Aihearkisto: Oikeusvaltion arvotko?

Konklaavin historiaa – uudelleen lämmitettynä

On sangen mielenkiintoista mitä ovat KONKLAAVIN vaiheet kahdenkymmenenviiden (25) -vuoden ajansaatossa. Alla olevan artikkelin julkaisin verkkolehden silloisessa formaatissa viisitoista vuotta sitten 2002 ja 2005 julkaistiin OPLK-ryhmän Laman ja Rahan Pelurit -selvitys. Molemmat nonsoleerattiin, suhtauduttiin alentuvasti ja vaiettiin, etenkin ”korkeasti oikeutta oppineiden” taholla.
 

Nytkö on koettavissa häivähdys uudesta julkisuudesta?


 

klik…> TÄSTÄ Karjalan kuvalehden artikkeliin,

 

 
 
KONKLAAVISTA on kyselty alkuperäisiä lähdetietoja. Pankkien kriisin, eli 1990-luvun kotimaisen laman tutkimista varten asiatietoja 6.5.1992 Linnassa pidetystä seminaarista ei ole saatu…
 
Julkaisen tässä keväällä 2002 haltuuni saamani em. seminaarin, erityisavustaja Martti Mannisen allekirjoittaman kutsukirjeen sivut; reunamerkinnät ovat ilmeisesti Mannisen. Seminaaria ja sen asiatietoja ei ole alkujaan määrätty salaiseksi, mutta kansliapäätöksella 30.7.2002 tapahtuma on määrätty salattavaksi. Miksi?
 
Konklaavi-seminaarin ohjaus pankkioikeudenkäynneille on ollut seurauksiltaan joukkotuhontaan verrattavaa…
 
Kutsukirjeen ensimmäinen sivu on päivätty 14.04.1992
 

 
Kutsukirjeen toinen sivu on päivätty 16.04.1992

 
Presidentti Mauno Koivistolle lähetin tutkimusryhmämme puolesta keväällä 2002 seuraan kirjeen:
 
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
 
Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Tilaisuuden teemoina olivat:

1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
 
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
 
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
 
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
 
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
 
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin
.
 
***
 
Tasavallan presidentin kansliasta sain 30.7.2002 tämän kansliapäätöksen, jonka on tasavallan presientti Tarja Halosen kanssa allekirjoittanut (asianosaisena) eritysavustaja Martti Manninen:
 
Kts… http://www.promerit.net/2013/01/presidentti-koiviston-haastattelu-21-8-1992/
 

 

Pelurit * E-kirjat heti luettavaksi <- haku
 


 
Konklaavi esiteltiin Jyväskylässä joulukuussa 2002. DVD -video 1.osa
 

Europyramidin varjot ja valot, velallisia n. miljoona

Toimeentulovaikeuksia joka neljännellä kotitaloudella
 
Jo vuonna 2011 kansakuntaa vaivasi nämä luvut. Muuttuuko kuntavaalien jälkeen tilanne ja mihin suuntaan?
 
Toimeentulovaikeuksia oli vuonna 2011 kaikkiaan noin 650 000 kotitaloudella. Tämä tarkoittaa noin 25,4 prosenttia eli joka neljättä kotitaloutta. Toimeentulovaikeuksissa olevien talouksien määrä kasvoi edellisvuodesta 50 000:lla.
 
Pankkipomoilla vaiettu palkitsemisjärjestelmä – miljoonaosingot
 
OP-Pohjola-ryhmä siirtää osan tuotoistaan pankkiirien henkilökohtaisille holding- eli omistusyhtiöille, kirjoitti Helsingin Sanomat 2011.

SUOMI myyty pilkkahinnalla – MIKSI?

USEIN esitetty kysymys läänien lakkauttamisesta kaksikymmentä vuotta sitten: Mitä purkamisella on säästetty, sekä mitä yhteisen omaisuuden pilkkahintaan myynnillä on saavutettu?
 
Mielestäni nykyisin politiikan- ja hallinnon sanastossa ”SÄÄSTÖ” tarkoittaa kaikkea sitä mikä on kotitalouksilta, yrittäjiltä ja yksittäisiltä kansalaisilta riistetty, ryöstetty ja ulosmitattu ”LAILLISIN” keinoin. SE laskelma löytyy tästä linkistä:
 
VELKAKELLO
 
– SIIS, MIKSI me kansakuntana maksamme velkaa…

 

Keiden omaisuus oli arvokkaampi kuin koko kansakunta?

Tämän karmean kohtalon kourissa ovat kreikkalaiset. Kun kansanedustaja Jussi Halla-aho suositteli panssareita kaduille, hänen sanomansa tuntui todella pahalta.
 

Arkistosta muistio pvm 20.9.2002

 
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle pankkien kriisissä 1991 – 1995?
 
Oikeustieteen tohtori Liisa Halme, joka oli 1990-luvun alussa mm. Valtion vakuusrahaston johtajia ja nykyään Rahoitustarkastuksen asiantuntija, totesi väitöskirjassaan: ”…pankkeja ei tulisi viranomaisvoimin saneerata ilman, että vanhat omistajat menettävät pankkiin sijoittamansa varat, mikäli tappiot ovat tosiasiassa syöneet pankin omat varat…”.
 
Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi. Lisäksi Suomen Yhdyspankilla oli, kuten muillakin pankeilla, valtaosa markkaluotoista peruskorkosidonnaisia luottoja, jotka ns. ”korkoloukun” vuoksi tuottivat jatkuvasti tappiota ( ks. Sirkka Hämäläisen ”Pankkityöryhmän” mietintö, Valtioneuvoston kanslia 1992/7 )
 
Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua ”PASKAT POIS RATTAILTA” -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia ”järjestelymahdollisuuksia”.
 
