Miksi Englannin meriministeri W.Churchill samaan aikaan Liittoutuneiden ylijohdon
5. 2. -40 tekemän päätöksen mukaisesti kiihkeästi kiirehtii maihinnousua Skandinaviaan, ensi vaiheessa Norjan rannikolle? Ensimmäiseksi ajankohdaksi sovitaan 15-20.3. -40 !
Keskusteluun osallistuminen; ilmoita oma sähköpostisi …> kalevi.kannus@promerit.net
Lähetän tunnuksen ja salasanan, jonka voit itse vaihtaa. Kirjoittajien sähköpostiosoitteita ei julkaista, paitsi jos kuka itse tekstissä julkistaa.
Hakukone-roskapostien estämiseksi kirjautuminen on välttämätöntä.
toimitus
Mannerheim kertoo myöhemmin salaiselle asiamiehelleen, että luettuaan kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen, hänestä oli tuntunut ”kuin pommi olisi pudonnut!” Niin uskomattomalta oli Ribbentropin kirje vaikuttanut.
Hän lähettää asiamiehensä ”B” takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P.A Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle mannerheimin suulliset terveiset. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä (mm. Hanssonin kielteinen kanta 13.2. ja kuningas Kustaa V. Lausunto 192.), vaikka ei tarkoin tiedäkään näiden omaamiensa tietojen taustaa ja miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet, kieltäytyessään sallimasta englantilais-ranskalaisten joukkojen käyttämästä valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä.
Marski toivoi, että molemmat maat edelleen pysyisivät omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus Länsivaltojen lupausten houkuttelemana ja hänen vastustuksestaan huolimatta läpimarssilupaa pyytäisivätkin.
Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä Länsivaltojen avustustoimia ja pyrkiä heti saamaan rauha aikaan Moskovassa. Siellähän rauhanvaltuuskuntamme odotti ”kylmä hiki” otsalla Molotovin ja Zdanovin uhkausten saattelemana lupaa Suomen hallitukselta rauhan allekirjoittamiseen.
Mannerheim puolestaan painostaa häikäilemättä hallituksen jäseniä mm. ulkoministeri Väinö Tanneria tuon luvan antamiseen. Hän jopa sähkeitse suoraan kehottaa valtuuskuntaa olemaan luottamatta Länsivaltojen lupauksiin ja allekirjoittamaan heti rauhansopimuksen. (9)
Ribbentropilta saamastaan kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan!
Vihdoin 11. –12.3.1940 Suomen hallitus tulee vakuuttuneeksi rauhan väistämättömyydestä ja lupa annetaan, vaikka Länsivallat vielä viime hetkellä radion kautta lupaavat epätoivoisesti ”apuaan”, jos sitä pyydettäisiin. Moskovassa rauha allekirjoitetaan yöllä 12/13.3.1940
Lähde: Erkki Hautamäki ”Suomi myrskyn silmässä”.
Kommentit US-blogissa http://kalevikannus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111743-kysymys-7#kommentoi