Turun yliopiston saamelaisarkiston osia roskalavalla…
Ritva Lehtonen kirjoittaa face–sivullaan:
”Kun kuuntelee vanhoja tarinoita, sodan jälkeisestä suomesta, tästä verellä, hiellä ja tuskalla lunastetusta isänmaastamme, unelmat olivat silloin aika lailla samat kuin nyt, mutta miksi meillä toimitaan toisin?
Myös silloin jokaisen toiveena oli työ, yhteistyön merkitys, missä rakennettiin kaikille hyvää isänmaata. Myös silloin haluttiin pitää huoli riittävästä palkasta, toimeentulosta, jota tukemaan luotiin myös sosiaalijärjestelmä.”
Nykyisin näyttää, ettei millään ole mitään väliä. Kansallista identiteettiä ja kulttuuria aliarvioidaan, kuten Turun yliopiston, kansankulttuuria käsittävän aineiston säilytyksen ja käsittelyn taso osoittaa…
Lehtileike: Turun Sanomat 23.3.2017.
Kaikki elämän ja arkipäivän todellisuus näyttää olevan kansalaisten kämmenessä, ruudulla jossa vuoropuhelu käydään enintään 160 kirjainmerkin viesteinä ja kaiken sortin self-kuvina.