”Jostain syystä” eduskunta sääti 1.1.2002 alkaen voimaan lain 1501/2001, jossa Suomen Yhdyspankin toteuttama operaatio laillistettiin – 10 vuotta jälkikäteen ! Pankin uusimman ilmoituksen mukaan sitä nyt kutsutaan uuden lain mukaan ”liiketoiminnan luovuttamiseksi”.
 
Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui ! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991.
 
Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n ( SYP 1 ) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle ( SYP 2 ). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoittanutkaan.
 
Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle ( SYP 1 ), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.
 
Näin ollen valtio oli tietoisena kaikesta, mutta kuitenkin aivan ”pihalla” vielä pääomatodistusta allekirjoitettaessa, kuten sen ehdoista oli nähtävissä. VALTION ALLEKIRJOITTAJAT eivät edes tienneet kenen kanssa ne olivat sopimusta tekemässä.
 
Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n ( SYP 1 ) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle ( SYP 2 ), joka tekee valtion kanssa sitoumukset.
 
Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle ( SYP 1 ) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle ( SYP 2 ) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti:
 
-PÖRSSISSÄ NOTEERATTAVA EMOYHTIÖ: LIIKEPANKKI UNITAS OY 72,0 -NOTEERAAMATON TYTÄRYHTIÖ: SUOMEN YHDYSPANKKI OY 9,6%
 
(Tyhmä valtio teki sitoumuksensa jälkimmäisen kanssa. MIKSI ?)
 
Pankeilla on vakavaraisuusvaatimus, jonka mukaan oman pääoman täytyy olla vähintään 8 % saamisten ja sitoumusten sekä taseen ulkopuolisten sitoumusten määrästä. Suomen Yhdyspankin emoyhtiön ( SYP 1 ) vakavaraisuus siis 7 –kertaistui vuoden 1991 kuluessa. Vanha ”kunnianarvoisa” SYP karisti näin velvoitteet harteiltaan uuden pankin – ”roskapankin” – niskaan ja piti kurantit varat itsellään eli alkuperäisten osakkeenomistajiensa hallussa.
 
Kääntyisivätköhän Suomen Yhdyspankin vanhat ruotsalaissukuiset patruunat haudoissaan, jos tietäisivät, mitä kunniattomuuksia jälkipolvet menivät tekemään ?
 
Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä.
 
Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.
 
Suomen hallitus antoi 2.12.1993 selonteon eduskunnalle pankkituesta. Sivulla 35 hallitus toteaa: ”Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajat vastaavat sijoituksensa määrään asti yhtiön vastuista.”
 
Mutta sitten pari kappaletta myöhemmin hallitus pyörtääkin tämän johtopäätöksensä seuraavasti: ”Osakepääoman täydellistä mitätöimistä tappioiden kattamiseksi ei ole edellytetty, koska tämä voimassa olevan lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista. Yksityisomistuksen suojasta poikkeaminen edellyttää perustuslainsäätämisjärjestystä.”.
 
Kautta rantain hallitus siis tunnustaa tietävänsä, että liikepankkien vakavaraisuus oli niin heikko, ettei niiden omaan pääomaan voinut koskea, koska 8 %:n vakavaraisuussäännöksen alittuminen olisi realisoitunut liikepankkien selvitystila- ja konkurssiuhkana !
 
Samassa kappaleessa hallitus toteaa pankkituesta: ”Toisaalta valtion mukaan tulo auttaa vanhoja omistajia, sillä valtion pääomapanos mitä todennäköisimmin nostaa pankin osakkeen tulevaisuuden odotusarvoja.”
 
Miksi yksityisomaisuuden suoja ja perustuslainsäätämisjärjestys ei koskenut yrittäjien ja takaajien omaisuutta ? Miksi Suomen Yhdyspankille annettiin tilaisuus pelastaa omistajiensa omaisuus ja vieläpä lisätä sitä veronmaksajien avustuksella?
 
Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?
 
Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei annettu !
 
Pyrkimyksenä on edelleen selvittää, ketkä hyötyivät valtion tuen synnyttämästä osakkeenarvon noususta 90-luvun alkuvuosina ja miten toteutettu tytärpankin muodostaminen antoi mahdollisuuden pankin toimista tietoisille sisäpiiriläisille vapautua mm. omista takaussitoumuksistaan. Erotettiinko näin jyvät akanoista myös vastuitten puolella?
 
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle?

Konklaavistako kansalliseen kovaan korruptioon?

TEKIKÖ KOIVISTO VALTIOPETOKSEN NS. KOIVISTON KONKLAAVISSA?
 
Jorma Jaakkola kertoo, että Suomen presidentti Mauno Koivisto teki ns. Koiviston konklaavissa eli oikeuspoliittisessa seminaarissa 26.03.1992 valtiopetoksen!
 
Väite valtiopetoksesta, joka ei vanhene koskaan, on kova. Muistisairas Koivisto ei sitä enää ymmärtäne tai sitten hän ei välitä aiheesta mitään.
 
Jorma Jaakkola on paljon tutkinut ns. pankkikriisiä yhdessä Kjeld eli Kelle Möllerin kanssa. Sitä on tutkinut ja siihen on kantaa paljon ottanut myös Velallisten Tuki ry tiedottaja ja oikeustaistelija Hilkka Laikko.
 
Jaakkola sanoo, ettei hän kritisoi EU:ta, vaan Suomen oman valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoa.
 
Hän kertoo, että – Oma tutkimukseni alkoi joulukuussa 1999 salaisesta EMU-varaumapöytäkirjasta, josta sain otteen ennen kuin Korkein hallinto-oikeus teki valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä suojelevan salaamisratkaisunsa. Valtionhallinnon päätösten julkisuus on demokratian perusta. Salailu kuluu diktatuuriin.
 
Jaakkola sanoo, että ns. pankkikriisi on vain sivujuonne Suomen perustuslain ETA-, EY- ja EU-mukauttamisessa. – Suomen alkuperäinen perustuslaki oli maailman modernein todellisen demokratian ja yhteiskunnallisen vakauden takaajana. Kyseiset perustuslain pykälät olivat kuitenkin ongelmallisena esteenä jo ETA-jäsenyydelle.
 
Hän myös sanoo, että – Jotta perustuslain EY-mukautus saatiin operoitua, tarvittiin tarkoituksella – vahvalla markalla – tehty lama.
 
Jorma Jaakkola tuo mielenkiintoisen näkökulman esille sanoessaan, että – Varsinaisesta pankkikriisistä ei vielä kesäkuussa 1991 puhuttu mitään, … Mutta ETA-direktiivin mukaan pankkien oli täytettävä 8 prosentin vakavaraisuus.
 
Jaakkola kertoo, että Koivisto asettautui tuomioistuinlaitoksen yläpuolelle jo ennen ns. Koiviston konklaavia.
 
Koivisto oli esittänyt korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinoselle toivomuksen, että KKO tekee Tampereen Aluesäästöpankin yksipuolista koronnostoa koskevassa oikeuskäsittelyssä pankin edun mukaisen ratkaisun. Heinonen ei totellut Koivistoa.
 
Koivisto arvosteli korkopäätöstä, vaikka KKO oli lausunut, että yksipuolinen koronnosto ei ollut mahdollinen. Yksikään taho ei puolustanut Heinosta ns. Koiviston konklaavissa.
 
Jaakkola sanoo, että – Presidentin vaikuttaminen korkeimman oikeuden ratkaisuun on jo toivomuksena valtiopetos. Etusijalla on, että presidentti noudattaa perustuslakia, joka on säädetty kaikkien kansalaisten turvaksi.
 
Jaakkolan mielestä Suomi lakkasi ns. Koiviston konklaavissa olemasta oikeusvaltio, koska Hallitusmuodon 2 §:ään oli kirjoitettu vallan kolmijako. Sitä ei tässä noudatettu.
 
Hänen mukaansa: – Olen skeptinen lamavelkaisten asemaa korjaavan lainsäädännön toteutumiseen, koska euro-alueella pukkaa uutta pankkikriisiä … Ainoa keino on kansannousu Suomessa tapahtuneiden valtiopetosten vaatimiseksi oikeuskäsittelyyn.
 
Loppukaneettinaan Jorma Jaakkola sanoo: – Oma raha ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus on ratkaisu Suomen pelastamiseen.
 
Lue lisää aiheesta Pro Karelian internet-sivuilta tai Karjalan Kuvalehdestä 01/2017, joka julkaistaan 02.03.2017 tai ota yhteys allekirjoittaneeseen.
 
VEIKKO SAKSI
 
Internet-sivut: www.karjalankuvalehti.fi

Aktiv Hansan kauppakirjat?

Liisa Mariapori

kirjoittaa facebookissa

 
Valtiovarainministeriö ilmoitti taas tänään, että heillä ei ole kauppakirjaan 31.3.2000 liittyviä 12 miljardin markan velkakirjoja tai niiden jäljennöksiä. Alkuperäiset velkakirjat on varmastikin siirretty ostajille eli Aktiv Hansa Oy:lle ja C & A Finland Oy:lle. Valtiovarainministeriö lupasi antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen, mutta tämän virkakoneistomme tuntien, valitus ei tuo muutosta tähän asiaan.
 
Valtion toimesta on myyty 57.000 yrittäjän 77.000 velkaa määrältään 12 miljardia 31.3.2000, eikä valtiovarainministeriö pysty esittämään myytyjen velkakirjojen jäljennöksiä. Mitä teidän mielestä tässä asiassa nyt pitäisi tehdä? Tehdäänkö rikosilmoitus talouspoliittisen valiokunnan jäseniä vastaan niiden osalta, jotka eivät olleet velkaa ja jotka siitä huolimatta myytiin, vai mikä on teidän ehdotuksenne.

Prof. Heikki Ylikangas tunnustanut…

Suomessa osalla korkeasti oikeutta oppineilla on huono muisti tai OUTO lainkäytön moraali. …

Jyrki Virolaisen blogista

lyhyt lainaus:

heikkiylikangas

Kuvassa Heikki Ylikangas

5. ”Nyt jälkeenpäin useat [Koiviston] konklaavin [6.5.1992] kutsutut lakimiehet ovat vähätelleet neuvonpidon todellista tarkoitusta ja Koiviston sanoman merkitystä. Näitä henkilöitä on kuultu – jälleen kerran – myös Yle Uutisten tämänpäiväisissä jutuissa. KKO:n tuolloinen presidentti Olavi Heinonen – entinen SDP:n aktiivijäsen ja paljolti juuri jäsenkirjansa avulla KKO:n oikeusneuvoksen virkaan 32-vuotiaana (KKO:een perin suivaantuneen ja omaa myöhäsyntyistä radikaalivaihettaan eläneen) presidentti Urho Kekkosen nimittämänä vuonna 1970 kohonnut apulaisprofessori – kertoi Yle Uutisille, ettei hän kokenut ”millään lailla” Mauno Koiviston yrittäneen painostaa tuomareita tai tuomioistuimia muuttamaan linjaansa, vaan että palaverissa oli ollut kyse vain ”erittäin antoisasta keskustelutilaisuudesta”. Olavi Heinosta säestävät Yle Uutisille parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan sellaiset tutut nimet kuin Kaarlo Tuori, Jukka Kekkonen, Juha (Pöyhönen-) Karhu ja Olli Mäenpää, heidän ideologinen kotinsa kyllä tiedetään. Ks. tästä.
 
6. Itse luotan kuitenkin mainittuja herroja enemmän konklaaviin myös kutsutun rehellisen pohjalaisen historioitsijan Heikki Ylikankaan ”todistukseen” vuodelta 2006. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän ko. vuonna julkaisemassa ”Laman ja rahan pelurit” -nimisessä kirjassa Heikki Ylikangas arvioi Koiviston konklaavin tarkoitusta näin:

”Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen hankilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.

7. Yle Uutisten mukaan Heikki Ylikangas ei kiistä noin sanoneensa, mutta selittää nyt, että hänen sanottu arvionsa olisi ollut ”jälkijättöinen”, koska KKO oli antanut oman linjapäätöksensä jo ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta.
 
8. Myös Heikki Ylikangas haluaa näköjään hieman kaunistella asiaa. Toisin kun Ylikangas antaa ymmärtää, minusta päin vastoin juuri se, että presidentti Koivisto kutsui konklaavinsa koolle vain kuukausi sen jälkeen, kun korkein oli antanut kyseisen enakkopäätöksensä (KKO 1992:50), osoittaa presidentissä poikkeuksellista voimakasta halua ja röyhkeyttä puuttua ja vaikuttaa riippumattoman tuomioistuinlaitoksen ratkaisuihin.
 

pelurit
* Miksi tämä selvitys on nonsoleerattu, vaiettu ja vaietaan…
Laman ja Rahan Pelurit, E-kirjana
 
* Lähde: Prof. Jyrki Virolaisen blogiin

* KESKUSTELUUN face..sivulla

Velan vanhentuminen katkeaa kun…

Vanhentumisen katkaiseminen
 
10 §
 
Vapaamuotoiset katkaisutoimet
 
Velan vanhentuminen katkeaa, kun:
 
1) osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu;

2) velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle; tai

3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.
 
Velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.
 
11 §
 
Oikeudelliset katkaisutoimet
 
Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos:
 
1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettu Euroopan komissiolle; (30.12.2015/1700)
 
2) velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä;
 
3) velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä; tai
 
4) saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011) säädetään.
(29.4.2011/396)
Vanhentuminen keskeytyy menettelyn ajaksi, kun 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu asia tulee vireille, kun tehdään päätös 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta tai kyseistä velkaa koskevasta väliaikaisesta kiellosta taikka kun tehdään päätös tai sopimus 4 kohdassa tarkoitetun sovittelun aloittamisesta. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt. (29.4.2016/324)
 
Vanhentumisajan ei katsota katkenneen, jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että velalliselle on toimitettu sellaista tiedoksiantoa tai muuta velkojan vaatimusta koskevaa ilmoitusta, joka lain mukaan olisi ollut toimitettava. Tällöin velka vanhentuu kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluessa menettelyn päättymisestä. Vanhentumisaikaa voidaan pidentää tällä tavoin vain kerran. (29.4.2016/324)
 
Mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan kanneaikaan myös silloin, kun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu asia on jätetty tutkimatta tai se on jäänyt sillensä velalliselle toimitetun tiedoksiannon jälkeen.
 
11 a § (29.2.2008/118)
 
Lakannut yhteisö tai varaton kuolinpesä velallisena
 
Velka ei vanhennu, vaikkei velkoja kohdista katkaisemistoimia sellaista velallisyhteisöä kohtaan, joka on purkautunut tai poistettu kaupparekisteristä. Mitä tässä momentissa säädetään velallisyhteisöstä, ei kuitenkaan koske avointa yhtiötä eikä kommandiittiyhtiötä.
 
Jos perunkirjoituksen mukaan velallisen kuolinpesän varat eivät muiden pesänselvitysvelkojen jälkeen riitä pesänselvittäjän palkkion ja kulujen suorittamiseen tai jos velallisen kuolinpesä on asetettu konkurssiin, velan vanhentuminen kuolinpesään nähden ei vaikuta muiden samasta velasta vastuussa olevien velallisten tai takaajien vastuuseen. Mitä tässä momentissa säädetään takaajan vastuusta, koskee myös pantinantajaa, joka on antanut omaisuuttaan velkojalle vainajan velan vakuudeksi.
 
12 §
 
Liitännäis- ja osasuoritukset
 
Velasta suoritettava korko, viivästyskorko ja muut liitännäiskustannukset samoin kuin pääoman lyhennys ja muu osasuoritus vanhentuvat itsenäisesti. Jos kuitenkin velan pääoma vanhentuu, myös velkaan liittyvät korot ja muut liitännäiskustannukset vanhentuvat.
 
Katkaisutoimi katkaisee velan pääoman ohella myös velkaan liittyvien korkojen ja muiden liitännäissuoritusten vanhentumisen niiden erääntymisajasta riippumatta.
 
13 §
 
Vanhentumisen katkaisemisen vaikutukset
 
Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.
 
Vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Jos lainvoimainen tuomio tai päätös puretaan, velan ei katsota vanhentuneen kyseisen tuomion antamisen jälkeen kuluneena aikana.
 
Jos suoritusvelvollisuus alkaa vasta 2 momentissa tarkoitetun ulosottoperusteen antamisen jälkeen, vanhentumisaika lasketaan suoritusvelvollisuuden alkamisesta.
 
Lopullinen vanhentuminen (19.12.2014/1126)
 
13 a § (19.12.2014/1126)
 
Lopullinen vanhentuminen
 
Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Tässä tarkoitettua vanhentumisaikaa ei voida katkaista.
 
Velan vanhentumisesta ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan määräajan umpeen kulumisen johdosta säädetään ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 27 §:ssä.
 
Tässä pykälässä tarkoitettu vanhentuminen ei estä ulosottoperusteen määräajan jatkamista, josta säädetään ulosottokaaren 2 luvun 26 §:ssä sekä 27 §:n 2–4 momentissa.
 
Vanhentumisen vaikutukset
 
14 §
 
Suoritusvelvollisuuden lakkaaminen
 
Velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa, kun velka vanhentuu.
 
Velallisella ei ole oikeutta saada velkojalta takaisin suoritusta, jonka hän on tehnyt vanhentuneesta velasta. Jos kysymys on elinkeinonharjoittajan saatavasta, joka perustuu kulutushyödykkeen luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle, taikka luotonantajan saatavasta yksityistakaajalta tai yksityiseltä pantinantajalta, velallisella on kuitenkin oikeus saada palautus sellaisesta suorituksesta, jonka hän on tehnyt tietämättä velan olevan vanhentunut. Velkojan on maksettava palautettavalle rahamäärälle korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa siitä päivästä lukien, jona hän sai vanhentunutta velkaa koskevan suorituksen.
 
15 §
 
Kuittaus ja maksun peräytyminen
 
Velkoja saa käyttää vanhentunutta saatavaa kuittaukseen, jos kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet ennen saatavan vanhentumista tai jos osapuolten saatavat liittyvät samaan oikeussuhteeseen.
 
Jos velan maksu tai kuittaus myöhemmin peräytyy tai osoittautuu muutoin vaikutuksettomaksi, velan ei katsota vanhentuneen suorituksen jälkeen kuluneena aikana, jos velkojalla oli perusteltu syy olettaa velan maksun tai kuittauksen lakkauttaneen velan.

Iltalehti uutiset: ”Miljonääri asuu matkailuautossa”

Maria Jokisella on miljoonaomaisuus, mutta jouluansa hän vietti matkailuautossaan levähdyspaikalla lähellä mökkiään. ”Sisään ei menemistä tai pesänhoitaja kutsuu poliisit” Jokinen on kertonut Iltalehdelle.
 
…/… ”OUTOA, että oikeus velvoitti minut korvaamaan kaivon, joka ei toimi jota jota urakoitsija ei suostunut lukuisista pyynnöistäni huolimatta korjaamaan.” Jokinen jätti aiheettomaksi katsomansa laskun maksamatta…
 
Jokinen ajautui perintään ja ulosottomiehen asiakkaaksi. ”Pakkohuutokauppahan siitä seurasi”. Jokisen omaisuus myytiin nettihuutokaupalla 14.8.2014. Yksityishenkilö osti Jokisen maat ja kiinteistöt kertarysäyksellä 1 135 000 euron kauppahintaan. Kauppahinta alitti selvästi kiinteistövälittäjien hinta-arviot. Niiden mukaan alueen kokonaishinta olisi ollut kolmesta viiteen miljoonaa euroa…/…
 

Syytä kysyä: onko tuttu juttu?

 

 

 

Erkki Aholla erikoinen tapaus – oikeusvaltiossa!

Julkaistu aiemmin 2. tammikuuta 2011
 
Lähde: Ahon blogista aiheesta laajemmin:
—–Alkuperäinen viesti—–
Lähettäjä: Erkki Aho [mailto:e.ahoky@kotinet.com]
Lähetetty: 2. tammikuuta 2011 14:51
Vastaanottaja: Kalevi Kannus
Aihe: Pankki kantajana oikeudessa tietämättään
 
Heräsin jo ennen kolmea aamuyöllä, koska mieltäni eilen jäi vaivaamaan oikeudenkäynti vuodelta 1998, jolloin minut tuomittiin velallisen epärehellisyydestä 75 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, mikä muutettiin sitten ehdonalaiseksi.
Oikeudenkäynti oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajan Hannu Maskosen organisoima yhdessä syyttäjä Sulo Heiskarin kanssa. Molemmat peittelivät tällä oikeudenkäynnillä omia rikoksiaan. Minun puolestani asioita hoiti asianajaja Vesa Laukkanen.
Oikeudenkäynnissä ei ole huomioitu sitä, että lainassani on ollut myös veljieni takaus. Otin 100 000 markkaa lainaa lähtiessäni mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Lainan vakuudeksi pankille ei käynyt vuokratontilla ollut kesämökkini ja siksi veljeni takasivat lainan. Lainan vakuudeksi he saivat pantin kesämökkiini. Pankinjohtaja yhdisti 100 000 markan lainan talolainaan ja näin talolainan määrä ylitti talon kiinnitykset.
 
Oikeuskäsittelyssä ei kuitenkaan ole huomioitu lainkaan veljieni takausta lainassa. Tämä johtuu siitä, että paikallinen pankki eli lainan myöntänyt pankki ei todennäköisesti ole tiennyt koko oikeusjutusta mitään ennen kuin lehtitietojen perusteella. Myöskään asianajajani ei perehtynyt asiaan sen vertaa, että olisi huomannut asian todellisen tilan eli veljieni takauksen lainassa.
 
Soitin tänään puolenpäivän aikaan Kalajoen silloiselle Meritapankin johtajalle Mauri Ylitalolle ja hän sanoi, ettei Meritapankki ole ollut kantajana jutussa. Merita pankki on laitettu kantajaksi asiassa pankin tietämättä. Hän on valmis todistamaan asian valaehtoisesti missä oikeusasteessa tahansa. Hän varmisti asian vielä soittamalla minulle uudelleen asiasta ja totesi tilanteen olevan varmuudella niin kuin hän oli aikaisemmin ilmoittanut. Näin rikollisella tavalla APR:n konkurssipesänhoitaja Hannu Maskonen, syyttäjä Sulo Heiskari ja tuleva poliisipäällikkö Petri Oulasmaa saivat aikaan oikeuden väärän päätöksen. Kaiken lisäksi Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ei todellisuudessa ollut velallisen asemaa minuun verrattuna, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet. APR Oy:n konkurssipesälle en todellisuudessa ollut velkaa penniäkään.
 
En siis missään tapauksessa ole voinut syyllistyä tuomittuun rikokseen.
Pankkikriisin jälkeiseen aikaan kuului se, että kun yritys saatiin kaadettua rikollisesti, niin viranomaisvoimin tehtiin syyttömästä yrittäjästä rikollinen.
 
Tämä on aikamoinen skandaali, kun pankki ei tiedä mitään, että sen nimissä on nostettu oikeusjuttuja heidän asiakkaitaan vastaan pankin tahdon vastaisesti.
 
Katso poliisipäällikkö Petri Oulasmaan muu toiminta

Mitä tulikaan lausuttua yrittäjyydestä, herra tasavallan presidentti?

Matti Haverinen kirjoittaa:

 
Herra tasavallan presidentti Sauli Niinistö!
 
Olette CNN:n haastattelussa tunnustanut, että 90-luvun alun yrittäjiä kohdeltiin väärin. Sanoitte, että he tarvitsevat hyvitystä.
Olette arvostellut monopolien ja valtionyhtiöiden johtajien ahneutta. Olette pitänyt ihan asiallisia puheita, mm valtiopäivien avajaiset 2016 alussa.
 
Tiedätte varsin hyvin, mitkä mekanismit ovat aiheuttaneet Kansakuntamme häpeällisen tilan.
Tiedätte, että kokonainen yrittäjäsukupolvi ryöstettiin 90-luvun alussa ja uutta kierrosta viritellään.
 
Muistatte hyvin, että osallistuitte ainakio yhteen kokoukseen jossa tuotteliainta kansaa myytiin amerikkalaisten yritysten bulvaaneille 57.000 hengen pakettina 30.3.2000 ikuisuusvelkaorjiksi käytännössä nimelliseen kauppahintaan. Yrittäjien hankkimat omaisuudet pankinjohtajakavereille lähes ilmaiseksi. Vain velat jätettiin elämään omaa virtuaalista elämää ja on estetty siitä alkaen uusi yrittäjyys ulosotoilla ja ns ”luottotietorekistereillä”.
 
Tämä ja sen jälkeen pari muuta asiaa on johtanut massatyöttömyyteen, valtion velkaantumiseen, virkamieskunnan paisumiseen ja loistoimintaa harjoittavien perintätoimistojen, oikeuslaitoksen ja pankkien jatkuvaan laittomuuteen.
Tiedätte varsin hyvin Koiviston konklaavin ja siihen liittyvät laittomat toimet ennen sitä ja sen jälkeen. Tiedätte yrityskadon. Tiedätte pienyritysten mahdottomuuden työllistää ja toimia.
 
Tiedätte myös äkillisesti 14.500 ihmisen tahallisen ajon itsemurhaan. Arvaatte, että luku on vuosien mittaan tämän takia ketjuuntuessaan kasvanut, joka on kokoluokkaa 100.000.
 
Mitä tulikaan lausuttua viimeksi yrittäjyydestä? Lausuitte, että ”yrittäjäksi ei kannata ryhtyä jos ei ole valmis ottamaan riskejä”.
 
Tiedättekö kuinka paljon tämä loukkasi ryöstöstä hengissä selvinneitä yrittäjiä ja heidän omaisiaan?
Sanomanne ydinsisältö oli ilmeisesti siis se, että 65.000 yrittäjää yhtäkkiä epäonnistui! Ajattelitteko että tässä vain toteutui yritysriski? Ei, se ei toteutunut! Toteutui MAARISKI!
 
Emme mekään suosittele kenellekään koko loppuelämän pilaamista yrittäjäksi ryhtymisellä, koska sen jälkeen yrittäjä on lainsuojaton. Yrittäjät ovat vain reserviä valtiolle, joka pankkien avustuksella voi ottaa hetkessä koko kerätyn omaisuuden haltuun tarvittaessa, myydä taas uudella kierroksella velkaorjiksi loistoimintaa harjoittaville veronkiertäjille. Oletan että ymmärrätte mistä puhun.
 
Olemme sosiaalisen median puolella esittäneet, että kutsuisitte Koiviston konklaavin hirmuseuraamusten jälkeen ns ”Niinistöön konklaavin” koolle ja ohjeistaisitte virkamiehiä toimimaan Suomen lakien mukaan ja ottaisitte nimitysasiat ja muut esille! Koko oikeuslaitos on siivottava perusteellisesti virka-aseman väärinkäyttäjistä ja laitettava ne tuomiolle!
 
Te tiedätte, tai ainakin pitäisi tietää, kuinka kansallisesti mittavasta gigaluokan ongelmasta on kyse, kun edes oikeuslaitosta ei käytännössä ole ollut 6.5.1992 jälkeen. Tuskin kukaan ryöstetty on saanut sieltä minkäänlaista apua ja avun hakemisyritykset ovat olleet turhia ja pahentavat ongelmaa niin yksilötasolla kuin kansallisellakin tasolla.
 
Tämä kansakunta ei kestä millään mittarilla hetkeäkään lähes 25 vuotta jatkunutta laittomuutta! Tämä koko rakennekorruptio on seinähullu!
Mitä aiotte tehdä valtaoikeuksienne puitteissa alkavana 100 -vuotisjuhlavuonna tälle asialle?
 
Aiotteko ottaa tämän esille myös valtiopäivien avajaispuheessanne?
 
MATTI HAVERINEN

Käytössä samat ”hoidon tunnukset” kuin 1990-luvun lamassa

Palautan ”päiväjärjestykseen” verkkokeskustelun Promerit.ne foorumissa syyskuulta 2007.

Nimittäin etenkin Turun ja Rauman seuduilla meriteollisuuden toimihenkilöt, työntekijät ja alihankintayritykset ovat saman rotkon reunalla kuin tasan 20 vuotta takaperin, johon syöksyyn yrittäjyys ja kotitaloudet Suomessa joutuvat. 1990-laman uhrien asiat ovat edelleen selvittämättä.

Miten Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen ”selonteot” poikkeavat Esko Ahon ja iiro Viinasen menettelyistä? Molemmissa muut ministerit toimivat kuin talutusnarussa, suljetussa järjestelmässä.

Taas tuhoutuu yrityksiä ja työpaikkoja katoaa…

Miksi 990-lama uhrit eivä saa oikeutta Suomessa?

Lainaus käyttäjältä: LEFA – 18. Syyskuuta 2007, 15:37
Ei Viinanen ollut ainoa tyhmä valtakunnassa. Viinanen ei vieläkään näytä ymmärtävän kansantalouden mekanismeista mitään. Muuten hän pitäisi turpansa kiinni tai ainakin puhuisi toisella tavalla. Presidentti Koivisto tuki koko arvovallaan Suomen Pankin virheellistä politiikkaa markan arvon suhteen. Vasta äärimmäisessä hädässä syyskuussa 1992 markka laskettiin kellumaan, kun lähes kaikki oli jo menetetty ja pankit konkurssia muistuttavassa tilassa.

Lopputuoloksesta päätellen Koivisto on Suomen kaikkien aikojen vahingollisin presidentti maallemme. Omatekoinen talousnero Koivisto tarrautui jääräpäisesti vakaaseen markkaan, josta vielä keinotekoisesti tehtiin vahva markka. Sen mukana romahti koko Suomen talous kaikkien aikojen lamaan, joka vaikuttaa vieläkin talouteemme mm suuren valtionvelan tähden.

Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg on kertonut laman tulosta Länsi-Savo-lehdelle haastattelussa jo 3.11.1988:

Kullberg: ”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”

Siis, ei Koivisto arvovallallaan pelkästään tukenut Suomen Pankin virheellistä politiikkaa, kuten yleisesti luullaan. Presidentti Koivisto mitä ilmeisemmin käskytti Suomen Pankin vahvan markan politiikkaa.

Kyseessä ei vielä tuolloin ollut mikään kansalaisille suunnattu kulutusjuhlavaroitus, vaan Kullberg ilmeisesti purki tuntojaan.

Olen keväällä 2006 kuullut huhua, että Kullbergiltä olisi tulossa ”testamentti”.

Kullbergin testamentin julkaisemisesta ei vielä ole kuulunut mitään, mutta mitä ilmeisemmin kyseessä ei ole pelkästään huhu.

Valtiontalous ja kuntatalous on todella huonossa jamassa laman aikaan tehdyn mittavan valtionvelan vuoksi, ja kun ottaa huomioon presidentti Mauno Koiviston toiminnan Korkeimman oikeuden käskytys-konklaaveineen, tullaan laman syitä vielä tänä syksynä pöyhimään pohjamutia myöten.
 
MUOKATEN LISÄTTY 19.9.2007 klo 9:25:
 
Presidentti Koiviston järjestämän Korkeimman oikeuden käskytys-konklaavin tarkoitusperää kuvaa paremmin ilmaisu:
 
Korkeimman oikeuden kyykytys-konklaavi, koska KKO oli ehtinyt tekemään Koiviston mielestä väärän päätöksen.
 
Kts. Konklaavista laajemmin
 
ja konklaavin asiakirjojen salaamispäätös:
 

 
Jos joku väittää, että Suomi on transparency, eli avoin demokratia, hän horisee… eli kuuluu siihen kansalaisryhmään jonka asenne yhteisiin asioihinon ”etteihän se minua koske”.
 
Laman ja Rahan Pelurit

Laman ja Rahan Pelurit

Laman ja Rahan Pelurit

OPLK-ryhmän selvitys 1990-luvun laman hoidosta Mauno Koivisto omassa kirjassaan ”Kaksi kautta”: Lukijalle Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen…
€15.00
 
Lisää:

OPLK-ryhmän selvitys 1990-luvun laman hoidosta Mauno Koivisto omassa kirjassaan ”Kaksi kautta”: Lukijalle Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen…
€15.00
 
Lisää:
* E-kirjat heti luettavaksi
 
Kalevi Kannus

Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä.

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jarmo Aaltonen on nostanut esille velkojia suosivan asiaintilan ulosotoissa,
Lähde: HS 26.3.2011 s. B 10
 
990-Iuvun lama kaatoi 40 000 yritystä ja kosketti tavalla tai toisella yli miljoonaa suomalaista. Monet heistä joutuivat ulosoton asiakkaiksi.
 
Oikeusministeriön työryhmä on esittänyt kokonaan uutta lakia yksityishenkilöiden velkajärjestelyistä.
 
Ehdotuksiin sisältyi muun muassa, että velalliselta perittävä rahamäärä joustaisi tulojen mukaan. Velkojen maksun valvonta siirrettäisiin velkojalta ulosottoon.
 
Riitainen ryhmä ei puuttunut järjestelmän perusteisiin. Velkomista koskeva lainsäädäntö säilyy velkojaa suosivana siten, että perusteeton perintä on delleen mahdollista ..
 
Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) mielestä laeissa ei ole vikaa.
 
ESPOOLAINEN entinen yrittäjä on yrittänyt vuosikausia saada ulosottokaareen lisättäväksi virkkeen, jolla perusteeton perintä estettäisiin. Mies oli takaamassa 1990-luvun alussa rakennusyrityksen yli seitsemän miljoonan silloisen markan lainaa, jota pankki alkoi konkurssin jälkeen periä takaajalta.
 
Oikeus tuomitsi miehen maksamaan, vaikka hänen ja KHT-tilintarkastajan lausunnon mukaan laina ei koskaan siirtynyt pankista päävelallisen tilille. Pyynnöistään huolimatta hän ei saanut pankilta todistusta siitä, että laina oli oikeasti nostettu.
 
Pankille riitti, että se sai oikeudesta tuomion, jolla rahat perittiin takaajalta. Pankkeja vahtiva Finanssivalvontakaan ei luovuttanut asiakirjoja velalliselle, eivätkä yrittäjien asiat kuulu kuluttajansuojalain piiriin.
 
KÄYTÄNNÖN ongelma on siinä, että velkojalla ei ole konkurssipäätöksen ja ulosoton yhteydessä lakiin selvästi kirjattua velvollisuutta esittää saamistodistusta velallisen kaikista rahaveloista. Saamistodistus on esimerkiksi velkakirja, vekseli tai sekki.
 
Velan määrää ei siis tarvitse viran puolesta todistaa. Velkojat ovat niskan päällä, ja velan määrän vahvistaminen on tuomioistuimen harkinnassa. Eikä korppi korpin silmää noki: velkojat eivät kiistä toistensa saatavia, joten velkasumma tuppaa nousemaan.
Velallisella ei ole tietoa eikä usein voimiakaan ryhtyä panemaan hanttiin pankkien juristiarmeijoille ja vaatimaan selviä rätinkejä todellisista veloista.
 
KULUTTAJAVIRASTO totesi jo nelisen vuotta sitten, että maksuvaikeudet kasaantuvat ihmisille, jotka ovat keskimääräistä heikommassa asemassa niin tiedoiltaan kuin taloudeltaankin. Viraston mukaan velkomisissa se tarkoittaa sitä, että ”tällaisessa prosessissa tulee tuomioita myös perusteettomista saatavista”.
 
Kansanedustajat ovat pommittaneet kirjallisilla kysymyksillä Braxia asian vuoksi, Pietari Jääskeläinen (perus) teki juuri lakialoitteenkin asiasta. Joka kerta vastaus on ollut sama: ongelmaa ei ole, koska lain mukaan velallisella on pyynnöstä oikeus saada ajantasainen tieto velkojensa määrästä ja perusteista.’
 
Käytäntö oikeussaleissa on kuitenkin muuta. Perintälain muotoilu on ympäripyöreä ja ulos otto on voitu panna sellaisiakin velkoja, joiden näyttö on perustunut pätemättömiin asiakirjoihin.
Pankit ovat vedonneet myös liikesalaisuuksiin asiakirjojen pihtaamisessa.
 
KOKO SYSTEEMI on edullinen pankeille, sillä velallinen maksaa korkoja ja kuluja ennen itse lainan lyhennystä. Käytännössä korviaan myöten velkaantunut voi joutua maksamaan lopun ikänsä pelkkiä korkoja, joista voi lopulta kertyä isompi summa kuin itse alkuperäinen laina, joka ei ole lyhentynyt sentilläkään.
 
Vanhan kauppakaaren mukaan asia voisi olla toisinkin: ensin maksetaan pääoma ja sen jälkeen korot ja kulut. Silloin ylivelkaantuneella olisi edes toivoa päästä joskus kuiville.
 
Nykymallissa velkoja joutuvat usein maksamaan veronmaksajat sosiaaliturvan kautta, sillä velkaa voidaan ulosmitata myös toimeentulotuesta. Lainsäädäntö on automaattipajatso, jolla pankki saa aina saatavansa korkojen kera.
 
Tuloksena on helposti yksilölle elinikäinen velkavankeus ja valtiolle uusi elätti. Yhden arvion mukaan sosiaaliturvasta maksetaan vuosittain ulosoton kautta 600-800 miljoonan euron edestä ”pankkitukea”.
 
MINISTERI BRAX on todennut, että olemattomien saatavien perijä syyllistyy rikokseen. Jos pankit tekevät näin, niiden taseissa voi olla runsaasti laittomia saamisia. Rikoslaissa sille on nimikin: rahanpesu.