Millä perusteella marsalkka Mannerheimia ei tuomittu sotiin syyllisenä 1945 – 46? Miksi itse Stalin antaa ylistävän lausunnon Marskista, mutta tiukan ojentavan huomautuksen Moskovassa 8.10.1945 vierailevalle kulttuurivaltuuskunnalle, jonka puheenjohtaja kommunisti J. Helo yritti häpäistä Mannerheimia ja Suomen armeijaa ?
5 kommenttia US-blogista
Pekka Roponen
26.7.2012 10:57
Kiitokseksi siitä, että Suomi ei hyökännyt Pietariin?
Kalevi Kämäräinen
26.7.2012 11:13
Tarkan johtopäätös lienee jotakuinkin oikea:
”Stalin halusi Suomen pysyvän rauhallisena, ja Mannerheimin poliittinen läsnäolo varmistaisi sen. Vaikka marsalkka oli neuvostovastaisen sodan johtaja, hän oli myös tehnyt välirauhan, ja siksi Kremlille siedettävä hahmo.”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kuka-tod…
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Jaakko Anttila
26.7.2012 12:35
Aloittaja on jämähtänyt kysymysautomaattinsa kanssa reservinupseerien ohimarssiin marsalkka Mannerheimin ratsastuspatsaan paljastusjuhlassa, missä juhlapuhuja, Honka-liiton johtohenkilö, nimitti Paasikivi-Kekkosen linjaa ”nykyajan poliittiseksi pintavirtaukseksi”.
”Suomalaiset ovat niin hidasälyistä kansaa, että järkeä heidän päähänsä on iskettävä moukarilla”, virkkoi Stalin ennen kesän 1944 suurhyökkäystä. Ryssät löivät päänsä Karjalan mäntyyn, sen ymmärsi stavkan yksinvaltainen päällikkö Josef Stalin heinäkuun puolivälissä 1944. Ryssät olivat niin hidasälyisiä, että yrittivät saman kaavan massiivista ylivoimahyökkäystä Talissa ja Ihantalassa, Vuosalmella, Viipurinlahdella ja U-linjalla Loimolan suunnalla.
Suomen armeijan raskas tykistö, panssarinyrkit ja panssarikauhut, suomalaiset rynnäkkötykit, saksalainen 333. rynnäkkötykkiprikaati ja Suomen armeijan jalkaväki lähettivät puna-armeijan läpimurtojoukot ja läpimurtopanssarivaunut ryssän helvettiin sen jälkeen, kun päämajassa Mikkelissä oli tajuttu, että suurhyökkäystä ei voida torjua leveällä rintamahyökkäyksellä.
Suomen ilmavoimien 80 Me-109 -hävittäjää ja lento-osasto Kuhlmeyn 30 Focke-Wulf 190 -hävittäjää varmistivat sen, että Suomen ilmavoimien 60 pommikonetta sekä lento-osasto Kuhlmeyn Stukat ja hävittäjäpommittajat nousivat vuorokauden ympäri torjuntalennoille Immolan lentokentältä ja pudottivat yhteenlaskettuna 740 tonnin pommikuormansa Suomen armeijan radiotiedustelun paljastamien puna-armeijan lihavien hyökkäyskeskittymien niskaan Talissa ja Ihantalassa, kuin myös Vuosalmella.
9.7.1944 Kannakselle siirrettiin vielä 4 uutta puna-armeijan divisioonaa eli täsmälleen sama sotilaiden lukumäärä (25 000), jonka puna-armeija oli menettänyt Talissa ja Ihantalassa ja Vuosalmella, mutta sen jälkeen, kun ryssä oli lyönyt lopullisesti päänsä Karjalan mäntyyn Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuoksen linjalla ja Loimolan suunnalla Laatokan pohjoispuolella, Stalin päätti 11.7.1944 myöhään illalla, että hyökkäys keskeytetään ja puna-armeija ryhmittyy puolustukseen Suomen rintamalohkoilla.
