Aihearkisto: Velallisten Tuki, fb-ryhmä

Mitä on verovelallisen elämä Suomen oikeusvaltiossa?

Eija Kuusla 36.03 kohdalta tänään MTV-3:n Huomenta Suomessa yhdessä Kuluttajaliiton Juha Beurlingin kanssa.

Mitä on verovelallisen elämä Suomen oikeusvaltiossa?

https://www.mtv.fi/sarja/huomenta-suomi-33001003011/huomenta-suomi-1047746

* * *

Kommentointi; ilmoita oma sähköpostisi …> kalevi.kannus@promerit.net
Lähetän tunnuksen ja salasanan, jonka voit itse vaihtaa.
Hakukone-roskapostien estämiseksi kirjautuminen on välttämätöntä.
KKs, toimitus

Pikavippien korkokatto: hallitus 30%, talousvaliokunta 20%.

Pikavippejä aiotaan hillitä laskemalla enimmäiskorkoa 20 prosenttiin.

Valiokunnan ehdotus on tiukempi kuin hallituksen alkuperäinen esitys, jossa ehdotettiin 30 prosentin ylärajaa korolle.

Lisäksi esitetään, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto laatii perusteellisen selvityksen siitä, onko pikavippijärjestelmä lainkaan tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, ja ryhtyy selvityksen pohjalta tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Valtiokonttorin virkavastuu?

Missä on valtion virkahenkilöiden korvausvastuu virka tehtävissä tehdyissä virheissä.


Toimiiko Suomessa Hyväveli järjestelmä jolla saadaan virkahenkilön korvausvastuu kumottua jättämällä noudattamatta ihmisoikeus lainsäädäntöä vahingokorvauksissa ?

Turun Hovioikeuden päätöksellä minut on vapautettu kaikista syytteistä ja vahingonkorvauksista lainvoimaisella tuomiolla 27.8.2008.

Miksei kukaan kiinnosta ottaa kantaa vahingonkorvaus asiaan ? 36 vuotiaan elämä on tuhottu pitkäksi aikaa valtionvirkahenkilöiden virheiden toimesta. Oma vastuu valtionvirkahenkilöiden tehdyistä virheistä on 186 916,56 Eur + Korot

Pohjustusta asialle. ( NÄINKÖ ASIAT HOIDETAAN OIKEUSAVUSTAJIEN TOIMESTA ?? )

Valtion oikeusavustajat ovat tehneet huomattavan määrän virheitä yksipuolisten tuomioiden purku hakemuksessa korkeimmalle oikeudelle. Korkeimman oikeuden hakemuksesta oli jätetty lainvoimaisuustodistus pois jonka vuoksi korkein oikeus eivät purkaneet yksipuoleisia velkomus tuomioita. Oikeusavustajat olivat jättäneet hakemuksen määrä ajan viimeisenä päivänä Korkeimpaan oikeuteen jonka vuoksi hakemusta ei voitu enää täydentää korkeimmalle oikeudelle.

A oikeusavusta ei ottanut asiaa hoidettavakseen asian laajuuden vuoksi koska hän oli jäämässä eläkkeelle seuraavan vuoden Tammikuussa.

Ketään ei ottanut asiaa hoidettavakseen syyskuun 2008 ja 2009 maaliskuun välisenä aikana.

B oikeusavustaja otti asian hoidettavakseen 23.4.2009 Asianomistajien saatavien perinnän päättäminen. B oikeusavusta jätti korkeimmalle oikeudelle tuomionpurkua koskevan hakemuksen 27.8.2009 eli tuomionpurun määräajan viimeisenä päivänä. Korkein oikeus antoi päätöksen 15.12. 2009 jolla se osittain jätti tutkimatta hakemuksen ja osittain hylkäsi hakemuksen. Hakemuksesta puuttui lainvoimaisuus todistus.

C Oikeusavustaja alkoi hoitaa asiaa uudelleen 9.3.2010. Hän teki uuden tuomionpurkuhakemuksen korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus hylkäsi hakemuksen koska sitä ei ollut jätetty määrä ajassa. Määrä aika oli umpeutunut.

D oikeusavustajan kanssa asiana oli vapaudenmenetyksestä korvauksen hakeminen. Koska syytteet ja korvausvastuu olivat kumottuja Turun hovioikeuden päätöksellä.
Vapauden menetyksestä maksettavan korvauksen hakemisen määräaika oli umpeutunut.
D oikeusavusta ohjasi minut toiselle oikeusavustajalle joka teki kantelun oikeusministeriölle jonka päätöksellä maksettavaksi minulle vapauden menetyksestä vahingonkorvauksia.

