Kysely demokratian kohtalosta EU-Suomessa?

Henkilökohtainen kysymys: Uskotko suomalaisen demokratian, eli kansanvallan toteutuvan nyt käytävien eduskuntavaalien jälkeen? Siis, hallitseeko maata:
* Eduskunta, valtioneuvoston kautta
vai
* Virkavalta, esim. poliisihallitus

Nimittäin näyttää kuitenkin siltä, että näkymättömään vallansiirtoon on uskominen kun Suomen kuvalehden nrossa 12. 25.3.2011 pääkirjoituskin on sille omistettu.

SUKUROMAANI suuren laman kynnykseltä…

Kannus, Marjatta,


Lottovoitto kertoo tarinan tavallisen naisen elämästä, Marketasta, joka on kuin kuka tahansa meistä, jotka ovat syntyneet suuriin ikäluokkiin.Kun lottovoitto todella osuu kohdalle mitä tapahtuu…

Pysyykö elämä uomissaan, vai tuoko raha tullessaan onnea tai ehkä ongelmia?Kertomus Marketasta ja hänen perheestään ja ystävistään on myös ajankuva viime vuosisadan loppukymmenistä, siitä miten Suomessa elettiin nousuhuumaa ja lamalaskua.

Mitä tapahtuu Marketalle kun tieto hänen voitostaan tulee julki? Miten suhtautuvat lapset, suku ja työtoverit?

15.00 €

Ilmoita tässä tilaajan sähköposti, postiosoite ja mhd. viesti
* indicates required field

Taustalla pyörii Fast Secure Contact Form

EU-Suomen sotahullujako?

.. jotka yllyttävät suomalaisia sotilaita hyökkäämään Libyaan, sekö sotatoimi pelastaa Suomen virkavallan- ja politiikan eliitin, sekä Pariisin rauhansopimuksessa 1947 sotarikoksista tuomitun valtion kunnian?
 
• rauhannobelisti, Martti Ahtisaari • evp. prikaatinkenraali, Gustav Hägglund • Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija Charly Salonius-Pasternak• perheyhtiöiden toimitusjohtaja, Matti Vanhanen
• pääkirjoitustoimittaja Turun Sanomissa, Juhani Heimonen
* rauhanaktivisti Elisabeth Rehn
* kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohta Pertti Salolainen
 
Ketä muita tuohon joukkoon kuuluu?
 

Liittouma

Iso-Britannia ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, sekä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto (Venäjä) valtioina, jotka olivat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, vaativat vuoden 1947 rauhansopimuksessa Suomen tuomittavaksi sotaan rikollisena.
 

Nytkö osa tuosta liittouman valtioiden hallituksista edellyttäisi Suomen osallistumista Libyan sotaan, joka on selkeästi sisällissota?
 

Stubbin pähkälystä tulee mieleen Väinö Linnan tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen, joka tuskaili; ”kun yksi kohjo on lähtenyt liikkeelle, niin meidän nilkit painaa kohta perässä”. Eikö historiasta ole opittu mitään?
 

Onko Libya valtiona julistanut Suomelle sodan? Mitä libyalaiset ovat meitä vastaan rikkoneet?
 

Näin rahvaan tasolta kysyen: Onko Pariisin rauhansopimus 1947 Suomen tai joidenkin edellä mainittujen valtioiden toimesta purettu?
Kts. Pariisin rauhansopimus 1947

Esko Ahon vaalikampanja suojeltiin doping-paljastukselta

Totuudella on tapana paljastua
Kari-Pekka Kyrö on myöntänyt Jyväskylän kirjamessuilla: ”Vaikenimme dopingista pelastaaksemme Esko Ahon presidentinvaalikampanjan”.
 

Turun Sanomien 2.4.2011 mukaan Kyrö tunnustaa:
”Totuus olisi pitäntyt paljastaa heti”.
 

Kyrö myöntää tehneensä virhearvion salatessaan totuuden aina vuoteen 2008 asti.
– Olisi ollut parempi kertoa kaikki jo 2001. Tätä kymmenen vuoden prosessia ei olisi tarvinnut käydä ja kaikki olisivat päässeet vähemmällä, jos olisin heti kertonut, että me käytime ja kaikki käyttivät dopingia.
– Pohdin kyllä totuuden kertomista jo ennen vuotta 2008, mutta en vain tahtonut ehdoin tahdoin lähteä käräjille kriminalisoimaan itseäni. Näin on Kari-Pekka Kyrö purkautunut Turun Sanomien mukaan.
 

Tämä hiihtourheilun dopingvyyhti kietoutuu samankaltaiseen puoluepoliittisen korruption rakenteiden salaamiseen kuin on ollut vaalirahakytkennät ja poliisihallinnon ”kasvojen pesu”; näkymättömässä vallansiirrossa(?) Suomen kansainvälisen maineen ja Suomen sisäisen turvallisuuden kustannuksella. Poliisihallinto suhteessa hiihtoliittoon
 

Professori Keijo Korhonen on todennut: ”Suomen politiikka on kuin hoidokkien johtama mielisairaala.”
 

Hiihtoliittohan on mukana näissäkin eduskuntavaaleissa, ainakin Lapin vaalipiirissä: Äänestäjien luottamuksen tökerö hyväksikäyttö

Nämä ehdokkaat tunnustaneet tehneensä rikoksen

Katso ILTALEHDEN kyselyn tulos: http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011032013403339_vl.shtml

”Satakunta Iltalehden vaalikoneeseen vastannutta kansanedustajaehdokasta myöntää rikkoneensa lakia ja saaneensa siitä rangaistuksen.

Iltalehden nuorten vaalikoneessa ehdokkaille esitettiin väittämä ”minut on tuomittu rikoksesta”, johon he voivat vastata myöntävästi tai kieltävästi vastaustaan painottaen.

Useat ehdokkaat ovat olleet korostetun rehellisiä ja tulkinneet kysymyksen kattavan myös ylinopeussakot. Arkipäiväisistä liikennerikkeistä poliisin kirjoittamat rahalliset rangaistukset ovatkin merkittävin yksittäinen ryhmä edustajien rötösskaalassa. Joukossa on myös tappelunujakoita, aseistakieltäytymistä ja rattijuopumuksia.” Iltalehti uutisoi.

Äänestäjien luottamuksen hyväksikäytöstä?

Missä on kansanedustajaehdokkaan moraalin raja äänestäjien luottamuksen hyväksikäytössä?
 
Kun Euroopan oikeusturvan keskusliitto EOK ry:n toiminnanjohtaja jakaa vallilehtenään 60 000 kappaleen painoksen koko Lapin vaalipiirin alueella, muidenkin kuin EOK:n jäsenten taholta on oikeutettua kysyä: Mista rahat?
 
Vielä kun väistyvän eduskunnan vaalirahasotkujen peräaallot pieksävät äänestäjien mieliä, uuteen eduskuntaan pyrkivien ehdokkaiden taustoista kumpuaa julkisuuteen paljastuksia. Kansanedustajaehfokkaat ovat vapaaehtoisesti asettumassa julkisuuden seulaan, joka aivan varmasti on näissä vaaleissa entistään armottomampi.
 
Keskustelua
Lapin Kansan verkkolehdessä 23.3.2011

 
ILTALEHDEN keskustelupalstalla käydään debattia:
 
Vakuutuspetos ja useita vesiliikennerikoksia, joista saanut tuomion. Jarmo Juntunen on tuomittu myös poliisin salakuuntelusta. Juntunen ei kertonut totuutta, kun häneltä kysyttiin onko tuomittu rikoksesta. Jarmo Juntunen, miksi salaat rikokset joihin olet syyllistynyt ja joista olet tuomittu?
 
Juntusen tuomioista saa tiedot Lapin käräjäoikeuden kansliasta
 
Rovaniemen kanslia
Oikeustalo, Valtakatu 17
96200 ROVANIEMI
Puhelin 0100 86330 (vaihde)
Faksi 010 365 0129

Luonnonnäytelmä kesämökin ryytimaassa

Promerit.netin logoksi on uusittu symbolikuva huuhkajasta. Samalle viikolle kun logo otettiin käyttöön on osunut hassu sattuma.

