Yritystoimintaa vaikeuttava lainsäädäntö.

Taavi Ahoniemi

28.4.2015
korkeinoikeus Vakaa oikeusjärjestelmä on sivistysvaltion ja sen yritystoiminnan kulmakivi

Monet kansalaiset Suomessa ovat huolestuneita yritystoimintaa vaikeuttavista puutteellisista lainkohdista, joiden käyttö jopa estää yritystoiminnan, tuomioistuinten jutturuuhkista ja koko oikeusjärjestelmän luotettavuudesta puhumattakaan. Luottamus lainvalvontaan horjuu, kun poliisi tekee rikoksia, virkavirheitä ja ”tutkintatöppäyksiä” (HS 19.4.2015; ”Miksi poliisi petti?” s. C1-C5). Myös EU:n komissio on huolestunut jutturuuhkista, sovitteluvaihtoehtojen puutteesta ja oikeusjärjestelmien yleisestä luotettavuudesta (ks. HS 8.4.2013; ”Oikeusjärjestelmä on EU:ssa muutakin kuin bisnestyökalu”).

Yritystoimintaan vaikuttavassa lainsäädännössä sekä oikeudenkäynnin ja tuomioiden toimeenpanoprosesseissa on yrittäjäkansalaisen (ja hänen yrityksensä) toiminnan ja koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti vahingollisia – korjattavia – kohtia. Näiden lainkäyttöön välittömästi vaikuttavien säädösten korjaamisella kohotetaan kansalaisten luottamusta rahoituksesta vastaavan yritystoiminnan, oikeusjärjestelmän ja lainvalvontatyön oikeellisuuteen sekä ennakoitavuuteen.

Korkeatasoiset talouslait ja luotettava, ennakoitavissa oleva lainkäyttö ovat edellytys yrittäjän riskinotolle ja siten Suomen taloudelle välttämättömän lisääntyvän yrittäjyyden kulmakivi.

Laki- ja oikeusjärjestelmän taso ja toimivuus ovat Suomen taloudelliselle menestykselle yhtä tärkeä perustekijä kuin tie-, rautatie-, sähkö- ja viestiverkoston hyvä kunto.

Talouslainsäädännössä itsessään sekä siihen liittyvässä oikeusprosessikäytännössä on useita kohtia, jotka ovat perustuslain ja ihmisoikeusnäkökulmasta yrittäjäkansalaiseen nähden kohtuuttomia, mielivaltaisia ja yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti vahingollisia.

Esimerkki nykyisestä lain käytöstä tuomioistuimessa ja lainvalvonnassa on Korkeimmassa oikeudessa käsitelty riita-asia nro 1271 6.6.2013 Dnro H2011/216. Siinä pankki on erehdyttänyt tuomioistuinta esittämällä sille väärentämiään asiakirjoja lainaksi luovuttamastaan varojen määrästä. Pankkia ei oikeudessa velvoitettu esittämään velaksiantoa, eikä sen dokumentoitua määrää, vaikka sitä
vaadittiin. Rikoksen avulla saadun virheellisen tuomion seuraus on taloudellinen hyöty pankille 4.339.724,05 euroa ja vastapuolelle konkurssi ja takaajalle loppuelämän tuho.

Nämä kaikki asiakirjat sisältävä dokumenttiaineisto on saatavissa korkeimman oikeuden päätöstä edeltävistä asiakirjoista, Konkurssiasiamieheltä, poliisilta, Tietosuojavaltuutetulta, Finanssivalvonnalta, HHO:lta, KHO:lta ja Espoon KO R 05/2486.

Nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden esimerkin kaltaiseen viranomaisten toimintaan.
Seuraavilla kahdella säädösmuutoksella voidaan nopeasti vaikuttaa lainkäyttöön, laajasti lainkäytön vaikutuksiin ja kansantalouteen tavalla, jota perustuslaki edellyttää:
1.) Ulosottokaaren 3. luvun 6 § muutetaan:

Muutos tehdään oheisen professori Matti Rudangon vuonna 2008 laatiman esityksen mukaisesti (Liite 1).
Liitteessä esitetyn perustelun lisäksi: muutoksen jälkeen saamisten vahvistamisvaatimukset näytetään tuomioistuimille velaksiannon ja sen määrän suuruisina. Nykyisen lain mukaan tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta velaksiantoa, eikä sen määrää, josta on seurauksena aineellisesti virheellisiä tuomioita.

Säädösmuutos vaikuttaa paitsi oikeuslaitoksen ja lainvalvojien työmääriin ja siten niiden kustannuksiin, konkurssivelkavaatimuksiin ja velallisten oikeusturvaan
Koska liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus tuomioistuimessa on rikos (katso oikeusministeriön kirjeet OM 217/917/2010, OM 79/917/2012 ja RL 32:6 §), muutettu säädös torjuu rikollista toimintaa.

Tätä lainvastaista toimintaa on ja se tiedetään, jos on uskominen YLE 08.10.2014 uutisoimaan tuomarikyselyyn. Sen perusteella tuomarit tieten tekevät aineellisesti virheellisiä maksuvelvoitepäätöksiä.

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälä edellyttää, että myös ulosottokaaren perusteella perittäessä kaikista rahaveloista on esitettävä velalliselle saamistodiste. Tämä voi toteutua vain tässä esitetyllä säädösmuutoksella.

2.) Ulosottokaaren 6. luvun 4 § muutetaan:
Vuonna 2007 voimaan tullut lakiteksti
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.
Lakiteksti muutettuna (muutosteksti kursiivilla)
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin saatavan pääomalle, pääomien tultua maksetuksi kunkin saatavan korolle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.

PERUSTELU
Ulosottoperinnässä on usein hakijana ammattimainen rahanlainaaja. Sen toimenkuvaan kuuluu lainata pääomaa ja saada se takaisin uutta liiketoimintaa varten. Toimenkuvaan ei kuulu saada lain nojalla lainan ottajista pitkäaikaisia (15 vuotta) koron maksajia, pääoman jäädessä lainaajan taseeseen luottotappioksi.

Valtion tehtäviin ei kuulu ylläpitää lainsäädäntöä, jonka avulla em. yksittäiset ryhmät saavat kerätä lainaa ottaneilta kansalaisilta vain korkoja. Valtio nykyisellä säädöksellään samalla estää lainan pääoman takaisinmaksun, jos maksuvara on rajallinen. Rahoittajaryhmät voivat taseissaan käyttää taloudelliseksi hyödykseen saamansa liikamääräiset maksuvelvoitetuomiot ja ulosoton ajan säilyvän maksamattoman lainapääoman.

Muutoksella on välitön vaikutus vähävaraisten henkilöiden (yritys ja yksityinen) velan maksamisaikaan. Muutos vaikuttaa valtion yksityishenkilöille maksamien tukien määrään, verotuloihin ja verovarojen käyttöön, joten muutos on myös valtion edun mukainen.

Ehdotan, että nämä kaksi säädöstä muutetaan heti uuden hallituskauden alussa, koska niillä on merkittävä vaikutus talouteen, ihmisten motivaatioon hakea työtä ja yleisesti moraaliin.
Suhtautuminen näiden muutosten tekemiseen kuvastaa osaltaan uuden hallituksen arvoja ja kertoo siitä, miten kansalaisten ja mikroyritysten asema ja oikeudet otetaan lainsäädännössä huomioon seuraavan neljän vuoden aikana.

Taavi Ahoniemi
Helsinki

1 Helsingin Sanomat 12.9.2010, Vieraskynä, KKO: presidentti Pauliine Koskelo; Oikeusturva on pantava kestävään kuntoon, YLE 24.3.2013 klo 12.11, KKO:n presidentti: Tuomioistuimet eivät ole täysin riippumattomia, Taloustaito 9/2009, s.19 – 20,toimittaja Riitta Rimmi; Oikeudenkäyntien venyminen UHKA OIKEUSTURVALLE – KKO:n presidentin Pauliine Koskelon haastattelu. ”Sellainen vaara on vakava, jossa ihmisten oikeudet ovat paperilla hyvät, mutta todellisuudessa jotakin muuta”, Lakimies 2 /2002, käräjätuomari Jussi Nilsson; Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen, Rakennuslehti 18.1.2007 s.4, Mikko Kortelainen; Pankit perivät perusteetta. Kummallista salailua.

Tilitykset puuttuvat. Rahoitustarkastuksen päälakimies Lounatvuori ”..pankkien
on tehtävä panttien realisoinneista tilitys ilman eri vaatimustakin.”, Helsingin Sanomat 26.3.2011, B10, Jarmo Aaltonen; Ulosotto passaa pankeille – Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä, Helsingin Sanomat 13.2.2009, A 6, toimittaja Jouni Mölsä; Oikeuskansleri Jaakko Jonkka korjailee hallituksen esityksiä viikoittain – Puutteet lainvalmistelussa huolestuttavat Jaakko Jonkkaa. Eduskunnassa voi olla kaksi esitystä samojen pykälien muuttamisesta, Taloussanomat 27.10.2012, toimittaja Johannes Niemeläinen; Suomelta miljardien eurojen ”piilotuki” pankeille, Helsingin Sanomat 25.8.2014, A 5, Vieraskynä, lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala; Lakien vaikutukset pitäisi tuntea tarkasti jo etukäteen. Suomeenkin tarvitaan itsenäinen asiantuntijayksikkö tarkastamaan lainvalmistelussa tehtyjä vaikutusarviointeja, TV 1 / MOT 10.11.2003, toimittaja Martti Backman; Lamavelallisen paluu – pankki peri jo maksettuja velkoja. Voiko pankkeihin luottaa? (käsikirjoitus saatavissa

Yksi vastaus artikkeliin ”Yritystoimintaa vaikeuttava lainsäädäntö.”