Tein asiasta Asianajajaliiton valvontalautakunnalle kantelun oikeusavustajista. B oikeusavustajan osalta lautakunta totesi ettei sen valvonta voi enään kohdistua häneen sillä B oikeusavustaja oli siirtynyt pois palveluksesta.

C oikeusavustaja olisi saanut huomautuksen ilman menestymismahdollisuutta tekemästään purkuhakemuksesta. Jos C oikeusavustaja olisi vielä toiminut yhtiön palveluksessa.
D oikeusavustajan katsottiin rikkoneen hyvää asianajotapaa luopuessaan kaikkien toimeksiantojen hoitamisesta.

Minä olen tuomion purkamisen varatun määrä ajan umpeen kulumisen vuoksi vastuussa sellaisista velvotteista jotka eivät minun vastuulleni kuulu Turun Hovioikeuden päätöksellä 27.8.2008. Tämän vuoksi minulle on tullut huomattavaa taloudellista vahinkoa.
Taloudellinen vahinko yhteensä 186 916 ,56 eur + korot.

Minä katson että perusteeton velkataakka johtuu oikeusavustajan purkuhakemuksessa tekemistä virheistä jättää lainvoimaisuustodistus liittämättä korkeimalle oikeudelle tehtyyn purkuhakemukseen. Oikeusavustajat ovat laatineet purkuhakemuksen huolimattomasti ja aiheuttanut minulle oikeuden menetyksiä. Purkuhakemusta ei ollut mahdollista täydentää koska purkuhakemus oli jätetty määräajan viimeisenä päivänä korkeimalle oikeudelle.

Oikeusministeriö 15.9.2015 on siirtänyt korvausvaatimuksen käsittelyn Valtionkonttorille.

Lausunto Oikeusaputoimisto:

Lausunnossaan oikeusaputoimisto katsoo että vahingonkorvausvaatimus on vanhentunut ja perusteeton , minkä lisäksi minä en ole myöskään määrällisesti osoitanut aiheutuneen mitään vahinkoa.

Oikeusaputoimisto perustelee myös asiaa sillä että tuomionpurku hakemuksen läpimenomahdollisuudet olivat olemattomat koska lainmukaisia perusteita purulle ei ollut.
Mikäli tuomioiden lainvoimaisuudella olisi ollut merkitystä korkein oikeus olisi pyytänyt täydentämään purkuhakemusta jos purkuperusteita olisi joltain osalta ollut.

Oikeusaputoimisto katsoo että minun vaatimukseni asiassa on sangen erikoisia. Oikeusaputoimisto katsoo ettei hakemuksessa ilmene että syy yhteys väitetyn virheen ja velkojen välillä olisi katkennut , vaan oikeusaputoimiston vastuulle luetaan ilmeisesti edelleen kaikki elinkeinotoiminassa syntyneet velat ja minä en ole arvioinut oman tuottamuksen merkitystä lisävelkaantumisen suhteen.

Valtionkonttori toteaa minun vaatiman vahingonkorvauksen vanhentuneeksi perusteettomaksi.

Oma kanta tälle:

Mielestäni se osoittaa jo jutun hoitamisen välinpitämättömyyttä että juttua ei hoidettu 6 kk aikana olenkaan. Ja mielestäni oikeusavustaja A :n kieltäytyminen jutun hoitamisesta asian laajuuden vuoksi niin osoittaa kanssa välinpitämättömyyttä asiaa kohtaan. Mielestäni Oikeusaputoimistolla täytyy olla jonkinlainen vastuu siitä että juttu makaa 6 kk heillä A oikeusavustajan kieltäytymisen johdosta ja kukaan ei juttua hoida eteen päin sinä aikana. Eikö oikeusaputoimistolla ole velvollisuutta lähettää ilmoitusta minulle etteivät pysty asiaa hoitamaan asian mukaisella tavalla määrä ajan kuluessa. Oikeusaputoimiston olisi mielestäni tarvinnut ohjata minut toiseen oikeusaputoimistoon tai yksityiselle asianajajalle kuka olisi pystynyt hoitamaan jutun asian mukaisella tavalla ja määrä ajan kuluessa.
Jo pelkästään jutun hoitamisen kieltäytyminen ja 6 kk hoitamattomana oikeusaputoimistolla osoittaa jo selvää tahallista valtion virkahenkilön laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä juttua kohtaan.

Laki vahingonkorvauksesta Virheestä tai laiminlyönnistä:

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa työtoverilleen tai sivulliselle, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä
Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään sivulliselle aiheuttamastaan vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti. Samoja perusteita on sovellettava virkamiehen virassaan julkisyhteisölle tuottaman vahingon korvaamiseen.

Tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollinen voidaan velvoittaa suorittamaan työnantajalle, mitä tämä on 3 luvun ja 6 luvun 2 §:n mukaan maksanut vahingon kärsineelle, kuitenkin vain tämän luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Perustelut: Jokainen Elinkeinoharjoittaja / yrittäjä on aina vastuussa Laiminlyönneistään ja virheistään joko rikos perusteisesti tai vahingonkorvaus vastuussa. Eikä yrittäjä toiminnassa vahingonkorvaus vastuuta sovelleta 3 vuoden määrä ajan umpeutumisella. Laki on laki ja mielestäni se ei anna eri vapauksia vahingonkorvaus asiassa oli se sitten yrittäjä tai valtion virkahenkilö ketä tekee virheen tai laiminlyönnin asioiden hoidossa. Ja yrittäjä on vielä vastuussa ainakin 15-25 vuotta jos riittää.

Kuulostaa varsin hullulta että saa vapauttavan tuomion Hovioikeudelta mutta tuomionpurku asian mahdollisuudet olisivat olleet heikot korkeimmassa oikeudessa. Kuulostaa jo senkin vuoksi hullulta että samat asiat mistä haettu tuomionpurkua korkeimmalta oikeudelta ovat myös käräjäoikeuden päätöksessä yhteisvastuulliset vahingonkorvaus osiossa. Ja samoista yhteisvastuulliset vahingonkorvaus asioista Hovioikeus on minut vapauttanut. Sitten vielä kehdataan vedota että laillisia perusteita ei olisi ollut tuomionpuruille. Vaikka Hovioikeuden vapauttava päätös on aivan selvä siltä osin. Eikö Hovioikeuden päätös ole tarpeeksi laillinen peruste tuomionpuruille ??
Valtionkonttori on suoranaisesti kopioinut alaistensa lausunnon päätöksen perusteeksi. Hieman sanamuotoja muutellen. Valtionkonttori on päätöksessään todennut vaatimuksen vanhentuneeksi ja perusteettomaksi. Perusteluissa on myös että tuomionpurun menestys mahdollisuudet olisivat olleet korkeimmassa oikeudessa heikot.
Millä lailla oikeusaputoimisto ja valtionkonttori pystyy tuomionpurun menestymisen mahdollisuuksista sanomaan että menetys mahdollisuudet olisivat olleet heikot korkeimmassa oikeudessa. Sitä ei pysty ketään arvioimaan mitkä menestymisen mahdollisuudet olisivat olleet jos asia olisi hoidettu niin kuin olisi kuulunut. Käsittääkseni korkeimmalla oikeudella ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tuomionpurku jos asiat olisi hoidettu oikein.

Herätys Valtionkonttori ja päättäjät:
1. Suomessa on laki / perustuslaki joka tiettävästi on yhdenvertainen ja kohtelee kaikkia tasa vertaisesti oikeuden mukaisesti.
2. Suomea koskee myös kansainväliset Ihmisoikeus lainsäädäntö joka kohtelee kaikkia tasa vertaisesti oikeuden mukaisesti.
Mutta Suomessa yllä olevat kohdat 1 ja 2 eivät toteudu millään tavalla tai niitä ei noudateta ainakaan kun on Valtion virkahenkilöistä kyse ja heidän laiminlyönneistä / virheistä.

Missä on minun oikeusturvani vahingonkorvauksissa ja oikeuden menetyksissä valtion virkahenkilöiden tekemien virheiden johdosta. Vai eikö Suomen valtio piittaa ihmisoikeus lainsäädännöstä tässä asiassa ja suojelee vain omia alaisiaan ongelmilta.

Thomas

Tosi on!

Näin meitä suomalaisia on huijattu omien poliittisten päättäjiemme toimesta ja suomalaisten omaisuudet ovat siten vuodesta 1991 lähtien vaihtaneet omistajaa pilkkahinnalla ja laittomasti.

Pankit ovat yksipuolisesti sanoneet irti lainat ja HE 15/1990 koskien alioikeusuudistusta ja sinne piilotettua yksipuolista tuomiota eli summaarista menettelyä ja sen perusteella tehtyä Venäjän keisari Aleksanteri II:n 1868 antamaan asetukseen vuonna 1991 tehtyä 15 §:n lisäystä. Näin pankit ja perintätoimistot ovat saaneet Suomeen 1.250.000 köyhää ja lisää köyhiä tulee koko ajan.

Hallituksen esityksen on tehnyt Harri Holkerin hallitus ja muutoksen vei läpi Esko Aho pääministerinä ja Hannele Pokka oikeusministerinä. Kokoomus ja keskusta ja SDP ja tietenkin presidentti Mauno Koivisto ovat olleet asialla

Tämä kannattaa kaikkien huomioida seuraavissa vaaleissa.

Amerikassa velkaongelma paisumassa

Kupla puhkeamassa? Miljoonat amerikkalaiset lopettaneet autolainojensa maksamisen New Yorkin keskuspankin selvityksen mukaan monet maksuaikataulustaan jäljessä olevista ovat alle 30-vuotiaita.

Lähde: https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/kupla-puhkeamassa-miljoonat-amerikkalaiset-lopettaneet-autolainojensa-maksamisen/ar-BBTHA1Y?ocid=spartanntp

Keskuspankin ekonomistien mukaan ilmiö on yllättävä, ottaen huomioon hyvän työllisyystilanteen ja vahvan talouskasvun.
Ekonomistit huomauttivat, etteivät kaikki yhdysvaltalaiset ole päässeet hyötymään paranevasta työmarkkinatilanteesta, mikä ilmenee maksuvaikeuksissa olevien henkilöiden kasvavana määränä.

Selvityksessä kävi myös ilmi, että yli miljoona ihmistä enemmän on jäljessä autolainansa maksuaikataulusta verrattuna vuoteen 2010. Heitä on kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa.

Yhä useammalla yhdysvaltalaisella on autolainaa. Joten vaikka maksuvaikeuksissa olevien suhteellinen osuus on laskenut, on kyseessä suurempi määrä ihmisiä kuin vuonna 2010.

Kuka muistaa tämän erikoisuuden? Vielä 1980-luvulla Suomessa toimi drive in -pankki
Suurin osa maksuvaikeuksissa olevista on nostanut autolainansa pankkien sijaan autorahoitukseen erikoistuneilta yhtiöiltä. Yli kuusi prosenttia autorahoitusyhtiöiltä nostetuista lainoista ovat yli yhdeksänkymmentä päivää jäljessä maksuaikataulusta.
Yhdysvaltojen keskuspankki on varoittanut aikaisemminkin autolainoihin liittyvien maksuvaikeuksien yleistymisestä.
Viimeksi vuonna 2017 keskuspankki varoitti juuri autorahoitusyhtiöiltä nostettuihin lainoihin kohdistuvien maksuvaikeuksien kaksinkertaistumisesta vuoteen 2011 verrattuna.

Kun verottaja tekee rikoksen?

Tämä kannattaa kaikkien velallisten katsoa MOT-ohjelma. https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true <.. Siinä Turkka Rautajuuri kertoo taistelustaan verottajaa vastaan.  Hän voitti vuosia kestäneen taistelun, mutta menetti samalla koko omaisuutensa. Nyt Verohallinto ei suostu korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja, vaikka yleisen elämänkäsityksen mukaan, se, joka aiheuttaa vahingot, myös korvaa ne. Verohallinnon virkamiehet ovat kuitenkin Valtionhallinnon erityissuojelussa, joten he eivät joudu virkavastuuseen tekemistään rikoksista eikä valtio itse maksa virkamiestensä aiheuttamia vahinkoja. Näin ei oikeusvaltio toimi. Koko virkakoneisto ja poliitikot pitää saada vastuuseen tästä kansan ryöstämisestä. Vai mitä mieltä olette? Kuinka moni teistä on menettänyt koko omaisuutensa verotarkastajien tekemisen virheellisten verotarkastuskertomuksien takia?MOT -ohjelma..> https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true

”Esperi Caren tilanne on vain jäävuoren huippu”

Jäävuoren, joka uhmaa ilmastonmuutostakin.


Eikö ylikansallisen hoiva-liiketoiminnan käytännön moraali jo kerro mihin SOTE-palvelujen tasoa, sekä velallisten ja ulosotto-ahdingossa olevia, varoituksista huolimatta, Titanicin tavoin ohjataan?


Kuvaleike Ilta-Sanomat 28.1.2019

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL vaatii ottamaan laatukriteerit ja hoivamitoituksen etusijalle sote-palveluiden kilpailutuksissa. Liiton mukaan kuntien rahoitus on varmistettava, jotta niillä on aito mahdollisuus hankkia laadukasta ja turvallista palvelua.

Kunnat ovat JHL:n mukaan joutuneet Juha Sipilän hallituksen aikana ahtaalle valtionosuusleikkausten ja kilpailukykysopimuksen aiheuttamien verotuloheikennysten vuoksi.

”Valitettavasti tämä konkretisoitui karmaisevalla tavalla vanhuspalveluissa, kuten julkisuuteen tulleet vakavat ongelmat Esperi Caren hoitokodeissa osoittavat. Kunnat ovat kireässä taloustilanteessa ostaneet palveluja sellaisilta yhtiöiltä, joiden markkinoinnissa on luvattu yhtä ja toista. Todellisuus on kuitenkin paljastunut erittäin karuksi”, JHL sanoo tiedotteessaan.

SAMA valvomattomuuden sekasotku vallitsee perintätoimistojen osalla.

Etenkin silloin kun perintäliiketoiminta on yhdistetty vippipankkitoimintaan. VALVONTAA EI OLE…
Alektumia lukuunottamatta. KTS. https://www.avi.fi/web/avi/-/aluehallintovirasto-on-peruuttanut-perintayhtio-alektum-oy-n-toimiluvan?fbclid=IwAR3BXa9_RWXtlr1UFPdpxRyilkSHS-tIGSJHS3k1pWjgZ0W1kylu0ceEkFA

Perintätoimistot rahoittavat, hallinnoivat ja hoitavat laajasti osamaksukaupan perintää.

Tämän voi jakaan, napit alla…

Perintäyhtiöltä lupa pois…

Vihdoin alkaa tapahtua taistelussa perintäyhtiöitä vastaan, iloitsee kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.).

Hän kertoo blogissaan olevansa todella tyytyväinen aluehallintoviraston tuoreeseen päätökseen peruuttaa perintäyhtiö Alektum Oy:lta toimilupa.

”Perintäyhtiö Alektum on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Se on vuoden 2018 aikana kohdistanut perintätoimenpiteitä sellaisiin saataviin, joiden perintä on todettu lainvastaiseksi. Alektum on perinyt lainvastaisia saatavia ja kohtuuttomia perintäkuluja, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, aiheuttanut kansalaisille tarpeettomia kuluja jättäessään yhdistämättä samaan velkasuhteeseen perustuvat saatavat ja pitkittänyt perintää sekä perinyt ostettujen saatavien perintäkuluja lainvastaisesti”, Taavitsainen kirjoittaa.
”Kaiken kukkuraksi Alektum on ihan pokkana jatkanut lainvastaista menettelyään aluehallintovirastolta vuonna 2018 saamiensa useiden lainvoimaisten varoitustenkin jälkeen.”

Taavitsainen kertoo, että hänen luonaan on käynyt useita velkaantuneita kansalaisia kertomassa Alektumin ja muiden perintäyhtiöiden toiminnasta. Taavitsainen on perustanut Ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän.
”Vihdoinkin tämä yksi toimija saatiin pois kiusaamasta ihmisiä. Erityinen kiitos kuuluu niille aktiivisille kansalaisille, jotka jaksoivat vaikeuksiensa keskellä tehdä kanteluja yhtiön toiminnasta”, kansanedustaja toteaa.
”Tämän mahtavammin ei olisi voinut vuosi 2019 alkaa, sillä Alektumin on välittömästi lopetettava kaikki perintätoimintansa. Yhtiön on myös lopetettava perintätoimintansa markkinointi.”

Hän muistuttaa, että perintätoimintaa on harjoitettava lainmukaisesti. Lain mukaan saatavien perinnässä ei saa käyttää velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Hyvä perintätapa

Prof. Heikki Ylikangas: KUNNIAVELKA pankkien kriisin uhreille maksuun

.. näin hehkuttaa Heikki Ylikangas –niminen historianutukija viimeisimmässä kirjassaan: SUOMEN HISTORIN SOLMUKOHDAT, WSOY, Helsinki. 2007

Tässä ote kirjan sivuilta 378 ja 379:

”Lama-ajan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa uskossa, että ne koituisivat maalle eduksi. Se että niin ei tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika kuitenkin muutti myös heidän asemansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostivat osan kaikkitietävää jälkimaailmaa: näkivät ratkaisujensa seuraukset, saattoivat todeta, missä tuli tehtyä virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä se merkitsee – ei mitään. Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä luin odottaa historiantutkijoiden muuttavan aikaisempia tulkintojaan edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi. Tosiasioitten tunnustamista ei tapahtunut myöskään jatkosodan jälkeen. Sodanaikaisten päättäjien mukaan Suomi kävi koko jatkosodan pelkkää puolustussotaa. Tuo väite on nyttemmin täydelleen kumottu, mutta silti sota kelpaa tässä yhteydessä oivalliseksi vertailukohdaksi. Silloin katsottiin, että sotien uhrit – sotalesket ja sotaorvot, invalidit ja kotinsa ja toimeentulonsa menettäneet – olivat oikeutettuja korvauksiin. Kaveria ei jätetä, sattuvasti ja satuttavasti tähdennettiin. Samoin ei ole menetelty suuren laman jälkeen. Tapahtui juuri päinvastoin: laman uhrit – ylivelkaantuneet ihmiset – jätettiin. Heidät selitettiin syypäiksi – jollei nyt sentään lamaan niin ainakin – omaan onnettomuuteensa. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että sotaveteraanit ja –invalidit olisi julistettu jollain tavoin sotasyyllisiksi ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea kuvitelma on monen ylivelkaantuneen osalta muuttaen totisinta totta velkasaneerauksista huolimatta.”

