Aihearkisto: Arvot oikeusvaltiossa

Luotonantajavastuu – laiminlyöty oikeudenala?

Julkaistu aiemmin 16. helmikuuta 2012

Miksi luotonantajavastuun täytäntöönpano ei ole kehittynyt Suomessa oikeuskäytännöksi?

Lapin yliopiston yksityisoikeuden, erityisesti kauppaoikeus, professori, OTT, KTM, VT Ari Huhtamäen* väitöskirja Luotonantajavastuu: Lender liability Suomessa on julkaistu vuonna 1993, julkaisijana Lakimiesliiton Kustannus Oy. Esipuhe on päivätty 31.5.1993.

Luotonantajavastuulla, lender liability, tarkoitetaan oikeuskäytäntöä, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1980-luvun pankkikriisin aikana ilman erityistä lainsäädäntöä. Amerikkalaiset velalliset nostivat korvauskanteita kovin ottein perintää harjoittaneita pankkeja vastaan ja voittivat oikeusjutuissa kokonaismäärältään satoja miljardeja dollareita. Oikeuskäytännön syntymisen psykologisena voimana voidaan Huhtamäen mukaan pitää sitä, että ”…vallan keskuksiksi miellettyjä pankkeja ja muita rahoituslaitoksia kohtaan purkautuu vihamielisyyttä”.

Väitöskirja herättää joukon vakavia ajatuksia ja kysymyksiä. Kysymyksiin olisi viimeistään nyt aika saada vastauksia. Käsityksemme mukaan suomalainen lakimieskunta on nämä vastaukset velkaa pankkikriisin seurauksena velkaloukkuun jääneille yrittäjille – sekä luotonottajille että luottojen takaajille.

· Ari Huhtamäen väitöskirjatyötä olivat apurahoin tukeneet Suomen Säästöpankkiliitto sekä Suomen Yhdyspankki Oy:n 125-vuotisjuhlarahasto.
 
· Huhtamäki oli aloittanut väitöskirjatyönsä syksyllä 1988, jolloin hänen omien sanojensa mukaan ”…luotonantajavastuuta koskevat kysymykset vaikuttivat Suomen pankkitoiminnan kannalta vain teoreettisesti mielenkiintoisilta. Markkinat muuttuivat kuitenkin nopeasti tässä suhteessa. Juristien ja jopa yleisön mielenkiinto tätä tutkimusta kohtaan on tänään huomattava.”

· Kirjassa on kuvattu seikkaperäisesti USA:n Lender liability –oikeuden perusteita ja syntyhistoriaa Yhdysvaltoja 1980-luvulla koetelleen pankkikriisin aikana:

”Pankit ryhtyivät kattamaan avoimia riskejään. Perintää harjoitettiin kovin ottein. Luotonottajat, jotka kokivat tulleensa väärin kohdelluiksi, nostivat kanteita pankkeja vastaan. Velallisten menestyksen seurauksena syntyi kokonainen oikeustapausten aalto, USA:ssa jopa uusi vahingonkorvausoikeudellinen oikeudenala, joka sai omat aikakausijulkaisunsa, kurssinsa ja spesialistinsa. Tätä oikeudenalaa ja ilmiötä kutsutaan Yhdysvalloissa nimityksellä lender liability.”

· Korostettakoon vielä kerran, että USA:ssa ei ole ollut erityistä lender liability –lakia tai lainsäädäntöä, vaan tämä vahingonkorvausoikeudellinen oikeudenala syntyi velallisten nostettua suurin joukoin hyvin perusteltuja korvauskanteita pankkeja vastaan ja voitettua näitä juttuja. Pankkien maksettavaksi tuomittujen korvausten määrä nousi lopulta satoihin miljardeihin dollareihin. Lender liability kehittyi siten 1980-luvun pankkikriisin yhteydessä syntyneestä tarpeesta uutena oikeuskäytäntönä ilman, että Yhdysvalloissa olisi katsottu olevan tarpeellista säätää uutta lainsäädäntöä. Ilmiön huippuvuodet osuivat 1980-luvun loppupuolelle, ja sen kasvu taittui 1990-luvun puolella, kun veronmaksajien oli tuettava maksukyvyttömiä pankkeja sadoilla miljardeilla dollareilla ja muutenkin luotonantajavastuuta koskeva doktriini ( oppijärjestelmä ) vakiintui Yhdysvalloissa.

· Kirjan mukaan Suomessa oli vuonna 1993 käynnistymässä vastaava prosessi:

”Suomessa luotonantajavastuukanteiden määrä on ollut vähäistä 1930-luvun jälkeen…Vasta viime vuosina on syntynyt huomattava määrä uutta oikeuskäytäntöä. Oikeuslaitoksessa on parhaillaan käsiteltävänä runsaasti luotonantajavastuukanteiksi luokiteltavia juttuja. Nähtäväksi jää, vaikuttavatko pankkien tueksi ylimääräisin veroin kerätyt varat luotonantajavastuun taittumiseen samalla tavoin kuin Yhdysvalloissa.”

