Kaikki kirjoittajan Aki Rintakangas artikkelit

Perintäyhtiöiden rooli teknisinä toimijoina?

Viime blogissa aloin kirjoittaa julkisoikeudellisista maksuista.
Kunnat ja kaupungit tosiaan väittävät, että perintäyhtiön käyttö teknisenä toimijoina olisi hyväksyttävää, mutta näin tämä asia ei kuitenkaan ole.

Tiedän tapauksen, jossa tekninen toimija (perintäyhtiö) kasvattanut poskettomasti perintäkuluja sairaalalaskussa, jolloin se ei ole lain mukaista. Haluan oikeastaan nostattaa keskustelua perintäyhtiöiden roolista, niin sanottuna teknisenä toimijoina.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että perintäyhtiö ei ole vain tekninen toimija, vaan hoitaa perintää alusta loppuun johon he saavat siunauksen sairaanhoitopiireiltä ja kaupungeilta. Edelleen herää kysymys, miksi näitä käytetään? Kaupungit ja sairaanhoitopiirit voisivat nämä hoitaa itse. Toisaalta tulee mieleeni, miksi perintäyhtiöt ovat jokaisessa laskutukseen liittyvässä mukana? Miksi valta on annettu monikansallisille perintäyhtiöille, joilla ei ole mitään moraalia tai inhimillisyyttä heikossa asemassa oleviin?

On aivan käsittämätöntä ja röyhkeää perintäyhtiöiden toiminta Suomessa. Ei haluta noudattaa lakia tai hyvää perintätapaa, johon valvovat viranomaiset, eivät puutu kovinkaan herkästi. Tuntuu itsestä siltä, että viranomaiset suojelevat näitä yhtiöitä, eivätkä ajattele kokonaiskuvaa. Kuten eivät ajattele kaupungit tai sairaanhoitopiiritkään. Sairaanhoitopiirissä helposti ajatellaan että he eivät ole sosiaalitoimistoja mutta kysehän ei ole siitä, kyse on siitä että asiakasmaksulain 11 § antaa mahdollisuuden jo puuttua asiaan, ennen juoksemista sosiaalihuoltoon anomaan toimeentulotukea, sairaalalaskuihin tai poliklinikkamaksuihin. Tämä on järkyttävää, että ei viitsitä paneutua siihen vähävaraisen tai heikossa olevan asemaan. Onko suomesta tullut kyyninen ja kylmä? Missä mahtaa olla empatia?

Kävin keskustelua yhden sairaanhoitopiirin johdon kanssa, juuri asiakasmaksulain 11§ koskien. He myöntävät ongelman, vähävaraisten ja heikossa asemassa olevien kohdalla. Yksinkertaisesti eivät tiedä, miten olisi mahdollista, toteuttaa luotettava järjestelmä tämän toteuttamiseen. Yksi mahdollisuus olisi SOTE uudistuksen kautta muuttaa lakia, mahdollistavasta pakottavaksi. Monta keino valikoimaa löytyy, jos halua oikeasti olisi. Muutama keino löytyisi heti, tulorekisteri/verotiedot, ulosotto lista veloista jonka perusteella arvioida onko asiakkaalla maksuvaraa. Alaikäisten kohdalla on haasteita, mutta kyllä siihenkin ratkaisu löytyy.

Yksi mahdollinen ratkaisu, voisi olla perustekanne. Haluan muistuttaa että asiakasmaksulaki ei koske yksityistä toimijaa ollenkaan. Yksityisellä poliklinikka käynnillä esimerkiksi 65€ maksu voi nousta 440€ tai jopa ylikin. Riippuu kyllä perintäyhtiön intressistä. Heikossa asemassa olevat, velalliset ja luottotietonsa menettäneet ovat käytännössä Ö-luokan kansalaisia, järjestelmien silmissä ja tuntuu siltä, että myöskin kansan silmissä, kun katsoo ihmisten reaktiota näihin vaikeisiin asioihin. Suurin osa ihmisistä eivät ymmärrä, miten laiton tämä järjestelmä on ja miten se vaikuttaa tavalliseen arkeen.

Ongelma on iso, johon pitäisi valtiovallan puuttua ja tehdä tutkinta perusteellisesti perintäbisneksestä Suomessa. Miksi näin on päästetty tapahtumaan? Halutaanko oikeasti sitä, että ihmiset velkaantuvat mädän systeemin takia?

Jos näille asioille ei tehdä mitään niin, velkaantuneiden määrä vain kasvaa ja se tulee vaikuttamaan myöskin valtiontalouteen negatiivisesti.

Aki Rintakangas

Ensimmäinen kirjoitukseni perintäbisneksestä

Perintäbisnes

Haluan kirjoittaa, kuinka perintäbisnes toimii velallisen silmissä sekä kuinka valtio menettää miljoonia ellei miljardeja euroja verotuloja perintäbisneksen takia. Ongelmavyyhti sisältää paljon asioita, jotka pitäisi saada kuriin. Lisäksi viranomaiset pitäisi saada tekemään yhteistyötä keskenään näiden perintäbisneksessä esiintyvien vääryyksien ja laittomuuksien selvittämisessä. Ongelma on iso, sillä yli 600 000 suomalaista on ulosotossa ja 440 000 suomalaisella on luottohäiriömerkintöjä.

Aloitetaanpa viranomaisista. Lähes kaikki instanssit ovat sanoneet, etteivät heidän resurssinsa riitä selvittämään ja keskittymään yhden velallisen asiaa, ja tämä on ongelma, johon pitäisi saada muutos resursseja lisäämällä. Velkaneuvojat ovat ylikuormitettuja eivätkä he pysty käyttämään riittävästi aikaa, jottei esimerkiksi velkajärjestelyyn lipsahda perintäkelvottomia laskuja, kuten vanhentuneita laskuja tai ylisuuria perintäkuluja sisältäviä laskuja. Velkaneuvojat ovat vastikään siirtyneet oikeusaputoimiston alaisuuteen, ja niin minua oikeastaan pelottaa se, mitä itse koin oikeusaputoimiston lakimieheltä/juristilta. Se oli kammottava kokemus, koska hän aloitti asian purkamisen syyllistämällä minut välittömästi oman tilanteeni takia eikä antanut edes neuvoja, kuinka asiassa voisi edetä. Lisäksi hän vielä kehui olleensa töissä ulosottomiehenä. Tämä asenne minua pelottaa vanhusten, sairaiden tai muiden heikko-osaisen kohdalla, joiden tilanne on vaikea.

Inhimillisyys katoaa, kun puhutaan perintäyhtiöistä saatikka oikeuslaitoksissa, joissa vanhentuneita laskuja, valheellisin tiedoin esitettyjä vaatimuksia ja perintälaista piittaamatta annetaan yksipuolinen päätös summaarisessa menettelyssä. Summaarisen menettelyn päätöksen tekee yleisimmin käräjäsihteeri – ei tuomari. Herääkin kysymys, millä mandaatilla käräjäsihteeri tekee päätöksiä summaarisissa asioissa? Liian usein juttu ei edes käy tuomarin pöydällä. Tämä on mielestäni järjetöntä ja ihmisoikeuksia loukkaavaa, koska tämä menettely ei mielestäni vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin määritelmää. Tilanteissa, joissa summaarisen menettelyn vastaaja huomaa, ettei kaikki ole mennyt kuin strömsöössä on vahinkojen korjaaminen yleensä erittäin vaivalloista, ellei jopa mahdotonta. Prosessit ovat hitaita ja raskaita velalliselle ja myöskin pelottavia tilanteita, jos velallinen ei tiedä, miten haasteeseen vastataan tai mihin hän voi vedota, kun tietämys ja osaaminen asiassa puuttuu, ja varsinkin jos saa minun kokemaani kohtelua, jos uskaltautuu kysymään oikeusaputoimistosta apua tai neuvoja. On myös huomioitavaa, että oikeusapuun oikeutettujen määrä Suomessa on pieni eivätkä useimmat oikeusapuvakuutukset kata tämänlaisia asioita. Näin ollen velallisesta on tehty käytännössä lainsuojaton ylikansallisia perintätoimistoja vastaan. Ulosotto onkin jo sitten oma lukunsa.

Jatkan perintätoimistoista, viranomaisista ja pankeista kertovan blogini kirjoittamista ja julkaisemista. Haluan kertoa, kuinka ne toimivat Suomessa, ja kuinka järjetöntä tämä toiminta on.

Aki Rintakangas

Perintäbisnes 1/2

Matka perintäbisneksen syövereihin jatkuu.

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa seuraavasta aiheesta perintälaki 4 c pykälästä ja terminologiasta. Eli mitä tarkoittaa vapaaehtoinen perintä ja oikeudellinen perintä?

Vapaaehtoinen perintä tarkoittaa perintää jossa velkoja ei vielä käytä viranomaisten apua suoritusten saamiseksi. Vapaaehtoinen perintä tarkoittaa käytännössä kaikkia laillisia ja hyvien tapojen mukaisia keinoja, jolla velallista painostetaan maksamaan erääntynyt saatava. Keinovalikoimaan voi kuulua esimerkiksi puhelin-ja kirjeperintä.
Oikeudellinen perintä taas tarkoittaa erääntyneen laskun perimistä käräjäoikeudessa ja tarvittaessa ulosotossa.

4 c pykälä ”Velallisen oikeus pyytää kuluttajasaatavan perinnän keskeyttämistä”
”Kuluttajasaatavaa perittäessä velallisella on oikeus pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Jos perintä koskee useassa erääntyvää saatavaa, keskeytyspyynnön voi kuitenkin tehdä vain, jos saatava on kokonaisuudessaan erääntynyt. Velallisen on tehtävä keskeytyspyyntö kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.
Keskeytyspyynnön estämättä tämän lain mukaista perintää saa jatkaa, jos siitä aiheutuvista kuluista ei vaadita korvausta velalliselta. Jos perintää jatketaan, velalliselle on samalla ilmoitettava, että häneltä ei vaadita kuluja keskeytyspyynnön jälkeen suoritettavista perintätoimista.
Keskeytyspyynnön estämättä velalliselle saa toimittaa sellaisia kehotuksia ja ilmoituksia, joita velkojalta lain mukaan edellytetään maksuhäiriötiedon ilmoittamiseksi, vanhentumisen katkaisemiseksi tai muuten velkojan oikeuksien säilyttämiseksi” (Lähde Finlex)

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Käytännössä kun velallinen kiistää velan perintäyhtiölle. Perintäyhtiön tulisi keskeyttää perintä ja siirtää avoin saatava oikeuteen. Perintäyhtiön on selvitettävä velkojalta, haluavatko viedä saatavan oikeuteen vai lopetetaanko perintä. Usein käy niin että perintäyhtiö kyllä keskeyttää perinnän, mutta ei siirrä oikeuteen asiaa. Velkojaltakaan ei välttämättä pyydetä mielipidettä asiaan, koska se ei ole perintäyhtiön intressin mukaista. Olen myös törmännyt tähän asiaan jossa perintäyhtiön asiakaspalvelu toteaa ”Viemme ne sitten oikeuteen kun se on meille sopivaa”. Eli tämä ei toimi käytännössä lainkaan tämä laki. Mielestäni yli 7 kk roikkunut ”selvityksessä” oleva, riitautettu saatava on vähintäänkin arveluttavaa toimintaa. Perintäyhtiö saa kerättyä turhia kuluja saatavalle kun ei viedä saatavia oikeudelliseen perintään. Tässä vaiheessa perintäkulut ovat useasti tapissaan.
Oikeusministeriössä tiedetään myöskin perintäkentän ongelmallisuus ja se ettei oikeus toteudu, niin kuin pitäisi ”Velalliselle ainoa tapa saada velka oikeudelliseen perintään on riitauttaa saatava (jollakin perusteella), riitautettua saatavaa ei saa periä maksullisesti vapaaehtoisessa perinnässä, joten ainoa keino perintätoimistolla/velkojalla on viedä se tuomioistuimen ratkaistavaksi” (OM). Tämä ei vain toimi.

