Suomi myrskyn silmässä, osa II

Suomi jälleen ”myrskyn silmässä”

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II
21.1.2018 1 (29)

Kakkososan aineiston editointi, oikoluku ja sivunvalmistus on nyt valmistelussa.

Tässä näytöksi osio oikolukematonta käsikirjoitusta

Mannerheim ja Ryti epäilevät Stalin/Churchill sopimustensa kestävyyttä. – Marski tietoinen suurvaltojen salaisen taustapolitiikan tavoitteista – Puolueettomuuden poliittinen tappio – Eurooppa kaaoksessa 1919– 1945 – Versailles’n rauhasta tie 2. Maailmansotaan – Amerikan Yhdysvallat nousee maailman johtavaksi valtioksi sotilaallisesti ja taloudellisesti. – Suuresta lamasta 1929–1932 kärsitään Euroopassa, mutta ennen kaikkea Amerikassa – Euroopassa syntyvät diktatuurit saavat Amerikan kehittämään sotateollisuuttaan – ”Sota Euroopassa on meille vaan eduksi, …ostavat sotamateriaalinsa meiltä”: Roosevelt 1938. – Kansainvälinen kauppa- ja finanssipolitiikka / Eliitti / FED. – Huomautus: 1) Sodanaloittajat, 2) Maailman herruuden todelliset ylläpitäjät. 3) Jatkosodan valmistelut 1940–1941.

Suomen armeija on ylipäällikkönsä marsalkka Mannerheimin johdolla aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan omalla rintamaosallaan 10.7.1941 varsin erikoisista ja huippu salaisista henkilökohtaisiin (Mannerheim – Ryti / Stalin – Churchill) sopimukseen perustuvista lähtökohdista. (Luku 11. ja luku 13/Huomautus III)

Lukija muistanee Marskin erikoisasiamiehen (Vilho Tahvanaisen) usein todenneen käsillä olleiden tilanteiden arvioimisen vaatineen ylipäälliköltä erittäin tarkkaa ja keskittynyttä miettimistä, harkintaa ja kokemuksen lopulta tuomaa intuitiivista rohkeutta päätösten tekemiseen. Kirjoittaja onkin eräissä yhteyksissä luonnehtinut tätä Marskin kykyä rohkeaksi ja ratkaisevaksi ominaisuudeksi ”istua samassa pokeripöydässä” sotaakäyvien suurvaltojen johtajien joukossa ja ”luovia” Suomi ulos näiden salaisella keskinäisellä juonimisellaan nostattaman hirvittävän sodan myrskyistä sen kerran päättyessä. Olisiko Marskin tielle astunut Suomi silloin vielä olemassa itsenäisenä, vapaana valtiona? Pitäisivätkö Stalin ja Churchill lupauksensa? – Tätä oli Marski jo hieman epäillyt yhteisessä Rytin kanssa 24.6.1941 Churchillille lähettämässään, tilannetta ja Stalinin kanssa sovittuja asioita koskevassa kirjeessä? (Luku 9).

Suomi on valintansa joutunut tekemään! Jätämme tässä vaiheessa armeijamme taistellen etenemään tavoitteisiin, joista oli Churchillin ohjeen mukaan sovittu Stalinin kanssa. (…uskokaa sitä, mitä Stalin puhe

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 2 (29)
2
limitse, kirjeitse, radiolla, tai jotakin muuta tietä on ohjeeksi antanut tai tulee vielä antamaan [II-osa, luku 7]…) Tämä Churchillin Lontoossa Marskin asiamiehelle kahteen kertaan antama ohje toteutui Stalinin ja Mannerheimin välisellä sähkesopimuksella 4.3.1941 (Kuopio) ja sen Stalinin vahvistamana ja allekirjoittamana virallisena (salaisena) asiakirjana kirjeiden vaihdossa 11.6.1941 (Rajalla Värtsilässä).

Nämä Churchillin Mannerheimin asiamiehelle Lontoossa helmi- ja kesäkuussa 1941 toistamat ilmoitukset välitettäviksi presidentti Rytille ja Mannerheimille, osoittavat Kremlin ja myös Lontoon välisen yhteyden tiiviisti toimivan ja salaisista salaisimman, jo 15.10.1939 Moskovassa sovitun (avaus todennäköisesti aikaisemmin Krimillä? / kirj.) sotasopimuksen olevan voimassa. Mannerheim toteaakin osuvasti (I-osa s. 188) näiden kahden valtionjohtajan (Stalin/Churchill) olevan ”tämän 2. maailmansodan arkkitehdit ja rakennusmestarit.”

