Kaikki kirjoittajan Kalevi Kannus artikkelit

The Economistin artikkelin synkät uhkakuvat:

Suomessa kansanedustajaehdokkaat eivät tiedä tai eivät halua kertoa tosiasioita, koska totuus on kielletty sana vaaliretoriikassa.

Olli Rehn, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja koko hallituksen ministerikaarti tulevat kalliiksi veronmaksajille.

Tulossa on syöksykierre

1. Brysselissä tehdyt vakaustoimenpiteet ovat auttaneet vain vähän Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, alueen eniten ongelmissa olevia talouksia. Niiden tilanne menee koko ajan huonommaksi ja Euroopan johtajat saavat syyttää itseään. Euroalueen johtajat sopivat vaikeuksissa olevien maiden pelastamispaketista, mutta pakettiin ei saatu tarpeeksi rahaa ongelmien korjaamiseksi.

2. Sekä Kreikan että Irlannin, euroalueen ”pelastettujen” talouksien, talouskasvu on negatiivista. Kansantuote pienenee jopa ennakoitua enemmän.

3. Sijoittajat eivät selvästi usko, että pelastustoimet auttaisivat.

4. Kreikka ja Irlanti ovat tehneet suuria budjettileikkauksia, mutta molemmissa maissa ja myös Portugalissa näkymät ovat synkät.

4.Takaisinmaksu vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun valtionvelkojen korot pysyvät korkealla. Valtioiden velkojen odotetaan olevan enimmillään valtavia: Kreikalla 160 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta, Irlannilla 125 prosenttia ja Portugalillakin 100 prosenttia.

5. The Economist puhuu tilanteesta ”syöksykierteenä”.

6. The Economistin mukaan Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkataakkaa on leikattava ennemmin tai myöhemmin.

7. Juttu päättyy toteamukseen, että osa ekonomeista on myöntänyt kulissien takana, että maiden velkasaneeraus on lopulta väistämätöntä. The Economistin mukaan se olisi aika myöntää julkisesti.

Lue koko artikkeli The Economistin sivuilta
They’re bust. Admit it.Greece, Ireland and Portugal should restructure their debts now

Taistelu Turusta korruption keinoin

Sunnuntaina 9. huhtikuuta 2011 Turun kulttuuripääkaupunki-tapahtumassa sain varmistuksen ja todistukset laajamittaisesta korruptiosta kunnallispolitiikassa.

Klikkaa tästä Taistelu Turusta -videoon netissä…
http://www.turku2011.fi/uutiset/taistelu-turusta-traileri-verkossa_fi

Jouko Aaltosen dokumenttielokuvassa mennyttä ja nykyistä Turkua yhdistää jatkuva kamppailu siitä, kenen kaupunki on ja miten ja millä ehdoilla se muuttuu. Millainen oli se Turku, joka katosi, kun kaupunkikuva modernisoitiin ja vanha tuhottiin? Miten se pääsi tapahtumaan? Kuka siitä hyötyi?

Minkälainen sairaus oli Turun tauti?
Entä miten nuoret tänä päivänä yrittävät ottaa kaupunkitilaa haltuunsa? Miksi he valtaavat taloja? Kenelle rakennettu ympäristö kuuluu ja kuka siitä päättää?

Elokuvassa Turun kunnallispolitiikkaan osallistuneet poliitikot mm. Pertti Paasio, Ensio Laine, Annika Lapintie, Heli Astala ja Ilkka Kanerva, sekä joukko kunnallis- ja lääninvirkailijoita, sekä arkkitehtehtejä myöntävät ja todistavat korruption, jota rakennusliikkeet julkeasti suuntasivat paikallisille puolueosastoille ja ehdokkaille monin eri tavoin. Edellytyksinä tietenkin vanhan kaupunkimiljöön purkaminen ja raivaaminen uudisrakentamisen tarpeisiin.

Surkuhupaisaa on olut kun näihin asti politiikan korruption olemassaolo ja merkitys on kiistetty. Taistelu Turusta dokumentissa kunnallisen politiikan toimijat ja päättäjät tunnustavat sen omin sanoin ja kulttuurihistorian tuho on surullisen perusteellista ja peruttamatonta.

Korruptio kunnallispolitiikassakin jatkuu entiseen malliin. Politiikkahan on mahdollisuuksien taitamista.

”Yrittäjäystävällinen Suomi”, onko slogan totta käytännössä?

VALTIOVALTA tarjonnut ja takaa vain kylmää penkkiä…

 
Suomen Pienyrittäjät ry:n ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” -tilaisuudesta Helsingissä 30.3.2011 yhden tunnin 24 min. video:
 

 
TILAISUUDEN LOPPUTULEMA: PIENYRITTÄJÄT OVAT SUOMESSA LAINSUOJATTOMIA. SUOMEEN TARVITAAN PIENYRITTÄJÄLAKI.
 
Mandatum Life isännöi tilaisuutta. Tapahtuman alkuosa sisälsi erilaisia luentoja. Illan kohokohta oli paneelikeskustelu, johon osallistui kahdeksan politiikan ja elinkeinoelämän vaikuttajaa, kansanedustajia ja –edustajaehdokkaita
 
Yrittäjien keskuudessa paljon kiitosta sai päättäjäpaneelia edeltänyt Liisa Mariaporin luento ”Yrittäjän oikeusturvaongelmat”, joissa hän osoitti , että yrittäjillä ei ole todellista oikeusturvaa hänen joutuessaan täysin mielivaltaisen arvioverotuksen piiriin. Kuka tahansa voi joutua perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisen omaisuudenryöstön kohteeksi. Yrittäjän valitustietkin on katkaistu; yli 40 vuoteen ei korkein hallinto-oikeus ole ottanut edes käsiteltäväkseen alemman hallinto-oikeuden päätöksiä koskevia valituksia! Yleisölle kävi selväksi, että Suomi ei ole oikeusvaltio, vaan virkamiesdiktatuuria harjoittava ihmisoikeusrikosvaltio. Mariaporin kantaa ei kannata ihmetellä; olihan hänellä ensin verottajan ja sitten Suomen valtion kanssa 13 vuotta kestänyt oikeustaistelu, joka päättyi Mariaporin voittoon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa viime vuonna.
 
