Aihearkisto: Arvot oikeusvaltiossa

Lapsen murha…

Huomio.. lue kommentti tästä

Pikku Eerikan tapaus on hurja hätähuuto lasten oikeuksista koskemattomuuteen

ja oikeuteen elää turvallista elämää: mutta mikä on tämä maa jossa vanhuslaistakin voidaan rakentaa poliittinen farssi, pikku Eerikan kaltaiset uhrit ovat jatkossakin pelottavassa määrin mahdollisia.

Kun Suomi oli sodassa..

 
”Ei ole tarkkaa lukua mutta noin 80000 lasta saivat lapun kaulaan ja otsaan näkymättömän leiman SOTALAPSI ja siinä se on pysynyt koko iän. Näin takapeilissä se on kuin jättiläinen sosiaalinen kokeilu jossa kaikki ovat tutkimusten koehenkilöitä koko elämän.” Näin otsikoidaan esim. tiedostossa SOTALAPSET.
 
Rauhan ajan EU-Suomessa 2007 oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana 62 485 lasta; näistä 16 059 lasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle, heistä 10 207 on huostaan otettu, siis pois biologisilta vanhemmiltaan.
 
Suomessa kohtaa lapsuudessa perheväkivaltaa…

200 000 lasta.

Kaikki Se Paha, jota lapset ovat tässä maassa joutuneet ja edelleen jokapäiväisessä elämässään kohtaavat näyttää olevan, osalle korruptoitunutta lainkäytön virkakoneistoa, merkityksetöntä…
 
TS-uutisen ”UV-valo paljastaa lasten pahoinpitelyt” <- mukaan Turun yliopistiollisessa keskussairaalassa TYKSissä tutkitaan noin sata lasta vuodessa kaltoinkohteluepäilyjen takia. Määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
 
Suomessa viranomaisten tietoon tulee joka vuosi yhä enemmän tapauksia, joissa lapsen epäillään joutuneen joko pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Viime vuonna (2012) poliisin tietoon tuli vajaat 1 600 lasten hyväksikäyttötapausta. Määrä on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana.
Myös lasten pahoinpitelyjen määrä on jatkuvassa kasvussa Suomessa, niitä poliisi kirjasi viime vuonna noin 6 500 kappaletta. Huolestuttava ilmiö on, että entistä suurempi osa pahoinpitelyistä kohdistuu yhä nuorempiin vauvaikäisiin lapsiin
 
Kalevi Kannus
 

Pikku Eerikan kohtalosta…

Julkaistu aiemmin 31.8.2012..
 

Marjatta Kannus:

Sain tänään käsiini Sofi Oksasen uusimman teoksen ”Kun kyyhkyset katosivat”. Kirjailija kertoo siinä Viron kansan lähimenneisyydestä. Niitten muutamien lukujen perusteella, jotka ehdin iltapäivän kuluessa ahmia, voin vain todeta, että yhtä hyvin teoksen voisi sijoittaa tämän päivän Suomeen.
.
Täälläkin voi pieni lapsi menettää henkensä, manipuloivan, henkisesti sairaan aikuisen käsissä, niin että kaikki ”> lapsen läheisyydessä elävät aikuiset kaikessa rauhassa sulkevat silmänsä näkemiltään tosiasioilta. Valitettavasti Eerika, joka kuoli ns. äitipuolensa sadististen toimenpiteiden seurauksena ei suinkaan ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään lapsi, joka kuristetaan, tukahdutetaan, ammutaan tai poltetaan jonkun häiriintyneen yksilön saadessa viranomaisten puuttumatta vapaasti toimia.
 
Hiljattain eräässä televisio-ohjelmassa haastateltiin toimittaja Leena Pakkasta, joka kertoi oman kasvattityttärensä sydäntä raastavan tarinan. Hänellä oli hetken luonaan syvästi masentunut teini-ikäinen tyttö, joka oli traagisesti menettänyt äitinsä. Tyttö sijoitettiin ns. asiantuntijoiden hoiviin perheeseen, jossa häntä piti auttaa toipumaan masennuksesta. Asiantuntijat sattuivat kuitenkin olemaan alkoholisteja, jotka jättivät holhokkinsa täysin oman onnensa nojaan. Leena Pakkaselle ei tietenkään kerrottu mitään tytön ongelmista tässä uudessa paikassa, salassapito sääntö esti sen, koska hän oli vain tilapäinen huoltaja. Nuori tyttö meni junan alle epätoivoisessa masennustilassaan ja vasta jälkeenpäin syvästi järkyttynyt Leena sai kuulla mikä kaikki oli johtanut nuoren kuolemaan.
 
Kuvassa Seiska-lehti on julkaissut kansikuvassaan 6.9.2012 ”SANKARI”-isän kuvan ja nimi Touko Tarkki pyörii facebookissa…
 
Miksi Suomessa sosiaalityöntekijöillä on niin suuri valta? Aina kun jokin sitten menee pieleen, he vetoavat salassa pito sääntöön, lähinnä suojellen sillä itseään.
 
Julkisuudessa on taas kohistu aina ministereitä myöten Eerikan kuolemasta ja tärkeät johtavat kansalaiset kertovat etteivät he voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaikka ilmiselvästi sosiaaliviranomaiset ovat epäonnistuneet tehtävässään eli huolehtia yksittäisen lapsen edusta. Kaikki fraasit käydään taas kertaalleen läpi, mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Televisiossa järjestetään muutama keskusteluohjelma ns. asiantuntijoille ja asiasta kohistaan jonkin aikaa, lähinnä niin kauan, kun lehdet myyvät karmeilla yksityiskohdilla.
 
Erään tuttavaperheeni kahdesta nuorimmasta lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen tekijän motiivina oli aiheuttaa hankaluuksia lasten vanhemmille, jotka olivat puuttuneet kyseisen henkilön laittomiin toimiin. Nämä lapset eivät olleet mustelmilla, he eivät olleet arkoja tai masentuneita, he olivat vihaisia, kun joutuivat sosiaalityöntekijöiden testeihin ja kuluttamaan aikaansa heidän mielestään joutavissa palavereissa. Sosiaalityöntekijöille kerrottiin ilmoituksen tekijän pahantahtoisuudesta ja motiivista, sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta sosiaalityöntekijöiden asenteeseen, he kävivät lasten kanssa läpi viimeiseen pilkkuun asti näiden testaamisen aina kodin ikkunaverhojen väriin asti.
 
Eerikan kohdalla täytyy ihmetellä kaikkien lapsen läheisyydessä eläneiden aikuisten sokeutta ja myötätunnon puutetta avuttoman, kiusatun lapsen kohdalla. Tytön äiti koetti saada apua, mutta kun hän ei ollut huoltaja, hänen sanomisillaan ei ollut mitään merkitystä.
 
Mitä olisi mahtanut tapahtua opettajalle tai rehtorille, jos he olisivat kuunnelleet tytön äitiä ja myös pohtineet omien havaintojensa merkitystä lapsen eduksi? Eikö kokenut kasvattaja näe perheväkivallan uhria, joka on mustelmilla, arka, pelokas ja ilmiselvästi valehtelee saamiensa kolhujen alkuperän, tyyliin ”kävelin päin ovea”?
 
Entä sukulaiset tai naapurit, mitä he olisivat menettäneet, jos olisivat tarttuneet asiaan kunnolla?
Nyt surraan sosiaalityöntekijöiden ”paineita”, he kun eivät ilmiselvistä merkeistä ja äidin pyynnöistä huolimatta tehneet velvollisuuttaan eli suojelleet huostaansa uskotun alaikäisen eduista. Vähintäänkin heillä pitää olla paineita, lapsihan maksoi heidän laiminlyöntinsä seuraukset hengellään. Eikä hän kuollut helposti, vaan taisteli tukehtumista vastaan tuntikausia.
 
Lopputuloksena on varmaankin pieni hauta jossain Helsingin hautausmaista ja yksinäisen surevan äidin tuska.
Sosiaalityöntekijöille varmaan tarjotaan kriisiapua valtion kustannuksella, tytön äidille, sitä tuskin liikenee, kyllä sen estämiseksi joku pykälä löytyy.
 
Onko meillä resurssipula? Ei varmastikaan ainakaan kaikkialla, sillä jos yhden lastensuojeluilmoituksen seurauksena voidaan käydä koko protokolla läpi ja toisaalla useankaan ilmoituksen pohjalta ei toimita, voi vain sanoa, että lähinnä uupuu järjen käyttö.
 
Kirjoittanut Marjatta Kannus…
 
* * *
 
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on langettanut tuomion, jossa Suomi määrätään maksamaan korvauksia henkilölle, joka joutui pakkohoitoon ja pakotettiin ottamaan lääkkeitä. Ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutunutta hoidettiin ja lääkittiin psykiatrisessa sairaalassa vuosina 2005-2006.:
 
Vuoden ajan pakkolääkityksessä oli lastenlääkäri, joka tutki ammattilaisena perheväkivallan uhreja, lasten pahoinpitelytapauksia, lasten hyväksikäyttöjä ja oikeuslääketieteellisillä lausunnoillaan joutui paljastamaan lastensuojelun viranomaisten, sosiaalityöntekijöiden ja poliisien piittaamattomuutta. Sillä seuraamuksella, että virkavallan avulla lastenlääkäri lavastettiin syylliseksi tekoon, jota hän ei ollut voinut käytännössä tehdä ja syyllisyyttä toteen näyttämättä määrättiin pakkolääkitykseen.

Kalevi Kannus

Omaisuutta pantiin lihoiksi ETA-ehdon takia

Kuvassa toimittaja Kjeld Möller.
 
YLE:n uutisissa 20.9.2013…
http://yle.fi/uutiset/90-luvun_laman_kaatama_yrittaja_omaisuutta_pantiin_lihoiksi_eta-ehdon_takia/6835935
 
80-luvun kasinotaloudessa pankit jakoivat avokätisesti lainaa yrityksille ja yksityisille ihmisille. 90-luvun alussa velkavetoinen talous ajoi karille. Kiinteistöjen arvot romahtivat, korot nousivat, yrityksiä kaatui ja monet velkaa ottaneet jäivät velkavankeuteen.
 
Pankkikriisiä seurasi joukko oikeusriitoja pankkien ja asiakkaiden välillä. Monet velalliset kokevat, että tuomioistuinten linja muuttui pankeille suotuisaksi niin sanotun Koiviston konklaavin jälkeen.
 
Konklaavilla tarkoitetaan presidentti Koiviston Presidentinlinnassa 6.5.1992 julkisuudelta piilossa järjestämä tilaisuutta, johon osallistui tuomareita, lainoppineilta ja virkamiehiä.
 
Salailu seminaarin ympärillä on herättänyt epäilyjä, että presidentti olisi painostanut tuomioistuimia pankeille myönteisiin ratkaisuihin kiistoissa asiakkaidensa kanssa.
 

* * *

 

Koiviston konklaavista

on kyselty alkuperäisiä lähdetietoja. Pankkien kriisin, eli 1990-luvun kotimaisen laman tutkimista varten asiatietoja 6.5.1992 Linnassa pidetystä seminaarista ei ole saatu…
Julkaisen tässä keväällä 2002 haltuuni saamani em. seminaarin, erityisavustaja Martti Mannisen allekirjoittaman kutsukirjeen sivut; reunamerkinnät ovat ilmeisesti Mannisen. Seminaaria ja sen asiatietoja ei ole alkujaan määrätty salaiseksi, mutta kansliapäätöksella 30.7.2002 tapahtuma on määrätty salattavaksi. Miksi?
 
Konklaavi-seminaarin ohjaus pankkioikeudenkäynneille on ollut seurauksiltaan joukkotuhontaan verrattavaa…
 
Kutsukirjeen ensimmäinen sivu on päivätty 14.04.1992
 

 
Kutsukirjeen toinen sivu on päivätty 16.04.1992
 

 
Presidentti Mauno Koivistolle lähetin tutkimusryhmämme puolesta keväällä 2002 seuraan kirjeen:
 
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
 
Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Tilaisuuden teemoina olivat:

1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
 
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
 
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
 
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
 
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
 
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin
.
 
***
 
Tasavallan presidentin kansliasta sain 30.7.2002 tämän kansliapäätöksen, jonka on tasavallan presientti Tarja Halosen kanssa allekirjoittanut (asianosaisena) eritysavustaja Martti Manninen:
 
Kts… http://www.promerit.net/2013/01/presidentti-koiviston-haastattelu-21-8-1992/
 

 

Pelurit * E-kirjat heti luettavaksi <- haku

Vääryyden uhrien edustajia ei kuulla

Tästä linkit YLE:n juttuun..

* YLE uutiset/salattu muistio .valottaa Koiviston tuomioistuin-kritiikkiä pankkikiistoissa.

* Konklaavin osallistujat muistelevat: näin presidentti fundeerasi.

Katso osio mielipidekirjoituksesta Helsingin Sanomissa 13.9.2013, joka valottaa ”vanhaa perinnettä” otsikolla … Vääryyden uhrien edustajia ei kuulla. Voiko tämän selkeämmin ”oikeusvaltio” Suomen asiaintilaa kuvata?

Laman ”hoito” ei jäänyt vain konkaavi-istuntoon:

* Pankkien äkkiliikkeellä aiheutettiin asiakkaille maksuvaikeudet, josta seurasi maksurästejä. Erääntyneet maksamattomat lainat koottiin yhteen ja myytiin Norjalaiselle perintärevohkalle ja laadittiin ulkomaisen ostajan etuja turvaava laki.

* Vaikka lainasuoritukset oli saatu saatavien myynnillä, jatkettiin aktiivista perintää velallisilta täysimääräisenä samaan aikaan kun norjalainen perintärevohka alkoi periä ostamiaan saatavia.

jne.

* Uutta ja wanhaa verkkokaupassa <- haku
* E-kirjat heti luettavaksi <- haku
* Laman ja Rahan Pelurit -kirjassa ajantasalta aiheesta.
Kalevi Kannus

EIT-tuomari on saanut valehdella kelpoisuutensa?

Haluan pitää tämän artikkelin muistissa esimerkkinä siitä miten systeemissä mätä uinuu… Kalevi Kannus ..>
 
Artikkelikuva sivun ylälaidassa menee (symbolisesti) piilooon aivan kuin tuomioistuimen koko toiminta…
 
 
Arkistosta esille: Kuva Päivi Hirvelän valinnasta SEURA-lehden jutussa 10.11.2006
 
SUOMEN ESIVALTA HYVÄKSYY VALEHTELUN:
Espoon Poliisille on jätetty ilmoitus valtionsyyttäjästä, tutkia onko hän syyllistynyt petokseen, perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä – tai muuhun mahdolliseen rikokseen hakiessaan EIT:n tuomariksi. Espoon poliisi on siirtänyt tutkinnan Keskusrikospoliisille ja ilmeisesti sieltä edelleen Ranskan (Strasburgin) poliisille. Peseekö kansallinen laillisuusvalvonta kätensä Pilatuksen tavoin – ”ei kuulu mulle” perusteella? Kts. -> asiakirjat
 

Laki sanoo:
8 § (24.7.1998/563) Väärän todistuksen antaminen viranomaiselle.

Joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen tai siihen rinnastettavan teknisen tallenteen taikka laadittuaan sellaisen todistuksen tai tallenteen antaa sen toiselle sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Monia kummallisuuksia on paljastunut ”näkymättömän käden” määräämästä valintapaneelista (Koskelo, Hallberg, Nikula, Rissanen ja Ertman) Päivi Hirvelän valitsemiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi. Valinnan pöytäkirjat on määrätty salattavaksi.

”VALINTAPANEELISSA”
* Korkeimpien oikeuksien presidentit Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
* oikeuskansleri Paavo Nikula,
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen ja
* ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö Irma Ertman ..ilmeisesti puhelinkokouksessaan, karsivat oikeusneuvos Gustav Möllerin ja professori Martin Scheinin lisäksi julkisuudelta salaten seuraavat viisi:

Laura Ervo, dosentti, Helsingin yliopisto,Anne Nikula, varatuomari, Helsinki

Asko Välimaa, OTL, lainsäädäntöneuvos
Oikeusministeriö
Helsinki

Arto Kosonen, OTL, VT, valt.kand,
Ulkoasiainministeriö

Johanna Niemi-Kiesiläinen, oikeustieteen professori
Umeå universitetet

.. ”valintapaneelin” päätöksistä ei ole saatu asiakirjakopioita, ellei niitä myöhemmin jostain putkahda?

Moitittavaa tässä valintapaneeli-touhussa on, kun virkavallan korkeimmalla huipulla harrastetaan lapsellista salaseuramaista koplailua.

TOISTAISEKSI, valintapaneelin toiminnasta on vain tämä näyttö ja lausuma:

—– Forwarded message —-

From: pauliine.koskelo@om.fi
Date: Sat Oct 14 12:57:36 EEST 2006
To: ”Esko Kärkäs” <tirapisu@luukku.com>
Subject: Vs: Asiakirjapyyntö

Pyyntönne johdosta totean, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäsenet valitsee Euroopan Neuvoston parlamentaarinen yleiskokous asianomaisen jäsenvaltion asettamista ehdokkaista (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 22 artikla). Suomessa ehdokasasettelun valmistelu kuuluu ulkoasiainministeriölle, joka on asiaa valmisteltaessa kuullut eräitä oikeushallinnon ja oikeuslaitoksen edustajia. Tarkoittamaanne kutsuasiakirjaa ei ole, vaan pyyntö on tullut ulkoasiainministeriöstä puhelimitse.

Totean myös, että vastoin käsitystänne Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole kansallisiin ylimpiin tuomioistuimiin nähden seuraava oikeusaste.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävistä ja toiminnasta on saatavissa tietoa esimerkiksi tuomioistuimen internet-sivuilta.

Pauliine Koskelo
—– End forwarded message —–

Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän (virallisesta) nimikirjaotteesta on poimittavissa seuraavat tiedot:Ollut tuomarin tehtävissä vuosi/yhteensä:VUOSI 1981: 35 päivääVUOSI 1982: 32 päivää

VUOSI 1984: 85 päivää

VUOSI 1985: 57 päivää

VUOSI 1990: 4 kuukautta (Orimattila)

VUOSI 1994: 3 kuukautta (Lahti)

VUOSI 1995: 1 vuosi (Lahti)

Yhteensä alle 2 vuotta ja 2 kuukautta.

Näissä lukemissa ollaan hyvin kaukana Päivi Hirvelän englanninkielisessä Curriculum Vitaessa ITSE ilmoittamastaan 9 vuodesta.
Vaikka kuinka keskustellaan siitä mikä olisi oikea englanninkielinen käännös kuvaamaan Päivi Hirvelän tekemisiä Kouvolan hovioikeudessa; tosiasia on, että ilmoittaessaan olleensa tuomarina 9 vuotta, Hirvelä ei ole puhunut totta.


v\:* {behavior:url(#default#VML);} o\:* {behavior:url(#default#VML);} w\:* {behavior:url(#default#VML);} .shape {behavior:url(#default#VML);} st1\:*{behavior:url(#ieooui) }

Tässä ote valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän omasta ilmoituksesta,kopioitu EIO:n asiakirjasta:
Doc. 10942 1(3)
21 February 2006
CURRICULUM VITAE
Family name Hirvelä
First names Päivi Maarit
Sex Female
Date of birth 10 December 1954
Place of birth Rovaniemi, Finland
Nationality Finnish
Title State Prosecutor
Organisation Office of the Prosecutor General
Education and academic qualifications
Licentiate of Laws, University of Helsinki, Finland, 1997 Court training, District Court of Lapland, 1980 Master of Laws, University of Helsinki, Finland, 1980, Matriculation examination at Rovaniemi High School, Finland, 1975
Relevant professional activities
Judicial activities International positions held:Lawyer, the European Court of Human Rights (18 June – 31 December 2001, on leave from the Office of the Prosecutor General)
Exchange prosecutor in Sweden (1 April – 30 June 1999, on leave from the Office of the Prosecutor General)Doc. 10942 2.
Domestic positions held: Judge for a total of 9 years, prosecutor for 16 years State Prosecutor, Office of The Prosecutor General (1 February 1999 – )

District Prosecutor, Lahti Prosecutor’s Office (1 September 1990 – 31 January 1999)

Assistant Judge of the Court of Appeal, Kouvola Court of Appeal (1 August 1982 – 31 August 1990)

Referendary, Office of the Parliamentary Ombudsman (14 September 1998 – 31 January 1999, ancillary job)

District Judge, Lahti District Court (1 October 1994 – 31 December 1995, on leave from the District Prosecutor’s Office)

District Judge, Orimattila District Court (1 February – 31 May 1990, on leave from the Court of Appeal)

District Prosecutor, Lahti Prosecutor’s Office (1 January 1986 – 4 April 1988, on leave from the Court of Appeal)

District Judge, Lahti District Court (1982 – 1986 many periods, ancillary job)

Legal Aid Counsel in Lahti (1 June – 31 August 1982)

Legal Aid Counsel in Sodankylä (12 November 1981 – 28 February 1982)

Rural Police Chief, Kolari Police District (22 May – 21 June 1980)

b. Non-judicial legal activities

Assistant in Criminal and Procedural Law, University of Helsinki, Faculty of Law

(1 July 1996 – 31 March 1997, on leave from the District Prosecutor’s Office)

Researcher, University of Helsinki (1 January – 30 June 1996, on leave from the District Prosecutor’s Office)

Research Assistant, The National Research Institute of Legal Policy (28 August – 21 November 1980)

Activities and experience in the field of human rights

Public office

Member of a working group set up by the Ministry of Social Affairs and Health tasked with regulations concerning the Mental Health Act: those concerning criminal patients in the Penal Code (2005 – 2006).

Board member of the National Research Institute of Legal Policy 2004 –

Member of a working group set up by the Ministry of Justice tasked, based on international obligations, with preparing penal provisions in respect of trafficking in human beings, the sexual abuse of children, child pornography and illegal immigration (2002 – 2003).

Member of an expert working group set up by the Ministry of Social Affairs and Health to develop the practice to uncover offences against children (2001 – 2003). Member of a working group set up by the Ministry of Justice tasked with assessing the use of video hearings in courts of law in the case of intimidated witnesses (2003).
Doc. 10942 3.

Member of a working group that focused on the arrangement of prosecutors’ basic training (2000 –2001).

Member of the crime prevention committee set up by the Ministry of Justice (1999 –2002).

Member of a working group tasked with the revision of the legislation on the execution of sentences to social service and the tasks of Probation Services (1998 – 1999).

Teaching work in the field of criminal procedure for prosecutors and other government organisations.
Publications

A book ISBN 951-670-003-9: A Child in Criminal Proceedings

An article, the Journal of the Finnish Lawyers’ Association, vol. 95, 1997 number 7: A Child in Criminal Proceedings – Evidence Problems in Incest Cases

Currently in the process of writing my doctoral thesis with the title: Criminal Process in Sexual Crimes against Children. The Actualization of The Human and Basic Rights of a Child’s Integrity in a Legal Process”. Opponents assigned for doctoral thesis on 23 February 2006.

I confirm that I will take up permanent residence in Strasbourg if elected a judge on the Court.

Helsinki 21.2.2006

(Signed)
Päivi Hirvelä

Viereisessä kuvassa on näyttö Valtakunnansyyttäjän virastosta saadusta Hirvelän nimikirjaotteen etulehdestä; nimikirjaotteessa on sivuja kaikkiaan seitsemän. Tarkan, jopa summittaisen vertailunkin perusteella voidaan todennäköisin syin epäillä, että valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä on antanut harhaanjohtavaa tietoa tuomarintehtäviksi luokiteltavista virkasuhteistaan hakemuksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.

 

Tuntuu oudolta: Julkisessa keskustelussa ministereiltä vaaditaan rehellisyyttä mm. tv-lupamaksuissa; sitä vastoin EIO:n ihmisoikeustuomarin virkaan voidaan nimittää filungista epäilty oikeusoppinut.

 

Toisaalta, EU-Suomen hallinto- ja lainkäytön moraali on muutoinkin epämääräisessä laatutasossa.
Kalevi Kannus

 

st1\:*{behavior:url(#ieooui) }

Päivi Hirvelän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi hakemuksessa on monia kummallisuuksia. * Onko hän ollut 9 vuotta tuomarina ja 16 vuotta syyttäjänä kuten väittää?
* Onko valinta Suomessa tapahtunut siten kuin Euroopan neuvoston ohjeistus: Recommendation 1649 (2004)1 edellyttää?
Nimityksen suomalainen ”valintapaneeli”:
* korkeimpien oikeuksien presidentit; Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
* oikeuskansleri; Paavo Nikula
* oikeusministeriön kansliapäällikkö; Kirsti Rissanen ja
* ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö;

Irma Ertman.
Corruption in Finland, The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.
* * *
Camilla Busck-Nielsen 2006-10-16
Lainsäädäntösihteeri
Juridical department, Ministry of Foreign Affairs
Helsinki, Finland

Ref.; The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.
You told me having been a secretary of the Election Panel. Were You actually a referendary of this Panel? Are You a lawyer yourself? Who was the chairperson of the Election Panel?

So far I Have not received the answers to all my questions nor copies of the documents I have requested. Pls urge them.
The Recommendation 1649 (2004)1 for Candidates for the European Court of Human Rights states as follows

2. In order for the European Court of Human Rights to continue to inspire confidence, it is vital that the process by which judges are selected and appointed also inspire confidence.
MS Camilla Busck-Nielsen do You think that above corresponds the way the three Finnish candidates were chosen?

3. The Parliamentary Assembly insists that the process of appointment must reflect the principles of democratic procedure, the rule of law, non-discrimination, accountability and transparency.
MS Camilla Busck-Nielsen do You think that process of appointment reflects above?

17. The Assembly notes that the Committee of Ministers has been reluctant to comment on the decision-making process in member states for the nomination of candidates; recalling that the national procedures for selecting candidates are not always satisfactory, it urges member states to publish their procedures for the selection of candidates for the Court.

MS Camilla Busck-Nielsen has Finland published her procedures for the selection of candidates for Court as per above? If yes, may I have a Copy.

20. The Assembly also urges the governments of member states to notify their parliaments and their appropriate committees of their procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court.

MS Camilla Busck-Nielsen has the Finnish government notified her parliament and the appropriate committees of the procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court as per above? If yes, may I have the copies sof those documents. If not, why not?

MS Päivi Hirvelä has written in her CV, that she has been State Prosecutor since 1. Feb 1999. Presently she is on leave from the Office of the Prosecutor General. There is no mentioning of the leave and the reason of it, why not?

She has written in her CV that she has been 9 years a Judge and 16 years a Prosecutor . That makes total of 25 years. She has started her carrier as a Judge so she claims 1 August 1982 in the Court of Appeal in Kouvola. This would mean 1982 plus 25 years the year 2007. The application has been written on 21 Feb 2006 and present year is still 2006 so somehow this does not match. From the other document it is known that she has been on maternity leave in 1988 and 1989 over 12 months . So she has not been able to have been a judge and a prosecutor for 25 years or how do you explain this?

By the way are You also totally sure that she has been a real Judge appointed by the President of the Republic of Finland ie hovioikeudenneuvos as they are called in Finnish in the court of Appeal in Kouvola from 1 August 1982 till 31 August 1990 or has she been so called viskaali in Finnish or referendary only?

I am waiting Your answers.
Yours faithfully
Jali Raita, diploma engineer
Email jraita@mac.com

Copy
Parliamentary Assemby
Council of Europe
Avenue de l’Europe
67075 Strasbourg Cedex
Tel. +33 (0)3 88 41 20 00
Fax: +33/ 388 41 27 81
Mikko Elo, MP, Chief of Finnish delegation to the Council of Europe


Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta – ENSVValtionsyyttäjä Päivi Hirvelän (kummalliseen) ninitysprosessiin EION ihmisoikeustuomariksi osallistui tämä ”valintapaneeli”:* korkeimpien oikeuksien presidentit; Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
*
oikeuskansleri; Paavo Nikula
*
oikeusministeriön kansliapäällikkö; Kirsti Rissanen ja
*
ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö; Irma Ertman.* Miten Suomen ENSV on ollut tietoinen valintamenettelystä ja osallistunut siihen?
* Kyseessä on 46. valtion, 800 miljoonan kansalaisen ihmisoikeuksia käsittelevästä tuomioistuimesta; Oliko Hirvelän hakemuksessa mukana hänen kompetenssistaan virallinen nimikirjaote?
20. The Assembly also urges the governments of member states to notify their parliaments and their appropriate committees of their procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court
Jäsenet
Puheenjohtaja:
Elo, Mikko /sd 11.05.1995 –
Varapuheenjohtaja:
Kaikkonen, Antti /kesk 16.02.2006 –
Muut jäsenet:
Dromberg, Kaarina /kok 02.04.2003 –
Hurskainen, Sinikka /sd 29.04.2003 –
Laukkanen, Markku /kesk 07.02.2006 –
Varajäsenet:
Lintonen, Minna /sd 29.04.2003 –
Olin, Kalevi /sd 02.04.2003 –
Sasi, Kimmo /kok 02.04.2003 –
Soininvaara, Osmo /vihr 08.03.2006 –
Tiilikainen, Kimmo /kesk 07.02.2006 –
Virkamiehet
Carlander, Gunilla, kansainvälisten asiain neuvosvaltuuskunnan sihteeriGSM: 050 324 3019, Puh: (09) 432 3551Sähköposti: gunilla.carlander@eduskunta.fi

Joutsela, Päivi, toimistosihteeri

Puh: (09) 432 3553

Sähköposti: paivi.joutsela@eduskunta.fi

Nolvi, Katja, osastosihteeri

Puh: (09) 432 3555

Sähköposti: katja.nolvi@eduskunta.fi

Päivitetty: 16.08.2006 00:06:04

”VALINTAPANEELISSA”
* Korkeimpien oikeuksien presidentit Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
* oikeuskansleri Paavo Nikula,
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen ja
* ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö Irma Ertman .. ilmeisesti puhelinkokouksessaan, karsivat oikeusneuvos Gustav Möllerin ja professori Martin Scheinin lisäksi julkisuudelta salaten seuraavat viisi:

Laura Ervo, dosentti, Helsingin yliopisto,Anne Nikula, varatuomari, Helsinki

Asko Välimaa, OTL, lainsäädäntöneuvos
Oikeusministeriö
Helsinki

Arto Kosonen, OTL, VT, valt.kand,
Ulkoasiainministeriö

Johanna Niemi-Kiesiläinen, oikeustieteen professori
Umeå universitetet

.. ”valintapaneelin” päätöksistä ei ole saatu asiakirjakopioita, ellei niitä myöhemmin jostain putkahda?

Moitittavaa tässä valintapaneeli-touhussa on, kun virkavallan korkeimmalla huipulla harrastetaan lapsellista salaseuramaista koplailua.

TOISTAISEKSI, valintapaneelin toiminnasta on vain tämä näyttö ja lausuma:

—– Forwarded message —-

From: pauliine.koskelo@om.fi
Date: Sat Oct 14 12:57:36 EEST 2006
To: ”Esko Kärkäs” <tirapisu@luukku.com>
Subject: Vs: Asiakirjapyyntö

Pyyntönne johdosta totean, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäsenet valitsee Euroopan Neuvoston parlamentaarinen yleiskokous asianomaisen jäsenvaltion asettamista ehdokkaista (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 22 artikla). Suomessa ehdokasasettelun valmistelu kuuluu ulkoasiainministeriölle, joka on asiaa valmisteltaessa kuullut eräitä oikeushallinnon ja oikeuslaitoksen edustajia. Tarkoittamaanne kutsuasiakirjaa ei ole, vaan pyyntö on tullut ulkoasiainministeriöstä puhelimitse.

Totean myös, että vastoin käsitystänne Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole kansallisiin ylimpiin tuomioistuimiin nähden seuraava oikeusaste.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävistä ja toiminnasta on saatavissa tietoa esimerkiksi tuomioistuimen internet-sivuilta.

Pauliine Koskelo
—– End forwarded message —–

Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän (virallisesta) nimikirjaotteesta on poimittavissa seuraavat tiedot:Ollut tuomarin tehtävissä vuosi/yhteensä:VUOSI 1981: 35 päivääVUOSI 1982: 32 päivää

VUOSI 1984: 85 päivää

VUOSI 1985: 57 päivää

VUOSI 1990: 4 kuukautta (Orimattila)

VUOSI 1994: 3 kuukautta (Lahti)

VUOSI 1995: 1 vuosi (Lahti)

Yhteensä alle 2 vuotta ja 2 kuukautta.

Näissä lukemissa ollaan hyvin kaukana Päivi Hirvelän englanninkielisessä Curriculum Vitaessa ITSE ilmoittamastaan 9 vuodesta.
Vaikka kuinka keskustellaan siitä mikä olisi oikea englanninkielinen käännös kuvaamaan Päivi Hirvelän tekemisiä Kouvolan hovioikeudessa; tosiasia on, että ilmoittaessaan olleensa tuomarina 9 vuotta, Hirvelä ei ole puhunut totta.


v\:* {behavior:url(#default#VML);} o\:* {behavior:url(#default#VML);} w\:* {behavior:url(#default#VML);} .shape {behavior:url(#default#VML);} st1\:*{behavior:url(#ieooui) }

Tässä ote valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän omasta ilmoituksesta,kopioitu EIO:n asiakirjasta:
Doc. 10942 1(3)
21 February 2006
CURRICULUM VITAE
Family name Hirvelä
First names Päivi Maarit
Sex Female
Date of birth 10 December 1954
Place of birth Rovaniemi, Finland
Nationality Finnish
Title State Prosecutor
Organisation Office of the Prosecutor General
Education and academic qualifications
Licentiate of Laws, University of Helsinki, Finland, 1997 Court training, District Court of Lapland, 1980 Master of Laws, University of Helsinki, Finland, 1980, Matriculation examination at Rovaniemi High School, Finland, 1975
Relevant professional activities
Judicial activities International positions held:Lawyer, the European Court of Human Rights (18 June – 31 December 2001, on leave from the Office of the Prosecutor General)
Exchange prosecutor in Sweden (1 April – 30 June 1999, on leave from the Office of the Prosecutor General)Doc. 10942 2.
Domestic positions held: Judge for a total of 9 years, prosecutor for 16 years State Prosecutor, Office of The Prosecutor General (1 February 1999 – )

District Prosecutor, Lahti Prosecutor’s Office (1 September 1990 – 31 January 1999)

Assistant Judge of the Court of Appeal, Kouvola Court of Appeal (1 August 1982 – 31 August 1990)

Referendary, Office of the Parliamentary Ombudsman (14 September 1998 – 31 January 1999, ancillary job)

District Judge, Lahti District Court (1 October 1994 – 31 December 1995, on leave from the District Prosecutor’s Office)

District Judge, Orimattila District Court (1 February – 31 May 1990, on leave from the Court of Appeal)

District Prosecutor, Lahti Prosecutor’s Office (1 January 1986 – 4 April 1988, on leave from the Court of Appeal)

District Judge, Lahti District Court (1982 – 1986 many periods, ancillary job)

Legal Aid Counsel in Lahti (1 June – 31 August 1982)

Legal Aid Counsel in Sodankylä (12 November 1981 – 28 February 1982)

Rural Police Chief, Kolari Police District (22 May – 21 June 1980)

b. Non-judicial legal activities

Assistant in Criminal and Procedural Law, University of Helsinki, Faculty of Law

(1 July 1996 – 31 March 1997, on leave from the District Prosecutor’s Office)

Researcher, University of Helsinki (1 January – 30 June 1996, on leave from the District Prosecutor’s Office)

Research Assistant, The National Research Institute of Legal Policy (28 August – 21 November 1980)

Activities and experience in the field of human rights

Public office

Member of a working group set up by the Ministry of Social Affairs and Health tasked with regulations concerning the Mental Health Act: those concerning criminal patients in the Penal Code (2005 – 2006).

Board member of the National Research Institute of Legal Policy 2004 –

Member of a working group set up by the Ministry of Justice tasked, based on international obligations, with preparing penal provisions in respect of trafficking in human beings, the sexual abuse of children, child pornography and illegal immigration (2002 – 2003).

Member of an expert working group set up by the Ministry of Social Affairs and Health to develop the practice to uncover offences against children (2001 – 2003). Member of a working group set up by the Ministry of Justice tasked with assessing the use of video hearings in courts of law in the case of intimidated witnesses (2003).
Doc. 10942 3.

Member of a working group that focused on the arrangement of prosecutors’ basic training (2000 –2001).

Member of the crime prevention committee set up by the Ministry of Justice (1999 –2002).

Member of a working group tasked with the revision of the legislation on the execution of sentences to social service and the tasks of Probation Services (1998 – 1999).

Teaching work in the field of criminal procedure for prosecutors and other government organisations.
Publications

A book ISBN 951-670-003-9: A Child in Criminal Proceedings

An article, the Journal of the Finnish Lawyers’ Association, vol. 95, 1997 number 7: A Child in Criminal Proceedings – Evidence Problems in Incest Cases

Currently in the process of writing my doctoral thesis with the title: Criminal Process in Sexual Crimes against Children. The Actualization of The Human and Basic Rights of a Child’s Integrity in a Legal Process”. Opponents assigned for doctoral thesis on 23 February 2006.

I confirm that I will take up permanent residence in Strasbourg if elected a judge on the Court.

Helsinki 21.2.2006

(Signed)
Päivi Hirvelä

Viereisessä kuvassa on näyttö Valtakunnansyyttäjän virastosta saadusta Hirvelän nimikirjaotteen etulehdestä; nimikirjaotteessa on sivuja kaikkiaan seitsemän. Tarkan, jopa summittaisen vertailunkin perusteella voidaan todennäköisin syin epäillä, että valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä on antanut harhaanjohtavaa tietoa tuomarintehtäviksi luokiteltavista virkasuhteistaan hakemuksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.

 

Tuntuu oudolta: Julkisessa keskustelussa ministereiltä vaaditaan rehellisyyttä mm. tv-lupamaksuissa; sitä vastoin EIO:n ihmisoikeustuomarin virkaan voidaan nimittää filungista epäilty oikeusoppinut.

 

Toisaalta, EU-Suomen hallinto- ja lainkäytön moraali on muutoinkin epämääräisessä laatutasossa.
Kalevi Kannus

 

st1\:*{behavior:url(#ieooui) }

Päivi Hirvelän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi hakemuksessa on monia kummallisuuksia. * Onko hän ollut 9 vuotta tuomarina ja 16 vuotta syyttäjänä kuten väittää?
* Onko valinta Suomessa tapahtunut siten kuin Euroopan neuvoston ohjeistus: Recommendation 1649 (2004)1 edellyttää?
Nimityksen suomalainen ”valintapaneeli”:
* korkeimpien oikeuksien presidentit; Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
* oikeuskansleri; Paavo Nikula
* oikeusministeriön kansliapäällikkö; Kirsti Rissanen ja
* ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö;

Irma Ertman.
Corruption in Finland, The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.
* * *
Camilla Busck-Nielsen 2006-10-16
Lainsäädäntösihteeri
Juridical department, Ministry of Foreign Affairs
Helsinki, Finland

Ref.; The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.
You told me having been a secretary of the Election Panel. Were You actually a referendary of this Panel? Are You a lawyer yourself? Who was the chairperson of the Election Panel?

So far I Have not received the answers to all my questions nor copies of the documents I have requested. Pls urge them.
The Recommendation 1649 (2004)1 for Candidates for the European Court of Human Rights states as follows

2. In order for the European Court of Human Rights to continue to inspire confidence, it is vital that the process by which judges are selected and appointed also inspire confidence.
MS Camilla Busck-Nielsen do You think that above corresponds the way the three Finnish candidates were chosen?

3. The Parliamentary Assembly insists that the process of appointment must reflect the principles of democratic procedure, the rule of law, non-discrimination, accountability and transparency.
MS Camilla Busck-Nielsen do You think that process of appointment reflects above?

17. The Assembly notes that the Committee of Ministers has been reluctant to comment on the decision-making process in member states for the nomination of candidates; recalling that the national procedures for selecting candidates are not always satisfactory, it urges member states to publish their procedures for the selection of candidates for the Court.

MS Camilla Busck-Nielsen has Finland published her procedures for the selection of candidates for Court as per above? If yes, may I have a Copy.

20. The Assembly also urges the governments of member states to notify their parliaments and their appropriate committees of their procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court.

MS Camilla Busck-Nielsen has the Finnish government notified her parliament and the appropriate committees of the procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court as per above? If yes, may I have the copies sof those documents. If not, why not?

MS Päivi Hirvelä has written in her CV, that she has been State Prosecutor since 1. Feb 1999. Presently she is on leave from the Office of the Prosecutor General. There is no mentioning of the leave and the reason of it, why not?

She has written in her CV that she has been 9 years a Judge and 16 years a Prosecutor . That makes total of 25 years. She has started her carrier as a Judge so she claims 1 August 1982 in the Court of Appeal in Kouvola. This would mean 1982 plus 25 years the year 2007. The application has been written on 21 Feb 2006 and present year is still 2006 so somehow this does not match. From the other document it is known that she has been on maternity leave in 1988 and 1989 over 12 months . So she has not been able to have been a judge and a prosecutor for 25 years or how do you explain this?

By the way are You also totally sure that she has been a real Judge appointed by the President of the Republic of Finland ie hovioikeudenneuvos as they are called in Finnish in the court of Appeal in Kouvola from 1 August 1982 till 31 August 1990 or has she been so called viskaali in Finnish or referendary only?

I am waiting Your answers.
Yours faithfully
Jali Raita, diploma engineer
Email jraita@mac.com

Copy
Parliamentary Assemby
Council of Europe
Avenue de l’Europe
67075 Strasbourg Cedex
Tel. +33 (0)3 88 41 20 00
Fax: +33/ 388 41 27 81
Mikko Elo, MP, Chief of Finnish delegation to the Council of Europe


Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta – ENSVValtionsyyttäjä Päivi Hirvelän (kummalliseen) ninitysprosessiin EION ihmisoikeustuomariksi osallistui tämä ”valintapaneeli”:* korkeimpien oikeuksien presidentit; Pauliine Koskelo ja Pekka Hallberg
*
oikeuskansleri; Paavo Nikula
*
oikeusministeriön kansliapäällikkö; Kirsti Rissanen ja
*
ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö; Irma Ertman.* Miten Suomen ENSV on ollut tietoinen valintamenettelystä ja osallistunut siihen?
* Kyseessä on 46. valtion, 800 miljoonan kansalaisen ihmisoikeuksia käsittelevästä tuomioistuimesta; Oliko Hirvelän hakemuksessa mukana hänen kompetenssistaan virallinen nimikirjaote?
20. The Assembly also urges the governments of member states to notify their parliaments and their appropriate committees of their procedures and timetables when drawing up lists of candidates for the Court
Jäsenet
Puheenjohtaja:
Elo, Mikko /sd 11.05.1995 –
Varapuheenjohtaja:
Kaikkonen, Antti /kesk 16.02.2006 –
Muut jäsenet:
Dromberg, Kaarina /kok 02.04.2003 –
Hurskainen, Sinikka /sd 29.04.2003 –
Laukkanen, Markku /kesk 07.02.2006 –
Varajäsenet:
Lintonen, Minna /sd 29.04.2003 –
Olin, Kalevi /sd 02.04.2003 –
Sasi, Kimmo /kok 02.04.2003 –
Soininvaara, Osmo /vihr 08.03.2006 –
Tiilikainen, Kimmo /kesk 07.02.2006 –
Virkamiehet
Carlander, Gunilla, kansainvälisten asiain neuvosvaltuuskunnan sihteeriGSM: 050 324 3019, Puh: (09) 432 3551Sähköposti: gunilla.carlander@eduskunta.fi

Joutsela, Päivi, toimistosihteeri

Puh: (09) 432 3553

Sähköposti: paivi.joutsela@eduskunta.fi

Nolvi, Katja, osastosihteeri

Puh: (09) 432 3555

Sähköposti: katja.nolvi@eduskunta.fi

Päivitetty: 16.08.2006 00:06:04

Mitä näistä Koskelon julkipuheista?

KKO:n presidentti: Tuomioistuimet eivät ole täysin riippumattomia
 
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon mielestä napanuora oikeusministeriön budjettivallan ja lainkäytön välillä pitäisi katkaista nyt, kun oikeusjärjestelmää remontoidaan.
 

Nämä lausumat eivät johda mihinkään

… muuhun kuin, että poliittinen lainkäyttö jatkuu ja mm. velkojen liikamääräinen perintä saa jatkua.
 
* Miksi 1990-luvun laman vääryyksistä edelleen vaietaan?
 
* Liikamääräinen velanperintä on tahanpesua
 
* https://kirja.elisa.fi/ekirja/laman-ja-rahan-pelurit <... E-kirjana heti luettavaksi * Laman ja Rahan Pelurit kirja <... Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä OPLK:n selvitys Suomen 1990-luvun "pankkien kriisistä" Poliittisesti johdettu oikeusministeriö jakaa voimavarat sekä tuomioistuinten välillä että yksittäisissä isoissa oikeusjutuissa. Rakenteellinen riippuvuus saattaa heijastua (ei kun totaalisesti vaikuttaa) yksittäisiin ratkaisuihin.

6-pack-hallituksen ministerien velat (Jyrki Kataisen hallitus)

Uskoisi tällä joukolla OLISI OLLUT luottamus velallisten oikeuksiin ja että takaisin perintä tapahtuu velan oikean määrän mukaan…
 
Lähde: Iltalehden uutiskirjeestä
 
Ministerien lainat 7.3.2013 kirjelmän mukaan suuruusjärjestyksessä:
 
1. Ville Niinistö (vihr), ympäristöministeri, ”noin 500 000 euroa”
 
2. Maria Guzenina-Richardson (sd), peruspalveluministeri, 499 684,61 euroa (tieto vuodelta 2012)
 
3. Alexander Stubb (kok), ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri, 350 491 euroa*
 
4. Jutta Urpilainen (sd), valtiovarainministeri, 221 150 euroa*
 
5. Carl Haglund (r), puolustusministeri, 202 125 euroa*
 
6. Krista Kiuru (sd), asunto- ja viestintäministeri, 197 800 euroa
 
7. Jan Vapaavuori (kok), elinkeinoministeri, 180 000 euroa
 
8. Jyrki Katainen (kok), pääministeri, 155 000 euroa*
 
9. Henna Virkkunen, hallinto- ja kuntaministeri, 149 000 euroa*
 
10. Heidi Hautala (vihr), kehitysministeri, 68 000 euroa
 
11. Anna-Maja Henriksson (r), oikeusministeri, 61 768
 
12. Jari Koskinen (kok), maa- ja metsätalousministeri, 55 000 euroa (osakaslaina Rapidaile Oy:tä varten)
 
13. Lauri Ihalainen (sd), työministeri, 33 796 euroa
 
14. Jukka Gustafsson (sd), opetusministeri, ”noin 28 000 euroa” (tieto vuodelta 2012)
 
15. Merja Kyllönen (vas), liikenneministeri, 18 780 euroa (+ 20 000 euron takaus veljen lainaan)
 
16. Paavo Arhinmäki (vas), kulttuuri- ja urheiluministeri, 5 000 euroa*
 
Ei lainaa:
 
Erkki Tuomioja (sd), ulkoministeri
 
Paula Risikko (kok), sosiaali- ja terveysministeri
 
Päivi Räsänen (kd), sisäministeri (tieto vuodelta 2011)
 
(* osa lainasta yhdessä puolison kanssa, henkilökohtainen lainataakka on laskettu puolittamalla yhteiset velat)
 
Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Liikamääräinen velanperintä on rahanpesua

Tuomarilla ei ole velvoitetta toimia moraalisesti…

 
* kun velkoja tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa ja saa sille vahvistuksen ilman velan oikeaa määrää näyttäviä asiakirjoja
* ja kun velkoja näin saadulla tuomiolla ottaa myös sille kuulumatonta luoton saajan omaisuutta
* ja kun velkoja tuomion lisäksi ottaa taloudelliseksi hyväkseen velkojalle kuulumatonta, luoton saajan pantiksi luovuttamaa omaisuutta, sitä tilittämättä.

 
Tällaista velkojan toimintaa ei kuitenkaan lainsäädännössä ole kriminalisoitu, saati sanktioitu. Hallituksen esityksellä (He 138 2011 vp) ei muuteta rahanpesurikosta koskevaa säädöstä velkojan toiminnan osalta.
 
—–Sain sähköpostia—– 26. helmikuuta 2012 12:03;
Asia: RL 32 LUKU, 6 § (31.1.2003/61) Rahanpesu. Joka
1. ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka
2. peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä, on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
 
Aineellisesti virheelliset, jopa kokonaan aineettomat tuomiot ovat mahdollisia, koska
TUOMARILLA EI OLE VELVOITETTA TODETA VELAN OIKEAA MÄÄRÄÄ päättäessään velkomisasioista, olivatpa ne
a) yksipuolisia tuomioita,
b) summaarisessa menettelyssä tehtyjä tuomioita,
c) riita-asioissa tehtyjä tai
d) konkurssioikeudenkäyntejä.
 
Saatuaan hyväkseen aineellisesti virheellisen tuomion velkoja voi salata luotonottajan hallintaan luovuttamansa oikean valuuttamäärän, sillä säädökset eivät edellytä velkojaa esittämään saamistodistetta kaikista rahaveloista ulosottoperinnässä, eikä aineellisesti virheellisen tuomion purusta ole selkeää säädöstä tai oikaisukäytäntöä.
Aineellisesti virheellisen tuomion lisäksi velkoja voi ottaa luoton saajan lainan vakuudeksi luovuttaman omaisuuden, koska luotonantajia koskeva Kauppakaaren mukainen tilitysvelvoite ei ole vakiintunut luotonantajia koskevaksi. Luotonantajien tilityksiä ei kukaan valvo.
 
Viranomaiset ovat informoineet oikeusministeriötä ja siten myös oikeusministeriä tuomioistuinten päätöksissä olevista aineellisista perusteettomuuksista. Kuluttajavirasto toteaa lausunnossaan (Dnro 2006/70/6455): ”…summaarisessa velkomisprosessissa on kysymys ennen muuta ulosottoperusteen hankkimisesta, eikä niinkään sen tutkimisesta, onko saatavaa olemassa vai ei. Tämä pitää paikkansa.”
Velkojan toiminnasta oikeusministeri Tuija Brax on sanonut 17.5.2010 kirjeessään: ”Velkoja, joka tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa, syyllistyy rikolliseen menettelyyn.” .
 
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo kirjeessään (OM 23/917/2012): Rahanpesurikos edellyttää kuitenkin aina esirikosta. Samassa kirjeessä ministeri toteaa, että myös tuomioistuin tai muu viranomainen voi olla petosrikoksessa erehdyttämisen kohteena. Ns. prosessipetoksessa viranomaista erehdytetään antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallintoasiassa. Petos täyttyy, kun viranomainen erehdytettynä päätyy asianosaisen kannalta edullisempaan ratkaisuun kuin mihin tämä olisi oikeutettu.
Mistä perustellusta syystä Henrikssonin mainitsema petos ei olisi rahanpesun esirikos ja sellaisena luotonantajan liikamääräistä vaatimusta koskeva?
 
Mikä on rikoslain, perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen merkitys suhteessa tuomion sisältöön ja velkojan toimiin jutuissa, joissa oikeaa velan määrää ei ole viran puolesta dokumenteista oikeaksi todettu ja joissa tuomio on aineellisesti virheellinen?
Mistä rikoksesta – ellei rahanpesusta – on kysymys, kun tuomiolla on vahvistettu velkojan liikamääräinen vaatimus ja kun velkoja lisäksi käyttää tilittämätöntä velallisen (myös takaajan) omaisuutta ja salaa tuomioistuimessa ja tuomion jälkeenkin alkuperäiset valuutan luovutusasiakirjat ja myös luoton saajan omaisuudesta saamansa tulon?
 
(10 LUKU)
9 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksen vaatiminen
Menettämisseuraamus määrätään syyttäjän tai sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun virkamiehen vaatimuksesta. Myös asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun mukaisesti. (27.8.2010/755)
L:lla 755/2010 muutettu 1 momentti tulee voimaan lailla säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Menettämisseuraamus määrätään syyttäjän tai rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain(692/1993) 3 §:ssä tarkoitetun virkamiehen vaatimuksesta. Myös asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 7 luvun mukaisesti.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 b §:ssä säädetään perusteista, joiden nojalla syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen esittämättä. (27.6.2003/650)
 
11 § (26.10.2001/875)
Erinäisiä säännöksiä
Tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta on soveltuvin osin noudatettava, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään.
Jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Jos menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön, vastaava määrä voidaan tuomita suoritettavaksi valtion varoista. Kanne asiasta on nostettava kantajan kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudessa viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman. Vastaajana asiassa on valtio, jota edustaa Oikeusrekisterikeskus.
Joka on vilpittömässä mielessä saanut kiinnityksen taikka pantti- tai pidätysoikeuden 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun, menetetyksi tuomittuun esineeseen tai omaisuuteen, voi saada maksun sen arvosta saamisen erääntymisestä riippumatta. Kanne siitä on nostettava 2 momentissa mainitussa ajassa ja tuomioistuimessa. Muussa tapauksessa kiinnitys taikka pantti- tai pidätysoikeus raukeaa.
 
13 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kätkemisrikkomuksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Käsitys tästä on, että tavallinen kansalainen ei kykene monipolvisesta pykäläviidakosta löytämään oikeita pykäliä, joiden perusteella hän saisi korvauksen luotonantajan häneltä petoksella viemästä omaisuudesta.
 
Syytä kiinnittää huomio lehtileikkeen viimeiseen kappaleeseen…

 

* * *

 
HE 138/2011 vp
eduskunnalle laiksi rikoslain 32 luvun 11 ja 12 §:n muuttamisesta
Ministeriö: Oikeusministeriö
Asian valiokuntakäsittely
Täysistunto lähettänyt 19.12.2011 lakivaliokuntaan mietintöä varten
Lakivaliokunta. Saapunut 20.12.2011
 
Käsittelyvaiheet
Asian ilmoittaminen
08.02.2012
Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi mietinnön antamista varten.
Käsittely
14.02.2012
Asiantuntijoiden kuuleminen
– lainsäädäntöneuvos Matti Marttunen, oikeusministeriö (K)
– poliisitarkastaja Antti Simanainen, sisäasiainministeriö (K)
– valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, Valtakunnansyyttäjänvirasto (K)
– poliisitarkastaja Matti Rinne, Poliisihallitus (K)
15.02.2012
Asiantuntijoiden kuuleminen
– käräjätuomari Riitta Savolainen, Helsingin käräjäoikeus (K)
– kihlakunnanvouti Visa Kallio, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto (K)
– asianajaja Tuula Ylinen, Suomen Asianajajaliitto (K)
– ma. rikosoikeuden professori Jussi Tapani, (K)
28.02.2012
Asiantuntijoiden kuuleminen
– professori Kimmo Nuotio, (K)
Päivitetty 28.02.2012 11:40:14
 
* * *
 
* Uutta ja wanhaa verkkokaupassa <- HAKU

 
* E-kirjat heti luettavaksi <- haku
* Laman ja Rahan Pelurit -kirjassa ajantasalta aiheesta…
 
Kalevi Kannus

Työmarkkinajärjestöt osa-syyllisiä velkalamaan?

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen johtajat Lauri Lyly (SAK) ja Mikko Mäenpää (STTK) kävivät keskiviikkona 14.2.2013 kertomassa hallitukselle, että toista kuukautta jatkuneet neuvottelut työurien pidentämisestä ovat pattitilanteessa.
 
Pääministeri Jyrki Katainen (kok) on vihjannut, että hallitus joutuu leikkaamaan menoja enemmän, jos työmarkkinajärjestöt eivät löydä keinoja, miten Suomeen saadaan lisää työtä, jolla yhteiskunta rahoitetaan.
 
Miksi työmarkkinajärjestöt eivät auta hallitusta?

Kysymys on säädöksistä ja niiden käytön vaikutuksista …

… henkilöön ja yhteiskuntaan. Liitteinä olevat tekstit selvittävät kyseessä olevaa asiaa yksityiskohtaisemmin.

 
Esitys koskee seuraavien säädösten puuttumista / muuttamistarvetta:
 
• Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta päätöstä tehdessään todeta minkään oikeuteen vahvistettavaksi tuodun velan oikeaa määrää (Lisäys: toteamisvelvoite tuomarille)
 
• Velkojan ei ulosottoperinnän yhteydessä tarvitse esittää velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (Muutos: Rudangon esityksen mukaiseksi)
 
• Ulosotossa olevaan velkaan kohdistettava maksu kohdentuu ensin korkoon, kuluihin ja vasta sitten pääomaan (Muutos: maksu kohdentuu ensin pääomaan)
 
• Yritysluoton takaajat eivät kuulu kuluttajansuojan alaisuuteen (Muutos: kuuluvat)
 
• Pankeilla ei ole säänneltyä velvollisuutta tehdä tilitystä pantin realisointitulosta (Muutos: täsmennetään ja laajennetaan säädös koskemaan myös pankkeja)
 
• Muutoksenhaun muuttaminen koskemaan näyttöä (Muutos ja lisäys: näyttö todettava maksuvelvoiteasioissa)

Ovatko poliittiset valtaelimet tietoisina säädösten taloudellisista vaikutuksista jättäneet pykälät muuttamatta/lisäämättä?
Nilsson Jussi, Helsingin käräjätuomari : Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Lakimiesuutiset 2/2002. Sähköpostin liite.
Poliitikot eivät ole kiistäneet Nilssonin kirjoituksessa esitettyä, eivät myöskään oikeusoppineet. Nilssonin tekstissään esittämä voidaan nähdä totena: Tuomarikunta, siten myös oikeuslaitoksen päätöksenteko on poliittisille valtaelimille alistettu.
 
Euroopan komission 3.10.2012 toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin otsikko
YHDESSÄ UUTEEN KASVUUN sopii myös tämän kirjoituksen otsikoksi.
Komission esityksen kohdassa Avaintoimi 7: EU:n maksukyvyttömyyssääntöjä olisi nykyaikaistettava, jotta yritysten olisi helpompi säilyttää elinkelpoisuutensa ja yrittäjät saisivat uuden mahdollisuuden.
Sähköpostin liitteet: Komissaari Barnier ja konkurssilaki 3.10.12
Komissio yhdessä uuteen kasvuun.
 
Komissio esittää, että EU-alueella siirryttäisiin konkurssikäsittelyissä ”amerikan malliin”.
Aihe oli esillä Kauppa- ja teollisuusministeriön järjestämissä yrityspolitiikan seminaareissa v. 2003 – 2004.
Johanna Karkia on tehnyt KTM:lle selvityksen Yritystoiminnan uusi alku – kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset (KTM:n tutkimuksia ja raportteja 12/2003. ISBN 951-739-735-.6.)
 
Ajattelulle velasta ja velan maksusta luo pohjaa FT Jukka Kilven Vapautus velkataakasta – unelma, armo vai oikeus? (ajatus 50 Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja 1994, s.102-114. ISBN 951-9264-17-5).
Sähköpostin liite: Kilpi Jukka vuoden 1994 kirjoitus
 

Konkurssikäytännön ongelmia Suomessa:
Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta konkurssivelan oikeaa määrää. Konkurssivelkojat hakevat konkurssivelkojaan enimmäisvaatimuksina.
Konkurssipesän hoitovastuu ei ole viranomaisella.
Konkurssivelalliselle on lailla, vankilan uhalla, määrätty velvollisuus allekirjoittaa konkurssipesän velat ja varat. Allekirjoitus tapahtuu tilanteessa, missä allekirjoittajalla ei ole lain suojaa valvoa pesää, vaikka asiakirja on pakkokeinon uhalla allekirjoitettava.
 
Nykyisen toimintatavan ja säädösten mahdollisena seurauksena on, että vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana tuomitut 74 230 konkurssia voivat olla määrältään virheellisiä. Virheellinen tarkoittaa liikamääräistä maksuvelvoitetta konkurssipesän veloista vastanneille.
Onko tämä eräs sellainen ”vääryys”, joka valtion on virheekseen tunnustettava?
 
Komission tiedotteen mukaan lakiesitys tulee esiin keväällä 2013. Viittaan edellä konkurssista mainittuun ja totean, että perustellusti voidaan konkurssilain sisällöstä ja käytöstä vastaavalta poliittiselta päättäjältä kysyä, riittääkö Suomessa maksukyvyttömyyssäädösten korjaaminen, kun yrityksiä samanaikaisesti tuomitaan konkursseihin pelkkien enimmäisvaatimusten perusteella?
 
Toinen kysymys nousee vääjäämättä esille: Onko velan oikean määrän toteaminen tuomioistuimessa aihe, joka EU:n komission tulisi myös nykyaikaistaa konkurssilain tavoin ja määrätä se yhtenäistettäväksi kansallisiin lakeihin?
Onko EU:n sisäasiainkomissaari Barnier ainoa, joka ajattelee yrittäjiä voimavarana ja konkurssin vaikutuksia laajemminkin?
 
Se, että tuomarilla ei ole velvoitetta todeta velan oikeaa määrää koskee kaikkia maksuvelvoitetuomioita. Voidaan tehdä seuraava tiivistys:
Keskeinen ”aukko” velkomusten vahvistamisissa on se, että tuomioistuimelle ei ole säädetty velvoitetta todeta oikeaksi kanneperustetta (velaksiantoa), eikä velan oikeaa, dokumentoitua määrää. Siksi tuomioistuin voi olla erehdyttämisen kohde velkojen vahvistamisvaatimusten suhteen. Tuomiossa ei myöskään aina oteta huomioon lainan vakuutena olleen pantin realisointituloa, koska luoton antajalla ei ole velvollisuutta tehdä siitä tilitystä.
 
Velallisen yksilöityjä vaatimuksia esim. saamistodisteiden esittämisestä ei oteta tuomioistuinkäsittelyssä huomioon, vaikka kanne olisi kiistetty perusteiltaan ja määrältään.
 
Tuomio voidaan siis antaa ilman minkäänlaista dokumentoitua näyttöä luoton annon määrästä.
Liikamääräinen tuomio näyttäytyy velkojan taseessa vastaavan suuruisena taloudellisena hyötynä.
Ulosottoperinnän yhteydessä velkojaa ei ole velvoitettu esittämään velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (UOK 3:6). Velkoja voi siis edelleen lain suojassa salata lainaksi luovuttamiensa varojen määrän, vaikka määrää osoittava saamistodiste on muutoksenhaun edellytys. Edes luotonantajan lainvoimaisen tuomion jälkeen luovuttamat luoton todellisen määrän osoittavat saamistodistukset eivät johda tuomion muuttamiseen oikeamääräiseksi!
 
Suomessa tuomitaan perustuslain omaisuudensuojan vastaisesti maksuvelvolliseksi toteamatta velaksiantoa ja velan oikeaa määrää oikeuden ensimmäisissä käsittelyissä.
 
Mikä teko liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus on?
Viranomaiset ovat informoineet oikeusministeriötä ja siten myös oikeusministeriä tuomioistuinten päätöksissä olevista aineellisista perusteettomuuksista (Kuluttajavirasto Dnro 2006/70/6455).
 
Velkojan toiminnasta oikeusministeri Brax on todennut 17.5.2010 kirjeessään: Velkoja, joka tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa, syyllistyy rikolliseen menettelyyn.
 
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa kirjeessään (OM 23/917/2012): Rahanpesurikos edellyttää kuitenkin aina esirikosta. Samassa kirjeessä ministeri toteaa, että myös tuomioistuin tai muu viranomainen voi olla petosrikoksessa erehdyttämisen kohteena. Ns. prosessipetoksessa viranomaista erehdytetään antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallintoasiassa. Petos täyttyy, kun viranomainen erehdytettynä päätyy asianosaisen kannalta edullisempaan ratkaisuun, kuin mihin tämä olisi oikeutettu.
Mikäli tuomio on velkojan vaatimuksen mukaisesti liikamääräinen, luotonantaja ottaa tuomion perusteella haltuunsa velkojalle kuulumatonta omaisuutta. Perustuslain vastaisesti?
 
Velkojan rikoksella saamien varojen vastaanottaminen, luoton saajan hallintaan luovutetun rahamäärän ja panttiomaisuudesta saadun realisointitulon oikeamääräisen alkuperän salaaminen ja velkojan näin saama taloudellinen hyöty on rikoslaissa (RL 32:6§) määritellyn rahanpesun tunnusmerkit täyttävää toimintaa.
 
Sähköpostin liitteet:
Professori Matti Rudangon laatima UOK 3 luvun 6§:n muutosesitys ja
Lainsäädäntö lisää köyhyyttä.
Kirjoitus maksun kohdentamisesta (UOK 6:4) sopisi Hanasaaren (12.3.2013) seminaarissa esitettäväksi aiheeksi.
Molempien pykälien (UOK 3:6 ja UOK 6:4)muuttaminen on mikroyrittäjien kannalta katsottuna välttämätöntä.
 
Yrittäjän toimintaan ja oikeusturvaan vaikuttavista säädöksistä ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta pitäisi juuri nyt keskustella julkisesti. Esimerkiksi verosuunnittelu on mikroyrityksessä mahdotonta, verrattuna suuryrityksen mahdollisuuksiin, vaikka yrityksiä koskevat lait ovat samat.
Yhden miehen yritys on kasvuyritys. Valtio voi auttaa pääomaköyhiä yrityksiä uuteen kasvuun muuttamalla verolakia siten, että yrityksen voiton voi siirtää määrätyn ajan verotta yrityksen omaksi pääomaksi. (Viron olevan käytännön suuntainen malli)
 
On kasvuyrityksiä, joissa kassavaje tulee hyvin herkästi, esim. tietotekniikka-ala. Sellaisen likviditeetti-ongelmaisen yrityksen, jonka reaaliomaisuus selvästi ylittää velat, konkurssin alkamista pitäisi tarkastella uudella tavalla.
 
Sähköpostin liite: Yrittäjää koskevan MOT – ohjelman käsikirjoitus (TV 1 10.11.2003), jossa professori Matti Rudangon näkemykset tulevat esiin. Jos laki MOT-esimerkkitapauksen ajankohtana olisi ollut Rudangon lainmuutosesityksen mukainen, tällaista esimerkkitapausta ei olisi.
Esimerkki on tärkeä, koska vastaavia tapauksia jatkuvasti tulee esiin.
 
Säädösten muuttamisen vaatiminen saattaa tuntua näpertelyltä. Mutta niiden konkreettisuutta tarvitaan jos todella halutaan uutta kasvua ja oikeudenmukaisuutta.
 
Miksi ei hyväksyttäisi tavoitetta ”puhdistaa pöytä” muuttamalla säädöksiä siten, ettei tehtäisi samoja virheitä, jotka syntyivät poliittisten tekojen seurauksena 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa?
 
Muuttamalla puutteellisia/epäoikeudenmukaisia säädöksiä ”tunnustetaan” virheet ja otetaan uusi suunta eettisen arvioinnin kestävään toimintaan ja liitytään komissaari Barnierin tavoitteeseen

Valtiopetos on tosiasia

E-kirjat heti luettavaksi <- haku

Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa
http://valtuustoaloite.blogspot.fi/2013/02/valtiopetoson-tosiasia-suomen.html

Ensinnä onnitteluni Erkki Aholle!

Vaikka tässä mainitussa esityksessä on paljon jo aikaisemmin esitettyä ja julkaistua materiaalia, niin tälläisen kokonaisuuden rakentaminen omaksi nettikohdaksi elektronisessa nykymaailmassa tarvitsee ahkeruutta, taitoa ja pitkää pinnaa. Siis jo se, että pystyy hallitsemaan materiaalin ja jäsentelemään sen ymmärrettävään muotoon, on jotakin.
On hyvä, että tämä ”soppa” on taas kerran eräällä tavalla koottu näkyviin. Kiitos sinulle.

Toiseksi tästä taas kerran syntyy kysymys nykytodellisuudesta!
Tiedän itse miten monet tuntemani ihmiset tuolloin joutuivat ”ikuiseen hirteen” joidenkin ns. päättäjien taitamattomuuden takia. Säästöpankkilaitoksen pomo lopetti itsensä, nimeä en halua muistaa. Pankin nimi ja organisaatio on silti muuttunut niin monesti, että menneisyyden debetit ja kreditit ovat taatusti sekoittuneet. Edes verottaja ei pysty sanomaan esittämistäni pankkitositteista, että mikä summa on ottoa ja mikä panoa! Suomalaista selkärankaa ei ole löytynyt noiden aikojen jälkeen. Törkeily jatkuu Suomi-äidin helmojen alla.

Kolmanneksi ajattelen, että oikaisija ja vastuullinen on nyt minun käsitykseni mukaan nykyinen ”hallitsija” Jyrki Katainen. Demokraattisen valtiomuodon perusteella koko asia personoituu häneen. Jos mitään olen elämäni aikana näistä asioista ymmärtänyt, niin avain on Kataisella! Se on hänen velvollisuutensa ja työ, mihin hän on antanut valansa. Toimenkuvan säännöt löytyvät aivan selkeinä.

Neljänneksi muistutan, että silloin aikoinaan kun tämä hullunmylly kävi kuumimpana, halusin lähettää ukaasin Esko Aholle, joka sillä hetkellä oli se ”hallitsija”. Siis oli Suomen päämisteri ja hallituksen nokkamies. Viestini on edelleenkin suurena kasana työpöydälläni. Postilaitoksen nimi on muuttunut noista ajoista …. postia ei ole enää.
Postinumerot löytyvät keksityillekin paikkakunnille …. olemassaolemattomille.

Esko hävisi Tarjalle presidentinvaalissa. Esko istui joskus kanssani samassa koneessa Kokkolan ja Helsingin välillä. En keskustellut hänen kanssaan, mutta huomasin hänen tuntevan minut. Siitä ukaasista on muodostunut eräänlainen elämäntyöni. Odottaa julkaisuaan. Ehkä on eräällä tavalla samanlainen tuote, mitä ylläolevassa linkkiosoitteessa sinä Erkki esität. Mutta kuitenkin aivan eri tavalla käsitelty.

Aikaa on kulunut, mutta asetelma on pysynyt ennallaan. Kirjoitukseni Esko Aholle voi olla sanasta sanaan pätevä myös Jyrki Kataiselle.
Hän on nyt vastuullinen! Ahon kelkasta taisin myöhästyä, kuten kaikki ns. jälkikirjoittajat ja selittelijät.
Lankeaako Jyrki samaan loukkoon Ahon kanssa, vaikka en saisikaan elämäntyötäni valmiiksi, sitä en jaksa edes miettiä.
Kaikilta tärkeilijöiltä jää tässä jotakin oleellista silti huomaamatta.

Ystävällisin terveisin
Kari

Presidentti Halosen salaamispäätös 30.8.2002

Valheet ja vääryys kulkevat edellä totuuden ja oikeuden viitta nurinperin huppuna harteillaan…

MYÖS törkeydessään politiikan- ja virkavallan eliittien yksissätuumin toteuttama vaalirahakorruptio, säätiöitä hyväksikäyttäen, lienee ylivertainen?

Onko ihme jos kansalaisten keskuudessa on omituisesti käyttäytyviä – kun heiltä on viety kaikki – elämä ja tulevaisuus?

Mitä näyttöjä vielä kaivataan siitä minkä tahojen tahdonvallassa on ollut alistaa kansalaisia kurjuuteen ja kärsimyksiin – kasvattamalla paarialuokkaa, syrjäyttämällä työttömät ja nuoret liikaväestöksi, sekä jättämällä vanhusväestö heitteille?<  Presidenttien määräys: Linnassa 6.5.1992 pidetyn "Oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjat salaisia  Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:
 
”Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tästä päätöksestä ei saa hakea muutosta valittamalla”
 
halonen_iso
Tasavallan presidentti Halosen päätös
 
—- Alkuperäinen viesti —– (presidentin kansliasta)
Lähettäjä: Sirkka.Peisa@tpk.fi
Vastaanottaja: ”Kalevi Kannus”
Kopio: TPK.Kirjaamo@tpk.fi
Lähetetty: 25. kesäkuuta 2002 13:42
 
”Hyvä Kalevi Kannus
Oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta 6.5.1992 ei ole olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1.12.1999 annetussa laissa tarkoitettuja julkisia viranomaisasiakirjoja.
Parhain terveisin
Sirkka Peisa”
 
Nyt kansliaesittelyssä lainkohdat olivat toiset, ja Halonen sekä Koivisto myöntävät asiakirjoja olevan olemassa ja kun yksi ja toinen osallistujista on luvannut ”muistella”.Pahinta ovat seminaarien seuraukset:
 
omaisuutensa menettäneitä ”ylivelkaantuneita” (n. 280 000, joista velkasaneerauksessa n. 70 000) ja niistä syistä itsesurman tehneitä (n. 14 500). Nimittäin tässä kolleegiossa linjattiin toimialat joiden omaisuusmassat suojattiin ja ne jotka ajettiin alas ja lainat siirrettiin roskapankkeihin.
 
Samalla hoidettiin Suomi eurokuntoon; järjestelyt ja tuomiot tehtiin törkeästi perustuslain ja muiden alempiasteisten lakien ja säädösten, sekä kansainvälisten sopimusten vastaisesti
 

Ei vain armorikkautta, vaan oikeutta!

Niinistön pakti

 
Leikekuva Iltalehti 28.1.2013
Onko tasavallan presidentti Sauli Niinistön ”katumuksen” osoitus yhtä ”aito” kuin hänen palkkioalennuksensa ja johtaako ulkomaiselle medialle annettu tunteenilmaisu myös käytännön toimiin?
 
Tässä palaute arkistosta:
—– Alkuperäinen viesti —–
Lähettäjä: ”Suominen Lea”
Vastaanottaja: kalevi.kannus
Lähetetty: 15. tammikuuta 2003 15:20
Aihe: Ministeri Siimekseltä
 
Tiedoksenne 29.11.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleet ministerit:
Lipponen, Heinonen, Siimes ja Biaudet.
Toisessa 8.12.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleeet ministerit: Niinistö, Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
 
Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000.
 
Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas.
 
Suvi-Anne Siimes
 
terveisin
Lea Suominen
Ministeri Siimeksen erityisavustajien sihteeri
Valtiovarainministeriö
 
* * *
 

OTE kauppakirjasta 31.3.2000

.
Myyjät Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oyj
.
Ostajat Aktiv Hansa Oy
C & A Finland Oy
Kaupan kohde
yhteensä noin 76.000 saatavaa
yhteensä noin 57.000 vastuussa olevaa
.
Myytyjen saatavien pääomat
yhteensä noin 12 miljardia markkaa
.
Kauppahinta
600 miljoonaa markkaa, joka myöhemmin on alentunut jonkin verran kauppakirjan ehtoihin perustuvien hinnanalennusten vuoksi
 
Ote kauppaehdoista
Kohta 4.2.3.2 Lainmuutos
 
Tämä kohta koskee kaikkia relevantin lainsäädännön mutoksia tai jokaista uutta lakia tai säädöstä (jäljempänä ”Lainmuutos”) tai mitä tahansa Suomen Eduskunnassa alullepantua virallista menettelyä sellaisen lainmuutoksen aikaansaamiseksi mukaan lukien muun muassa ulosottolain uudistaminen ennen vuoden 2008 loppua. Mikäli tällainen Lainmuutos taannehtivasti rajoittaa Ostajien kaupan kohteeseen kuuluvien saamisten tai panttivakuuksien täytäntöönpanoon, perintään, pakkorealisointiin tai pakkotäytäntöönpanoon käytettävissä olevaa aikaa lyhyemmäksi kuin 10 vuodeksi (10) siirtopäivästä lukien, niin silloin Myyjät ovat velvollisia tarkoituksella saattaa Ostajat samaan asemaan kuin he olisivat olleet, mikäli lainmuutosta ei olisi tapahtunut, korvaamaan Ostajille silloin jäljellä olevan kaupan kohteen käyvän arvon Lainmuutoksesta johtuvan alenemisen maksamalla Ostajille rahamäärän, joka vastaa kaupan kohteen arvioitua ja/tai todellista arvon alenemista.
 
Sellaisen Lainmuutoksen tai alullepannun virallisen menettelyn seurauksena Ostajat voivat milloin tahansa ennen vuoden 2008 loppua antaa Myyjille tiedoksi sitä koskevan ilmoituksen ja Myyjillä on velvollisuus neuvotella Ostajien kanssa sellaisen arvonalennuksen määrästä. Mikäli kyseisestä määrästä ei ole päästy osapuolten kesken kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta, kummallakin osapuolella on oikeus saattaa asia tämän sopimuksen 19 kohdan mukaisesti lopullisesti ratkaistavaksi.
 
19 VÄLITYSLAUSEKE
 
Tätä sopimusta kokevat kaikki riidat ratkaistaan lopullisesti Suomen välimiesmenettelylain (967792) mukaisessa välimiesmenettelyssä. Sekä Ostajat yhteisesti että myyjät yhteisesti valitsevat kumpikin yhden välimiehen ja näin valitut välimiehet valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan. Mikäli Ostajat tai myyjät eivät ole nimenneet välimiestään kolmen (3) viikon kuluessa välimiesmenettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta tai välimiehet eivät ole nimenneet puheenjohtajaa kolmen (3) viikon kuluessa vastaajan välimiehen nimeämisestä nimeää puuttuvan välimiehen tai puheenjohtajan Suomen Keskuskauppakamarin Välityslautakunta. Välimiesmenettelyn paikka on Helsinki ja välimiesmenettelyn kieli englanti.
 

YRITTÄJÄTASOLTA NÄYTTÖ:

 
Kun tiedetään ja on tunnustettu vääryys. Mikä mahti estää hyvityksen ja korjauksen?
Näitä yrittäjätason kertomuksia on näytöiksi asti:
 
ILKKA KAKKO US: blogissaan

Presidentti Koiviston haastattelu 21.8.1992

Ilta-Sanomat pe 21.8.1992/Vesa-Pekka Koljonen
 
Mauno Koivisto tuomioistuinten päätöksistä: Arvostelu on sallittua – myös presidentille
Tampereen Aluesäästöpankkia vastaan nostettu korko-oikeudenkäynti tuli esille juristiseminaarissa, jonka presidentti oli kutsunut koolle Linnaan 6. toukokuuta. Tilaisuudessa oli noin 20 juristia, jotka edustivat tuomioistuinlaitosta, korkeata virkamieskuntaa ja yliopistomaailmaa.
 
Koiviston mukaan tapaamisen teemana oli tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Laman ja Rahan Pelurit e-kirjana ja painotuotteena
 
* Julkisuuteen ei ole selvästikään tullut mitään ensikäden tietoja, vaan matkalla muuttunutta toisen käden tietoa. Tämä tilanne aiheuttaa minun kannaltani aina ristiriitaisia tunteita.
 
Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että selvästikään kukaan läsnäolleista ei ainakaan aktiivisesti ole kertonut julkisuudessa olleita tietoja. Toisaalta olen kiusaantunut siitä, että ulkopuolelle leviää väärää tietoa, jos sitä ei heti käy korjaamaan. Sekään ei ole aina mahdollista eikä viisasta, eikä hedelmällistä, Koivisto sanoo.
 
Seminaarin ajankohta oli valittu Koiviston mukaan sitä silmällä pitäen, että korkein oikeus oli juuri silloin ottanut kantoja korkoasiaan. Hän ei ollut tarkoituksella siinä vaiheessa lukenut korkeimman oikeuden päätöstä ja sen perusteluja.
 
Koivisto huomauttaa esittäneensä näkökohtia Tampereen raastuvanoikeuden päätöksestä ja sen perusteluista.
 
– Totesin, että erityisesti minulle on hyvin pulmallista käydä asiasta keskustelua, erityisesti julkista keskustelua. Ennen kuin esitin näitä näkökohtia, tilaisuuden alustajat olivat hyvin monissa miehissä todenneet, että oikeuslaitos on keskustelulle ja kritiikille avoin, koska se käyttää yhteiskunnallista valtaa. Katsoin, että minulle se kuitenkin sopii huonosti.
 
Koivisto viittaa siihen pulmaan, joka syntyy, kun kerrotaan presidentin yksityisesti esittämistä lausunnoista.
 
– Jos sen sitten julkisesti vahvistan, niin asia muuttuu toisenlaiseksi.
 
Millä tavalla tuolloin arvioitte raastuvanoikeuden korkopäätöstä?
 
– Erittelin Tampereen raastuvanoikeuden päätöksiä. Ne ajatukset, joita esitin, olivat lähinnä päinvastaisia siihen nähden, mitä julkisuudessa on minun väitetty esittäneen. Kiinnitin huomiota niihin pulmiin, joihin joudutaan, jos tuomioistuin ratkaisuissaan ei nojaudu ensisijassa pankkilainsäädäntöön, vaan ottaa lähtökohdakseen yleiset yhteiskuntapoliittiset ja sopimuspoliittiset periaatteelliset näkökohdat.
 
”Oikeuslaitoskin on lainsäätäjä”
 
Oikeusoppineiden keskuudessa vallitsee laajalti käsitys, että tuomioistuinten päätöksiä saa ja pitää arvostella. Mikä on Teidän periaatteellinen kantanne?
 
– Keskustelussa kävi ilmi ja se ilmeni selkeästi viime päivinä lehdessänne olleista haastattelulausunnoista, että tuomioistuinjuristit ilmeisesti laajemmaltikin ovat sitä mieltä, että oikeuslaitos suorittaa myös lainsäädäntöä, ei ainoastaan lainlukua ja laintulkintaa.
– Minulla on sellainen muistikuva, että aikaisemmin oli vallalla toisenlainen kanta. Minustakin on ollut ilmeistä, että oikeuslaitoskin suorittaa lainsäädäntöä. Sitä tosiasiaa ei tuomioistuinlaitoksen taholta ole aina haluttu tunnustaa. Nyt siitä puhutaan avoimesti, kuten haastattelulausunnoista selviää.
 

Missä määrin oikeuslaitos käyttää lainsäädäntövaltaa?
 
– Oikeuslaitos ei ainoastaan täydennä ja ajanmukaista kansanedustuslaitoksen suorittamaa lainsäädäntöä, vaan se menee vielä tätä pidemmälle. Tällöin herää kaksi kysymystä. Toisaalta se, mihin oikeuslaitos nojaa käyttäessään yhteiskunnallista valtaa. Toisaalta on kysymys siitä, mitä kaikkea yhä nopeammassa tahdissa tapahtuva pykälätehtailu merkitsee ja kuinka tarkoituksenmukaista se on. Jälkimmäisessä suhteessa myös eduskunnalla on varmasti paljon miettimisen aihetta.
 
Onko presidentti jotenkin erikoisasemassa verrattuna muihin kansalaisiin? Voiko presidentti arvostella tuomioistuinten päätöksiä?
 
– Joka tapauksessa se on hyvin pulmallista. Minun käsittääkseni on mahdotonta ajatella, että presidentti ei voisi osallistua tällaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun on kysymys yhteiskunnan rakenteellisista asioista ja yhteiskuntapolitiikkaan merkittävästi vaikuttavista päätöksistä.
– Keskustelu pelkkien abstraktioiden tasolla ei oikein käy. Jos keskustelun lähtökohtana ovat tehdyt ratkaisut, ja niiden perustelut, niin sitä on paljon helpompi käydä ja se on paljon ymmärrettävämpää. Totean, että minun on erittäin vaikea tätä keskustelua julkisuudessa käydä. Sen takia pyrin rajoittamaan oman julkisen esiintymiseni mahdollisimman vähiin.

”Kohtuuseikat ovat ratkaisevia”
 
Lakikirjan alkuun painetuissa tuomarinohjeissa sanotaan, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei ole lakikaan. Mikä merkitys kohtuuseikoille ylipäänsä pitäisi asettaa?
 
– Minusta ne ovat aivan ratkaisevia, lähtökohdan omaisesti. Muistan entisen oikeuskanslerin Enäjärven tehneen minuun syvän vaikutuksen, kun olin aloitteleva valtioneuvoston jäsen. Hän sanoi, että lakeja ei ole tehty ihmisten kiusaamiseksi vaan ihmisten yhteiselämän helpottamiseksi. Paljoltihan lakeja säädetään käyttäytymisen säätelemiseksi ja ohjeen antamiseksi siitä, mitä pidetään suotavana ja kohtuullisena. Vain joiltakin osin tällaiset säädökset tulevat oikeuslaitoksen ratkaisuun.
 
Koiviston mielestä kaiken aikaa pitäisi muistaa, mikä on lainsäädännön ja lainsäätäjän tarkoitus.
 
– Pahoin pelkään, että paljon tehdään sellaista lainsäädäntöä, jonka tarkoitusta ei ole selkeästi sanottu. Kukaan ei pysty lyhyesti ja selkeästi selostamaan sitä. Kun tällaista lainsäädäntöä tehdään, niin siinä on pulmia jo säätämisestä lähtien.
 
Jos kohtuullisuusnäkökohtaa sovelletaan korkopäätöksen yhteydessä, niin olisiko ollut kohtuullista ottaa huomioon kansantaloudelliset näkökohdat ja pankkien asema? Vai kenen kannalta kohtuullisuutta olisi pitänyt arvioida, asiakkaanko?
 
– Keskustelussa kiinnitin huomiota siihen, että minun nähdäkseni pankkilainsäädännön lähtökohta on se, että pankit eivät saa joutua jotenkuten normaaleina pidettävissä oloissa sellaiseen tilanteeseen, johon ne nyt ovat joutuneet. Jos pankkien mainoksissa ja käydyissä keskusteluissa pankkien taholta on puhuttu jotakin muuta, kuin mihin pankilla on lain mukaan mahdollisuus mennä, niin siellä on jo tehty virheitä.
– En voi myöskään kuvitella, että pankkitarkastusvirasto olisi sellainen jättiläisvirasto ja sellaisella viisaudella varustettu, että se voisi valvoa vilkasta toimintaa. Kyllä kaikki lainsäädäntö edellyttää myös sitä, että ihmiset noudattavat ja ymmärtävät sen tarkoituksen. Jos ne, tässä tapauksessa pankit ja niiden aktiiviset johtohenkilöt, eivät ole pitäneet huolta siitä, että lain tarkoituksen mukaan eletään, niin on vaikea ajatella, että viranomaiset pystyisivät puutetta paikkaamaan.
 
”Olisin valmis luopumaan korkeimpien oikeuksien nimittämisestä”

”Kaikilla vallanpitäjillä ja vallankäyttäjillä pitäisi olla jonkinmoinen kyky tarkastella itseään myös ulkoapäin”

”Voisin luopua tuomarinimityksistä”

Koivisto epäilee sitä, että oikeuslaitos ei ole ollenkaan huolissaan siitä, että sille siirtyy yhä enemmän lainsäädäntövaltaa.

– Olisiko eduskunnan oltava huolissaan tilanteesta? Olisiko oikeuslaitoksen syytä olla huolissaan kuinka se selviytyy siitä tilanteesta, johon se joutuu, kun lakeja aletaan uudelleen tulkita yleisistä yhteiskuntapoliittisista ja periaatteellisista lähtökohdista lähtien, Koivisto kysyy.
 
Koiviston mielestä oikeuslaitos tarvitsisi silloin asiantuntemusta monilta aloilta. Hän epäilee, että oikeuslaitos ei selviä niin laajasta tehtävästä.
 
Olemmeko siirtymässä kohti anglo-amerikkalaista järjestelmää, jossa tuomioistuinratkaisuilla luodaan ja tulkitaan oikeutta?
 
– Olen sen todennut ja huomannut mielenkiinnolla. Samalla on tykkänään jätetty mainitsematta, että esimerkiksi Amerikassa tuomarit valitaan. Tuomarit saavat valtuutuksensa kansalta. Meillä tuomarit nimitetään. Voi sanoa, että oikeuslaitos pääsääntöisesti täydentää itse itseään.
 
Oletteko valmis luopumaan oikeudesta nimittää korkeimmat tuomarit?
 
– Olin valmis luopumaan armahdusoikeudesta. Olisin kyllä valmis luopumaan myös
korkeimpien oikeuksien nimittämisestä, mitä se sitten tarkoittaisikin.
 
”Kukaan ei voi olla ulkopuolinen”
 
Voiko tuomioistuin olla ikään kuin lain yläpuolella oleva puolueeton tulkitsija vai voiko tuomioistuimella olla intressejä, esim. yhteiskunnallisten seikkojen suhteen?
 
– Minusta oikeuslaitoksen objektiivisuuspyrkimyksen ensimmäinen edellytys on todeta, että yhteiskunnassa kukaan ei voi olla ulkopuolinen. Kaikilla vallanpitäjillä ja vallankäyttäjillä pitäisi olla jonkinmoinen kyky tarkastella itseään myös ulkoapäin ja pyrkiä toteamaan ne henkiset ja muut riippuvuudet, jotka asianomaisella on mukanaan.
– Hyvin harvoin joku valtaakäyttävä on tyypillinen kansalainen. Sellaiset ovat hyvin vähän tyypillisiä. On olemassa kaikenlaisia erityispiirteitä ja sen mukaan myös erityisintressejä. Monesti näiden asioiden toteaminen on välttämätöntä, jotta sen jälkeen olisi jotenkuten perusteltua mahdollisuutta pyrkiä objektiivisuuteen.
 
Millä tavalla arvioitte Euroopan yhdentymisen vaikuttavan oikeudenkäyttöön Suomessa? Mikä merkitys ETA- ja EY-tuomioistuimilla tulee olemaan?
 
– Kun liityimme Euroopan neuvostoon, niin jo siellä on tuomioistuin. ETA-ratkaisun yhtenä merkittävänä osana on, että toisella puolen on oikeusistuin ja sen rooli. EY:ssä tietenkin tulee olemaan sellainen. Monissa maissa on vielä valtiosääntöoikeudet, jotka näyttelevät hyvin tärkeätä osaa päätöksenteossa.
Minusta tässä riittää vain viittaus siihen, että tämä problematiikka on lievästikin sanottuna laaja ja komplisoituva meidän osaltamme.

——————————————————————————–

Suomessa valtio maksoi pankkien valuuttavelat 1990-luvulla?

* E-kirjat heti luettavaksi <- haku
.
Viimevuosien aikana on hohkattu valtion velan kirouksesta, pohtimatta miten kyseinen kirous on kansakunnan niskaan muodostunut; siis sitä, että Suomen valtio on “sosialisoinut” pankkien valuuttavelat.
.
Suomen pysyminen (toistaiseksi) velkamaiden AAA-ryhmässä on mahdollista kun pankit saivat ryöstöoikeudet 1990-luvun pankkioikeudenkäynneissä ja tuomioiden perusteella velkojen liikamääräisten saatavien perinnässä ja realisoinnissa on ”maantavaksi laillstunut” RAHANPESU; itseasiassa elävä korruptio.
.
Esko Ahon hallituksen (26.4.1991 – 13.4.1995) joka aiheutti suurlaman, oikeusministeri oikeustieteen tohtori Hannele Pokka on kirjassaan Porvarihallitus. 1995. ISBN 951-0-20508-7 aihetta sivunnut:
.
29.3.1992. Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle.”
.