 
Huuhkajan hyökkäys
 
Kesätorpan naapuri soitti ja kertoi nähneensä kun mummon mökkimme (kesäkuvassa) ryytimaassa huuhkaja oli hyökännyt jäniksen (rusakon) kimppuun ja tappanut sen siinä paikalla.
 
Mutta ilmeisesti huuhkaja ei kyennyt viemään sitä mukanaan kun ”saaliinjaolle” oli tullut kaksi supikoiraa ja veivät jäniksen mökin alle, joka on kivijalan päälle rakennettu hirsimökki – siis talon alla on tyhjää tilaa supikoirienkin asustella.
 
Eipä silti huuhkajan operaatio oli ikäänkuin suotavaa, koska jänikset ovat jyrsineet joka talvi omena-, luumu- ja kirsikkapuiden runkoja.
 
Talviaikaan mökin pihapiirissä on ollut paksu lumihanki ja ihmisjäljistä rikkumaton rauha.
 
Naapureilta on tullut kyselyjä siitä, että antaisinko luvan usuttaa koira pyydystämään supikoirat mökin alta, kun kotikissoja on kadonnut.
 
Tässä valokuvassa supikoirien käyttämä polku mökin alle:
Varsinaisen taistelutantereen oli lumisade peittänyt. Pihalla on paksusti lunta joka askelmalla upposin yli polvien.
Naapuri kertoi supikoirien tappaneen kyläläisten ruokkimat peltopyyt.
 
Pihapiirissä olevan maakellarin välikaton alle vievä aukko oli ollut ahkerassa käytössä.
 
Supikoirat kohtasivat tuomionsa viikonvaihteessa parinsadan metrin päässä olevan ladon alta.
 
Huuhkaja oli syönyt jänikseltä pään, eli jäniksen aivot ovat kuulemma sen herkkua.

Tyhmä Suomen kansa, katkoo kahleitansa?

HELSINGIN SANOMIEN KYSELYSSÄ SURKEA TULOS: VAIN KOLMANNES KANSASTA TUNTEE HALLITUSPUOLUEET

Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämästä tutkimuksesta ilmenee, että vain vajaa kolmannes suomalaisista osaa luetella hallituspuolueet oikein. Yhtä suuri osa kansalaisista myös luulee, että SDP on mukana hallituksessa.

Hallituksessa istuvat parhaillaan keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP. Oppositiossa ovat SDP, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset.

Hallitustietämys on hakusessa etenkin nuorilla, työväestöllä sekä perussuomalaisten kannattajilla. Puolet alle 25-vuotiaista luulee, että vihreät ei ole hallituksessa. Vasemmistoliiton kannattajista taas liki puolet uskoo, että SDP on hallituspuolue. Tästä on varma myös reilu neljännes SDP:n omista kannattajista.

Parhaiten hallituksesta ovat perillä ylemmät toimihenkilöt.

– Luvuista voi vetää johtopäätöksen, että viime vuosikymmeninä paljon pyöritelty keskustelu puolueiden erojen hiipumisesta on tullut lihaksi, arvioi politiikan tutkija ja tietokirjailija Tommi Uschanov lehdessä.

TNS Gallup Oy haastatteli tuhatta ihmistä 11.-16. maaliskuuta. Tulosten virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Lähde: Helsingin Sanomat

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011032113405729_uu.shtml?utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=uutiskirje

Nuoruusmuistoja rahvaan tasolta

Aurinkoisia päiviä ajatellen parvekkeellamme on aurinkotuoli, jonka olen nimennyt “Bermudaksi”. Tänään 20. maaliskuuta 2011 loikoilin lämmössä, kuulokkeissa soivat Olavi Virran Hopeinen kuu –CD:n iskelmät yli 50-vuden takaa ajalta jolloin itse kiertelin pienen yhtyeen jäsenyydessä tanssipaikkoja.

On sattunut tapauksia kun olen viettänyt ”siestaani” siellä, joku tuttavista on soittanut ja Marjatta on ilmoittanut, että ”ukko on ”Bermudalla”. No, hetken hämmennyksen jälkeen toki olen löytynyt ihan kotonurkista…

Toisaalta lieneekö asiallista rahvaan tasolta muistella elämänvaiheitaan julkisesti? Mutta miksi niitä pitäisi piilottaa. Elettiinhän sitä ennenkin.

Mutta yli 70 vuotta elämänkaartani on osunut historian aikajaksoissa suurten tapahtuminen näkijän ja kokemusten osiin. Surullista on, että silloisesta kaveri- ja tuttavapiiristäni niin kovin monta on jo poistunut “väestölaskennasta”, onhan sentään valokuvia ja muita mielenkuvia niiltä ajoilta ja lisää näyttää muistuvan mieleen.

Käynti rajalla
Yleispätevästi en ole ollut mitenkään herkkä ns. kohtalon merkkien tunnistamiselle. Toki niitä (käännekohtia) löytyy elonpäivieni joukosta. Kun keväällä 2007 todettiin syöpä. Siitä päivästä alkoi lähtölaskenta, jota kesti kuusi viikkoa.

Kesäkuun 1. päivänä 2007 leikkauksen jälkeisessä kipulääkityksessä kun suljin silmäni huoneen seinät muuttuivat värikuvioiksi ja kun avasin silmät maisema oli se tavallinen sairaalan vuodeosasto valkoisin seinin. Tarkoitan sitä, että tajusin olevani raadollisesti elossa. Ja kun perheen lastenlapsista pienimmäisetkin kävivät tervehtimässä sairaalassa, uskottelin itselläni olevan tarvetta vielä ja tehtävää. Kieltämättä vaarilla on ollut monenmoista kysyntää.

Tässä lyhyesti miksi ylläpidän verkkolehteä ja -kirjakauppaa, kertoakseni mitä tarkoittavat muistot, tämä hetki ja tulevaisuus yhtälönä. Tiedän sen että vain harvoja se yhtälö kiinnostaa. Enemmistö kansalaisista elää unessa. Tuudittautuen viihteen luomaan maailmakuvaan, unohtaen ettei kukaan ole yksinäinen saari ihmiskunnan valtameressä..

Tässä osio elämäntarinastani: Kuunsilta, aikaan kun kurjet huutavat.

Latomeren pitäjästä olen ollut pois yli viisikymmentä vuotta. Toisaalta vuosien varrella käyntieni yhteydessä, sukulaisia tapaamassa, tunne ”ulkopuolisuudesta” on voimistunut kerta kerralta; maisemat muuttuvat, tiet kulkevat eri paikoissa eksymiseen asti, aikuiset ovat aina vain nuorempaa sukupolvea. Henkistä yhteyttä on vain ikään kuin kutistuvan ”pihapiirimuistin” verran. Itse tuntee katoavansa menneiden joukkioon. Kuulumisten piirissä ovat enää kysymyksinä poismenneet tuttavat ja kadonnut miljöö.

Matkalla marraskuussa 2008 Latomeren pitäjästä Aurajoen kaupunkiin Marjatta tapansa mukaan luki kirjaa, joten minulle jäi runsaasti aikaa antaa muistojen palata ajanvirrassa niihin hetkiin ja valintoihin jotka koulukavereiden kanssa jutellessa päivittyivät eläviksi muisti- ja mielenkuviksi.

Viitasaaren paikkeilla radiosta tuli entisten nuorten sävelradio-lähetys; Olavi Virta lauloi ”Hopeisen kuun”. Merkillisellä tavalla iskelmän sanat satuttivat eri lailla mitä aiemmin. Tosin tähän iskelmään liittyy elämäni niissä vuosissa kun ”mahla vielä virtasi suonissa” pari valintaa, jotka vaikuttivat vahvasti käännekohtina elämässäni.

Kuvan CD-disketissä on mielestäni 1950-luvun tunnelmallisin ja koskettavin kokoelma Olavi Virran tuotannosta. Nämä iskelmät olivat niitä ”hittejä” joita maaseudun levytansseissa pääosin soitettiin..

HOPEINEN KUU (G. Malgoni – Suom. Rauni Kouta)
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa,
ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan, sinua armain,
kuu kulkee pilven taakse taas on meri harmain.
Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo,
toinen vienyt sinut lie nyt.
Hopeinen kuu luo, merelle siltaa.

”Hopeiseen kuuhun” liittyy Sievin Järvikylän nuorisoseuran iltamista haikea muisto saattomatkasta sen syksyn elokuussa kun lokakuussa koitti sotaväkeen lähtö. ”Hopeisen kuun” tanssissa kysyin pääsystä saatolle. Siihen aikaan jos viimeiseen tanssiin, eli kiitosvalssin tyttö haki, se oli merkki saatolle pääsystä. Näin kävi.

Laimin heleä nuoruus ja lämpimän syyskesäyön keskustelumme – molempien tulevaisuuden suunnitelmista, pois jonnekkin muualle on lähdettävä oli aiheena kunnes kimppakyyti tuli. Laimi jäi, elokesän luonnonkukista keräämäni kukkanippu kädessään siihen kotiportilleen – kiinnittyi muistoihini näihin päiviin asti mielenkuvaksi piirtyneenä: ”Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt..”

Vielä nytkin elokuun myöhäisillassa, kun kevyt usva leijuu maisemassa, kypsän luonnon ääriviivat piirtyvät ja viipyvät yksityiskohtien uinuessa hämärän tyynessä taustassa.. ”ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa”.. Ei koskaan.


Sotilasmuistioon olin piirtänyt kasvokuvan tytöstä,

jolla oli vaalea pitkä, latvoistaan kihartuva tukka. Ilmeisesti sielun mallina oli Laimi.

Unikuva Laimista on nuoruuden rajakohdasta, jossa kaksi, isänsä sodassa menettänyttä, aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta uskoutuivat toisilleen tulevaisuutensa suunnitelmista; minulle utuisen kesäyön tunnelma on kai ollut vastapaino sota-ajan painajaisille, ja irtautumista ahdistavista pelkotiloista, joita lapsena ei itse pystynyt käsittelemään järkeen käyvällä tavalla.

Hämmästyin myös muistojen virtaa ”Hopeinen kuu” -tarinasta… Olen Silja Linen musiikkiputiikista ostanut saman nimisen CD-disketin… Kokoelman iskelmät tuovat mieleen myös armeijan aikaa.

Paloaukean aliupseerikoulussa viestilinjan oppilailla oli vapaaehtoinen tehtävä koulun ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta ”studiosta” soittaa keskusradioon levyjä iltaisin ja viikonloppuisin tiettynä aikoina. Vietin siellä monta iltaa ja vuoroja viikonloppuisin.

Ja melkein joka ilta ”lusperin studiossa” soitin Olavi Virran ”Babettin” ja Glenn Millerin kappaleita… mm. ”Kuutamoserenaadi”. Paul Anka oli poikien toivelistalla. Olen hankkinut kokoelman tuon ajan savikiekkoja sekä uusiotallenteita vanhasta iskelmämusiikista CD-disketeillä.

Eniten “lusperin studiossa” soitin Veikko Tuomen ”Silmät ikkunassa”; joka palauttaa toisen muiston joululomalta 1957-58 uudenvuodenvaihteen kohtaamisesta latomeren pitäjän Tuiskulan urheilutalolla, ilotulitusrakettien paukkuessa…

Otin yllätyshteyden 50-vuoden taakse puhelinkeskustelussa.. jonka seurauksena kirjeeni hänelle muisteluista pvm. 16. maaliskuuta 2009

Nyt kun piilossa olleet tapahtumat ja asiat palaavat mieleen ja minua on yllytetty kirjaamaan niitä ylös; siinä tilanteessa kun vielä sormet näppäimillä pelaava. Nähtäväksi jää saanko aikaan niitä kirjaksi asti?

Oikeastaan tämä kirje on rakkauden tunnustus 50-vuoden takaa… Olin joulu- ja Uudenvuoden lomalla sotaväesta. Kysyin puhelinkeskustelussa Sinulta, muistatko uudenvuoden vaihdetta 1957-58 Tuiskulan urheilutalolla. Osuimme tanssille kun vuosi vaihtui ja ulkona alkoi ilotulitus. Sinä kapsahdit kaulaan ja suutelit…!

Muistan elävästi miten Sinusta oli kehittynyt kaunis nuori nainen. Sinulla oli lyhyt tukka, joka sopi kasvosi piirteisiin niin, että kipeää teki. Olenhan tuntenut Sinut ihan alaluokilta asti.. asuimme samassa pihapiirissä monta vuotta, ennen kuin katosit kirkonkylälle.

Junamatkalla lomalta kohti itää mietin miksi en kysynyt Sinua kirjeenvaihtoon kanssani. Toisaalta elämäni oli tuossa vaiheessa murroksessa, tiedossani ja edessäni oli ainakin aliupseerikoulu ja mahdollisesti reserviupseerikoulu. Meille annettiin ymmärtää, että on mahdollista saada virka armeijasta; elettiinhän melkoista työttömyyden aikaa. Virkoja olisi ollut Ylämyllyllä ja Oulussa. No, tässä ollaan. Tein valintoja joista ei ole palautusoikeutta.

Toivottavasti et pahastu jos sanon, että olet ollut ”kasvot ikkunassa” (Veikko Tuomen savikiekolla) monissa kuoppaisissa vaiheissa elämäni varrella, kun olen joutunut kaivamaan pinnalle herkemmän sisimpäni ja unikuvani itsetuntoni kursimisessa. Minuthan on ay-asiamiestehtäviä varten koulutettu kestämään koviakin paineita.

Kiitos siitä mitä et itse tiedä olleesi .. voimaksi .. elämässäni.

Kaikella tavalla ystävällisin terveisin

Promerit.net verkkokaupan esittelyssä

Marjatta Kannuksen LOTTOVOITTO kertoo Turkuun sijoitettuna miten Suomessa elettiin perhetasolla nousuhuumaa ja lamalaskua.

Tilaa…

Lottovoitto …
* E-kirjana
Heti luettavaksi tietokoneella, tabletilla tai kännykässä heti luettavaksi Adobe Digital Editions -ohjelmalla. Hinta 9.90€

* Painotuotteena verkkokaupasta Hinta 16,90€ + rahti

LUKU 1, osio

Polkupyörän lyhty heijasti vaappuvan valopisterivin hiekkaisen asfaltin pintaan, kun vastatuuli pakotti pyöräilevän naisen ponnistamaan voimansa äärimmilleen. Syksyinen sade vihmoi säälimättä sadeviitan peittämiä hartioita ja viitan reunasta tippuva kylmä vesi kasteli pikkuhiljaa farkkujen lahkeet polvesta alaspäin jääkylmiksi kalikoiksi, joita vasten sukkahousut kastuivat hetkessä. Myös kengät alkoivat tuntua epämiellyttävän märiltä.

Sadeviitan hupun alta oli karannut muutama hiussuortuva. Ne kasautuivat litimärkinä pyöräilijän silmille. Aina kun pyörän vauhti hidastui, himmeni lyhdyn valo lähes kokonaan ja ylittäessään katuja nainen käänsi epätoivoisena koko vartalonsa, muuten viitan huppu hankalana esti näkyvyyden.

Jo töistä lähtiessään hän oli ollut myöhässä. Naapuriosaston nuori sijaislaitosapulainen oli tullut häntä vastaan sievässä kirkkaassa sadepuvussaan ja huikannut mennessään:
– Ulkona sataa!
– Niin tietysti, manasi Marketta mielessään.

Hän oli pukenut vastentahtoisesti sadeviitan ylleen. Se oli kankea ja hankala vaikka suojasikin ylävartaloa. Ulos tullessaan hän huomasi satavan tosi rankasti, lisäksi puhalsi puuskittainen vastatuuli, niin että muutaman kilometrin kotimatka tuntui puolta pidemmältä.

Kun Marketta lopulta seisoi huojuvin jaloin pyöräkellarin edessä kotipihallaan, oli matkaan kulunut lähes puoli tuntia. Tuskastuneena hän oli huitaissut hupun alas ja tunsi nyt hikipisaroiden lisäksi sadepisaroiden lirisevän jääkylmänä niskastaan alas selkään. Työlästyneenä survomisesta hän sai viimein ajokkinsa tupaten täynnä olevaan pyörävarastoon ja laahusti hissin luo rättiväsyneenä.

– Tietysti pitäisi kävellä portaita pitkin toiseen kerrokseen kunnon takia, mutta nyt kyllä menen hissillä, hän uhitteli mielessään.

Kotona keittiön pöydällä oli päivän postin lisäksi muutamia likaisia lautasia ja leivän kannikka ja banaanin kuoret ja sanomalehden kulmasta repäisty lappu, jossa luki:” Mentiin leffaan. Sinua on joku kysynyt puhelimessa parikin kertaa.”

Marketta kasasi likaiset astiat pesualtaaseen ja pyyhki pöydän. Hän laittoi teevettä kiehumaan. Teki itselleen pari voileipää. Käytyään suihkussa hän istuutui olohuoneessa nojatuoliin television eteen, iltapala tarjottimella ulottuvillaan.

Uutiset olivat jo ehtineet mennä, seuraavana olisi urheiluruutu. Hän näpräili rauhattomana television kaukosäätimen nappuloita koettaen löytää jotain mukavaa katsottavaa. Ei vain löytynyt mieleistä ohjelmaa, joten hän sulki television.

Syötyään hän pesi astiat ja järjesteli hiukan keittiötä ja kasteli kukkaset. Askareita tehdessään hän kuitenkin koko ajan pohti poissa olevia neljäntoista ikäisiä kaksosiaan, Ismoa ja Heliä, kysymykset kaihersivat hänen mielessään, missä, kenen kanssa, mitä tekemässä?

Näin kävi usein viikonloppuisin, jos hän oli iltavuorossa töissä. Lapset lähtivät ulos, ja hän joutui pohtimaan ja odottelemaan, kunnes he useimmiten vasta yömyöhällä kotiutuivat.

Töistäkään ei aina päässyt lähtemään kotiin varsinaisen vuoron loputtua. Tänäkin iltana oli Rissasen mummu vahingossa

Talouskeskustelua käydään liian pinnallisesti

Terveisin Jaakko Kontinen:

Olin kuulemassa maanantaina Pieksämäellä Pauli Vahteran vankkaa esitelmää.

Minäkin ihmettelin, miksi tuijotetaan siihen bruttokansantuotteeseen joka koostuu suurelta osin inflaatiolla ja veroilla paisutetusta taloudesta julkisen taloudenkin pitäjiltä ne lisäarvoa tuovat teoriat ja käytäntö.

Taloustiedot on hakusessa tai jopa hukassa , kuten Timo Soinin ehdotuksen saama julkinen palaute osoittaa. On jopa esitetty, että eläkeyhtiöiden sijoitukset alentavat eläkkeitä! Eihän se niin voi mennä, kun eläkeyhtiö lainaa työnantajalle takaisin tai tekee sijoituksen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin pääperaate on se , että rahat maksetaan korkoineen takaisin.!

Jopa pankkitakaus vaaditaan, ainakin näin oli ennen pienrittäjien kohdalla jos takaisinlainausta käyttää. En tiedä mikä on suur- ja pörssiyhtiöiden kohdalla käytäntö ja tilanne nykyään.

Kyllä talouskeskustelua käydään aivan liian pinnallisesti.

Olen täysin samaa mieltä Vahteran kanssa, ettei veronkorotuksilla pelasteta Suomen kansantaloutta, se vie yhä syvemmälle suohon.

On valtava määrä ihmisiä jotka jo nyt joutuvat tinkimään pakollisestakin kulutuksesta, ja mitä seuraakaan jos ja kun ALV muiden veronkorotusten lisäksi nostetaan 25 :%n Siihen päälle inflaatio joka on ryöstäytymässä käsistä. Sen voi jokainen huomata kaupassa köydessään.

Kahden suuren ketju tahkoaa rahaa yötä päivää ja sijoittaa ulkomaille kuten esim. SOK avaamalla Pietariin hotelleja jne. Kotimaan kuluttajille, jotka pääoman panee ostoillaan liikkeelle ei alennuksia heru. Bonukset lisätään hintoihin.

Kannattaa valistuneen kansalaisen tilata Pauli Vahteran kirja : YRITTÄMINEN on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä.

Tilaukset sivuilta www.paulivahtera.fi

Eläköön demokratia

Sami Hantula .. Muistinmenetyksiä, muunneltuja totuuksia ja muita poliittisia päästöjä

ovh 16 €

Verkkokaupasta

”Vuosituhannen alkupuolella toimin Itse valtiaiden käsikirjoittajana ja ryhdyin keräämään suomalaisten poliitikkojen lausuntoja: kummallisia heittoja, lipsahduksia ja liiankin suoraan sanottuja ideologisia töräytyksiä. Pinosin lehtileikkeitä vuosikaudet keittiön nurkkaan ajatuksenani, että teen niistä joskus lyhytelokuvan. Elokuva ei koskaan valmistunut, mutta sen sijaan valmistui tämä kirja.”

Eläköön demokratia! -kirjan herkkupalat tarjoavat ainutlaatuisen väylän poliitikkojen päähän, jonnekin touhukkuuden, välittämisen, piittaamattomuuden ja narsismin epämääräisille katvealueille. Tahattomasti ja tahallisesti hauskojen heittojen lisäksi kirja sisältää hiusmurtumia, joista tihkuu itsekkyyttä, ajattelemattomuutta ja suoranaista korruptiota. Näistä aineksista muodostuu suomalaisten yhteiskuntavaikuttajien moniulotteinen muotokuva.

Lue tai nauti.
Sami Hantula (s. 1976) on helsinkiläinen käsikirjoittaja, lyhytelokuvaohjaaja ja arkistoavustaja. Hän on toiminut käsikirjoittajana muun muassa tv-ohjelmissa Itse valtiaat, Saunavuoro ja Lauantaiviihde.

ISBN: 978-951-796-715-0 .. Asu: Nidottu

Kuvitus Jarkko Vehniäinen

Koivisto valehteli Arto Nybergin ohjelmassa!

YLEN uutisten mukaan Arto Nybergin vieraana ollut presidentti kertoi harkituin sanankääntein…

Koivisto uskoo presidentin aseman säilyvän jatkossakin

Presidentti Mauno Koivisto toivoo presidentin säilyttävän merkittävän aseman myös vastaisuudessa. TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa vieraillut Koivisto katsoo, että suora vaalitapa tukee presidentin asemaa.

Koiviston mielestä presidentillä tulee kuitenkin säilymään merkittävä rooli, koska hänet valitaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti Koivisto sanoi, että viime vuosina tapahtunut vallan siirtäminen eduskunnalle on periaatteessa hyvä asia.

– Tietysti se aina on vähän niin kuin veteen piirretty viiva, se mikä on eduskunnan ja mikä on presidentin valta. Mutta kun meillä oli vahva kansan kannatus suoraan presidentin vaaliin. Gallupeissa sanottiin, että kansa haluaa suoraan valitun presidentin, niin on vähän vaikea ajatella, että eduskunta panisi virattomaksi kansan valitseman presidentin, presidentti Koivisto miettii harkituin sanankääntein.
Lähde Ylen uutiset

* * *
Kommentit uutiseen:

Tarkoituksella harkitut väärät sanat ovat valehtelua.

Presidentiksi tultuaa Koivisto markkinoi itseään vallan parlamentarisoijana.

Mutta ensiksi ulkopolitiikasta HM 33 §:n mukaan määrännyt Koivisto nappasi eduskunnalta vallan poikkeuslailla jo 17.1.1992 itselleen ja Ahon hallitukselle.

Tämä eurooppalaiseen parlamentarismiin siirtyminen oli ulkopolitiikkaa!

Lopullisen eduskunnan vallan Koivisto ”määräsi” karsittavaksi 10.12.1993. Samalla lakiesityksellä meni myös presidentin valta.
Silti Koivisto ei presidenttikautensa viimekuukausina malttanut olla käskyttämättä Ahon hallitusta petoksella tehtyyn EU-liittymissopimukseen.

Koivisto itse on allkirjoittanut lain, jolla presidentin valta karsittiin. Kts. aiheesta laajemmin”

pro merit arvojen puolesta