KALEVI KANNUS: Nyt perussuomalaiset vievät kokoomusta, On palattu puoluekartalla 1930 -luvun ilmapiiriin. Muilutusten tilalle ovat tulleet vihaviestit…
NÄIN matalaotsaista sanan asein noitumista tuskin on nähty sitten SDP:n hajoamisen 1956.
TOISAALTA samana vuonna Veikko Vennamo erkaantui Maalaisliitossa; hävittyään Nivalan puoluekokouksessa V J Sukselaiselle puolueen puheenjohtajuudesta…
Suomessa koettiin suurlakko. Olin lähes läsnä noissa tapahtumissa 19-vuotiaana.
Keskustan ja perussuomalaisten edeltäjien tiet erkanivat 1950-luvulla.
Juha Sipilän hallituksen ytimen muodostavat puolueet, joiden juuret ovat tiukasti talonpoikaisessa Suomessa. Oli myös aika, jolloin keskustan ja perussuomalaisten edeltäjät ja oppi-isät mahtuivat samaan puolueeseen.
Suomen Keskusta oli vielä 1950-luvulla Maalaisliitto ja yksi Suomen politiikan voimakeskittymiä. Tuleva presidentti Urho Kekkonen (1900–1986) oli viiden hallituksen pääministeri, ja viimeiseen näistä pääsi toiseksi valtiovarainministeriksi myös Veikko Vennamo (1913–1997).
Kekkosen ja Vennamon välit olivat kiristyneet jo aiemmin varsinkin ulkopolitiikan osalta. Vennamo katsoi enemmän länteen, ja erityisesti suhtautumisessa Neuvostoliittoon ja Saksan liittotasavaltaan miesten näkemykset erosivat. Jännitteet kasvoivat entisestään Kekkosen tultua valituksi presidentiksi alkuvuonna 1956.
Maalaisliitto juhli 50-vuotista taivaltaan heinäkuussa 1956 Nivalan puoluekokouksessa. Vennamon vaikutuspiiriin oli alkanut kerääntyä muun muassa asutustilallisia ja pienviljelijöitä, ja 15. heinäkuuta 1956 hän mittauttikin kannatuksensa Maalaisliiton puheenjohtajavaalissa.
V.J. Sukselainen pysyi Maalaisliiton johdossa 1956 Veikko Vennamon kampeamisyrityksestä huolimatta.
Vennamo ei tuona heinäkuisena sunnuntaina kyennyt horjuttamaan V.J. Sukselaisen uudelleenvalintaa. Sukselainen sai puheenjohtajavaalissa 627 ääntä, mutta Vennamon saamat 101 ääntä kertoivat kuitenkin hänen ajatuksilleen löytyvän tukea.
Maalaisliitossa Vennamo ajautui kuitenkin yhä enemmän poliittiseen paitsioon. Väistämättömän ollessa edessä Vennamo alkoi perustaa omaa puoluetta, ja helmikuussa 1959 syntyikin Suomen Pientalonpoikien Puolue (SPP), Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) ja Perussuomalaisten edeltäjä.
SMP:ksi puolue muuttui vuonna 1966. Hallitusovet puolueelle aukenivat kuitenkin lopulta vasta vuonna 1983. Samassa Kalevi Sorsan neljännessä hallituksessa oli mukana myös vanha kiistakumppani keskusta. Tuolloin SMP:n johdossa oli jo Veikko Vennamon poika Pekka, joka yhdessä Urpo Leppäsen kanssa sai SMP:n ensimmäiset ministerinsalkut. Pekka Vennamo oli myös vuosina 1987–1990 ainoana SMP:n ministerinä Harri Holkerin hallituksessa.
1990-luvulla SMP oli sisäisten riitojen repimä puolue, jonka eduskuntaryhmäkin pilkkoutui omiksi pieniksi ryhmikseen. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa SMP:n ehdokkaista vain Raimo Vistbacka pääsi eduskuntaan. Samana keväänä puolueella oli edessään konkurssi.
SMP:n viimeinen puoluesihteeri oli nuori Timo Soini. Perussuomalaiset syntyikin puolueena SMP:n raunioille. Soini oli ensin uuden puolueen puoluesihteeri ja vuodesta 1997 alkaen puheenjohtaja.
Lähde: Kansallisbibliografia
Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho katsoo, että puolueen edustajien tulisi lopettaa julkinen riitely puolueesta loikanneiden sinisten kanssa.
–Sanailu sinisten kanssa on syytä lopettaa, vaikka itse kullakin on ymmärrettävästi kiusaus siihen osallistua. Etenkin kun toimittajat meitä siitä jatkuvasti tenttaavat, Halla-aho sanoo perussuomalaisten puoluetoimistolla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
–Sinisille meitä vastaan hyökkäily on ainoa keino saada julkisuutta, muille puolueille tämä riitely on herkkua, mutta meille siitä on pelkkää haittaa.
Perussuomalaisten gallupkannatus laski Ylen marraskuisessa mittauksessa kolme prosenttiyksikköä 6,9 prosenttiin. Halla-aho korostaa, että yksittäistä mittausta tärkeämpää on seurata pidemmän aikavälin trendejä.
Hän kuitenkin pohtii, että syynä galluppudotukseen voi olla otoksesta johtuva mittausvirhe tai toisaalta kyse voi olla aidostakin pudotuksesta.
–Jos pudotus kuitenkin on aito, on mietittävä syitä. Yksi tärkeä seikka tuoreessa kyselyssä on se, että 40 prosenttia ei ilmoita, mitä puoluetta he kannattaisivat vaaleissa. Niistä jotka äänestivät perussuomalaisia vuoden 2015 eduskuntavaaleissa yli puolet on niin sanotusti katsomossa.
–Tulkinnan täytyy olla, että vanhat äänestäjämme kaipaavat edelleen vaihtoehtoa konsensuspuolueille, mutta eivät ole varmoja, olemmeko me se vaihtoehto.
Perussuomalaisten puheenjohtaja pohtii myös, että gallupnotkahdus voi johtua puolueen julkisuuskuvasta
–Vallitseva tarina on, että perussuomalaisista on tullut yhden asian liike, äärioikeistolainen puolue, joka joko ei tee mitään tai sitten puhuu ainoastaan maahanmuutosta tai riitelee loikkareiden kanssa julkisuudessa, Halla-aho pahoittelee.
–On selvää, että gallupeilla on merkitystä. Ne kertovat jostakin ja vaikuttavat ihmisten mielialoihin ja toimintaan. Notkahdukset aiheuttavat helposti
HAJAANNUKSEN PERUSTEET
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (s.) ottaa US-blogissaan kantaa perussuomalaisten hajoamisesta kertovaan uutuuskirjaan.
Terho on perussuomalaisista irtautuneen hallitusryhmä Sinisten taustalla toimivan Sininen tulevaisuus -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan, että ”entisen puolueeni koko puheenjohtajisto ja samalla suunta vaihtui kesäkuisessa puoluekokouksessa hyvin ikävässä ilmapiirissä”.
– Samoin nopeasti kävi ilmi, ettei Perussuomalaisilla uuden johdon alaisuudessa enää ollut mahdollisuutta hallitusyhteistyöhön. Ei nykyisellä hallituspohjalla ja tuskin millään muullakaan. Oli tehtävä joko hyppy tuntemattomaan tai sitten jatkettava liikkeessä, joka näytti suuntaavan yhden asian ikuiseksi oppositiopuolueeksi. Oli päätettävä haluaako tehdä elämäntyönsä vaikuttamalla vai valittamalla, Terho kirjoittaa.
Hänen mukaan päätös oli kipeä, mutta vaihtoehtoja ei ollut.
– Puoluetuet, 20 vuotta rakennettu puolueorganisaatio ja helppo uudelleenvalinta saivat jäädä, oli pakko siirtyä eteenpäin, Terho jatkaa.
Terho väittää, että ”nyt jälkikäteen katsoen hajaannus oli lopulta parhaaksi kaikille osapuolille”.
– Näin kaikki voivat täydestä sydämestä jatkaa itsensä ja omatuntonsa näköisen politiikan tekemistä. Kaikki varmasti jatkossakin puolustavat yhtä lailla Sinisissä kuin Perussuomalaisissa juuri niitä asioita, joita ovat luvanneet ja joista ovat kiinnostuneita. Kukaan ei luopunut aatteestaan, vaan vie sitä eteenpäin tavallaan, hän kirjoittaa.