Altavastaajaksi omistus- ja tekijänoikeudesta…

Keskusteluun

Prologi:

Minulla oli vakaa käsitys, että Erkki Hautamäki ja Akateeminen kustannusliike Oy:n omistaja Riitta Mattila olivat sopineet jo 1994 “Erikoistehtävän” oikeuksista,

joten Suomen kustannusyhdistys ry:n johtajan Sakari Laihon ”osingon”jakovaatimus tuli yllätyksenä näin monen vuoden jälkeen… ja yllätys oli myös se, ettei ”kiistassa” voitu tavata ja neuvotella kasvotusten; Riitta ja Ilkka Tapani Mattila eivät vastanneet henkilökohtaisesti mihinkään viesteihimme ja kirjeisiimme; Sittemmin kävi selville, etteivät he ole puheväleissä Erkki Hautamäen kanssa. Käytännössä ”asianomistajana” ja vastapuolenamme toimi Suomen kustannusyhdistyksen edustajana Sakari Laiho.

Omistusoikeudesta ”ERIKOISTEHTÄVÄ” -kirjaan… jo heti ensimmäisessä vastauskirjeessämme yhdessä Erkki Hautamäen kanssa edellytimme tapaamista ja neuvottelua ja olisimme siinä tilaisuudessa luovuttaneet logistiikkavarastossa olleet kirjat Akateeminen kustannusliike Oy:n Riitta ja Ilkka Tapani Mattilalle tai välittäjäksi ilmoittautuneelle Suomen kustannusyhdistys ry:n johtaja Sakari Laiholle. Vastineeksi saimme Laiholta vain uhkailun- ja kiristyksen tunnusmerkit täyttäviä kirjeitä ja sähköposteja.

Tavoitteena. (vastapuolellamme) ei ollut sovittelu vaan oikeusprosessi ja ”Erkki Hautamäen ”Suomi myrskyn silmässä” historiatutkimuksen lamaannuttaminen, jopa kyseenalaistaminen.

Odotimme tapaamista ja neuvottelua yli kaksi vuotta.

Suomen kustannusyhdistys ry:lle
Sakari Laiho
Helsinki
Vastauksena kirjeeseenne 1.11.2011.

1. Te (Sakari Laiho) lupasitte aiemmissa viesteissänne sovitteluesityksen elokuulle 2011 ja nyt on marraskuu 2011. Ensimmäisestä pvm 30.4.2011 kirjeestänne, koskien Akateeminen Kustannus Oy:n osinkovaatimusta Vilho Tahvanaisen ”Erikoistehtävä” -kirjan uusiopainoksen ”tuotosta”, on kulunut puoli vuotta.

2. Kaikki määräykset, jotka olette Suomen kustannusliike ry:n nimissä, yksin allekirjoittamissanne, viesteissänne minulle esittänyt, olen täyttänyt.

3. Luovutusvaatimuksenne ”Erikoistehtävän” jäännöskirjojen osalta on viivyttelyjenne johdosta myöhässä. Minulla niitä ei ole enää jäljellä, eikä niitä ole myöskään Förlagssystem Finland/Ab Kustannustaito KT:n logistiikkavarastossa, eikä tietenkään Kirjavälitys Oy:n jakelulistoissa.

4. Erkki Hautamäen ja Riitta Mattilan perhesuhteet huomioiden ja kuvassa olevan Vilho Tahvanaisen arkiston tietojen pohjalta olen toiminut hyvässä uskossa luottaen saamiini tietoihin. Tietoisena siitä, kun v. 1994 porilainen O.V. Oramaa on tiedustellut Riitta Mattilalta henkilöä joka ryhtyisi tekemään historiatutkimusta Oramaan hallussa olleiden Vilho Tahvanaisen tallentamien C.G.E. Mannerheimin kansioiden asiakirjojen pohjalta. Riitta Mattila oli suositellut Oramaalle (sisarensa miestä) Erkki Hautamäkeä tutkimuksen ja kirjan tekijäksi. Näin tapahtui. Hautamäki sai haltuunsa Oramaalta asiakirjat ja dokumentit sekä Vilho Tahvanaisen pojalta VT:n arkiston ja oikeudet ”Erikoistehtävä”-kirjaan.

.. .. Minulla oli vakaa käsitys, että Hautamäki ja Mattilat olivat sopineet jo 1994 ”Erikoistehtävän” oikeuksista, joten Suomen kustannusyhdistys ry:n ”osingon”jakovaatimus yllätyksenä näin monen vuoden jälkeen… ja yllätys oli myös se, että Riitta Mattila ei ole enää puheväleissä Erkki Hautamäen kanssa.

