Vala on annettu omalle, itsenäiselle isänmaalle, – ei Natolle.
Erkki Hautamäki
Kiitän Hannu Rantamaata kirjoituksestaan 4.9.2014 Sisä-Suomen lehdessä. Sanoma on selkeä ja rohkea. Todella suomalaisen miehen antama- Nämä ”polvihousu pojat” ovat nyt viemässä isänmaatamme kohtaloihin, joihin kovan lähihistoriamme kokemukset eivät anna mitään tukea. Näyttää siltä, että maastamme tehdään kiihtyvää vauhtia lähimmän naapurimme Venäjän vihollista. Tästä ovat meitä varoittaneet syystäkin kaikki kolme presidenttiämme, (C.G.E. Mannerheim, J.K. Paasikivi ja U.K. Kekkonen) kukin omaa tärkeää työtään aikanaan isänmaamme palveluksessa tehdessään. He tulivat katkerien, vaikkakin kunniakkaiden taistelujen käymisen tuloksena ymmärtämään luottamuksen ja keskinäisen arvostuksen merkityksen ja näin pysyvän rauhan säilyttämisen mahdollisuuden rajoillamme.
Presidentti Kekkonen lausui vierailullaan Washingtonissa kesällä 1970 Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixonille: ”Puolueettomana maana Suomi pidättäytyy asettumasta kenenkään puolelle suurvaltojen välisissä riidoissa. Me turvaamme omiin toimiimme vapautemme ja turvallisuutemme suhteen. Emme hae myöskään apua, tai avustuksia keneltäkään. Myöskään emme tarjoile toisille neuvoja siitä kuinka niiden pitäisi asiansa hoitaa.” Nixon vastasi ymmärtävänsä hyvin, että Suomi voi olla Amerikan ystävä olematta samalla jonkun muun maan vihollinen.
Presidentti J.K. Paasikivi 1946-1956 opetti meitä kansana jatkuvasti tajuamaan suurvallan naapurina olemisen vaikeuden, ellemme osaa hankkia sen luottamusta avoimena ja rehellisenä naapurina, joka on myös valmis kriittisesti keskustelemaan ( vaikka saunassa) asioista, joiden tiedämme, tiedämme kiinnostavan myös naapuriamme. Meitä onkin usein voitu moittia oman aktiivisuuden puutteesta. Keskinäiseen kanssakäymiseen ja toisen kansan kulttuurin tuntemiseen on hyvä ”avain” – kielen osaaminen. Sen olemme venäjän kielen kohdalla lyöneet täysin laimin.
Katkelma presidentti, Suomenmarsalkka C.G.E.Mannerheimin monologista 20.1.1950
… asiamiehelleen kotonaan Kaivopuistossa; ”Mutta kuoltuanikin voin ilman tuskaa ja ahdistusta levätä Suomen Hietaniemessä, vapaan maan mullassa yhdessä sankareitteni keskellä, tietäessäni, että vilpittömin mielin olen tehnyt kaikkeni maani ja kansani parhaaksi, pyrkimällä säilyttämään sen olemassaolon ja kansainväliset oikeudet…..Kun Suomi, saksalaisten hyökkäysoperaation Fall Barbarossan yhteydessä, siirtyi ensin
vanhoille rajoillemme ja sitten Itä—Karjalan suomalaisalueille, niin tapahtui se niiden lupausten ja sopimusten perusteella, joista olen puhunut ja mitkä seikattulevat selville näistä jälkeeni jättämistäni asiakirjoista. Valitsemamme tie, niin monivivahteinen kuin se olikin, oli ainoa tie Suomelle sen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Mielestäni tämä on myös ollut ainoa oikea valinta kaikkine kriiseineen ja taisteluineen Suomen ja Neuvostoliiton suhteille tuona ajan kohtana näiden maiden edelleen eläessä rinnakkain rajanaapureina ja sellaisina valtakuntina, joiden välille oli väistämättä valettava vahva peruskivilaatta, minkä päälle voimme rakentaa molemmin puoliseen luottamukseen perustuvan naapurisovun ja keskinäiseen kunnioitukseen kuuluvan kanssakäymisen edellytykset.”
Näin Mannerheim 1950.
Kuinka vakavista asioista ja seurauksista näissä isäntämaa/ Nato – sopimuksista päättäessämme voi olla kysymys, lienee lopultakin jäänyt sen allekirjoittajilta loppuun saakka selvittämättä?
Asiaa suuremmin dramatisoimatta siinä on kysymys elämästä, — todellisen kriisin tullessa kuolemasta. Niitä, joille annettu vala ja sen merkitys oman isänmaan puolustamiseksi ei ole merkityksetön ele (Rantamaa), ja mistä sankarihautojemme kymmenet tuhannet valansa lunastaneet miehet meitä yhä muistuttavat, on syytä suomalaisten kuulla.
Erkki Hautamäki
Opetusneuvos, Majuri
Äänekoski
* E-kirjat heti luettaviksi
* Painotuotteena verkkokaupasta