22.6.1944 ehdotonta antautumista vaatinut Stalin joutui tunnustamaan Suomen armeijan voiman ja vahvuuden. YYA-sopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Kremlissä vuonna 1948 Stalin käveli ripein askelin kenraali Heinrichsin luokse, kysyi miksi kenraali ei ole univormussa, kohotti maljan Suomen armeijalle ja sanoi että sellaista maata, jolla on vahva armeija, kunnioittavat kaikki.
Neuvostoliitto pyrki välttämään Suomen jatkosodan viime hetkellä ilmoittamalla, että jos Suomi pysyy erossa sodasta, Neuvostoliitto vaimentaa suomalaiset emigranttikommunistit. Eversti Lauri Pekuri on kertonut muistelmissaan sotavankileirikokemuksistaan muun muassa seuraavasti: ”Kuulusteleva eversti totesi, että me näihin suomalaisiin kommunisteihin luota. He ovat pettäneet maansa ja pettävät vielä meidätkin.”
Professori Tuomo Polvinen toteaa Paasikivi -elämänkertansa osan 4, 1944-1948 alkulehdillä sivulla 4: ”Saksalaisten karkottamisen jälkeen Neuvostoliiton kansanrintamapoliitikan lähtökohtana Itä-Euroopassa oli sen kannalta ’edistyksellisten porvarien’ johtamien hallitusten muodostaminen. Myös kommunistien tuli päästä ’uusina kasvoina’ näihin hallituksiiin, joskaan ei välttämättä vielä johtavana puolueena.”
Valvontakomission puheenjohtaja Zdanov ei vaatinut Mannerheimin asettamista syytteeseen. Zdanov noudatti Molotovin ohjeita, joiden mukaan ”Syytettyjen listan laajentamista kuuden henkilön ulkopuolelle ei suositeltaisi.”
Presidentti Mannerheim ja pääministeri Paasikivi ohjasivat Suomen valtiolaivan selvemmille vesille vuosina 1944-1946 ankarista paineista huolimatta. Se oli myös Neuvostoliiton etujen mukaista.
Kalevi Kannus
26.7.2012 13:55
Arvoisa Herra Maisteri Jouko Anttila. Pitäisikö minun kysyä sinulta LUPA, mitä minä SAAN kysyä omassa blogissani?
Kai sinä sen tiedät, että nimenomaan Zdanov vaati erityisesti Mannerheimin asettamista syytteeseen ja matkustuskieltoon, mutta muutti sittemmin asennettaan – tuskin omasta tahdostaan.
Sitäpaitsi Zdanoville itselleen kävi huonosti.
Väinö Linnan ”Täällä pohjantähden alla” -trilogiassa on kertomus kun karjalaisukko tekee kauppaa kartanon herran kanssa vanhasta ladosta. Ukon mielestä isoherra pyytää vanhoista purkulaudoista liikaa hintaa ja toteaa: ”Piät sie minnuu hölmön, vai out sie sellane ite?”
Kuka estää sinua laatimasta omassa blogissasi fiksumman ”kysymysautomaatin”?
Jos minä olen mielestäsi HÖLMÖ, miksi vaivaat ”älykkyyttäsi” ja notkut täällä?
Kalevi Kannus
31.7.2012 00:35
S-posti Jouni Jokela, Schweiz:
* Koska Mannerheim oli myös sen saman ”suuren pelin” pelaaja, jota mm. Stalin, Churchill, Roosevelt myös näytteli. Huomioitavaa on että ”Valkoisen” Mannerheimin puna-armeijan kaveri ”Irina” Boris Shaposhnikov tuki venäjän vallankumousta ja liittyi puna-armeijaan heti 1918. (Wikiä kannattaa muuten lukea useammilla kielillä)
http://en.wikipedia.org/wiki/Boris_Shaposhnikov
” In 1917, unusually for an officer of his rank, he supported the Russian Revolution and in 1918 joined the Red Army.”
“Shaposhnikov planned the invasion of Finland in 1940, but the commander Kliment Voroshilov thought the plan was too pessimistic and chose to ignore it. The Winter War did not become the success the Soviet side had hoped, and Shaposhnikov resigned as Chief of the General Staff in August 1940, officially due to ill-health.”
Marskin kaveri oli siis vastapuolen armeijan johdossa Talvisodassa!
Jaa:
Shaposnikovin ansiosta…