Sitten alkoi päättäjäpaneeli, jonka Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen alusti. Jyrkiäisen mukaan päättäjät kyllä kehottavat voimakkaasti ”ala yrittäjäksi” , mutta yrittäjyys on tehty niin vaikeaksi, että sen esteiden takia, joista merkittävimpiä on työsuhteisiin liittyvät riskit, eivät yritykset uskalla ja halua kasvaa. Neljäsosa pienyrittäjistä elää alle köyhyysrajan ilman tavallisille ihmisille kuuluvia sosiaalietuuksia. Suomeen tarvittaisiin pikaisesti pienyrittäjälaki, jossa nykyisen lain epäkohdat olisi korjattu.
 
Päättäjäpaneeliin osallistuivat :
* kansanedustaja Eero Lehti (kokoomus)
* kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson (sdp varapj.)
* vuoden pakolaisnaisen ja kansanedustajaehdokas Nasima Razmyar (sdp)
* kansanedustajaehdokas, yrittäjä ja verokonsultti Liisa Mariapori (perussuomalaiset)
* yrittäjä, KTM ja kansanedustajaehdokas Timo Rope (perussuomalaiset))
* elinkeinoasioiden päällikkö Janne Metsämäki (SAK)
* hallituksen puheenjohtaja Kaarina Jokinen (Yrittäjänaisten Keskusliitto ry)
* kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihreät varapj.)
 
Osallistujien esiteltyä ensin itsensä seurasi keskustelua, jonka aloitti Kristillisdemokraattien vaaliehdokas Mia Snellman. Hän kysyi yleisöltä kkuinka moni tietää, mikä on Small Business Act? Ainoastaan kolmen kädet nousivat ylös. Tästä seurasi keskustelua siitä, mistä johtuu, että em. komission pienyrittäjyyttä tukevaa päätöstä ei lainkaan tunneta saatikka, että se pantaisiin täytäntöön Suomessa.
 
SAK:n Metsämäkeä lukuun ottamatta päättäjäpaneeliin osallistujilla oli jokseenkin selvä yksimielisyys siitä, että yrittäjyyteen ja työsuhteisiin liittyvät asiat ovat huonolla tolalla pienyrittäjien oikeusturvaan nähden. Laki ja työehtosopimukset on tehty isompien palkansaaja- ja työantajajärjestöjen ehdoilla. Keskustelu polveili yleisön esittäessä kommentteja ja kysymyksiä. Kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehden mukaan SAK elää 700 suuryrityksen harhassa eikä kykene sopeuttamaan toimintaansa pienyrityksiä ja työllisyyttä paremmin tukeviksi. SAK:n Metsämäellä oli eri mieltä, vaikka kylläkin myönsi SAK:nkin intresseihin kuuluvan yritystoiminnan edellytysten huomioonottaminen.
 
Illan viimeinen yleisöpuheenvuori oli rikinkatkuinen. Sen piti ammattiliittojen toiminnasta tuohtunut pienyrittäjä. Hänellä oli mukanaan monisteita, jotka hän jakoi päättäjäpaneeliin osallistujille. Ne sisälsivät todistusaineistoa siitä, että ammattiliitot harjoittavat lainvastaista kiristämistä ja pakottamista. AY-liike harjoittaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen verrattavaa toimintaa pienyrittäjiä vastaan. Salaisten pakkosovintojen teko on ”maan tapa”, kun pienyrittäjät eivät uskalla ottaa riskiä hävitä oikeudessa. Puhuja esitti kaksi esimerkkitapausta. Ensimmäinen koski palvelualojen palkansaajaliittoa PAMia, joka ehdotti salaista sopimusta, jolla yrittäjä säästäisi n. 7000 euroa. Sopimusehdotus sisälsi kehotuksen veronkiertoon sekä työttömyysvakuutusrahaston ja työttömyyskassan huijaamiseen. Syy, miksi yrittäjä ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta, jolla hän olisi säästänyt 7000 euroa oli se, että hän olisi samalla myöntänyt syyllistyneensä työntekijöittensä syrjimiseen ( yhdenvertaisuuslaki), minkä ehdottaminen ja vaatiminen rikkoo ihmisoikeussopimusten ankarasti kieltämää itsekriminointisuojaa. Yrittäjä maksoi mieluummin 7000€ enemmän pakkosovinnosta( verot, sotut) kuin suostui allekirjoittamaan lainvastaisen sopimuksen.
 
Puheenvuoron toinen asia koski työsuhderiitaa. Työntekijä tuli yritykseen ensin n. 7 kuukauden työllisyyskurssin kautta. Sen jälkeen henkilö oli n. 3 kuukauden ajan töissä irtisanoen lopuksi itsensä. Yrittäjä otti henkilön jonkin ajan kuluttua tuntitöihin, jotka nekin loppuivat. Nyt on yrittäjä saanut haasteen PROlta ( ent. Toimihenkilöunioni), jolla häneltä vaaditaan käräjillä vero- ja sotukustannuksineen yhteensä n. 50 000 euroon nousevaa summaa. Yrittäjä oli katkera siitä, että työllisyyskurssista voi seurata tällainen loppulasku.
 
Äärimmilleen työsuhdeasioiden ja ammattiliittojen kiusaaman naisyrittäjän puheenvuorossa oli poikkeuksellisen voimakas tunnelataus.
 
Lopuksi päättäjäpaneeliin osallistujat käyttivät kukin ( Maria Guzenina-Richardsonia lukuun ottamatta, koska oli joutunut lähtemään jo aikaisemmin pois) n. pariminuuttisen loppupuheenvuoron. Kun SAK:n Metsämäki mainitsi puheenvuorossaan harmaan talouden torjumisen olevan tärkein tavoite elinkeinoelämässä vastattiin yleisönpuolelta vaatimalla myös ammattiliittojen harjoittaman mustan talouden torjumista: ”Mitä me tehdään ammattiliittojen rikolliselle toiminnalle?”
 
Päättäjäpaneelin viimeisen puheenvuoron käytti Liisa Mariapori, joka totesi ammattiliittojen tappaneen yleissitovien työehtosopimusten tähden n. 500 000 pienyritystä. Mariaporin mukaan työehtosopimusten noudattamisen vaatiminen työantajajärjestöihin kuulumattomilta pienyrittäjiltä on lain- ja ihmisoikeussopimusten vastaista; hehän eivät ole edes olleet edustettuina neuvottelupöydissä, joissa heidän asioistaan on päätetty. Mariaporin näkemykseen yhtyi myös Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen, joka illan loppupuheenvuorossaan lupasi, että jonain päivänä, joko hänen elinaikanaan tai sen jälkeen, Suomeen saadaan pienyrittäjälaki. Tähän vastasi yleisö aplodeilla.
 
Tilaisuudessa mukana olleille kävi selväksi , että Suomessa pienyrittäjä on todellisuudessa lainsuojaton. Teemaillan kysymys ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” saa vastaukseksi: Suomi ei ole yrittäjäystävällinen, vaan suorastaan yrittäjävihamielinen maa.
 
Ota kantaa…

NATO toimi Libyassa yhteistyössä al-Qaedan ja Iranin kanssa!

31.03.2011  Debka File / Jerusalem Post

NATO on toiminnallaan Libyassa edesauttanut Hezballahia ja Hamasia saamaan käsiinsä Qaddafin kemialliset aseet

NATO toimi Libyassa nyt yhteistyössä al-Qaedan ja Iranin kanssa!

Lännen median painostamana NATO toimi samanlaisena hölmöläisenä kuin aikoinaan Bosniassa ja Kosovossa.

Vatikaanin edustaja Tripolissa ilmoittaa, että NATO:n pommitukset ovat surmanneet suurin joukoin siviilejä!

Amerikkalainen amiraali James Stavridis

Libyan ”kapinallisten” johtajat ovat myyneet Hezballahille ja Hamasille tuhansittain kemiallisia kranaatteja niistä sinappikaasu- ja hermokaasuvarastoista, jotka joutuivat ”kapinallisten” (= rosvojoukkojen) käsiin, kun he pääsivät yllättämään Muammar Qaddafin varuskunnat Benghazissa ja sen ympärillä kertovat sotilas- ja tiedustelulähteemme.

Tieto kaappauksesta sai aikaan sekasorron Teheranissa ja niiden terroristiryhmien keskuudessa, joita se sponsoroi, kun heille selvisi, että he pääsevät käsiksi ensimmäisiin massatuhoaseisiinsa.

Lähteidemme mukaan ”kapinalliset” myivät ainakin 2000 tykistöammusta, jotka sisältävät sinappikaasua ja 1200 hermokaasukranaattia käteissuorituksella, joka nousee useihin miljooniin dollareihin.

USA:n ja Israelin tiedustelupalvelut ovat jäljittäneet Itä-Libyasta peräisin olevat massatuhoaselastit  niin kaukana kuin Sudanissa ja niitä varmistavat Iranin agentit ja Hezballahin ja Hamasin vartijat. Niiden ei uskota saavuttaneen määränpäätänsä Libanonissa ja Gazan kaistalla; ilmeisesti ne odottavat sopivaa tilaisuutta päästä livahtamaan kuolettavine lasteineen ilman, että USA tai Israel hyökkää niitä vastaan ja tuhoaa ne.

On myöskin epäselvää, ovatko kranaatit ja kaasut asennettuna valmiiksi käyttöä varten vai ovatko ne matkalla erillisissä säiliöissä. Lähteemme kertovat, että jotkin myrkkykaasut saattavat olla tarkoitettu, ei ainoastaan tykistökäyttöä varten, vaan myös miehittämättömiä lentokoneita varten, joita Hezballah on äskettäin hankkinut Iranista.

Teheran asettui tukemaan Qaddafia vastustavia ”kapinallisia” johtuen ainutlaatuisesta mahdollisuudesta päästä käsiksi Libyan hallitsijan myrkkykaasuvarastoihin sen jälkeen, kun ne joutuivat opposition käsiin ja aseistaa Hezballah ja Hamas massatuhoaseilla, ilman että Iran olisi sekaantunut toimitukseen.

Pian ”kapinan” alkamisen jälkeen helmikuun kolmannella viikolla salainen iranilainen delegaatio saapui Benghaziin. Sen jäsenet tapasivat ”kapinallisten” johtajia, joista jotkut olivat karkulaisia Libyan armeijasta, ja löivät lukkoon kaupat koko myrkkykaasuvaraston ostamisesta ja hinnasta. ”Kapinalliset” antoivat kaupan päälle suuren määrän erityyppisiä ilmatorjuntaohjuksia.

Hezballahin ja Hamasin ostolähetystöt saapuivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla viimeistelemään kaupan ja järjestelemään, miten tavarat toimitetaan.

Ensimmäinen arvovaltainen amerikkalainen lähde, joka viittasi Hezballahin läsnäoloon Benghazissa oli USA:n NATO:n joukkojen komentaja amiraali James Stavridis. Kun, hän puhui USA:n Senaatin komitealle tiistaina 29. marraskuuta 2011, hän puhui ”merkeistä, jotka todistavat al-Qaedan ja Hezballahin johtamien islamilaisten kapinallisten läsnäolosta” Libyan sodassa ”kapinallisten” puolella. Hän ei paljastanut, mitä he tekevät siellä.

* * *
* Uutta ja wanhaa verkkokaupassa <- haku
* E-kirjat heti luettavaksi <- haku

”Karjalan palauttaja” hakenut turvapaikkaa Suomesta

– Ekstremismistä tuomittu turvapaikanhakija

– Lentolehtinen oli hätähuuto

– Stalin-Kuusinen –sopimus yksi tuomioperusta

– Turvapaikkahakemuksen perusteet eivät tiedossa

– Suomen slogan: ”Ei vaatimuksia Venäjältä”

– Restituutio ja palautus vielä toteuttamatta

– Ekstremismin ei tarvitse olla rikollista toimintaa

– Miten käy turvapaikkahakemuksen?

Ekstremismistä tuomittu turvapaikanhakija

Stolica Onegon sivulla kerrotaan, että venäläinen 48-vuotias ”Karjalan palauttaja” on hakenut poliittista turvapaikkaa Suomesta. Pro Karelia kertoi 30.06.2010 petroskoilaismiehestä, jota syytettiin ekstremismistä.