· Väitöskirjassa otetaan esimerkkeinä suomalaisesta luontoantajavastuuta koskevasta oikeuskäytännöstä esille kaksi ( ! ) KKO:n ennakkopäätöstä, KKO 1991:42 ja KKO 1992:50. Viimeksi mainittu päätös on sama, jota käsiteltiin 6.5.1992 pidetyssä oikeuspoliittisessa seminaarissa, ns. Koiviston konklaavissa. Tässä KKO:n päätöksessä tuomittiin pankin yksipuolinen koronnosto sopimusoikeuden vastaisena tekona. Huhtamäen väitöskirjassa päätöstä käsitellään ns. suuren korkoriidan eli koronkorotuskiistan ratkaisseena päätöksenä. Koiviston oikeuspoliittisesta seminaarista ei väitöskirjassa ole mainintaa.

· Suomessa 1990-luvun alkupuolella riehunut raju pankkikriisi oli velallisten kohtelun osalta yhdenmukainen Yhdysvaltojen 1980-luvun pankkikriisin kanssa: pankit irtisanoivat luottojaan massoittain, ja harjoittivat perintää kovin ottein vastoin luottosopimusten laki- ja normiperustaa. Suomessa, toisin kuin professori Huhtamäen väitöskirjassaan ennusti, ei kuitenkaan syntynyt Yhdysvaltojen lender liability –vahingonkorvausoikeutta vastaavaa luotonantajavastuuoikeudenalaa. Päinvastoin, Suomessa pankit voittivat ja ovat edelleen säännönmukaisesti voittaneet entisten luottosopimusasiakkaidensa, luotonottajien nostamat oikeudenkäynnit. Edes rikostaustaisia juttuja Suomen tutkinta- ja syyttäjäviranomaiset eivät ole suostuneet ottamaan asianmukaiseen käsittelyyn, saati nostamaan niistä rikoskanteita pankkien toimijoita vastaan.
Julkaistu 1iemmin 

· Suomessa ainoat systemaattiset oikeudenkäynnit pankinjohtajia vastaan on käyty ns. säästöpankkioikeudenkäynneissä, jotka olivat valtion – ei velallisten – nostamia vahingonkorvauskanteita. Säästöpankkioikeudenkäynneissä pankinjohtajia syytettiin valtiota ja sen edustamia tahoja vastaan tekemiksi epäillyistä rikkomuksista. Nämä oikeudenkäynnit eivät siis kuulu lender liability –oikeudenalaan.

· Huhtamäen väitöskirja on ollut suomalaisten lakimiesten tiedossa jo vuodesta 1993 lähtien. Väitöskirjassa on esitetty erittäin systemaattisesti ja seikkaperäisesti ne teemat, joilla Yhdysvalloissa luotonantajien normien vastaiset menettelytavat on sikäläisessä oikeuskäytännössä menestyksellä saatettu tutkittavaksi ja prosessoitavaksi siten, että pankit ja niiden edustajat joutuivat korvausvastuuseen. Tiedossamme ei kuitenkaan ole, että näitä teemoja olisi Suomessa missään yhteydessä – kanteita asianajajien kanssa valmisteltaessa, poliisitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeuskäsittelyssä, saati julkisuudessa – tuotu esiin ja käytetty vastaavalla tavalla. Suomessa ”Luotonantajavastuu” –käsite on pidetty pimennossa velallisilta?

· Yhdysvalloissa luotonantajavastuun puitteissa asiakkaalle suoritettavien korvausten piiriin kuuluvat paitsi sopimusrikkomuksella tuotetut taloudelliset vahingot , myös ns. punitatiiviset korvaukset, eli rangaistusluonteiset, vahingon kärsineelle suoritettavat sakon luonteiset, usein erittäin korkeat korvaukset. Ne eivät määritelmänsä mukaan ole missään suhteessa kärsittyyn vahinkoon.

Professori Huhtamäki toteaa:
”USA:n oikeusjärjestys sisältää eräitä oppeja, joiden hyväksyminen on vaikeata pohjoismaiselle juristille. Tässä teoksessa ovat näkyvästi esillä ainakin rangaistusluonteiset korvaukset. Asiaan perehtymätön voi saada amerikkalaisesta oikeudesta sen käsityksen, että se olisi vahvemman oikeutta. Amerikkalainen oikeusjärjestys kuitenkin yllättää ankarilla heikomman suojaa koskevilla normeillaan. Punitatiivisten korvaustenkin voidaan katsoa kuuluvan niihin.”

· Huhtamäki jatkaa:

”Taloudellisten taustatekijöiden vaikutuksesta huolimatta ei ole sattumanvaraista, että luotonantajavastuu ilmiönä on peräisin juuri Yhdysvalloista. Sikäläinen vahingonkorvausjärjestelmä ja eräät muut oikeusjärjestykseen liittyvät seikat luovat otolliset edellytykset pankkeja ja muita rahoittajia vastaan ajettaville vahingonkorvauskanteille.”

