Nuoruusmuistoja rahvaan tasolta

Aurinkoisia päiviä ajatellen parvekkeellamme on aurinkotuoli, jonka olen nimennyt “Bermudaksi”. Tänään 20. maaliskuuta 2011 loikoilin lämmössä, kuulokkeissa soivat Olavi Virran Hopeinen kuu –CD:n iskelmät yli 50-vuden takaa ajalta jolloin itse kiertelin pienen yhtyeen jäsenyydessä tanssipaikkoja.

On sattunut tapauksia kun olen viettänyt ”siestaani” siellä, joku tuttavista on soittanut ja Marjatta on ilmoittanut, että ”ukko on ”Bermudalla”. No, hetken hämmennyksen jälkeen toki olen löytynyt ihan kotonurkista…

Toisaalta lieneekö asiallista rahvaan tasolta muistella elämänvaiheitaan julkisesti? Mutta miksi niitä pitäisi piilottaa. Elettiinhän sitä ennenkin.

Mutta yli 70 vuotta elämänkaartani on osunut historian aikajaksoissa suurten tapahtuminen näkijän ja kokemusten osiin. Surullista on, että silloisesta kaveri- ja tuttavapiiristäni niin kovin monta on jo poistunut “väestölaskennasta”, onhan sentään valokuvia ja muita mielenkuvia niiltä ajoilta ja lisää näyttää muistuvan mieleen.

Käynti rajalla
Yleispätevästi en ole ollut mitenkään herkkä ns. kohtalon merkkien tunnistamiselle. Toki niitä (käännekohtia) löytyy elonpäivieni joukosta. Kun keväällä 2007 todettiin syöpä. Siitä päivästä alkoi lähtölaskenta, jota kesti kuusi viikkoa.

Kesäkuun 1. päivänä 2007 leikkauksen jälkeisessä kipulääkityksessä kun suljin silmäni huoneen seinät muuttuivat värikuvioiksi ja kun avasin silmät maisema oli se tavallinen sairaalan vuodeosasto valkoisin seinin. Tarkoitan sitä, että tajusin olevani raadollisesti elossa. Ja kun perheen lastenlapsista pienimmäisetkin kävivät tervehtimässä sairaalassa, uskottelin itselläni olevan tarvetta vielä ja tehtävää. Kieltämättä vaarilla on ollut monenmoista kysyntää.

Tässä lyhyesti miksi ylläpidän verkkolehteä ja -kirjakauppaa, kertoakseni mitä tarkoittavat muistot, tämä hetki ja tulevaisuus yhtälönä. Tiedän sen että vain harvoja se yhtälö kiinnostaa. Enemmistö kansalaisista elää unessa. Tuudittautuen viihteen luomaan maailmakuvaan, unohtaen ettei kukaan ole yksinäinen saari ihmiskunnan valtameressä..

Tässä osio elämäntarinastani: Kuunsilta, aikaan kun kurjet huutavat.

Latomeren pitäjästä olen ollut pois yli viisikymmentä vuotta. Toisaalta vuosien varrella käyntieni yhteydessä, sukulaisia tapaamassa, tunne ”ulkopuolisuudesta” on voimistunut kerta kerralta; maisemat muuttuvat, tiet kulkevat eri paikoissa eksymiseen asti, aikuiset ovat aina vain nuorempaa sukupolvea. Henkistä yhteyttä on vain ikään kuin kutistuvan ”pihapiirimuistin” verran. Itse tuntee katoavansa menneiden joukkioon. Kuulumisten piirissä ovat enää kysymyksinä poismenneet tuttavat ja kadonnut miljöö.

Matkalla marraskuussa 2008 Latomeren pitäjästä Aurajoen kaupunkiin Marjatta tapansa mukaan luki kirjaa, joten minulle jäi runsaasti aikaa antaa muistojen palata ajanvirrassa niihin hetkiin ja valintoihin jotka koulukavereiden kanssa jutellessa päivittyivät eläviksi muisti- ja mielenkuviksi.

Viitasaaren paikkeilla radiosta tuli entisten nuorten sävelradio-lähetys; Olavi Virta lauloi ”Hopeisen kuun”. Merkillisellä tavalla iskelmän sanat satuttivat eri lailla mitä aiemmin. Tosin tähän iskelmään liittyy elämäni niissä vuosissa kun ”mahla vielä virtasi suonissa” pari valintaa, jotka vaikuttivat vahvasti käännekohtina elämässäni.

Kuvan CD-disketissä on mielestäni 1950-luvun tunnelmallisin ja koskettavin kokoelma Olavi Virran tuotannosta. Nämä iskelmät olivat niitä ”hittejä” joita maaseudun levytansseissa pääosin soitettiin..

HOPEINEN KUU (G. Malgoni – Suom. Rauni Kouta)
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa,
ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan, sinua armain,
kuu kulkee pilven taakse taas on meri harmain.
Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo,
toinen vienyt sinut lie nyt.
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa.