Mielestäni nyt on sopiva hetki välitarkasteluun ja analysointiin koskien koko 2. maailmansodan alkuasetelmaa, sen kehittämistä ja suunnittelua suurvaltojen hallituksissa ja esikunnissa, unohtamatta hetkeksikään samojen valtioiden johtajien (Churchill, Stalin, Hitler, Roosevelt, Daladier/Reynaud, yms.) ratkaisevaa merkitystä salattuine omine tavoitteineen.

Pienempien maiden kohtalo rintamien välimaastossa on – kuten on ollut kautta historian – surkea. Ne ovat edellä mainittujen ”suurten” johtajien suunnitelmissa vain – pelinappuloita. Näitä erilaisia ja -kokoisia valtioita olivat esim. Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Italia, Jugoslavia, Romania, Kreikka, Baltian maat ja Skandinaviasta Suomi ja Norja, jopa ”ontuvaa” puolueettomuutta harjoittava Ruotsikin. Pienen valtion vetoaminen pyrkimykseensä pysyä erossa suurvaltojen sotakuvioista ja saada puolueettomana ja rauhassa rakentaa kansansa tulevaisuutta ei onnistu – sitä ei sallittu!

Esimerkki: Toteuttaessaan Saksan kanssa 23.8.1939 yllättäen solmimansa M/R-sopimuksen etupiirijakoa, kutsuu Stalin Baltian maiden edustajat Moskovaan neuvottelemaan NL:n vaatimuksista (lähinnä sotilastukikohtia) ja allekirjoittamaan niiden valtiollisen itsenäisyyden säilyttävät, mutta samalla näiden maiden neutraliteettia rajoittavat sopimukset (Viro 28.9., Latvia 5.10. ja Liettua 11.10.) Suomi saa kutsun 5.10.1939 ja ensimmäinen neuvottelu käydään Moskovassa 12.–14.10.

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 3 (29)
3
Suomen valtuuskunnan johtaja ministeri J. K. Paasikivi lausuu mm.: ”Me suomalaiset haluamme vain saada pysyä rauhassa ja kaikkien selkkausten ulkopuolella.”

Tähän vastaa Stalin (uskoisin vilpittömästi / kirj.): ”Ymmärrän sen, mutta vakuutan, että se on mahdotonta – suurvallat eivät tule sallimaan sitä.”

Stalin ei mainitse tässä nimeltä yksin Saksaa enempää kuin muitakaan suurvaltoja, vaan niiden kaikkien mahdollista mielenkiintoa Pohjolaan, perustaen näin lausumansa toden näköisesti kesän 1939 pitkiin neuvotteluihin Englannin ja Ranskan edustajien kanssa, jotka tuolloin olivat esittäneet mainittuina suurvaltoina (Englanti, Ranska) pitkälle meneviä myönnytyksiä Neuvostoliitolle mm. Baltian-maiden ja Suomen suhteen, hyvänä esimerkkinä tästä Voroshilovin ehdoton vaatimus saada Suomesta tukikohta alueella Ahvenanmaa–Hanko. Lisäksi oli Stalinin ”pöytälaatikossa” yhä myös Stavkan oma operaatio ”PORO” suunnitelmana vuosilta 1930 ja 1937 (I-osa s. 37, ff. 40, 41, 45). Stalinin puhe 19.8.1939 (I-osa ss. 101–103).191 Keesing, Archiv der Gegenwart: ”Stalinin komento Pk.16.2.1943 6.A:n kom. kenraaliltn. Charitonoville, kenraaliltn Kusnezoville ja Ryhmä Popovin komentajalle ev. Popoville / käännös suomeksi II-osa s. xxx), ”…pitäkää aina mielessänne, että meidän vaalitunnuksemme on; kaikkien maiden proletaarit – yhtykää! Ja meidän ainoa päämäärämme tulee olemaan; proletariaatin maailman diktatuuri!” (D. Manuilskin lausunto 1930, I-osa ss. 331–332. / Lähdekirjallisuus 5).