Tähän selityksenä Huhtamäki esittää mm. sen, että luotonottajat olivat innokkaita nostamaan kanteita, koska mahdollisesti saatavien korvausten määrä saattoi nousta vahinkoja suuremmaksi, ja että korvauksen määrän päättää useimmissa jutuissa maallikoista koostuva valamiehistö, jury.

Lisäksi erityisenä ”katalysaattorina” kanteiden nostamiselle Huhtamäki mainitsee sen, että amerikkalaiset asianajajat toimivat yleensä voitto-osuuspalkkioin, ns. contingent fees:

”Monikymmenmiljoonaisen punitatiivisen korvaussumman luotonottajalle voittanut asianajaja voi odottaa saavansa 30-40 prosenttia korvaussummasta itselleen.”

Siis, todellakin miksi luotonantajavastuun täytäntöönpano ei ole kehittynyt Suomessa oikeuskäytännöksi?

* Professori Ari Huhtamäen isä Martti Huhtamäki on pitkään kuulunut SYP-Merita-Nordean ylimpään johtajistoon, viimeksi varatoimitusjohtajana, ja 1990-luvun alussa hallintoneuvoston jäsenenä

OPLK oikeuspolitiikan tutkimusryhmä

1991 -1993 LAMAN SYYT ja “NOUSU”

Suomen Pankki -dokumentti (osa 2) nähtiin MTV3:lla sunnuntaina 23.10.2011 kello 17.40.
 
Suomen vuosien 1990–1993 laman katsotaan olleen etenkin 1980-luvun talouspoliittisten virheiden seurausta.
 
Esimerkiksi Suomen Akatemian lamaselvityksessä on todettu, että tällaisina virheinä voidaan pitää muun muassa säästöpankkilainsäädännön liberalisointia, luottomarkkinoiden vapauttamista säätelystä (mikä johti suomalaisyritysten velkaantumiseen ja kotimaan hintojen nousuun) sekä vakaan/vahvan markan linjan viemistä liian pitkälle.

Halosen omat salaiset ”konklaavit”?

Julkaistu aiemmin 16.6.2011
Tässä ILTALEHDEN 15.6.2011 paljastamassa jutussa on kovasti tutun oloinen perustelu:
 
Saman sortin perustelun sain prsidentti Halosen virallisessa vastauksessa 30.8.2002, eli ”presidentin toimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi salassa pidettävä”. Kyse oli tuolloin Koiviston konklaavin, eli Linnassa 6.5.1992 pidetyn seminaarin dokumeteista. Jotka liittyvät 1991 -1995 pankkien kriisin velkaoikeudenkäyntien ”hoitumiseen” niin, että pankit voittivat, vaikka voitiin todistaa jopa velat maksetuiksi ja velkojien taholta muuta hämärää. Vieläkään vääriä tuomioita ei ole saatu oikaisuun ja rikollista oikeutta ulosottoryöstöineen järjestykseen.
 

 
EU-Suomessa on poliittinen valtatyhjiö, jossa ulkopalamentaarinen salaseura hallitsee ja määrää sisä-, ulko- ja talouspolitiikan rakenteista.
 
Tässä lista Suomen presidenttien Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen suojelussa toimineista ja toimivista bilderbergiläisistä:
 

 
Katso aihetta laajemmin
 

Totuus esille, Mauno Koivisto tilille

 
—–Alkuperäinen viesti—–
Lähettäjä: jorjaa@suomi24.fi [mailto:jorjaa@suomi24.fi]
Lähetetty: 23. syyskuuta 2011 8:39
Vastaanottaja: erkki.liikanen@bof.fi; seppo.honkapohja@bof.fi; jyrki.katainen@vnk.fi; jutta.urpilainen@vm.fi; atte.jaaskelainen@yle.fi; mikael.pentikainen@helsinginsanomat.fi; merja.yla-anttila@mtv3.fi; jarkko.sipila@mtv3.fi; raimo.sailas@vm.fi; jan.hurri@taloussanomat.fi; hannu.sokala@taloussanomat.fi
Aihe: Totuus esille, Mauno Koivisto tilille!
 
jaakkola_jormaArvoisat viestin saajat!
 
Alkuperäisenä viestinä viesti Erkki Liikaselle ja A-Plussassa olleelle Seppo Honkapohjalle.
 
MTV3:n Studio 55:ssä oesiintynyt Iiro Viinanen otti syyn omille ja Esko Ahon niskoille nopeista ratkaisuista viime lamassa. Tosiasiassa heidän käskyttäjänsä oli kuitenkin Mauno Koivisto, jonka kyseenalainen CV täydentyi eilen lukiessani Esko Ahon kirjoittamaa osuutta Manusta kertovasta kirjasta Pitkä Linja Mauno Koivisto Valtiomies.
 
Lojaalisuus Koivistoa kohtaan aiheutti myös Harri Holkerin suusta valheen MTV3:n tekemässä 45 Minuuttia-raportissa, joka esitettiin Holkerin kuoleman jälkeen. Holkerin ei olisi tarvinnut kertoa muunneltua totuutta, jos olisi lukenut Mauno Koiviston muistelmat.
 
Minulla on monta mapillista Ulkoministeriön asiakirjoja vuosilta 1992-1994, sellaisiakin, jotka ovat merkinnällä SALAINEN. Ja jopa Korkeimman Hallinto-oikeuden salassapitovahvistuksella salattava tekaistu EMU-varauma, jonka teistä viestin saaneista Jarkko Sipilä sai antamani vinkin perusteella jo ennen minua!
 
Enää en voi olla kertomatta asioista. Lisäksi olen kerännyt ja lukenut koko joukon demareiden kirjoja. Ne kertovat meidän onneksemme totuuden lähihistoriasta. Kun Koiviston omien kirjojen tekstien antamista vinkeistä on tehty asiakirjapyyntöjä, asiakirjat on määrätty salaisiksi.
 
Kalevi Sorsan kirjasta Uusi itsenäisyys, (1992 s. 261 ) löytyy oleellinen asia: Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä.
 
Kaiken kukkuraksi MedOnen, Mehiläisen ja Suomen Terveystalon kaapanneet ulkomaalaiset omistajat jättävät lähdeverot Suomen valtiolle maksamatta. Samoin mm. molempien katsastuskonttoriketjujen omistajat.
Vielä:
Taloussaanomat on viikon ajan joka päivä päivittänyt uutta tietoa nykyisen laman synnystä. Siitä on 30 vuoden historia.
Mauno Koiviston kirja Historian tekijät kertoo, että myös Manu oli maailman historian tekijä.
 
Lukekaa alkuperäinen viesti.
 
Kenelläkään ei ole syytä kritoisoida EU:ta, vaan Mauno Koiviston määräyksillä tehtyä suomalaista päätöksentekoa.
 
Eivät Ahon hallituksen ministerit ulkopolititiikkaan eli Manun määräysvaltaan kuuluneita päätöksiä omin päin tehneet!
 
Totuusterveisin
 
Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
 
 
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php
 
—- Alkuperäinen viesti —-
Lähettäjä: jorjaa@suomi24.fi
Päivämäärä: 22.09.2011 9:08
 
Vastaanottaja: , , , , Kopio: , , , ,
 
Arvoisa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen!
 
Te olitte euro-kriteereiden täyttämisestä ajanhermolla jo vuonna 1992. Kirjoititte Brysselin päiväkirjaan seuraavasti:
 
”Keskiviikko 19.2.1992.
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse.
Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma.”
 
Olitte (jo) tuolloin euro-skeptinen!
 
Te pääjohtaja Liikanen olitte ja olette edelleen presidentti Koiviston juoksupoika!

Kysymys:
Miksi ihmeessä komission ja EKP:n tehtävänä on edelleen tämän päivän talouskaaoksessa olla euro-uskottavia?
 
Yllä oleva teksti on kotisivullani, jossa on koottuna mm. suomalaiseen euro-petokseen liittyvä aineisto. kotisivuni osoite:
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php
 
Jos linkki ei toimi, kopioikaan ja liittäkää osoitepalkkiin.
 
Nyt on kerrottava totuus suomalaisesta euro-päätöksenteosta. Sitä ryydittäköön myös Helgingin Sanomien verkkosivun uutinen, päivitetty noin tunti sitten.
 
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sailas+Kanavassa+Kreikka+olisi+pit%C3%A4nyt+panna+velkasaneeraukseen/1135269512446
 
Totuusterveisin
 
Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
 
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php
 

 

 

Koiviston konklaavi julkiseksi?

Presidentin paperit tulossa julkisuuslain piiriin

Tasavallan presidentin asiakirjat ovat tulossa julkisuuslain piiriin. Tätä ehdottaa valtioneuvoston kanslian työryhmä, johon kuului muun muassa presidentin kanslian edustaja. Nykyisin julkisuuslaki ei ulotu presidentin papereihin. Julkisuuslaki koskisi myös entisten presidenttien asiakirjoja.

– Vanha säännös ei ihan vastannut julkisuuslain säännöstä. Työryhmä päätyi ehdottamaan, että tähänkin kansliaan sovelletaan samaa säännöstä kuin muihinkin viranomaisiin, sanoo työryhmän puheenjohtaja, osastopäällikkö Auni-Maria Vilavaara valtioneuvoston kansliasta.

Julkisuuslain mukaan viranomaisten asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta laki ei ole koskenut tasavallan presidentin asiakirjoja. Presidentillä on ollut julkisuuslakia laajempi oikeus salata asiakirjoja ”presidentin toimen hoitamiseksi”. Muutos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki presidentin paperit muuttuisivat jatkossa julkisiksi, vaan niitä voidaan salata julkisuuslain salassapitopykälien mukaan.

Työryhmän ehdotuksen mukaan presidentin kanslian asiakirjoista voisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta itse presidentin papereista ei tällaista oikeutta olisi. Oikeusministeriö piti tätä valitusmahdollisuuden puutetta ongelmana ja asiaa pohditaan nyt jatkovalmistelussa.

Vilavaara kertoo, että lakiehdotuksen suhteen aikataulu on nopea. Se on tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn viimeistään syysistuntokauden alussa.

Ehdotuksen mukaan myös entisten presidenttien arkistot tulisivat julkisuuslain piiriin. Tällaisessa tilanteessa nykyinen presidentti konsultoisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan presidenttiä, jonka asiakirjoista on kyse.

(MTV3)
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/05/1325567/presidentin-paperit-tulossa-julkisuuslain-piiriin

Tässä näyttö yhdestä yrityksestä saada dokumentit:

Rotuopit politiikassa edustavat psyykkistä- ja fyysistä väkivaltaa

. Minä karsastan ja asetan epäilyksen alaiseksi kaiken sortin ääriliikkeet; varsinkin jos puolue- ja yhteiskuntapolitiikan ”iskutekijäksi” nostetaan rotuopit.
 
.. Tähän pohjautuvasta ”myllystä” on vasta miesmuistin aika mennyt.
.. Pelko on syvimpiä ihnmisvaistoja; Pelon nostaminen totuuden edelle on irvokasta.

Lue Yrjö Sarasteen mielipidekirjoitus.

”Yrittäjäystävällinen Suomi”, onko slogan totta käytännössä?

VALTIOVALTA tarjonnut ja takaa vain kylmää penkkiä…

 
Suomen Pienyrittäjät ry:n ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” -tilaisuudesta Helsingissä 30.3.2011 yhden tunnin 24 min. video:
 

 
TILAISUUDEN LOPPUTULEMA: PIENYRITTÄJÄT OVAT SUOMESSA LAINSUOJATTOMIA. SUOMEEN TARVITAAN PIENYRITTÄJÄLAKI.
 
Mandatum Life isännöi tilaisuutta. Tapahtuman alkuosa sisälsi erilaisia luentoja. Illan kohokohta oli paneelikeskustelu, johon osallistui kahdeksan politiikan ja elinkeinoelämän vaikuttajaa, kansanedustajia ja –edustajaehdokkaita
 
Yrittäjien keskuudessa paljon kiitosta sai päättäjäpaneelia edeltänyt Liisa Mariaporin luento ”Yrittäjän oikeusturvaongelmat”, joissa hän osoitti , että yrittäjillä ei ole todellista oikeusturvaa hänen joutuessaan täysin mielivaltaisen arvioverotuksen piiriin. Kuka tahansa voi joutua perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisen omaisuudenryöstön kohteeksi. Yrittäjän valitustietkin on katkaistu; yli 40 vuoteen ei korkein hallinto-oikeus ole ottanut edes käsiteltäväkseen alemman hallinto-oikeuden päätöksiä koskevia valituksia! Yleisölle kävi selväksi, että Suomi ei ole oikeusvaltio, vaan virkamiesdiktatuuria harjoittava ihmisoikeusrikosvaltio. Mariaporin kantaa ei kannata ihmetellä; olihan hänellä ensin verottajan ja sitten Suomen valtion kanssa 13 vuotta kestänyt oikeustaistelu, joka päättyi Mariaporin voittoon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa viime vuonna.
 
Sitten alkoi päättäjäpaneeli, jonka Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen alusti. Jyrkiäisen mukaan päättäjät kyllä kehottavat voimakkaasti ”ala yrittäjäksi” , mutta yrittäjyys on tehty niin vaikeaksi, että sen esteiden takia, joista merkittävimpiä on työsuhteisiin liittyvät riskit, eivät yritykset uskalla ja halua kasvaa. Neljäsosa pienyrittäjistä elää alle köyhyysrajan ilman tavallisille ihmisille kuuluvia sosiaalietuuksia. Suomeen tarvittaisiin pikaisesti pienyrittäjälaki, jossa nykyisen lain epäkohdat olisi korjattu.
 
Päättäjäpaneeliin osallistuivat :
* kansanedustaja Eero Lehti (kokoomus)
* kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson (sdp varapj.)
* vuoden pakolaisnaisen ja kansanedustajaehdokas Nasima Razmyar (sdp)
* kansanedustajaehdokas, yrittäjä ja verokonsultti Liisa Mariapori (perussuomalaiset)
* yrittäjä, KTM ja kansanedustajaehdokas Timo Rope (perussuomalaiset))
* elinkeinoasioiden päällikkö Janne Metsämäki (SAK)
* hallituksen puheenjohtaja Kaarina Jokinen (Yrittäjänaisten Keskusliitto ry)
* kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihreät varapj.)
 
Osallistujien esiteltyä ensin itsensä seurasi keskustelua, jonka aloitti Kristillisdemokraattien vaaliehdokas Mia Snellman. Hän kysyi yleisöltä kkuinka moni tietää, mikä on Small Business Act? Ainoastaan kolmen kädet nousivat ylös. Tästä seurasi keskustelua siitä, mistä johtuu, että em. komission pienyrittäjyyttä tukevaa päätöstä ei lainkaan tunneta saatikka, että se pantaisiin täytäntöön Suomessa.
 
SAK:n Metsämäkeä lukuun ottamatta päättäjäpaneeliin osallistujilla oli jokseenkin selvä yksimielisyys siitä, että yrittäjyyteen ja työsuhteisiin liittyvät asiat ovat huonolla tolalla pienyrittäjien oikeusturvaan nähden. Laki ja työehtosopimukset on tehty isompien palkansaaja- ja työantajajärjestöjen ehdoilla. Keskustelu polveili yleisön esittäessä kommentteja ja kysymyksiä. Kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehden mukaan SAK elää 700 suuryrityksen harhassa eikä kykene sopeuttamaan toimintaansa pienyrityksiä ja työllisyyttä paremmin tukeviksi. SAK:n Metsämäellä oli eri mieltä, vaikka kylläkin myönsi SAK:nkin intresseihin kuuluvan yritystoiminnan edellytysten huomioonottaminen.
 
Illan viimeinen yleisöpuheenvuori oli rikinkatkuinen. Sen piti ammattiliittojen toiminnasta tuohtunut pienyrittäjä. Hänellä oli mukanaan monisteita, jotka hän jakoi päättäjäpaneeliin osallistujille. Ne sisälsivät todistusaineistoa siitä, että ammattiliitot harjoittavat lainvastaista kiristämistä ja pakottamista. AY-liike harjoittaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen verrattavaa toimintaa pienyrittäjiä vastaan. Salaisten pakkosovintojen teko on ”maan tapa”, kun pienyrittäjät eivät uskalla ottaa riskiä hävitä oikeudessa. Puhuja esitti kaksi esimerkkitapausta. Ensimmäinen koski palvelualojen palkansaajaliittoa PAMia, joka ehdotti salaista sopimusta, jolla yrittäjä säästäisi n. 7000 euroa. Sopimusehdotus sisälsi kehotuksen veronkiertoon sekä työttömyysvakuutusrahaston ja työttömyyskassan huijaamiseen. Syy, miksi yrittäjä ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta, jolla hän olisi säästänyt 7000 euroa oli se, että hän olisi samalla myöntänyt syyllistyneensä työntekijöittensä syrjimiseen ( yhdenvertaisuuslaki), minkä ehdottaminen ja vaatiminen rikkoo ihmisoikeussopimusten ankarasti kieltämää itsekriminointisuojaa. Yrittäjä maksoi mieluummin 7000€ enemmän pakkosovinnosta( verot, sotut) kuin suostui allekirjoittamaan lainvastaisen sopimuksen.
 
Puheenvuoron toinen asia koski työsuhderiitaa. Työntekijä tuli yritykseen ensin n. 7 kuukauden työllisyyskurssin kautta. Sen jälkeen henkilö oli n. 3 kuukauden ajan töissä irtisanoen lopuksi itsensä. Yrittäjä otti henkilön jonkin ajan kuluttua tuntitöihin, jotka nekin loppuivat. Nyt on yrittäjä saanut haasteen PROlta ( ent. Toimihenkilöunioni), jolla häneltä vaaditaan käräjillä vero- ja sotukustannuksineen yhteensä n. 50 000 euroon nousevaa summaa. Yrittäjä oli katkera siitä, että työllisyyskurssista voi seurata tällainen loppulasku.
 
Äärimmilleen työsuhdeasioiden ja ammattiliittojen kiusaaman naisyrittäjän puheenvuorossa oli poikkeuksellisen voimakas tunnelataus.
 
Lopuksi päättäjäpaneeliin osallistujat käyttivät kukin ( Maria Guzenina-Richardsonia lukuun ottamatta, koska oli joutunut lähtemään jo aikaisemmin pois) n. pariminuuttisen loppupuheenvuoron. Kun SAK:n Metsämäki mainitsi puheenvuorossaan harmaan talouden torjumisen olevan tärkein tavoite elinkeinoelämässä vastattiin yleisönpuolelta vaatimalla myös ammattiliittojen harjoittaman mustan talouden torjumista: ”Mitä me tehdään ammattiliittojen rikolliselle toiminnalle?”
 
