Suomessa aiemmin julkaisematon asiakirja.. käännös saksankielestä; Tämä asiakirja on editoimaton osio Suomi myrskyn silmässä II-osan käsikirjoituksesta..

Saksan Valtakunnan Johtajan esittämä sopimusmalli Puolalle sisälsi seuraavat 16 kohtaa.

1. Danzigin vapaakaupunki palautetaan puhtaasti saksalaisena ja sen väestön yksimielisen tahdonilmaisun mukaisesti heti Saksan valtakunnan yhteyteen.

1. Niin sanotun K ä y t ä v ä n (Korridor) alueen, joka ulottuu Itämereltä alkaen aina linjalle Marienwerder – Graudenz – Kulm – Bromberg ( nämä kaupungit mukaan lukien ) ja sen jälkeen hieman länteen Schönlankeen, kuulumisesta Saksalle tai Puolalle tehdään ratkaisu.

2. Tässä tarkoituksessa tullaan tällä alueella järjestämään kansanäänestys. Äänestyskelpoisia ovat kaikki saksalaiset, joilla 1.tammikuuta 1918 oli asuinsijansa tällä alueella, tai ovat tähän päivään mennessä alueella syntyneet. Samat oikeudet ovat alueella tänään asuvilla ja siellä syntyneillä puolalaisilla, kasubeilla jne. Tältä alueelta karkoitetuilla saksalaisilla on oikeus palata täyttämään äänestysoikeutensa Objektiivisen äänestyksen varmistamiseksi ja sitä varten tarvittavien laajojen järjestelytoimien ennakkovalmistelua varten on tässä mainittu alue, Saarin alueen tavoin, asetettava kansainvälisen komission alaisuuteen, jonka muodostavat neljä suurvaltaa; Italia, Neuvostoliitto, Ranska ja Englanti. Tällä komissiolla on kaikki valtio – oikeudet tällä alueella. Tässä tarkoituksessa on sovittavissa olevan mahdollisimman lyhyen ajan sisällä puolalainen sotaväki, poliisi ja virkamieskunta siirrettävä pois alueelta.

Tässä mainitun alueen ulkopuolelle jää puolalainen G d y n i a n satamakaupunki, joka

periaatteessa on täysin puolalaista valtioaluetta, siinä laajuudessa, kuin se rajoittuu alueen

puolalaiseen siirtokuntaan. Tämän puolalaisen satamakaupungin tarkemmat rajat määriteltäisiin Saksan ja Puolan kesken ja tarpeen vaatiessa kansainvälisen sovitteluoikeuden päätöksellä.

1. Välttämättömän ajan varaamiseksi laajalle työlle oikeudenmukaisen äänestysprosessin läpiviemisen varmistamiseksi suoritetaan tämä äänestystapahtuma aikaisintaan vasta 12. kuukauden ( vuoden ) kuluttua.

2. Varmistaakseen tänä aikana Saksalle rajoittamattoman yhteydenpidon Itä-Preussiin ja Puolalle saman Itämerelle, sitoutuvat tie – ja rautatieviranomaiset mahdollistamaan vapaan kauttakulku liikenteen hoitamiseen. Tällöin tarvittaisiin vain sellaisten liikenneväylien maksujen periminen, jotka ovat liikenneväylien kunnossapitämiseksi Transitoliikennettä varten välttämättömiä.

7. Äänestyksessä alueen kuuluminen joko Saksalle tai Puolalle ratkaistaan yksinkertaisella enemmistöllä annetuista äänistä.

8. Seuranneen äänestyksen jälkeen , - riippumatta siitä kuinka siinä on käynyt, taataan Saksalle vapaa liikenne sen provinsseihin Danzigiin ja Itä-Preussiin ja Puolalle sen yhteys merelle, - tullaan , siinä tapauksessa ,että alue on äänestyksessä jäänyt Puolalle, antamaan Saksalle ex-territoaalinen ( valtioalueen ulkopuolinen ) liikenneväylä suunnassa Butow – Danzig, tai Dirschau , jolle voidaan rakentaa autobahn ja neliraiteinen rautatie. Autobahn: ín ja rautatien rakentaminen suoritetaan siten, ettei niillä häiritä puolalaisia liikenneväyliä ts. rakentaminen hoidetaan joko yli- tai alikulku silloilla Tämän saksalaisen liikenneväylän leveys voisi olla n.1km ja kuuluisi se Saksan valtioalueeseen. Mikäli äänestys tulee Saksan eduksi, sallitaan Puolalle vapaa ja rajoittamaton liikenne sen satamaan Gdyniassa. Samoin sovitaan mahdollisista erikoisoikeuksin rakennettavista tie- ja rautatie yhteyksistä , kuin olisi sallittu Saksalle päinvastaisessa tapauksessa.

9. Siinä tapauksessa ,että koko käytävä alue palaisi takaisin Saksan omistukseen, merkitsisi tämä välittömästi ryhtymistä väestön vaihtoon Puolan kanssa siinä määrin kuin se käytävä alueelle parhaiten soveltuisi.

10. Puolalle järjestettävät erikoisedut Danzigin sataman käytössä olisivat samat kuin Saksalle sallitut Gdynian satamassa.

11. Poistaakseen puheenaolevilla alueilla esiintyvät minkään muotoiset uhkatuntemukset, tulisivat sekä Danzig että Gdynia toimimaan täysin vapaan kauppakaupungin luonteisesti (statuksella), ts. alueella ei ole sotilaallisia joukkoja eikä suoriteta sotilaallisia linnoittamisia

12. Hela´n niemi, joka äänestyksen jälkeen tulisi joko Puolalle tai Saksalle, jäisi joka tapauksessa demilitarisoiduksi alueeksi.

13 Saksan hallituksen otettua esille mitä kiivaimmin valituksen, koskien Puolan suorittamaa

vähemmistökansallisuuksiensa kohtelua, uskoo Puolan hallitus, että sen täytyy puolestaan

tehdä sama valitus myös Saksaa vastaan. Molemmat osapuolet ilmoittavat kuitenkin hyvin ymmärtävänsä näin ollen, että nämä valitukset alistetaan kansainvälisesti kootun tutkimus-komission ratkaistavaksi. Tämän tehtävä on tutkia kaikki valitukset koskien myös taloudellisia ja fyysisiä rikkomuksia sekä muita terroristisia toimia.

Saksa ja Puola sitoutuvat hyvittämään molemmin puolin kaikki vähemmistöjensä vuodesta

1918 lähtien paljastuvat taloudelliset ja muut vahingot ts. purkamaan kaikki pakko – otot ja -luovutukset, suorittamaan tällaisista, tai muista taloudellista elämää koskevista rikkeistä ja puuttumisista sen uhreille täydellinen korvaus.

14. Poistaaksemme Puolaan jäävien saksalaisten samoin kuin Saksaan jäävien puolalaisten tuntemuksen kansainvälisen oikeuden ulkopuolelle jäämisestä, ja voidaksemme heille näin taata varmuuden siitä, ettemme pyri heitä saamaan omaksumaan menettelytapoja, toimia ja käsityksiä, jotka ovat heidän kansalliselle luonteelleen epäsopivia, tulevat Saksa ja Puola varmistamaan molemminpuoliset vähemmistöjen oikeudet kattavalla ja sitovalla sopimuksella Molemmat osapuolet sitoutuvat olemaan kutsumatta asepalvelukseen vähemmistöryhmiin kuuluvia henkilöitä.

15. Mikäli tämän ehdotuksen perusteluiden pohjalta syntyy sopimus, ilmoittavat Saksa ja Puola välittömästi valmiutensa sotavoimiensa demobilisoinnin vaatimiin järjestelyihin ja nopeaan läpiviemiseen.

16. Yllämainitun sopimuksen voimaan saattamisen nopeuttamiseksi vaadittavat jatkotoimet sovitaan y h t e i s e s t i Saksan ja Puolan kesken.

Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat; poliittisen historian professori Jukka Nevakivi tyrmää varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.

Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.

Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.

Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.

Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.

Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.

Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.

Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.

Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.

Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.

Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.

Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.

Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.

Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.

Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.

Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.

Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.