Mies oli esittänyt kansanäänestyksen järjestämistä Karjalan tasavallan sekä eräiden Murmanskin ja Leningradin alueitten liittämisestä Suomeen. Syyttäjän mukaan tämä ”Karjalan palauttaja” sanoi Neuvostoliiton liittäneet suomalaiset alueet itseensä perusteettomasti.

Lentolehtinen oli hätähuuto

Todellisuudessa kyseessä oli hätähuuto Karjalan tasavallan erittäin ahdistuneen tilanteen vuoksi. Mies halusi järjestää alueella kansanäänestyksen Suomeen liittymisestä.

Lehtisessä mm. todettiin: ”Se ei ole vuosien 1939-45 sodan tuloksien uudelleenkäsittelyä. … Kyse on siitä, voimmeko jäädä eloon vai tuhotaanko meidät asteittain.” Lehtisen koko teksti on liitteenä.

Stalin-Kuusinen –sopimus yksi tuomioperusta

Mies tuomittiin 100 000 ruplan sakkoihin Venäjän rikoslain 280 artiklan pohjalta. Hänet siten tuomittiin ekstremismistä, vaikka hän ei uhannut minkäänlaisella väkivallalla, eikä asiantuntijat nähneet lentolehtisessä mitään rikollisuuteen viittaavaa.

Tuomion perusteluina oli tuotu esille Neuvostoliiton kansainvälisiä sopimuksia 1939 ja 1947. 1939-sopimuksella tarkoitettaneen Otto Wille Kuusisen Terijoen hallituksen kanssa tehtyä sopimusta, jolla ei ollut minkäänlaista legitimiteettiä. Kuusinen oli Stalinin asettama nukkehallitsija, joka oli edustavinaan Suomen kansaa.

Vuoden 1947 sopimuksella tarkoitetaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä somittua Pariisin rauhansopimusta. Sopimus oli tyypillinen väkivaltasopimus, jossa Suomen oli allekirjoitettava Neuvostoliiton laatima rauhansopimus tai varauduttava uuteen väkivaltahyökkäykseen.

Turvapaikkahakemuksen perusteet eivät tiedossa

Suomi on kiinnostavassa asemassa, sillä miehen vaatimukset kohdistuivat oman toivottoman tilanteen vuoksi siihen, että Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamat alueet palautettaisiin ja ihmisille syntyisi mahdollisuus selvitä.

Tässä vaiheessa ei ole tarkempaa tietoa siitä, millä perusteella poliittista turvapaikkaa on haettu. On todennäköistä, että ekstremismistä tuomittu mies ei katso saavansa Venäjällä oikeutta ja hän pelkää vapautensa puolesta.

Suomen slogan: ”Ei vaatimuksia Venäjältä”

Jos Suomi antaa miehelle poliittisen turvapaikan, katsooko Venäjä Suomen tukevan pakkoluovutetun alueen palauttamista? Suomen johtajat ovat tulleet jopa kuuluisiksi siitä, että heidän sloganinsa on ollut: ”Meillä ei ole mitään vaatimuksia Venäjältä”.

Presidentti Tarja Halonen on mm. tämän asian tuonut hyvin selvästi esille. Hän kertoo keskustelleensa ns. Karjalan palautuksesta Venäjän johdon kanssa. Wikileaksin paljastusten mukaan keskustelun sisältö on ollut se, ettei meillä ole mitään vaatimuksia Venäjältä.

Restituutio ja palautus vielä toteuttamatta

Tämä suomalaispoliitikkojen vaatimattomuus tuodaan aina esille, vaikka evakkojen omaisuuden restituutio on edelleen täydellisesti käsittelemättä. Suomalaiset evakot perillisineen yhä omistavat rajan taakse jääneet kiinteistöt. Ei ole ainuttakaan kahdenvälistä tai kansainvälistä sopimusta, joka todistaisi jotain muuta.

Suomella on myös täysi oikeus rauhanomaisesti vaatia pakkoluovutetun alueen palauttamista. Kyse on 45 000 km2 alueesta.

Erityisesti Petsamo ja Karjala ovat lähivuosina globaalin logistiikan kannalta erittäin keskeisiä alueita, joten kyse ei ole merkityksettömästä asiasta.

Ekstremismin ei tarvitse olla rikollista toimintaa

Ekstremismiin liittyvä Venäjän rikoslain kohta on erikoinen. Artiklan 280 mukaan julkisessa vetoomuksessa voidaan syyllistyä ekstremistiseen toimintaan. Tästä voi saada 3 – 5 vuotta vankeutta, jos käyttää hyväkseen joukkomediaa.

Ekstremismin määrittely on kuitenkin rikoslain pykälää laajempi. Täten ekstremismiksi leimatun toiminnan ei tarvitse olla Venäjän lain mukaan rikollista toimintaa, silti siitä voi saada tuomion.

Huolestuttavaa on se, että ekstremismistä tuomittu ei voi osallistua kansalaisjärjestötoimintaan, mitä käytetään poliittisena lyömäaseena. Poliittisia vastustajia voidaan siten syyttää, mutta esim. uusnatseja ja muita todellisia ääriryhmiä vastaan lakia ei juurikaan ole käytetty.

Miten käy turvapaikkahakemuksen?

Venäläisen ”Karjalan palauttajan” turvapaikkahakemuksen käsittely tulee olemaan kiinnostavaa erityisesti näin vaalien alla.

Tällä hetkellä jokainen puolue ja erityisesti ns. vanhan vallan puolueiden edustajat pelkäävät leimautumista sen paremmin Venäjän vastustajiksi kuin puolustajiksi. Mitä tämä merkitsee yksittäisen venäläisen turvapaikanhakijan osalta, jää nähtäväksi.

SORTAVALAN LEHTINEN [epävirallinen käännös]

Moukkamaisuus ja rumat sanat kaikkialla! Kouluissa, sairaaloissa, liikenteessä, perheessä! Rikollisuus on sellainen, että me pelkäämme päästää lapsia ulos! Meidän ruokatavaramme ja vetemme ovat vaarallisia. Syntyvyys on laskenut, sairastavuus kasvaa! Me alkoholisoidumme ja tuhoudumme huumeista!

Samalla kun poliitikot ja bisneksen mahtimiehet täyttävät taskunsa rahalla, me – Karjalan kansa – olemme oikeudeton havainnoitsija siitä, miten meidän isänmaatamme varastetaan. Kuinka kauan me voimme kärsiä?