Roosevelt oli eri yhteyksissä esittänyt pitkälle meneviä suunnitelmiaan Euroopan asioiden järjestelyksi. Yhteistyö hänen, Valkoisen talon, ja finanssiministeriön sijoittamansa ”aivotrustin” (Morgenthau + kumppanit) välillä koskee lähinnä 1934–1941 puuttumista Euroopan sotaan; IIosa Liite X.192 193

Rooseveltin kirje Stalinille (Zabrouskyn kautta) 20.2.1943, jossa ilmoittaa Valkoisen talon täydellisen hyväksynnän järjestelyiksi sodanjälkeisessä maailmassa:

191 Lähdeviite 95 192 Lähdeviite 96 193 Lähdeviite 97

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 4 (29)
4
– Ranska saa maksaa heikkouksistaan ja jäädä omaan mitättömyyteensä. Englannin ylivalta tunnustetaan Portugalissa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa.

– Neuvostoliitto on näin ollen saava yhteytensä Välimerelle (Jugoslavia, Albania) Kaikki Stalinin toiveet täytetään Baltian maissa, Suomessa ja ns. ”unenlightened” (takapajuisissa) Balkanin ja Itä-Euroopan maissa. Puola joutuu ohjatuksi myönnytysten tielle.

– Yhdysvallat tulevat osallistumaan myös saaliinjakoon ”right of Conquest” määritelmän mukaisesti. (tässä katosi näin historian paperikoriin Rooseveltin/Churchillin ATLANTIN JULISTUKSEN juhlava manifesti / kirj.)

– Katolisen kirkon korkein arvohenkilö Yhdysvalloissa, kardinaali Francis SPELLMAN keskustelee Rooseveltin kanssa kahden kesken 3.9.1943 ja kuulee tämän suunnitelmat tulevista rauhanjärjestelyistä – ei vain Euroopassa, vaan k oko maailmassa: – Maailma jaetaan neljän suuren – USA, Kiina, Iso-Britannia, Neuvostoliitto – kesken. – Kiina saa Kaukoidän – USA saa Tyynenmeren (Pacific) alueet – Iso-Britannia ja Neuvostoliitto saavat Afrikan tai Euroopan. Mutta koska Isolla-Britannialla on etupäässä siirtomaihin liittyvä intressi, on oletettavaa, että Eurooppaa tulee hallitsemaan Neuvostoliitto! – Eurooppalaisten kansakuntien täytyy kestää venäläisten ylivaltaa siinä toivossa, että ne 10 tai 20 vuoden kuluttua voivat jo hyvin elää yhdessä venäläisten kanssa. Hän on yhtä mieltä Churchillin kanssa siitä, että Saksa tullaan jakamaan useaan erilliseen valtioon. Sille ei koskaan enää sallita minkäänlaista keskushallitusta, eikä sen kanssa solmita minkäänlaista lopullista rauhansopimusta.

Varsin pian tämän tapaamisen jälkeen oli edessä Teheranin kokous 28.11.–1.12.1943. Siellä vahvisti Stalin jo Rooseveltin myötävaikutuksella asemaansa Euroopan hallitsijana. Churchillin kohdalla voimme lyhyesti todeta, että kaikki hänen pyrkimyksensä, lausuntonsa, koko ajattelunsa kohdistui 30-luvun alusta alkaen neljään seikkaan: 1. Iso-Britannian imperiumin aseman säilyttämiseen suurvaltana – kaikki keinot käytettävä. 2. Saksan tuhoaminen, koska maasta tullut liian vahva (mm. I-osa s. 65, ff. 66, 78, 79, 81, 84–86)
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 5 (29)
5
3. Hitler ja natsismi voidaan tuhota vain allianssilla, jossa mukana myös N-liitto. (I-osa s. 68; pienet valtiot ja niiden itsenäisyys sivuseikka, jos Stalin esittää tässä asiassa vaatimuksia.) 4. Yhdysvallat lupautunut tulemaan mukaan ratkaisemaan myös IImaailmansodan. (UM G. H u l l: Lausunto 18.3.1939, I-osa s. 64, lähdeviite 42.)

F. Frankfurter heinä–elokuun vaihteessa 1939 vie presidentti Rooseveltin asiamiehenä lupauksen Churchillille Lontooseen Amerikan mukaan tulosta. Churchillin lausunto Rooseveltin asiamiehelle ja valtiosihteerille Sumner W e l l e s i l l e Lontoossa 11.3.1939: ”Eurooppalaiseen kriisiin ei jää muuta ratkaisua kuin radikaali, täydellinen Saksan häviö ja K-sosialismin tuhoaminen” (I-osa, liite 8. ss. 305–306). Hitlerin näkökannat valtakunnan Kanslerina sisältävät muutamia selviä pyrkimyksiä, joiden suhteen hänen kantansa pysyy muuttumattomana IImaailmansodan melskeiden loppuun saakka. Weimarin tasavallan sorruttua Versailles’n rauhan ”kahleissaan” taloudelliseen umpikujaan maailman laajuisen laman iskiessä 1929–1931, sen viimeiseksi saavutukseksi jää von P a p e n i n toimiessa kanslerina saada Lausannessa 10.7.1932 aikaan sopimus, jolla nälkärajalla kamppailevan Saksan sotakorvausten maksaminen poistetaan. Versailles’n ”voittajien” oli tunnustettava virheensä! Hitlerin Kolmannen Valtakunnan käsiin 1933 vaaleissa jääkin Saksa, jonka elinkelpoiseksi selviämiseen ei muu maailma enää uskonut. Tätä ei suinkaan käynyt ihmetteleminen; 17 miljoonaa saksalaista eli jonkinlaisen sosiaaliturvan varassa, työttömiä 7–8 milj. ja maa luisumassa sisällissotaan vastapooleina kansallis-sosialistit vastassaan Saksan SDP ja kommunistit.

Ratkaisevat valtiopäivävaalit järjestettiin 6.3.1933, joissa punainen vaara tuli torjutuksi, k-sosialistien ja sen liittolaispuolueen saadessa yli puolet 600 edustajapaikasta (340). Uusi hallitus teki esityksen valtiopäiville valtuuslaiksi, joka antaisi sille diktatorisen vallan 4 vuodeksi. Valtuuslaki hyväksyttiin 441 äänellä läsnä olleiden sosialidemokraattien 91 ääntä vastaan. Kommunistit olivat ”lakkautettuna” puolueena ulkona äänestyksestä. Weimarin tasavallan valtiosääntö ”haudattiin” ja Saksan pelastajaksi kaikkinaisesta kurjuudesta odotettiin ja toivottiin Hitlerin johdossa toimivaa valtiota.

Mitkä olivat Hitlerin diktaatit?:

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 6 (29)
6
– Versailles’n rauha päätöksineen mitätöitävä. Pohjaksi presidentti W. Wilsonin 1919 tekemä 14-kohdan sopimus, jonka Saksa oli hyväksynyt aselevon ja rauhan perusteiksi saatettava voimaan. – Saksan valtiollishallinnollinen yhdistyminen hyväksyttävä ts. Saksalta riistetyt alueet palautettava sopimuksin ja rauhanomaisesti kansanäänestyksillä. Afrikkalaiset Saksan siirtomaat palautettava. Itävallassa, joka oli eristetty Kansainliiton säännöksin (Ranska) saatava suorittaa kansanäänestys Saksaan liittymisestään. – Yleinen kaikkia valtioita koskeva K-liiton valvoma konferenssi aseriisunnasta saatava voimaan. Tätä oli esitetty Weimarin Tasavallan toimesta jo 1932. Euroopan maista Ranska, Englanti ja N-liitto eivät vielä vuodelle 1935 tultaessakaan olleet hyväksyneet esitystä, joka hiljaa haudattiin. – Saksan on voitava tulevaisuudessa myös varustaa oma armeija, maan ollessa nyt täysin suojaton. – Saksalle oikeus osallistua maailmankauppaan, K-välinen sopimusoikeus (”Bündnisfähigkeit”) ja oman talouspolitiikan luominen (Liite X / lukuun 12.) ”Saksan talousihme 1933–1945.

