Aihearkisto: Velallisten oikeudet ja arvot

Amerikassa velkaongelma paisumassa

Kupla puhkeamassa? Miljoonat amerikkalaiset lopettaneet autolainojensa maksamisen New Yorkin keskuspankin selvityksen mukaan monet maksuaikataulustaan jäljessä olevista ovat alle 30-vuotiaita.

Lähde: https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/kupla-puhkeamassa-miljoonat-amerikkalaiset-lopettaneet-autolainojensa-maksamisen/ar-BBTHA1Y?ocid=spartanntp

Keskuspankin ekonomistien mukaan ilmiö on yllättävä, ottaen huomioon hyvän työllisyystilanteen ja vahvan talouskasvun.
Ekonomistit huomauttivat, etteivät kaikki yhdysvaltalaiset ole päässeet hyötymään paranevasta työmarkkinatilanteesta, mikä ilmenee maksuvaikeuksissa olevien henkilöiden kasvavana määränä.

Selvityksessä kävi myös ilmi, että yli miljoona ihmistä enemmän on jäljessä autolainansa maksuaikataulusta verrattuna vuoteen 2010. Heitä on kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa.

Yhä useammalla yhdysvaltalaisella on autolainaa. Joten vaikka maksuvaikeuksissa olevien suhteellinen osuus on laskenut, on kyseessä suurempi määrä ihmisiä kuin vuonna 2010.

Kuka muistaa tämän erikoisuuden? Vielä 1980-luvulla Suomessa toimi drive in -pankki
Suurin osa maksuvaikeuksissa olevista on nostanut autolainansa pankkien sijaan autorahoitukseen erikoistuneilta yhtiöiltä. Yli kuusi prosenttia autorahoitusyhtiöiltä nostetuista lainoista ovat yli yhdeksänkymmentä päivää jäljessä maksuaikataulusta.
Yhdysvaltojen keskuspankki on varoittanut aikaisemminkin autolainoihin liittyvien maksuvaikeuksien yleistymisestä.
Viimeksi vuonna 2017 keskuspankki varoitti juuri autorahoitusyhtiöiltä nostettuihin lainoihin kohdistuvien maksuvaikeuksien kaksinkertaistumisesta vuoteen 2011 verrattuna.

Käräjätuomarit, sihteerit, notaarit n – perintätoimistojen kanteet puutteellisia

Arvoisat notaarit, sihteerit, tuomarit ja laamannit

Summaarisia, yksipuolisia tuomioita meni käräjäoikeuksissa läpi 372 000 vuonna 2017. Velallisten Tuki ry:n ja vertaistukiryhmän tietoon on saatettu tuhansia tapauksia, joissa haaste on kantajan toimesta niin epäselvä, ettei sen perusteella voi ketään vastaajaa tuomita maksamaan velkaa. Lainaus Oikeudenkäymiskaaren tekstistä:

Haastehakemuksen täydentäminen
5 § (30.8.2002/768)
Jos haastehakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, kantajaa on kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos se on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Kantajalle on samalla ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos kantaja ei noudata kehotusta. (1.6.2018/422)

Tuomioistuin voi erityisestä syystä pidentää 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa.

Haastehakemuksen täydentämistä voidaan pyytää ja täydentämiselle asetettua määräaikaa pidentää myös puhelinta tai muuta soveltuvaa tiedonvälitystapaa käyttäen. Kannetta ei kuitenkaan saa jättää 6 §:n 1 momentin nojalla tutkimatta, vaikka kantaja ei noudata hänelle näin annettua täydennyskehotusta.

Kanteen tutkimatta jättäminen ja asian ratkaiseminen vastausta pyytämättä
6 § (1.6.2018/422)

Tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta, jollei kantaja noudata hänelle annettua 5 §:ssä tarkoitettua kehotusta ja haastehakemus on niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi.

Tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla siltä osin kuin se on selvästi perusteeton.

MIKSI SIIS YKSIPUOLISIA TUOMIOITA MENEE LÄPI?

1. Perintäyhtiöiden ja pankkien haasteet eivät sisällä pääoman laskun päivää, ei laskua, ei tilausvahvistusta, ei velkakirjaa. Miten toteat velkaa olevan ylipäätään olemassa? Miten toteat, että velka ei ole jo vanhentunut?
2. Perintäyhtiöiden korkolaskelmassa on vain, mihin asti korot on laskettu – ei sitä olennaista tietoa, mistä alkaen korot on alettu laskea. Miten tällaisen haasteen perusteella ketään voidaan tuomita maksamaan?
3. Jos haasteessa on pääoma nolla, se kertoo, että jotain on maksettu mahdollisesti jo alkuperäiselle velkojalle. Miten tallaisen haasteen perusteella voidaan ketään tuomita maksamaan lisää, ennen kuin kantaja on tehnyt laillisen tilityksen hallussaan olevista varoista?
Jos Te, arvoisat sihteerit, notaarit, käräjätuomarit ja laamannit puuttuisitte hanakammin perintäyhtiöiden ja pankkien vaillinaisten haasteiden sisältöön, tässä maassa ei olisi lähes 600 000 ulosottovelallista, 700 000 köyhää ja lähes 400 000 maksuhäiriömerkintää.

Teillä on laki puolellanne, vaikka se tavallinen kansalainen ei ymmärtäisikään puuttua vastaajana ja laista tietämättömänä haasteen sisältöön. Tällä hetkellä meillä on 28 vuotta tehtailtu määrällisesti ja sisällöltään vääriä tuomioita, jotka köyhdyttävät koko Suomen taloutta ja ajaa kansalaiset velkaorjuuteen ja on tehnyt Suomesta yhden ison velkavankilan – kiitos Teidän.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa takaaja, velallinen ja kaksi muuta takaajaa tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan yksi ainoa SYP velka vuonna 1994…..sitä peri ensin C&A Finland, sitten Aktiv Hansa, Aktiv Kapital, PRA Suomi ja nyt PRA Group……Tämä yksi takaaja ei ole saanut selvitystä, mitä muut ovat velkaan suorittaneet, mutta hänet tuomittiin taas maksamaan tätä velkaa aina vuoteen 2032 – eli hänen velkavankeutensa kestää siis 38 vuotta eli yli kaksinkertaisesti enemmän kuin murhasta kärsitään keskimäärin. Sivumennen todeten, että emoyhtiö on saanut tästä kierrätystoiminnasta Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot ja korvausvastuun uhreille.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa OP ilmoittaa 1988 otetusta markkavelasta 1,5 miljoonaa markkaa, 5,5 miljoonan suorituksilla vuoteen 1994 mennessä., joista rahoista pankki ei tee tilitystä, vaan vaatii valuuttavelan perusteella 1 744 000 EUROA 16% koroilla alkaen 8.6.2014 ( lähes 11 miljoonaa markkaa). Valuuttavelkaa yhtiöllä ei ole koskaan ollut ja pankilla ole ainuttakaan velkakirjaa. 2006 Hovioikeuden päätöksillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka niissä todettiin pankin olevan velvollinen maksamaan ja toisessa todettiin heidän aiheuttaneen vähintään 2 miljoona markan vahingon yhtiölle ja takaajalle. Kysyn Teiltä; Toteutuuko oikeus? – maksaisitteko itse takaajana?

Hyvät oikeusoppineet – nyt toivoisin kommentointia.

Hilkka Laikko
Varapuheenjohtaja, tiedottaja
Velallisten Tuki ry

Kun verottaja tekee rikoksen?

Tämä kannattaa kaikkien velallisten katsoa MOT-ohjelma. https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true <.. Siinä Turkka Rautajuuri kertoo taistelustaan verottajaa vastaan.   Hän voitti vuosia kestäneen taistelun, mutta menetti samalla koko omaisuutensa. Nyt Verohallinto ei suostu korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja, vaikka yleisen elämänkäsityksen mukaan, se, joka aiheuttaa vahingot, myös korvaa ne. Verohallinnon virkamiehet ovat kuitenkin Valtionhallinnon erityissuojelussa, joten he eivät joudu virkavastuuseen tekemistään rikoksista eikä valtio itse maksa virkamiestensä aiheuttamia vahinkoja. Näin ei oikeusvaltio toimi. Koko virkakoneisto ja poliitikot pitää saada vastuuseen tästä kansan ryöstämisestä. Vai mitä mieltä olette? Kuinka moni teistä on menettänyt koko omaisuutensa verotarkastajien tekemisen virheellisten verotarkastuskertomuksien takia? MOT -ohjelma..> https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true

Vanhentuneen tai olemattoman perintälaskun saaneen kannattaa lukea ja sisäistää:

HILKKA LAIKKO
Tässä Käräjäoikeuden päätös, joka jokaisen laittoman, vanhentuneen tai olemattoman perintälaskun saaneen kannattaa lukea ja sisäistää:

Teillä on oikeusturva, vaikka se heikko onkin …vielä.

Muistakaa, että myös Kauppakaari 9 luku 11§ ottaa tähän kantaa, eli ”joka vaatii velkaa, jonka tietää maksetuksi, maksakoon sakkoa puolet vaatimastaan summasta asianomistajalle yksinänsä”. Tuo Oikeudenkäymiskaari alla ja Kauppakaari edellä, sitä jokainen vaatimaan oikeudessa, jos tiedät, että velkavaatimus on perusteeton.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU


Perustelut Kantaja on peruuttanut kanteensa eikä vastaaja ole vaatinut asian ratkaisemista tuomiolla.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kantaja on velvollinen korvaamaan kaikki tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Näitä korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Käräjäoikeus on kehottanut oikeudenkäyntilukujensa korvaamista vaatinutta Viivi Velallista ilmoittamaan oikeudenkäyntikulujensa rahamäärän ja ilmoittanut hänelle samalla edellä mainituista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksistä.

Lausumassaan Viivi Velallinen on ilmoittanut käyttäneensä asian selvittelyyn 20 – 25 tuntia, josta hän vaatii korvausta 15 euroa tunnilta. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikuluinaan puolet siitä määrästä, jonka kantaja olisi saanut kanteen menestyessä. Edelleen Viivi Velallinen on vaatinut kantajalle jonkinlaista sanktiota vanhentuneiden laskujen perimisestä oikeudessa.

2 Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien lain säännösten perusteella Viivi Velallinen on oikeutettu saamaan korvauksena asian selvittelykuluista vaatimansa määrän 375 euroa. Muilta osin vaatimus on nämä säännökset huomioon ottaen perusteeton. Käräjäoikeudella ei ole myöskään toimivaltaa määrätä kantajalle Niemen tarkoittamaa sanktioita.

Päätöslauselma:
Kanne jätetään sillänsä. OK – Perintä Oy velvoitetaan korvaamaan Viivi Velallisen oikeudenkäyntikulut 375 euroa.
Muutoksenhaku Päätöksestä saa valittaa hovioikeuteen. Tyytymättömyys on ilmoitettava.

”Esperi Caren tilanne on vain jäävuoren huippu”

Jäävuoren, joka uhmaa ilmastonmuutostakin.


Eikö ylikansallisen hoiva-liiketoiminnan käytännön moraali jo kerro mihin SOTE-palvelujen tasoa, sekä velallisten ja ulosotto-ahdingossa olevia, varoituksista huolimatta, Titanicin tavoin ohjataan?


Kuvaleike Ilta-Sanomat 28.1.2019

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL vaatii ottamaan laatukriteerit ja hoivamitoituksen etusijalle sote-palveluiden kilpailutuksissa. Liiton mukaan kuntien rahoitus on varmistettava, jotta niillä on aito mahdollisuus hankkia laadukasta ja turvallista palvelua.

Kunnat ovat JHL:n mukaan joutuneet Juha Sipilän hallituksen aikana ahtaalle valtionosuusleikkausten ja kilpailukykysopimuksen aiheuttamien verotuloheikennysten vuoksi.

”Valitettavasti tämä konkretisoitui karmaisevalla tavalla vanhuspalveluissa, kuten julkisuuteen tulleet vakavat ongelmat Esperi Caren hoitokodeissa osoittavat. Kunnat ovat kireässä taloustilanteessa ostaneet palveluja sellaisilta yhtiöiltä, joiden markkinoinnissa on luvattu yhtä ja toista. Todellisuus on kuitenkin paljastunut erittäin karuksi”, JHL sanoo tiedotteessaan.

SAMA valvomattomuuden sekasotku vallitsee perintätoimistojen osalla.

Etenkin silloin kun perintäliiketoiminta on yhdistetty vippipankkitoimintaan. VALVONTAA EI OLE…
Alektumia lukuunottamatta. KTS. https://www.avi.fi/web/avi/-/aluehallintovirasto-on-peruuttanut-perintayhtio-alektum-oy-n-toimiluvan?fbclid=IwAR3BXa9_RWXtlr1UFPdpxRyilkSHS-tIGSJHS3k1pWjgZ0W1kylu0ceEkFA

Perintätoimistot rahoittavat, hallinnoivat ja hoitavat laajasti osamaksukaupan perintää.

Tämän voi jakaan, napit alla…

Hilkka Laikko: Suomi ei noudata ihmisoikeussopimuksia; oikeusministeri Häkkänen, on aika toimia

Suomen hallitukset ovat suojelleet laittomasti toimivaa velanperintää 1992 alkaen- kansalaisten vahingoksi?

Hilkka Laikko

1985 alkaen Suomen toiminta silloisen presidentin ja hallituksien toimista eivät kestä päivänvaloa, kun näitä toimia tarkemmin tutkitaan. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tuhonneet taloutemme kivijalan ja valtion velkataakka on kestämättömällä tasolla. Lisävelan tarve on edelleen tosiasia v. 2019. Onkin täysin käsittämätöntä, että nykyinen hallitus sallii samaan aikaan, että kansalaisistamme n. 600 000 on ulosotossa ja n. 400 000 maksuhäiriömerkintää, joiden perusteisiin tai väitettyjen velkojen oikeellisuuteen ei ole vieläkään puututtu juridisin ja lainsäädännöllisin keinoin.

Suomessa käyty kansalaissota 1918 vaati 38 000 uhria, joista on nykypäiville jo saatu tarkkaa tietoa tämän luokkasodan vaiheista ja olosuhteista. Vasta nyt näitä uhreja muistetaan – 100 vuotta tapahtumien jälkeen – toivottavasti 90-luvun ja muun velanperinnän uhrien asia otetaan vakavasti ennen 100 vuotta.

Paljonkaan kansalaissotaa huonommaksi ei jäänyt 90-luvun pankkikriisi, jossa laittomasti, ohi Suomen Pankin määräysten, toimineet pankinjohtajat pelastettiin. 66 000 rehellistä, elinkelpoista ja työllistävää yrittäjää tuhottiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin rapakuntoisten pankkien pelastamiseksi. Pankinjohtajat vedättivät virkamiehiä, kuin ”litran mittaa” mm. suunnitelmilla, mitkä yritysalat kaadetaan – elinkelpoisuudesta viis. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan työttömäksi ajetut, lähes 600 000 ihmistä, menettivät kotinsa ahneille, petollisille pankeille. Näiden 600 000 ihmisten perheet ajettiin maantielle. Onko siis ihme, että 90-luvun takia itsemurhan tehneitä uhreja, loppuun asti ajettuja ihmisiä oli v. 2002 jo 14 500. Luku kasvaa koko ajan, sillä 90-luvun väitettyjä velkoja peritään edelleen sekä pankkien että perintätoimistojen kautta, vaikka todellisuudessa velat ovat keksittyjä, vanhentuneita tai ovat ajat sitten tulleet maksetuiksi.

1923 Hitler astui Saksassa valtaan, jonka jälkeen alkoi massiivinen juutalaisten omaisuuden siirto silloiselle natsihallinnolle
. Vaikka vertaus saattaa tuntua rajulta, kyse 90-luvulla Suomessa oli vastaavasta yrittäjien ja kansalaisten laillisen omaisuuden uusjaosta, jossa laki ja oikeus menettivät merkityksensä. Presidentti Sauli Niinistökin (CNN) on todennut, että se oli virhe ja uhrit ansaitsevat korvaukset. Asia jäi Suomen mediassa vähälle huomiolle poliittisesti johdetun median toimesta. Samaan aikaan kyllä hoetaan mantraa ” Suomi on oikeusvaltio”. Raaputetaanpa tätä mantraa pintaa syvemmältä.

Oikeusistuimet ovat olleet ja ovat edelleen pelkkiä velkojan kumileimasimia, jotka toimivat ainoastaan instituutioiden hyväksi- ei auta, vaikka yrittäjällä tai tavallisella ihmisellä olisi vedenpitävä näyttö, että velkaa ei ole tai pankki ei ole tehnyt tilitystä suorituksista, jonka tekemättä jättäminen on rikoslaissa rangaistava törkeä petos. Sellaisen velan periminen oikeusteitse, jonka tietää tuleen suoritetuksi, on prosessipetos.

Tapaus 1.
Ns. Laivajutussa, Oy ST-Line Ltd:n tapauksessa on näyttö, että devalvaatiosaatavaa vastaavaa valuuttavelkaa ei todellisuudessa ollut, vaan tavallinen markkavelka 1,5 miljoonaa markkaa. Pankilla ei kuitenkaan ole ainuttakaan velkakirjaa. Yritys oli elinkelpoinen, mutta niin vaan OP pankki sai yrittäjän 5,5 miljoonaa omaisuutta ja suorituksia ja 27 työntekijää potkut yrityksen ajautuessa ns. eläväksi raadoksi. Pankin on todettu 2006 HO:ssa olevan maksuvelvollinen yrityksen omistajalle ja pankin on todettu aiheuttaneen yritykselle, vähintään 2 miljoonan markan vahingon. Miten on siis mahdollista, että alempi tuomioistuin toteaa 2016 velkaa olevan vielä jäljellä yli 10 milj.markkaa eli 1,75 miljoonaa euroa, joka kasvaa 16% korkoa? Missään ei huomioida aiempien ja KKO:ta myöden käyneiden oikeusistuinten päätöksiä siitä että pankki on toiminut väärin ja on velkaa yrittäjälle/ yritykselle. Kannattavaa toimintaa pankille – mutta, laitonta. Vaikka yrittäjällä on näyttö, että mitään velkaa ei ole voinut jäädä – hänen dokumenttejaan ei oteta huomioon – ainoastaan pankin.

Näitä vastaavia tapauksia meillä on kymmeniätuhansia ympäri Suomea; Katinkulta Oy, Konekersantti Oy, Sartiko Oy jne jne

Selityksiä tuomarien toiminnalle voi olla monia; 1. Onko tuomarien ohjeistus 6.5.1992 (Koivisto) edelleen voimassa; ”Instituutioiden tulee voittaa”? 2. Istuvatko pankinjohtajat ja tuomarit samoissa ”leijonissa ja rotareissa” tai ovatko muurariveljiä (jonka toiminta sääntöjensä takia pitäisi kieltää Suomessa)? Säännöt ovat ristiriidassa Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa. 3. Vai ottaako tuomari rahaa vastaan instituutiolta, jotta tekee tietynlaisen päätöksen? 4. Onko Instituutioolla jonkinlainen kiristyskeino tuomariin nähden? Millään muulla tavoin ei voi selittää nykypäivän oikeusistuinten käytäntöjä.

Perustuslaki, European Convention on Human rights ja YK: Ihmisoikeusjulistus

Miten Suomessa rikotaan kansainvälistä lainsäädäntöä? Erityisesti European Convention on Human Rights artiklat sitovat Suomea noudattamaan hyväksymäänsä sopimusta. 90-luvun uhrit ovat velkavankeja omassa kotimaassaan, mutta niin ovat myös perintätoimistojen ikeessä olevat. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä pankkien ja perintätoimistojen uhrit voivat vain haaveilla ja ulosoton lainkunnioitus hämärtyy heille maksetavaan tulospalkkioon, vaikka jokainen alihintainen realisointi tuottaa Suomen valtiolle 3 kertaiset vahingot.

EU:n Ihmisoikeussopimuksen pitäisi taata Suomen kansalaisille mm:

* kidutuksen kielto (3 artikla)
* orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
* oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
* oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
* ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnanvapaus (9 artikla)
* sananvapaus (10 artikla)
* oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
* syrjinnän kielto (14 artikla)
* omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* ne bis in idem, ei syytettä tai rangaistusta kahdesti samassa asiassa (7. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
* oikeus hakea muutosta rikosasiassa (7. lisäpöytäkirja 2 artikla)

Eipä vaan siltä näytä, että tällä Suomea sitovalla sopimuksella olisi mitään käytännön merkitystä. Olen lukenut toistatuhatta haastetta, jossa toinen toistaan mielikuvituksellisempia velkoja yritetään periä paitsi pankkien myös mm. Intrum, Lindorff/Lowell, Alektum, PRA Suomi, jne perintätoimistojen toimesta oikeusistuimissa: 1. 90-luvun velkoja, jotka ovat jo vanhentuneet tai maksettu, 2. 2000 luvun alun maksettuja velkoja tai velkoja, joita ei ole 10 vuoteen peritty (vanhentuneet 3 vuoden säännöllä) 3. jo maksettuja velkoja 4. velkaa, jota ei koskaan ole edes syntynyt. Nämä päätyvät usein yksipuoliseksi tuomioksi, vaikka velallinen itse vastaisikin haasteeseen. Syynä tuomareiden yksipuolinen ajattelu toimia velkojan ehdoilla ja summaarisesti hyväksyä kaikki, mitä nuo ahneet vaan keksivät pyytää.
Muutama lainaus, miten käräjäoikeudet toimivat:

Tapaus A

Kauppakaari 9 luku 11§ toteaa, että velkoja, periessään velkaa, jonka tietää jo maksetuksi (myös aiheeton), vetäköön sakkoa puolet perimästään summasta, sille jolta yritetään periä.
Käräjäsihteerin vastaus: ”Eihän tuollaista lakia on noudatettu tuomioistuimissa enää aikoihin”
Anteeksi kuinka? Meillä siis tuomioistuin ei noudata väärässä velkomuksessa Suomen voimassa olevaa lakia?

Tapaus B

Asiakas, nuori tyttö, teki ns. Viivi Velallisen vastineen Käräjäoikeuteen ja kiisti Intrum Justitian saatavan, koska se oli jo maksettu kokonaan ulosoton kautta, tulospalkkioineen.
Käräjätuomarin vastaus: Et kai sinä aio noin isoa yhtiötä vastaan alkaa taistelemaan – sen kun maksat vaan”
Anteeksi kuinka? Pitääkö siis tuomarin mielestä maksaa lain vastaisesti lasku, jota ei ole, vaan se on maksettu?

Tapaus C

Perintätoimisto Lindorff ( muillakin sama juttu) perii 8 sivuisella hakemuksella väitettyjä velkoja, joissa ei ole velan syntymispäivää, ei korkolaskennan aloituspäiviä, ei minkäänlaisia tietoja perinnän eri vaiheista tai mitään laskuja tai siirtoasiakirjoja. Miten on mahdollista? Vastineeseen käytettiin Viivi Velallismallia, johon perintätoimisto vastasi, vetämällä kanteen pois oikeudesta eli mitään todellista velkaa ei ollut.

Tällainen perintä on erittäin yleistä ja valitettavan usein nämä katteettomat velkomukset menevät läpi tuomioistuimissa ns. summaarisina menettelyinä, koska tuomarit eivät automaattisesti huomioi viranpuolesta kanteessa olevia puutteita, kuten laskujen tai velkakirjojen puuttumista. Tämä on outoa, koska perintälaki vaatii, että velkojan pitää pystyä näyttämään laskut/ velkakirjat, joihin velkomus perustuu. Myös vanhentuminen 3 vuoden säännön perusteella jää usein tuomarilta vaille huomiota, vaikka vanhentumaan päässeen velan periminen on sekin perintälain vastaista.

Tapaukset D.

Oy St-line Ltd, Katinkulta ja Konekersantti, Sartiko jne jne
Näissä tapauksissa voimme todeta, että yrittäjät ja takaajat ovat taistelleet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saadakseen. Jokainen käsittää, että 1,5 miljoonan markan velasta (1988) ei jää 5,5 miljoonan mk:n suorituksilla, jotka pankki on saanut todistettavasti, yli 10 miljoonaa markkaa eli 1,75 miljoonaa velkaa. Kyse on laittomasta perinnästä, joka sekä takaajan että yrityksen tapauksessa rikkoo lähes jokaista EU:n ja YK:n ihmisoikeuksista säädettyä artiklaa

Konekersantin tapauksessa on todettu aukottomasti, Skopin suunnitelleen järjestelmällisen kuvion, jossa ainoa tavoite oli paikata pankinjohtajien SKOP:lle ja Alue SP:lle suuruuden hulluudessaan ottamien valuuttavelkojen aiheuttama kassavaje pankille.

Katinkullan tapaus on surullisen kuuluisa, miten Skopin oma mies muilutettiin tärkeälle paikalle yrityksen johtoon, jotta saatiin vuosikymmeniä suvun hallussa olleet maat ja metsät sekä Lindemanin ja Juurikon perustama upea Katinkulta -kylpylä/ loma-osakekompleksi pankin omaisuudeksi – keinoja kaihtamatta. Syynä sama, kuin Konekersantin tapauksessa.

Sartikon osalta kunnanjohtaja soitti pankinjohtajalle ja halusi, että yrityksen tili suljetaan. Jälkeen on todettu, että yrittäjän tili, jolla oli huomattavasti rahaa, suljettiin laittomasti, koska vain yrittäjä olisi voinut sulkea tilin. Kunnan taholta oli selkeä tavoite siirtää yrittäjän toiminta ”hyvälle ystävälle/ sukulaiselle” ja se taas ei onnistunut, niin kauan, kun yrittäjä maksoi kunnan vuokra-alueen vuokran säännöllisesti. Asialla OP.

Suomen nykyisen hallituksen erityissuojeluksessa on siis laiton pankki- ja perintätoimi, joka aiheuttaa Suomen valtiolle miljardien verotulojen menetyksen vuosittain. Tähän on valjastettu niin tulospalkkioiset ulosotto, tuomioistuinlaitos kuin valvontaviranomaiset – velallisiksi väitetyt eivät saa saada oikeutta, koska joku on näin ohjeistanut 1992.

Nyt on tullut aika muuttaa käytännöt vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sillä maa, joka päästää vallalle anarkian, jossa tavallisen kansalaisen oikeusturva poljetaan maanrakoon, on tuhon oma.

Olaus Petrin ohjein:

”Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena.
Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.
Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”

Hilkka Laikko
vpj, tiedottaja
Velallisten tuki ry

Perintäyhtiöltä lupa pois…

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/kansanedustaja-iloitsee-”vihdoinkin-saatiin-yksi-pois-kiusaamasta-ihmisiä-–-perintäyhtiöltä-vietiin-lupa”/ar-BBRVQjO?ocid=spartanntp

Vihdoin alkaa tapahtua taistelussa perintäyhtiöitä vastaan, iloitsee kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.).

Hän kertoo blogissaan olevansa todella tyytyväinen aluehallintoviraston tuoreeseen päätökseen peruuttaa perintäyhtiö Alektum Oy:lta toimilupa.
”Perintäyhtiö Alektum on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Se on vuoden 2018 aikana kohdistanut perintätoimenpiteitä sellaisiin saataviin, joiden perintä on todettu lainvastaiseksi. Alektum on perinyt lainvastaisia saatavia ja kohtuuttomia perintäkuluja, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, aiheuttanut kansalaisille tarpeettomia kuluja jättäessään yhdistämättä samaan velkasuhteeseen perustuvat saatavat ja pitkittänyt perintää sekä perinyt ostettujen saatavien perintäkuluja lainvastaisesti”, Taavitsainen kirjoittaa.
”Kaiken kukkuraksi Alektum on ihan pokkana jatkanut lainvastaista menettelyään aluehallintovirastolta vuonna 2018 saamiensa useiden lainvoimaisten varoitustenkin jälkeen.”

Taavitsainen kertoo, että hänen luonaan on käynyt useita velkaantuneita kansalaisia kertomassa Alektumin ja muiden perintäyhtiöiden toiminnasta. Taavitsainen on perustanut Ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän.
”Vihdoinkin tämä yksi toimija saatiin pois kiusaamasta ihmisiä. Erityinen kiitos kuuluu niille aktiivisille kansalaisille, jotka jaksoivat vaikeuksiensa keskellä tehdä kanteluja yhtiön toiminnasta”, kansanedustaja toteaa.
”Tämän mahtavammin ei olisi voinut vuosi 2019 alkaa, sillä Alektumin on välittömästi lopetettava kaikki perintätoimintansa. Yhtiön on myös lopetettava perintätoimintansa markkinointi.”

Hän muistuttaa, että perintätoimintaa on harjoitettava lainmukaisesti. Lain mukaan saatavien perinnässä ei saa käyttää velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Hyvä perintätapa

Prof. Heikki Ylikangas: KUNNIAVELKA pankkien kriisin uhreille maksuun

.. näin hehkuttaa Heikki Ylikangas –niminen historianutukija viimeisimmässä kirjassaan: SUOMEN HISTORIN SOLMUKOHDAT, WSOY, Helsinki. 2007

Tässä ote kirjan sivuilta 378 ja 379:

”Lama-ajan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa uskossa, että ne koituisivat maalle eduksi. Se että niin ei tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika kuitenkin muutti myös heidän asemansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostivat osan kaikkitietävää jälkimaailmaa: näkivät ratkaisujensa seuraukset, saattoivat todeta, missä tuli tehtyä virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä se merkitsee – ei mitään. Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä luin odottaa historiantutkijoiden muuttavan aikaisempia tulkintojaan edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi. Tosiasioitten tunnustamista ei tapahtunut myöskään jatkosodan jälkeen. Sodanaikaisten päättäjien mukaan Suomi kävi koko jatkosodan pelkkää puolustussotaa. Tuo väite on nyttemmin täydelleen kumottu, mutta silti sota kelpaa tässä yhteydessä oivalliseksi vertailukohdaksi. Silloin katsottiin, että sotien uhrit – sotalesket ja sotaorvot, invalidit ja kotinsa ja toimeentulonsa menettäneet – olivat oikeutettuja korvauksiin. Kaveria ei jätetä, sattuvasti ja satuttavasti tähdennettiin. Samoin ei ole menetelty suuren laman jälkeen. Tapahtui juuri päinvastoin: laman uhrit – ylivelkaantuneet ihmiset – jätettiin. Heidät selitettiin syypäiksi – jollei nyt sentään lamaan niin ainakin – omaan onnettomuuteensa. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että sotaveteraanit ja –invalidit olisi julistettu jollain tavoin sotasyyllisiksi ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea kuvitelma on monen ylivelkaantuneen osalta muuttaen totisinta totta velkasaneerauksista huolimatta.”

”Vieläkään ei olisi liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiaintilaa.

Jos oli varaa 40 miljardin markan pankkitukeen, tulisi tänään olla varaa tarkistaa vielä kerran laman tuottamien ylivelkaantuneitten asema ja hyvittää se, mikä hyvittää kuuluu. Nimenomaan tässä tarvittaisiin pääministeri Matti Vanhasen peräänkuuluttamaa totuuskomissiota. Tulisi muodostaa asiantuntijaelin, joka hakemuksesta selvittäisi ja esittäisi kenelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia menetyksistään, kenelle ei. Suomi tulkitsi inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti tuolle piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa omille kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi sitä oikeaa isänmaallisuutta, jota Kalevi Sorsa väitti puuttuvan niiltä, jotka aikoinaan vaativat markan devalvointia.”

”Parempi myöhään kuin ei silloinkaan”

Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus.

Historiantutkija Heikki Ylikankaan osuutta ”Ison laman” menettelyissä ei pidä unohtaa.
Ylikangas osallistui presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 Linnassa järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen ns. ”Koiviston konklaaviin” tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Teemoina olivat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Ohjelman mukaan keskustelu rakentui ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon ja toisen teeman osalta yhteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 – 3 valmisteltuun kommenttipuheenvuoroon (noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käytti valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Alustustukset: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola.
Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin Scheinin, SA

Oikeuspoliittisen tilaisuuteen osallistuneilta pyysin –tutkinnallisesti – kommentointia sähköpostitse ja postin välityksellä.
Heikki Ylikangas tunnusti osallisuutensa ja luonnehti tilaisuutta vastauksessaan:

”Koivisto painosti Korkeinta oikeutta”

Ylikankaan vastauksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.”
Ylikankaan vastaus jatkuu: ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään.”

Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.

Ylikankaan loppupäätelmä kuului: ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen.”

Ylikankaan lanseeraama kunniavelka-ajatus on kaunis ja kunnioitettava; mutta taustalla väijyy epäilyttävä tunne historiantutkija Heikki Ylikankaan omantunnon kiillotuksesta.

Sallikaa minun olla epäilyssäni väärässä.

Kalevi Kannus

Puhallus perintätoimistoilta

Jo on aikoihin eletty! Oikeuslaitoksemme ovat täynnä perintätoimistojen kanteita, mutta oikeuslaitoksemme eivät tiedä kantajaa ja kantajien kotikuntaa tai maata.

Helsingin käräjäoikeus on ilmoittanut asiakkaalle, joka oli kiistänyt kanteen, ettei se tiedä, kuka kantaja on ja kantajan kotimaa on Pohjoismaat.

Tässä taitaa nyt olla suurempi puhallus perintätoimistojen taholta ja oikeuslaitokset tekevät yksipuolisia tuomioita asiassa ilman kantajaa ja ilman kohdemaata tai kotikuntaa. Eikö tämä nyt ole rahanpesua jos mikä ja tätä harjoittavat käräjäoikeudet.

Ei siis ole ihme, että ulosotossa on 550.000 asiakasta, kun oikeuslaitokset eivät edes selvitä kantajaa eikä maata, mihin rahat menevät. Kenen tilille rahat näin päätyvät?

Helsingin käräjäoikeus oli sanonut, että näitä tapauksia on satoja, joten eikö tässä nyt olisi jo rikostutkinnan paikka? Kuinka monella on sellainen haaste käräjille, jossa ei ole kantajaa yksilöity?

VELKAVANGIT SUOMESSA – LISÄÄ TULEE JOKA PÄIVÄ

Hilkka Laikko: Eriarvoisuus tuloerot Sipilän hallitus Finanssimarkkinoiden järjestäytynyt rikollisuus Suomen velkaantuminen

Suomiko hyvinvointivaltio?

Jokainen vallassa oleva poliitikko selittää mediassa, kuinka hyvin meillä asiat ”hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa” on ja tutkimuksia ja huipputapaamisia maksetaan kilvan, jotta saadaan kansainvälisesti näkyvyyttä, kuinka olemme maailman tai ainakin Euroopan ytimessä maailman onnellisin kansa. Tätä harhaa tukee poliittisesti johdettu media, joka on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa – ainakin, jos katsoo irtisanottujen tai itse irtisanoutuneiden kriittisten toimittajien määrää. Kunnioitan heitä, sillä valheessa voi elää hetken, mutta ei koko elämäänsä. Velkakellon mukaan Suomen valtionvelka on n. 107 miljardia, joka tarkoittaa, että Sinä olet velkaa noin 20 tuhatta euroa, vauvasta vaariin. Itsemurhia tapahtuu joka päivä – päin rekkaa, kun kukaan ei enää auta – ei sosiaalitoimisto – ei Kela. 70-vuotias mamma aiotaan heittää asunnostaan kadulle Espoossa- Sipilä otatko tunnollesi uskovaisena ihmisenä ko tapauksen?

1. Demokratia
13.6.2017 Perussuomalaisilla oli demokraattisten periaatteiden mukaan puheenjohtajavaalit, joiden lopputulos oli Timo Soinille pettymys, koska hänen ehdokkaansa Sampo Terho ei päässyt vallankahvaan. Vain vähän ennen PS puheenjohtajavaaleja Terhosta tehtiin Eurooppa- ja Kulttuuriministeri hallitukseen – huomio Perussuomalaisena! Muita PS -puolueen ministereitä ovat; Pirkko Mattila, Jari Lindström, Jussi Niinistö, ja Timo Soini.
Kun äänestäjät demokraattisesti valitsivat , että Jussi Halla-aho on ylivoimaisesti puolueen uusi johtaja, mitä tapahtui? Hillotolppahillerit päättivät pitää ministeripaikkansa, vaikka hallituksen olisi pitänyt hajota valtiosääntömme mukaan, kuten jopa presidenttimme totesi ”hallitukset voivat hajota, mutta se ei välttämättä tarkoita eduskunnan hajoamista ja uusia vaaleja”. Yllättäen ”tyhjät tynnyrit kolisevat eniten Soini” perusti uuden ryhmän eduskuntaan, josta myöhemmin tuli ”Siniset”. Ritva ”Kike” Elomaa meni hetkeksi ”halpaan”, mutta palasi takaisin Perussuomalaisiin, Kaj Turunen siirtyi Kokoomuksen riveihin.

Julkisuudessa näimme episodin, jossa Sipilän virka-asunnolla kävi Soinin lähin avustaja palaten ulos auton takakontissa vain päivää ennen, kun kerrottiin, että Soinin ryhmä on perustanut uuden ryhmän eduskuntaan. Äänestäjänsä pettäneet ”hillotolppalaiset” hyväksyttiin hallitukseen, vaikka heitä ei ollut kukaan äänestänyt eduskuntaan ”Sinisinä”, joksi he myöhemmin itsensä rekisteröivät. Hallituksen olisi pitänyt hajota ja uuden hallituksenmuodostajan astua kehiin – se olisi ollut demokratiaa ja kansan tahto.

Nyt nämä samat demokratian murentajat ja lain vastaisesti toimivat tahot haluavat murentaa oikeusvaltion – ja hyvinvointivaltion perusteet sekä demokratian.

Sipilän hallitus on vallassa sekä lain, valtiosäännön että demokratian vastaisesti. Ehkä olisi ollut parasta, että pääministeri Sipilän uhkaus 5.11.2015 ” Jos ei Sote-sopua löydy, kävelen aamulla presidentin luokse” – olisi ollut ehkä parasta Suomen pienelle kansalle. Eipä näytä kovin hyvältä nämä nykyiset uhkailut, että tulee lisää kustannuksia, jos ei Sote ei toteudu ” nimerkillä Päivi Nerg”.

Sipilän hallitus ei nauti demokratian mukaista, äänestykseen perustuvaa luottamusta, vaan se perustaa valtansa uhkailuun, pelotteluun …ja pelottelua kasvatetaan suosiollisen median avustuksella, mitä hirveää tapahtuu, jos Perussuomalaiset saavat vallan.

Väitän, että terve järkiajattelu palaa tämän maan asioiden hoitoon, kuten suurin osa kansalaisistamme haluaa, kun heille ensin kerrotaan totuudenmukaisesti, missä jamassa tämä maa todellisuudessa on ja tehdään yhdessä – koko kansa – töitä sen eteen, että jokainen ”siipiveikko” maksaa takaisin, mitä on kansalta varastanut.

2. Hyvinvointivaltio ? Mistä kaikki alkoi?
Eletään vuotta 1991, jolloin Esko Aho (kesk,) ja Iiro Viinanen (kok.) hallitus oli vallassa ja presidenttinä oli Mauno Koivisto (Sdp). Devalvaatio jouduttiin tekemään, koska pankit olivat ottaneet ohi Suomen Pankin määräysten liikaa velkaa Suomeen. Syntipukiksi tehtiin SKOP, mutta…olivatko muut pankit yhtään parempia – eivät. Nykyisin jo Danske Bank ja Nordea ovat jääneet kiinni rahanpesusta, mutta eipä meidän ”osuustoiminnallinen OP” ole yhtään parempi. Tuhottuja perheitä tulee koko ajan lisää, koska nämä pankit eivät noudata pantinhaltijan velvollisuutta säilyttää omaisuuden arvo ja ulosottojärjestelmää ei valvo tässä maassa kukaan – ei edes korruptoinut oikeuslaitos.

90-luvulla tuhottiin 65000 elinkelpoista yritystä ja sen seurauksena syntyi Aho-Viinanen (Kesk-Kok) hallituksen väärän talouspolitiikan kautta 600 000 työtöntä, joilla osalla asuntovelat kaatuivat niskaan – sama on odotettavissa nyt – vain 26 vuotta myöhemmin. 90-luvun lamauhrit eivät ole saaneet oikeutta vieläkään, joten nykylaman uhreille ei ole sitä luvassa, koska 90-luvulla alkanut lainvastainen käytäntö on edelleen vallalla.

3. Omaisuuden suoja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Pantinhaltijan velvollisuus on säilyttää omaisuuden arvo – näin lain mukaan. Se ei ole yhdenkään yritys-, asunto-, tai muunkaan velkavaikeuksiin joutuneen velallisen kohdalla toteutunut sitten 90-luvun – kiitos Esko Ahon hallituksen ja sillloisen presidentti Koiviston 6.5.1992 määräyksen, joka edelleen vaikuttaa mm. summaarisen menettelyn kautta ”Instituutioiden pitää voittaa ja yksityisten ihmisten hävitä”. Missä siis on oikeudenmukaisuus, kun tavallisia, rehellisiä tuomitaan oikeudessa häviämään omaisuutensa laittomasti toimivalle pankille tai perintäyhtiölle, vaikka velka on jo maksettu tai lähes maksettu ja yllättäen hänet tuomitaan maksamaan 10.kertaisesti alkuperäinen velkasumma kokonaan uudelleen? Tämä – hyvä lukija on faktaa.

1988 1,5 miljoonan markan ( nykyisin 252 281,89€) velka, josta oli maksettu jo 250 000 markkaa (42 034,33 €) vuoteen 1992 mennessä. Vakuutena oli 3 980 000 markan laiva ( 669 387,97 euroa) sekä kaksi mökkiä ja yksi ok – talo – yhteensä vakuudet takaajan lisäksi olivat siis nelinkertaisesti velan määrä. Vuonna 1994 pankki onnistui saamaan laittomasti omaisuudet haltuunsa tasan 0 – markalla, jonka jälkeen eri vaiheiden kautta, yrittäjä/ takaaja on yrittänyt saada oikeutta vuoteen 2018 ja jatkuu edelleen – saamatta oikeutta vieläkään, mutta periksi hän ei rikollisten edessä anna. Nykyisin tämä prosessipetoksilla operoiva OP pankki väittää, että yrittäjän velka on 1 762 368,00 € eli markkoina 10 478 564, 29 up to date. Se siitä ja oikeusvaltiosta. Yrittäjälle tuli erittäin tuhoisaksi ottaa yrityslaina OP leirin pankista 1988 ja työllistää 27 ihmistä vakituisesti ja muutama muu extra 1988-1993 välillä. Oma elämä ja työntekijöiden tulevaisuus tuhottiin hetkessä, koska yksi ainoa mies ”kyll se siit” -Koivisto tuhosi Suomen oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuden. Yhtään paremmin eivät pärjää Nordea tai Danske, kuten olemme jo heidän ”kuvioistaan” saaneet lukea julkisuudessa – rahanpesua. Milloin Suomessa herätään lopultakin perkaamaan laittomasti toimivien perintätoimistojen ja pankkien harjoittama veronkierto ja rahanpesu, jossa koko ajan viedään suomalaista rahaa ohi Suomen valtion verojärjestelmän kasvottomille veroparatiisiyhtiöille ja erityisesti niiden omistajille?

Yhteiskunnallisesti on kuitenkin paljon tärkeämpää jokaisen äänestäjän ymmärtää, mitä Sinä veronmaksajana menetät, kun yhteiskunnassamme toimii yhä enemmän veronkiertäjiä, jotka vievät Suomen valtion verotuloja veroparatiiseihin, julkisen valvonnan ulottumattomiin ”hallintarekisterilain” varjossa. Viranomaisethan eivät meillä uskalla mennä pankkien tai perintäyhtiöiden konttoreihin tutkimaan katteettomia järjestelemättömiä luottoja, jotka ovat roikkuneet yli 26 vuotta mm. yhden ja saman pankin tilinpäätöksissä.

Konekersantti/ Olli Puolitaival, Katinkulta / Pertti Lindeman, Alavuuden Talotehdas/ Erkki Aho, Oy ST-Line Ltd, Tatu Hoikkala, Frykman, Tiainen, Haverinen, Vallamo, Niemelä jne jne lista on loputon yli 66 000 rehellisestä yrittäjästä, joilla oli omaa omaisuutta ja kova halu yrittää ja työllistää. Pankit viis välittivät Suomen valtiontaloudesta ja vielä vähemmän asiakkaistaan, kun ulkomaan valuutan rahahanat aukesivat. Keskuspankit ottivat lainaa täysin surutta ulkomailta ja sitä työnnettiin ulos jokaisesta pikkupankista keskuspankin määräyksestä ”persaukisille kadunmiehille” ohi Suomen Pankin määräysten.

Hallituksen – siis Esko Ahon ja Iiro Viinasen hallitus – päätöksellä laittomasti toimineet pankit pelastettiin pankkituella ja rehelliset yrittäjät tuomittiin Koiviston ohjeistuksella ja aiheutettiin 600 000 ihmisen työttömyys ja 14 500 ihmisen itsemurha- aalto, jolle jopa 1917 kansalaissota jää toiseksi. Nämä ihmiset maksavat edelleen ja heidät tuomitaan, vaikka jopa presidentti Niinistö on todennut – tosin CNN kanavalle 2015- että 90-luvulla Suomessa toimittiin väärin ja nämä ihmiset ovat ansainneet kompensaation eli korvauksen.

Minä vaadin yhtenä sijaiskärsijänä, että 90-luku tutkitaan ja todelliset rikolliset saatetaan vastuuseen – nyt en tarkoita poliittista vastuuta – vaan todellista taloudellista vastuuta sekä Suomen valtiolle että erityisesti näille jo lähes 30 vuotta kärsineille uhreille. Seuraavien vaalien ne ehdokkaat, jotka todella haluavat nykyisen velanperintähelvetin päättyvän rehellistä kansaamme kohtaan, sitoutuvat puhdistamaan tämän maan velanperintärikollisista – saavat nimensä julki, jokaisessa julkaisussa, jonka teen tästä päivästä vaaleihin asti.

Minulla on vain yksi pyyntö koko kansan puolesta – älkää valehdelko ennen vaaleja.

4. Perintäyhtiöiden ja pikavipifirmojen yhteydet rahanpesupankkeihin

Mitä tapahtui seuraavien hallitusten aikana? Kukaan ei puuttunut 90-luvun uhrien tilanteeseen, ainoastaan Liisa Jaakonsaari huomasi joskus 97, että pankkituki -piikki on edelleen auki…..no Liisaseni…se on edelleen auki.
Tuli Lipposen hallitus ja kas kummaa Suvi Anne Siimes ja 8 muuta talouspoliittisen valiokunnan jäsentä , jotka itse päättivät, että 90-luvun uhreista pitää päästä eroon myymällä heidät 31.3.2000 velkaorjiksi C&A Finlandille ja Aktiv Hansalle. Osa 90-luvun uhreista jäi edelleen Arsenal Oy:n ikeeseen, joka edelleen velkoo 90-luvun perusteella ihmisiä, jotta saavat omille lakitoimistoilleen tuloja laittomien perintäoikeudenkäyntien kautta ja uhrit, jotka ovat jo ajat sitten maksaneet kaikki mahdolliset saatavat pankille, ovat edelleen saman määrän velkaa, kuin olivat 1980 – luvulla – suorituksista viis. Missä ovat siis tilitykset, jotka kertoisivat, missä ovat suorituksista kertyneet varat? Vrt Rikoslaki ja törkeä kiskonta/ kavallus.

Ostajat aloittivat Suomen historiassa uskomattoman kierrätystoiminnan, joissa erään oululaispolitiikon ” Isokadun ihmisroskat” toteutuivat, jo ennen, kuin tuo potkut saanut nainen edes avasi suutaan.

Laitilalainen takaaja takasi 90-luvulla erään yrittäjän lainan. Kun vaikeudet tulivat 1994, SYP sai tuomiolle sekä yrittäjän, että takaajat. Yrittäjä pääsi vapaaksi 2006 velkasaneerauksen kautta, mutta pettäen takaajan edes mainitsematta häntä velkasaneerauksessa mahdollisena regressioikeusvelkojana.
Siimes-Lipponen myivät kylmästi, tutkimatta edes oliko väitetty velka jo maksettu, velkaorjiksi 57 000 suomalaista – em. takaaja mukana.

2001 ko. takaaja haki itse velkajärjestelyä, jossa vastustaja oli C&A Finland, mutta juuri, kun takaaja luuli päässeensä ikeestä 2006, velkojaksi muuttui toinen ostajista Aktiv Hansa ja kaikki alkoi alusta. 2008 molemmat em. yhtiöt ilmoittivat, että C&A Finlandista on tullut Aktiv Kapital Portfolio ja Aktiv Hansasta Aktiv Kapital, ja taas alkoi kaikki alusta…..No sitten 2013 vaihtui perijäksi PRA Suomi ja sittemmin PRA Group ja minä odotan, koska laittomasti toimiva emoyhteisö PRA International siirtyy tämän 90-luvulla tutun yrittäjän takauspaperiin nimensä vetäneen takaajan perijäksi. Kyse on rikollisuudesta, jossa ko emoyhtiö on saanut Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta toiminnasta ja korvausvelvollisuuden uhreille – Suomessa kukaan ei puutu. Sipilä suojelee tätä laitonta järjestelmää, koska on kieltäytynyt ottamasta 90-luvun uhrien asiaa hallituksen käsittelyyn Toimi Kankaanniemen perustellusta esityksestä huolimatta.

5. Nykytilanne

Velanperintähelvetti on jo lähes 600 000 tuhannen ulostotossa olevan ihmisen painajainen, vielä enemmän ihmisiä on ikeessä perintätoimistojen Lindorff, Lowell, Intrum, Alektum, OK- perintä jne. Aina, kun nämä jäävät kiinni laittomuuksista, ne vaihtavat nimeä tai omistajaa. Etelä Suomen Avi on täysin tehoton, vaikka joskus onnistumme jollekin perintätoimistolle saamaan perintäluvan menetyksen – samat ihmiset jatkavat perintää – eri yhtiönimellä.
Suomen Lakia, Perustuslakia, European Convention on Human rights tai YK Ihmisoikeussopimusta Suomessa ei noudata oikeuslaitos, ulosottojärjestelmä, ei poliisi, ei viranomaiset eikä virkamiehet.
Kysyn jokaiselta seuraavaan eduskuntaan aikovalta, kumpi on tärkeämpää: Oma etu – vai valtion ja kansalaisten etu? Oletko valmis palauttamaan omalla toiminnallasi oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen lain kunnioituksen tähän isänmaahamme?

Mikä ei ole kohtuus älköön olko lakikaan – eikä oikeuskäytäntö!

Hilkka Laikko
Velallisten Tuki ry
vpj ja tiedottaja

Verottajan suhtautuminen arvonlisäveronpalautuksiin?

Liisa Mariapori

Verohallinto ilmoittaa käsittelevänsä arvonlisäveronpalautukset FIFO-periaatteen mukaisesti eli vanhimmat ensin. Minä tässä ihmettelen, että mitenkähän monta yritystä menee konkurssiin tämän Verohallinnon periaatteen johdosta. Asiakkaani on taistellut vuodesta 2010 lähtien noin 366.000 €:n arvonlisäveron palautuksesta, joka Verohallinto tulkitsi asian ei vähennyskelpoiseksi.
 
Helsingin hallinto-oikeus päätti kuitenkin tammikuussa 2016, että asiakas oli oikeassa ja poisti ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Nyt asia on edelleen käsittelemättä, eikä yhtiö ole vieläkään saanut rahojaan, vaan tuo 366.000 jatkaa kasvamistaan joka päivä 7 %:n korolla ja 7 %:n viivästyskorolla.
 
Ei mikään yritys pysy Verohallinnon toimien takia pystyssä, kun palautettavien rahojen palautus kestää seitsemän vuotta ja enemmän vain verotarkastajien asiassa tekemisen lakiin perustumattomien johtopäätösten takia. Verohallinnosta pitäisikin kiireesti koko tarkastusyksikkö lopettaa ja samalla tulisi lopettaa koko Virke työryhmä, jotta yritystoiminta Suomessa pääsisi elpymään. Nyt nämä molemmat yksiköt tuottavat vain vahkinoa koko yhteiskunnalle virheellisillä tarkastuskertomuksillaan, joista yrittäjä sitten joutuu valittamaan 10-30 vuotta, eikä sittenkään saa oikeutta. Onko tässä oikeasti mitään järkeä?
 
Palautuskoron määrä pitäisi olla sama kuin viivästyskoron määrä, koska muutoin ei yhdenvertaisuusperiaatte verotuksessa toteudu.

Konklaavin historiaa – uudelleen lämmitettynä

On sangen mielenkiintoista mitä ovat KONKLAAVIN vaiheet kahdenkymmenenviiden (25) -vuoden ajansaatossa. Alla olevan artikkelin julkaisin verkkolehden silloisessa formaatissa viisitoista vuotta sitten 2002 ja 2005 julkaistiin OPLK-ryhmän Laman ja Rahan Pelurit -selvitys. Molemmat nonsoleerattiin, suhtauduttiin alentuvasti ja vaiettiin, etenkin ”korkeasti oikeutta oppineiden” taholla.
 

Nytkö on koettavissa häivähdys uudesta julkisuudesta?


 

klik…> TÄSTÄ Karjalan kuvalehden artikkeliin,

 

* * *

 
 
KONKLAAVISTA on kyselty alkuperäisiä lähdetietoja. Pankkien kriisin, eli 1990-luvun kotimaisen laman tutkimista varten asiatietoja 6.5.1992 Linnassa pidetystä seminaarista ei ole saatu…
 
Julkaisen tässä keväällä 2002 haltuuni saamani em. seminaarin, erityisavustaja Martti Mannisen allekirjoittaman kutsukirjeen sivut; reunamerkinnät ovat ilmeisesti Mannisen. Seminaaria ja sen asiatietoja ei ole alkujaan määrätty salaiseksi, mutta kansliapäätöksella 30.7.2002 tapahtuma on määrätty salattavaksi. Miksi?
 
Konklaavi-seminaarin ohjaus pankkioikeudenkäynneille on ollut seurauksiltaan joukkotuhontaan verrattavaa…
 
Kutsukirjeen ensimmäinen sivu on päivätty 14.04.1992
 

 
Kutsukirjeen toinen sivu on päivätty 16.04.1992

 
Presidentti Mauno Koivistolle lähetin tutkimusryhmämme puolesta keväällä 2002 seuraan kirjeen:
 
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
 
Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Tilaisuuden teemoina olivat:

1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
 
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
 
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
 
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
 
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
 
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin
.
 
***
 
Tasavallan presidentin kansliasta sain 30.7.2002 tämän kansliapäätöksen, jonka on tasavallan presientti Tarja Halosen kanssa allekirjoittanut (asianosaisena) eritysavustaja Martti Manninen:
 
Kts… http://www.promerit.net/2013/01/presidentti-koiviston-haastattelu-21-8-1992/
 

 

Pelurit * E-kirjat heti luettavaksi <- haku
 


 
Konklaavi esiteltiin Jyväskylässä joulukuussa 2002. DVD -video 1.osa
 

Saatavan (verovelan) lopullinen vanhentuminen

https://oikeus.fi/ulosotto/fi/index/ulosotto/taytantoonpanokelpoisuudenmaaraaikajasaatavanlopullinenvanhentuminen.html
 
U LOSOTTO
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika ja saatavan lopullinen vanhentuminen
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ulosottokaaressa. Ulosottoperuste (esim. käräjäoikeuden tuomio tai yksipuolinen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
 
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen ulosottokaaren mukaan määräajan umpeenkuluminen tarkoittaa myös saatavan lopullista vanhentumista. Mikäli ennen määräajan päättymistä saatava on ulosmitattu jostain omaisuudesta, voidaan saatavaa periä vielä tästä kyseisestä omaisuudesta, ei kuitenkaan palkasta, eläkkeestä tai muusta toistuvaistulosta.
 
Määräajan päättymisen oikeusvaikutukset
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan päättymisen jälkeen saatavaa ei voida velkoa enää millään muullakaan tavalla, vaan saatava on vanhentunut lopullisesti. Saatavaa ei voida periä enää esimerkiksi perintätoimiston toimesta eikä sitä voida enää vanhentumisen jälkeen periä kuolinpesän omaisuudesta. Tätä määräaikaa ei voida katkaista. Velkojalla on kuitenkin oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksusaantia siten, että hän on esimerkiksi kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan, salannut tietoja tai antanut vääriä tietoja taloudellisesta asemastaan tms. Velkojan on nostettava tällainen kanne viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä.
Vanhentumisen ja määräajan välisestä suhteesta
 
Ulosottokaaren mukaisesta täytäntöönpanon määräaikaisuudesta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta on pidettävä erillään velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) mukainen velan vanhentuminen. Vanhentumislaki säätelee yleistä velan vanhentumista ja niihin liittyviä vanhentumisaikoja sekä vanhentumisen katkaisemista.
 
Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta eräpäivästä. Sen jälkeen kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai esimerkiksi yksipuolinen tuomio, on vanhentumisaika viisi vuotta tuomion antamisesta. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti ja viranomaistoimin. Pääsääntöisesti asian vireilletulo ulosotossa katkaisee velan vanhentumisen ja uusi entisen pituinen vanhentumisaika alkaa kun ulosoton vireilläolo päättyy. Täytäntöönpanon määräaikaisuus asettaa kuitenkin ehdottoman rajan sille, kuinka kauan saatavaa voidaan periä ulosotossa ja milloin saatava lopullisesti vanhentuu.
 
Velan erääntymisestä laskettava vanhentumisaika
Vuoden 2015 alusta tuli voimaan säännös velan lopullisesta vanhentumisesta, joka lasketaan velan erääntymisestä. Ennen lakimuutoksen voimaantuloa velkoja saattoi periä velkaa määräämättömän ajan, jos hän katkaisi velan vanhentumisen kolmen vuoden välein, eikä hakenut velallista vastaan ulosottoperustetta. Lakimuutoksen jälkeen myös tällaisille veloille tuli lopullinen vanhentumisaika.
 
Velan erääntymispäivästä laskettava vanhentumisaika on 20 vuotta. Jos velkojana on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Tätä vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Säännös koskee luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa rahavelkaa.
Vanhentumista koskevia uusia säännöksiä sovelletaan rajoitetusti taannehtivasti. Lain voimaan tullessa vanhentumisajasta katsotaan kuluneen enintään 15 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että velkoja voi periä saataviaan lain voimaantulon jälkeen vielä 5 tai 10 vuotta.
 
Ulosotossa ei oteta automaattisesti huomioon velan erääntymisestä laskettavaa vanhentumista, vaan velallisen on vedottava siihen ja esitettävä erääntymisestä selvitys.
 

* * *

 

Milloin verot ja muut julkisoikeudelliset maksut vanhenevat?

 
http://www.porttivapauteen.fi/neuvonta/usein_kysyttya/milloin_verot_ja_muut_julkisoikeudelliset_maksut_vanhenevat#.WN9nvVQxksY.facebook
 
Verot ja julkisoikeudelliset maksut vanhentuvat 5 vuoden kuluttua seuraavan vuoden alussa, siitä päivästä laskien, jolloin maksu on määrätty tai maksuunpantu. Muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt.
Esimerkki: Vuoden 2010 verojen maksuunpano tapahtuu 2011 vuoden lokakuussa. Vanhenemisaika alkaa vuodesta 2012 ja vero vanhenee, kun vuosi 2016 vaihtuu vuodeksi 2017.
 
Julkisoikeudelliset tai niihin rinnastettavat maksut ovat lailla tai asetuksella säädetty suoraan ulosottokelpoisiksi ilman tuomioistuimen päätöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
televisiomaksut 
vahinkovakuutusmaksut 
päivähoitomaksut 
julkiset terveyskeskus-, poliklinikka-, sairaala-, hammas-, koti- ja laitoshoidon maksut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut 
joukkoliikenteen tarkastusmaksut 
pysäköintivirhemaksut 
tullin maksut 
ajoneuvovero 
oikeusapumaksut 
tuomioistuinmaksut
valtion takaama opintolaina

 

Liisa Mariapori. Yrittäjien oikeusturva verotarkastus-kertomuksissa

Yrittäjien oikeusturvan
ja
harkintavallan ulottuvuus
verotarkastuksissa

 
Nyt olisi se aika, että yrittäjien itsensä pitäisi ruveta vaatimaan, että heidän oikeusturvansa pitää saada kuntoon.
Näin ei voida jatkaa.
 
Kirjan hinta 35,- euroa + postikulut, laskun yhteydessä. Huomioi kassalla merkitä piste palloon ”maksu toimitettaessa”.
 
TILAUS verkkokaupasta http://www.promerit.net/tuote/liisa-mariapori-yrittajien-oikeusturva-verotarkastuskertomuksissa/
 

 

Kirjan lähettää ja laskuttaa tekijä itse Liisa Mariapori Rovaniemeltä…