”Vieläkään ei olisi liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiaintilaa.

Jos oli varaa 40 miljardin markan pankkitukeen, tulisi tänään olla varaa tarkistaa vielä kerran laman tuottamien ylivelkaantuneitten asema ja hyvittää se, mikä hyvittää kuuluu. Nimenomaan tässä tarvittaisiin pääministeri Matti Vanhasen peräänkuuluttamaa totuuskomissiota. Tulisi muodostaa asiantuntijaelin, joka hakemuksesta selvittäisi ja esittäisi kenelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia menetyksistään, kenelle ei. Suomi tulkitsi inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti tuolle piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa omille kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi sitä oikeaa isänmaallisuutta, jota Kalevi Sorsa väitti puuttuvan niiltä, jotka aikoinaan vaativat markan devalvointia.”

”Parempi myöhään kuin ei silloinkaan”

Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus.

Historiantutkija Heikki Ylikankaan osuutta ”Ison laman” menettelyissä ei pidä unohtaa.
Ylikangas osallistui presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 Linnassa järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen ns. ”Koiviston konklaaviin” tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Teemoina olivat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Ohjelman mukaan keskustelu rakentui ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon ja toisen teeman osalta yhteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 – 3 valmisteltuun kommenttipuheenvuoroon (noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käytti valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Alustustukset: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola.
Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin Scheinin, SA

Oikeuspoliittisen tilaisuuteen osallistuneilta pyysin –tutkinnallisesti – kommentointia sähköpostitse ja postin välityksellä.
Heikki Ylikangas tunnusti osallisuutensa ja luonnehti tilaisuutta vastauksessaan:

”Koivisto painosti Korkeinta oikeutta”

Ylikankaan vastauksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.”
Ylikankaan vastaus jatkuu: ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään.”

Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.

Ylikankaan loppupäätelmä kuului: ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen.”

Ylikankaan lanseeraama kunniavelka-ajatus on kaunis ja kunnioitettava; mutta taustalla väijyy epäilyttävä tunne historiantutkija Heikki Ylikankaan omantunnon kiillotuksesta.

Sallikaa minun olla epäilyssäni väärässä.

Kalevi Kannus

Puhallus perintätoimistoilta

Jo on aikoihin eletty! Oikeuslaitoksemme ovat täynnä perintätoimistojen kanteita, mutta oikeuslaitoksemme eivät tiedä kantajaa ja kantajien kotikuntaa tai maata.

Helsingin käräjäoikeus on ilmoittanut asiakkaalle, joka oli kiistänyt kanteen, ettei se tiedä, kuka kantaja on ja kantajan kotimaa on Pohjoismaat.

Tässä taitaa nyt olla suurempi puhallus perintätoimistojen taholta ja oikeuslaitokset tekevät yksipuolisia tuomioita asiassa ilman kantajaa ja ilman kohdemaata tai kotikuntaa. Eikö tämä nyt ole rahanpesua jos mikä ja tätä harjoittavat käräjäoikeudet.

Ei siis ole ihme, että ulosotossa on 550.000 asiakasta, kun oikeuslaitokset eivät edes selvitä kantajaa eikä maata, mihin rahat menevät. Kenen tilille rahat näin päätyvät?

Helsingin käräjäoikeus oli sanonut, että näitä tapauksia on satoja, joten eikö tässä nyt olisi jo rikostutkinnan paikka? Kuinka monella on sellainen haaste käräjille, jossa ei ole kantajaa yksilöity?

Verottajan suhtautuminen arvonlisäveronpalautuksiin?

Liisa Mariapori

Verohallinto ilmoittaa käsittelevänsä arvonlisäveronpalautukset FIFO-periaatteen mukaisesti eli vanhimmat ensin. Minä tässä ihmettelen, että mitenkähän monta yritystä menee konkurssiin tämän Verohallinnon periaatteen johdosta. Asiakkaani on taistellut vuodesta 2010 lähtien noin 366.000 €:n arvonlisäveron palautuksesta, joka Verohallinto tulkitsi asian ei vähennyskelpoiseksi.
 
Helsingin hallinto-oikeus päätti kuitenkin tammikuussa 2016, että asiakas oli oikeassa ja poisti ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Nyt asia on edelleen käsittelemättä, eikä yhtiö ole vieläkään saanut rahojaan, vaan tuo 366.000 jatkaa kasvamistaan joka päivä 7 %:n korolla ja 7 %:n viivästyskorolla.
 
Ei mikään yritys pysy Verohallinnon toimien takia pystyssä, kun palautettavien rahojen palautus kestää seitsemän vuotta ja enemmän vain verotarkastajien asiassa tekemisen lakiin perustumattomien johtopäätösten takia. Verohallinnosta pitäisikin kiireesti koko tarkastusyksikkö lopettaa ja samalla tulisi lopettaa koko Virke työryhmä, jotta yritystoiminta Suomessa pääsisi elpymään. Nyt nämä molemmat yksiköt tuottavat vain vahkinoa koko yhteiskunnalle virheellisillä tarkastuskertomuksillaan, joista yrittäjä sitten joutuu valittamaan 10-30 vuotta, eikä sittenkään saa oikeutta. Onko tässä oikeasti mitään järkeä?
 
Palautuskoron määrä pitäisi olla sama kuin viivästyskoron määrä, koska muutoin ei yhdenvertaisuusperiaatte verotuksessa toteudu.

Konklaavin historiaa – uudelleen lämmitettynä

On sangen mielenkiintoista mitä ovat KONKLAAVIN vaiheet kahdenkymmenenviiden (25) -vuoden ajansaatossa. Alla olevan artikkelin julkaisin verkkolehden silloisessa formaatissa viisitoista vuotta sitten 2002 ja 2005 julkaistiin OPLK-ryhmän Laman ja Rahan Pelurit -selvitys. Molemmat nonsoleerattiin, suhtauduttiin alentuvasti ja vaiettiin, etenkin ”korkeasti oikeutta oppineiden” taholla.
 

Nytkö on koettavissa häivähdys uudesta julkisuudesta?


 

klik…> TÄSTÄ Karjalan kuvalehden artikkeliin,

 

 
 
KONKLAAVISTA on kyselty alkuperäisiä lähdetietoja. Pankkien kriisin, eli 1990-luvun kotimaisen laman tutkimista varten asiatietoja 6.5.1992 Linnassa pidetystä seminaarista ei ole saatu…
 
Julkaisen tässä keväällä 2002 haltuuni saamani em. seminaarin, erityisavustaja Martti Mannisen allekirjoittaman kutsukirjeen sivut; reunamerkinnät ovat ilmeisesti Mannisen. Seminaaria ja sen asiatietoja ei ole alkujaan määrätty salaiseksi, mutta kansliapäätöksella 30.7.2002 tapahtuma on määrätty salattavaksi. Miksi?
 
Konklaavi-seminaarin ohjaus pankkioikeudenkäynneille on ollut seurauksiltaan joukkotuhontaan verrattavaa…
 
Kutsukirjeen ensimmäinen sivu on päivätty 14.04.1992
 

 
Kutsukirjeen toinen sivu on päivätty 16.04.1992

 
Presidentti Mauno Koivistolle lähetin tutkimusryhmämme puolesta keväällä 2002 seuraan kirjeen:
 
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
 
Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Tilaisuuden teemoina olivat:

1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
 
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
 
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
 
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
 
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
 
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin
.
 
***
 
Tasavallan presidentin kansliasta sain 30.7.2002 tämän kansliapäätöksen, jonka on tasavallan presientti Tarja Halosen kanssa allekirjoittanut (asianosaisena) eritysavustaja Martti Manninen:
 
Kts… http://www.promerit.net/2013/01/presidentti-koiviston-haastattelu-21-8-1992/
 

 

Pelurit * E-kirjat heti luettavaksi <- haku
 


 
Konklaavi esiteltiin Jyväskylässä joulukuussa 2002. DVD -video 1.osa
 

Saatavan (verovelan) lopullinen vanhentuminen

https://oikeus.fi/ulosotto/fi/index/ulosotto/taytantoonpanokelpoisuudenmaaraaikajasaatavanlopullinenvanhentuminen.html
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika ja saatavan lopullinen vanhentuminen
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ulosottokaaressa. Ulosottoperuste (esim. käräjäoikeuden tuomio tai yksipuolinen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
 
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen ulosottokaaren mukaan määräajan umpeenkuluminen tarkoittaa myös saatavan lopullista vanhentumista. Mikäli ennen määräajan päättymistä saatava on ulosmitattu jostain omaisuudesta, voidaan saatavaa periä vielä tästä kyseisestä omaisuudesta, ei kuitenkaan palkasta, eläkkeestä tai muusta toistuvaistulosta.
 