Päättäjäpaneelin viimeisen puheenvuoron käytti Liisa Mariapori, joka totesi ammattiliittojen tappaneen yleissitovien työehtosopimusten tähden n. 500 000 pienyritystä. Mariaporin mukaan työehtosopimusten noudattamisen vaatiminen työantajajärjestöihin kuulumattomilta pienyrittäjiltä on lain- ja ihmisoikeussopimusten vastaista; hehän eivät ole edes olleet edustettuina neuvottelupöydissä, joissa heidän asioistaan on päätetty. Mariaporin näkemykseen yhtyi myös Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen, joka illan loppupuheenvuorossaan lupasi, että jonain päivänä, joko hänen elinaikanaan tai sen jälkeen, Suomeen saadaan pienyrittäjälaki. Tähän vastasi yleisö aplodeilla.
 
Tilaisuudessa mukana olleille kävi selväksi , että Suomessa pienyrittäjä on todellisuudessa lainsuojaton. Teemaillan kysymys ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” saa vastaukseksi: Suomi ei ole yrittäjäystävällinen, vaan suorastaan yrittäjävihamielinen maa.
 
Ota kantaa…

Onko Suomi ihmisoikeusrikosvaltio?

 

Liisa Mariaporin oikeustaistelu

 
Kysymyksen asettelussa kansalaisoikeuksista, ihmisoikeuksista ja yrittäjyyten kohdistuvasta virkavallan lainkäytöstä:

 
Vastaus on yksiselitteisesti KYLLÄ.
* Katso video 1/4 * Katso video 2/4 * Katso video 3/4 * Katso video 4/4
 
KHI Forumin tapahtumassa Nummi-Pusulassa 16. tammikuuta 2011 verokonsultti Liisa Mariaporin, omakohtaiseen kokemukseen perustuvan haastattelu-luennon jälkeen n. kolmen tunnin ajan tallennettin videolle esimerkkitapauksia virkavallan väärinkäytöstä henkilökohtaisina kokemuksina .Kirjan ”verottaja tappolinjalla” esittely/tilaus
 
Erityisesti käsiteltin pienyrittäjiin kohdistuvaa raadollista vallankäyttöä verotus-, lupamenettely- ja työoikeuden tapauksissa, viranomaiskäytännössä harkintaoikeutta voi ammatillisesti alimittainen viranhaltija käyttää henkilökohtaisena vallankäyttönä. Eräät tapaukset ovat niin hurjia kansalais- ja ihmisoikeuksien loukkauksia, etrteivät ne suomalisen lainkäytön osilta pitäisi voida olla mahdollista; jotenka ei siis ihme jo joku käyttäytyy omituisesti kun häneltä ja läheisiltään on viesty kaikki – elämä ja tulevaisuus.
 
Tapahtuma osoitti miten haamurajalla Suomessa on demokratia, kansalaisoikeudet ja etenkin ihmisoikeudet vanhusten, lasten, ja etenkin kehitysvammaisten HOITOVASTUISTA. Nämä yhteiskunnan palvelut on lisääntyvässä määrin kaupallistettu ja yhteisöllinen oikeudenjako valvonta on käytännössä olematonta.
 
Liisa Mariaporin kokemusperäinen 13 vuotta kestänyt oikeustaistelu on esimerkki miten käy kun virkavalan velvoittamana puolustat totuutta todistajana oikeustapauksessa ja julkaiset vastaavanlaisista tapauksissa kirjassa.
 
Mariaporin tapauksen käsittelyssä EIT:ssä oli kysymys oikeudenkäynnin kestosta Suomen oikeuslaitoksessa ja verorikosasiassa kuullun todistajan sananvapaudesta sekä vielä siitä, loukattiinko veroviranomaisia kirjallaan arvostelleen henkilön sananvapautta jo sillä, että hänelle määrättiin herjauksesta ehdollinen vankeusrangaistus.
 
Tosiseikat tapauksessa: Valittajaa kuultiin joulukuussa 1997 veroasiantuntijan ominaisuudessa veropetoksesta syytetyn vastaajan todistajana. Näyttö käsitti mm. verotarkastajien A:n ja B:n laatiman verontarkastuskertomuksen. Valittaja teki omia laskelmiaan syytetyn veronalaisesta tulosta. Ero arvioissa oli noin 2,5 miljoonaa markkaa. Kun häneltä kysyttiin eri kerroilla, saattoiko ero johtua tarkastajien huolimattomuudesta tai ammatillisesta osaamattomuudesta, hän totesi, että ainoa selitys oli tahallisuus, koska tarkastajien luvuille ei ollut minkäänlaista perustetta.
 
Oikeustaistelun aikana Liisa Mariapori kirjoitti kirjan ”Verottaja tappolinjalla”, joka nyt toimii kansalaiskeskustelun avaajana. Vuoden Lappilainen, vuoden Rovaniemeläinen, Jatunin hurtta, Naistoimittajien kellokas 1996 on Liisa Mariapori, ekonomi KTM, veroesittelijä Rovaniemeltä. Kellokkaaksi Liisa valittiin kansalaisrohkeudesta, jota hän on osoittanut vaatiessaan oikeudenmukaista verotusta ja puolustaessaan yrittäjiä verottajan kohtuuttomuuksia vastaan. Tehdessään asiasta julkisen hän on puuttunut yhteiskunnallisesti tärkeään asiaan: Onko Suomi ihmisoikeusrikosvaltio?
 
