Meitä kauemmin eläneitä moititaan siitä kun haikailemme ja palaamme asioissa ”ennen elettyyn aikaan” ja vertaamme niiden aikojen ARVOJA nykyisiin, etenkin kun sosiaalisen osaaminen on kadonnut.
Nykyisessä elämänlaadussa näyttää siltä, että PAHANOLON kasvattaminen on ikään kuin yhteiskuntarakenteiden tavoite.
Jo lapsuudesta alkaa eriarvoisuuden ja syrjäyttämisen elämänvaihe; perheiden hajottamiseen, eli lasten huostaanottoja rahoitetaan runsaammin kuin perheiden hyvinvointia ja toisesta päästä vanhusten elämänarvot ovat nekin POLITIIKKAA; eli elämän päättyminen on KUSTANNUSKYSYMYS, josta yhteiskunnan pitää selviytyä mahdollisimman vähällä rahalla.
On syytä muistaa, miten 2000-luvun alkuvuosilla virkavalta ja media vainosivat lastenoikeusjärjestöä; joka NOSTI JULKISUUTEEN lasten hyväksikäytöt, pakkohuostaanottojen kasvun. Sen puheenjohtaja, lastenlääkäri määrättiin Terveyden huollon oikeisturvakeskus TEO:n, nykyisi Valviran ja Mannerheimin lastensuojeluliiton myötävaikutuksella PAKKOHOITOON. Se siitä aiemmasta lasten oikeuksien huolenpidosta…