”Hopeiseen kuuhun” liittyy Sievin Järvikylän nuorisoseuran iltamista haikea muisto saattomatkasta sen syksyn elokuussa kun lokakuussa koitti sotaväkeen lähtö. ”Hopeisen kuun” tanssissa kysyin pääsystä saatolle. Siihen aikaan jos viimeiseen tanssiin, eli kiitosvalssin tyttö haki, se oli merkki saatolle pääsystä. Näin kävi.

Laimin heleä nuoruus ja lämpimän syyskesäyön keskustelumme – molempien tulevaisuuden suunnitelmista, pois jonnekkin muualle on lähdettävä oli aiheena kunnes kimppakyyti tuli. Laimi jäi, elokesän luonnonkukista keräämäni kukkanippu kädessään siihen kotiportilleen – kiinnittyi muistoihini näihin päiviin asti mielenkuvaksi piirtyneenä: ”Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt..”

Vielä nytkin elokuun myöhäisillassa, kun kevyt usva leijuu maisemassa, kypsän luonnon ääriviivat piirtyvät ja viipyvät yksityiskohtien uinuessa hämärän tyynessä taustassa.. ”ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa”.. Ei koskaan.


Sotilasmuistioon olin piirtänyt kasvokuvan tytöstä,

jolla oli vaalea pitkä, latvoistaan kihartuva tukka. Ilmeisesti sielun mallina oli Laimi.

Unikuva Laimista on nuoruuden rajakohdasta, jossa kaksi, isänsä sodassa menettänyttä, aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta uskoutuivat toisilleen tulevaisuutensa suunnitelmista; minulle utuisen kesäyön tunnelma on kai ollut vastapaino sota-ajan painajaisille, ja irtautumista ahdistavista pelkotiloista, joita lapsena ei itse pystynyt käsittelemään järkeen käyvällä tavalla.

Hämmästyin myös muistojen virtaa ”Hopeinen kuu” -tarinasta… Olen Silja Linen musiikkiputiikista ostanut saman nimisen CD-disketin… Kokoelman iskelmät tuovat mieleen myös armeijan aikaa.

Paloaukean aliupseerikoulussa viestilinjan oppilailla oli vapaaehtoinen tehtävä koulun ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta ”studiosta” soittaa keskusradioon levyjä iltaisin ja viikonloppuisin tiettynä aikoina. Vietin siellä monta iltaa ja vuoroja viikonloppuisin.

Ja melkein joka ilta ”lusperin studiossa” soitin Olavi Virran ”Babettin” ja Glenn Millerin kappaleita… mm. ”Kuutamoserenaadi”. Paul Anka oli poikien toivelistalla. Olen hankkinut kokoelman tuon ajan savikiekkoja sekä uusiotallenteita vanhasta iskelmämusiikista CD-disketeillä.

Eniten “lusperin studiossa” soitin Veikko Tuomen ”Silmät ikkunassa”; joka palauttaa toisen muiston joululomalta 1957-58 uudenvuodenvaihteen kohtaamisesta latomeren pitäjän Tuiskulan urheilutalolla, ilotulitusrakettien paukkuessa…

Otin yllätyshteyden 50-vuoden taakse puhelinkeskustelussa.. jonka seurauksena kirjeeni hänelle muisteluista pvm. 16. maaliskuuta 2009

Nyt kun piilossa olleet tapahtumat ja asiat palaavat mieleen ja minua on yllytetty kirjaamaan niitä ylös; siinä tilanteessa kun vielä sormet näppäimillä pelaava. Nähtäväksi jää saanko aikaan niitä kirjaksi asti?

Oikeastaan tämä kirje on rakkauden tunnustus 50-vuoden takaa… Olin joulu- ja Uudenvuoden lomalla sotaväesta. Kysyin puhelinkeskustelussa Sinulta, muistatko uudenvuoden vaihdetta 1957-58 Tuiskulan urheilutalolla. Osuimme tanssille kun vuosi vaihtui ja ulkona alkoi ilotulitus. Sinä kapsahdit kaulaan ja suutelit…!

Muistan elävästi miten Sinusta oli kehittynyt kaunis nuori nainen. Sinulla oli lyhyt tukka, joka sopi kasvosi piirteisiin niin, että kipeää teki. Olenhan tuntenut Sinut ihan alaluokilta asti.. asuimme samassa pihapiirissä monta vuotta, ennen kuin katosit kirkonkylälle.

Junamatkalla lomalta kohti itää mietin miksi en kysynyt Sinua kirjeenvaihtoon kanssani. Toisaalta elämäni oli tuossa vaiheessa murroksessa, tiedossani ja edessäni oli ainakin aliupseerikoulu ja mahdollisesti reserviupseerikoulu. Meille annettiin ymmärtää, että on mahdollista saada virka armeijasta; elettiinhän melkoista työttömyyden aikaa. Virkoja olisi ollut Ylämyllyllä ja Oulussa. No, tässä ollaan. Tein valintoja joista ei ole palautusoikeutta.

Toivottavasti et pahastu jos sanon, että olet ollut ”kasvot ikkunassa” (Veikko Tuomen savikiekolla) monissa kuoppaisissa vaiheissa elämäni varrella, kun olen joutunut kaivamaan pinnalle herkemmän sisimpäni ja unikuvani itsetuntoni kursimisessa. Minuthan on ay-asiamiestehtäviä varten koulutettu kestämään koviakin paineita.

Kiitos siitä mitä et itse tiedä olleesi .. voimaksi .. elämässäni.

Kaikella tavalla ystävällisin terveisin

Promerit.net verkkokaupan esittelyssä

Marjatta Kannuksen LOTTOVOITTO kertoo Turkuun sijoitettuna miten Suomessa elettiin perhetasolla nousuhuumaa ja lamalaskua.

Tilaa…

Lottovoitto …
* E-kirjana
Heti luettavaksi tietokoneella, tabletilla tai kännykässä heti luettavaksi Adobe Digital Editions -ohjelmalla. Hinta 9.90€

* Painotuotteena verkkokaupasta Hinta 16,90€ + rahti

LUKU 1, osio

Polkupyörän lyhty heijasti vaappuvan valopisterivin hiekkaisen asfaltin pintaan, kun vastatuuli pakotti pyöräilevän naisen ponnistamaan voimansa äärimmilleen. Syksyinen sade vihmoi säälimättä sadeviitan peittämiä hartioita ja viitan reunasta tippuva kylmä vesi kasteli pikkuhiljaa farkkujen lahkeet polvesta alaspäin jääkylmiksi kalikoiksi, joita vasten sukkahousut kastuivat hetkessä. Myös kengät alkoivat tuntua epämiellyttävän märiltä.

Sadeviitan hupun alta oli karannut muutama hiussuortuva. Ne kasautuivat litimärkinä pyöräilijän silmille. Aina kun pyörän vauhti hidastui, himmeni lyhdyn valo lähes kokonaan ja ylittäessään katuja nainen käänsi epätoivoisena koko vartalonsa, muuten viitan huppu hankalana esti näkyvyyden.

Jo töistä lähtiessään hän oli ollut myöhässä. Naapuriosaston nuori sijaislaitosapulainen oli tullut häntä vastaan sievässä kirkkaassa sadepuvussaan ja huikannut mennessään:
– Ulkona sataa!
– Niin tietysti, manasi Marketta mielessään.

Hän oli pukenut vastentahtoisesti sadeviitan ylleen. Se oli kankea ja hankala vaikka suojasikin ylävartaloa. Ulos tullessaan hän huomasi satavan tosi rankasti, lisäksi puhalsi puuskittainen vastatuuli, niin että muutaman kilometrin kotimatka tuntui puolta pidemmältä.

Kun Marketta lopulta seisoi huojuvin jaloin pyöräkellarin edessä kotipihallaan, oli matkaan kulunut lähes puoli tuntia. Tuskastuneena hän oli huitaissut hupun alas ja tunsi nyt hikipisaroiden lisäksi sadepisaroiden lirisevän jääkylmänä niskastaan alas selkään. Työlästyneenä survomisesta hän sai viimein ajokkinsa tupaten täynnä olevaan pyörävarastoon ja laahusti hissin luo rättiväsyneenä.

– Tietysti pitäisi kävellä portaita pitkin toiseen kerrokseen kunnon takia, mutta nyt kyllä menen hissillä, hän uhitteli mielessään.

Kotona keittiön pöydällä oli päivän postin lisäksi muutamia likaisia lautasia ja leivän kannikka ja banaanin kuoret ja sanomalehden kulmasta repäisty lappu, jossa luki:” Mentiin leffaan. Sinua on joku kysynyt puhelimessa parikin kertaa.”

Marketta kasasi likaiset astiat pesualtaaseen ja pyyhki pöydän. Hän laittoi teevettä kiehumaan. Teki itselleen pari voileipää. Käytyään suihkussa hän istuutui olohuoneessa nojatuoliin television eteen, iltapala tarjottimella ulottuvillaan.

Uutiset olivat jo ehtineet mennä, seuraavana olisi urheiluruutu. Hän näpräili rauhattomana television kaukosäätimen nappuloita koettaen löytää jotain mukavaa katsottavaa. Ei vain löytynyt mieleistä ohjelmaa, joten hän sulki television.

Syötyään hän pesi astiat ja järjesteli hiukan keittiötä ja kasteli kukkaset. Askareita tehdessään hän kuitenkin koko ajan pohti poissa olevia neljäntoista ikäisiä kaksosiaan, Ismoa ja Heliä, kysymykset kaihersivat hänen mielessään, missä, kenen kanssa, mitä tekemässä?

Näin kävi usein viikonloppuisin, jos hän oli iltavuorossa töissä. Lapset lähtivät ulos, ja hän joutui pohtimaan ja odottelemaan, kunnes he useimmiten vasta yömyöhällä kotiutuivat.

Töistäkään ei aina päässyt lähtemään kotiin varsinaisen vuoron loputtua. Tänäkin iltana oli Rissasen mummu vahingossa

Talouskeskustelua käydään liian pinnallisesti

Terveisin Jaakko Kontinen:

Olin kuulemassa maanantaina Pieksämäellä Pauli Vahteran vankkaa esitelmää.

Minäkin ihmettelin, miksi tuijotetaan siihen bruttokansantuotteeseen joka koostuu suurelta osin inflaatiolla ja veroilla paisutetusta taloudesta julkisen taloudenkin pitäjiltä ne lisäarvoa tuovat teoriat ja käytäntö.

Taloustiedot on hakusessa tai jopa hukassa , kuten Timo Soinin ehdotuksen saama julkinen palaute osoittaa. On jopa esitetty, että eläkeyhtiöiden sijoitukset alentavat eläkkeitä! Eihän se niin voi mennä, kun eläkeyhtiö lainaa työnantajalle takaisin tai tekee sijoituksen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin pääperaate on se , että rahat maksetaan korkoineen takaisin.!

Jopa pankkitakaus vaaditaan, ainakin näin oli ennen pienrittäjien kohdalla jos takaisinlainausta käyttää. En tiedä mikä on suur- ja pörssiyhtiöiden kohdalla käytäntö ja tilanne nykyään.

Kyllä talouskeskustelua käydään aivan liian pinnallisesti.

Olen täysin samaa mieltä Vahteran kanssa, ettei veronkorotuksilla pelasteta Suomen kansantaloutta, se vie yhä syvemmälle suohon.

On valtava määrä ihmisiä jotka jo nyt joutuvat tinkimään pakollisestakin kulutuksesta, ja mitä seuraakaan jos ja kun ALV muiden veronkorotusten lisäksi nostetaan 25 :%n Siihen päälle inflaatio joka on ryöstäytymässä käsistä. Sen voi jokainen huomata kaupassa köydessään.

Kahden suuren ketju tahkoaa rahaa yötä päivää ja sijoittaa ulkomaille kuten esim. SOK avaamalla Pietariin hotelleja jne. Kotimaan kuluttajille, jotka pääoman panee ostoillaan liikkeelle ei alennuksia heru. Bonukset lisätään hintoihin.

Kannattaa valistuneen kansalaisen tilata Pauli Vahteran kirja : YRITTÄMINEN on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä.

Tilaukset sivuilta www.paulivahtera.fi

Eläköön demokratia

Sami Hantula .. Muistinmenetyksiä, muunneltuja totuuksia ja muita poliittisia päästöjä

ovh 16 €

Verkkokaupasta

”Vuosituhannen alkupuolella toimin Itse valtiaiden käsikirjoittajana ja ryhdyin keräämään suomalaisten poliitikkojen lausuntoja: kummallisia heittoja, lipsahduksia ja liiankin suoraan sanottuja ideologisia töräytyksiä. Pinosin lehtileikkeitä vuosikaudet keittiön nurkkaan ajatuksenani, että teen niistä joskus lyhytelokuvan. Elokuva ei koskaan valmistunut, mutta sen sijaan valmistui tämä kirja.”

Eläköön demokratia! -kirjan herkkupalat tarjoavat ainutlaatuisen väylän poliitikkojen päähän, jonnekin touhukkuuden, välittämisen, piittaamattomuuden ja narsismin epämääräisille katvealueille. Tahattomasti ja tahallisesti hauskojen heittojen lisäksi kirja sisältää hiusmurtumia, joista tihkuu itsekkyyttä, ajattelemattomuutta ja suoranaista korruptiota. Näistä aineksista muodostuu suomalaisten yhteiskuntavaikuttajien moniulotteinen muotokuva.

Lue tai nauti.
Sami Hantula (s. 1976) on helsinkiläinen käsikirjoittaja, lyhytelokuvaohjaaja ja arkistoavustaja. Hän on toiminut käsikirjoittajana muun muassa tv-ohjelmissa Itse valtiaat, Saunavuoro ja Lauantaiviihde.

ISBN: 978-951-796-715-0 .. Asu: Nidottu

Kuvitus Jarkko Vehniäinen

Koivisto valehteli Arto Nybergin ohjelmassa!

YLEN uutisten mukaan Arto Nybergin vieraana ollut presidentti kertoi harkituin sanankääntein…

Koivisto uskoo presidentin aseman säilyvän jatkossakin

Presidentti Mauno Koivisto toivoo presidentin säilyttävän merkittävän aseman myös vastaisuudessa. TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa vieraillut Koivisto katsoo, että suora vaalitapa tukee presidentin asemaa.

Koiviston mielestä presidentillä tulee kuitenkin säilymään merkittävä rooli, koska hänet valitaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti Koivisto sanoi, että viime vuosina tapahtunut vallan siirtäminen eduskunnalle on periaatteessa hyvä asia.

– Tietysti se aina on vähän niin kuin veteen piirretty viiva, se mikä on eduskunnan ja mikä on presidentin valta. Mutta kun meillä oli vahva kansan kannatus suoraan presidentin vaaliin. Gallupeissa sanottiin, että kansa haluaa suoraan valitun presidentin, niin on vähän vaikea ajatella, että eduskunta panisi virattomaksi kansan valitseman presidentin, presidentti Koivisto miettii harkituin sanankääntein.
Lähde Ylen uutiset

* * *
Kommentit uutiseen:

Tarkoituksella harkitut väärät sanat ovat valehtelua.

Presidentiksi tultuaa Koivisto markkinoi itseään vallan parlamentarisoijana.

Mutta ensiksi ulkopolitiikasta HM 33 §:n mukaan määrännyt Koivisto nappasi eduskunnalta vallan poikkeuslailla jo 17.1.1992 itselleen ja Ahon hallitukselle.

Tämä eurooppalaiseen parlamentarismiin siirtyminen oli ulkopolitiikkaa!

Lopullisen eduskunnan vallan Koivisto ”määräsi” karsittavaksi 10.12.1993. Samalla lakiesityksellä meni myös presidentin valta.
Silti Koivisto ei presidenttikautensa viimekuukausina malttanut olla käskyttämättä Ahon hallitusta petoksella tehtyyn EU-liittymissopimukseen.

Koivisto itse on allkirjoittanut lain, jolla presidentin valta karsittiin. Kts. aiheesta laajemmin”

Hei kaikki: Lama on ohi Suomessa, vai onko?

Mikä menee herkimmin kansalaisten enemmistön ”jakeluun”: työttömyyden vääjäämätön kasvu, median julistamat ”valoisat talousnäkymät” vai viihteessä ”Munamiehen” menestys?


Tietysti on kerettiläisyyttä ja epäisänmaallista esittää yo. kysymyksiä.

Kauppalehden mukaan työ- ja elinkeinoministeriö valmistautuu suureen rakennemuutokseen.

MISTÄKÖ KEINOT TULEVALLE:
Suomi mukaan uuteen maailmanjärjestykseen. Amerikkalainen McKinsey & Company, kaupallinen konsultti on värvätty avustamaan pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman laatimisessa?

Valtakunnanoikeus joutaa valtiosääntömuseoon

Ministereitä on Suomessa syytetty valtakunnanoikeudessa neljässä eri tapauksessa, viimeksi syytteen nostamista on suuren kohun saattelemana harkittu entisen pääministeri Matti Vanhasen osalta. Valtiosääntöoikeuden asiantuntija Ilkka Saraviita pitää valtakunnanoikeutta jäänteenä menneiltä ajoilta ja suosittaa ministerivastuun toteuttamista normaalissa rikosprosessissa. 

Laajemmin Suomen laki.com 2011 artikkelissa

Pehr Evind Svinhufvudin syntymästä 150 vuotta

Alkuperäiskirjan uusiopainos OVH 10,00 €uroa + postikulut. verkkokaupasta

Yli 60 vuotta kiellettynä ..
Salaamisessa ja peittelyssä on historiallinen jatkumo…
Pehr Evind Svinhufvudin

Testamentti kansalleni

(Stockholm 1944)
Kirjan myynti ja levitys kiellettiin heti alkuunsa ja saatavilla olleet kirjat tuhottiin

Ote kirjasta:

”Kansan johtajat, jotka etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen kansansa tuhoutumisen varalta, ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa päätöksiinsä valtion asioita ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä palveluksia, menettelevät isänmaataan kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi . ./.. Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En voi paeta, koska koko kansa ei voi sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me emme voi vaeltaa Ruotsiin.” ../..

   Ukko-Pekan testamenttia olisi syytä suositella nykyisille politiikan päättäjille. Tokko heilläkään on kuitenkaan voimia paljon syventyä tällaisiin asioihin nykyaikaisessa mediamyllyssä. Tähän ajan puutteeseen viittaa Svinhufvudkin sivulla 50, että ”suunnattoman työtaakan rasittamat suurliikemiehet eivät ennätä ajatella asiaa huomispäivää pitemmälle eivätkä katsoa, minkälaisiin poliittisiin vekseleihin pistävät nimensä” Nykyäänhän ministerit tekevät ulkomaanmatkoja liikemiesten eturintamassa!