Luennon runko koostuu seuraavista aiheista:

     

  • tulosjohtaminen
  • verohallinnon tulokset pitäisi mitata konkurssien vähäisyydellä
  • 80%:sti virheelliset verotarkastuskertomukset
  • mielivaltaiset arvioverotukset
  • presidentti Martti Ahtisaari puuttui peliin
  • oikeusturvatyöryhmän tutkimukset
  • verotoimisto tutkii itse itsensä
  • valtiontalouden tarkastusviraston nollatutkimus
  • virkamiesdiktatuuri
  • oikeussuojajärjestelmämme ei toimi
  • itse en rikkonut virkavelvollisuuksiani, vaan toimin juuri niiden mukaiset
  • potkut
  • EIT kumosi herjaustuomioni ja vapautti kirjan ”Verottaja tappolinjalla” ilman sensuuria myyntiin

Miten Suomi luopui markasta?

SALAISEN EMU-PÖYTÄKIRJAN ASIANOSAISET

Kts. Jorma Jaakkolan blogista

Kysymyksessä on EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12.1993 pöytäkirja 16/93.

KYSYMYS AHON HALLITUKSEN MINISTEREILLE

Satakunnan Kansa uutisoi salaisen EMU-pöytäkirjan vapauttamisesta 10.5.2001 ja toistamiseen 16.5. 2001. Helsingin toimituksen toimittaja Maarit Raunio haastatteli Erkki Tuomiojaa ja kysyi:
” -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä ”varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?”
Tuomioja vastasi:
”- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.”

LÄSNÄOLLEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.

Sananvapaudelle SUURI voitto

 
 Tässä todiste maamme oikeuslaitoksen mädännäisyydestä.
 
EIT antoi poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä suomalaisille tuomioistuimille sen johdosta, että Liisa Mariapori oli tuomittu vankeusrangaistukseen sananvapautensa käyttämisestä. Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen valtion korvaamaan Mariaporille aineellisista kärsimyksistä ja henkisistä vahingoista yhteensä lähes 50 000 euroa.

 
Liisa Mariapori kirjoitti kirjassaan verottajan mielivaltaisista verotuspäätöksistä ja sai tuomion totuuden kirjoittamisesta.
 
20.07.2010
 
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tuominnut Suomen mittaviin korvauksiin liiasta sananvapauden rajoittamisesta.
EIT katsoi antamassaan tuomiossa, että suomalaiset tuomioistuimet eivät olleet kyenneet perustelemaan valittajan sananvapauteen puuttumista riittävällä tavalla. Lisäksi oikeudenkäynnit olivat kestäneet aivan liian kauan.
  
Yhdessä Suomen valtiolle langettamassa tuomiossaan EIT kumosi rovaniemeläisen entisen verotarkastajan, veroasiantuntija Liisa Mariaporin saaman kunnianloukkaustuomion hänen vuonna 1998 julkaistusta Verottaja tappolinjalla -kirjastaan.
 
EIT antoi poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä suomalaisille tuomioistuimille sen johdosta, että Liisa Mariapori oli tuomittu vankeusrangaistukseen sananvapautensa käyttämisestä.
  
Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen valtion korvaamaan Mariaporille aineellisista kärsimyksistä ja henkisistä vahingoista yhteensä lähes 50 000 euroa.
 
Liisa Mariapori aikoo hakea tuomion purkua oikeudenkäyntiprosesseista. Hän on joutunut maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja vahingonkorvauksia yhteensä 60 000 euroa.
– Nyt ensimmäistä kertaa Suomen oikeuslaitos joutuu purkamaan tuomioni. Minun oikeustajuni mukaan nyt pitäisi tuomita ne verotarkastajat sekä ne oikeuslaitoksen edustajat, jotka ovat tehneet laittomia päätöksiä. Vasta silloin voidaan puhua oikeuslaitoksesta, sanoo Mariapori sanomalehti Lapin kansalle antamassaan haastattelussa.
13 vuotta kestäneet oikeudenkäyntiprosessit antoivat hänen otsaansa syyllisen leiman.
  
”Suomi ei ole oikeusvaltio”
  
Mariaporin mielestä Suomi ei ole vieläkään täysin oikeusvaltio. Hän onkin jättänyt aihetta käsittelevän väitöskirjansa Vaasan yliopistoon huhtikuussa.
– Väitöskirjan aihe on ”Pienyrittäjän oikeusturva verotuksessa todellisuudessa”. Päädyin siihen, että oikeusturvaa ei vieläkään ole. Väitöskirjassani myös todistan, että Suomi ei ole vieläkään oikeusvaltio, Mariapori täräyttää.
  
Aihetta käsitteli sanomalehti Lapin Kansa ensimmäisenä.

mm. kirjan, josta rapsahti vankeustuomio .. sivulla 164 on selostus:


 

ja sivu 165