5. Valitettavasti painosmäärän ensimmäinen ilmoitukseni oli virheellinen. Tiedot olivat peräisin Laman ja Rahan Pelurit – kirjan jakeluarvioista .. http://www,promerit.net/lamanpelurit.htm
.. Tallinnasta olette saanut oikean painosmäärän.
.. Ilmoittamastani jakeluarviosta puuttuu myös se näytekirjaerä, jonka kirjakaupat ovat palauttaneet Kirjavälitys Oy:lle ja jotka Kirjavälitys Oy on tuhonnut.

Kalevi Kannus

* * *

Vilho Tahvanaisen ”Erikoistehtävä”-kirjan näköispainoksen tuomiossa olen maksanut

Korvauslasku maksettu 3.2.2014
Vahingonkorvaus: 5.700,00
Hyvityskorvaus: 2.000,00
Oikeudenkäyntikulut: 391,86
14.091,86 €.

Korkolasku maksettu 13.2.2014
Vahingonkorvauksen osalta: 1.029,01 €
.Hyvityksen osalta: 89,72 €
Expien osalta: 18.64 €
1.137,37 €.

Yhteensä

15.229,23 €

+ oman asianajajan palkkio…

.. vaikka pystyimme todistamaan sen, että olen ”myötäsyyllisenä” YKSIN, siksi kun Akateemisen kustanusliikken omistaja Riitta Mattila ei ilmeisesti kehdannut haastaa sisarensa miestä Erkki Hautamäkeä vastaajaksi…? vaikka koko ajan olemme EH:n kanssa YHDESSÄ pyrkineet yhteisvastuullisesti asialliseen ratkaisuun; vapauttamaan sotilasmestari Vilho Tahvanaisen perinnön…

”Erikoistehtävä”-kirja määrättiin tuhottavaksi nyt toiseen kertaan; nimittäin 1970-luvulla ETYKin valmistelun alla presidentti Urho Kekkonen määräsi sen myyntikieltoon ja painoksen hävitettäväksi… Vilho Tahvanainen ajettiin henkilökohtaiseen konkurssiin lepäämässä olleen yrityksen ”harkintaveropäätöksellä”.

Sama malli toimii taas v. 2013 ja nytkin kirja määrättiin hävitettäväksi – tälläkertaa Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksekllä. Mitä aikakautta me Suomessa elämme?

En valittanut hoviin, koska valmisteluistunnosta lähtien kävi selväksi jutun juoni… ja vain kulut olisivat kasvaneet.
Elämässäni tärkeintä on saada Marjatta kuntoon. Hänet on nyt leikattu jo kymmenen kertaa. Hän on ollut taas TYKSissä viikon ja vielä ainakin viikon tarkkailussa. Omatkin voimat ovatolleet äärirajalla.

Me olisimme hyväksyneet neuvottelutuloksen ilman oikeudenkäyntiä, mutta vastapuoli ei halunnut tavata meitä. Odotimme tapaamista kaksi vuotta. ja Hautamäki tarjos Mattiloille 13 000,- euroa… Siihen tarjoukseen ei saatu vastausta. Kyse ei siis ollut rahasta, koska kesäkuussa 2013 minä sain ”myötäsyyllisenä” haasteen käräjille, joka määräsi ”vahingonkorvaukseksi” Mattiloille 7000,- euroa, eli puolet siitä mitä EH olisi maksanut. Toisekseen olisimme halunneet tehdä AKL:n kanssa diilin, kun ”Suomi myrskyn silmässä” 1-osasta on valmistumassa venäjänkielinen käännös ja sama ryhmä valmistelee saksankielista käännöstä.

”Suomi myrskyn silmässä” 2-osan käsikirjoitusta editoidaan samanaikaisesti suomen- ja ruotsinkielisenä.

Alunalkaen ”Suomi myrskyn silmässä” historiatutkimusen tekijän Erkki Hautamäen kanssa olemme pyrkineet ja edellyttäneet neuvottelua ja tapaamista, jossa sivistyneesti keskusteellaan ja sovitaan kiista. Se menettely ei sopinut Akateemisen kustannusliikkeen omistajille Riitta ja Ilkka Tapani Mattilalle, ratkaisu haluttiin syyttelyjen ja uhkailujen saattelemana käräjäoikeudesta.

* * *
Liite: Osio Erkki Hautamäen sähköpostista

—–Alkuperäinen viesti—–
Lähettäjä: Erkki Hautamäki [mailto:erkki.hautamaki@pp.inet.fi]
Lähetetty: 3. marraskuuta 2011 20:40
Vastaanottaja: Kalevi Kannus
Aihe: S.Laiho ja sov.esitys.

En ole koko tämän kohun aikana halunnut saada aikaan riitaa, mutta nyt se on näköjään
synnytetty.

Tämä Sakari Laihon sovitteluesitys vaatii vihdoinkin, kuten hyvään oikeuskäytäntöön kuuluu neuvottelun kasvotusten. Me emme voi hyväksyä – kolmannen osapuolen – päätöksiä ja kiristysluonteisia uhkailuja poliisilla ja oikeudenkäynnin suurilla kustannuksilla sähköposti-kontakteina.

Minusta olisi reilua, että sovitaan neuvottelusta Helsingissä, jossa ovat läsnä kaikki osapuolet; Suomen kustannusyhdistys (Sakari Laiho), Akateeminen Kustannusliike Oy (Riitta Mattila), sekä Kalevi Kannus ja minä (Erkki Hautamäki) + asianajaja.

Molemmat osapuolet velvoitetaan tällöin tuomaan esille kaikki asiassa vaikuttaneet
asiakirjat ja tiedot joiden perusteella voidaan arvioida itse toimintojen perusteet. Tämän näkemyksen mukaan toimittaessa, joudun ottamaan esille asiakirjoja ja tietoja, joilla mm. 1971 itse maan presidentti adjutanttinsa kutsumana kokoontumaan määrätylle edustavalle (kenraaleita, historian professoreita, suurten lehtien päätoimittajia, tärkeitä poliitikkoja) n. 25-30 hengen kokousväelle Urho Kekkonen luki ”madonluvut”; jos ei Tahvanaisen kirjaa ja sen sanomaa saada vaiennetuksi…

Tässä vaiheessa todennäköisesti Mikko Mattilan ja Tahvanaisen henkilösuhteet katkesivat.

En suurin surminkaan haluaisi repiä auki tämän asian yhteydessä harjoitettua pakkovaltaa. Ne ovat olleita ja menneitä ja nyt Erikoistehtävää saa lukea ilman pelkoa “valtakunnan kirouksesta”, kiitos meidän, jotka otimme siitä näköispainoksen, kun kirjaa ei enää löytynyt antikvariaateistakaan.

Kenelle me olemme runsaan 40 vuoden hiljaisuuden jälkeen aiheuttaneet vahinkoa? Näin Erkki Hautamäki.

* * *
Minulla on mielessäni ollut ajatus ehdottaa Akateeminen kustannusliike Oy:n omistajille, että he lahjoittaisivat vaikkapa osan heille maksamistani vahingonkorvauksista Turun lastensairaalan rakennusrahastoon. Neljäkymmentä vuotta sitten julkaistu kirja on historiaa, mutta lapset ovat Suomen tulevaisuus…
ja ”valtakunnan kirouksesta” pitää voida sotilasmestari Vilho Tahvanaisen perintö vapautttaa.

* **

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut elämäni mittainen. Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin Erkki Hautamäen hänen talvisotaa käsittelevan tutkimuksensa ”Suomi myrskyn silmässä” käsikirjoitusvaiheessa.

Nyt 40-vuotta sitten (1971) Akateeminen kustannusliike Oy:n julkaisema Vilho Tahvanaisen ”Erikoistehtävä” – kirjan näköispainos on Varsinais-Suomen käräjäoikeus määrännyt hävitettväksi.

”Erikoistehtävä” -kirjan tekijänoikeudet omistavalla Erkki Hautamäki ei SIIS voi edellyttää historiatutkimuksensa lähdetiedostosta näköisdpainosta, josta viimeisin painos on julkaistu 40 v. sitten? Kustannussopimuksen haltija siis voi kieltää tekijänoikeuden omistajalta tuotteensa uusintapainoksen tekemisen – vastaamatta lupakyselyihin.

Oikeuskäytännössä voidaan avustaja määrätä vastaajaksi ja tuomita… kts. http://www.promerit.net/tuomio.13.26900.pdf

Isäni – Aate Matias Hautamäki menetti henkensä Suomen itsemääräämisoikeuden puolesta talvisodassa 15.2.1940, Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksen lohkon suurhyökkäyksessä. Nyt 2010-luvulla oikeuden päätöksellä historian kansiot suljetaan… ”sivistys- ja oikeusvaltiossa” Suomi.

Aate Matiaksen viimeisen päivänsä tapahtumista olen saanut tiedot Sota-arkiston sotapäiväkirjasta, sekä hänen kantakortistaan kopiot.

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla JR/5:n sotapäiväkirjasta kaksi sivua pvm. 14-16. helmikuuta 1940. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.


Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut talvisodan JR/5 -komppanian vaiheista tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Vastaa