A – SOTIEN SYIDEN JA SYYLLISTEN TARKASTELUA – huomautukset I-V

H u o m a u t u s I : Maailmansotien taustapolitiikan erityispiirteitä

Periaate; – ”Ellette ole meidän puolellamme (=yhteistyössä), olette meidän vihollisiamme” (USA:n presidentti George W. Bush/2002 kootessaan eri valtioita ”ristiretkelle” Irakia vastaan). YK oli siinä ”statistin” osassa kuten muistamme. Tämä suurimittaisella valheella ja provokaatiolla käynnistetty sota ja kaikki sen jatkumot Lähi-idässä noudattavat samoja menetelmiä, joita Yhdysvallat käytti jo 1800-luvulta alkaen, levittäessään raakaa imperialismiaan paitsi molemmilla Amerikan mantereilla, Pasificin saaristoissa, Kaukoidässä ja nyttemmin Välimeren ja Lähi-idän alueilla (Liite X, II-osa luku 12 / USA:n imperialismi, II-osa: luku 13 / Huomautus II.).

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 7 (29)
7
Koostamme ja päivitämme seuraavaksi sekä tieto – että tapahtuma kehyksemme sisällöksi uutta (2012) ja vanhempaa (I-osa 1932–1940) lähdeaineistoa. Niissä tarkastellemme kolmea asiaryhmää löytääksemme pitävät, loogiset vastaukset lukijalle kysymyksiin, joiden kohdalla kahden maailmansodan (1. 1914–1919 ja 2. 1939–1945) ”voittajavallat” ovat kirjoittaneet oman, hallitsemansa ja pääosin omistamansa, maailman laajuisen median pakkosyötöllä modifioidun, väärennetyn, ja monilta osin yhä tänäänkin (v. 2012) salatun sotahistoriansa. Toivon jo tässä vaiheessa, pohtiessamme suurten sotien syitä laajemmin, lukijan huomanneen, että löytyy, jopa yllättäen, vähemmälle huomiolle jäänyt, kansainvälinen toiminta-alue, jonka merkitys vahvana taustatekijänä on otettu usein peitetyksi syyksi varsinaisen aseellisen sodankäynnin salattuun suunnitteluun ja lopulta toteuttamiseen – kansainvälinen maailmankauppa ja – finanssipolitiikka!

H u o m a u t u s I I : Kansainvälinen kauppa ja finanssit maailmansotien taustapolitiikassa

Presidentti F.D. Rooseveltin henkilökohtainen muistiinpano (tallenne) kirjeestä finanssiministerilleen Harry Morgenthau jr.:lle:

Valkoinentalo Washington 9. joulukuuta 1944 / I 776–779. Muistio valtion Finanssiministerille tiedoksi ja palautettavaksi. F.D.R. (allekirjoitus).

”Englantilaisten ilmoitukseen, että he ovat konkurssissa ja tarvitsevat 7 miljardia dollaria, olen katsonut aiheelliseksi ja tehdä tiettäväksi seuraavaa: Ensimmäisen maailmansodan valmisteluissa Saksa ja 2. maailmansodan valmisteluissa Saksa ja Japani yhdessä ovat työvoiman riistolla ja subventoidun viennin avulla vallanneet koko maailman vientimarkkinat.” (provosoidusti valittu ja väärä arvio / kirj.).

”Kilpailu vientimarkkinoista kävi yhä kovemmaksi. Saksalaiset eivät ainoastaan vallanneet vientikohteitamme, vaan tekivät tuontitarjouksiaan halvemmalla kuin oman maamme kotiteollisuus. Kuten kaikkialla muuallakin johti tämä meilläkin palkkojen ja elintason alenemiseen ja voittojen vähenemiseen.”

”Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi Saksassa kuitenkin nopea kehitys ja nousu, jolla oli tarkoitus poistaa Englanti ja Amerikka kiistan

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 8 (29)
8
alaisilta markkinoilta. Japanin pyrkimys oli sama. Me yritimme selvitä tästä tilanteesta alentamalla palkkoja, lyhentämällä työaikaa (samalla palkalla) ja tukeutumalla pätkätyöhön. Kilpailijaa emme kuitenkaan kyenneet lyömään pois markkinoilta. Tästä oli seurauksena työttömyyden kasvu.”

”Millaisiin toimenpiteisiin meidän on nyt (1944) tulevan voittomme jälkeen tartuttava Japania ja Saksaa vastaan täytyy näihin joka tapauksessa kuulua niiden teollisuuden tuotannon rajoittaminen ja estää niitä näin tulemasta kilpailijoiksi ranskalaisia, englantilaisia, hollantilaisia, belgialaisia ja muita vientimaita sekä meitä itseämme vastaan maailman markkinakentässä. Tämä tulisi johtamaan kaikkien mukana olevien maiden liiketoimintojen volyymin kasvuun ja sen myötä kasvaviin voittoihin sekä tulokselliseen varallisuuden kasvuun talouselämämme eri alueilla. Miten suuri tämä lisäkasvu tulee olemaan, on vaikea tänään sanoa, mutta tulee se joka tapauksessa olemaan hyvin suuri. Saksan kysymyksessä on kohdistettava erityistä huomiota sen naapurimaiden suuntaan. Tärkein niistä on Neuvostoliitto, jolla täytyy puolustustaan varten olla tietty turvallisuusvyöhyke. Millaiselta tämä tulee näyttämään ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan Baltian valtioihin (Suomi laskettiin tuolloin vielä kuuluvaksi Baltian valtioihin / kirj.), Puolaan Tšekkoslovakiaan ja Balkanin valtioihin, voin sanoa vasta kun tunnemme Neuvostoliiton vaatimukset Saksan teollisuuden suhteen.” (Päätän suoran käännöstekstin / kirj.)194

Lukijalle korostaisin tämän Rooseveltin kirjeotteen ajankohtaa 9.12.1944! Käynnissä olevan sodan voitto on Liittoutuneiden osalta jo selvä. Nyt keskustelevat sodan häviävän Saksan sodan jälkeisestä kohtalosta kahden suurvallan (USA, Britannia.) johtajat. NL:n johtajan Stalinin hyväksyntä on suurissa kysymyksissä myös tarpeen, mutta Ranskalla on enää vain” kyytipojan” osa. Mielenkiintoista on, että nämä ”voittaja”-valtiot 2. maailmansodan jälkeenkin (1945) ovat pääosin samat valtiot, joiden johtajat sanelivat 28.6.1919 Versailles’n rauhan järjettömät toimeenpanopykälät, joilla väistämättä avattiin tietä Ksosialistien ja Hitlerin valtaan nousulle. Selvästi käy nyt myös ilmi, että Yhdysvallat tässä vaiheessa jo johtaa maailman sota- ja talouspolitiikkaa ja sanelee dominoivasti perusteet Länsivaltojen (=Liittoutuneiden) suhtautumiselle esim. Saksan kysymykseen sen antautuessa. Nyt oli koittamassa myös aika, jolloin maailman raha ja sen valtakeskus (”Eliit

194 Lähdeviite 98
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 9 (29)
9
ti”/FED) sanelevat lopulliset diktaattinsa kaikille maailman sotaakäyville valtioille.

Toinen esimerkki: Quebeckin Konferenssi 10.–16. syyskuuta 1944. Saksan tulevasta käsittelystä voitetun sodan jälkeen käyvät keskustelua presidentti F.D. Roosevelt ja Pääministeri W. Churchill. Tilaisuuden järjestelijänä ja esittelijänä toimii Rooseveltin luottomies finanssiministeri Henry Morgenthau jr.. (kuva)

Erittäin salainen Quebec 15. syyskuuta 1944 I/620–621.

Presidentti (F.D.R.) ja pääministeri (W.C.) välisessä konferenssissa koskien yhtenäistettyjä toimia Saksan aseriisunnaksi, todettiin tärkeimmäksi muodostuvan Ruhrin ja Saarin teollisuusalueiden tuleva rooli. Siitä, kuinka metallurginen, kemiallinen ja elektrotekninen teollisuus Saksassa voitiin rauhan ajan tuotannosta muuttaa palvelemaan sotateollisuutta, on meillä katkeria kokemuksia ja näin saatuna selvät näytöt. On näin ollen ajateltava, Saksan tuhottua suuren osan Neuvostoliiton ja muiden liittolaistemme teollisuuslaitoksia, että on oikein ja hyväksyttävää näiden yhteiseen kärsimykseen vedettyjen maiden saada korvatuksi omia menetyksiään vaatimalla nyt itselleen vastaavia hyödyllisiä koneita. Edellä mainitut teollisuuden koneet ja laitteet on tästä syystä ehdottomasti poistettava käytöstä Ruhrin ja Saarin alueilta poissiirrettäviksi.

Käsityksemme on, että molemmat alueet pitää alistaa yhteis- johteiselle organisaatiolle, jolloin niiden alasajo ja purkaminen tulee varmistettua. Tämän ohjelman tavoite; sotavarusteluun sopivan teollisuuden hävittämisestä (”the war making industries”) erikoisesti Ruhrin ja Saarin alueilla, mikä tarkoittaa tehdä Saksasta pääosiltaan maatalous- ja karjanhoito maa (”a country primarily agricultural and pastoral in its character”). Pääministeri ja presidentti ovat tämän ohjelman suhteen saavuttaneet täyden yksimielisyyden. OK.195 F.D.R. (Franklin D. Roosevelt) W.C. (W. Churchill).

Itse tekstin lienee kirjoittanut Henry Morgentahau ja Roosevelt ja Churchill merkinneet vain hyväksymisensä*. Ohjelmaa ei koskaan toteutettu täydellisenä (Truman), mutta sadat ja taas sadat junat kuljettivat Saksas

195 Lähdeviite 100

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 10 (29)
10
ta kaikkea tavaraa, jopa kokonaisia tehtaita lähinnä Neuvostoliittoon ja Ranskaan. Morgenthau toteaa myöhemmin, että hänen finanssiministeriössä yhdessä avustajiensa kanssa jo 1943 aloittama suunnittelu Saksan sodanjälkeisen kohtelun sisällöstä; ”Morgenthau-suunnitelma” (=Saksan lopullinen tuhoaminen) ja sen käytännön toteuttamiseen liittyvä yksityiskohtainen toimeenpano-ohje, (Direktiivi ICS 1067) olivat hänen elämänsä tärkein asiakirja ja suurin saavutus. H. S. Trumanin tulolla USA:n presidentiksi Rooseveltin kuoltua 12.4.1945, tuli olemaan suuri merkitys 2. maailmansodan loppu konferenssissa Potsdamissa heinäkuussa 1945. Hän joutui tavallaan ”lunastamaan” Rooseveltin ja Churchillin Jaltassa antamia alueellisia ja poliittisia myönnytyksiä Stalinille, mutta ei enää kuitenkaan hyväksynyt Morgenthaun tarjoamaa kokonaissuunnitelmaa (”kirjaa”) ja sen ennakkoon julkaisemista lehdistölle sellaisenaan. Morgenthau jr. tosin väitti Rooseveltin antaneen kuolinvuoteellaan illalla 11.4.1945 sille hyväksyntänsä. Länsivalloille jäikin pariksi vuodeksi (1945–1947) käytännön ohjeeksi miehitysvyöhykkeillään edellä mainitun toimeenpano-ohjeen noudattaminen, josta vastasi kenraali D. Eisenhower*. Tämä ohje oli kyllin raaka ja epäinhimillinen. Kansallissosialistisen puolueen virkailijat ja jäsenet, Wehrmachtin upseerit, SS-joukkojen sotilaat, keskitysleirien henkilöstö, Gestapon ja poliisin (Volkssturm) jäsenet, muut sotarikolliset tms. – Churchill: ”nämä voidaan ilman muodollisuuksia kiinni saataessa teloittaa välittömästi!”

Roosevelt: ”Tärkeät tieteellisten laitosten, sotatalouden ja -teollisuuden edustajat ja erikoisammattilaiset on pidätettävä, eristettävä ja siirrettävä ”omaan käyttöön”. US-armeijan tehtävä ei ole miljoonien pian nälkään ja huollon puutteeseen kuolevien sotavankien eikä rauniotalojen kellareissa tauteihin, kylmään ja nälkään nääntyvien siviilien ruokkiminen. Tuntekoon nahoissaan kaikki saksalaiset, että ovat hävinneet sotansa./ Eisenhower: ”It’s a pity we could not have killed more” (=”On sääli että emme ole voineet tappaa enempää”) 196

Olisiko Saksan jättäminen ”puolisuvereeniksi” valtioksi (Weimarin tasavalta) Versailles’ssa 1919, ollut uuden vielä täydellisemmän virhearvion syy 1945 (Quebec–Jalta–Potsdam!)? Nyt (1944) yrittivätkin tulevat ”voittajat” jo pitää ajoissa huolta paremmin kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan nujertamisesta. Versailles’n diktaattien laatijoille oli tuolloin jo tullut suuri virhearvio ja pettymys tuon kurjuu

../..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *