Kaikki kirjoittajan Hilkka Laikko artikkelit

Mihin se erotus eli perintäpalkkio kuskautuu?

Nyt nämä veromarkkojen kuskaaminen veroparatiiseihin saa riittää.

Lukekaa Seura, mitä laki toteaa julkisoikeudellisten maksujen siirrosta veroparatiisifirmoille. Eikö kukaan virkamiehistämme todellakaan ole käsittänyt toimivansa lain vastaisesti? Eikö yhdenkään mieleen juolahtanut, mihin se erotus eli perintäpalkkio kuskautuu.

Miksi siis kuntien, kaupungien, sairaanhoitopiirien ja sotekuntayhtymien verovarat hupenevat ja koko ajan yhä enemmän köyhiä elätettäviä päätyy ruokajonoihin ja Kela asiakkaiksi. Hyvät virkamiehet – Te olette tämän aiheuttaneet.

Perintäyhtiöiltä vanhentuneita velkomuksia…


Hilkka Laikko, aikakauslehti Demokraatin haastattelussa 21.2.2019. kahdeksan sivua käsittävässä artikkelikoosteessa.

Velallisten Tuki ry:n edustajat, Hilkka, Eija, Sanna, Aki ja Tatu – Kilpailu- ja Kuluttajavirastossa.

JÄSENISTÖLLE KIITOKSET, että olette mukana hakemassa oikeutta velallisiksi väitetyille. Käytän tällaista termiä, siksi, että tuhansia laittomia perintätapauksia on tullut tutkinnassa esiin. Saimme kiitosta siitä, että ry on virallinen elin, joka edustaa Teitä kaikkia ja vie törkeimmät laittomista tapauksista viranomaisten tietoon. Teemme nyt kaikkien viranomaisten kanssa tiivistä yhteistyötä.

VAROITUS:
Perintäyhtiöt lähestyvät nyt Teitä kiihtyvällä vauhdilla jo ajat sitten vanhentuneiden velkomusten kanssa, joista väitetään, että on muistutettu 18-20 kertaa. Höpö, höpö. jos se olisi totta, niiden ei edes kannattaisi lähettää sitä 20 euron laskua. Katsokaa ne laskut tarkkaan ja jos tiedätte ettei lasku ole aiheellinen tai että se on erityisvanhentumisen kautta vanhentunut (3 vuotta) tai lopullisesti vanhentunut tai perintää on laittomasti pitkitetty jne….

ÄLKÄÄ ENÄÄ TOIMIKO YKSIN

– VAAN KAIKKI TÄLLAISET LASKUT vt.faktat@gmail.com Tulevasta kerromme vain yksityisesti Teille case by case.

Jos tiedätte kaverinne olevan pulassa, vetäkää hänet mukaan porukkaan. Erityisesti, jos tiedätte nuorien tai iäkkäiden ihmisten olevan pulassa perintäyhtiöiden kanssa, ehdottomasti, nyt on aika pitää huolta myös ystävistä ja lähimmäisistä.

Hilkka Laikko

Käräjätuomarit, sihteerit, notaarit n – perintätoimistojen kanteet puutteellisia

Arvoisat notaarit, sihteerit, tuomarit ja laamannit

Summaarisia, yksipuolisia tuomioita meni käräjäoikeuksissa läpi 372 000 vuonna 2017. Velallisten Tuki ry:n ja vertaistukiryhmän tietoon on saatettu tuhansia tapauksia, joissa haaste on kantajan toimesta niin epäselvä, ettei sen perusteella voi ketään vastaajaa tuomita maksamaan velkaa. Lainaus Oikeudenkäymiskaaren tekstistä:

Haastehakemuksen täydentäminen
5 § (30.8.2002/768)
Jos haastehakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, kantajaa on kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos se on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Kantajalle on samalla ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos kantaja ei noudata kehotusta. (1.6.2018/422)

Tuomioistuin voi erityisestä syystä pidentää 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa.

Haastehakemuksen täydentämistä voidaan pyytää ja täydentämiselle asetettua määräaikaa pidentää myös puhelinta tai muuta soveltuvaa tiedonvälitystapaa käyttäen. Kannetta ei kuitenkaan saa jättää 6 §:n 1 momentin nojalla tutkimatta, vaikka kantaja ei noudata hänelle näin annettua täydennyskehotusta.

Kanteen tutkimatta jättäminen ja asian ratkaiseminen vastausta pyytämättä
6 § (1.6.2018/422)

Tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta, jollei kantaja noudata hänelle annettua 5 §:ssä tarkoitettua kehotusta ja haastehakemus on niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi.

Tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla siltä osin kuin se on selvästi perusteeton.

MIKSI SIIS YKSIPUOLISIA TUOMIOITA MENEE LÄPI?

1. Perintäyhtiöiden ja pankkien haasteet eivät sisällä pääoman laskun päivää, ei laskua, ei tilausvahvistusta, ei velkakirjaa. Miten toteat velkaa olevan ylipäätään olemassa? Miten toteat, että velka ei ole jo vanhentunut?
2. Perintäyhtiöiden korkolaskelmassa on vain, mihin asti korot on laskettu – ei sitä olennaista tietoa, mistä alkaen korot on alettu laskea. Miten tällaisen haasteen perusteella ketään voidaan tuomita maksamaan?
3. Jos haasteessa on pääoma nolla, se kertoo, että jotain on maksettu mahdollisesti jo alkuperäiselle velkojalle. Miten tallaisen haasteen perusteella voidaan ketään tuomita maksamaan lisää, ennen kuin kantaja on tehnyt laillisen tilityksen hallussaan olevista varoista?
Jos Te, arvoisat sihteerit, notaarit, käräjätuomarit ja laamannit puuttuisitte hanakammin perintäyhtiöiden ja pankkien vaillinaisten haasteiden sisältöön, tässä maassa ei olisi lähes 600 000 ulosottovelallista, 700 000 köyhää ja lähes 400 000 maksuhäiriömerkintää.

Teillä on laki puolellanne, vaikka se tavallinen kansalainen ei ymmärtäisikään puuttua vastaajana ja laista tietämättömänä haasteen sisältöön. Tällä hetkellä meillä on 28 vuotta tehtailtu määrällisesti ja sisällöltään vääriä tuomioita, jotka köyhdyttävät koko Suomen taloutta ja ajaa kansalaiset velkaorjuuteen ja on tehnyt Suomesta yhden ison velkavankilan – kiitos Teidän.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa takaaja, velallinen ja kaksi muuta takaajaa tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan yksi ainoa SYP velka vuonna 1994…..sitä peri ensin C&A Finland, sitten Aktiv Hansa, Aktiv Kapital, PRA Suomi ja nyt PRA Group……Tämä yksi takaaja ei ole saanut selvitystä, mitä muut ovat velkaan suorittaneet, mutta hänet tuomittiin taas maksamaan tätä velkaa aina vuoteen 2032 – eli hänen velkavankeutensa kestää siis 38 vuotta eli yli kaksinkertaisesti enemmän kuin murhasta kärsitään keskimäärin. Sivumennen todeten, että emoyhtiö on saanut tästä kierrätystoiminnasta Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot ja korvausvastuun uhreille.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa OP ilmoittaa 1988 otetusta markkavelasta 1,5 miljoonaa markkaa, 5,5 miljoonan suorituksilla vuoteen 1994 mennessä., joista rahoista pankki ei tee tilitystä, vaan vaatii valuuttavelan perusteella 1 744 000 EUROA 16% koroilla alkaen 8.6.2014 ( lähes 11 miljoonaa markkaa). Valuuttavelkaa yhtiöllä ei ole koskaan ollut ja pankilla ole ainuttakaan velkakirjaa. 2006 Hovioikeuden päätöksillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka niissä todettiin pankin olevan velvollinen maksamaan ja toisessa todettiin heidän aiheuttaneen vähintään 2 miljoona markan vahingon yhtiölle ja takaajalle. Kysyn Teiltä; Toteutuuko oikeus? – maksaisitteko itse takaajana?

