Aihearkisto: Himmelistä elämän

Piia Ristikankare lähti kotoaan 30 vuotta sitten ja …

Piia Ristikankare lähti kotoaan 30 vuotta sitten ja katosi jäljettömiin, jotkut väittävät nähneensä Piian katoamisiltana – ”Meille on tullut ihan valtava määrä vihjeitä”

© Toimittanut MTV
15-vuotiaan Piia Ristikankareen katoamisesta tuli toissa sunnuntaina kuluneeksi 30 vuotta. Keskusrikospoliisi on viime keväästä saakka tutkinut tapausta tiiviisti ja saanut paljon uusiakin vihjeitä tytön katoamiseen liittyen.

Heikki Ristikankareen tytär Piia, 15, katosi 30 vuotta sitten – aktiiviset murhatutkimukset aloitettu nyt uudelleen
Poliisi tutkii tapausta murhana, mutta Piian ruumista ei ole koskaan löydetty. Tutkinnanjohtaja on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että juttu selviää vielä.
– Viime kevään jälkeen meille on tullut ihan valtava määrä vihjeitä. Aina kun tapaus on esillä julkisuudessa, saamme uusia vihjeitä, rikoskomisario Kimmo Heinonen keskusrikospoliisista kertoo.
– En pidä ollenkaan mahdottomana, että juttu selviää vielä. Hankalaa se on ja erityisen haasteellista, koska Piian katoamisesta on kulunut niin pitkä aika ja ihmisten muistikuvat heikkenevät ajan kuluessa.
Lähti kotoaan riidan jälkeen
Virallisesti Piia Ristikankare on julistettu kuolleeksi ja hänen kuolinpäiväkseen on merkitty 1. tammikuuta vuonna 2011. Hänen kohtalonsa on kuitenkin täysin avoin.
Piia katosi kotoaan Varsinais-Suomen Piikkiöstä perjantai-iltana 7. lokakuuta 1988 riideltyään veljensä kanssa kaukosäätimestä. Tytöstä ei ole ainuttakaan luotettavaa havaintoa kotoa lähdön jälkeen.
Tytön poistuminen kotoa perustuu isän ja pikkuveljen kertomukseen, mutta poliisi pitää sitä luotettavana.
– Mitään varmaa havaintoa Piiasta ei ole tuon illan jälkeen. Veli ja isä kertovat hänen lähteneen kotoa ja luotamme siihen tietoon. Erilaisia huhuja liikkuu hänen näkemisestään vielä sen jälkeen, mutta niitä ei ole saatu varmistettua, Heinonen sanoo.
Nuorisotalolla olleita pyydetään ilmoittautumaan
Poliisi sai alkukesästä tietoonsa, että Pontelan nuorisotalolla Piian kotitalon läheisyydessä oli katoamisiltana joukkotappelu, jonka seurauksena disko jouduttiin sulkemaan tavallista aikaisemmin.
Kyse ei ollut mistään tavanomaisesta nujakasta, sillä poliisikin oli käynyt paikalla ja ilmeisesti pari ihmistä oli saanut pahoinpitelystä sakkotuomionkin. Muutama ihminen oli joutunut sairaalaan.
Vanhojen asiakirjojen perusteella poliisi voi saada yhteyden sellaisiin ihmisiin, jotka olivat varmasti paikalla nuorisotalolla Piian katoamisiltana, mutta dokumenttien kaivaminen arkistoista on erittäin työlästä.
– Sellaisia huhuja ja väitteitä liikkuu, että Piia olisi nähty kulkemassa Pontelan ohi, mutta me emme tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi kertonut nähneensä hänet. Seuraavana yritämme saada selville ihmisiä, jotka tällaista kertovat.
Tutkinnanjohtaja toivoo Pontelassa diskoiltana paikalla olleita olemaan suoraan yhteydessä poliisiin.
– Meillä on iso prioriteetti saada selville näitä ihmisiä. Se helpottaisi kovasti meidän työtämme, jos he olisivat itse yhteydessä meihin, Heinonen toivoo.
Poliisi on kuullut viime kesän jälkeen tuoreiden yhteydenottojen tiimoilta useita ihmisiä, mutta kuultavia on vielä lisää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Piia Ristikankare oli 15-vuotias kadotessaan. Jos hän eläisi, hän olisi nyt 45-vuotias.

