Onko edessä paluu markkaan?
Presidentti Risto Ryti oli tunnetusti herrasmies, mutta hänen väitetään Jatkosodan loppuvaiheessa tokaisseen, että ”Kusessa ollaan.” Samassa aineessa olemme tänäänkin kun alkaa paljastua mihin kokemattomat poliitikkomme ovat meidät saattaneet.
Teoriassa itsenäisten valtioiden liitto, jolla on yhteinen talous- ja ulkopolitiikka ja jonka alueella tavarat ja työvoima vapaasti liikkuvat on hyvä ajatus. Euroopan kokoisen liiton mahdollisella yhteisellä valuutalla olisi saattanut myös olla mahdillisuus kohota USA:n dollarin kilpailijaksi.
Toisin kävi. Kaikki eivät liittyneetkään yhteiseen valuuttaa, mukaan värvättiin maita jotka eivät alkuunsakaan noudattaneet sovittuja taloudellisia taikka jopa ihmisoikeussopimuksia.
Liian myöhään huomattiin myös miten EU:n päätöksenteko on aina kytköksissä jäsenmaiden kansallisiin sisäpoliittisiin rajoituksiin. Suomelta meni markka ja lainsäädäntövaltaa valuu Brysseliin. Ruotsi ei mennyt rahaliittoon ja väitetään sen jopa jo silloin ilmoittaneen, ettei se aio ryhtyä kenenkään velkoja takaamaan.
Paavo Väyrynen on ehdottanut, että Ruotsin kruunun otettaisiin euron rinnalle Suomen kansalliseksi valuutaksi. Miksei saman tien US dollaria, joka on jo perinteisesti heikkojen kehitysmaiden rinnakkaisvaluutta.
Vaikka asiantuntijat vakuuttavat, ettei euro hajoa, koska se ei voi hajota – valmistautuvat globaalit suuryritykset jo täyttä päätä yhteisvaluutan kaatumiseen.
Vastuuta euron pelastamisesta yritetään kuitenkin vielä kammeta Euroopan keskuspankille. Euroopan todelliset valtiaat eli Ranska ja Saksa yrittävät myös keksiä ratkaisuja, jolla tilanne saataisiin tasaantumaan ja suursijoittajien ja pankkien saatavat turvattua.
Vaikka akuutti velka- ja pankkikriisi saataisiinkin jotenkin laukaistua on kuitenkin varmaa, että Suomessa voidaan valmistautua jyrkkään ja pitkään elintason laskuun.
Tylsiä paneeleja?.
Julkisuudessa ovat jopa toimittajatkin pahoitelleet miten tiedossa on ”tylsät” presidentinvaalit. Nykyisin kun toimittajille ja kadunmiehille on tarjolla esimerkiksi jääkiekko-otteluja, joissa vastustajat pahoinpitelevät ja ruhjovat toisiaan tuntuvat nykyiset ehdokaspaneelit suorastaan vanhanaikaisilta. Onhan se todellakin tylsää katsella kun ehdokkaat keskustelevat kaikessa sovussa. Valitellaan myös, ettei vaaleilla ainakaan vielä ole minkäänlaista teemaa ja pelätään ettei tunnelma edes tule sähköistymään.
Olisihan se mahtavaa mikäli televisio voisi tiedottaa esimerkiksi miten – ehdokas L. tyrmäsi tänään ehdokas V:n !
Tarjolla on vain poliitikkoja, vaikka kansa nimenomaan haluaisi vahvan epäpoliittisen presidentin, joka toimisi vastavoimana turmeltuneille politiikoille.
Tässä yhteydessä muistuu mieliin valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyrännin toteamus, että tulevan presidentin on myös syytä harkita tarkoin, milloin julkiset puheenvuorot arvokysymyksistä ovat paikallaan.
Uuden presidentin tulee siis varoa puheitaan.
Sananvapaus verolle ?
Sasi perustelee lehdistöveroa osaksi sillä, ettei lehtien sisältö aina miellytä politiikkoja. Edelleen hän muun muassa väittää paikallislehtien toimittajien olevan erityisen ammattitaidottomia. Hän myös epäilee pienten lehtien merkitystä paikallisdemokratialle.
Onneksi ainakin toistaiseksi Suomessa lehtiä tehdään lukijoille. Eikä niiden tarkoitus ole toimia pelkästään jonkinlaisina hallituksen äänitorvina. Paikallislehdet ovat tärkeä osa kansalaisdemokratian toteutumisessa ja alueensa yhteisöllisyyden lujittamisessa.
Mitä tulee ammattitaidottomuuteen niin eikö viimeistä edellinen pääministerimme alun perin ollut vain limaislehden toimittaja ?
Ihme kun Sasi ei ole vielä keksinyt miten sananvapautta voitaisiin pyrkiä rajoittamaan määräämällä paperille äänitetallenneveron kaltainen vero.
Yrjö Saraste
