|
Yli 60 vuotta kiellettynä .. |
|
Salaamisessa ja peittelyssä on
historiallinen jatkumo... |
|
|
|
Testamentti kansalleni (Stockholm 1944) Kirjan
myynti ja levitys kiellettiin heti alkuunsa ja tuhottiin… Ote kirjasta:
”Kansan johtajat, jotka etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen
kansansa tuhoutumisen varalta, ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa
päätöksiinsä valtion asioita ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä
palveluksia, menettelevät isänmaataan kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä
kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi ../..
Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En voi paeta, koska koko kansa ei voi
sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me
emme voi vaeltaa Ruotsiin.” ../.. Ukko-Pekan testamenttia olisi syytä
suositella nykyisille politiikan päättäjille. Tokko heilläkään on kuitenkaan
voimia paljon syventyä tällaisiin asioihin nykyaikaisessa mediamyllyssä.
Tähän ajan puutteeseen viittaa Svinhufvudkin sivulla 50, että ”suunnattoman
työtaakan rasittamat suurliikemiehet eivät ennätä ajatella asiaa huomispäivää
pitemmälle eivätkä katsoa, minkälaisiin poliittisiin vekseleihin pistävät
nimensä”. Nykyäänhän
ministerit tekevät ulkomaanmatkoja liikemiesten eturintamassa!
Alkuperäispainoksen kopion suoramyyntihinta 7,90 €uroa postikuluineen. Tilauksen voi tehdä myös
sähköpostissa: info@promerit.net; tai
gsm: 0400 666 123, puh 02 2361 170. |
Pehr Evind Svinhufvud - "Ukko-Pekka"
|
|
Syntyi 15.12.1861
Sääksmäellä, kuoli 29.2.1944 Luumäellä |
|
|
|
P.E. Svinhufvud aloitti
valtiopäivämiesuransa osallistumalla vuoden 1894 valtiopäiville. Sortokauden
alettua 1899 horjumattomana laillisuuden kannattajana tunnettu Svinhufvud
erotettiin Turun hovioikeudesta ja hän siirtyi Helsinkiin, jossa kuului
vastarinnan keskuselimeksi perustetun perustuslaillisten järjestön kagaalin johtoon. Vuoden 1905 eduskuntauudistuksen
jälkeen Svinhufvudista tuli vuonna 1907 eduskunnan ensimmäinen
puhemies, jota tehtävää hän hoiti yhdeksillä perättäisillä valtiopäivillä
vuoteen 1913 asti. Vuonna 1914 hänet vangittiin siviilivirastaan Lappeen
tuomiokunnan tuomarina ja karkotettiin Siperiaan. Siperiassa ollessaankin
hänet valittiin 1916 vaaleissa eduskuntaan, mutta valtakirjan hän pääsi
jättämään vasta vapautuksen jälkeen huhtikuussa 1917. Osan karkotusaikaa
rouva Ellen Svinhufvud vietti miehensä luona Siperiassa. |
|
|
|
Maaliskuun manifestin
antamisen jälkeen vuonna 1917 Svinhufvud palasi Suomeen ja väliaikainen hallitus
nimitti hänet prokuraattoriksi eli korkeimmaksi lainvalvojaksi. Tässä
asemassa häntä kohtasivat vaikeudet, sillä vallankumouksellinen liikehdintä
johti väkivaltaisuuksiin ja sortokaudella nimitetyt virkamiehet tuli saada
eroamaan. Elokuussa 1917 Svinhufvud joutui kiperän kysymyksen eteen, kun sosiaalidemokraattisen enemmistön
äänillä korkeimman vallan käyttäjäksi sisäisissä asioissa julistautunut
eduskunta kieltäytyi lähettämästä valtalakia väliaikaisen
hallituksen vahvistettavaksi. Sen johdosta väliaikainen hallitus määräsi
eduskunnan hajotettavaksi, johon prokuraattorina Svinhufvudin oli otettava
kantaa. Venäläisvastaisuus ja itsenäisyyden edistäminen vaativat
päinvastaista menettelyä kuin kuuliaisuus laillisuuden periaatteille.
Senaatin päätettyä julkaista hajottamiskäskyn hän ei asettunut vastustamaan
toimenpidettä. Marraskuussa 1917 eduskunta nimitti Svinhufvudin muodostamaan
uutta senaattia. Svinhufvudin
senaatti, ns. itsenäisyyssenaatti, aloitti toimintansa 27.11.
Senaatti antoikin 4.12. eduskunnalle esityksen Suomen julistamisesta
riippumattomaksi tasavallaksi. Esitys hyväksyttiin 6.12. ja 29.12. Svinhufvud
lähti senaatin lähetystön johtajana Pietariin pyytämään maalle Venäjän
tunnustusta. . |
|
|
|
Vuonna 1918 Svinhufvud
onnistui pakenemaan punaisten hallussa olleesta Helsingistä Saksan ja Ruotsin
kautta Vaasaan, jossa hän johti sinne sisällissotaa paennutta senaattia.
Vaasassa senaatti julisti 25.1.1918 suojeluskunnat hallituksen
joukoiksi. Sisällissodan päätyttyä Svinhufvud nimitettiin maan ensimmäiseksi
valtionhoitajaksi ja tästä virasta hän erosi joulukuussa 1918.
Valtiomuotokiistassa hänen henkilökohtainen kantansa oli tasavalta. Myöhemmin
hän kuitenkin kannatti monarkiaa, koska hänen mielestään alueellisesti
riittävän suuren Suomen luominen olisi mahdollista vain vahvan
hallitsijanvallan avulla. Erotessaan valtionhoitajan virastaan vuoden 1918
lopulla hän siirtyi muutamaksi vuodeksi Turkuun pankinjohtajaksi. |
|
|
|
Svinhufvud tuli
uudelleen politiikkaan mukaan 1930, jolloin hänet nimitettiin
pääministeriksi. Seuraavana vuonna hänet asetettiin Kokoomuksen
presidenttiehdokkaaksi ja häntä tukemaan asettuivat myös maalaisliitto ja ruotsalainen puolue.
Vastaehdokkaana Svinhufvudilla oli K.J. Ståhlberg, joka
hävisi äänin 151-149. Presidentin tehtäviä
Svinhufvud hoiti vuoteen 1937 asti, jolloin hän hävisi presidentinvaaleissa
Kyösti Kalliolle. |
|
|
|
Svinhufvud vetäytyi jälleen
kotioloihin Luumäen Kotkaniemeen yksityishenkilöksi. Mutta talvisodan
loppuvaiheessa hän matkusti Saksaan hankkiakseen tukea Suomelle. Hitler ei
kuitenkaan suostunut ottamaan häntä vastaan niin kuin ei Mussolinikaan
Roomassa, jonne Svinhufvud myös matkusti. Sen sijaan Svinhufvud tapasi paavi
Pius XII:n. |
|
|
|
Jatkosodan aikana Svinhufvud laati
syksyllä 1943 pienenä painoksena painetun Kansallisen ohjelman, joka
perustui Suur-Suomen luomiseen aktiivisella sodankäynnillä. Svinhufvudin
hautajaisissa tammikuussa 1944 korostettiin peräänantamattomuutta
Neuvostoliiton suuntaan, mitä paikalla ollut pääministeri Edwin Linkomies
piti rauhantunnustelujen keskellä sopimattomana mielenosoituksena. |
|
|
|
P.E
Svinhufvudin toinen TESTAMENTTI KANSALLENI -kirja, joka on
painettu Tukholmassa vuonna 1944 Svinhufvudin kuoleman (29.2.1944)
jälkeen kiellettiin ja painos tuhottiin. Tämä turkulaisesta
antikvariaatista alkuperäisenä painoksena löytyneen kirjan, julkaisun
jälkeisistä kohtaloista, ei ole saatavilla tarkkaa tietoa. Oletusarviona on
että sotamarsalkka Mannerheimin mielestä Suomen ja Neuvostoliiton jatkosodan
rauhanneuvottelujen käynnistyessä Svinhufvudin kannanotoilla, eikä myöskään
tulevan Paasikivi – Kekkosen linjan ”uskottavuuden” kannalta katsottu olevan
suotuisia vaikutuksia. |
|
|
|
Joutuiko testamentti VALPOn ja Valvontakomission käsiin, en ole löytänyt
merkintöjä. Aikaperspektiivi huomioiden Svinhufvudin testamentin sisältö on
aktuelli tässäkin ajassa ja tulevia ajatellen: |
|
|
|
”Kansan johtajat, jotka
etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen kansansa tuhoutumisen varalta,
ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa päätöksiinsä valtion asioita
ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä palveluksia, menettelevät isänmaataan
kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi.
Ruotsi ei ole koko kansalle mikään turvapaikka Moskovan tuhotulvan vyöryessä
Atlantille. Paikkaliput lentokoneissa Atlantin yli ovat, - jos ovat –
varattuja korkeintaan vain jollekin tuhotulvan alta maasta pakenevalle
ministerille ja hänen perheelleen. Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En
voi paeta, koska koko kansa ei voi sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat
saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me emme voi vaeltaa Ruotsiin …” |
|
|
|
Kansakunnan kohtalon ketjussa
olemme Ruotsinvallasta Venäjän autonomian ja itsenäisyyden vuosikymmenten
kautta alistettu jälleen autonomiaksi, nyt Euroopan Unionissa. Siihen mitä
Svinhufvud testamentissaan kansalleen ja jälkipolville on halunnut
viestittää, yhtymät nykypäivään ja tulevaan jääköön jokaisen valistuneen
lukijan omien elämänkokemusten pohjalta vertailujen ja pohdintojen piiriin. |
|
|
|
Salus populi
suprema les esto; eli Kansan hyvinvointi olkoon
korkein laki. |
|
|
|
Turussa 26. helmikuuta 2006 |
|
|
|
Kalevi Kannus |
|
|
|
Lähde: Henkilökuva eri
tiedostoista, mm. Suomen kansan aikakirjat X, 1917-1918.
|