Omalta kohdalta olen huomannut yhden mielenkiintoisen seikan, kuinka perintäyhtiöt panttaa saatavia järjestelmissään. Ne viedään oikeuteen sitten, kun olet päästä ulosoton ikeestä irti ja/tai maksuhäiriö merkinnät poistumassa luottotietoyhtiöistä. Tasaisin väli ajoin perintäyhtiöt katsovat luottohäiriömerkintöjä, sekä seuraavat tiivisti näiden merkintöjen poistumista. Herää taas kysymys, Miksi tätä lakia ei noudateta millään muotoa perintäyhtiöissä tai valvontaa ei ole?
Tälläkin hetkellä perintäyhtiöissä roikkuu vieläkin 80 -90 luvun velkoja, ellei vanhempiakin juuri sillä perusteella että tätä perintälakia ei noudateta, eikä muutenkaan hyvää perintätapaa. Se että perintäyhtiö panttaa vuosikausia saatavia, on jo sairasta sekä velallisen kiusaamista. Sanktiota ei perintälaista löydy. Perintälain rikkomisesta ei siis saa mitään sanktiota. Mikä on todella absurdia! Ainoa poikkeus on perintälain 10§.

”Perintäkulujen korvaaminen
Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta.

Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.
Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4, 4 b, 4 c tai 7 §:n vastaisesti tai jos perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei ole täyttänyt 5 ja 5 a §:n mukaisia velvoitteita, paitsi jos menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä.” (Perintälaki 10§, Finlex)
Lopuksi haluan vielä mainita että valvontaa ei ole lainkaan.

Aki Rintakangas

Perintäbisnes 2/2

Matka perintäbisneksen syövereihin jatkuu.

Jatkan nyt siitä mihin viime kirjoituksessa jäin. Eli perintälain 10 pykälä. 10 pykälässä sanotaan ”velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut.”

Käytännössä velallinen ei ole velvollinen korvaamaan perintäyhtiölle perintäkuluja vaan velkojalle. Tämä on toisaalta hankalaa tietää mikä on oikeaa perintäkulua, koska perintäyhtiöt eivät siitä tietoa anna, mitkä ne todelliset kulut ovat. Mutta myös toimeksiantaja voi joutua maksamaan korvauksia perintäyhtiön laittomasta toiminnasta, perintälain 15 § mukaan.
15 § (18.1.2013/31)

Korvausvastuu
Velkoja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka velkojan tai perintää velkojan toimeksiannosta suorittaneen toimeksisaajan tämän lain vastaisesta tai muutoin virheellisestä menettelystä on aiheutunut sille, johon perintä on kohdistettu.

Jos vahinko on aiheutunut toimeksisaajan virheellisestä menettelystä, myös toimeksisaaja on vastuussa sen korvaamisesta vahinkoa kärsineelle.

Velkojalla, joka on joutunut maksamaan vahingonkorvausta toimeksisaajan virheellisen menettelyn vuoksi, on oikeus saada maksamansa korvaus takaisin toimeksisaajalta.(lähde, FINLEX)

Tässä yhtiöiden pitää myös olla hereillä, kenelle sen toimeksiannon antaa tai ulkoistaa laskutuksensa. Sähköyhtiöt ovat sen jo tehneet lähes huomaamatta. Luulet soittavasi sähköyhtiön asiakaspalveluun mutta puhutkin perintäyhtiön kanssa. Tällä laki pykälällä, vastuu on sekä yrityksellä että perintäyhtiöllä.

Pelkästä väitteestä velasta, jolle todisteita ei löydy on semmoinen tapaus, josta voi perintäyhtiö joutua maksamaan velalliselle korvauksia, jolloin perintäyhtiö voi periä maksua vastaavasti toimeksiantajalta. Perintäyhtiöiden toiminta on vähintäänkin kyseenalainen, varsinkin kun poljetaan velallisen oikeuksia törkeästi eikä välitetä laista.

Aki Rintakangas

Asiakasmaksulaki 11§ sanoo…

Matka perintäbisneksen syövereihin jatkuu. Tällä kertaa kirjoitan julkisoikeudellisista maksuista. Julkisoikeudellisia maksuja ovat mm. Terveyskeskusmaksut, sairaalamaksut, sakot, päivähoitomaksut yms. Miksi kunnat ja kaupungit käyttää perintätoimistoja välissä/teknisenä toimijana, vaikkakin julkisoikeudelliset maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia laskuja? Miksi näihin kerätään laittomia perintäkuluja ynnä muita kuluja? Miksi kunnat ja kaupungit eivät hyödynnä asiakasmaksulain 11§?

Asiakasmaksulaki 11§ sanoo seuraavaa.
11 § (13.3.2003/221)
Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen
Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Palvelun tuottava kunta tai kuntayhtymä voi päättää, että:
1) muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla; tai
2) maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
(lähde,Finlex,Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista)

Tätä lakia kunnissa ja kaupungeissa ei haluta käyttää, saatikka kertoa tämän lain mahdollisuuksista. Sairaanhoitopiirit, eivät myöskään ole olleet halukkaita poistamaan maksuja kokonaan vaan ovat antaneet maksuaikaa. Tästä oikeusasiamies on antanut jo Suomen suurimmalle sairaanhoitopiirille, eli HUS:lle nuhteet hallintolain neuvontavelvollisuuden vastaisesta toiminnasta.

Oikeusasiamies totesi päätöksessään 17.6.2019 seuraavaa
”HUS:n selvityksessä viitatut kuntayhtymän kotisivujen asiakkaille tarkoitetut potilasmaksuja koskevat sivut eivät näyttäisi sisältävän lainkaan tietoa huojennus-tai perinnästä luopumismahdollisuuksista. Mielestäni kysymys potilasmaksujen vaikutuksesta haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ylivelkaantumiseen on erittäin tärkeä. Kansalaisjärjestöt ovat niiden edustajien kanssa käymissäni keskusteluissa kiinnittäneet huomiota tiedonsaannin puutteisiin asiakasmaksujen laskutuksessa ja perinnässä.Tiedonsaannin puutteet liittyvät usein huojennusmahdollisuuteen ja menettelyyn sen saamiseksi.”

(suora lainaus oikeusasiamiehen päätöksestä)
Toivon todella että tuo oikeusasiamiehen päätös tuo muutoksia sairaanhoitopiireihin. Kyse on oikeastaan ajattelutavan muutoksista sairaanhoitopiirin sisällä. He kyllä pystyisivät perinnän hoitamaan itsekin ilman perintätoimien rekisteröintiä, samalla tavalla kuin he lähettävät laskut perittäväksi perintäyhtiölle, niin voisivat viedä saatavansa ulosottoon suoraan ilman välikuluja perintäyhtiöiltä. Toisaalta kuntien ja kaupunkien laskutuksen, pitäisi keskustella laskunsaajan kanssa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, että pystyykö hän sen maksamaan vai pitäisikö jättää perimättä, sillä nämä kirjataan kuitenkin luottotappioiksi kuitenkin kun ei saada perittyä velalliselta.

Onko sekään oikein, että maksuja roikotetaan perintäyhtiössä 4-5 vuotta ja sitten siirretään ulosoton perittäväksi?(huomiotoivaa on se, että julkisoikeudelliset maksut vanhenee 1+5 vuodessa) Mielestäni ei ole. Nämä pitäisi katsoa tapaus kerrallaan.On mielestäni järkyttävää, kuinka esim. lapset ja nuoret joutuessaan sairaalaan voivat jo alaikäisinä myös päätyä ulosoton asiakkaiksi samalla . Tämä on aivan järjetön systeemi. Vetoan kaikkien kaupunkien ja kuntien päättäjiin, että he luopuisivat perintäyhtiöiden käytöstä ja nimeäisivät henkilöt jotka pystyisivät hoitamaan näitä kunniallisesti. Perintäyhtiöt eivät näin tee.

Tästä on niin paljon kirjoitettavaa, että jatkan seuraavalla keralla kirjoittamista tästä aiheesta. Haluan vielä lopuksi sanoa, että nämä julkisoikeudelliset maksut ovat suurin luku ulosottoasioissa.

Aki Rintakangas

Matka perintäbisneksen syvyyksiin jatkuu.

Aki Rintakangas: Perintäbisnes

Matka perintäbisneksen syvyyksiin jatkuu.
Perintäyhtiöiden tapa rikastua on todella arveluttavaa ja epäeettistä. Kaiken lisäksi perintäyhtiöt rikkovat räikeästi perintälakia. Yksikään perintäyhtiö, johon olen törmännyt, ei ole toiminut lainmukaisesti tai noudattanut perintälain 4 §:ä, joka koskee hyvää perintätapaa.

Kun perintäyhtiöt ostavat velan, sen myyntihinta on yleensä 10­—20 % luokkaa velan arvosta laskettuna. Olisikin kiva jos, velallinenkin saisi tuolla sumalla maksettua omat velkansa pois, niin olisi tilanne paljon valoisampi.

Ongelmallinen on myös perintälain 4 a §, joka koskee tiedonantovelvollisuutta velalliselle. Yksikään yhtiö ei ilman tappelua anna tietoja, jotka tämä lainkohta velvoittaa antamaan velalliselle. Olen myös nähnyt tapauksia, joissa perintäyhtiö yrittää harhauttaa velallista ja jopa uhkaillut toimeksiantajaa lisäkuluilla, jos perintä lopetetaan. Mikä tätä perintäkenttää vaivaa? Johtuuko se siitä, ettei valvonta toimi, viranomaiset ovat ylikuormitettuja ja resurssit ovat vähissä?

Kaikille olisi mieluisampaa, että veloista olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä eroon. Valvovan viranomaisen kestitseminen perintäyhtiön toimesta on myös arveluttavaa. Tämä systeemi on mätä ja korruptoitunut. Jos ongelmaan olisi puututtu jo 30 vuotta sitten, veikkaisin ettei Suomessa olisi näin massiivista velkaongelmaa. Lait ovat suhteellisen hyvät, mutta sanktioiden puuttuminen ja viranomaisten toimimattomuus ei ainakaan korjaa tilannetta. Järjestelmä on luotu sillä tavalla, ettei yksittäinen ihminen tilanteestaan riippuen pysty tosiasiallisesti taistelemaan massiivista koneistoa vastaan. Oikeuslaitosta ei itse asiassa kiinnosta velkasiat ollenkaan, ja siitä syystä arvelen, että päätökset velkatuomioihin tekee käräjäsihteeri eikä tuomari.

Perintäkuluista sen verran, että ne ovat täysin keksittyjä rahastuskeinoja, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä eikä pohjaa. Perintäkuluja voikin itseasiassa verrata koronkiskontaan, joka on rikoslaissa kielletty, mutta joka esitetään vain eri nimellä.

Lopuksi haluan puuttua Suomessa yleiseen ajattelutapaan velallisia kohtaan, joka johtaa häpeään ja hiljenemiseen. Kuten tiedämme, moni suomalainen ei ajattele asiaa loppuun asti kommentoidessaan iltapäivälehtien artikkeleita. Siellä näkyy kommentteja, kuten ”Maksa velkasi ajoissa”. Tähän voisi sanoa, että älä sairastu niin ei tule sairaalalaskua. Tai ”Ei pidä elää yli varojen”. Haluan sanoa ihmisille, etteivät varat riitä aina edes perusasioihin. Annan esimerkin. Jos sinun rahat ei riitä ruokaan ja vaihtoehtona on lääkkeet tai ruoka, niin mitä teet? Otat ehkä pikavipin, jotta selviydyt. Monella ei ole tukiverkkoa saatikka rikasta ystävää tai sukulaista jolta lainaa tai rahallista apua voisi pyytää, ja välillä tilanteet pakottavat ottamaan lainaa, jotta ihminen selviytyy. Velallisten tarinoiden taustalla on karmeaa luettavaa, ja syitä velkavankeuteen joutumiselle on yhtä monta kuin on velallistakin. Pyytäisinkin kaikkia oikeasti pohtimaan sitä, että velanperintäkenttä ei täytä lain vaatimuksia millään tasolla tällä hetkellä. Eli kyse on lain rikkomisesta eikä siitä, että jollakin ihmisellä on velkaa. Voin puhtain sydämin väittää että jos perintäkenttä laitetaan kuntoon, niin moni pääsisi jaloilleen ja aloittamaan alusta puhtaalta pöydältä. Väitän, että vain yksi prosentti velallisista on piittaamattomia tai haluttomia oikeasti maksamaan velkaansa, mutta systeeminkin takia haluttomuus on aika vähäistä, koska systeemi ei päästä velkavankeudesta eroon.

Perintäliiketoiminta on niin iso ja laaja asia, ettei kaikkea voi yhteen blogiin kirjoittaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Aki Rintakangas

Rekisteröidy kommentointiin, nimi ja sähköposti

Perintäbisnes

Aki Rintakangas

Haluan kirjoittaa, kuinka perintäbisnes toimii velallisen silmissä sekä kuinka valtio menettää miljoonia ellei miljardeja euroja verotuloja perintäbisneksen takia. Ongelmavyyhti sisältää paljon asioita, jotka pitäisi saada kuriin. Lisäksi viranomaiset pitäisi saada tekemään yhteistyötä keskenään näiden perintäbisneksessä esiintyvien vääryyksien ja laittomuuksien selvittämisessä. Ongelma on iso, sillä yli 600 000 suomalaista on ulosotossa ja 440 000 suomalaisella on luottohäiriömerkintöjä.

Aloitetaanpa viranomaisista. Lähes kaikki instanssit ovat sanoneet, etteivät heidän resurssinsa riitä selvittämään ja keskittymään yhden velallisen asiaa, ja tämä on ongelma, johon pitäisi saada muutos resursseja lisäämällä. Velkaneuvojat ovat ylikuormitettuja eivätkä he pysty käyttämään riittävästi aikaa, jottei esimerkiksi velkajärjestelyyn lipsahda perintäkelvottomia laskuja, kuten vanhentuneita laskuja tai ylisuuria perintäkuluja sisältäviä laskuja. Velkaneuvojat ovat vastikään siirtyneet oikeusaputoimiston alaisuuteen, ja niin minua oikeastaan pelottaa se, mitä itse koin oikeusaputoimiston lakimieheltä/juristilta. Se oli kammottava kokemus, koska hän aloitti asian purkamisen syyllistämällä minut välittömästi oman tilanteeni takia eikä antanut edes neuvoja, kuinka asiassa voisi edetä. Lisäksi hän vielä kehui olleensa töissä ulosottomiehenä. Tämä asenne minua pelottaa vanhusten, sairaiden tai muiden heikko-osaisen kohdalla, joiden tilanne on vaikea.

Inhimillisyys katoaa, kun puhutaan perintäyhtiöistä saatikka oikeuslaitoksissa, joissa vanhentuneita laskuja, valheellisin tiedoin esitettyjä vaatimuksia ja perintälaista piittaamatta annetaan yksipuolinen päätös summaarisessa menettelyssä. Summaarisen menettelyn päätöksen tekee yleisimmin käräjäsihteeri – ei tuomari. Herääkin kysymys, millä mandaatilla käräjäsihteeri tekee päätöksiä summaarisissa asioissa? Liian usein juttu ei edes käy tuomarin pöydällä.

Tämä on mielestäni järjetöntä ja ihmisoikeuksia loukkaavaa, koska tämä menettely ei mielestäni vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin määritelmää. Tilanteissa, joissa summaarisen menettelyn vastaaja huomaa, ettei kaikki ole mennyt kuin strömsöössä on vahinkojen korjaaminen yleensä erittäin vaivalloista, ellei jopa mahdotonta.

Prosessit ovat hitaita ja raskaita velalliselle ja myöskin pelottavia tilanteita, jos velallinen ei tiedä, miten haasteeseen vastataan tai mihin hän voi vedota, kun tietämys ja osaaminen asiassa puuttuu, ja varsinkin jos saa minun kokemaani kohtelua, jos uskaltautuu kysymään oikeusaputoimistosta apua tai neuvoja. On myös huomioitavaa, että oikeusapuun oikeutettujen määrä Suomessa on pieni eivätkä useimmat oikeusapuvakuutukset kata tämänlaisia asioita. Näin ollen velallisesta on tehty käytännössä lainsuojaton ylikansallisia perintätoimistoja vastaan. Ulosotto onkin jo sitten oma lukunsa.

Jatkan perintätoimistoista, viranomaisista ja pankeista kertovan blogini kirjoittamista ja julkaisemista. Haluan kertoa, kuinka ne toimivat Suomessa, ja kuinka järjetöntä tämä toiminta on.

Aki Rintakangas