 

Pehr Evind Svinhufvud – ”Ukko-Pekka”

Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä, kuoli 29.2.1944 Luumäellä

P.E. Svinhufvud aloitti valtiopäivämiesuransa osallistumalla vuoden 1894 valtiopäiville. Sortokauden alettua 1899 horjumattomana laillisuuden kannattajana tunnettu Svinhufvud erotettiin Turun hovioikeudesta ja hän siirtyi Helsinkiin, jossa kuului vastarinnan keskuselimeksi perustetun perustuslaillisten järjestön kagaalin johtoon. Vuoden 1905 eduskuntauudistuksen jälkeen Svinhufvudista tuli vuonna 1907 eduskunnan ensimmäinen puhemies, jota tehtävää hän hoiti yhdeksillä perättäisillä valtiopäivillä vuoteen 1913 asti. Vuonna 1914 hänet vangittiin siviilivirastaan Lappeen tuomiokunnan tuomarina ja karkotettiin Siperiaan. Siperiassa ollessaankin hänet valittiin 1916 vaaleissa eduskuntaan, mutta valtakirjan hän pääsi jättämään vasta vapautuksen jälkeen huhtikuussa 1917. Osan karkotusaikaa rouva Ellen Svinhufvud vietti miehensä luona Siperiassa
Maaliskuun manifestin antamisen jälkeen vuonna 1917 Svinhufvud palasi Suomeen ja väliaikainen hallitus nimitti hänet prokuraattoriksi eli korkeimmaksi lainvalvojaksi. Tässä asemassa häntä kohtasivat vaikeudet, sillä vallankumouksellinen liikehdintä johti väkivaltaisuuksiin ja sortokaudella nimitetyt virkamiehet tuli saada eroamaan. Elokuussa 1917 Svinhufvud joutui kiperän kysymyksen eteen, kun sosiaalidemokraattisen enemmistön äänillä korkeimman vallan käyttäjäksi sisäisissä asioissa julistautunut eduskunta kieltäytyi lähettämästä valtalakia väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Sen johdosta väliaikainen hallitus määräsi eduskunnan hajotettavaksi, johon prokuraattorina Svinhufvudin oli otettava kantaa. Venäläisvastaisuus ja itsenäisyyden edistäminen vaativat päinvastaista menettelyä kuin kuuliaisuus laillisuuden periaatteille. Senaatin päätettyä julkaista hajottamiskäskyn hän ei asettunut vastustamaan toimenpidettä. Marraskuussa 1917 eduskunta nimitti Svinhufvudin muodostamaan uutta senaattia. Svinhufvudin senaatti, ns. itsenäisyyssenaatti, aloitti toimintansa 27.11. Senaatti antoikin 4.12. eduskunnalle esityksen Suomen julistamisesta riippumattomaksi tasavallaksi. Esitys hyväksyttiin 6.12. ja 29.12. Svinhufvud lähti senaatin lähetystön johtajana Pietariin pyytämään maalle Venäjän tunnustusta.

Vuonna 1918 Svinhufvud onnistui pakenemaan punaisten hallussa olleesta Helsingistä Saksan ja Ruotsin kautta Vaasaan, jossa hän johti sinne sisällissotaa paennutta senaattia. Vaasassa senaatti julisti 25.1.1918 suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Sisällissodan päätyttyä Svinhufvud nimitettiin maan ensimmäiseksi valtionhoitajaksi ja tästä virasta hän erosi joulukuussa 1918. Valtiomuotokiistassa hänen henkilökohtainen kantansa oli tasavalta. Myöhemmin hän kuitenkin kannatti monarkiaa, koska hänen mielestään alueellisesti riittävän suuren Suomen luominen olisi mahdollista vain vahvan hallitsijanvallan avulla. Erotessaan valtionhoitajan virastaan vuoden 1918 lopulla hän siirtyi muutamaksi vuodeksi Turkuun pankinjohtajaksi

Svinhufvud tuli uudelleen politiikkaan mukaan 1930, jolloin hänet nimitettiin pääministeriksi. Seuraavana vuonna hänet asetettiin Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ja häntä tukemaan asettuivat myös maalaisliitto ja ruotsalainen puolue. Vastaehdokkaana Svinhufvudilla oli K.J. Ståhlberg, joka hävisi äänin 151-149. Presidentin tehtäviä Svinhufvud hoiti vuoteen 1937 asti, jolloin hän hävisi presidentinvaaleissa Kyösti Kalliolle

Svinhufvud vetäytyi jälleen kotioloihin Luumäen Kotkaniemeen yksityishenkilöksi. Mutta talvisodan loppuvaiheessa hän matkusti Saksaan hankkiakseen tukea Suomelle. Hitler ei kuitenkaan suostunut ottamaan häntä vastaan niin kuin ei Mussolinikaan Roomassa, jonne Svinhufvud myös matkusti. Sen sijaan Svinhufvud tapasi paavi Pius XII:n. 

Jatkosodan aikana Svinhufvud laati syksyllä 1943 pienenä painoksena painetun Kansallisen ohjelman, joka perustui Suur-Suomen luomiseen aktiivisella sodankäynnillä. Svinhufvudin hautajaisissa tammikuussa 1944 korostettiin peräänantamattomuutta Neuvostoliiton suuntaan, mitä paikalla ollut pääministeri Edwin Linkomies piti rauhantunnustelujen keskellä sopimattomana mielenosoituksena.

P.E Svinhufvudin toinen  TESTAMENTTI KANSALLENI -kirja, joka on painettu Tukholmassa vuonna 1944 Svinhufvudin kuoleman  (29.2.1944)  jälkeen kiellettiin ja painos tuhottiin. Tämä turkulaisesta antikvariaatista alkuperäisenä painoksena löytyneen kirjan, julkaisun jälkeisistä kohtaloista, ei ole saatavilla tarkkaa tietoa. Oletusarviona on että sotamarsalkka Mannerheimin mielestä Suomen ja Neuvostoliiton jatkosodan rauhanneuvottelujen käynnistyessä Svinhufvudin kannanotoilla, eikä myöskään tulevan Paasikivi – Kekkosen linjan ”uskottavuuden” kannalta katsottu olevan suotuisia vaikutuksia

Joutuiko testamentti VALPOn ja Valvontakomission käsiin, en ole löytänyt merkintöjä. Aikaperspektiivi huomioiden Svinhufvudin testamentin sisältö on aktuelli tässäkin ajassa ja tulevia ajatellen:

”Kansan johtajat, jotka etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen kansansa tuhoutumisen varalta, ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa päätöksiinsä valtion asioita ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä palveluksia, menettelevät isänmaataan kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi. Ruotsi ei ole koko kansalle mikään turvapaikka Moskovan tuhotulvan vyöryessä Atlantille. Paikkaliput lentokoneissa Atlantin yli ovat, – jos ovat – varattuja korkeintaan vain jollekin tuhotulvan alta maasta pakenevalle ministerille ja hänen perheelleen. Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En voi paeta, koska koko kansa ei voi sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me emme voi vaeltaa Ruotsiin …”

Kansakunnan kohtalon ketjussa olemme Ruotsinvallasta Venäjän autonomian ja itsenäisyyden vuosikymmenten kautta alistettu jälleen autonomiaksi, nyt Euroopan Unionissa. Siihen mitä Svinhufvud testamentissaan kansalleen ja jälkipolville on halunnut viestittää, yhtymät nykypäivään ja tulevaan jääköön jokaisen valistuneen lukijan omien elämänkokemusten pohjalta vertailujen ja pohdintojen piiriin.

Salus populi suprema les esto; eli Kansan hyvinvointi olkoon korkein laki.

Kalevi Kannus

Suomi on korkeasti koulutettujen liikaväestön maa

Kalevi Kannus

Pankkien kriisin seuraamuksista vyuosilta 1991 – 1995  tein kysely selvityksen hyvän ammattitaidon  ja – koulutuksen saaneiden työllistymisesteistä.

1990-luvun, eli ”wanhanlaman” sanottiin syntyneen ja kehittyneet Neuvostoliiton hajoamisen seuraksena, idän kaupan ja maailman kaupan rakennemuutoksista. Suomessa yrityksiä kaatui ja työpaikkoja haihtui muihin maihin, ties minne.

Nyt NOKIA-Microsoft ”fuusiossa” kaupan ”kehonkieli” on sama. Uuden teknologian rakennemuutos tappaa työpaikkoja Suomesta ja työpaikat häipyvät taas muihin maihin, ties minne.

Suomen hallitusvallan ja virkavallan vastahuuto on sama kehotus: pitää ryhtyä pienYRITTÄJÄKSI. Mutta tämä tie päättyy seinään. Suomessa yrittäjyys on saatettu käytännössä MAHDOTTOMAKSI.

Pelko siitä, että harmaat markkinat jäävät ainoiksi työmarkkinoiksi pitkäaikaistyöttömille on valitettavasti totta…

Ote Teknisten liiton TEKNISET -jäsenlehdessä 1/1997 julkaistusta raportista:

Suomessa on maailman korkeimmin koulutettu ja ammattitaitoisin, työelämästä, yhteiskuntapoliittisin keinoin, syrjäytetty liikaväestö, pysyvä PAARIALUOKKA.

Onko Suomi ihmisoikeusrikosvaltio?

 

Liisa Mariaporin oikeustaistelu

 
Kysymyksen asettelussa kansalaisoikeuksista, ihmisoikeuksista ja yrittäjyyten kohdistuvasta virkavallan lainkäytöstä:

 
Vastaus on yksiselitteisesti KYLLÄ.
* Katso video 1/4 * Katso video 2/4 * Katso video 3/4 * Katso video 4/4
 
KHI Forumin tapahtumassa Nummi-Pusulassa 16. tammikuuta 2011 verokonsultti Liisa Mariaporin, omakohtaiseen kokemukseen perustuvan haastattelu-luennon jälkeen n. kolmen tunnin ajan tallennettin videolle esimerkkitapauksia virkavallan väärinkäytöstä henkilökohtaisina kokemuksina .Kirjan ”verottaja tappolinjalla” esittely/tilaus
 
Erityisesti käsiteltin pienyrittäjiin kohdistuvaa raadollista vallankäyttöä verotus-, lupamenettely- ja työoikeuden tapauksissa, viranomaiskäytännössä harkintaoikeutta voi ammatillisesti alimittainen viranhaltija käyttää henkilökohtaisena vallankäyttönä. Eräät tapaukset ovat niin hurjia kansalais- ja ihmisoikeuksien loukkauksia, etrteivät ne suomalisen lainkäytön osilta pitäisi voida olla mahdollista; jotenka ei siis ihme jo joku käyttäytyy omituisesti kun häneltä ja läheisiltään on viesty kaikki – elämä ja tulevaisuus.
 
Tapahtuma osoitti miten haamurajalla Suomessa on demokratia, kansalaisoikeudet ja etenkin ihmisoikeudet vanhusten, lasten, ja etenkin kehitysvammaisten HOITOVASTUISTA. Nämä yhteiskunnan palvelut on lisääntyvässä määrin kaupallistettu ja yhteisöllinen oikeudenjako valvonta on käytännössä olematonta.
 
Liisa Mariaporin kokemusperäinen 13 vuotta kestänyt oikeustaistelu on esimerkki miten käy kun virkavalan velvoittamana puolustat totuutta todistajana oikeustapauksessa ja julkaiset vastaavanlaisista tapauksissa kirjassa.
 
Mariaporin tapauksen käsittelyssä EIT:ssä oli kysymys oikeudenkäynnin kestosta Suomen oikeuslaitoksessa ja verorikosasiassa kuullun todistajan sananvapaudesta sekä vielä siitä, loukattiinko veroviranomaisia kirjallaan arvostelleen henkilön sananvapautta jo sillä, että hänelle määrättiin herjauksesta ehdollinen vankeusrangaistus.
 
Tosiseikat tapauksessa: Valittajaa kuultiin joulukuussa 1997 veroasiantuntijan ominaisuudessa veropetoksesta syytetyn vastaajan todistajana. Näyttö käsitti mm. verotarkastajien A:n ja B:n laatiman verontarkastuskertomuksen. Valittaja teki omia laskelmiaan syytetyn veronalaisesta tulosta. Ero arvioissa oli noin 2,5 miljoonaa markkaa. Kun häneltä kysyttiin eri kerroilla, saattoiko ero johtua tarkastajien huolimattomuudesta tai ammatillisesta osaamattomuudesta, hän totesi, että ainoa selitys oli tahallisuus, koska tarkastajien luvuille ei ollut minkäänlaista perustetta.
 
Oikeustaistelun aikana Liisa Mariapori kirjoitti kirjan ”Verottaja tappolinjalla”, joka nyt toimii kansalaiskeskustelun avaajana. Vuoden Lappilainen, vuoden Rovaniemeläinen, Jatunin hurtta, Naistoimittajien kellokas 1996 on Liisa Mariapori, ekonomi KTM, veroesittelijä Rovaniemeltä. Kellokkaaksi Liisa valittiin kansalaisrohkeudesta, jota hän on osoittanut vaatiessaan oikeudenmukaista verotusta ja puolustaessaan yrittäjiä verottajan kohtuuttomuuksia vastaan. Tehdessään asiasta julkisen hän on puuttunut yhteiskunnallisesti tärkeään asiaan: Onko Suomi ihmisoikeusrikosvaltio?
 
Luennon runko koostuu seuraavista aiheista:

     

  • tulosjohtaminen
  • verohallinnon tulokset pitäisi mitata konkurssien vähäisyydellä
  • 80%:sti virheelliset verotarkastuskertomukset
  • mielivaltaiset arvioverotukset
  • presidentti Martti Ahtisaari puuttui peliin
  • oikeusturvatyöryhmän tutkimukset
  • verotoimisto tutkii itse itsensä
  • valtiontalouden tarkastusviraston nollatutkimus
  • virkamiesdiktatuuri
  • oikeussuojajärjestelmämme ei toimi
  • itse en rikkonut virkavelvollisuuksiani, vaan toimin juuri niiden mukaiset
  • potkut
  • EIT kumosi herjaustuomioni ja vapautti kirjan ”Verottaja tappolinjalla” ilman sensuuria myyntiin