* * *

Yhteyksiä itä-naapuriin on hoidettu kovissakin olosuhteissa:

TAHVANAINEN Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa; Toiminut v. 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja Marsalkka Mannerheimin erikoisasiamiehenä. Manerheim myönsi hänelle 3. luokan vapaudenristin.

Uusi Maailma nimisessä lehdessä 1971, artikkelissa ”itsenäisyytemme historia uusiksi”, talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa. Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) ”peilasi” Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.

Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle. Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissa olojaan.

Yhteinen sopimus oli, ettei näistä salaisista yhteyksistä koskaan kerrota kenellekään. Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin. (Gregori, Luci, Irina ja Stalin) . Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa kuului monia johtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.

Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi I r i n a n takana olevan henkilön löytyminen, Kuvassa Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposnikovin, eli Irinan kanssa.

Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti. Sodan jälkeen Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J.K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse, esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle. Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 1932) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).

Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista on sitkeän työn tuloksena voitu rekonstruoida tapahtumat Erkki Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä” I – osa, 2oo5; II – osa käsikirjoitusvaiheessa; ruotsalainen painos, ”Finland i stormens öga”, I – osa 2004, Kustannus MCK.