Verkko kiristyy

Yllättävistä eroilmoituksista maailmalla. Paavi erosi kirkkokuntansa johtajan asemasta helmikuussa. Hollannin kuningatar erosi ja siirsi valtansa pojalleen. Syiksi ilmoitettiin terveys ja tähän viittaavat ikäseikat. Onko sittenkään näin? Ei ole.

Luokaamme katsaus hieman kauemmaksi taaksepäin. Malesian aiempi pääministeri Mahathir bin Mohamad, hallituksensa johdossa vuosina 1981-2003, on arvostellut voimakkaasti 1990 luvun finanssikriisejä. Hän on osoittanut sormellaan Yhdysvaltalaisia investointipankkeja, jotka masinoivat kyseiset talouden tsunamit. Vastaavaan lopputulokseen on päätynyt yhä useammat talouden tutkijat, historioitsijat ja akateemikot, joista mainittakoon esimerkkeinä professori Joseph E. Stiglitz, tohtori Paul Craig Roberts ja tohtori Webster Griffin Tarpley. Tutkiva journalisti Greg Palast on aivan viimeaikoina tuonut esiin salaisia asiakirjoja, joissa esitellään suora yhteistyö Yhdysvaltojen hallinnon ja suurpankkien välillä sekä suunnitelma käyttää taloutta, finanssimarkkinoita ja globalisaatiota tuhoamisen välineenä.

Kaikki muistavat Manhattanin kaksoistornien tuhon vuonna 2001. Tästä alkoi terrorismin vastainen sota. Erimielisyyttä on varsin hyvin perustelluissa kirjoituksissa esitetty mm. Al Qaidan tai koko terrorismiteorian suhteen. Näitä kirjoituksia voivat halukkaat seurata erittäin hyvällä kanadalaisella sivustolla www.globalresearch.ca. Terrorismin vastainen sota sitten aloitettiin ja siihen liitettiin myös valtion johdon toimesta Suomi. Iraq vallattiin Yhdysvaltojen ja Englannin esittämien ”näyttöjen” pohjalta. Mitä sittemmin on tapahtunut on jätetty ainakin Suomen mediassa huomiotta.

Malesiaan perustettiin 2007 Kuala Lumpur War Crimes Commission toiselta nimeltään Kuala Lumpur War Crimes Tribunal. Tämän tuomioistuimen tehtäväksi asetettiin nimenomaan sotarikosten ja niihin liitettyjen väärintekojen asiallinen ja puolueeton tutkiminen. Ajatuksena oli se, että uhrit saisivat kuitenkin äänensä kuuluville omassa asiassaan, josta ei käsitellä asianmukaisesti YK:n tai maitten omissa tuomioistuimissa.

Ensimmäisenä juttuna tuomioistuin käsitteli syytettä, jonka mukaan Yhdysvaltojen presidentti George W Bush ja Englannin pääministeri Anthony L. Blair olisivat syyllistyneet rikokseen rauhaa vastaan (sota rikos). Menemättä yksityiskohtiin syytteessä ja käsittelyssä, tuomioistuin käsitteli kellosepän tarkasti jutun numero 1-CP-2011, noudattaen kaikkia kansainväliseen oikeuteen liitettäviä periaatteita. Tässä yhteydessä on myös hyvä todeta, että tuomioistuimen tuomareina, syyttäjinä sekä syytetyille tuomioistuimen puolesta asetettuina puolustusasianajajina toimivat raskaansarjan kansainvälisen oikeuden osaajat.

Marraskuun 22, 2011 tuomioistuin antoi päätöksenä kyseisessä jutussa. Tuomioistuin totesi näytetyksi toteen sen, että syytetyt ovat syyllistyneet kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen rikosoikeuden mukaan vakaviin rikosiin. Seuraavassa suora lainaus tekstistä:

“The essence of legality is the principled, predictable, and consistent application of a single standard for the strong and the weak alike. Selective manipulation of international law by powerful states undermines its legitimacy.”

The 2003 invasion of Iraq was an unlawful act of aggression and an international crime. It “cannot be justified under any reasonable interpretation of international law”. It violates “the outer limits of laws regulating the use of force”. It amounts to mass murder. Unlawful use of force in Iraq “threatens to return us to a world in which the law of the jungle prevails over the rule of law, with potentially disastrous consequences for the human rights not only of the Iraqis but of people throughout the region and the world”.

The future of the UN and of the international law of war is also at stake. The unauthorized military action in Iraq undermines the system of collective security embedded in the UN Charter in order to protect humanity from a recurrence of the carnage of World War II.

The two accused took the law into their own hands. They acted with deceit and with
falsehood. They acted in flagrant violation of international law of war and peace. In the
absence of any convincing evidence, defence assertions lack credibility. They appear to be fig leaves for hiding naked economic and political ambitions.

We therefore find that the charge against the two accused is proved beyond reasonable doubt.

The two accused are, therefore, found guilty as charged and the two accused are accordingly convicted on the charge.

Seuraavan rikosjutun käsittely nivoutui nimenomaan edellisen asian yhteyteen. Toisessa päätöksessään tuomioistuin otti kantaa siihen ovatko Yhdysvaltojen hallinnon jäsenet syyllistyneet kiduttamiseen ja sotarikoksiin. Tuomioistuin antoi päätöksensä tässä jutussa toukokuun 11, 2012. Tuomiossa todettiin oheisten henkilöitten syyllistyneen syytekirjelmässä esitettyihin rikoksiin:

President George W. Bush
Richard Cheney, former U.S. Vice President
Donald Rumsfeld, former Defence Secretary
Alberto Gonzales, then Counsel to President Bush
David Addington, then General Counsel to the Vice-President
William Haynes II, then General Counsel to Secretary of Defence
Jay Bybee, then Assistant Attorney General
John Choon Yoo, former Deputy Assistant Attorney-General

Toisena mielenkiintoisena asiakokonaisuutena on Euroopassa toimiva vastaava tuomioistuin. Tuomioistuin perustettiin Dublinissa Irlannissa toukokuussa 2010 kanadalaisen Kevin Anetten aloituksesta. Tämän tuomioistuimen nimi on The International Tribunal into Crimes of Church and State (ITCCS). Tuomioistuin on perustettu nimenomaan käsittelemään kansainvälisesti rikosjuttuja, jotka koskevat lasten pahoinpitelyjä, lasten joukkotuhoja sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan kohdistuen nimenomaan lapsiin. Tuomioistuin toimii Brysselissä Belgiassa.

Ensimmäinen juttu sai päätöksensä ko. tuomioistuimen toimesta kuluneen vuoden 2013 helmikuun 25 päivänä. Tuomioistuin totesi kaikki syytetyt syyllisiksi kansainvälisiin rikoksiin luettaviin tekoihin. Näitä ovat mm. kiduttaminen, murhat, naisten ja lasten kauppa sekä joukkotuhonta. Tuomiot saivat kaikkiaan noin kolmekymmentä henkilöä, joiden mukana ovat mm. seuraavat:

Pope Benedict, Joseph Ratzinger,
former Cardinal Tarcisio Bertone,
Elizabeth Windsor “Queen of England”, ja
Canadian Prime Minister Stephen Harper.

Uutena jo meneillään olevana juttuna tuomioistuin on tutkimassa juttua, joka koskee useita Vatikaanin korkea-arvoisia kardinaaleja. Lisäksi uusia todistajia on ilmaantunut tukemaan hollantilaisen Toos Nijenhuisin todistajalausuntoa. Lausunto on nähtävissä Youtubessa:

Uudet todistajat ovat jättäneet tuomioistuimelle viralliset todistajalausuntonsa. Näiden sisällöstä ilmenee lasten rituaalimurhia, joihin ovat syyllistyneet kuninkaalliset ja eurooppalaiset eliitin jäsenet. Seuraavassa suora lainaus mitä tuleman pitää:

On October 7, these new witnesses delivered notarized affidavits to the Central Office of the ITCCS and to lawyers in Geneva that describe their observation of or participation in the ritual rape, torture and murder of children as young as five years old at private estates in Holland and France. The witnesses name two Catholic Cardinals, a French judge, Belgian priests and members of the Dutch and British Royal families as participants in these crimes.

Oheisista jutuista kuultaneen lisää lähitulevaisuudessa. Toivoa sopii, ettei uusien todistajalausuntojen avautuessa tulla siihen tilanteeseen, jossa paikallaolijoista voidaan identifioida suomalaisia eliitin jäseniä, jotka ovat kansainvälisen eliitin juoksupoikia. Tällainen rituaalitapahtuma kun sinetöi lojaalisuuden lopullisesti ylemmän eliitin käsiin.

Lukijat saattavat ajatella, ettei näillä tuomioistuimilla ole mitään arvoa. Näin ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin sekä Bush että Blair toimittivat omat kirjalliset puolustuksen puheenvuorot Kuala Lumpurin oikeudelle. Näin toimiessaan he tunnustivat istuimen kansainvälisen oikeudellisen luonteen. Toiseksi useat kansainvälisesti tuomitut ovat joutuneet harkitsemaan matkustussuunnitelmiaan. Paavi, yhtenä esimerkkinä, on todellisuudessa vankina omalla kesäasunnollaan. Pakoa ei ole. Kolmanneksi asiaan ovat ottaneet kantaa niin oikeustieteen professorit kuin myös YK omissa sopimuksissaan Näissä kommenteissa puolletaan nimenomaan oheisien tuomioistuinten tuomioita, koska kansalliset viranomaiset ovat kykenemättömiä tai haluttomia ottamaan käsiteltäväksi ko. juttuja. Richard Falk Albert G. Milbank Professor Emeritus of International Law at Princeton University and Visiting Distinguished Professor in Global and International Studies at the University of California, Santa Barbara on omassa kirjoituksessaan todennut seikkoja, jotka puoltavat kyseisen tuomioistuimen luonnetta ja toimivaltaa.

The KLWCT did not occur entirely in a jurisprudential vacuum. It has long been acknowledged that domestic criminal courts can exercise universal jurisdiction for crimes of state wherever these may occur, although usually only if the accused individuals are physically present in the court. In American law, the Alien Tort Claims Act allows civil actions provided personal jurisdiction of the defendant is obtained for crimes such as torture committed outside of the United States.

The most influential example was the 1980 Filartiga decision awarding damages to a victim of torture in autocratic Paraguay (Filartiga v. Peña 620 F2d 876). That is, there is a sense that national tribunals have the legal authority to prosecute individuals accused of war crimes wherever in the world the alleged criminality took place. The underlying legal theory is based on the recognition of the limited capacity of international criminal trials to impose accountability in a manner that is not entirely dictated by geopolitical priorities and reflective of a logic of impunity. In this regard, universal jurisdiction has the potential to treat equals equally, and is very threatening to the Kissingers and Rumsfelds of this world, who have curtailed their travel schedules. The United States and Israel have used their diplomatic leverage to roll back universal jurisdiction authority in Europe, especially in the United Kingdom and Belgium.

All these “juridical” events had one thing in common: The world system of states and institutions was unwilling to look a particular set of facts in the eye, and respond effectively to what many qualified and concerned persons believed to be a gross injustice. In this regard, there was an intense ethical and political motivation behind these civil society initiatives that invoked the authority of law. But do these initiatives really qualify as “law”? A response to such a question depends on whether the formal procedures of sovereign states, and their indirect progeny – international institutions – are given a monopoly over the legal administration of justice. I would side with those that believe that people are the ultimate source of legal authority, and have the right to act on their own when governmental procedures, as in these situations, are so inhibited by geopolitics that they fail to address severe violations of international law.

Sotarikosten asiantuntija ja oikeustieteen professori Francis Boyle, joka toimii professorina Illinoisin yliopistossa (professor of international law at the University of Illinois College of Law in America) sekä syyttäjänä Kuala Lumpur tuomioistuimessa toteaa asiasta seuraavaa:

After the case he said: “This is the first conviction of these people anywhere in the world.”
While the hearing is regarded by some as being purely symbolic, human rights activist Boyle said he was hopeful that Bush and Co could soon find themselves facing similar trials elsewhere in the world.

“We tried three times to get Bush in Canada but were thwarted by the Canadian Government, then we scared Bush out of going to Switzerland. The Spanish attempt failed because of the government there and the same happened in Germany.”

Boyle then referenced the Nuremberg Charter which was used as the format for the tribunal when asked about the credibility of the initiative in Malaysia. He quoted: “Leaders, organizers, instigators and accomplices participating in the formulation or execution of a common plan or conspiracy to commit war crimes are responsible for all acts performed by any person in execution of such a plan.”

The US is subject to customary international law and to the Principles of the Nuremberg Charter said Boyle who also believes the week-long trial was “almost certainly” being monitored closely by both Pentagon and White House officials.

Professori Gurdial Singh Nijar, pääsyyttäjä oikeudenkäynnissä toteaa puolestaan seuraavaa:

“The tribunal was very careful to adhere scrupulously to the regulations drawn up by the Nuremberg courts and the International Criminal Courts”.

He added that he was optimistic the tribunal would be followed up elsewhere in the world where “countries have a duty to try war criminals” and he cited the case of the former Chilean dictator Augustine Pinochet who was arrested in Britain to be extradited to Spain on charges of war crimes.

“Pinochet was only eight years out of his presidency when that happened.”

The Pinochet case was the first time that several European judges applied the principle of universal jurisdiction, declaring themselves competent to judge crimes committed by former heads of state, despite local amnesty laws.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, esimerkkinä oheisten tuomioitten merkityksestä on ns. lumipalloefekti. Tällä tarkoitan sitä että, jokaista tuomiota kohtaan nousee aina vähintään kaksinkertainen määrä uusia tukijoita, todistajia tai juttuja vireille. Keskeisenä tässä asiassa on jo aikaisemmin tässä esityksessä kertomani uudet todistajat sekä Italian kahden puolueen tekemä sopimus Vatikaanin tekemien rikosten tutkimisesta. Toisin sanoen nyt ovat myös kirkonmiehet mafian lisäksi asialistalla.

Kansainvälinen oikeus on vastaus huutoomme. Suomessa 1990 luvulla tehdyt rikokset valtion ja pankkien toimesta tulevat tutkittaviksi. Edellä esitetyissä tuomioissa eivät ”herrat” pääse ”kuin koira veräjästä” niin kuin aina ennen on tapahtunut. Pikkupojat ja -tytöt on vain pantu ”liriin”. Kansainvälisessä oikeudessa käytetty termi Joint Criminal Enterprise eli JCE mahdollistaa tämän. Kyseessä on siis jo adoptoitu ajatus siitä, että ”joku tiesi tai hänen täytyi tietää” tai ”sivusta katsominen ja puuttumattomuus” aiheuttaa välttelijälle rikoksen ”hyväksymisen” kautta rikosoikeudellisen vastuun.

Muutamien kuukausien sisällä nostetaan ensimmäiset syytteet myös suomalaisia kohtaan 1990 luvun jutuissa nimekkeen rikokset ihmisyyttä vastaan alla.

Pälkäne marraskuun 7, 2013

Jukka Davidsson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *