AAA Suomi ja vähän muuta

Suomi on paistatellut supermaana viimevuosina milloin missäkin artikkelin luomassa illuusiossa. Toisinaan Suomen valtionvarainministeri on ollut paras mahdollinen ja ”reittaukset” ovat antaneet uskoa sille, että Suomi on todellakin hoitanut asiansa laillisesti ja esimerkillisesti. Onko sittenkään näin!

YLE:n taloustoimitus julkaisi 30.10.2013 hyvin poikkeuksellisen jutun. Suomen pankki oli aiemmasta tavastaan poiketen julkistanut pankin kultavarannon sijoituspaikan ja jakauman. Miksi tämä uutinen – sitä on syytä kysyä hyvin vakavasti.

Uutisessa kerrotaan, että ”keskuspankilla on pahan päivän varalle 1,6 miljardin euron arvosta kultaa. Harkot on varastoitu turvallisina pidettyjen keskuspankkien holveihin”. Juttu jatkaa kertomustaan seuraavasti – ” Suomen Pankilla on yli 49 tonnia kultaa, josta hiukan yli puolet on varastoituna Britannian keskuspankin Bank of Englandin suojissa ja viidennes Ruotsin keskuspankin Riksbankin holvissa. Hieman alle viidennes kullasta on Yhdysvalloissa keskuspankki Fedin tallessa New Yorkissa ja seitsemän prosenttia Sveitsissä. Suomessa pankin omissa holveissa on 1,6 miljardin euron arvoisesta kultavarannosta neljä prosenttia. Sitä, missä kultaa Suomessa tarkalleen säilytetään, pankki ei paljasta. Kullan arvo on tällä hetkellä noin 10 prosenttia keskuspankin lähes 17 miljardin euron rahoitusvarallisuudesta”.

Saksan poliittiset vaikuttajat virallisen kansanvallan edustuston kautta aloitti jo 2012 keskustelun siitä oliko maan ulkomaille siirretyt kultavarat turvassa. Vuodenvaihteessa 2012 ja 2013 Saksan keskuspankki esitti vaatimuksen maailman eri keskuspankeille siitä, että se haluaa puolet omasta kultavarannostaan takaisin omalle maaperälleen Frankfurtiin. Allekirjoittaneella ei ole tiedossa oliko kyseisen prosessin alkusykäyksen todellinen lähde oikeusjuttu, joka laitettiin vireille New Yorkin alioikeudessa 23.11.2011 numerolla 2011-cv-8500. Tämän kanteen ydin on siinä, että useat Aasian varakkaat perheet vaativat Yhdysvaltojen valtiota ja keskuspankkia FED:ä palauttaan perheille heille kuuluvan kullan. He vaativat 111 sivua käsittävässä kirjelmässään mm. 124500 miljardinarvoisia FED:n velkakirjoja maksettavaksi korkoineen takaisin, Japanin valtion velkakirjoja 19 000 miljardin arvosta maksettavaksi korkoineen, kultaharkkoja satoja tonneja jne. Perheet esiintyvät kanteessa nimikkeellä Dragon Family ja heidän edusmiehenään toimii Neil Kenan niminen henkilö. Juttua hoitaa asianajaja William H. Mulligan Jr., asianajotoimistosta Bleakley, Platt & Schmidt of White Plains, N.Y. Neil Kenaniin olen viitannut aiemmassa kirjoituksessani.

Aikaisessa vaiheessa 2012 kävi ilmi, että FED tai kukaan muukaan vastaajista ei aio maksaa vaadittuja velkakirjoja tai toimittaa kultaharkkoja takaisin. On käynyt ilmi myös se, että kyseistä kultaa ei fyysisesti ole enää näiden hallussa.

Taloustieteen tohtori ja aiemmin varavaltiovarainministeri Paul Craig Roberts kirjoittaa 23.1.2014 julkaisemassaan artikkelissa Federal Reserve: “They Do Not Have Any More Gold”, ettei kultaa ole enää olemassa. FED oli vastannut Saksan keskuspankin vaateeseen, että se palauttaa vaaditusta 1500 tonnista kultaharkkoja 300 tonnia. Tähän päivään mennessä FED ei ole kyennyt palauttamaan enempää kuin 5 tonnia kyseistä tuotetta. Miksi, koska sillä ei ole fyysisesti olemassa sinne talletettua kultaa. Roberts myös toteaa, ettei kultaa ole jäljellä Englannin keskuspankissa.

Toisin sanoen Suomelle kuuluvasta noin 50 tonnin kultalastista on menetetty noin 70 – 80 prosenttia. Kysymys on vain Sveitsin ja Ruotsin säilytysten luotettavuudesta.

Artikkelissa todetaan, että ”harkot on varastoitu turvallisina pidettyjen keskuspankkien holveihin”. Tarkempi tarkastelu osoittaa sen, että sekä FED että Bank of England ovat yksityisessä omistuksessa. Ne ovat vieläpä saman tahon peukalon alla. Miten siis nämä yksityiset yritykset ovat turvallisina pidettäviä. Kun tähän soppaan vielä lisäämme sen, että Washington DC eli Yhdysvallat on yksityinen yritys, joka perustettiin 10.4.1606 kuningas James I toimesta ja lukuun nimellä The Virginia Company, niin keitos on todella mielenkiintoinen. Toisin sanoen Yhdysvallat on yhtiö, jonka omistaa Englannin kruunu. Yhdysvaltojen sisällissodan seurauksena vuonna 1783 kyseisen yrityksen nimi vain muutettiin Yhdysvalloiksi, eikä yritystä lopetettu tai kumottu. Kun tähän rahapajatsoon lisätään vielä se, että IRS eli jenkkien verottaja on yksityinen kruunulle kuuluva yritys, niin illallinen on valmis. Laittamalla ko. yritykset konkurssiin kullan huuhtojat niin kuin Suomi tai oikeammin Suomen pankki ovat ”konkkapesän” osakkaita vaatimassa saataviaan.

Tässä yhteydessä on lisäksi hyvä muistaa se, että Suomen valtio allekirjoitti yhdessä pankkien kanssa sopimuksen lokakuussa 1993. Tämä sopimus on laajamittainen petosasiakirja. Se sisältää myös keskeisen näytön rikoksista ihmisyyttä vastaan. Mainitun sopimuksen ”valtuuttamina” valtio, pankit ja yms. sittemmin anastivat yksityistä omaisuutta noin 80 – 120 miljardin euron arvosta. Tämä anastus tulee maksuun, kunhan vuotta 2014 edetään hieman pitemmälle. Kokonaisvaade noussee noin 300 – 400 miljardiin euroon.

Edelliseen olennaisesti liitettävä nk. Koiviston konklaavi sai myös lisävalaistusta niin ikään YLE uutisten tekemän jutun kautta. Koiviston yhteenvedoiksi väitetyt asiakirjat julkistettiin valtion arkistossa. Uutisessa oli haastateltu eri henkilöitä, jotka osallistuivat mainittuun tilaisuuteen. Kukaan haastatelluista tuomareista ei tietenkään ole syyllistynyt muuhun kuin Koiviston fundeerausten kuuntelemiseen. EU tuomari professori Allan Rosas toteaa haastattelussa mielenkiintoisen asian – ”hän huomauttaa, että tuomareidenkin pitää miettiä, että mitä yhteiskunnallisia seurauksia tuomioilla voi olla”. Miten tämä toteamus tulee ymmärtää. Onko siis niin että laki sellaisenaan on vain ohjeellinen tuomarille kun poliittinen tahtotila on tietyn suuntainen vai onko niin, että tuomarit ravistelevat päätöksiä hihasta täysin itsenäisen ajattelun pohjalta. Vai olisiko sittenkin niin, että vanha sananparsi ”ei niin paljon valhetta ettei vähän tottakin” pitäisi tässäkin asiassa paikkansa.

Presidentti Niinistö avasi eilen valtiopäivät. Hän totesi puheessaan mm. sen, että kansannousut pohjautuvat eliittihallintoon kyllästyneisiin kansalaisiin. Hän myös sanoi, että tulemme näkemään lisää vastaavia tapahtumia. Tästä asiasta voimme olla täysin samaa mieltä. Keskeisin asia tässä kohden on kuitenkin Suomen kohtalo, kunhan kansalaisille selviää mm. se, että poliitikko …, … ja … on salaiset pankkitilit ulkomailla. Nämä ovat lahjuksia. Lisäksi tulee selviämään se, että henkilöt … ja … ainakin ovat olleet mukana Vatikaanin ja eliitin uhrausseremonioissa. Viimeisenä niittinä levottomuuksille tullee olemaan se, että kansalaisille selviää, ettei velkoja eikä eläkkeitä makseta kansalaisille vaan heiltä anastetaan jälleen kerran koko omaisuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *