… jonka olemassaolon unohtaminen on katsottu palvelleen ulkopoliittisia ja taloudellisia intressejämme, mutta … inhimillisti ottaen kyseessä on kansamme sielun syvästi haavoittanut kansallinen yli sukupolvien vaikuttava trauma. Talvisota uhrivalmiine sankareineen on kuitenkin samalla noussut kansallismyytin asemaan ja siitä on kirjoitettu varmaan satojatuhansia sivuja, tehty elokuvia ja dokumentteja.
Kaiken taustalla on jollain tavoin aistittavissa edelleenkin suuri vaikeneminen, pakkohiljaisuus.
Moni nuorempi tai Suomen historiasta kiinnostumaton myös ajattelee, että eikö olisi jo aika jättää menneet. Näin pitkä aika sitten sattuneista tapahtumista on turhaa enää yrittää kaivaa esiin uutta.
Onko todellakin näin?
Kansaa, joka menettää muistinsa .. ei ole olemassa:
Suomen kohtalonvuodet määräävät yhteiskuntamme kehityksen aina nykyaikaan asti.
26. kesäkuuta 2011 alkoi JATKOSODAN muistovuodet; onko samantekevää mitä tiedämme kansakuntamme talvi- jatkosodan tosiasioista?
Miksi sotaan syyllistettyjen ja asekätkentään osallistuneiden kunniaa ja mainetta ei ole palautettu?
Onko edessämme taas vaaranvuodet, kun itsenäisyyttämme uhataan Suomen maarajojen ulkopuolisten voimien toimesta, rahastoimalla kansallinen elämänlaatu demokratian ulottumattomissa oleviin yhteisvaluutan (euron) ”vakausvälineisiin”.
ON todellakin surullista miten presidentti Koivistosta on annettu väärä kuva.
Ei Manu ole kaukopartiomies; ei 17-vuotiaita vapaaehtoisia määrätty kaukopartioihin, etenkään Törnin kommandojoukkoihin, jotka retket vihollislinjojen takana olivat tuhoamispartioiden ”työmatkoja”, joista mm. haavottuneita ei tuotu takaisin.
Olen keskustellut oikean kaukopartiomiehen kanssa. Hän kertoi sen, että jokainen näille retkille määrätty mies tiesi sen, että jos kohdalle osuu, omin jaloin ei kulku onnistu, paareilla miestä ei takaisin raahata…
Kommentit US-blogissa vuodelta 2012. http://kalevikannus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111281-talvisota-on-se-alkuper%C3%A4inen-kipupiste%E2%80%A6#comments