Perhettä ei ole syytä epäillä
Ristikankareen perheen kotitalo Kaarinan Piikkiössä käytiin läpi ruumiskoirien kanssa viime keväänä. Operaation syynä oli se, ettei dokumentteja aiemmista tutkimuksista talossa löytynyt.
Mitään merkkejä Piian kohtalosta ei kuitenkaan löytynyt.
Poliisi tutkii todennäköisesti talon vielä kerran perusteellisesti niin, että poliisille tulee täysi varmuus siitä, ettei rakennuksesta tai sen lähistöstä löydy merkkiäkään Piiasta.
– Sitkeästi liikkuu edelleen sellaisia huhuja, että perhe olisi tehnyt Piialle jotain, joten nämä toimenpiteet tehdään, jotta saadaan katkaistua ikäviltä huhuilta siivet. Mikään ei osoita siihen suuntaan, että Piian perhettä olisi syytä epäillä mistään, Heinonen sanoo tiukasti.
Isä on auttanut tutkintaa
Tutkinnanjohtajan mukaan Piian isä Heikki Ristikankare on ollut avuksi tutkinnassa ja hän pitää säännöllisesti yhteyttä poliisiin.
– Hän soittelee saamiaan vihjeitä meille ja on ehdottoman avulias. Kaikki puhuu sen suuntaan, että perheenjäsenet ovat uhreja tässä asiassa.
Heikki Ristikankare asuu edelleen samassa talossa, mistä Piia katosi 30 vuotta sitten. Välillä hän asui hetken aikaa muualla, mutta palasi sittemmin asumaan takaisin samaan taloon.
Alkukesästä poliisi kävi Ristikankareen luona ja otti talosta talteen Piian meikkipussin. Siitä on tarkoitus taltioida Piian DNA, jos joskus myöhemmin tulisi jotain, mihin sitä voisi verrata. DNA-näytteen taltiointi on vielä kesken.
Perhe oli uskonnollinen
Vuosien tutkinnan aikana poliisille on selvinnyt, että Piia oli joukossa hiljainen, helposti tulistuva ja uskonnollinen. Perhe kuului Jehovan todistajiin.
Läheinen ystävä tunsi Piian höpöttäjänä ja touhukkaana sekä velvollisuudentuntoisena. Piia hoiti usein kolmevuotiasta pikkuveljeään.
Piian vanhemmat olivat eronneet ja äiti oli muuttanut pois kotoa muutama vuosi ennen tyttärensä katoamista. Äiti kuoli muutama vuosi Piian katoamisen jälkeen.
Koulukiusattu, mutta ei yksinäinen
Poliisin mukaan Piialla oli kavereita, mutta ei liiaksi asti. Tyttö ei ollut kuitenkaan yksinäinen.
Vasta hiljattain tutkinnassa selvisi, että Piiaa oli myös kiusattu. Siitä Piia ei kuitenkaan kertonut päiväkirjassaan.
– Olemme puhuttaneet Piian ystäviä ja koulukavereita ja tutkinnassa on saatu vahvistettua, että hän oli ainakin jossain määrin kiusattu. Hänen luonteelleen oli tyypillistä, että hän ei antanut sen häiritä itseään. Ehkä sen takia se ei myöskään ilmene päiväkirjasta, Heinonen kertoo.
Vain vähän ennen katoamistaan, alkusyksystä 1988 Piia aloitti opiskelun ammattikoulussa Turussa. Poliisilla ei ole tiedossa, että Piiaa olisi kiusattu uudessa koulussa.
– Uskoisin, että kiusaamista oli yläasteella. Hän oli vasta syksyllä aloittanut ammattikoulun ja näytti siltä, että hänen elämänsä muuttui positiivisempaan suuntaan, kun hän pääsi hiukan suurempiin ympyröihin, Heinonen kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

© Trond H. Trosdahl, PoliisiLehtikuva, Poliisi Poliisi tutkii Piian katoamista murhana.

Kirjeestä käynnistyi murhatutkinta
Poliisi luuli alun perin, että Piia karkasi omille teilleen ja tapausta tutkittiin katoamisena. Juttua alettiin tutkia murhana vasta 15 vuotta myöhemmin, syksyllä 2003. Syynä oli poliisille kiertotietä saapunut salaperäinen kirje, jonka lähettäjää ei ole vieläkään saatu selville.
Kirje tuli huhtikuussa 2002 ensin Kaarinan poliisille Ylen Poliisi-tv:ltä. Eri poliisiyksiköiden kautta kirje päätyi keskusrikospoliisille.
Kirje oli vuosien takaisena silminnäkijähavaintona hyvin poikkeuksellinen tarkkoine päivämäärineen ja rekisterinumeroineen. Kirjeen kirjoittaja kertoi, miten hän saapui Suomeen Piian katoamisiltana ja lähti ajamaan kohti Itä-Suomea sen jälkeen, kun oli selvinnyt ajokuntoon.
– Piikkiössä näin noin keskiyöllä kun tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon, ruotsalaiseen paikkakuntaan viittaavalla nimimerkillä Tom från Borås kirjoittava henkilö kertoi kirjeessä.
Kirjeen kirjoittajaa halutaan kuulla
Kaarinan poliisi selvitti, kenen autolle rekisterinumero kuului vuonna 1988 ja tieto yhdistyi mieheen, jota epäiltiin aiemmin seksuaalirikoksista Turun seudulla. Poliisi kuulusteli miestä, mutta epäilyjen tueksi ei löytynyt näyttöä.
MTV Uutiset esitteli otteita kirjeestä laajassa erikoisraportissaan, jonka voit lukea täältä.
Poliisi on kuitenkin edelleen kiinnostunut siitä, kuka kirjeen kirjoitti.
– Emme ole saaneet mitään lisätietoa siitä kirjeestä. Ihmetyttää se, miten joku pystyy 13 vuotta tapahtuman jälkeen kirjoittamaan niin tarkan kirjeen tapahtumakuvauksineen. Haluaisimme haastatella tätä henkilöä, Heinonen sanoo.
Vihjeitä nuorista pojista
Poliisi on saanut vuosien mittaan myös lukuisia muita vihjeitä, joita on tarkastettu ja selvitetty.
Yksi vihjeistä liittyy nuorten poikien epäiltyyn seksuaalirikokseen, joka tapahtui Paimiossa, mutta sekään ei ole johtanut pitemmälle.
– Meille on tullut vihjeitä määrätyistä kavereista, jotka olisivat mahdollisesti ahdistelleet nuoria tyttöjä ja tehneet seksuaalirikoksia. Sitä on aika pitkälle selvitetty, mutta se menee kaikkinensa sen verran ohi tästä, että se ei ole kaikista tärkein vihje.
– Osa vihjeiden selvittelyistä on jouduttu priorisointisyistä jättämään kesken, Heinonen perustelee.
Aikanaan poliisi sai myös vihjeitä siitä, että Piia olisi nähty parissakin eri paikassa pian katoamisensa jälkeen. Nuo vihjeet on tarkastettu ja todettu, etteivät ne pitäneet paikkaansa.
Nousiko Piia autoon?
Keskusrikospoliisin tärkein ja keskeisin tutkintalinja on se, että Piia poistui kotoaan ja nousi joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna johonkin autoon.
– Tätä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että ne jotka ovat väittäneet nähneensä Piian, olisivat nyt yhteydessä poliisiin, Heinonen sanoo.
Poliisi on viime keväästä alkaen tutkinut Ristikankareen tapausta tiiviisti. Tutkintaa on tarkoitus jatkaa samalla tavalla vielä tänä syksynäkin.
– Aika lailla päivittäin meillä on tutkintavoimaa tässä jutussa kiinni. Nyt on mennyt paljon aikaa puhuttelujen tekemiseen ja kirjaamiseen. Tärkein etenemissuuntamme on nyt se, että saisimme niitä ihmisiä kiinni, jotka olivat nuorisotalolla Piian katoamisiltana.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero toimi tuohon aikaan Kaarinan nimismiehenä.

Populististen puolueiden vaalimenestys voi muodostaa uhan oikeusvaltiolle.

Populismissa kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Firenzen yliopiston Euroopan yliopistollisessa insituutissa (EUI) kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina toimiva Martin Scheinin ja Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ovat huolissaan oikeusvaltion murenemisesta Suomessa. Heidän mukaansa erityisesti

Scheinin sanoo suoraan, että oikeusvaltion murentaminen on itse asiassa jo alkanut Suomessa.
”Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

Lavapuron mukaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että populistiset liikkeet valtaan päästessään käynnistävät hiljaisen vallankaappauksen, jossa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

”Terrorismin tarkoituksessako”?

Otsikon kuva ei ole tästä tapauksesta.

Miksi kantasuomalainen on näin riemastunut?

Väkivaltainen mies riehui Karjaan keskustassa eilen illalla, tiedottaa Länsi-Uusimaan poliisilaitos. Pelastuslaitos sai noin kello 18 ilmoituksen, jonka mukaan teini-ikäistä poikaa oli lyöty kirveen hamarapäällä Karjaan linja-autoasemalla.

Muutaman sentin haavan saanut poika toimitettiin Karjaan sairaalaan. Rikoksesta epäilty mies ehti poistua ennen poliisin saapumista.

Epäilty on paikkakuntalainen
Parin tunnin jälkeen miehen saatiin kuulla riehuvan keskustan alueella. Paikkakuntalainen, noin 40-vuotias mies oli rikkonut kirveellä apteekin, pankin ja ravintolan ikkunoita.
Poliisi otti miehen lopulta kiinni kerrostaloasunnosta.

Kolleegan muistolle

Aikaa ei meille jaeta samaa määrää tasaerinä.

Pitkäaikasen kolleegani, työuraltamme, Markku Pynnösen muistolle julkaisen MATKAKERTOMUKSEN MIELENRAUHAAN, niin kuin tuon ”A-ryhmän” retki tasan 40 vuotta ajast’aikaa Kittilän Tepsaan, tuli nimettyä.

Markku oli kalamies, kairojen kulkija varsinaisesti omilla retkillään.

Kopiot KOMMENTTEJA-julkaisusta.

Prologi: Meistä vahvimmatkaan eivät ehjiksi jää.

Työttömyys ja syrjintä huomenlahjana hallituksilla

Juice Leskisen

suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys vuosilta kun elämäni oli himmelissä…
 
Olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla.

Siellä eräässä baarissa – baaritiskin ääressä istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan. Toki hoksasin vierustoverini Juice Leskiseksi…
 
Siis olimme joulua viettämässä Puerto de la Cruzissa… henkisesti himmelissä. Mutta omin voimin ”duunia tekemällä” jatkoin elämässä uralla ja aina ”viidestoista yö saapuu” … mielenkuvana kohtaamisesta, kun kaveri on todella henkisesti voimaton…
 
Ongelmana ei ollut alkoholi, eikä aineet. Paineista ja nonsoleraamisesta kertoo työyhteisön asenteissa: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyylistä… aiheuttivat unettomuutta. Työterveyslääkäri kirjoitti unilääkereseptin, josta käytin yhden kuurin… En halunnut riippuvuutta niihin. Jos kuka on yö, yön perään joutunut ”laskemaan lampaita”, tietää ongelman.
 
https://www.youtube.com/watch?v=hz47lsS528

Selasin kansioita, joissa on historiaa…

sopanent Julkaisen ”retrona” pitkäaikaisen työtoverini Taisto Sopasen (kuvassa) analyyttisenä luonnehditana ja huomioina persoonastani TÄSMÄTIETO -lehdessä 24.3.1997.
 
Taisto Sopanen on STTK-laisen Teknisten Liiton (nyk. Ammattiliitto PRO) ensimmäinen koulutuspäällikkö… Hän on suunnitellut ja toteuttanut käytännössä toimihenkilöille järjestökoulutusohjelmia.
 
Hallussani on niistä kopioita. Osio artikkelista:

Ikärasismi työllistymisen esteenä on nyt tutkittu juttu.


Kuvateksti; Kalevi Kannus; kyntömies, joka voi katsoa kyntämäänsä suoraa vakoa.
 
Kukapa ei olisi joskus istunut kaljaringissä jossa on keskusteltu – ikärasismin vaikutuksesta – työllistymiseen. Siis tapauksista joissa työtä hakeva on keskustelijoiden mielestä parhaassa työiässä, mutta työnantajan mielestä auttamattomasti liian vanha.
 
Useinkaan keskustelijoilla ei ole kuulopuheita tai lehtijuttuja läheisempää kosketusta koko ongelmaan. Näin asioiden vain yleisesti otaksutaan olevan.
 
Turun alueasiamies Kalevi Kannus (Kalle) katkoo aamukampansa viimeisiä piikkejä. Hän on jo tovin totutellut tulevaan osaansa olemalla osa-aikaeläkkeellä reilut puolitoista vuotta. Aamukampa on ensi elokuussa sitten enää pelkkä ranka.
 
Kalle, kuten tuttavallisesti häntä täastäedes kutsumme on ollut liiton palveluksessa reilut kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän on koko uransa aikana poikennut siitä imagosta joka ay-toimitsijoista melko yleisesti on vallalla. Että liippaistaan asioita enempi niin kuin vähän pinnalta. Kallella on ollut – joidenkin mielestä vähän pahakin – tapa paneutua asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti.
 

Kysely ikärasismista

 
Toki Kallekin on istunut seuroissa joissa on ikärasismi ollut käsittelyn kohteena. Mutta eihän pelkkä luulottelu Kallelle riittänyt. Niinpä hän toimi hyvin kuvaansa sopivasti.
 
Hän lähetti 750. Varsinais-Suomen piirin työttömälle tekniselle toimihenkilölle kyselylomkkeen.
 
Lomakkeen saajat olivat tasainen jakauma työttömistä ikään. koulutukseen, kokemukseen ja sukupuolijakaumaan nähden. Heiltä kysyttiin mm. syytä työllistymättömyyteensä. Lomakkeessa oli oli valmiiksi tarjolla ikä, koulutus, eli pätevyys, kokemus – jos liian vähän ja tarjolla olleisiin tehtäviin ylikoulutus. Myös omat merkillepannut syyt saattoi kertoa,
 
Lomakkeen palautti 150 työtöntä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa, 130 henkeä katsoi työllistymättömyytensä syyksi liian korkean iän. Yksi naispuolinen vastaaja oli liian nuori saadakseen tarjolla olleen työn.
 
Saamastaan palautteesta on Kalle tehnyt laajan yhteenvedon. Kolmekymmentäneljä sivuiseksi vihkoseksi nidottu raportti pitää sisällään seikkaperäisesti kyselyyn osallistuneiden mielipiteet. Siinä on myös muuta asiaanliittyvää materiaalia, mm. pari Kallen kirjettä, jotka on aikoinaan lähetetty silloiselle pääministerille Esko Aholle. Raporttia lienee halukkaiden saatavilla…
 

European Older Workers Network

ikarasKun Kalle käynnisti kyselynsä suhtautuivat siihen jotkut, kuten vähäinen palautusten määräkin kertoo: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyyliin… Vaan eipä ole syytä suhtautua enää. Nyt on todettu arvovaltaiselta EU:n taholta (Euroopan Unionin komissiosta), että Kallen tutkimus aiheesta oli AINUT Euroopassa.
 
EU:n komissio käynnisti Euroopan Older Workers Network, yleiseurooppalaisen verkoston tutkimuksen. Siinä kartoitettiin mm. ikääntyvän työväestön, sekä työssä olevien, että työttömien elämäntilanteita ja työllistämiskoulutuksen vaikutuksia. Kallen tutkimus liitettiin tähän projektiin.
 
Muutenkin Kalle laajensi tutkimustaan Suomen osalta, Nyt kysyttiin 2300 työttömänä olleilta Varsinais-Suomen, Satakunnan, eski-Suomen. Lapin ja Kymin piirien alueilta samantyyppinen kysely, jonka tulokset liitettiin mainittuun yleiseurooppalaiseen tutkimukseen. Käytännössä nukaan tuli Jyväakylän Yliopiston tutkija, dosentti Tarja Tikkanen.
 

…/…
 

SURKUHUPAISAA

 
Ikärasismi – kyselyn raportti se tuli julkisuuteen YLEn TV 2:n Ajankohtainen kakkonen ohjelmassa samaan aikaan kun Tampereella oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen valtioiden päämiesten konferenssi.
 

Selvityksen aikaan siis Suomessa ja Euroopassa valtaa piti Paavo Lipposen I-hallitus.
 
Raportti (kuvassa) aikaansaattoi minulle hallituksen moitteet. Työministeriön kansliapäällikkö Kimmo Nissilä toi henkilökohtaisesti (Turkuun) pääministerin erityisavustaja Rauno Saarelta moitekirjeen, jossa sanottiin tutkimukseni tuottaneet hallitukselle vakavaa haittaa… siis sitä ei olisi saanut tehdä saatikka julkistaa. Paperi lienee ”arkistossani”.
 
Tampereen EU-konferenssin aikaan meillä oli jo Jyväskylän yliopiston dosentti Tikkasen kanssa yhteisprojektina uusi em kysely. Mutta Turun postissa pantattiin kirjeiden lähetystä kaksitoista (12) päivää ennen kuin ne menivät jakeluun… Koskaan en saanut selvitystä viivytykseen syistä.
 

No, homma mutkistui muutenkin. Dosentti Tikkaselta Jyväskylän yliopisto eväsi määrärahat ja ohjasi hänet muihin tehtäviin; Laajennetun kyselyn raportti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Tarja Tikkanen muutti Norjaan Trondheimín yliopistoon ja ESITTELI RAPORTIT siellä EU:n työllistämiskoulutuseminaarissa.

 
Seurauksella kuten Sopasen jutussa mainitaan EU:n komissio antoi Trondheimin yliopistolla kolmen miljoonan euron määrärahan viiden maan ikääntyvien työntekijöiden ja toimihenkiöiden European Older Workers Network. siis työelämään kelpoisuuden, eli kompetenssitutkimukseen. Tarja Tikkanen oli yksi tutkimusryhmän jäsenistä, edustaen norjalaista yliopistoa.
 
Minä aloitin elokuussa 1997 eläkeläisjakson elämäni amokjuoksussa ja olen jatkanut askareitani niitä Kallen-töölöntyö-höpötyksiä-tyyliin.
 

Lopuksi lainaus Sopasen artikkelista: ”Maan hallituksen (1997) ohjelmassa työttömyyden tavoitellaan vain puolittuvan. Loput ovat sitten kai liikaväestöä. josta ei tarvitse välittääkään. Mutta ay-liikkeellä ei ole varaa toimia näin. Sen on välitettävä kaikista jäsenistään ja tehtävä kaikkensa työttömien tilanteen korjaamiseksi, vaatii Kalle kyselyn raportissa.”
 
Toinen lainaus artikkelista: ”Olin erittäin hyvilläni kun Lipposen hallitus tuli Ahon pumpun tilalle. Uskoin, että’ palkansaajien alistaminen ja kurjistaminen loppuu tämän hallituksen toimesta.
Mutta olen syvästi pettynyt kun tämä on thatcherilaisempi kuin edeltäjänsä. Niin ikään olen pettynyt, kun olen joutunut näkemään tällaisen ay-liikkeen alennustilan, murehtii Kalle.
 
Kalevi Kannus

Joka määrää, myös maksaa.

SOTE-uudistukseen liittyen, jonka lähetin Hesarin mielipidesivujen toimitukseen, mutta eivät julkaisseet:

SE JOKA MAKSAA, SE MYÖS MÄÄRÄÄ.

Kun Suomessa aikanaan rakennettiin terveyskeskuksia muun muassa kahden tuhannen asukkaan kesämökkikuntaani, niin tuskin niitä omilta asukkailta kerätyillä verotuloilla pystytettiin. Muistan joskus tunnetun poliitikon julkisuudessa maininneenkin, että kun Helsinkiin piti vastaavia hoitoyksiköitä valmistaa, niin valtion rahaa ei enää löytynytkään. Helsinkiläisenä olen tämän myös tuntenut vuosien kuluessa niin, että olen joutunut suurimmaksi osaksi turvautumaan yksityisiin lääkäripalveluihin julkisen puolen kroonisen ruuhkaisuuden takia. En ole tästä kuitenkaan ollut katkera, koska yhteiskunnan tehtävä on toimia vain perälautana eli viimeisenä varmistuksena hoidon saamiselle. Jos tänä ei ole riittänyt, olen saanut valita itselleni haluamani palvelun omalla kustannuksella.

On luonnollista, että harvaan asutussa maassa saman palvelutason takaaminen kaikille asukkaille on vaatinut alueellisia tulonsiirtoja. Tämä on merkinnyt sitä, että kaupungit ovat osin joutuneet rahoittaneet muun muassa maaseudun sote-palveluja. Nyt kun ollaan taas tekemässä suurta rakennemuutosta, maallikosta näyttää vähän siltä, että kaupungit ovat taas joutumassa uudistuksen rahoittajiksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että emme enää elä suljetussa entisaikojen Suomessa, vaan internetin kutistamassa maailmassa, jossa Suomenkin on tehtävä poliittisten päätösten sijaan yhä enemmän kustannustehokkaita ratkaisuja. Onko siis entisenlaisiin aluetukiin enää varaa?

Näyttää siltä, että kummallakin päähallituspuolueella on tässä asiassa kuitenkin poliittinen agenda eli oma lehmä ojassa. Toisin sanoen toinen on lisäämässä aluetukia ja toinen vaatii suvereenia valinnanvapautta. Tämä voi kuitenkin lisätä kustannuksia ja sitä kautta heikentää Suomen kilpailukykyä.

Hesarin etusivulla 6.4. oli otsikko, ”Vakuutusyhtiö ei anna valita lääkäriä”. Onko valinnanvapautta silloin liikaa, jos asiakas saa valita palvelun tuottajan? Luulen, että tässäkin asiassa, jos tahdotaan pitää kulut kurissa, kannattaisi toimia samalla periaatteella kuin yllä mainittu vakuutusyhtiö: Se joka maksaa, se myös määrää!

Esa Ranne
Helsinki

Lokareina lännen risukoissa, oikeasti Kanadan metsätyömailta 1930-luvulta

Arkistosta 7. heinäkuuta 2013.

Elämänhallinnan pakolaisuus

muuttoliike

JOUTUVATKO Suomesta työikäiset ja työkykyiset lähtemään ulkomaille, näiden 1930-luvun miesten ja sittemmin 1960-luvun maastamuuttajien lailla?
 

 
SUOMEENHAN SUUNNITELLAAN ns, halpatyömarkkinoita turvapaikanhakijoiden ”työvoimatarjontaa” hyödyntäen… Vastaavanlaista mallia toteutettiin Yhdysvalloissa 1910-luvulla seurauksella joka johti mellakoihin ja työtaisteluihin…

Valokuvia 1930-luvun Kanadan maataloudesta ja metsureista.


 
Kasvatusisäni (äitini sisaren mies, kuvassa keskellä) kävi Kanadassa metsätyömailla… Hän menehtyi viisikymmenviisi vuotiaana. Minä olin silloin kymmenvuotias ja ihmettelin sitä miksi toiset mökkien miehet nimittelivät ikään kuin ivaten näitä ”lännenkävijöitä”.
 
Monet ”lännen risukoissa” käyneistä pohjanmaan miehistä palasivat levottomaan Eurooppaan, jossa mm. Saksan ja Italian poliittinen ilmapiiri oli kehittymässä kansallissosialistiseen suuntaan ja Eurooppa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja siinä mukana Suomi talvisotaan ja myöhemmin jatkosotaan.
 
Osa miehistä menestyi pohjois-amerikassa ”siirtotyöläisina” ja palasivat kotimaahan säästöt mukanaan ja esim. kasvatusisäni (keskellä kuvassa) perusti pohjois-amerikan metsätöissä hankitulla pääomalla rakennustyöryhmän, jonka rakentamia kiinteistöjä on Nivalassa vielä käyttökunnossa.
 
Nyt vanhempana minulle on avautunut lapsuuteni aikainen, kasvatusisäni ja kuvassa oikealla istuvan naapurin isännän imittely ”noskeksi”. Heidän on täytynyt olla asenteiltaan sosialidemokraatteja ns. ”tannerilaisia”, kommunismin vastustajia. Minulla ei ole muistikuvia heidän osallisuudestaan aikansa puoluepolitiikkaan, mutta ”noskeksi” nimittelyn muistan.
 

Antti ja Liisa Kannus


 
Antin ja Liisan tyttären tyttären pojalta Robertilta saatujen sähköpostiviestien, kirjeiden ja valokuvien, sekä sukukartan mukaan perillisiä on koko liuta. Antti ja Liisa eivät, sukutiedon mukaan, käyneet synnyinmaassaan elämänsä aikana.
 
Liisan ja Antin hautamuistomerkki löytyy New Yorkin osalvaltiosta. Hallussani on hautakivestä valokuva. Liisa kuoli vuonna 1952 ja Antti kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1960, 89-vuotiaana.
 
Wanhan Suomen, eli Venäjän vallan aikalaisista siirtolaisista tässä Antti Kannuksen vaiheista Siirtokansan KALENTERI – nimisestä julkaisusta. Tämä teksti on vuodelta 1949, joulukalenterista.
 


 

 
Näissä kuvissa on suomalaisia siirtotyöläisiä pohjanmaalta Kanadassa senaikaisen leikkuupuimurin päällä ja toisessa kuvassa sama joukkue tilanteessa, josta kuvan yhteydessä ei ole tarkempaa selvitystä. Enemmistö kuvan miesryhmästä palasi kotimaahan, ylösrakentamaan ns. pula-ajan jälkeistä Suomea, kunnes toinen maailmansota syttyi.
 

 
Tässä työmaakuvassa poseerataan ilmeisesti maamoottorilla (kuvan oikeassa reunassa) pyöritettävän puimakoneen tuntumassa. Kuvaaan on otettu myös näyttöjä harrastuksista ja viihdetoiminnasta. Ylhäällä oviaukossa on viulun soittaja, sekä ”kaksirivisen” soittaja rappusten vieressä ja kahdella miehellä on nyrkkeiluhanskat käsissään.
 

 
Tämä jono johtaa metsätyömaille. Kanadan ilmasto-olot muistuttavat paljossa Suomen metsien mallia.
 

 
Tukkikämpät asuinolosuhteiltaan tuskin poikkesivat kotimaisista rakennelmista.
 

 
Tässä kuvassa on kaksi ”kanadanleskeä” pienten lasten kanssa 1930-luvulla näiden perheiden toimeentulo oli pitkälti miesten rahakirjeiden varassa.
 

 
Tässä kuvassa on Kanadassa hankitulla pääomalla perustetun ralkennustyöryhmän yksi rakennuskohde; kuvan takana on teksti: ”Nivalan seurantalon rakennusmiehistä v:ta 1936. Nyk. lastenkotina.
 

 
Tämän työmaan valokuvassa ei ole taustatietoja.
 