Määräajan päättymisen oikeusvaikutukset
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan päättymisen jälkeen saatavaa ei voida velkoa enää millään muullakaan tavalla, vaan saatava on vanhentunut lopullisesti. Saatavaa ei voida periä enää esimerkiksi perintätoimiston toimesta eikä sitä voida enää vanhentumisen jälkeen periä kuolinpesän omaisuudesta. Tätä määräaikaa ei voida katkaista. Velkojalla on kuitenkin oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksusaantia siten, että hän on esimerkiksi kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan, salannut tietoja tai antanut vääriä tietoja taloudellisesta asemastaan tms. Velkojan on nostettava tällainen kanne viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä.
Vanhentumisen ja määräajan välisestä suhteesta
 
Ulosottokaaren mukaisesta täytäntöönpanon määräaikaisuudesta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta on pidettävä erillään velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) mukainen velan vanhentuminen. Vanhentumislaki säätelee yleistä velan vanhentumista ja niihin liittyviä vanhentumisaikoja sekä vanhentumisen katkaisemista.
 
Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta eräpäivästä. Sen jälkeen kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai esimerkiksi yksipuolinen tuomio, on vanhentumisaika viisi vuotta tuomion antamisesta. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti ja viranomaistoimin. Pääsääntöisesti asian vireilletulo ulosotossa katkaisee velan vanhentumisen ja uusi entisen pituinen vanhentumisaika alkaa kun ulosoton vireilläolo päättyy. Täytäntöönpanon määräaikaisuus asettaa kuitenkin ehdottoman rajan sille, kuinka kauan saatavaa voidaan periä ulosotossa ja milloin saatava lopullisesti vanhentuu.
 
Velan erääntymisestä laskettava vanhentumisaika
Vuoden 2015 alusta tuli voimaan säännös velan lopullisesta vanhentumisesta, joka lasketaan velan erääntymisestä. Ennen lakimuutoksen voimaantuloa velkoja saattoi periä velkaa määräämättömän ajan, jos hän katkaisi velan vanhentumisen kolmen vuoden välein, eikä hakenut velallista vastaan ulosottoperustetta. Lakimuutoksen jälkeen myös tällaisille veloille tuli lopullinen vanhentumisaika.
 
Velan erääntymispäivästä laskettava vanhentumisaika on 20 vuotta. Jos velkojana on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Tätä vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Säännös koskee luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa rahavelkaa.
Vanhentumista koskevia uusia säännöksiä sovelletaan rajoitetusti taannehtivasti. Lain voimaan tullessa vanhentumisajasta katsotaan kuluneen enintään 15 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että velkoja voi periä saataviaan lain voimaantulon jälkeen vielä 5 tai 10 vuotta.
 
Ulosotossa ei oteta automaattisesti huomioon velan erääntymisestä laskettavaa vanhentumista, vaan velallisen on vedottava siihen ja esitettävä erääntymisestä selvitys.
 

* * *

 

Milloin verot ja muut julkisoikeudelliset maksut vanhenevat?

 
http://www.porttivapauteen.fi/neuvonta/usein_kysyttya/milloin_verot_ja_muut_julkisoikeudelliset_maksut_vanhenevat#.WN9nvVQxksY.facebook
 
Verot ja julkisoikeudelliset maksut vanhentuvat 5 vuoden kuluttua seuraavan vuoden alussa, siitä päivästä laskien, jolloin maksu on määrätty tai maksuunpantu. Muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt.
Esimerkki: Vuoden 2010 verojen maksuunpano tapahtuu 2011 vuoden lokakuussa. Vanhenemisaika alkaa vuodesta 2012 ja vero vanhenee, kun vuosi 2016 vaihtuu vuodeksi 2017.
 
Julkisoikeudelliset tai niihin rinnastettavat maksut ovat lailla tai asetuksella säädetty suoraan ulosottokelpoisiksi ilman tuomioistuimen päätöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
televisiomaksut 
vahinkovakuutusmaksut 
päivähoitomaksut 
julkiset terveyskeskus-, poliklinikka-, sairaala-, hammas-, koti- ja laitoshoidon maksut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut 
joukkoliikenteen tarkastusmaksut 
pysäköintivirhemaksut 
tullin maksut 
ajoneuvovero 
oikeusapumaksut 
tuomioistuinmaksut
valtion takaama opintolaina