Hyvät oikeusoppineet – nyt toivoisin kommentointia.

Hilkka Laikko
Varapuheenjohtaja, tiedottaja
Velallisten Tuki ry

Vanhentuneen tai olemattoman perintälaskun saaneen kannattaa lukea ja sisäistää:

HILKKA LAIKKO
Tässä Käräjäoikeuden päätös, joka jokaisen laittoman, vanhentuneen tai olemattoman perintälaskun saaneen kannattaa lukea ja sisäistää:

Teillä on oikeusturva, vaikka se heikko onkin …vielä.

Muistakaa, että myös Kauppakaari 9 luku 11§ ottaa tähän kantaa, eli ”joka vaatii velkaa, jonka tietää maksetuksi, maksakoon sakkoa puolet vaatimastaan summasta asianomistajalle yksinänsä”. Tuo Oikeudenkäymiskaari alla ja Kauppakaari edellä, sitä jokainen vaatimaan oikeudessa, jos tiedät, että velkavaatimus on perusteeton.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU


Perustelut Kantaja on peruuttanut kanteensa eikä vastaaja ole vaatinut asian ratkaisemista tuomiolla.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kantaja on velvollinen korvaamaan kaikki tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Näitä korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Käräjäoikeus on kehottanut oikeudenkäyntilukujensa korvaamista vaatinutta Viivi Velallista ilmoittamaan oikeudenkäyntikulujensa rahamäärän ja ilmoittanut hänelle samalla edellä mainituista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksistä.

Lausumassaan Viivi Velallinen on ilmoittanut käyttäneensä asian selvittelyyn 20 – 25 tuntia, josta hän vaatii korvausta 15 euroa tunnilta. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikuluinaan puolet siitä määrästä, jonka kantaja olisi saanut kanteen menestyessä. Edelleen Viivi Velallinen on vaatinut kantajalle jonkinlaista sanktiota vanhentuneiden laskujen perimisestä oikeudessa.

2 Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien lain säännösten perusteella Viivi Velallinen on oikeutettu saamaan korvauksena asian selvittelykuluista vaatimansa määrän 375 euroa. Muilta osin vaatimus on nämä säännökset huomioon ottaen perusteeton. Käräjäoikeudella ei ole myöskään toimivaltaa määrätä kantajalle Niemen tarkoittamaa sanktioita.

Päätöslauselma:
Kanne jätetään sillänsä. OK – Perintä Oy velvoitetaan korvaamaan Viivi Velallisen oikeudenkäyntikulut 375 euroa.
Muutoksenhaku Päätöksestä saa valittaa hovioikeuteen. Tyytymättömyys on ilmoitettava.

Hilkka Laikko: Suomi ei noudata ihmisoikeussopimuksia; oikeusministeri Häkkänen, on aika toimia

Suomen hallitukset ovat suojelleet laittomasti toimivaa velanperintää 1992 alkaen- kansalaisten vahingoksi?

Hilkka Laikko

1985 alkaen Suomen toiminta silloisen presidentin ja hallituksien toimista eivät kestä päivänvaloa, kun näitä toimia tarkemmin tutkitaan. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tuhonneet taloutemme kivijalan ja valtion velkataakka on kestämättömällä tasolla. Lisävelan tarve on edelleen tosiasia v. 2019. Onkin täysin käsittämätöntä, että nykyinen hallitus sallii samaan aikaan, että kansalaisistamme n. 600 000 on ulosotossa ja n. 400 000 maksuhäiriömerkintää, joiden perusteisiin tai väitettyjen velkojen oikeellisuuteen ei ole vieläkään puututtu juridisin ja lainsäädännöllisin keinoin.

Suomessa käyty kansalaissota 1918 vaati 38 000 uhria, joista on nykypäiville jo saatu tarkkaa tietoa tämän luokkasodan vaiheista ja olosuhteista. Vasta nyt näitä uhreja muistetaan – 100 vuotta tapahtumien jälkeen – toivottavasti 90-luvun ja muun velanperinnän uhrien asia otetaan vakavasti ennen 100 vuotta.

Paljonkaan kansalaissotaa huonommaksi ei jäänyt 90-luvun pankkikriisi, jossa laittomasti, ohi Suomen Pankin määräysten, toimineet pankinjohtajat pelastettiin. 66 000 rehellistä, elinkelpoista ja työllistävää yrittäjää tuhottiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin rapakuntoisten pankkien pelastamiseksi. Pankinjohtajat vedättivät virkamiehiä, kuin ”litran mittaa” mm. suunnitelmilla, mitkä yritysalat kaadetaan – elinkelpoisuudesta viis. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan työttömäksi ajetut, lähes 600 000 ihmistä, menettivät kotinsa ahneille, petollisille pankeille. Näiden 600 000 ihmisten perheet ajettiin maantielle. Onko siis ihme, että 90-luvun takia itsemurhan tehneitä uhreja, loppuun asti ajettuja ihmisiä oli v. 2002 jo 14 500. Luku kasvaa koko ajan, sillä 90-luvun väitettyjä velkoja peritään edelleen sekä pankkien että perintätoimistojen kautta, vaikka todellisuudessa velat ovat keksittyjä, vanhentuneita tai ovat ajat sitten tulleet maksetuiksi.

1923 Hitler astui Saksassa valtaan, jonka jälkeen alkoi massiivinen juutalaisten omaisuuden siirto silloiselle natsihallinnolle
. Vaikka vertaus saattaa tuntua rajulta, kyse 90-luvulla Suomessa oli vastaavasta yrittäjien ja kansalaisten laillisen omaisuuden uusjaosta, jossa laki ja oikeus menettivät merkityksensä. Presidentti Sauli Niinistökin (CNN) on todennut, että se oli virhe ja uhrit ansaitsevat korvaukset. Asia jäi Suomen mediassa vähälle huomiolle poliittisesti johdetun median toimesta. Samaan aikaan kyllä hoetaan mantraa ” Suomi on oikeusvaltio”. Raaputetaanpa tätä mantraa pintaa syvemmältä.

Oikeusistuimet ovat olleet ja ovat edelleen pelkkiä velkojan kumileimasimia, jotka toimivat ainoastaan instituutioiden hyväksi- ei auta, vaikka yrittäjällä tai tavallisella ihmisellä olisi vedenpitävä näyttö, että velkaa ei ole tai pankki ei ole tehnyt tilitystä suorituksista, jonka tekemättä jättäminen on rikoslaissa rangaistava törkeä petos. Sellaisen velan periminen oikeusteitse, jonka tietää tuleen suoritetuksi, on prosessipetos.

Tapaus 1.
Ns. Laivajutussa, Oy ST-Line Ltd:n tapauksessa on näyttö, että devalvaatiosaatavaa vastaavaa valuuttavelkaa ei todellisuudessa ollut, vaan tavallinen markkavelka 1,5 miljoonaa markkaa. Pankilla ei kuitenkaan ole ainuttakaan velkakirjaa. Yritys oli elinkelpoinen, mutta niin vaan OP pankki sai yrittäjän 5,5 miljoonaa omaisuutta ja suorituksia ja 27 työntekijää potkut yrityksen ajautuessa ns. eläväksi raadoksi. Pankin on todettu 2006 HO:ssa olevan maksuvelvollinen yrityksen omistajalle ja pankin on todettu aiheuttaneen yritykselle, vähintään 2 miljoonan markan vahingon. Miten on siis mahdollista, että alempi tuomioistuin toteaa 2016 velkaa olevan vielä jäljellä yli 10 milj.markkaa eli 1,75 miljoonaa euroa, joka kasvaa 16% korkoa? Missään ei huomioida aiempien ja KKO:ta myöden käyneiden oikeusistuinten päätöksiä siitä että pankki on toiminut väärin ja on velkaa yrittäjälle/ yritykselle. Kannattavaa toimintaa pankille – mutta, laitonta. Vaikka yrittäjällä on näyttö, että mitään velkaa ei ole voinut jäädä – hänen dokumenttejaan ei oteta huomioon – ainoastaan pankin.

Näitä vastaavia tapauksia meillä on kymmeniätuhansia ympäri Suomea; Katinkulta Oy, Konekersantti Oy, Sartiko Oy jne jne

Selityksiä tuomarien toiminnalle voi olla monia; 1. Onko tuomarien ohjeistus 6.5.1992 (Koivisto) edelleen voimassa; ”Instituutioiden tulee voittaa”? 2. Istuvatko pankinjohtajat ja tuomarit samoissa ”leijonissa ja rotareissa” tai ovatko muurariveljiä (jonka toiminta sääntöjensä takia pitäisi kieltää Suomessa)? Säännöt ovat ristiriidassa Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa. 3. Vai ottaako tuomari rahaa vastaan instituutiolta, jotta tekee tietynlaisen päätöksen? 4. Onko Instituutioolla jonkinlainen kiristyskeino tuomariin nähden? Millään muulla tavoin ei voi selittää nykypäivän oikeusistuinten käytäntöjä.

Perustuslaki, European Convention on Human rights ja YK: Ihmisoikeusjulistus

Miten Suomessa rikotaan kansainvälistä lainsäädäntöä? Erityisesti European Convention on Human Rights artiklat sitovat Suomea noudattamaan hyväksymäänsä sopimusta. 90-luvun uhrit ovat velkavankeja omassa kotimaassaan, mutta niin ovat myös perintätoimistojen ikeessä olevat. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä pankkien ja perintätoimistojen uhrit voivat vain haaveilla ja ulosoton lainkunnioitus hämärtyy heille maksetavaan tulospalkkioon, vaikka jokainen alihintainen realisointi tuottaa Suomen valtiolle 3 kertaiset vahingot.

EU:n Ihmisoikeussopimuksen pitäisi taata Suomen kansalaisille mm:

* kidutuksen kielto (3 artikla)
* orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
* oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
* oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
* ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnanvapaus (9 artikla)
* sananvapaus (10 artikla)
* oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
* syrjinnän kielto (14 artikla)
* omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* ne bis in idem, ei syytettä tai rangaistusta kahdesti samassa asiassa (7. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
* oikeus hakea muutosta rikosasiassa (7. lisäpöytäkirja 2 artikla)

Eipä vaan siltä näytä, että tällä Suomea sitovalla sopimuksella olisi mitään käytännön merkitystä. Olen lukenut toistatuhatta haastetta, jossa toinen toistaan mielikuvituksellisempia velkoja yritetään periä paitsi pankkien myös mm. Intrum, Lindorff/Lowell, Alektum, PRA Suomi, jne perintätoimistojen toimesta oikeusistuimissa: 1. 90-luvun velkoja, jotka ovat jo vanhentuneet tai maksettu, 2. 2000 luvun alun maksettuja velkoja tai velkoja, joita ei ole 10 vuoteen peritty (vanhentuneet 3 vuoden säännöllä) 3. jo maksettuja velkoja 4. velkaa, jota ei koskaan ole edes syntynyt. Nämä päätyvät usein yksipuoliseksi tuomioksi, vaikka velallinen itse vastaisikin haasteeseen. Syynä tuomareiden yksipuolinen ajattelu toimia velkojan ehdoilla ja summaarisesti hyväksyä kaikki, mitä nuo ahneet vaan keksivät pyytää.
Muutama lainaus, miten käräjäoikeudet toimivat:

Tapaus A

Kauppakaari 9 luku 11§ toteaa, että velkoja, periessään velkaa, jonka tietää jo maksetuksi (myös aiheeton), vetäköön sakkoa puolet perimästään summasta, sille jolta yritetään periä.
Käräjäsihteerin vastaus: ”Eihän tuollaista lakia on noudatettu tuomioistuimissa enää aikoihin”
Anteeksi kuinka? Meillä siis tuomioistuin ei noudata väärässä velkomuksessa Suomen voimassa olevaa lakia?

Tapaus B

Asiakas, nuori tyttö, teki ns. Viivi Velallisen vastineen Käräjäoikeuteen ja kiisti Intrum Justitian saatavan, koska se oli jo maksettu kokonaan ulosoton kautta, tulospalkkioineen.
Käräjätuomarin vastaus: Et kai sinä aio noin isoa yhtiötä vastaan alkaa taistelemaan – sen kun maksat vaan”
Anteeksi kuinka? Pitääkö siis tuomarin mielestä maksaa lain vastaisesti lasku, jota ei ole, vaan se on maksettu?

Tapaus C

Perintätoimisto Lindorff ( muillakin sama juttu) perii 8 sivuisella hakemuksella väitettyjä velkoja, joissa ei ole velan syntymispäivää, ei korkolaskennan aloituspäiviä, ei minkäänlaisia tietoja perinnän eri vaiheista tai mitään laskuja tai siirtoasiakirjoja. Miten on mahdollista? Vastineeseen käytettiin Viivi Velallismallia, johon perintätoimisto vastasi, vetämällä kanteen pois oikeudesta eli mitään todellista velkaa ei ollut.

Tällainen perintä on erittäin yleistä ja valitettavan usein nämä katteettomat velkomukset menevät läpi tuomioistuimissa ns. summaarisina menettelyinä, koska tuomarit eivät automaattisesti huomioi viranpuolesta kanteessa olevia puutteita, kuten laskujen tai velkakirjojen puuttumista. Tämä on outoa, koska perintälaki vaatii, että velkojan pitää pystyä näyttämään laskut/ velkakirjat, joihin velkomus perustuu. Myös vanhentuminen 3 vuoden säännön perusteella jää usein tuomarilta vaille huomiota, vaikka vanhentumaan päässeen velan periminen on sekin perintälain vastaista.

Tapaukset D.

Oy St-line Ltd, Katinkulta ja Konekersantti, Sartiko jne jne
Näissä tapauksissa voimme todeta, että yrittäjät ja takaajat ovat taistelleet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saadakseen. Jokainen käsittää, että 1,5 miljoonan markan velasta (1988) ei jää 5,5 miljoonan mk:n suorituksilla, jotka pankki on saanut todistettavasti, yli 10 miljoonaa markkaa eli 1,75 miljoonaa velkaa. Kyse on laittomasta perinnästä, joka sekä takaajan että yrityksen tapauksessa rikkoo lähes jokaista EU:n ja YK:n ihmisoikeuksista säädettyä artiklaa

Konekersantin tapauksessa on todettu aukottomasti, Skopin suunnitelleen järjestelmällisen kuvion, jossa ainoa tavoite oli paikata pankinjohtajien SKOP:lle ja Alue SP:lle suuruuden hulluudessaan ottamien valuuttavelkojen aiheuttama kassavaje pankille.

Katinkullan tapaus on surullisen kuuluisa, miten Skopin oma mies muilutettiin tärkeälle paikalle yrityksen johtoon, jotta saatiin vuosikymmeniä suvun hallussa olleet maat ja metsät sekä Lindemanin ja Juurikon perustama upea Katinkulta -kylpylä/ loma-osakekompleksi pankin omaisuudeksi – keinoja kaihtamatta. Syynä sama, kuin Konekersantin tapauksessa.

Sartikon osalta kunnanjohtaja soitti pankinjohtajalle ja halusi, että yrityksen tili suljetaan. Jälkeen on todettu, että yrittäjän tili, jolla oli huomattavasti rahaa, suljettiin laittomasti, koska vain yrittäjä olisi voinut sulkea tilin. Kunnan taholta oli selkeä tavoite siirtää yrittäjän toiminta ”hyvälle ystävälle/ sukulaiselle” ja se taas ei onnistunut, niin kauan, kun yrittäjä maksoi kunnan vuokra-alueen vuokran säännöllisesti. Asialla OP.

Suomen nykyisen hallituksen erityissuojeluksessa on siis laiton pankki- ja perintätoimi, joka aiheuttaa Suomen valtiolle miljardien verotulojen menetyksen vuosittain. Tähän on valjastettu niin tulospalkkioiset ulosotto, tuomioistuinlaitos kuin valvontaviranomaiset – velallisiksi väitetyt eivät saa saada oikeutta, koska joku on näin ohjeistanut 1992.

Nyt on tullut aika muuttaa käytännöt vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sillä maa, joka päästää vallalle anarkian, jossa tavallisen kansalaisen oikeusturva poljetaan maanrakoon, on tuhon oma.

Olaus Petrin ohjein:

”Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena.
Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.
Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”

Hilkka Laikko
vpj, tiedottaja
Velallisten tuki ry

VELKAVANGIT SUOMESSA – LISÄÄ TULEE JOKA PÄIVÄ

Hilkka Laikko: Eriarvoisuus tuloerot Sipilän hallitus Finanssimarkkinoiden järjestäytynyt rikollisuus Suomen velkaantuminen

Suomiko hyvinvointivaltio?

Jokainen vallassa oleva poliitikko selittää mediassa, kuinka hyvin meillä asiat ”hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa” on ja tutkimuksia ja huipputapaamisia maksetaan kilvan, jotta saadaan kansainvälisesti näkyvyyttä, kuinka olemme maailman tai ainakin Euroopan ytimessä maailman onnellisin kansa. Tätä harhaa tukee poliittisesti johdettu media, joka on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa – ainakin, jos katsoo irtisanottujen tai itse irtisanoutuneiden kriittisten toimittajien määrää. Kunnioitan heitä, sillä valheessa voi elää hetken, mutta ei koko elämäänsä. Velkakellon mukaan Suomen valtionvelka on n. 107 miljardia, joka tarkoittaa, että Sinä olet velkaa noin 20 tuhatta euroa, vauvasta vaariin. Itsemurhia tapahtuu joka päivä – päin rekkaa, kun kukaan ei enää auta – ei sosiaalitoimisto – ei Kela. 70-vuotias mamma aiotaan heittää asunnostaan kadulle Espoossa- Sipilä otatko tunnollesi uskovaisena ihmisenä ko tapauksen?

1. Demokratia
13.6.2017 Perussuomalaisilla oli demokraattisten periaatteiden mukaan puheenjohtajavaalit, joiden lopputulos oli Timo Soinille pettymys, koska hänen ehdokkaansa Sampo Terho ei päässyt vallankahvaan. Vain vähän ennen PS puheenjohtajavaaleja Terhosta tehtiin Eurooppa- ja Kulttuuriministeri hallitukseen – huomio Perussuomalaisena! Muita PS -puolueen ministereitä ovat; Pirkko Mattila, Jari Lindström, Jussi Niinistö, ja Timo Soini.
Kun äänestäjät demokraattisesti valitsivat , että Jussi Halla-aho on ylivoimaisesti puolueen uusi johtaja, mitä tapahtui? Hillotolppahillerit päättivät pitää ministeripaikkansa, vaikka hallituksen olisi pitänyt hajota valtiosääntömme mukaan, kuten jopa presidenttimme totesi ”hallitukset voivat hajota, mutta se ei välttämättä tarkoita eduskunnan hajoamista ja uusia vaaleja”. Yllättäen ”tyhjät tynnyrit kolisevat eniten Soini” perusti uuden ryhmän eduskuntaan, josta myöhemmin tuli ”Siniset”. Ritva ”Kike” Elomaa meni hetkeksi ”halpaan”, mutta palasi takaisin Perussuomalaisiin, Kaj Turunen siirtyi Kokoomuksen riveihin.

Julkisuudessa näimme episodin, jossa Sipilän virka-asunnolla kävi Soinin lähin avustaja palaten ulos auton takakontissa vain päivää ennen, kun kerrottiin, että Soinin ryhmä on perustanut uuden ryhmän eduskuntaan. Äänestäjänsä pettäneet ”hillotolppalaiset” hyväksyttiin hallitukseen, vaikka heitä ei ollut kukaan äänestänyt eduskuntaan ”Sinisinä”, joksi he myöhemmin itsensä rekisteröivät. Hallituksen olisi pitänyt hajota ja uuden hallituksenmuodostajan astua kehiin – se olisi ollut demokratiaa ja kansan tahto.

Nyt nämä samat demokratian murentajat ja lain vastaisesti toimivat tahot haluavat murentaa oikeusvaltion – ja hyvinvointivaltion perusteet sekä demokratian.

Sipilän hallitus on vallassa sekä lain, valtiosäännön että demokratian vastaisesti. Ehkä olisi ollut parasta, että pääministeri Sipilän uhkaus 5.11.2015 ” Jos ei Sote-sopua löydy, kävelen aamulla presidentin luokse” – olisi ollut ehkä parasta Suomen pienelle kansalle. Eipä näytä kovin hyvältä nämä nykyiset uhkailut, että tulee lisää kustannuksia, jos ei Sote ei toteudu ” nimerkillä Päivi Nerg”.

Sipilän hallitus ei nauti demokratian mukaista, äänestykseen perustuvaa luottamusta, vaan se perustaa valtansa uhkailuun, pelotteluun …ja pelottelua kasvatetaan suosiollisen median avustuksella, mitä hirveää tapahtuu, jos Perussuomalaiset saavat vallan.

Väitän, että terve järkiajattelu palaa tämän maan asioiden hoitoon, kuten suurin osa kansalaisistamme haluaa, kun heille ensin kerrotaan totuudenmukaisesti, missä jamassa tämä maa todellisuudessa on ja tehdään yhdessä – koko kansa – töitä sen eteen, että jokainen ”siipiveikko” maksaa takaisin, mitä on kansalta varastanut.

2. Hyvinvointivaltio ? Mistä kaikki alkoi?
Eletään vuotta 1991, jolloin Esko Aho (kesk,) ja Iiro Viinanen (kok.) hallitus oli vallassa ja presidenttinä oli Mauno Koivisto (Sdp). Devalvaatio jouduttiin tekemään, koska pankit olivat ottaneet ohi Suomen Pankin määräysten liikaa velkaa Suomeen. Syntipukiksi tehtiin SKOP, mutta…olivatko muut pankit yhtään parempia – eivät. Nykyisin jo Danske Bank ja Nordea ovat jääneet kiinni rahanpesusta, mutta eipä meidän ”osuustoiminnallinen OP” ole yhtään parempi. Tuhottuja perheitä tulee koko ajan lisää, koska nämä pankit eivät noudata pantinhaltijan velvollisuutta säilyttää omaisuuden arvo ja ulosottojärjestelmää ei valvo tässä maassa kukaan – ei edes korruptoinut oikeuslaitos.

90-luvulla tuhottiin 65000 elinkelpoista yritystä ja sen seurauksena syntyi Aho-Viinanen (Kesk-Kok) hallituksen väärän talouspolitiikan kautta 600 000 työtöntä, joilla osalla asuntovelat kaatuivat niskaan – sama on odotettavissa nyt – vain 26 vuotta myöhemmin. 90-luvun lamauhrit eivät ole saaneet oikeutta vieläkään, joten nykylaman uhreille ei ole sitä luvassa, koska 90-luvulla alkanut lainvastainen käytäntö on edelleen vallalla.

3. Omaisuuden suoja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Pantinhaltijan velvollisuus on säilyttää omaisuuden arvo – näin lain mukaan. Se ei ole yhdenkään yritys-, asunto-, tai muunkaan velkavaikeuksiin joutuneen velallisen kohdalla toteutunut sitten 90-luvun – kiitos Esko Ahon hallituksen ja sillloisen presidentti Koiviston 6.5.1992 määräyksen, joka edelleen vaikuttaa mm. summaarisen menettelyn kautta ”Instituutioiden pitää voittaa ja yksityisten ihmisten hävitä”. Missä siis on oikeudenmukaisuus, kun tavallisia, rehellisiä tuomitaan oikeudessa häviämään omaisuutensa laittomasti toimivalle pankille tai perintäyhtiölle, vaikka velka on jo maksettu tai lähes maksettu ja yllättäen hänet tuomitaan maksamaan 10.kertaisesti alkuperäinen velkasumma kokonaan uudelleen? Tämä – hyvä lukija on faktaa.

1988 1,5 miljoonan markan ( nykyisin 252 281,89€) velka, josta oli maksettu jo 250 000 markkaa (42 034,33 €) vuoteen 1992 mennessä. Vakuutena oli 3 980 000 markan laiva ( 669 387,97 euroa) sekä kaksi mökkiä ja yksi ok – talo – yhteensä vakuudet takaajan lisäksi olivat siis nelinkertaisesti velan määrä. Vuonna 1994 pankki onnistui saamaan laittomasti omaisuudet haltuunsa tasan 0 – markalla, jonka jälkeen eri vaiheiden kautta, yrittäjä/ takaaja on yrittänyt saada oikeutta vuoteen 2018 ja jatkuu edelleen – saamatta oikeutta vieläkään, mutta periksi hän ei rikollisten edessä anna. Nykyisin tämä prosessipetoksilla operoiva OP pankki väittää, että yrittäjän velka on 1 762 368,00 € eli markkoina 10 478 564, 29 up to date. Se siitä ja oikeusvaltiosta. Yrittäjälle tuli erittäin tuhoisaksi ottaa yrityslaina OP leirin pankista 1988 ja työllistää 27 ihmistä vakituisesti ja muutama muu extra 1988-1993 välillä. Oma elämä ja työntekijöiden tulevaisuus tuhottiin hetkessä, koska yksi ainoa mies ”kyll se siit” -Koivisto tuhosi Suomen oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuden. Yhtään paremmin eivät pärjää Nordea tai Danske, kuten olemme jo heidän ”kuvioistaan” saaneet lukea julkisuudessa – rahanpesua. Milloin Suomessa herätään lopultakin perkaamaan laittomasti toimivien perintätoimistojen ja pankkien harjoittama veronkierto ja rahanpesu, jossa koko ajan viedään suomalaista rahaa ohi Suomen valtion verojärjestelmän kasvottomille veroparatiisiyhtiöille ja erityisesti niiden omistajille?

Yhteiskunnallisesti on kuitenkin paljon tärkeämpää jokaisen äänestäjän ymmärtää, mitä Sinä veronmaksajana menetät, kun yhteiskunnassamme toimii yhä enemmän veronkiertäjiä, jotka vievät Suomen valtion verotuloja veroparatiiseihin, julkisen valvonnan ulottumattomiin ”hallintarekisterilain” varjossa. Viranomaisethan eivät meillä uskalla mennä pankkien tai perintäyhtiöiden konttoreihin tutkimaan katteettomia järjestelemättömiä luottoja, jotka ovat roikkuneet yli 26 vuotta mm. yhden ja saman pankin tilinpäätöksissä.

Konekersantti/ Olli Puolitaival, Katinkulta / Pertti Lindeman, Alavuuden Talotehdas/ Erkki Aho, Oy ST-Line Ltd, Tatu Hoikkala, Frykman, Tiainen, Haverinen, Vallamo, Niemelä jne jne lista on loputon yli 66 000 rehellisestä yrittäjästä, joilla oli omaa omaisuutta ja kova halu yrittää ja työllistää. Pankit viis välittivät Suomen valtiontaloudesta ja vielä vähemmän asiakkaistaan, kun ulkomaan valuutan rahahanat aukesivat. Keskuspankit ottivat lainaa täysin surutta ulkomailta ja sitä työnnettiin ulos jokaisesta pikkupankista keskuspankin määräyksestä ”persaukisille kadunmiehille” ohi Suomen Pankin määräysten.

Hallituksen – siis Esko Ahon ja Iiro Viinasen hallitus – päätöksellä laittomasti toimineet pankit pelastettiin pankkituella ja rehelliset yrittäjät tuomittiin Koiviston ohjeistuksella ja aiheutettiin 600 000 ihmisen työttömyys ja 14 500 ihmisen itsemurha- aalto, jolle jopa 1917 kansalaissota jää toiseksi. Nämä ihmiset maksavat edelleen ja heidät tuomitaan, vaikka jopa presidentti Niinistö on todennut – tosin CNN kanavalle 2015- että 90-luvulla Suomessa toimittiin väärin ja nämä ihmiset ovat ansainneet kompensaation eli korvauksen.

Minä vaadin yhtenä sijaiskärsijänä, että 90-luku tutkitaan ja todelliset rikolliset saatetaan vastuuseen – nyt en tarkoita poliittista vastuuta – vaan todellista taloudellista vastuuta sekä Suomen valtiolle että erityisesti näille jo lähes 30 vuotta kärsineille uhreille. Seuraavien vaalien ne ehdokkaat, jotka todella haluavat nykyisen velanperintähelvetin päättyvän rehellistä kansaamme kohtaan, sitoutuvat puhdistamaan tämän maan velanperintärikollisista – saavat nimensä julki, jokaisessa julkaisussa, jonka teen tästä päivästä vaaleihin asti.

Minulla on vain yksi pyyntö koko kansan puolesta – älkää valehdelko ennen vaaleja.

4. Perintäyhtiöiden ja pikavipifirmojen yhteydet rahanpesupankkeihin

Mitä tapahtui seuraavien hallitusten aikana? Kukaan ei puuttunut 90-luvun uhrien tilanteeseen, ainoastaan Liisa Jaakonsaari huomasi joskus 97, että pankkituki -piikki on edelleen auki…..no Liisaseni…se on edelleen auki.
Tuli Lipposen hallitus ja kas kummaa Suvi Anne Siimes ja 8 muuta talouspoliittisen valiokunnan jäsentä , jotka itse päättivät, että 90-luvun uhreista pitää päästä eroon myymällä heidät 31.3.2000 velkaorjiksi C&A Finlandille ja Aktiv Hansalle. Osa 90-luvun uhreista jäi edelleen Arsenal Oy:n ikeeseen, joka edelleen velkoo 90-luvun perusteella ihmisiä, jotta saavat omille lakitoimistoilleen tuloja laittomien perintäoikeudenkäyntien kautta ja uhrit, jotka ovat jo ajat sitten maksaneet kaikki mahdolliset saatavat pankille, ovat edelleen saman määrän velkaa, kuin olivat 1980 – luvulla – suorituksista viis. Missä ovat siis tilitykset, jotka kertoisivat, missä ovat suorituksista kertyneet varat? Vrt Rikoslaki ja törkeä kiskonta/ kavallus.

Ostajat aloittivat Suomen historiassa uskomattoman kierrätystoiminnan, joissa erään oululaispolitiikon ” Isokadun ihmisroskat” toteutuivat, jo ennen, kuin tuo potkut saanut nainen edes avasi suutaan.

Laitilalainen takaaja takasi 90-luvulla erään yrittäjän lainan. Kun vaikeudet tulivat 1994, SYP sai tuomiolle sekä yrittäjän, että takaajat. Yrittäjä pääsi vapaaksi 2006 velkasaneerauksen kautta, mutta pettäen takaajan edes mainitsematta häntä velkasaneerauksessa mahdollisena regressioikeusvelkojana.
Siimes-Lipponen myivät kylmästi, tutkimatta edes oliko väitetty velka jo maksettu, velkaorjiksi 57 000 suomalaista – em. takaaja mukana.

2001 ko. takaaja haki itse velkajärjestelyä, jossa vastustaja oli C&A Finland, mutta juuri, kun takaaja luuli päässeensä ikeestä 2006, velkojaksi muuttui toinen ostajista Aktiv Hansa ja kaikki alkoi alusta. 2008 molemmat em. yhtiöt ilmoittivat, että C&A Finlandista on tullut Aktiv Kapital Portfolio ja Aktiv Hansasta Aktiv Kapital, ja taas alkoi kaikki alusta…..No sitten 2013 vaihtui perijäksi PRA Suomi ja sittemmin PRA Group ja minä odotan, koska laittomasti toimiva emoyhteisö PRA International siirtyy tämän 90-luvulla tutun yrittäjän takauspaperiin nimensä vetäneen takaajan perijäksi. Kyse on rikollisuudesta, jossa ko emoyhtiö on saanut Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta toiminnasta ja korvausvelvollisuuden uhreille – Suomessa kukaan ei puutu. Sipilä suojelee tätä laitonta järjestelmää, koska on kieltäytynyt ottamasta 90-luvun uhrien asiaa hallituksen käsittelyyn Toimi Kankaanniemen perustellusta esityksestä huolimatta.

5. Nykytilanne

Velanperintähelvetti on jo lähes 600 000 tuhannen ulostotossa olevan ihmisen painajainen, vielä enemmän ihmisiä on ikeessä perintätoimistojen Lindorff, Lowell, Intrum, Alektum, OK- perintä jne. Aina, kun nämä jäävät kiinni laittomuuksista, ne vaihtavat nimeä tai omistajaa. Etelä Suomen Avi on täysin tehoton, vaikka joskus onnistumme jollekin perintätoimistolle saamaan perintäluvan menetyksen – samat ihmiset jatkavat perintää – eri yhtiönimellä.
Suomen Lakia, Perustuslakia, European Convention on Human rights tai YK Ihmisoikeussopimusta Suomessa ei noudata oikeuslaitos, ulosottojärjestelmä, ei poliisi, ei viranomaiset eikä virkamiehet.
Kysyn jokaiselta seuraavaan eduskuntaan aikovalta, kumpi on tärkeämpää: Oma etu – vai valtion ja kansalaisten etu? Oletko valmis palauttamaan omalla toiminnallasi oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen lain kunnioituksen tähän isänmaahamme?

Mikä ei ole kohtuus älköön olko lakikaan – eikä oikeuskäytäntö!

Hilkka Laikko
Velallisten Tuki ry
vpj ja tiedottaja

Esitys ulosottolaista ja velanperinnästä…

Hilkka Laikko
Velallisten Tuki <– ryhmän Facebookissa, tiedottaja
 

T O T U U S vai V Ä Ä R Ä . T U O M I O ?
OIKEUSVALTIOSTA JA KANSALAISTEN OIKEUSTURVASTA ON KESKUSTELTAVA ja toimittava
velallisten – yritysten ja kotitalouksien – oikeuksista…/..
 
Hilkka Laikko18. lokakuuta 2016.
Valtioneuvosto
Kansanedustajat

 
Esitys ulosottolain ja velanperintälain uudistamiseki sekä ulosottoreformin tarve ja perustelut
 
Koko kansantalouden näkökulmasta ulosottolain ja ulosoton sekä velanperinnän menettelytapojen uudistaminen on erittäin tärkeää, kun puretaan kannustinloukkuja:
 
1. IKUINEN ULOSOTTO: Viime vuonna n. 540 000 henkilöä. Kaikkiaan 5 % Suomen aikuisväestöstä oli ulosotossa ja vuoden 2015 mittaan 10 %, kun perheissä on enemmän kuin 1 henkilö, se kosketti joka viidettä suomalaista vuonna 2015 ja on kasvussa edelleen tänä vuonna.
Suuri osa on lyhytaikaisia, mutta osa on käytännössä ikuisia koska alihintaiset omaisuuksien realisoinnit ja kohtuuttomat viivästyskorot aiheuttavat tilanteen, joka synnyttää yhä uusia ulosottoja ja saa aikaan päättymättömän ulosmittaamisen.
 
Vanhimmat ulosottoperinnät perustuvat saataviin vuodelta 1983.
 
2. VELAN VANHENTUMINEN JA LAIN TOIMIMATTOMUUS: Edellä olevaan ei 15 vuoden vanhentumislaki pure, koska 15 vuotta ei lasketa laskun eräpäivästä ja maksamattomuushetkestä vaan oikeusprosessin päättymisestä, jolloin se on käytännössä 16 – 20 vuotta ja em. pitkittymisten takia paljon enemmän. Monet perintäyhtiöt pitävät velkaa kasvamassa juuri vanhentumisen kynnykselle ja sitten hakevat tuomion.
 
15 vuoden raja katkaisi paljon ulosottomenettelyjä, mutta samalla henkilöllä saattoi olla ketjuuntuneita ulosottoja, jolloin jotkut päättyivät ja osa taas ei. Velallisten Tuki -ryhmän tietoon on saatettu tapauksia, joiden kesto on 30-35 vuotta eikä loppua näy – erityisesti näissä tapauksissa korostuvat 90-luvun SSP:n vanhat velat, jotka ovat joko Aktiv Kapitalin tai Arsenalin perinnässä. Näitä uhreja on alun perin 57000 ja velkoja, joista veloista asiakkaista osa oli jo kokonaan maksanut, yhteensä 76 000.
 
Ulosottosumma on 4 miljardia euroa eikä pienene, koska koko ajan tulee uutta. Etenkin 2010-luvun kehitys omaisuuksien yksipuolisten ja alihintaisten pakkorealisointien takia nostanut ulosottomäärät tasoille, jolla ne eivät ole ennen olleet. Mukana ovat edelleen myös 90-luvun uhrien omaisuuksien pakkorealisoinnit ja ulosottoperintä esim. eläkkeistä. Näiden uhrien osalta hallituksen pitäisi ryhtyä nopeisiin toimiin kaikenlaisen perinnän lopettamiseksi 90-luvun uhreilta, jotka syyttöminä joutuivat maksumiehiksi pankkikriisin alttarille, kuten useat maamme johtavista politiikoista ovat jo myöntäneet.
 
3. TILITYSVELVOLLISUUS: Korkein Oikeus on 18.5.2016 linjannut ennakkopäätöksessään, että konkurssivelallisellakin (yleensä asianosaisella, jonka oikeutta ulosotto koskee) on oikeus asianosaisena valittaa ulosoton alihintaisesta pakkohuutokaupasta, jonka takia hänelle jää suhteettoman suuri osuus veloista vastuulleen.
 
Velkoja voi alihintaisen kaupan takia jatkaa velan perintää, jonka vakuutena oleva omaisuuden arvo on riittänyt velkojalle vakuudeksi velanottohetkellä, mutta ei maksuvaikeuksien tullessa. Velkoja tekee hyvin usein itselleen voittoa, huutamalla joko itse tai bulvaanin kautta omaisuuden itselleen huomattavaan alihintaan ja sen jälkeen myymällä panttina olevan omaisuuden käypään markkinahintaan uudelle omistajalle. Velkoja voi myös näin jäljelle jääneellä ”virtuaalivelalla” kuitata vuosittain luottotappioiden korot omassa lopullisessa verotuksessaan vähennyksenä koko Suomen valtiontalouden vahingoksi. Tätä menettelyä nykyinen ulosotto- ja velanperintämenettely suosivat.
 
Tämä on koko kansantalouteen negatiivisesti vaikuttava ongelma, johon on olemassa olevaa lainsäädäntöä. mm. Velallisten Tuki ryhmä on useiden satojen tapausten tutkinnan jälkeen havainnut, että velkojat eivät tee tilitystä velan, suoritusten, takaajien suoritusten ja realisoinneista saaduista varoista. Aiemmat oikeusministerit mm. Tuija Brax on todennut, että tilitysvelvollisuus on lainsäädännössämme selkeästi määritelty Kauppakaaressa ja mm. Rikoslain 28 luku 4§ 3mom ja 5§. Tätä ei kuitenkaan käytännössä noudateta ja ulosottotoimessa tilitystä ei vaadita aiemmista suorituksista. Velallista ei kuunnella riittävästi tai hänen lausunnolleen ei aseteta riittävää painoarvoa, vaan menettely toimitetaan täysin velkojan ehdoilla. Laki kuitenkin edellyttää pantinhaltijan (=rahoittajan) säilyttävän pantinarvon. Alihintaisessa, nopealla aikataululla suoritetussa pakkohuutokaupassa, pantin arvo ei säily. Usein panttina on huomattavan arvokas omaisuus.
 
Velallisen kannalta ulosottomenettely voi näissä tapauksissa muodostua täysin kohtuuttomaksi, kuten useat vireillä edelleen olevat 90-luvun tapaukset osoittavat:
 
Tapaus a. Tuomioistuimen määräyskään ei saa pankkia tekemään tilitystä yritykselle ja takaajalle edes uhkasakon nojalla, vaan pankki kieltäytyy sen tekemisestä. 1,5 milj.mk:n vuodelta 1988 olevasta velasta, 5 miljoonan 1990-1994 suorituksilla väitetään olevan 10 miljoonaa mk:n saatavat 2016 eli n.1,6 milj. euroa. Koska summa on sekä pankin kirjanpidossa, että taseissa merkitsee tämä 1,3 miljoonan euron luottotappiokorkojen vähennysoikeutta valtionverotuksessa tähän mennessä. Oikeudenistunnoissa yrittäjä on saanut päätöksiä, jossa pankin toiminnan katsotaan olleen lainvastaista. Heidät on mm. tuomittu maksamaan ns. etuoikeutetut palkkarahat, mutta edelleen pankki pitää niitä hallussaan luottolaitoslainvastaisesti. Pitäisikö siis yrittäjän alkaa edelleen maksamaan ulosottoon, vaikka useat oikeudenpäätökset ovat sitä mieltä, että pankki on toiminut väärin ja on aiheuttanut vahingon?
 
Tapaus b. Kampaamoyrittäjä ottaa investointilainan 90-luvun alussa KOP:lta. Hän ajautuu sittemmin vaikeuksiin ja ajautuu ensin Meritan kautta liiketoimintakiellon saaneen Contantin perintään. Tästä edelleen yrittäjä ajautui Nordean kautta Lindorffin perintäasiakkaaksi. Yrittäjän ulosottoperintä vanhentui 15 vuoden jälkeen tänä vuonna, mutta perintäyhtiö vaatii ulosottoviranomaista pakkohuutokauppaamaan asunto-osakeyhtiön omistaman kiinteistön, joka on yrittäjän koti. Asia on uo:n toimesta ohjattu täytäntöönpanoriidaksi alioikeuteen.
 
Yrittäjän vaatiessa tilitystä, Lindorff vastaa, että he eivät sellaista pysty tekemään. Vaadittaessa alkuperäistä velkakirjaa, Lindorff ilmoittaa, että ”Olemme käytäntömme mukaisesti hävittäneet velkakirjat ja niitä ei ole enää saatavissa” ja toiseen kertaan samaa asiaa vaadittaessa, vastaus: ” Velkakirjat on hävitetty syyskuussa 2010 vanhentuneina”. Miten siis on mahdollista, että yrittäjältä yritetään myydä koti alta ulosottotoimin?
 
Näitä vastaavanlaisia tapauksia on kymmeniätuhansia ja tietoomme on saatettu tähän mennessä useita satoja.
 
Miksi pankit ja perintätoimistot ylläpitävät mitättömiä velkakirjoja kirjanpidossaan ja taseissaan jopa 1980 luvulta? Vastaus: Luottotappioiden vähennysoikeus lopullisessa verotuksessa.
 
Ulosottolainsäädännössä tulisi ottaa huomioon velallisen ja velkojan tasapuolisuus lain ja viranomaisen edessä niin että viranomaisen tehtäviin sisällytetään tilityksen vaatiminen velkojalta ja alkuperäisten saantoasiakirjojen esittämisvelvollisuus, jolloin vasta velka voidaan todentaa oikeelliseksi.
 
Toiseksi on otettava huomioon yrittäjien työllistävä vaikutus ja tässä erityisesti PK-yrittäjät, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa Suomessa. Heidän asemansa ja investointien vakuutena olevan omaisuuden turvaaminen takaa valtiolle kymmeniä tuhansia pysyviä työpaikkoja, kun oman omaisuutensa investoinnin vakuudeksi panttaava yrittäjä voi luottaa, että valtio suojelee lainsäädännöllä yrittäjää ja hänen luomiaan työpaikkoja.
 
Velan oikeaksi todistaminen alkuperäisin asiakirjoin ja tilityslaskelmin sekä oikeusprosesseissa että viranomaismenettelyissä on oleellinen osa oikeusvaltion perusperiaatteista. Velanperintä ei voi perustua mielivaltaan, kuten nykyisin tapahtuu.
 
4. SUOJAOSUUS: Ulosoton suojaosuus on jäänyt jälkeen yleisestä kehityksestä. Ulosottomenettely vaikuttaa huomattavan suureen osaan kansaamme – jopa yli miljoonaan välillisesti, kun otamme huomioon perheet. Yhä enenevässä määrin nuoret jäävät jo pienestä pitäen sosiaalitukien varaan, koska vanhemmat ovat ajautuneet ulkopuolelle yhteiskunnan ulosoton ja perinnän takia.
 
Ulosoton suojaosuuden huomattava nostaminen tarkoittaisi Suomen valtiolle merkittävää piristysruisketta talouteen, koska silloin huonoimmassa asemassa oleville kansalaisille taattaisiin paremmat mahdollisuudet selviytyä veloista, elää normaalia elämää perheinä ja helpotus ulosotossa lisäisi myös normaalia kulutuskysyntää sekä estäisi monta turhaa yrityskonkurssia. Samalla suojaosuuden nostaminen vähentäisi merkittävästi kuntien paineita sosiaalitoimen puolella, koska tällä hetkellä ulosottoon menevä maksuosuus tulee osittain sosiaalitoimen maksettavaksi, koska suojaosuuden jälkeen ei jää rahaa vuokraan, sairaalamaksuihin jne jne.
 
Tasokorotus on yksi tärkeä tapa korjata tilannetta
 
1000 e/kk olisi erittäin hyvä tai 902,62 e/kk (lakiin 30,09 e/päivä) eli työmarkkinatuki +200 e (huom. työmarkkinatuki lasketaan 21,5 päivälle/kk)
 
Summaa määriteltäessä on hyvä miettiä asiaa sijoituksena valtion kannalta. Otetaan esimerkiksi sairaalamaksut, jotka aika usein maksukyvyttömyys tilanteessa menevät perintätoimistojen perittäviksi. Muutaman huomautuksen jälkeen, ne hakevat ulosottokelpoisen tuomion saatavalle, joka on ehtinyt kasvaa moninkertaiseksi suhteettomien perintäkulujen takia. Moninkertaiset perintäkulut rahana valuvat veroparatiiseissa toimiville perintäyrityksille ja köyhdyttävät Suomen valtion kansantaloutta tätä kautta, sen lisäksi, että tuo ulosoton asiakkaaksi ajautunut henkilö joutuu entistä suurempiin maksuvaikeuksiin ja syrjäytyen yhteiskunnasta.
 
Kaiken kaikkiaan perintätoimistojen asemaa pakollisten, kuten sähkö-, sairaala- ja terveyskeskusmaksujen jne. perijänä tulisi velanperintäjärjestelmää uudistettaessa tarkastella kokonaan uudella tavalla ja miettiä perintäjärjestelmää kansantaloudellisesta näkökulmasta.
 
Perintätoimistot myyvät saatavia toinen toisilleen ja jokaisen kaupan yhteydessä velan jäljelle jäänyt osuus voidaan merkitä luottotappioiksi. Täysin tutkimaton kenttä on tällä hetkellä, kuinka laajaa tämä yhden ja saman velan kierrätystoiminta Suomen valtion vahingoksi on.
 
5. TULOSBONUKSET ulosotossa ovat luoneet järjestelmän, jossa velallisen tasavertainen asema lain edessä ja oikeusturva velkojaa vastaan vaarantuvat. Viranomaisen tasapuolinen suhtautuminen vaarantuu oman edun ollessa ristiriidassa velallisen edun kanssa. Tämä tuhoaa jälleen sisältäpäin koko Suomen kansantalouden kasvua ja erityisesti estää uusien yritysten synnyn sekä aiheuttaa laajamittaisen yrityspaon ulkomaille.
 
Velanperintäjärjestelmä on muodostunut 90-luvusta alkaen sellaiseksi, että siinä korostuu ainoastaan velkojan oikeudet ja laista on jopa poistettu lainsäädäntöä, jossa velkojan epärehellisyys, velkojan rikokset ja akordilainsäädäntö on poistettu laista. Tämä on johtanut kestämättömään tilanteeseen mm. PK yritysten suhteen ja nykyisellään velan ottamista kartetaan ja yritystoiminta aloitetaan mieluimmin muualla, kuin Suomessa.
 
Terve yritystoiminta edellyttää luotettavaa investointirahoitusta, jonka ehtoina ei voi olla mm. massairtisanomisehto, mikäli pankin vakavaraisuus laskee alle viranomaismääräysten. Yritys ei voi olla vastuussa pankin huonosta taloudenhoidosta, kuten nykyisellään on tilanne (Velkakirjaehdot OP kohta 8.3). Vakuudeksi annetun omaisuuden on katsottava olevan arvoltaan riittävän, jos se on sitä n. 1,5 -kertaisesti investointivelanottohetkellä, koska pantinhaltijan on säilytettävä pantin arvo. Alihintaiset pakkohuutokaupat ovat siis jo lähtökohtaisesti lainvastaisia.
 
Perustuslain hengen mukaista on, että myös velallinen ja velkoja ovat tasavertaisessa asemassa lain ja viranomaisten edessä. Nykyisellään ulosottomenettelyssä velallisen asema on korostetutusti heikompi, kuin velkojan, erityisesti realisointitilanteissa valitsevan tulospalkkausmenettelyn takia.
 
Vuoden 2015 aikana oli ulosotossa vajaa 500 000 ihmistä (lisäksi oikeushenkilöt eli yritykset ym.). Perheen jäsenet mukaan lukien koskettaa lähelle miljoonaa ihmistä eli liki 10 % suomalaisista. Vakavin asia ovat vuoden 2015 lopussa ulosotossa olleet 212 000 henkilöä ja perheiden jäsenet mukaan lukien koskee 400 000 – 500 000 ihmistä. Tämä on hälyttävän suuri määrä, koska ulosoton pieni suojaosuus toimii tehokkaana esteenä mm. työhön pyrkimiselle. Jos lisäksi edellä todetuin tavoin koetaan, että ollaan ulosottomenettelyssä epäoikeudenmukaisesti esim. alihintaisen realisoinnin takia, ulosotossa tapahtuneen virheen takia tai velkojan väärän velkomuksen vuoksi, johtaa se useiden sukupolvien haluttomuuteen tehdä työtä tai yrittää Suomessa.
 
YHTEENVETO:
 
Ulosotto- ja perintäjärjestelmän korjaustarpeita:
 
1. 90-luvun velkojen perintä täysin jäihin ja puolueeton tutkintakomissio nimettävä näiden tapausten tutkintaan.
 
2. Ulosoton suojaosuuden alaraja 678 eurosta kuukaudessa 900-1000 euroon. Sen alittavista tuloista ei ulosmittausta suoriteta
 
3. Rajan ylittävissä tuloissa verot ja ulosotto eivät saa viedä 75-90 % millään tuloalueella. Säästöistä, jotka ovat syntyneet tuloista, joista tuloista ulosotto on jo suoritettu, ei voida enää uudelleen ulosmitata.
 
4. Ulosottomaksut tulee kohdistaa ensin pääomaan, sitten korkoon.
 
5. Korkeiden viivästyskorkojen korvaaminen normaalikoroilla
 
6. Ulosottovelkoja tulee voida korvata lainoilla normaalein maksuehdoin.
 
7. Lyhennysvapaiden lisääminen ja ulosoton keston rajaaminen selkeästi 15 vuodeksi velan eräpäivästä lukien.
 
8. Nykyisen kaltaisesta omaisuuden, asuntojen, muiden kiinteistöjen, ajoneuvojen ja muiden esineiden pakkorealisointijärjestelmästä luopuminen kokonaan
 
9. Luopuminen luottohäiriömerkintöjen käytöstä vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja virheellisten luottohäiriömerkintöjen rangaistavuus.
 
10. Oikeudenkäyntikulujen ja asianajajien palkkioiden alentaminen
 
11. Ulosottomiesten ja voutien ulosotosta, pakkorealisoinneista ja tilityksistä saamien bonusten lopettaminen väärinkäytösten ehkäisemiseksi
 
12. Väärien tuomioiden oikaiseminen ja vahinkojen korvaaminen väärästä velkomisesta
-Määrältään virheellisten velkatuomioiden oikaisu. Ulosoton ja perinnän keskeyttäminen virheen selvittämiseksi kun se havaitaan
 
13. Velkojan vastuun toteuttaminen ja vahingonkorvausten käyttöönotto väärästä velkomisesta. Vanhentuneiden velkojen perintä säädettävä lailla rikoslainmukaisesti rangaistavaksi ja tilitysvelvollisuus pakottavana lainsäädäntönä otettava käyttöön oikeusistuimissa.
 
14.Konkurssilainsäädäntöön, velkajärjestelylakiin ja ulosottolainsäädäntöön palautetaan velkojan epärehellisyys, velkojan rikokset
 
15. ns. Akordi eli sovintolainsäädäntö palautettava lakiin. Kansantaloudellisina kriisiaikoina tämä on erityisen tärkeää.
 
16. Ulosottolainsäädäntöä ja velanperintäjärjestelmää korjattaessa on erityisesti otettava huomioon Ihmisoikeussopimuksen ja Perustuslain säädökset omaisuuden suojasta, tasavertaisuudesta lain edessä, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja elinkeino- ja toimeentulonhankinnan vapaus.
 
Pyydämme saada olla mukana lausuntokierroksilla näiden asioiden käsittelyssä
 
Helsingissä 29.8.2016
 
Velallisten Tuki – johtoryhmä
 
Laatinut:
 
Hilkka Laikko, johtoryhmä, tiedottaja
040-445 9688
hilkkamlaikko@gmail.com