finland and Finnish citizens. These crimes, as crimes of partisans who murdered civilians and crimes targeted on Finnish prisoners of war are now handled, first time ever openly and without the shame of Finlandization.

In the book you will find also a legal evaluation of Soviet terror bombings on Finnish civilians, mostly women, children and elderly. Minister Väinö Tanner stated in the War Guilt Trial of 1945 – 1946, that there are actions forbidden to be mentioned (Winter War) and terror acts not spoken out (start of the Continuation war and terror bombings of the Soviet Union). But in this book everything is spoken out. The shameful era of Finlandization is over.
 
* * *
 
On kulunut yli 70 vuotta Neuvostoliiton terroripommituksista suomalaisiin siviilikohteisiin. Neuvostoliitto pommitti suomalaisia siviilejä erityisen rajusti vuonna 1944 murtaakseen suomalaisten vastarinnan. Myös neuvostopartisaanien rikoksista tulee pian kuluneeksi tasan 70 vuotta, joten tämä kirja on hyvin ajankohtainen.
.
Tämä ei ole tutkimus Suomen tai Neuvostoliiton historiasta, vaan kansainvälisoikeudellinen tutkimus niistä sotarikoksista, joihin Neuvostoliitto syyllistyi viime sotien aikana. Yllättävää kyllä neuvostorikokset eivät loppuneet siihen kun sodat päättyivät, vaan sen rikokset jatkuivat aivan Neuvostoliiton loppuun saakka, jopa myöhemminkin.
.
Tämä kirja perustuu aiempaan kansainvälisoikeudelliseen tutkimukseeni (The Soviet Guilt 2011), joka oli ensimmäinen yritys arvioida sotien syyllisyyskysymyksiä ilman suomettuneisuuden taakkaa. Aiempi tutkimukseni sai minut vakuuttuneeksi, että sotarikokset on arvioitava kokonaisuudessaan uudessa tutkimuksessa. Osittain tässä käsiteltävät rikokset ovat samoja kuin The Soviet Guilt –kirjassa tutkitut rikokset.
.
Sotilaallinen hyökkäys ilman syytä naapurivaltioon on hyvin vakava rikos. Neuvostoliitto aloitti tällä tavoin ainakin kaksi sotaa (talvisodan ja talvisodan jatkosodan) Suomea vastaan ilman aihetta. Nämä pääsotarikokset ja niiden kansainvälisoikeudellinen arviointi on otettu luonnollisesti mukaan tähän Neuvostoliiton sotarikoksia käsittelevään tutkimukseen.

Neuvostoliitto syyllistyi hyvin moniin pienempiin (mutta ei vähemmän vakaviin) sotarikoksiin Suomea ja suomalaisia vastaan. Puna-armeijan partisaanit murhasivat suomalaisia siviilejä ja Neuvostoliitto näännytti suomalaisia sotavankeja nälkään. Neuvostoliitto toteutti myös terroripommituksia, joissa pommitettiin kuoliaaksi suomalaisia siviilejä, pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Sotarikokset käsitellään tässä kirjassa nyt ensi kertaa avoimesti ja ilman häpeällistä suomettuneisuutta.
.
Ministeri Väinö Tanner totesi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945 – 1946, että on asioita, joita ei saa mainita (talvisota) ja terroritekoja, joista puhuminen on kiellettyä (jatkosodan aloittaminen ja Neuvostoliiton terroripommitukset). Tässä kirjassa kaikki kuitenkin kerrotaan. Häpeällinen suomettumisen aikakausi on ohi.

Talvisota on se alkuperäinen kipupiste

… jonka olemassaolon unohtaminen on katsottu palvelleen ulkopoliittisia ja taloudellisia intressejämme, mutta … inhimillisti ottaen kyseessä on kansamme sielun syvästi haavoittanut kansallinen yli sukupolvien vaikuttava trauma. Talvisota uhrivalmiine sankareineen on kuitenkin samalla noussut kansallismyytin asemaan ja siitä on kirjoitettu varmaan satojatuhansia sivuja, tehty elokuvia ja dokumentteja.
  

Kaiken taustalla on jollain tavoin aistittavissa edelleenkin suuri vaikeneminen, pakkohiljaisuus.

 
Moni nuorempi tai Suomen historiasta kiinnostumaton myös ajattelee, että eikö olisi jo aika jättää menneet. Näin pitkä aika sitten sattuneista tapahtumista on turhaa enää yrittää kaivaa esiin uutta.
 
Onko todellakin näin?
Kansaa, joka menettää muistinsa .. ei ole olemassa:

 
Suomen kohtalonvuodet määräävät yhteiskuntamme kehityksen aina nykyaikaan asti.
26. kesäkuuta 2011 alkoi JATKOSODAN muistovuodet; onko samantekevää mitä tiedämme kansakuntamme talvi- jatkosodan tosiasioista?
 
Miksi sotaan syyllistettyjen ja asekätkentään osallistuneiden kunniaa ja mainetta ei ole palautettu?
Onko edessämme taas vaaranvuodet, kun itsenäisyyttämme uhataan Suomen maarajojen ulkopuolisten voimien toimesta, rahastoimalla kansallinen elämänlaatu demokratian ulottumattomissa oleviin yhteisvaluutan (euron) ”vakausvälineisiin”.

Matkakertomus Punnuksen koulumäeltä

… talvisodan joukkohautaa paikantamassa, viikolla 30/2017.
 
Jarkko Väänänen: ”Otin kalibrointipisteeksi topograafisen kartan Kultalan talon risteyksen ja siirsin karjalankartoista koordinaatit suoraan Google Mapsiin. Google näytti tarkasti saman pisteen eli karttapisteet ovat yhtenevät. Lisäksi meillä on lupa uskoa että Maanmittauslaitoksen kartta on varsin tarkkaan piirretty – niinpä siirsin karjalan kartoista koulun kulmapisteet Google Mapsiin ja sain näin piirrettyä koulun alueen satelliittikuvaan”.
 

 
Karttapiirros koulun pihapiiristä kopio karjalankartat.fi palvelusta (palvelun tuottaa maanmittauslaitos) – Myös Jari Jaakkola on hyödyntänyt samaa palvelua omassa kirjassaan.
 
4. heinäkuuta 2017
 
Terve Kalle
 
Tosiaan kuten sanoin matka oli erittäin onnistunut ja tärkeimmän koulutukikohdan lisäksi pääsin tutustumaan mm. Äyräpään ja Valkjärven kohteisiin , muistojuhla Muolaan kirkon raunioilla Kirkkojärven rannalla. Ryhmä oli kotiseutumatkaajia ja ottivat minut hyvin joukkoon mukaan- http://www.muolaa.fi/Punnukseen17.pdf
 
Koska mitään kivijalkaa tai vastaavaa ei ole olemassa päädyin suunnistamaan netistä löytyvien Karjalan karttojen mukaan:
http://www.karjalankartat.fi/
 
Otin kalibrointipisteeksi topograafisen kartan Kultalan talon risteyksen ja siirsin karjalankartoista koordinaatit suoraan Google Mapsiin. Google näytti tarkasti saman pisteen eli karttapisteet ovat yhtenevät. Lisäksi meillä on lupa uskoa että Maanmittauslaitoksen kartta on varsin tarkkaan piirretty – niinpä siirsin karjalan kartoista koulun kulmapisteet Google Mapsiin ja sain näin piirrettyä koulun alueen satelliittikuvaan(51m x 38m).
 
Nyt kun käytämme Jaakkolan kirjasta löytyvää koulun pihapiirin karttaa voimme arvioida kaivon sijainnin. Liitteenä on kuvat. Se minua vähän häiritsee että koulu jää rinteeseen – oletusarvo oli että se sijaitsi mäen päällä.
 
Jos löydän arkistosta jonkun tarkemman kartan tai ylimalkaan toisen kartan ja se tuottaa saman tuloksen – voimme olla varmoja.
 
Nyt aletaan miettimään strategiaa… Otan ensimmäisen konsultaation matkan puuhamieheltä Velimatti Haloselta sekä toiselta asioihin hyvin perehtyneeltä Keijo Karhulta (oltiin yhdessä koulunmäellä). Sitten yritän löytää kansallisarkistosta toisen karttan koulun alueelta ja otan myös maanmittauslaitokselta mielipiteen asiasta. Jos kaivon paikka tosiaan osuu selvälle peltomaalle ei kai tuo olisi ihan mahdoton homma kylmästi kaivinkoneella avata pintamaata ja katsoa kolahtaako kauha kaivonrenkaaseen. Modernimpi tapa on käyttää maatutkaa mutta siihen tarvitaan asiantuntija.. Kalle… minusta tuntuu että alkaa polttaa…
&nbnsp;
Mika Albertsson voi antaa meille hyviä neuvoja ja myös Jaakkolaa on syytä kuunnella.
 
Huumorimielessä tuli mieleeni myös kaivonkatsoja…
 
Jarkko Väänänen, Kotka
 
***
 
Kts.
 

Kysymys 1, Neuvostoliitolle ei liittouma julistanut sotaa?

Henry Morgenthau, Jr., presidentti Franklin D. Rooseveltin 52. valtiovarainministeri.
 

Miksi länsiliittoutuneet eivät julistaneet sotaa Neuvostoliitolle sen jälkeen, kun se oli hyökännyt 17.9.1939 itä – Puolaan?

Tämä tapahtui 3 viikkoa myöhemmin kuin mitä oli sovittu Stalinin ja Hitlerin kesken yhtäaikaisesta hyökkäyksestä.(1. 9. 1939)
 
Ennakkoa Erkki Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä” II-osan käsikirjoituksesta:
Paikallinen Saksan / Puolan välinen konflikti ( 1.9.1939 ) laajennetaan Länsivaltojen/Puolan ennakko suunnitelmien mukaisesti eurooppalaiseksi sodaksi 3.9.1939. (Ts. Englanti ja Ranska julistavat sodan Saksalle. Lukija voi selvästi todeta, ettei sota tässä vaiheessa lainkaan ollut vielä maailmansotaa. Presidentti Roosevelt tosin oli pitkään 1934-1939 korkeiden asiamiestensä ( mm. UM G.Hull, Lähettiläs A. Biddle ja korkeimman oikeuden jäsen F.Frankfurter, joka toimi Rooseveltin tärkeänä neuvonantajana, tuonut esille kantansa sodan laajentamisesta, jolloin olisi vasta kysymys – maailmansodasta.
 
Frankfurter tuokin heinä- elokuun vaihteessa 1939 Lontooseen Churchillille USA:n presidentin viestin, jossa Roosevelt ilmoittaa liittävänsä maansa yhteiseen rintamaan Saksaa vastaan.
 
Milloin tämä ” v i r a l l i s e s t i” tapahtuisi, tulisi riippumaan sotatilanteen kehittymisestä. Tämän tiedon perusteella rohkenivat Englanti, Ranska ja Puola jo tuolloin hylätä kaikki mahdolliset Saksan esittämät neuvottelu – ja rauhantarjoukset. Rooseveltillä on kuitenkin vielä voitettavanaan kolme vaikeaa estettä sodan julistamiseksi Saksalle; oli voitettava taistelu USA:n presidentin virasta, mitä mm.Churchill piti Englannille elämän ja kuoleman kysymyksenä ,-syyn lukija arvannee ! Toiseksi oli saatava Kongressin suostumus euroopalaiseen sotaan mukaan menolle Saksaa vastaan, mikä edellytti tuossa vaiheessa Saksan sodanjulistusta Yhdysvalloille.
 
Sitä ei näyttänyt millään muotoa saatavan, koska Hitlerin hartain toive oli monien rauhanesitystensä myötä ollut saada Yhdysvallat pysymään puolueettomana ja irti Euroopan sodasta. Tilanne oli kiusallisesti – takalukossa. Molemmat sekä Churchill että Stalin odottivat kärsimättöminä Rooseveltin ratkaisuja. Hitler tajusi tilanteen ja huolimatta Rooseveltin monin tavoin Saksaa vastaan jo 1939 lähtien provokatiivisesti käymästä j u l i s t a m a t t o m a s t a sodasta, ei Roosevelt onnistunut ”kiskomaan ” Saksalta sodanjulistusta. Hitleristä ja Saksasta oli tulevaa historian kirjoitusta ajatellen kuitenkin ehdottomasti ensin tehtävä 2.M-sodan aloittaja. Tähän vaikeaan tilanteeseen löytävät Roosevelt ja hänen uskottu neuvonantajansa VVM H.Morgenthau jr. loistavan ratkaisun – ” takaportin ”, jonka avaajaksi valitaan J a p a n i !
…/..
Kuvassa Henry Morgenthau, Jr., valittiin presidentti Franklin D. Roosevelt on 52. valtiovarainministeriksi. Hän palveli alkaen 01 tammikusta 1934 22 heinäkuuta 1945.