* * *
 
ETTEI UNOHTUISI maasta toiseen on muutettu työn ja toimeentulon vuoksi…
 

Pitää muistaa halata; on Esa Pakarisen viesti

 
MUISTAN tuon päivän niin nuukaan, kuin eilen se ollunna ois…
 
Esa Pakarisen esityksestä Kannattaa vaikkapa vilikasta Esan esipuhe.
 
JO se, että Esa Pakarinen on armoitettu hanuristi ja lavaesiityjä, hän on viihteenmaailmassa esikuvani.
 
SUHMURA ja MULO liittyvät omaan kokemuspiiriini 1960-luvulta ja sen ajan tunnelmat haluan tallentaa…
 
Otsikkokuvassa on lehti-ilmoitus MULON nuorisoseuran talon iltamista. ja alemmassa lehti-ilmoituksissa on LEMMENLAVAN keikka ja tuo tanssipaikka on Pyhäselän Suhmurassa, jonne Esan mielitietty ”Suhmuran Santra” ei huolinut jalakamiestä saatolle. ”Niin pitkä matka, niin pitkä matka, ol suoatolle Suhmuraan…”
 

 

Vain viha ja väkivaltako on ainoa ratkaisu?

SUURI EPÄTIETOISUUS kentälle jääneiden kohtalosta

 
Esimerkiksi…
Monet omaiset saivat lisätietoja rintamalle jääneiden perheenjäsentensä kohtalosta sotilaiden kotiuttamisen jälkeen. Vanhemmat saivat varmistuksen esikoisensa kaatumisesta tutulta nuorukaiselta. Hän oli palvellut samassa yksikössä ja nähnyt, miten Einoon osui eikä mitään ollut tehtävissä. Tilanne oli ollut sellainen, että kaveri oli ollut pakko jättää Viipurinlahden Suonionsaareen.
 

Jospa sittenkin sotavankina…
 
Epävarmat tiedot eivät poistaneet omaisten surua ja epävarmuutta. – Jospa kentälle jääneeksi julistettu isä, poika, veli tai puoliso sittenkin on jäänyt neuvostosotilaiden vangiksi, ja palaa vielä kotiin!
 
1990-luvun puolivälistä lähtien talvi- ja jatkosotien taistelupaikoille kaatuneiden suomalaissotilaiden jäänteitä etsineet ja Suomeen tuoneet vapaaehtoiset etsintäpartiot ovat poistaneet lukuisten omaisten epävarmuuden.
 
Nämä IITIN komppanian talvisodassa Karjalan kannaksella 15.2.1940 Muolaan Punnuksessa puna-armeijan hyökkäyksessä tuhoutuneet 18 nuorta miestä jäivät kentälle. Heidän joukkohaudasta ei ole varmuutta.
 
Isäni, Aate Matias Hautamäen tyhjä arkku on siunattu Nivalan kirkkomaahan.
 

KURJET, cranes…

”Mun vallanut on joskus outo mielle, et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää silmät kun taivahalle tähyilee.”.
 


 
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa, taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla uikutan teille inehmoille maan.¨
 
* * *
 
Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
Murhemielin katson aina lentoaan
Ja korviin mulle niiden kutsu entää
Ne minut viedä tahtoo mukanaan
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
Nuo suuret linnut mulle aurassaan
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
Ja surut heittää pois kylmän maan
 
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin
Mä uskon että kurjet sua kantaa
Kun kerran lähdit pois mun viereltäin
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
Nyt aina kannan vain sen mielessäin
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
 

HETKI ajasta…

* Miksi kaikki ne purppuroituneet elämänhetket ja tunnekuviot tulevat musiikin myötä niin voimakkaasti sielunmaisemiin?
 
Nuoruusvuosilla hanurista tuli väline, jonka sointuihin, harjoittelun ja esitysten aikana saattoi purkaa… vaikka soittolalavalta näki TOISTEN rohkeuden…
 
* Vuodet ennen sotaväkeen lähtöä olivat luonteen kasvua ajatelle vaikeimmat vuodet.
 
* Aatteleppa kun soittaa taustat ja kompin vaikkapa ”sinun kanssasi tähtisilmä”. edessä Lassi laulaa mikrofoniin ne sanat jotka haluaisi HUUTAA… ja vain katsoa kun ”toiset vievät”…
 
* Kun keikka oli OHI. keräsit saittopelit autoon – ja kotiin… eikä suinkaan Hänen ”tähtisilmän” kanssa… mukaan tuli tuo tuttu ”yksinäinen harmonikka”.
 

 

Ja sielunmisemassa olivat nämä: isäni Aate Matias ja kihlattunsa Helmi, valokuvat sain heistä maaliskuussa 2017.