Venäjän federaation valta esitti omaa saamattomuuttaan. Karjalan kansan ei ole pakko kärsiä korruptoituneiden virkamiesten vertikaalin vallan ikeen alla.

Ne lahjusten ottajat ja varkaat pysyvät [vallassa?] vain vain Kremlin hunsvotin avulla. Ainoa keino jäädä eloon – erota Venäjästä, muodostaa vapaa itsenäinen Karjala ja, mahdollisesti, pyytää Suomea ottamaan meidän tasavaltamme Suomen kokonaisuuteen.

Se ei ole vuosien 1939-1945 sodan tuloksien uudelleenkäsittelyä. Ei ole kyse meidän kielestämme ja kansallisylpeydestämme. Kyse on siitä, voimmeko jää eloon vai tuhotaanko meidät asteittain.

Meidän täytyy järjestää kansanäänestys kysymyksistä:

1. Täytyykö Karjalan saavuttaa itsenäisyys Venäjästä? (kyllä/ei) 2. Jos Karjala tulee itsenäiseksi tasavallaksi, täytyykö Karjalan hallituksen pyytää Suomen hallitusta ottamaan Karjala Suomen alueeseen? (kyllä/ei)

Me olemme valmiit noudattamaan kaikkia muodollisuuksia, joita laki vaatii kansanäänestyksen järjestämiseksi. Sanokaa meille, miten te vastaisitte sellaisen kansanäänestyksen kysymyksiin ja voitteko te auttaa meitä järjestämään sellainen kansanäänestys.

2010, tammikuu, Laatokan Karjala

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1998&author=10

Kysely demokratian kohtalosta EU-Suomessa?

Henkilökohtainen kysymys: Uskotko suomalaisen demokratian, eli kansanvallan toteutuvan nyt käytävien eduskuntavaalien jälkeen? Siis, hallitseeko maata:
* Eduskunta, valtioneuvoston kautta
vai
* Virkavalta, esim. poliisihallitus

Nimittäin näyttää kuitenkin siltä, että näkymättömään vallansiirtoon on uskominen kun Suomen kuvalehden nrossa 12. 25.3.2011 pääkirjoituskin on sille omistettu.

SUKUROMAANI suuren laman kynnykseltä…

Kannus, Marjatta,


Lottovoitto kertoo tarinan tavallisen naisen elämästä, Marketasta, joka on kuin kuka tahansa meistä, jotka ovat syntyneet suuriin ikäluokkiin.Kun lottovoitto todella osuu kohdalle mitä tapahtuu…

Pysyykö elämä uomissaan, vai tuoko raha tullessaan onnea tai ehkä ongelmia?Kertomus Marketasta ja hänen perheestään ja ystävistään on myös ajankuva viime vuosisadan loppukymmenistä, siitä miten Suomessa elettiin nousuhuumaa ja lamalaskua.

Mitä tapahtuu Marketalle kun tieto hänen voitostaan tulee julki? Miten suhtautuvat lapset, suku ja työtoverit?

15.00 €

Ilmoita tässä tilaajan sähköposti, postiosoite ja mhd. viesti
* indicates required field

Taustalla pyörii Fast Secure Contact Form

EU-Suomen sotahullujako?

.. jotka yllyttävät suomalaisia sotilaita hyökkäämään Libyaan, sekö sotatoimi pelastaa Suomen virkavallan- ja politiikan eliitin, sekä Pariisin rauhansopimuksessa 1947 sotarikoksista tuomitun valtion kunnian?
 
• rauhannobelisti, Martti Ahtisaari • evp. prikaatinkenraali, Gustav Hägglund • Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija Charly Salonius-Pasternak• perheyhtiöiden toimitusjohtaja, Matti Vanhanen
• pääkirjoitustoimittaja Turun Sanomissa, Juhani Heimonen
* rauhanaktivisti Elisabeth Rehn
* kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohta Pertti Salolainen
 
Ketä muita tuohon joukkoon kuuluu?
 

Liittouma

Iso-Britannia ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, sekä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto (Venäjä) valtioina, jotka olivat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, vaativat vuoden 1947 rauhansopimuksessa Suomen tuomittavaksi sotaan rikollisena.
 

Nytkö osa tuosta liittouman valtioiden hallituksista edellyttäisi Suomen osallistumista Libyan sotaan, joka on selkeästi sisällissota?
 

Stubbin pähkälystä tulee mieleen Väinö Linnan tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen, joka tuskaili; ”kun yksi kohjo on lähtenyt liikkeelle, niin meidän nilkit painaa kohta perässä”. Eikö historiasta ole opittu mitään?
 

Onko Libya valtiona julistanut Suomelle sodan? Mitä libyalaiset ovat meitä vastaan rikkoneet?
 

Näin rahvaan tasolta kysyen: Onko Pariisin rauhansopimus 1947 Suomen tai joidenkin edellä mainittujen valtioiden toimesta purettu?
Kts. Pariisin rauhansopimus 1947

Esko Ahon vaalikampanja suojeltiin doping-paljastukselta

Totuudella on tapana paljastua
Kari-Pekka Kyrö on myöntänyt Jyväskylän kirjamessuilla: ”Vaikenimme dopingista pelastaaksemme Esko Ahon presidentinvaalikampanjan”.
 

Turun Sanomien 2.4.2011 mukaan Kyrö tunnustaa:
”Totuus olisi pitäntyt paljastaa heti”.
 

Kyrö myöntää tehneensä virhearvion salatessaan totuuden aina vuoteen 2008 asti.
– Olisi ollut parempi kertoa kaikki jo 2001. Tätä kymmenen vuoden prosessia ei olisi tarvinnut käydä ja kaikki olisivat päässeet vähemmällä, jos olisin heti kertonut, että me käytime ja kaikki käyttivät dopingia.
– Pohdin kyllä totuuden kertomista jo ennen vuotta 2008, mutta en vain tahtonut ehdoin tahdoin lähteä käräjille kriminalisoimaan itseäni. Näin on Kari-Pekka Kyrö purkautunut Turun Sanomien mukaan.
 

Tämä hiihtourheilun dopingvyyhti kietoutuu samankaltaiseen puoluepoliittisen korruption rakenteiden salaamiseen kuin on ollut vaalirahakytkennät ja poliisihallinnon ”kasvojen pesu”; näkymättömässä vallansiirrossa(?) Suomen kansainvälisen maineen ja Suomen sisäisen turvallisuuden kustannuksella. Poliisihallinto suhteessa hiihtoliittoon
 

Professori Keijo Korhonen on todennut: ”Suomen politiikka on kuin hoidokkien johtama mielisairaala.”
 

Hiihtoliittohan on mukana näissäkin eduskuntavaaleissa, ainakin Lapin vaalipiirissä: Äänestäjien luottamuksen tökerö hyväksikäyttö

Nämä ehdokkaat tunnustaneet tehneensä rikoksen

Katso ILTALEHDEN kyselyn tulos: http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011032013403339_vl.shtml

”Satakunta Iltalehden vaalikoneeseen vastannutta kansanedustajaehdokasta myöntää rikkoneensa lakia ja saaneensa siitä rangaistuksen.

Iltalehden nuorten vaalikoneessa ehdokkaille esitettiin väittämä ”minut on tuomittu rikoksesta”, johon he voivat vastata myöntävästi tai kieltävästi vastaustaan painottaen.

Useat ehdokkaat ovat olleet korostetun rehellisiä ja tulkinneet kysymyksen kattavan myös ylinopeussakot. Arkipäiväisistä liikennerikkeistä poliisin kirjoittamat rahalliset rangaistukset ovatkin merkittävin yksittäinen ryhmä edustajien rötösskaalassa. Joukossa on myös tappelunujakoita, aseistakieltäytymistä ja rattijuopumuksia.” Iltalehti uutisoi.

Luonnonnäytelmä kesämökin ryytimaassa

Promerit.netin logoksi on uusittu symbolikuva huuhkajasta. Samalle viikolle kun logo otettiin käyttöön on osunut hassu sattuma.

 
Huuhkajan hyökkäys
 
Kesätorpan naapuri soitti ja kertoi nähneensä kun mummon mökkimme (kesäkuvassa) ryytimaassa huuhkaja oli hyökännyt jäniksen (rusakon) kimppuun ja tappanut sen siinä paikalla.
 
Mutta ilmeisesti huuhkaja ei kyennyt viemään sitä mukanaan kun ”saaliinjaolle” oli tullut kaksi supikoiraa ja veivät jäniksen mökin alle, joka on kivijalan päälle rakennettu hirsimökki – siis talon alla on tyhjää tilaa supikoirienkin asustella.
 
Eipä silti huuhkajan operaatio oli ikäänkuin suotavaa, koska jänikset ovat jyrsineet joka talvi omena-, luumu- ja kirsikkapuiden runkoja.
 
Talviaikaan mökin pihapiirissä on ollut paksu lumihanki ja ihmisjäljistä rikkumaton rauha.
 
Naapureilta on tullut kyselyjä siitä, että antaisinko luvan usuttaa koira pyydystämään supikoirat mökin alta, kun kotikissoja on kadonnut.
 
Tässä valokuvassa supikoirien käyttämä polku mökin alle:
Varsinaisen taistelutantereen oli lumisade peittänyt. Pihalla on paksusti lunta joka askelmalla upposin yli polvien.
Naapuri kertoi supikoirien tappaneen kyläläisten ruokkimat peltopyyt.
 
Pihapiirissä olevan maakellarin välikaton alle vievä aukko oli ollut ahkerassa käytössä.
 
Supikoirat kohtasivat tuomionsa viikonvaihteessa parinsadan metrin päässä olevan ladon alta.
 
Huuhkaja oli syönyt jänikseltä pään, eli jäniksen aivot ovat kuulemma sen herkkua.

Nuoruusmuistoja rahvaan tasolta


Aurinkoisia päiviä ajatellen parvekkeellamme on aurinkotuoli, jonka olen nimennyt “Bermudaksi”. Tänään 20. maaliskuuta 2011 loikoilin lämmössä, kuulokkeissa soivat Olavi Virran Hopeinen kuu –CD:n iskelmät yli 50-vuden takaa ajalta jolloin itse kiertelin pienen yhtyeen jäsenyydessä tanssipaikkoja.

On sattunut tapauksia kun olen viettänyt ”siestaani” siellä, joku tuttavista on soittanut ja Marjatta on ilmoittanut, että ”ukko on ”Bermudalla”. No, hetken hämmennyksen jälkeen toki olen löytynyt ihan kotonurkista…

Toisaalta lieneekö asiallista rahvaan tasolta muistella elämänvaiheitaan julkisesti? Mutta miksi niitä pitäisi piilottaa. Elettiinhän sitä ennenkin.

Mutta yli 70 vuotta elämänkaartani on osunut historian aikajaksoissa suurten tapahtuminen näkijän ja kokemusten osiin. Surullista on, että silloisesta kaveri- ja tuttavapiiristäni niin kovin monta on jo poistunut “väestölaskennasta”, onhan sentään valokuvia ja muita mielenkuvia niiltä ajoilta ja lisää näyttää muistuvan mieleen.

Käynti rajalla
Yleispätevästi en ole ollut mitenkään herkkä ns. kohtalon merkkien tunnistamiselle. Toki niitä (käännekohtia) löytyy elonpäivieni joukosta. Kun keväällä 2007 todettiin syöpä. Siitä päivästä alkoi lähtölaskenta, jota kesti kuusi viikkoa.

Kesäkuun 1. päivänä 2007 leikkauksen jälkeisessä kipulääkityksessä kun suljin silmäni huoneen seinät muuttuivat värikuvioiksi ja kun avasin silmät maisema oli se tavallinen sairaalan vuodeosasto valkoisin seinin. Tarkoitan sitä, että tajusin olevani raadollisesti elossa. Ja kun perheen lastenlapsista pienimmäisetkin kävivät tervehtimässä sairaalassa, uskottelin itselläni olevan tarvetta vielä ja tehtävää. Kieltämättä vaarilla on ollut monenmoista kysyntää.

Tässä lyhyesti miksi ylläpidän verkkolehteä ja -kirjakauppaa, kertoakseni mitä tarkoittavat muistot, tämä hetki ja tulevaisuus yhtälönä. Tiedän sen että vain harvoja se yhtälö kiinnostaa. Enemmistö kansalaisista elää unessa. Tuudittautuen viihteen luomaan maailmakuvaan, unohtaen ettei kukaan ole yksinäinen saari ihmiskunnan valtameressä..

Tässä osio elämäntarinastani: Kuunsilta, aikaan kun kurjet huutavat.

Latomeren pitäjästä olen ollut pois yli viisikymmentä vuotta. Toisaalta vuosien varrella käyntieni yhteydessä, sukulaisia tapaamassa, tunne ”ulkopuolisuudesta” on voimistunut kerta kerralta; maisemat muuttuvat, tiet kulkevat eri paikoissa eksymiseen asti, aikuiset ovat aina vain nuorempaa sukupolvea. Henkistä yhteyttä on vain ikään kuin kutistuvan ”pihapiirimuistin” verran. Itse tuntee katoavansa menneiden joukkioon. Kuulumisten piirissä ovat enää kysymyksinä poismenneet tuttavat ja kadonnut miljöö.

Matkalla marraskuussa 2008 Latomeren pitäjästä Aurajoen kaupunkiin Marjatta tapansa mukaan luki kirjaa, joten minulle jäi runsaasti aikaa antaa muistojen palata ajanvirrassa niihin hetkiin ja valintoihin jotka koulukavereiden kanssa jutellessa päivittyivät eläviksi muisti- ja mielenkuviksi.

Viitasaaren paikkeilla radiosta tuli entisten nuorten sävelradio-lähetys; Olavi Virta lauloi ”Hopeisen kuun”. Merkillisellä tavalla iskelmän sanat satuttivat eri lailla mitä aiemmin. Tosin tähän iskelmään liittyy elämäni niissä vuosissa kun ”mahla vielä virtasi suonissa” pari valintaa, jotka vaikuttivat vahvasti käännekohtina elämässäni.

Kuvan CD-disketissä on mielestäni 1950-luvun tunnelmallisin ja koskettavin kokoelma Olavi Virran tuotannosta. Nämä iskelmät olivat niitä ”hittejä” joita maaseudun levytansseissa pääosin soitettiin..

HOPEINEN KUU (G. Malgoni – Suom. Rauni Kouta)
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa,
ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan, sinua armain,
kuu kulkee pilven taakse taas on meri harmain.
Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo,
toinen vienyt sinut lie nyt.
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa.

”Hopeiseen kuuhun” liittyy Sievin Järvikylän nuorisoseuran iltamista haikea muisto saattomatkasta sen syksyn elokuussa kun lokakuussa koitti sotaväkeen lähtö. ”Hopeisen kuun” tanssissa kysyin pääsystä saatolle. Siihen aikaan jos viimeiseen tanssiin, eli kiitosvalssin tyttö haki, se oli merkki saatolle pääsystä. Näin kävi.

Tytön heleä nuoruus ja lämpimän syyskesäyön keskustelumme – molempien tulevaisuuden suunnitelmista, pois jonnekkin muualle on lähdettävä oli aiheena kunnes kimppakyyti tuli. Hän jäi, elokesän luonnonkukista keräämäni kukkanippu kädessään siihen kotiportilleen – kiinnittyi muistoihini näihin päiviin asti mielenkuvaksi piirtyneenä: ”Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt..”

Vielä nytkin elokuun myöhäisillassa, kun kevyt usva leijuu maisemassa, kypsän luonnon ääriviivat piirtyvät ja viipyvät yksityiskohtien uinuessa hämärän tyynessä taustassa.. ”ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa”.. Ei koskaan.


Sotilasmuistioon olin piirtänyt kasvokuvan tytöstä,

jolla oli vaalea pitkä, latvoistaan kihartuva tukka. Ilmeisesti sielun mallina oli Hän.

Unikuva Hänestä on nuoruuden rajakohdasta, jossa kaksi, isänsä sodassa menettänyttä, aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta uskoutuivat toisilleen tulevaisuutensa suunnitelmista; minulle utuisen kesäyön tunnelma on kai ollut vastapaino sota-ajan painajaisille, ja irtautumista ahdistavista pelkotiloista, joita lapsena ei itse pystynyt käsittelemään järkeen käyvällä tavalla.

Hämmästyin myös muistojen virtaa ”Hopeinen kuu” -tarinasta… Olen Silja Linen musiikkiputiikista ostanut saman nimisen CD-disketin… Kokoelman iskelmät tuovat mieleen myös armeijan aikaa.

Paloaukean aliupseerikoulussa viestilinjan oppilailla oli vapaaehtoinen tehtävä koulun ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta ”studiosta” soittaa keskusradioon levyjä iltaisin ja viikonloppuisin tiettynä aikoina. Vietin siellä monta iltaa ja vuoroja viikonloppuisin.

Ja melkein joka ilta ”lusperin studiossa” soitin Olavi Virran ”Babettin” ja Glenn Millerin kappaleita… mm. ”Kuutamoserenaadi”. Paul Anka oli poikien toivelistalla. Olen hankkinut kokoelman tuon ajan savikiekkoja sekä uusiotallenteita vanhasta iskelmämusiikista CD-disketeillä.

Eniten “lusperin studiossa” soitin Veikko Tuomen ”Silmät ikkunassa”; joka palauttaa toisen muiston joululomalta 1957-58 uudenvuodenvaihteen kohtaamisesta latomeren pitäjän Tuiskulan urheilutalolla, ilotulitusrakettien paukkuessa…

Otin yllätyshteyden 50-vuoden taakse puhelinkeskustelussa.. jonka seurauksena kirjeeni hänelle muisteluista pvm. 16. maaliskuuta 2009

Nyt kun piilossa olleet tapahtumat ja asiat palaavat mieleen ja minua on yllytetty kirjaamaan niitä ylös; siinä tilanteessa kun vielä sormet näppäimillä pelaava. Nähtäväksi jää saanko aikaan niitä kirjaksi asti?

Oikeastaan tämä kirje on rakkauden tunnustus 50-vuoden takaa… Olin joulu- ja Uudenvuoden lomalla sotaväesta. Kysyin puhelinkeskustelussa Sinulta, muistatko uudenvuoden vaihdetta 1957-58 Tuiskulan urheilutalolla. Osuimme tanssille kun vuosi vaihtui ja ulkona alkoi ilotulitus. Sinä kapsahdit kaulaan ja suutelit…!

Muistan elävästi miten Sinusta oli kehittynyt kaunis nuori nainen. Sinulla oli lyhyt tukka, joka sopi kasvosi piirteisiin niin, että kipeää teki. Olenhan tuntenut Sinut ihan alaluokilta asti.. asuimme samassa pihapiirissä monta vuotta, ennen kuin katosit kirkonkylälle.

Junamatkalla lomalta kohti itää mietin miksi en kysynyt Sinua kirjeenvaihtoon kanssani. Toisaalta elämäni oli tuossa vaiheessa murroksessa, tiedossani ja edessäni oli ainakin aliupseerikoulu ja mahdollisesti reserviupseerikoulu. Meille annettiin ymmärtää, että on mahdollista saada virka armeijasta; elettiinhän melkoista työttömyyden aikaa. Virkoja olisi ollut Ylämyllyllä ja Oulussa. No, tässä ollaan. Tein valintoja joista ei ole palautusoikeutta.

Toivottavasti et pahastu jos sanon, että olet ollut ”kasvot ikkunassa” (Veikko Tuomen savikiekolla) monissa kuoppaisissa vaiheissa elämäni varrella, kun olen joutunut kaivamaan pinnalle herkemmän sisimpäni ja unikuvani itsetuntoni kursimisessa. Minuthan on ay-asiamiestehtäviä varten koulutettu kestämään koviakin paineita.

Kiitos siitä mitä et itse tiedä olleesi .. voimaksi .. elämässäni.

Kaikella tavalla ystävällisin terveisin

Promerit.net verkkokaupan esittelyssä

Marjatta Kannuksen LOTTOVOITTO kertoo Turkuun sijoitettuna miten Suomessa elettiin perhetasolla nousuhuumaa ja lamalaskua.

Tilaa…

Lottovoitto …
* E-kirjana
Heti luettavaksi tietokoneella, tabletilla tai kännykässä heti luettavaksi Adobe Digital Editions -ohjelmalla. Hinta 9.90€

* Painotuotteena verkkokaupasta Hinta 16,90€ + rahti

LUKU 1, osio

Polkupyörän lyhty heijasti vaappuvan valopisterivin hiekkaisen asfaltin pintaan, kun vastatuuli pakotti pyöräilevän naisen ponnistamaan voimansa äärimmilleen. Syksyinen sade vihmoi säälimättä sadeviitan peittämiä hartioita ja viitan reunasta tippuva kylmä vesi kasteli pikkuhiljaa farkkujen lahkeet polvesta alaspäin jääkylmiksi kalikoiksi, joita vasten sukkahousut kastuivat hetkessä. Myös kengät alkoivat tuntua epämiellyttävän märiltä.

Sadeviitan hupun alta oli karannut muutama hiussuortuva. Ne kasautuivat litimärkinä pyöräilijän silmille. Aina kun pyörän vauhti hidastui, himmeni lyhdyn valo lähes kokonaan ja ylittäessään katuja nainen käänsi epätoivoisena koko vartalonsa, muuten viitan huppu hankalana esti näkyvyyden.

Jo töistä lähtiessään hän oli ollut myöhässä. Naapuriosaston nuori sijaislaitosapulainen oli tullut häntä vastaan sievässä kirkkaassa sadepuvussaan ja huikannut mennessään:
– Ulkona sataa!
– Niin tietysti, manasi Marketta mielessään.

Hän oli pukenut vastentahtoisesti sadeviitan ylleen. Se oli kankea ja hankala vaikka suojasikin ylävartaloa. Ulos tullessaan hän huomasi satavan tosi rankasti, lisäksi puhalsi puuskittainen vastatuuli, niin että muutaman kilometrin kotimatka tuntui puolta pidemmältä.

Kun Marketta lopulta seisoi huojuvin jaloin pyöräkellarin edessä kotipihallaan, oli matkaan kulunut lähes puoli tuntia. Tuskastuneena hän oli huitaissut hupun alas ja tunsi nyt hikipisaroiden lisäksi sadepisaroiden lirisevän jääkylmänä niskastaan alas selkään. Työlästyneenä survomisesta hän sai viimein ajokkinsa tupaten täynnä olevaan pyörävarastoon ja laahusti hissin luo rättiväsyneenä.

– Tietysti pitäisi kävellä portaita pitkin toiseen kerrokseen kunnon takia, mutta nyt kyllä menen hissillä, hän uhitteli mielessään.

Kotona keittiön pöydällä oli päivän postin lisäksi muutamia likaisia lautasia ja leivän kannikka ja banaanin kuoret ja sanomalehden kulmasta repäisty lappu, jossa luki:” Mentiin leffaan. Sinua on joku kysynyt puhelimessa parikin kertaa.”

Marketta kasasi likaiset astiat pesualtaaseen ja pyyhki pöydän. Hän laittoi teevettä kiehumaan. Teki itselleen pari voileipää. Käytyään suihkussa hän istuutui olohuoneessa nojatuoliin television eteen, iltapala tarjottimella ulottuvillaan.

Uutiset olivat jo ehtineet mennä, seuraavana olisi urheiluruutu. Hän näpräili rauhattomana television kaukosäätimen nappuloita koettaen löytää jotain mukavaa katsottavaa. Ei vain löytynyt mieleistä ohjelmaa, joten hän sulki television.

Syötyään hän pesi astiat ja järjesteli hiukan keittiötä ja kasteli kukkaset. Askareita tehdessään hän kuitenkin koko ajan pohti poissa olevia neljäntoista ikäisiä kaksosiaan, Ismoa ja Heliä, kysymykset kaihersivat hänen mielessään, missä, kenen kanssa, mitä tekemässä?

Näin kävi usein viikonloppuisin, jos hän oli iltavuorossa töissä. Lapset lähtivät ulos, ja hän joutui pohtimaan ja odottelemaan, kunnes he useimmiten vasta yömyöhällä kotiutuivat.

Töistäkään ei aina päässyt lähtemään kotiin varsinaisen vuoron loputtua. Tänäkin iltana oli Rissasen mummu vahingossa