Paikallinen Saksan/Puolan välinen konflikti (1.9.1939) laajennetaan…

Kysymys 2, miksi Suomi ei ottanut liittouman apua?

Miksi Suomi ei ottanut vastaan länsiliittoutuneiden Talvisodan loppuvaiheessa tarjoamaa sotilaallista apua?


Eikä myöskään Saksan, jota varmuudella olisi saatu?
 
Ehkä tässä yksi viitteitä:
Siis, 28. marraskuuta 1939 länsi, eli ympärysvaltiot olettivat, että Suomi todellakin pyyhkäistään pois maailman kartalta…
 
Mutta toisin kävi. Kuvan kartassa Saksan vastatoimet helmikuun 9. päivän 1940 jälkeen…
* Hiltler pakottaa Neuvostoliiton (Stalinin) rauhaan Suomen rintamalla 3-4.3.1940. Talvisota päättyy 12-13.3.1940.
 
* * *
 
VASTAUS:
Talvisodassa Suomea ei myynyt Saksa, vaan Yhdysvallat, Englanti ja Ranska
 
Stalinin Neuvostoliitto myöskin Molotov/Ribbentrop – sopimuksen jälkeen piti avoinna kaksi vaihtoehtoa ja jo 15. lokakuuta 1939 solmi salaisen periaatesopimuksen länsivaltojen kanssa Churchillin allekirjoittamana.
 
Länsivallat hyväksyivät tässä sopimuksessa periaatteen, jonka mukaan NL voi yhdistyvien sodanpäämäärien mukaisesti miehittää Suomen ja Baltianmaat, sekä suunnittelivat samalla omasta puolestaan Norjan ja Ruotsin miehittämistä. Lontoon-Pariisin akselin ja Moskovan kaksoispeli tarkoitti yhteisen hyökkäyksen suorittamista Saksaa vastaan pohjoisesta jo kesällä 1940.
 
Tällä oli tarkoitus muiden saarrostavien rintamien ohella saada aikaan Saksan täydellisesti murskaava yllätys, joka lyhentäisi käynnissä olevaa maailmansotaa olennaisesti.
 
Sotilaallinen apu (ns. siirtoarmeija), jota länsivallat lupasivat Suomelle Talvisodan kestäessä olikin näin vain kyyninen tekosyy Norjan ja Ruotsin miehittämiseksi ja samalla Ruotsin malmikenttien haluun ottamiseksi. Ennen kaikkea oli tarkoitus saada yhteys pohjoisen Puna-armeijan joukkoihin ja näin pakottaa Hitler tälläkin alueella vastatoimiin.
 
Tässä voimme nähdä kuinka Churchillin jo ensimmäisen maailmansodan aikainen (1915) idea ja suunnitelma kahden sivustarintaman avaamisesta Saksaa vastaan oli jälleen otettu esille, nyt vain jo heti sodan alettua.
 
Rintamat olivat: ”Eteläinen (E) Balkan/Mustameri ja ”Pohjoinen” (N) Itämeri/Skandinavia”. Viimeksi mainittu rintama onnistuessaan synnyttäisi Saksalle kuolettavan uhkan sen pohjoiselle sivustalle.

Kysymys 3, Neuvostoliitto myöntää helpotuksia 1940 alussa?


Miksi Neuvostoliitto myöntää alkuvuoden 1940 kauppaneuvottelujen ja eräisiin Saksan ja Suomen välisiin laivakuljetuksiin liittyvissä asioissa helpotuksia,

jolloin Saksa on valmis Talvisodan päättymispäivänä myöntämään Suomelle 10 miljoonan saksanmarkan luoton?
 
Kannattanee perehtyä Hornborgin komiteamietintöön vuodelta 1945. MAKSUTTA e-kirjana heti luettavaksi.

Kysymys 8, puna-armeijan, ja englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan koordinaatio?

Onko puna-armeijan  helmikuun 1940 suurhyökkäyksen jatkosuunnitelmalla

, jolla Suomen lyöminen ja miehittäminen oli tarkoitus aikavälillä 15 – 20. 3. -40 viedä päätökseen, mm. katkaisemalla nyt Suomi kenraali K. A. Meretskovin johtamalla vahvennetulla 9.A:lla , ajallinen ja strateginen koordinaatio myös englantilais – ranskalaisen siirtoarmeijan maihinnousuun  Norjassa?