Esipuhe
.
Kirjoitus perustuu osittain otteisiin kirjasta Jaakko Kiander & Pentti Vartia: Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. 1998. ISBN 951-628-262-X.
.
Kirjoituksessa ei ole esitetty spekulaatioita siitä, millä tekniikalla maksutapahtumat suoritettiin. Teknisestä toiminnasta on tehty erillinen kirjoitus ”Taselainaus ja arvopaperistaminen – miksei velallisille voida näyttää itseään koskevia luottodokumentteja.”
.
Valtio ”sosialisoi” ulkomaisen velan
.
Suuri lama: Sivu 149
.
5.5. Julkisen talouden rahoitusongelmat
.
Valtiontalouden tasapaino järkkyy
.
”Varsinaiseen kriisiin valtio ei lamavuosina joutunut. Ulkomaisten lainojen hankinta oli tehokasta. Valtio piti hallussaan poikkeuksellisen suuria kassavaroja. Toisin sanoen valtio toi maahan pääomaa enemmän kuin pelkkien menojen kattamiseksi olisi ollut tarpeen. Ulkomaisia lainoja nostettiin osittain Suomen Pankin valuuttavarannon ylläpitämiseksi. Yritykset halusivat päästä valuuttakurssiriskistään eroon ja maksoivat omia ulkomaisia lainojaan pois nopeaan tahtiin. Kun vaihtotasekin oli vielä kesään 1994 saakka alijäämäinen joutui valtio tietoisesti ”sosialisoimaan” ulkomaisen velan.”
.
– miksi valtio toi maahan pääomaa enemmän ”kuin menojen kattamiseksi olis ollut tarpeen – oliko muita hoidettavia menoja, joista ei voida puhua?
.
– Sama kysymys toistuu: mihin muuhun tarkoitukseen valtio nosti ulkomaisia lainoja kun ”…lainoja nostettiin ”osittain”… ”?
.
– mitä olivat nämä yritykset, jotka tuona aikana pystyivät ”nopeaan tahtiin” maksamaan pois ulkomaisia lainojaan ?
.
– pankit olivat yrityksiä, joiden oli mahdollista – ainakin valtion avustamana – maksaa suuria ulkomaisia lainaeriä pois, kts. tarkemmin seuraava sivu
.
– mitä tarkoittaa ”ulkomaisen velan sosialisointi” – muutakaan kuin että valtio maksoi ulkomaisen velan pois ?
.
3. Valtio otti valuuttavelkaa maksaakseen pankkien valuuttavelat pankkien ulkomaisille velkojille?
.
Suuri lama: Sivu 251
.
”Kuvio 9.8. (jossa ovat mukana vain pankkien välittämät luotot, ei kaikkia yksityisen sektorin pääomaliikkeitä) osoittaa, että velkojen lyhennys ulkomaille supisti erityisesti keväällä 1993 kotimaista likviditeettiä. Markan heikkeneminen nosti ulkomaisten velkojen markka-arvoa, ja pelko heikkenevän markan myötä yhä kasvavasta velasta sai monet yritykset maksamaan pois ulkomaisia velkojaan kovin heikolla markan kurssilla. Pankkien välittämät ulkomaiset luotot supistuivat noin 40 miljardilla markalla kellutusta seuranneen puolen vuoden aikana.”
.
– kuviosta 9.8, jossa on siis esitetty pankkien välittämä valuuttaluottojen kanta,
.
voidaan suoraan lukea, että pankkien yrityksille antamat ns. valuuttaluotot eivät supistuneet 40 miljardilla markalla syyskuusta 1992 maaliskuuhun 1993 – ne eivät supistuneet käytännöllisesti katsoen ollenkaan !
.
– muutenkaan ei ole mahdollista, että laman syvimmissä syövereissä painiskelevan maan pienet ja keskisuuret yritykset olisivat pystyneet puolessa vuodessa maksamaan omasta kassastaan luottojaan pois määrällä, joka yhteenlaskettuna edustaa lähes puolta koko maan yritysten valuuttaluottokannasta
.
– siten tällaisen massiivisen 40 miljardin markan lyhennyserän on täytynyt tulla jostakin muusta lähteestä
.
Mitä tästä puolessa vuodessa tehdystä 40 miljardin markan supistuksesta on pääteltävissä?

Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemasta graafisesta esityksestä
.
(10.1.2008) jonka lähteenä on valtiovarainministeriö, voidaan lukea, että valtion ulkomainen velka kasvoi samanaikaisesti (syyskuu 1992 – maaliskuu 1993) noin 66 miljardia markkaa, eikä tätä määrää ollut tarpeen käyttää valtion budjettivajeen täyttämiseen, ks. tarkemmin sivu 4
.
– samansisältöinen tieto on löydettävissä myös eduskunnan
.
pankkivaltuusmiesten toimintakertomuksesta vuosilta 1992 ja 1993: pankkien oma ulkomainen velka alentui samalla kun valtion ulkomainen velka kasvoi, mutta kuten kuviosta 9.8 ilmenee, pankkien kotimarkkinayrityksille ”välittämä” ns. valuuttaluottokanta ei kuitenkaan pienentynyt. – Miten tämä voi olla mahdolista?
.
SELITYS: Pankkien kotimaan ja ulkomaan toiminnot oli tarkoin eriytetty
.
– pankeilla oli ulkomaan toimintoja varten erillinen yksikkö ( ”Treasury”), joka
.
huolehti pankin ulkomaisesta varainhankinnasta, eli pankin Treasury hankki

pankille ulkomaan rahan määräisiä valuuttaluottoja – nämä olivat todellisia valuuttaluottoja
.
– pankin Treasury oli ja pidettiin tarkoin erillään kotimarkkinayksiköstä. Kotimarkkinayksikön tehtävänä oli ns. valuuttaluottojen – jotka olivat todellisuudessa markkaluottoja – ”välittäminen” vain kotimarkkinoilla toimiville yrityksille
.
– kun valtio maksoi pankin ulkomaanosaston valuuttaluottoja ulkomaisille
.
investointipankeille ym. rahoittajille, on ilmeistä, ettei näitä maksutapahtumia huomioitu pankin kotimaan osastolla, joten ne jäivät kotimaan asiakkaan velaksi pankille.
.

Kuten Elinkeinoelämän keskusliiton kuvaajasta vielä ilmenee, vuoden 1993 aikana valtio otti ulkomaista velkaa noin 150 miljardin markan edestä.
.
Mitä ulkomaisella valtionvelalla maksettiin?
.
Suuri lama: Sivu 147:
.
”Valtiontalouden tila heikkeni rajusti edelleen vuonna 1992, jolloin saavutettiin ennätysmäisen suuri budjettivaje, 72 miljardia markkaa eli 14,7% bruttokansantuotteesta. Alijäämä johtui edelleen supistuvista verotuloista ja kasvavista työttömyysmenoista, kasvavista korkomenoista ja pankkituesta.”
.
Elinkeinoelämän keskusliiton julkaiseman graafisen kuvaajan mukaan valtion sekä ulkomainen (valuuttamääräinen) että kotimainen (markkamääräinen) velka alkoivat kasvaa räjähdysmäisesti vuonna 1992.

– kotimaisen markkavelan määrä näyttää kattavan valtion
.
budjettialijäämän vaatiman rahoitustarpeen enemmän kuin riittävästi, eli

”normaalin” budjettialijäämän kattamiseen valtio ei olisi tarvinnut ulkomaista luottoa

– kuitenkin kuvaajan mukaan valtion ulkomainen valuuttamääräinen velka kasvoi vuoden 1993 aikana noin 26 miljardiin euroon eli noin 150 miljardiin markkaan

Sama lopputulos saadaan myös laskennallisesti:

Kun lasketaan taulukosta 10.1. valtion kumulatiivinen budjettivaje vuosina 1991-1996, saadaan budjettivajeeksi yhteensä 320 miljardia markkaa. Tämä oli suurimmaksi osaksi katettu kotimaisella velalla.

”Valtionvelka” –kuvaajasta nähdään, että valtiovelka oli vuoden 1997 alussa noussut jo 430 miljardiin markkaan.

Budjetin ”paikkaamiseen” nostetun valtionvelan ja todellisen valtion velan erotus on 110 miljardia markkaa. Valtion ulkomainen kokonaisvelka noina vuosina oli keskimäärin 180 miljardia markkaa.

Sivulla 264 taulukosta 10.2. ”Valtion ”päätösperäinen finanssipolitiikka” laman aiheuttamista menoista puhdistettuna” voidaan laskea, että valtion budjettiin sisällytetty pankkituki vuosina 1991-1996 oli yhteensä 37 miljardia markkaa.

Siten voidaan laskea, että valtion pankkituki ja ”piilopankkituki” yhteensä ovat 110 + 37 = 147 miljardia markkaa.

Suomen Pankkituki. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 (ISBN 951-47-8606-8) sivu 9:

– ”Vuodesta 1987 vuoteen 1990 mennessä yritysten valuuttaluottokanta lähes

kolminkertaistui ollen vuoden 1990 lopussa 155,5 miljardia markkaa.”

 

Suomen valtio siis otti ulkomaista valuuttaluottoa saman verran kuin pankkien kotimarkkinayrityksille antama ns. valuuttaluottokanta oli.

 

5. Lopuksi

Kysymyksiä valtion edustajille:

  1. Mihin tarkoitukseen Suomen valtio käytti tämän mainitun ulkomaisen 150 miljardin markan määräisen valuuttaerän?
  1. Käyttikö maan hallitus ottamansa ulkomaiset luotot pankkien ulkomaisten valuuttavelkojen maksamiseen?
  1. Kun/jos osoittautuu, että valtio on maksanut luotot, minkä lainkohdan perusteella pankit ovat oikeutettuja perimään valtion jo kertaalleen maksamia luottoja?
  1. Mikäli todetaan, että valtio on maksanut pankkien velat, Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11§:n mukaan Korkeimman oikeuden on purettava tuomiot vanhentumismääräajoista riippumatta, koska oikeutta on käyty väärien osapuolten kesken – velka on siirtynyt valtion omistukseen maksamisen kautta, joten pankeilla ei ole laillista oikeutta sitä periä.

Valtiolta vaadittavat toimenpiteet:

  1. Ulosottotoimet ”valuuttaveloista” vastuussa olevia vastaan on keskeytettävä välittömästi, kunnes asia on selvitetty.
  1. Valuuttaluotot mitätöitävä ilman ehtoja.
  1. Korvaukset kärsityistä aineellisista ja henkisistä menetyksistä maksettava.

Esko Ahon lamahallitus.

ministeritehtävässäpuolue
Pääministeri
Esko Aho
26.4.1991 – 13.4.1995Kesk.
Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen
Heikki Haavisto
Paavo Rantanen
26.4.1991 – 5.5.1993
5.5.1993 – 3.2.1995
3.2.1995 – 13.4.1995
Kesk.
(amm.)
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
(kauppaosasto)
[1], pääministerin sijainen[2] (ulkomaankauppaministeri)
Pertti Salolainen
26.4.1991 – 13.4.1995Kok.
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
(kehitysyhteistyöministeri)

Toimi Kankaanniemi
26.4.1991 – 28.6.1994SKL
Oikeusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[3]
Hannele Pokka
Anneli Jäätteenmäki
26.4.1991 – 30.4.1994
1.5.1994 – 13.4.1995
Kesk.
Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen
26.4.1991 – 13.4.1995Kesk.
Puolustusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[4]
Elisabeth Rehn
Jan-Erik Enestam
26.4.1991 – 1.1.1995
2.1.1995 – 13.4.1995
RKP
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen
26.4.1991 – 13.4.1995Kok.
Opetusministeri
Riitta Uosukainen
Olli-Pekka Heinonen
26.4.1991 – 11.2.1994
11.2.1994 – 13.4.1995
Kok.
Kulttuuriministeri
Tytti Isohookana-Asunmaa
26.4.1991 – 13.4.1995Kesk.
Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura
Mikko Pesälä
26.4.1991 – 12.4.1994
12.4.1994 – 13.4.1995
Kesk.
Liikenneministeri
Ole Norrback
26.4.1991 – 13.4.1995RKP
Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[5]
Kauko Juhantalo
Pekka Tuomisto
Seppo Kääriäinen
26.4.1991 – 3.8.1992
3.8.1992 – 31.7.1993
1.8.1993 – 13.4.1995
Kesk.
Sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski
Jorma Huuhtanen
26.4.1991 – 24.4.1992
24.4.1992 – 13.4.1995
Kesk.
Työministeri, ministeri valtiovarainministeriössä (hallinnon kehittäminen),
pääministerin sijainen
[2]
Ilkka Kanerva
26.4.1991 – 13.4.1995Kok.
Ympäristöministeri
Sirpa Pietikäinen
26.4.1991 – 13.4.1995Kok.
Ministeri ympäristöministeriössä (asuntoministeri)
Pirjo Rusanen
Anneli Taina
26.4.1991 – 2.1.1995
2.1.1995 – 13.4.1995
Kok.

– Miksi yritykset silti jätettiin pankeille vastuuseen?

Hallintorakenteiden alasajot

Turun ja Porin läänin jäähyväistilaisuuden juontajana elokuussa 1997.

Tästä alkoi Alueiden Euroopan, toisin sanoen Suomen osalta käytännössä Euroopan liittovaltion rakentaminen.

* muodostettiin suurläänit, jotka on nyt jo lakkautettu
* tilalle maakuntahallinto ja
* suuri kuntaremontti seuraavaksi, jossa osavaiheena sairaanhoitopiirien lakkauttaminen.
* tavoitteena päätöksenteon siirtäminen pois paikallistasolta, mahdollisimman kauas kunnallisesta itsehallinnosta
* vain ihan muutama seikka mainittuna..

Euroopan Unionin jäsenkelpoisuus ”hoidettiin” Suomessa pankkien kriisissä 1991 -1995, jossa 1,5 miljoonan kansalaisen elämänlaatua ja elintasoa álennettiin pysyvästi.

Euroopan liittovaltio toteutuu sitomalla jäsenvaltiot ja ERVV-rahastot talousunioniksi.

Turun ja Porin läänin päättäjäisiin osallistui 550 kutsuvierasta.

Tilalle tämä häkkyrä: