|
-----Alkuperäinen
viesti-----
Lähettäjä: Kalevi Kannus
Lähetetty: 12. marraskuuta 2008 12:24
Vastaanottaja: intlaw-institute@helsinki.fi
Kopio: juha.rainne@helsinki.fi
Aihe: Kommentointia NATO-
"mausteista"
Juha Rainne, tutkija
Erik Castren-instituutti
Helsingin yliopisto
Ns NATO-selvitys
" Legal Implications
of NATO Membership, Focus
on Finland and Five Allied
States"
, saamani tiedon mukaan täyttää sumutuksen tunnusmerkit.
* Esimerkiksi
päätöksentekijöistä (kansanedustajat) kuinka moni hallitsee
englanninkieltä niin että ymmärtää lukemansa?
* EU-Suomenkin virallinen
kieli kansalaisten tasolla on suomenkieli, vai eikö?
* Erityisesti kiinnostaa, onko
kirjasta saatavissa suomenkielinen versio?
Viisautta on tunnustaa tosiasiat, J.K.
Paasikivi
- - -
UUSISUOMI.FI:n uutisotsikkoon
kommentointina, etteikö olisi erittäin tarpeellista muistella vanhoja
mausteita enne n kuin ryhdytään uusiin julistuksiin?
Viite:
-----Alkuperäinen
viesti-----
Lähettäjä: Ilkka Saraviita [mailto:ilkka.saraviita@xxxx]
Lähetetty: 6. heinäkuuta 2007 10:51
Vastaanottaja: Kalevi Kannus
Valtiosopimuksen (pariisin
rauhansopimus 1947) arvo ja merkitys
../..
NATO-jäsenyyttä ei voi suoraan sanoa ko. sopimuksen
vastaiseksi vaan kysymys on tulkinnoista. Jos Venäjän federaatio katsoo,
että sopimuksen tavoiteartiklat kieltävät toisen sopimuspuolen turvallisuutta
uhkaavat toimet ja jos se tulkitsee NATO-sopimuksen
tällaiseksi, jäsenyys muuttuu ongelmalliseksi.
(5.7.2007) Venäjän ulkoministeri Lavrov ilmoitti NATO:n laajentumisen uhaksi turvallisuudelleen
korostaen toisaalta, että jäsenyysratkaisu on Suomen sisäinen asia - kuten se
kansainvälisoikeudellisesti onkin. Samalla kuitenkin ilmoitus pitää sisällään
sen, että Suomen tulee omaa ratkaisuaan tehdessään arvioida myös olemassa
olevat kansainväliset sitoumuksensa, myös Ahvenanmaan ja Venäjän välisen
neutraliteettisopimuksen kannalta, johon seikkaan ei toistaiseksi ole
puututtu.
Pariisin rauhansopimus on oma ongelmansa, johon en puuttunut. Voidaan
panna merkille, että Suomi Koiviston aikana julisti
vain sen sotavoimarajoitukset tehottomiksi muuttuneissa oloissa, ei
muita osia. Näin siis Pariisin sopimuksen
muiden osien voimassaolo sai ikään kuin lisävahvistuksen.
../..
Terveisin
Ilkka Saraviita
- - -
Professori Saraviidan sanoja lainaten, ”Voidaan
panna merkille, että Suomi Koiviston aikana julisti
vain sen sotavoimarajoitukset tehottomiksi muuttuneissa
oloissa, ei muita osia. Näin siis Pariisin sopimuksen
muiden osien voimassaolo sai ikään kuin lisävahvistuksen.”
Toisin sanoen tasavallan presidentti on JULISTANUT tahtomiaan osia ”tehottomiksi”;
purkamiseen hänellä ei ole ollut toimivaltaa ja kun Venäjä ja
allekirjoittajavaltiot ovat ”katsoneet” Koiviston puuhastelua ”läpi sormien”,
ehkäpä antamalla Suomen ulkopolitiikan johdon juosta omaan ansaan
asiassa.
Joka tapauksessa JULISTUS on ollut
”oikeusvoimainen” vain Koiviston valtakauden ajan, jos silloinkaan,
aivan samalla vertailulla kuin oli Ryti – Ribbentrop
sopimus aikoinaan, joka ei sitonut tasavallan presidenttinä enää Mannerheimia
ja saksalaiset ajettiin maasta..
Suomen eduskunta ei ole käsitellyt Pariisin
rauhansopimuksen ”tehottomaksi” saattamista millään tavalla;
päätösasiakirjoja ei ole löytynyt. Sitä vastoin oikeusministeriöstä on
saatavissa luettelo voimassa olevista valtiosopimuksista..
Suomessa ulkopolitiikan johdolla ja medialla on mahdollisuus,
oikeastaan velvollisuus JULISTAA tosiasiat mm.
itänaapurihistoriasta. Tietenkään ei ole ehkä Alexander Stubbinkaan
kovin suuri VIKA, jos ns. virallinen historiankirjoitus ja –opetus
ovat perustuneet salaamiseen, peittelyyn ja valehteluun ja sama
meno näyttää jatkuvan?
Mikään asia ei ole lopullisesti
ratkaistu ennen kuin se on oikein ratkaistu - Abraham Lincoln.
Kts. http://www.promerit.net/erikoistehtava.htm
Suomen Turku 12.11.2008
Kalevi Kannus
|