  1. Näin se menee, mutta Suomen eduksunta on ottanut tässä yrittäjien kyykytysasiassa jopa VARKAAN roolin !

    Iltalehti 7.4. 2012 ”Eduksunnassa muhii miljardikaappaus.” Yli lain salliman perityt tasoitusvastuurhat aiotaan kaapata.

    Näin todellakin TIETOISESTI tehtiin eduksunnassa ”lailla 444/2012”; kun 1,3 – 3 miljardia yli-vakuutusmaksuja siirrettiin pienyrittäjien omaisuudesta pankki-vakuutuslaitosten omaisuudeksi.

    Suomen valtiontalaous sakkaa, kun miljardeja työllistämisrahaa / investointirahaa siirrettiin pois talouselämästä; lakkauttaen samalla pienyrittäjien perustuslaillinen omaisuudensuoja PL 118 §:m ja lain 444/2012 avulla . ( PL 118 § estää rikostutkinnan tässä miljardivarkaus asiassa.)

    Olen sekä Marko Forssin, että Jari Lindströmin plogeihin tehnyt julkiset rikosilmoitukset PL 118 §:n valtiopetoksesta ja lain 444/2012 miljardivarkaudesta .

    Olnen archive.is / kimmoleaks.fi – sivustolle kerännyt lyhykäisyydessään todisteet tästä Suomen kansantalouden tahallisesta alasajosta sekä valtiopetoksista .

    Tämän Suomen pienyrittäjien IHMISOIKEUDET ja omaisuutta varastavan ”yrityskulttuurin” takia 10 000 – 20 000 Suomesta onkin perustanut yrityksen vIroon; jossa ei ole Suomen perustuslain 118 §:n tapaista pienyrittäjän IHMISOIKEUDETTOMUUPYKÄLÄÄ; jollaiseksi sen voi nimetä lain 444/2012 seurauksena !

    Suomen hallitukset siis korjasi ongelmat PIILOTTAMALLA ne ”perustuslain” 118 §:n avulla.

    Onko ratkaisu kansantalaoudellisesti kestävä; kun kymmentetuhannet yritykset / yrittäjät muuttavat pois Suomesta VARASTAVAA ”eduskuntaa”.

    Tarvittavat rikosilmoitukset olen teyhnyt 8.9. 2005 lukien ( syyteilmoitus Valtakunnansyyttäjänvirastoon 9. 12. 2005 ) rikosilmoitus Porin poliisille Suomen hallituksen lainsäädännöllisestä syrjinnästä mm. pienyrittäjiä kohtaan ( muitakin vastaavia kansanryhmiä löytyy ).

    Sekä pyyntö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tutkia tämä Suomen ”lainsäädännön” ( Eoa päätös 876/2/05 pohjalta ) ja ”oikeusjärjestelmän” tila, kun lainsäädännöllisisä ihmisoikeusloukkausia tapahtuu ( EIT 24221/06 Leino versus Suomi ).

    Suomen vatsua asiaan: EOA kanlsiapäätös 1350/4/08 … jääviykisä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ei voida tutkia, vaikka kysymyksessä olisi Suomen valtion valitsema henkilö.

    Kun myös tämä oli saatettu ”ihmisoikeustuomioistuimen” tietoon kaikki asikiarjat TUHOTTIIN 27.3. 2009 !

    Suomen ”oikeusjärjestys” ja ”lainsäädäntö” ei siis kestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä; niimpä Suomen eduksunta sai syksyllä 2013 ”tiedonannon Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnalta : EIT siisrtyy 1.1. 2014 yhden suomalaistuomarin seulontakonoonpanoon … nykyään ”seulotaan” pois 99 % Suomesta sinne läheteyistä jutuista; jotka EIVÄT kestä päivänvaloa !

    Jorma Jaakkola on plogissaan koonnut todisteet 90-luvun pankkimaailman pelastamisen valtiopetoksista; samassa Valtakunnanoikeuden istunnossa voitaisiin käsitellä KOKO ketju PL 118 §:n valtiopetokseen ja lain 444/2012 miljardivarkauteen asti … unohtamatta He 55/2007:n avulla suoritettua Kansainvälisen rikostuomioistuimen LAHJONTAA; jolla se tuli toimivallattomaksi PL 118 §:n mukaisissa asioissa Suomen osalta . ( ”kansainvälisenkin” olisi 2008 kuulunut saada kirjattu pikakirje Suomen asioiden käsittelemiseksi … ).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *