On vaikea ymmärtää tilannetta, jossa valtakunnan ylin syyttäjä, syyttäjälaitoksen johtaja ja oikeuslaitoksen keskeinen toimija, rikkoo oikeuden mukaan tahallisesti lakia virkatehtävässään. Vielä vaikeampi on ymmärtää tilannetta, jossa sama valtakunnansyyttäjä tekee edellä mainitun – ja palaa pokkana virkaansa.
Näin on kuitenkin käymässä, sillä valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kuittaa 1700 euron sakkonsa ja jatkoi tehtävässään heti torstaina, korkeimman oikeuden ratkaisua seuranneena päivänä.
Suomessa puhutaan usein siitä, että poliittiset tai muut johtajat eivät joudu kantamaan vastuutaan. Tämä tapaus on silti räikeimpiä, mitä muistan. Jos Nissinen ei todella ole ymmärtänyt esteellisyyttään päättäessään hankinnoista veljensä firmasta, hän vaikuttaisi olevan kyvytön hoitamaan virkaansa, ja näin on myös, jos hän on sen ymmärtänyt.
Soitin SDP:läiselle lakimiehelle Valtteri Aaltoselle, joka vaati täällä Puhiksen blogissaan julkisesti Nissisen välitöntä eroa. Hänen mielestään tapausta ei voi lähestyä pelkästään virkamiesoikeudellisesti ja virkamieslain näkökulmasta, koska kyse on ennen kaikkea instituution – valtakunnansyyttäjän – suojelemisesta sekä kansan luottamuksesta oikeuslaitokseen.
– Kun ollaan näin korkeassa johtavassa asemassa, niin silloin henkilöllä itsellään pitää olla kokonaiskuva asemastaan ja siitä, miten hän vaikuttaa asemassaan koko organisaatioon ja instituutioon. Esimerkiksi pörssiyritysten toimitusjohtajat lähtevät yleensä sen siliän tien itse, kun alkaa näyttää siltä, että heillä ei ole esimerkiksi hallituksen täyttä luottamusta tai heidän jatkonsa jollain tavalla voisi heikentää yhtiön asemaa, Aaltonen sanoi puhelimessa.
Oikeusjärjestelmän tulee nauttia kansalaisten luottamusta, joten kansalaismielipiteellä on merkitystä, vaikka sen perusteella ei potkuja jaetakaan. Puhtaasti virkamieslain irtisanomisperusteita peilatenkin voi Aaltosen mukaan ajatella, että Nissisen edellytykset viranhoitoon ovat heikentyneet, minkä lisäksi teko on luonnollisesti ollut vastoin hänen velvollisuuksiaan virassa. Lain mukaan virkamiehen virkasuhde voidaan purkaa, jos hän törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan.
Aaltonen toteaa, että tuomio ei missään nimessä ole erityisen iso. Esimerkiksi kyseenalaisten hankintojen kokonaisarvo oli vain 30 000 euroa, ja rangaistus virkavelvollisuuden rikkomisesta annettiin sakkoina. Olennaista sen sijaan on, että tuomio tuli nimenomaan virassa tehdystä, tahallisesta rikoksesta. Aaltosen mukaan Nissisen on täytynyt ymmärtää, että hän toimii väärin, mutta hän on toiminut näin siitä huolimatta. Näin katsoi myös oikeus.
– Se lähettää sen viestin, että hän on ajatellut, että hän voi tässä tehtävässään rikkoa lakia, koska hänen asemansa on niin vahva, Aaltonen sanoo.
Samasta ajattelusta kertoo se, että Nissinen ilmoittaa tiedotteessaan ”odottavansa” pääsevänsä keskustelemaan virkamiesoikeudellisesta asemastaan luottamuksellisesti oikeusministeriön kanssa. Hän viittaa oikeusministeriön selvitykseen, jossa tapauksen seurauksia ja merkitystä pohditaan. Nissistä ei huoleta.
Tämä kertoo kokonaiskuvan ja harkintakyvyn hukkaamisesta.
Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.
