Suomi myrskyn silmässä II osan Luku 9.  39 liuskaa

 

 

Saksa iskee- ”Barbarossa – Dortmund ” – Mannerheimin ja Rytin kirje Churchillille. ( 90 )

                                                                                                                                       

 

Saksan sodanjohdon Suomen päämajaan yhteysupseeriksi asettama kenraali  W.Erfurth  saapui Yleisesikuntaan  21.6.1941 puolen päivän aikaan. Hänellä oli ilmoitettavana Heinrichsille juuri Saksan päämajasta saamansa vain kaksi sanaa  ( ” Barbarossa / Dortmund ” sisältäneen salasähkeen merkitys ; Saksan  hyökkäys Neuvostoliittoon  alkaisi seuraavana aamuna.

Mannerheimin poissa ollessa otti tämän ilmoituksen vastaan kenraali ja Yleisesikunnan päällikkö Erik  Heinrichs. Hänen reaktiostaan kirjoittaa kenraali Erfurth päiväkirjamerkinnässään, -Hän ( so. Heinrichs )oli silminnähtävästi yllättynyt (” verblufft” ) Nähtävästi hän ei ollut kuitenkaan täydellä luottamuksella uskonut  ”Barbarossan ” toteuttamiseen.. Kun Heinrichs oli tyyntynyt, puristi hän kättäni ja sanoi ; - ” Historiallinen hetki, kunpa kaikki menisi hyvin  ( 91 )

Hitlerin oli jälleen ollut pakko yllättää.!

 

Suomen armeijan mobilisaatio oli vielä kesken. Jo samana iltana antoi marsalkka Mannerheim käskyn Ahvenanmaan miehittämisestä ja Hangon venäläistukikohdan varmistamisesta, Suomalaiset joukot siirtyivät Ahvenanmaalle jo seuraavana yönä.

Saksan armeijan päähyökkäys on alkanut saman aamuyön ( 22.6. 1941 ) aamuyön tunteina Hitler yllättää nyt myös poliittisesti ,sillä myöhemmin aamulla lukemassaan hyökkäysjulistuksessa hän antaa kuvan Suomen  osallistumisesta hyökkäykseen Saksan liittolaisena ( ” im Bunde ” )  Tämä saa Rytin ja Mannerheimin reagoimaan nopeasti ,sillä mistään liitostahan ei ollut kysymys.

Asia oli Suomen kannalta varsin kiusallinen ja siksi ulkoministeriömme saa tehtäväkseen tiedon  dementoimisen lähetystöjemme kautta eri puolilla maailmaa. Länsivaltojen kannanottoja ja luottamusta Suomen perinteiseen puolueettomuuteen pitivät Ryti ja Mannerheim näissäkin olosuhteissa tärkeinä. Tämä koski ennen kaikkea Yhdysvaltoja, Englantia ja Neuvostoliittoa sekä Ruotsia.

Hitleriltä ei suinkaan jäänyt huomaamatta kuinka mustasukkaisesti suomalaiset  varjelivat  kuvaansa  puolueettomuudestaan samalla kun Saksa oli aloittanut ratkaisevan kamppailun koko olemassaolostaan.

Jo näin ensi hetkestä alkaen ( 22.-24.6.1941 ) muodostuu tilanteesta marsalkkamme ohjeistamana varsin hämmentävä. Suomelle ei tunnu löytyvän lainkaan” paikkaa” sotijapuolten riveissä. Molotov kyselee Moskovassa Suomen asennetta lähettiläs Hynniseltä , joka lupaa selvittää asiaa. Tietoyhteys kuitenkin, - venäläiseen tapaan,  - katkaistaan ennen kuin vastausta voitiin antaa.

Hitler puolestaan seuraa syntynyttä tilannetta tarkoin ja jo varsin epäluuloisena. Presidentti Ryti joutuukin varsin pian selvittelemään hänelle Suomen asennetta suhtautumisessaan Saksan ja Neuvostoliiton väliseen sotaan. Saksan sodanjohdon aikataulu Suomen armeijan sotatoimien käynnistämisestä edellytti, että joukkomme olisivat hyökkäysvalmiina 28.6.1941 alkaen , mutta aloittaisivat vastatoimensa heti, mikäli puna-armeija aloittaisi hyökkäyksellisiä toimia suomalaisia  vastaan. Näin oli tapahtunut, mutta Mannerheim katsoi tässä vaiheessa puna-armeijan tulitus – ja tiedustelutoimien toistaiseksi merkitsevän ainoastaan sen joukkojen vetäytymisen suojaamista.. Marsalkka valvoi tiukasti , ettei Suomen puolelta suoritettaisi mitään sellaisia sotilaallisia toimia, joiden voitaisiin katsoa olevan ristiriidassa  hänen ja Stalinin välisen salaisen sopimuksen suhteen.

 

 

 

Huomautus.

 

Tässä yhteydessä on syytä korostaa normaalin salaisen t i e d u s t e l u n merkitystä ,  jota armeijat  ja  valtioiden  poliittiset johto-organisaatiot suorittavat jatkuvasti pysyäkseen selvillä vastapuolen aikomuksista. Suomen armeija oli Talvisodan ajoista lähtien kehittänyt tehokkaan oman tiedustelu järjestelmän eversti Lars Melanderin johdolla alaisinaan everstiluutnantit Yrjö Pöyhönen ja Arvo Kärkkäinen. Ylipäällikkö Mannerheim halusi kuitenkin tehostaa ja laajentaa Päämajan  tiedustelun toimintaa kutsumalla  vuoden 1942 alussa  eversti Aladar Paasosen tiedustelupäällikökseen.

Hänen johdollaan  Päämajan  tiedustelujaoston organisaatioon tehtiin joitakin muutoksia  erikoisesti ulkomaanosaston kodalla ,jonka toimintaa laajennettiin ja henkilöstöä lisättiin.

 Eversti Paasosen  tiedustelujaoston  kokoonpano muodostui seuraavaksi: Everstiluutnantti  Kaarlo Somerton tiedusteluosastossa oli kaksi toimistoa. Tiedustelutoimisto 1.( johtajana maj. U.Käkönen) hoiti perinteistä maa-, meri-, ja ilmavoimien tiedustelua. Tiedustelutoimisto 2. ( everstiluutnantti

R.Hallamaan johdolla hoiti radiotiedustelua. Paasosen Tiedustelujaoston alaisena toimi lisäksi sotilasasiamiehiä hoitava ulkomaanosasto. Valvontaosasto, jonka päällikkönä toimi eversti  K. Rautsuo suoritti vastavakoilua , valvoi sensuuria ja maamme kannalta tärkeiden  ulkovaltojen 

edustajien  mm. saksalaisten seurantaa.

Tiedustelujaostoon kuului myös everstiluutnantti J. Sovion  komentama seitsemänsadan henkilön  kaukopartio – osasto ErP 4. ( =  Erillinen Pataljoona 4.) Tähän osastoon kuuluvat miehet saivat monipuolisen ja kovan koulutuksen toimiakseen menestyksellä kaukana  vihollisen alueella rintamalinjojen takana  partiomatkoilla ,jotka saattoivat kestää monia viikkoja.

Erikois-radioin ( ” kyynel” ) varustettuina ne toimittivat tiedustelunsa tuloksia suoraan  Päämajan

tiedustelupalvelulle ja ylipäällikön  marsalkka Mannerheimin käyttöön.

Kenties koko sotien aikaisen tiedustelun tehokkaimmaksi  elimeksi kehitti evl.Reino Hallamaa

radiotiedustelunsa menetelmät. Tässä olivat mukana tiedemiehet, professorit, insinöörit, teknikot, kielitieteilijät jne. Suomalainen radiotiedustelu oli sodan päättyessä maailman huipputasoa kaikki suurvaltojen vastaavat tiedustelupalvelutkin huomioiden. ( ” Stella Polaris ” ! )

Päämajan tiedustelupalvelun vahvuus jatkosodan aikana oli yli tuhatkuusisataa henkeä Laskettaessa

mukaan Ilmavoimien  radiopataljoona päädytään lähes kahteentuhanteen henkilöön

 X ) Lähde : Robert Brantberg: ” Käärmeenpesä”/ Gummerus ,Jyväskylä / 2007.ss.48-50.

  

Suomalaiset Päämajan sissit suorittivat välirauhan aikanakin pienin osastoin,  jopa yksittäisten henkilöiden toimesta, (esim. yliluutnantti  Paavo Suoranta, M-ritari nro 88 ) tiedustelutoimintaa rajan takana. Nämä taitavat  sotilaat olivat tehtävissään siviiliasuisina ja tietoisina kohtalostaan  mikäli joutuisivat elävinä kiinni.

Seuraavassa pieni esimerkki.

Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon alkaessa 22.6.1941 olivat Suomen armeijan joukot vielä keskitettävinä omille rintamaosilleen ja ryhmittymässä puolustukseen. ( kartta ) Jo sodan alkamis-

päivän aamuna esitti Kajaanissa toimivan  pienen saksalaisen yhteysesikunnan päällikkö  majuri Scheller alueella toimivan ja siellä koulutusta antavan Päämajan kaukopartio osaston  ( 3./ ErP 4 ) päällikölle kapteeni P.Marttinalle , että  suomalaiset kaukopartiomiehet suorittaisivat tärkeän ja vaativan tehtävän , mihin saksalaiset sotilaat korpisodankäynnin vaatimuksiin tottumattomina eivät pystyisi. Asialla oli saksalaisten mielestä myöskin kiire. Tämä operaatio” Schiffahren ” tarkoitti laivaliikenteen estämistä välillä Vienanmeri- Äänisjärvi- Syväri - Laatokka , räjäyttämällä  Stalinin kanavan sulut Poventsassa. Saksalaiset kuljettaisivat tuhoamispartion kahdella lentokoneellaan  kohteen itäpuolella olevalle järvelle.

Kapteeni Marttinalla oli pian 16 miehen partio koottuna tehtävää suorittamaan. Päämajan lupa operaatioon kuitenkin tarvittaisiin, joten Marttina soittaa Mikkeliin, jolloin puhelimeen saapuu itse marsalkka, joka jo oli tietoinen saksalaisten ehdotuksesta. Marski on erittäin ärtynyt ja ”jyrisee ”, etteivät saksalaiset saa puuttua millään tavalla hänen joukkojensa tehtäviin. Hän ei hyväksy lainkaan moista ehdotusta. Majuri Scheller saa nyt tiedon Marttinalta marsalkan  kannasta. Hän  kuitenkin painaa päälle asiassa  ja uskoo sen vielä järjestyvän  Pian hän ilmoittaakin  Marttinalle  asian olevan kunnossa ja valittavana kaksi vaihtoehtoa, a) partio pukeutuu saksalaisiin asepukuihin ja kaikkien  partion tst-välineiden on oltava saksalaisia, tai b) partiolla on siviili asut ja saksalaiset aseet. Marttina on tullut nyt erityisen varovaiseksi ja ottaa vielä yhteyden  Mikkeliin  Puhelimeen saadaan  Kenraali Heinrichs, joka ilmoittaa marskin olevan edelleen koko retken suorittamista vastaan. Mikäli siihen kuitenkin ryhdytään marsalkan ehdoton vaatimus on :

-          Kaikki partion miehet ovat vapaaehtoisia

-          Kaikilla on siviiliasut, joista poistettu kaikki valmistusmaahan viittaava.

-          Kaikilla on saksalaiset aseet ja varusteet

-          Kaikki miesten henkilökohtainen tavara on jätettävä pois, Mikään ei saa osoittaa kansallisuutta.

Partio lähti ja laskeutui 23.6. erämaajärvelle, joka oli lähes 100 km  kohteesta itään saksalaisen lentomiehistön suunnistusvirheen vuoksi. Kohteelle Poventsan  pohjoispuolelle partio saapui

vasta 28.6. menetettyään jo sitä ennen salaperäisesti yhden upseerinsa. Sulkuportit olivat hyvin vartioidut , mutta ryömien ja uiden yrittivät  kaksi partion johtajaa panostaa sulkuja. Tämä kuitenkin

epäonnistui laivan saapuessa samaan aikaan sulkuun. Panostusta yrittäneen sissin saatua kylmässä vedessä painavan räjäytys panoksensa kanssa suonenvedon tuli hän puolikuolleena viime hetkellä toverinsa pelastamaksi vihollisen sulkuvartion jo avattua tulituksen. Palatessaan takaisin Suomeen partio menetti takaa ajettuna vielä yhden miehensä, joka kuolettavasti haavoittuneena sai viimeisen  leposijansa Karjalan korpeen. (Lähde : Onni Palaste : ” Siviilisissit Stalinin kanavalla ”/ Karisto. I981 / 1973,ss.17-23) Kuva  J-sota I  / s.189)

 

Olen tällä pienellä tapahtumalla halunnut kiinnittää lukijani huomiota syntyneessä sotilas –ja sopimuspoliittisessa tilanteessa varmuudella Mannerheimille kehittyviin vaikeuksiin. Samalla kuitenkin hänen taitoonsa menetellä sekä pienten että myös suurten ja merkittävien poliittisten sopimusten ja keskenään sotivien suurvaltojen puhtaasti sotilaalliseen voimapotentiaaliin liittyvien arviointiensa ja  päätöksiensä kanssa  siten , ettei maallemme syntyisi turhia  konflikteja. Erikoisesti tämä leimaa marsalkan toimia ja ratkaisuja koko jatkosodan ajan Saksan sodanjohdon  esittämien  ehdotusten jopa vaatimustenkin suhteen. Saksan armeijan sotilaallinen voima ja sen maallemme tuolloin toimittama välttämätön monipuolinen sotamateriaali- ja elintarvikeapu olivat tekijät , jotka marsalkan ja hänen ohjeistamanaan  myös poliittisen johtomme oli tarkoin varjeltava ja huomioitava

 

Neuvostoliitto aloittaa sotatoimet  Suomea vastaan 22.6.1941.

 

Saksan aloitettua hyökkäyksensä  keskisessä Euroopassa varhain aamulla 22.6.1941, aloittavat   neuvostojoukot  yllättäen sotatoimet myös Suomen vastaisilla rintamilla. Neuvosto- ilmavoimat pommittavat kohteita mm.Turun saaristossa, tykistö tulittaa Suomen alueita sekä itärajalla  että  Hangon tukikohdasta. Kymmenet vihollispartiot suorittavat tiedustelua pitkin itärajaa ja laukaustenvaihtoa syntyy.

Ylipäällikön käsky on kuitenkin ehdoton – tuleen ei vastata !

Seuraavien päivien aikana käy tilanne yhä vaikeammaksi. Eräillä rintamaosilla näkyy merkkejä neuvostojoukkojen hyökkäysvalmisteluista. Marsalkka halusi kuitenkin antaa kuitenkin ymmärtää nämä siten, että neuvostojoukot ennen vetäytymistään  tyhjentävät  provosoiden ammusvarastojaan.”  ( 92 )

Suomi on nyt ” veitsen terällä” !  Lähipäivät ratkaisevat millaiseksi tilanne tulee kehittymään.

Vastuu painaa raskaana Marskin harteilla. Onko hänen valitsemansa tie Suomelle oikea ? Veisikö

se maamme lopulta , sodan kerran päättyessä, edelleen itsenäisenä , vapaana maana _ rauhaan ?

 

Presidentti Ryti ja Mannerheim kirjoittavat kirjeen Churchillille 24.6.1941.

 

 

Voidakseen vakuuttautua, että Stalinin pääliittolaiset ovat tietoisia Suomen sotilaallisista pyrkimyksistä ja tavoitteista, sekä ennen kaikkea Stalinin kanssa sovituista asioista ja tämän antamasta kirjallisesta  palkkiolupauksesta, - päättävät  Ryti ja Mannerheim kirjoittaa  Churchillille tilannetta selvittävän kirjeen. Tämänkin kirjeen sisällön selvittää marsalkka tarkasti VT:lle  22.1.1950 , kotonaan Kaivopuistossa , kääntäen myös suomeksi  8.6.1941 Stalinille kirjoittamansa venäjänkielisen kirjeensä, jonka VT  11.6.1941 luovutti rajalla Värtsilässä Marskin venäläisille yhteyshenkilöille ( II-osa s.X  )   

 

Churchillille osoitetun kirjeen sisältö on seuraava:

 

Englannin pääministeri  Sir Winston Churchillille

 

Suomessa olemme tietoisia siitä, että 15. päivänä lokakuuta 1939 allekirjoitettuanne salaisen    sotasopimuksen yhdessä Neuvostoliiton herra Stalinin kanssa ,luovutitte Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Aivan samoin kuin miten teki Saksa 23. päivänä elokuuta 1939 sopimuksessaan Neuvostoliiton kanssa.

-          Teidän, Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton ,-  Saksan vastaiset toimenne ja salaiset suunnitelmanne  ovat monista syistä epäonnistuneet ja menneet sekaisin. Niiden paljastuttua Saksalle ja sen huomattua tuolloin Suomea kohtaan tekemänsä virheen, yrittää Saksa nyt korjata sen ja pelastaa Suomen Neuvostoliiton käsistä ja sodan jaloista. Omien tarkoitusperiensä ja suunnitelmiensa toteuttamisen yhteydessä on Saksa nyt tarjonnut Suomelle sotilaallistakin apuaan.

Selvittääksemme Suomen ja Saksan välisiä suhteita, haluamme ilmoittaa Teille, herra pääministeri Churchill seuraavaa:

-    Suomi ei ole liitossa Saksan kanssa ,eikä aio olla vastaisuudessakaan.

-    Vaikka  Suomen on pakko lähteä liikkeelle saksalaisten mukana Neuvostoliittoa vastaan  tulee Suomi tekemään sen defensiivisesti ja sellaisin päämäärin , miten Stalin on meitä pyytänyt tekemään ja miten olemme sen puolestamme luvanneet Neuvostoliitolle tehdä.

-    Asiamiehemme välityksellä olemme  v.1941 aikana neljä eri kertaa pyrkineet  päästä keskustelemaan kansanne tilanteesta, jonka Neuvostoliiton  Stalin ja Te, herra Churchill olette Suomelle aiheuttaneet. Kaksi kertaa olette kieltäytynyt ottamasta asiamiestämme vastaan.

 Kaksi kertaa olette suostuneet ottamaan vastaan ja kumpaisellakin kerralla ilmoittanut , että Suomen on ehdottomasti kuunneltava ja toteltava niitä ohjeita , joita Neuvostoliitto ja Stalin suullisina , kirjeitse tai radiolla ohjeiksi antaa.

 

-          Neuvostoliitto onkin , Stalinin nimissä,  radioteitse antanut lukuisia ohjeita ja  28.toukokuuta 1941 allekirjoittamassaan kirjeessä Stalin on myöskin vahvistanut ohjeensa ja  palkkiolupauksensa.

-          Vaikka Suomi ei voi olla täysin varma siitä , millä tavalla annetut palkkiolupaukset ja  Teidän, herra Churchill , kehotuksenne tulevaisuudessa pitäisivät  paikkansa , niin puolueettomana maana ja toivossamme pyrkiä rauhaan yritämme kaikella mahdollisella tavalla toteuttaa  Teidän ja Stalinin toiveita siinä , että rintamalinja ja sen mukana sotatoimet Pohjoisen Jäämeren ja Suomenlahden alueella pysäytetään viimeistään Stalinin neuvomalle linjalle.

-                      Suomen näin täyttäessä yhteisen tahtonne jäädyttämällä sotatoimet sanotulle linjalle ja tällä  toimenpiteellä turvatessa Neuvostoliiton pohjoisen meritien vapaana pysymisen , niin rohkenemme odottaa, että sotaselkkauksen loputtua rauhankonferenssissa Suomen kohdalla  maamme rajojen kunnioitus, etnografiset siteet ja kansamme itsenäisyys turvataan  ja taataan, kuten Neuvostoliiton herra Stalin kirjallisessa lupauksessaan toukokuun 28.päivänä 1941 on meille ilmoittanut. Tästä lupauksesta seuraa liitteenä Teille, herra  pääministeri  Churchill , englanninkielinen jäljennös.

 

Helsingissä kesäkuun 24. päivänä 1941

 

Risto  Ryti                              Mannerheim

Tasavallan presidentti            Puolustusvoimien  Ylipäällikkö.   ( 93)

 

 

Kirje toimitettiin Ruotsissa toimivan Englannin lähettilään V.Malletin välityksellä pääministeri Churchillille. Rytin tiedustellessa Englannin Suomen lähettiläältä ( G.Vereker ) olisiko tarkoituksenmukaista lähettää kirjeestä kopio myös USA:n presidentille Rooseveltille, oli lähettiläs maininnut Churchillin joka tapauksessa informoivan presidenttiä  kirjeen sisällöstä, joten sen lähettäminen olisi turhaa.

Monista eri seikoista ilmeni myöhemmin , e t t e i  Churchill ollut  tästä Suomen kannalta erittäin tärkeästä kirjeestä ja ilmoituksesta maininnut sanaakaan Rooseveltille, tai muille USA:n edustajille –  m. m.  ulkoministeri G. Hullille.  ( 93 )

Churchill vaikeni , mutta hänen muut toimenpiteensä Suomea kohtaan kirjeen saatuaankin  osoittivat varsin nopeasti, että hän katsoi Suomen olevan avoimesti Englannin vihollinen  ja tulisi toimimaan sen mukaisesti, antaen samat ohjeet myös  alaisilleen.  (Lähteet ja liitteet:   ”Prime ministers Minute” /  22.6.1941,  5.7.1941 ja 16.7.1941)  X 

 

Huomautus.

 

Yhä vielä ( 2006 ) on hämmästyttävää todeta , kuinka perusteellisesti Saksan sodanjohto oli pystynyt salaamaan loppuun saakka väistämättömäksi muodostuneen päätöksensä  suuren ja erittäin riskialttiin idän operaationsa H-hetken. Ajan, jonka Hitler oli menettänyt Balkanin

sotatoimissa , katsoi Stalin puolestaan ilmeisesti sittenkin riittävän  Saksan armeijan odotetun  hyökkäyksen siirtämiseksi  myöhempään ajankohtaan ehkä peräti seuraavaan kevääseen (1942 )

Hän tiesi myöskin, kuten Hitlerkin oli tämän saman asian todennut Mannerheimille Suomen Immolassa 4.6.1942 , ettei Saksan armeijaa ( lähinnä moottoroitua  kalustoa ) oltu lainkaan varustettu  talvisodankäyntiä varten, sotilaiden  talvivarustuksen  puutteesta puhumattakaan. 

Venäjän valtavat etäisyydet joukkojen liikkeitä ja huoltoa ajatellen tulisivat hyökkääjälle erittäin vaikeiksi erikoisesti mitä tulee Venäjän tunnetusti erittäin kylmään talveen. Tästähän oli puna-armeija saanut raskaan havainto-opetuksen jo Suomea vastaan käymässään talvisodassa1939-1940.

Sotilastiedustelu (GRU) oli lisäksi todennut ,ettei  Saksan varusteteollisuus ollut suorittamassa materiaalihankintoja  talvi-olosuhteita varten  edes jalkaväki joukoilleen. ”Kenraali Talvi ” tulikin olemaan lopulta yksi parhaista ja uskollisimmista Stalinin liittolaisista.

Olisiko puna-armeijalla sitten ollut paremmat edellytykset tässä vaiheessa , mikäli  sen hyökkäys olisi voitu käynnistää  ennen Barbarossaa ?  Tämän asian suhteen ei tarvita pitkiä perusteluja. Stalinin operaation ” Aparatzija Grazan ” pää-hyökkäyssuunnat veivät lopulta etelään, kohti Adrianmerta, Pohjanmerta ja Espanjaa. Ja – toppatakkihan oli kaiketi keksitty jo aikaa sitten   - Venäjällä !   

Miksi Saksan oli pakko käynnistää ennaltaehkäisevä operaationsa Barbarossa 22.6.1941 ?

Liite: Nro X/ Hitlerin deklaraatio 22.6.1941 aamulla.) X / katso myös Hitlerin lausunto 4.6.1942 Mannerheimille Immolassa  ja viikkoa ennen kuolemaansa 1945 , molemmat I-osassa s.283 )    . 

 

Muutamia pääkohtia poliittisesta ja sotilaallisesta tilannekuvasta 1940-1941.

1.      Hitler tajusi varsin varhaisessa vaiheessa Molotov / Ribbentrop - sopimuksen kadottaneen merkityksensä, ( ehkä jo Puolan sotaretken  yhteydessä  ja viimeistään 9.2.1940 ) , mutta joutui  poliittisen ja sotilaallisen yleistilanteen johdosta välttääkseen kahden rintaman sodan puhkeamisen , pitämään sopimusta hämäysmielessä voimassa voittaakseen aikaa armeijansa vastatoimille. Hän tekee myöskin toistuvasti Länsivalloille esityksiä rauhantilan aikaan saamiseksi Euroopassa , jopa presidentti Rooseveltin avulla, tietämättä tämän olevan tärkein rauhan vastustaja.

Stalin oli antanut M / R sopimukselle oman sovellutuksensa , jonka Hitler ”pitkin hampain ” joutui sietämään aina Suomen Talvisotaan asti. Tämä muodosti näkyvän käännekohdan Saksan ”varautuvassa” sotapolitiikassa Kremlille 3-4.3.1940 jätetyn ultimaatumin myötä. . ( katso I-osa ss.101-104, 313-316  ) 

2.      Puolan sotaretken yhteydessä sen aloittamiseksi samanaikaisesti 1.9.1939, oli Stalin pettänyt raskaasti liittolaisensa. Saatuaan vähemmän odottamanaan yllätyksenä sodan julistuksen 3.9.1939 Englannilta ja Ranskalta, joutuukin Hitler jatkossa hyväksymään jo monia Stalinin kiristysluonteisia vaatimuksia ( Liettuan luovutus, itsenäisen Puolan uudelleen perustamisen estäminen 25.9.1939 , Romanian aluekysymykset,  toimet ja propaganda Eestissä, Latviassa  ja Puolassa , Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen 30.11.1939  (Talvisota ).

3.      Nyt Stalin pyrkii jo avoimesti Churchillin kanssa 15.10.1939 tehdyn sopimuksen pohjalta koko Suomen valloitukseen, välittämättä enää tyytyä aikaisemmin syksyllä 1939 vaatimiinsa rajan siirtoihin   .Karjalan - kannaksella , Suomenlahden saariin ja Hangon tukikohtaan. ( Vertaa Baltian maihin ,joiden suvereniteetin Stalin oli  ”bolshevikin kunniasanalla ”luvannut  taata vaatiessaan  aluksi vain  Molotov / Ribbentrop sopimuksen mukaisesti puna – armeijalleen tukikohtia 24.-27.9.1939  neuvotteluissa Moskovassa esim. Eestin edustajille.( I-osa ss.123-126)

 

  Tämä puuttumattomuus itsenäisten   Baltian maiden ja  Suomen suvereniteettiin oli myös Hitlerin M / R– sopimuksen sisällölle antama alkuperäinen tulkinta. Stalin tosin tässä pettää myös toisen sopimuskumppaninsa – Churchillin !    Syksyllä 1939 solmitun salaisen sopimuksen mukaisesti oli Stalinilla oikeus  m i e h i t t ä ä  po. reunavaltiot sodan ajaksi. Stalinin nerokas juoni tekee kuitenkin tyhjäksi tämän sopimukseen liitetyssä lisäpöytäkirjassa olleen pykälän merkityksen miehityksen lopettamisesta sodan kerran päättyessä ja itsenäisyyden palauttamisesta näille maille  Tämän vaatimuksen Stalin poistaa ” kansandemokratia” juonellaan,; Koska .kyseiset maat ovat miehityksen aikana järjestetyissä  ”v a p a i s s a” vaaleissa päättäneet  liittyä kukin osa- tasavaltana Neuvostoliiton Federaatioon, ne eivät sodan jälkeenkään voisi edellyttää itsenäisyyttään palautettavaksi , eikä sopimuksia ollut näin ollen rikottu.  Churchill oli myöskin astunut kenties tahtomattaan Stalinin ansaan ,mutta tekee suurimman virheensä jättäessään ilmoittamatta lisäpöytäkirjasta  myös USA:n  johdolle, joka saa asiasta tiedon vasta 1944  Suomen rauhanpyrkimyssten yhteydessä. Tästä johtuikin , että presidentti Truman  sodan päätyttyä  kieltäytyi tunnustamasta Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. ( Katso  II-osa s.  X / kappale heti Churchillin kirjeen jälkeen.)

 

 

4.                                                                                                                     Lentokonekaappauksen yhteydessä  9.2.1940 löydetyt asiakirjat osoittivat  Stalinin solmineen yhteisen sotasopimuksen  Churchillin ja Ranskan edustajien kanssa Saksan saartamiseksi ja tuhoamiseksi  rikkoen näin M / R –sopimuksen ( IV-artiklan ,kirjan I-osa s.92 ).  Rintamat N.M. S. ja E )  Tämän asian piti Saksa tarkasti valtiosalaisuutena ja tiedustelun saamia tietoja hyväksikäyttäen aloitettiin kaikessa hiljaisuudessa ennalta ehkäisevät toimet. 

     ( Stalin pakotetaan solmimaan rauha Suomen kanssa Kremliin lähetetyllä uhkavaatimuksella

     3.-4. 3.1940. Tanskan ja Norjan miehitys aloitetaan 9.4.1941, vuorokautta ennen Englannin

ja Ranskan joukkojen saapumista Norjaan.( itse asiassa osa Liittoutuneiden laivastoa oli jo 

Narvikin alueella, mutta haki myrskyltä suojaa Lofooteilta myöhästyen ratkaisevasti Narvikista)

Ranskalais-englantilaisen  maihinnousulaivaston pääosien  kohtalo lähtösatamissaan

muodostui Englannin laivaston väärän olettamuksen johdosta ,koskien Saksan pintalaivaston               

osien ( mm.raskaat alukset ”Gneisenau ” , ”Schanhorst  ”  Admiral Hipper”) ulostuloa Atlantille. Norjaan siirtymistä odottavat maihinnousuun varatut joukot  puretaan laivoistaan  ja englantilaiset ryhtyvät  ”etsimään ” saksalaisia 8-9..4.1940.Samaan aikaan  Saksan  maihinnousulaivasto on jo matkalla määräsatamiinsa  Norjassa( ”Weserubung” ) Tekemänsä virheen huomattuaan  ja suoritettuaan uudelleen joukkojensa lastauksen kuljetusta varten  Norjaan, huomataan  saksalaisten ennättäneen miehittää suunnittelemansa maihinnousu satamat.      Sitkeimmät ja rohkeimmat taistelut  käy Narvikin miehittänyt kenraali E.Dietl  pienen osastonsa kanssa.( Osa I / s.186 ja liite Nro 9.)

 Norjan Ranskalaisten, englantilaisten ja hollantilaisten rintama M , murskataan 10.5.1940 alkaneella hyökkäyksellä runsaassa kuukaudessa. Tapaus mullisti täysin suunnitellun englantilais- ranskalaisen ja siihen liittyen nopeasti myös Moskovan, yhteiset sota-

suunnitelmat, joista oli käyty ( huom ! )kiihkeitä neuvotteluja Kremlissä koko kesäkuun

ajan.( Tapaus K a l e v a 14.6.1940 liittyy juuri tähän / Kirj.)

 

     Lännen  sotaretken aikana löytyvät Ranskan arkistoista myös kuuluisat ” La Charite ”      

    asiakirjat, joista saksalaisille varmistui Ranskan ja Englannin Balkanille avattavaksi

    jo syksystä 1939 suunnittelema uusi rintama S, jossa Kreikka ja Jugoslavia tulisivat olemaan

    mukana. Saksan kukistamiseksi.

  

 

5.   Englannin ”pehmittäminen ” ilmasodalla rauhaan myönteiseksi enempää kuin maihinnousun uhkakaan ( ” Seelöwe ”) ei tuota Hitlerille tulosta. Brittien jo vuosina 1938-39  rakentamat vahvat ilmavoimat ( X/ Mannerheim:” Muistelmat ” II ,s.92 /1938 UM Halifax /Mannerheim) tutkalaitteiden kehittäminen, mutta ennen kaikkea tehokkaat hävittäjät ( ”Spitfiret ”) pystyvät säilyttämään hajasijoitettuina iskukykynsä ja tuottamaan Herman Göringin johtamille Saksan ilmavoimille (Luftwaffelle) tappiot, joiden suuruus pakottaa  luopumaan suurimittaisista Englannin pommituksista.( sopivan pommikone-kaluston puute oli myös osasyy) Hitler huomaa nyt, ettei Churchill, Rooseveltin tukemana ( = vaatimana ), suostu minkäänlaisiin Saksan esityksiin rauhasta.( Näitä esityksiä rauhan aikaansaamiseksi oli Hitler tehnyt useita mm. Englannille 18.1.1940 Lordi Tavistockin (Englannin lähettiläs Irlannissa) välityksellä  ja heti Puolan antautumisen 5.10.1939 jälkeen  valtiopäiväpuheessaan 6.10.1939  suunnattuna Englannille ja Ranskalle. Myös Rooseveltille tämän valtiosihteerin  Sumner Wellesin välittämänä  3-4. 3. 1940 ( Katso I-osa ss.167-169 ja liite N:o 8 )

 Tässä ajankohdassa oli Hitlerille paljastunut Englannin ja Ranskan sotaliittokunnan

 ( 15.10.1939 alkaen mukana myös N - liitto ) lopullinen päätös  5. .2. 1940  Pariisissa hyökkäyksestä Skandinaviaan.  Näin alkaisi liittokunnan johtavan henkilön, meriministeri W,Churchillin, suunnittelema Saksan tuhoamiseksi tarkoitettu laaja saartorintamien ( N.M.S. E ) muodostaminen. Saksalaisten  9.2.1940, kaappaamien asiakirjojen sisältö muutti hetkessä  Saksan  entisen ulko- ja sotapolitiikan .(I-osa ss.159-62, 171,184-189 )

Hitlerille selvisi nyt, että Rooseveltin USA:n pysyminen sodan ulkopuolella olisi vain ajan kysymys ja mukaan tulo Saksalle tuhoisa. Tästä johtuen seuraavat Hitlerin rauhanesitykset suunnataan Rooseveltin kautta muille Liittoutuneille. Tämä puolestaan on käsittämätön Hitlerin virhearvio, sillä jo monia vuosia (1934-38)  Saksan vastaiseen sotaan varautunut Roosevelt sai toimillaan , lupauksillaan ja kielloillaan  muut Länsi - .liittolaiset torjumaan kaikki Hitlerin  rauhanesitykset. Tällaisia ovat mm.12.4.1940 Tanskan ja Norjan miehittämiseen liittyvä selvitys ja esitys rauhasta ( I-osa s.187 ) Samoin  23.6.1940 Ranskan antautumiseen liittyvä rauhan tarjous ( I-osa s.196 ) Valtiopäiväpuheessaan 19.7.1940 tekee Hitler jälleen vakavan esityksen rauhasta Eurooppaan ja koko maailmaan - turhaan

 

6.   Stalin on sen sijaan ollut tilanteen kehittymiseen erittäin tyytyväinen, sillä sota lännessä – Saksan maihinnoususta Brittein saarelle puhumattakaan, toisi hänelle aikaa puna-armeijan rakentamiseen yhä vahvemmaksi ja antaisi mahdollisuuden luoda entistä paremmat lähtöasemat tulevalle suurelle offensiivilleen ( =  Baltian maiden  täydellinen miehitys, Suomen ahdistaminen ja tarpeen tullen valloitus. Salainen mukanaolo Balkanin rintaman  (S ) avaamisessa (  Jugoslavia, Kreikka ). Hitler on ollut jo 9.2.1940 lähtien tietoinen tämänkin rintaman mahdollisesta avaamisesta. Tilanteen rauhoittamiseksi Balkanilla pyrkii Hitler puolueettomuutta edellyttäviin sopimuksiin alueen valtioiden kanssa ( Jugoslavia, Romania, Bulgaria ) Tämä onnistuukin osittain lukuun ottamatta Kreikkaa , jolla oli jo syksystä 1939 salainen yhteistyösopimus Ranskan ja Englannin kanssa.(” La Charite” paperit )

Kun Jugoslavia länsivaltojen ja myös Stalinin / Zukovin  salaisesti lupaaman sotilaallisen avun kannustamana rohkaistaan rikkomaan kommunistien avulla Saksan kanssa ( 25.3.1941 ) tekemänsä sopimus maan pysymisestä puolueettomana ( Simovicin kaappaus 27.3. 1941)  joutuu Hitler omin joukoin tuhoamaan koko rintaman (S.). Saksalaisten joukkojen isku Balkanille ( 4.4. – 31.5.1941 ) on nopea ja murskaava ( II-osa ss.               )

 

7. Saksan liittolaisen Italian armeijan , ennen kaikkea sen johdon,  kyvyttömyys estää uuden   ranskalais-englantilaisen ( myös Jugoslavia) rintaman muodostaminen Balkanin suunnalle, on Hitlerille katkera pettymys. Sitä lisää Mussolinin joukkojen täydellinen epäonnistuminen myös Pohjois- Afrikassa  ( Libya, Kyrenia) , jolloin  koko Välimeren sivusta olisi avautunut viholliselle. Saksan oli hoidettava tämäkin uhka lähettämällä kenraali Erwin  Rommel pysyvästi armeijoineen selvittämään tilanne Pohjois-Afrikassakin. Saksan sodankäynnille näillä tapahtumilla saattoi olla jatkossa ratkaiseva merkitys ( ”Barbarossan” myöhästyminen, Rommelin armeijan ” juuttuminen ” Afrikkaan ja lopulta tuhoutuminen, ja ehkä tärkein , - saksalaisten taistelujoukkojen ”sirottuminen ” miehitystehtäviin yhä laajemmalle  Euroopan alueella ( Kreeta, Kreikka,  Serbia, Ranska, Tanska ja Norja )

 

 Tässä vaiheessa, vaikka Saksa käytännössä sotilaallisesti hallitsi Euroopan ja Balkanin keskeisiä alueita , ilmeni jo myöskin sen kokonais-resurssien riittämättömyys. Churchill oivalsi tämän  ja voimakkaalla  kauhumaalauksella  USA:n  mediamarkkinoilla  antoi hän Rooseveltille oivallisen  mahdollisuuden ja aseen ryhtyä käytännön toimiin tuoda Yhdysvallat mukaan Euroopan sotaan. Katso  Stalinin  puhe 19.8.1939 , I-osa  ss. 101-103  ja Rooseveltin  toimet syys- lokakuussa 1940  valtavan  sotilaallisen apu-systeemin Lend and Lease ( L-L )kehittämiseksi ( Ibid A.L.Week /s.12.)/Kirj.)  Liite X )

 

8.. Hitler on  kesällä 1940  antanut sodanjohdolleen tehtävän valmistella myöskin

     mahdollisesti  Neuvostoliittoa vastaan tarvittavan hyökkäyksen perusteita.( kenraalit

     Marcks , Warlimt, Paulus)  (Kartat )

 

Syynä ovat tiedot ( 9.2.1940) Stalinin ja länsivaltojen sotaliitosta ja valmistautua näin saksalaisella täsmällisyydellä ajoissa sotilaallisesti kaikkien mahdollisuuksien varalle. Asiassa vaikuttivat myös Baltian maiden ”m u u t t u m i n e n ” Neuvosto- tasavalloiksi ja kasvava puna- armeijan divisioonien lukumäärä Saksan vastaisilla rajoilla.(Katso s.  X)  

     Vuoden 1940 lopulle tultaessa korkeatasoinen esikuntatyö on valmistellut päälinjat 

     operaatiolle , jolle annetaan nimi ”Barbarossa .” Hitler oli kääntynyt itään ja luopunut

     Brittein saarelle hyökkäämisestä ( ” Seelöwe ”) 17.9.1940.Monet seikat tosin todistavat ,ettei

     Hitler tätä operaatiota edes vakavassa mielessä halunnut toteuttaakaan .

          ( Katso Ribbentropin lausunto II-osa s   ”Saksalle ei ole annettu aikaa turhaan

            politikoimiseen … ”.)

9. Edellisessä kohdassa mainittu Saksan ulkoministeri Ribbentropin lausunto antaa jo selvän viittauksen tilanteesta, johon Saksa oli 1939-1941 ajautunut.  Voimme sanoa, että ainoan  mahdollisuuden Saksalle selviytyä näinkin pitkälle nopein preventiivisin vastaiskuin,  oli antanut  s a t t u m a, joka oli  tuonut saksalaisten käsiin kaapatut asiakirjat 9.2.1940. Hitler tiesi näin ennakkoon sitä ympäröivän eurooppalaisen sota - liittouman ( Englanti, Ranska, Neuvostoliitto) suunnitelmat Saksan tuhoamiseksi  Samalla selvisi myöskin tuon liittouman ylivoimaisen suuri sotapotentiaali, mikäli Roosevelt toisi Yhdysvallat ,kuten oli  odotettavissa ,myös ”virallisesti” jo 1941 sotaan mukaan. Sen vuoksi pyrki Hitler suorastaan  epätoivoisesti ( Sir Shawcrossin lausunto s.X )   monin esityksin ja ehdotuksin saamaan  aikaan siedettävän  rauhan , mutta siihen eivät liittoutuneet suostuneet. Vuoden 1941 keväällä oltiin sotilaallisesti tultu ratkaisun hetkeen !  Runsaan 1½ vuoden ajan oli Stalin saanut kasvattaa rauhassa omaa sota- potentiaaliaan.  ( II-osa ss.     ) ja pian marssittaisi hän hyökkäykseen puna-armeijansa, jonka vahvuista ei maailman historia aikaisemmin ollut tuntenut

 

Huomautus

 

Tässä kohdassa on syytä korostaa lukijalle  II-osan liitteessä Nr  X ) esitettyjä

ensimmäiseen maailmansotaan 1914-1919 ) johtaneiden tapahtumien ja itse sodankäynnin   

tiettyä analogiaa  2.maailmansodan vastaavien tapahtumien suhteen. Oliko nyt itse asiassa kysymyksessä vain” uusinta - ottelu” entisin tavoittein Versaillesin  rauhan painajaisesta yllättäen Hitlerin johdolla jälleen toipuneen Saksan lyömiseksi.?

Saksan tiedustelupalvelu eri muodoissaan seurasi luonnollisesti puna-armeijan keskityksiä

 Neuvostoliiton Saksan vastaiselle länsirajalleen. Saksan sekä tiedustelupalvelun että varsin korkeankin sodanjohdon ( OKW, OKH ) piirissä toimivien ns. ”vastarintamiesten ” vuodoista ja sabotoinneista huolimatta , todettiin Stalinin keskittävän sellaisia määriä puna-armeijan joukkoja länsirajoilleen , etteivät ne  liittolaisuudesta huolimatta, voinee merkitä muuta  kuin puna-armeijan hyökkäysuhkaa  Saksalle. 

 

10...Saksan sodanjohdon  käytettävissä olleet tiedustelun tulokset puna-armeijan joukkojen vahvuuksien kehityksestä Saksan itärajalla olivat seuraavat:

1.9.1939 /      65    Div..( Puolan vastaisella rajalla )

28.11.1939 / 106  ”    ( Saksan ja NL:n  välisen demarkaatio linjan takana)

15. 7.  1940  120  ”  (Saksan joukot pääosin kiinni lännessä, itäraja auki( I-osa ss.194,211) 

1.5.  1941  / 158   ”  ( Vaara tilanne / taistelut vielä käynnissä Balkanilla/ Kreikka, Kreeta)

22.6.1941  / 170   ” ( +13 Ratsuväki div , 31 Mot.div ja 61 panssari-Prik./täyd.divisioniksi).

( Lähde  Walter Post : ” Unternehmen Barbarossa” / ss.414-416 7 1996, VL.Mittler & Sohn)

Olemme aikaisemmin todenneet, etteivät nämä vahvuustiedot vastanneet kuitenkaan 22.6.-41 todellisuutta. Puna-armeijan  1.strateginen  hyökkäysporras  reserveineen  oli n.5 milj. miestä  eli yhteensä  303 divisioonaa varustettuna  käsittämättömän suurella ase-arsenaalilla.

 

Huomautus.

 

Puna-armeijan  mobilisaatio-vahvuudesta 1941( elävä voima + sotakalusto) on annettu vaihtelevia lukuja. Neuvostoliiton omista ( tutkija Michail  Meltjukhov / Suvorov ) ja saksalaisista lähteistä (Walter  Post : Unternehmen Barbarossa” ) jotka molemmat ovat 2000-luvun  taitteesta, löytyvät jo luotettavat ja varsin yhteneväiset vahvuusluvut :

Neuvostoliiton  puna-armeijan mobilisoitavaksi laskettu sotavoima kesäkuussa 1941.

Sotilaita( elävä voima )           8,9 milj.

Tykkeja  + rak.heittimiä         1ö6. 700  kpl

Panssarivaunuja                      37.000       ”       

Tied.panssareita                      10. 700      ”

Lentokoneita                           22. 000       ”

Vetotraktoreita                        90. 000       ”

Kulj.kalustoa/ k-autoja ym.    595. 000      ”

 

Hitler toteaakin myöhemmin , (mm.4.6.1942  Immolassa  Mannerheimille käydessään tätä onnittelemassa 75v.päivän johdosta ),  miten puna-armeijan vahvuus ja sotamateriaalien määrät olivat olleet  todellinen yllätys saksalaisille. Hänen oli todella ollut  p a k k o  ennättää iskeä ennen puna-armeijan tulossa olevaa hyökkäystä. Muuta mahdollisuutta ei ollut, sillä viimeinen epätoivoinen yritys saada Länsivallat ( Nyt Churchill ja Roosevelt) hyväksymään Saksan esitykset rauhasta Euroopassa olivat romahtaneet. Englannin tiedustelupalvelun,Churchillin ja

Lordi Vansittars´in, eräiden näiden maiden lähettiläiden , yksityishenkilöiden  mm. Karl ja Albrecht Haushoferin,. J.Douglas Hamiltonin salaisten toimien tuloksena houkutellaan Rudolf  Hess ansaan ja rauhan aikaansaamiseksi lentämään vaarallisen lennon Englantiin 10.5.1941, jossa yllättäen joutuukin vangituksi. Hitler, Göring ja M.Bormann  toteavat tämänkin  esityksen rauhasta epäonnistuneen ja edessä olevan Barbarossan toteuttamisen. Saksalle alkaisi sanan mukaisesti ” kamppailu elämästä ja kuolemasta ”

Lähteitä:Rainer F. Schmidt: ” Rudolf Hess. Botengang eines Toren” ? Econ Ulstein/Munchen

3 painos / 2000. Wolf Rudiger Hess: ” Rudolf Hess: Ich bereue nichts ”/Stocker VL /Craz / 1998

( Katso I-osa s.283 , J.K.Paasikivi: ”Jatkosodan päiväkirjat” 11.3.1941-27.6.1944 /WSOY,   s.135/ = Suomen Sosialidemokraatin referaatti 7.11.1941 ruotsalaisesta Göteborgs Handels och Sjöfarts Tidningenistä laatijana eversti Sune Bergelin, Paasikiven  J-sodan PK:t jatk.ss.97, 98. )

X / Liite nro X  -kuvat (W.Post ,/ vahvuustalukot  / Puna-armeija / Wehramacht )

 

Stalinin ” suden hetki.”

 

Stalinin reaktioista on monia versioita tiedon saksalaisten hyökkäyksestä saavuttua Kremliin. Niiden pää-teemana käy ilmi hänen uskomaton epäluuloisuutensa ja pitäytyminen suorastaan fanaattisesti käsityksessään , ettei Hitler ollut voinut  v i e l ä  hyökätä, vaikka tieto Barbarossan olemassaolosta olikin olemassa.( ensimmäinen tieto jo tammikuussa 1941 ja Churchillin ilmoitus maaliskuussa. 

Kaikki Stalinin liittolaisten ( Englanti, Ranska ) yritykset toteuttaa  Churchillin esittämät ja hänen ( Stalinin )hyväksymät  Saksan tuhoamiseen tähtäävien saartorintamien ( N.M. S ) ,  muodostamiset, olivat epäonnistuneet. Kuinka paljon Stalin toivoi suursodan pitkittyvän ja laajenevan ( puhe mm.19.8.1939 ) kapitalistien taistellessa keskenään , on arvoitus. Hitlerin  armeijan yllättävä menestys ja nopeus olivat kuitenkin pakottaneet Stalinin kiirehtimään Puna-armeijan saattamista hyökkäysvalmiuteen . Toteuttaakseen ”suuren unelmansa” tiesi Stalin nyt hetken  tulleen hänen rintamansa ( E ) hyökkäykselle, koska huomattava osa Saksan joukoista   ( n.60-65 div.) olivat juuri nyt, huolimatta hänen liittolaistensa  toimivien saartorintamien avaamisten epäonnistumisista,  s i t o u t u n e e t  miehitys – ja  taistelujoukkoina  ympäri Eurooppaa – jopa Afrikkaankin. Hänen puna-armeijansa pitäisi ehdottomasti ennättää iskeä näin ollen  e n n e n Hitlerin mahdollisuutta koota tarpeeksi joukkojaan toteuttaakseen hyökkäystään Neuvostoliittoon.

Stalinilla oli ollut hyvää aikaa n.1½ vuotta rauhassa ilman sotilaallisia tappioita tms. varustaa valtava puna-armeijansa, kehittää huippuunsa maan sotatarviketeollisuus ja ottaa haltuunsa tulevalle hyökkäykselle edulliset lähtöalueet.( II-osa ss.     ) Kaikesta tästä huolimatta valtaa Stalinin, kun tieto saksalaisten musertavasta hyökkäyksestä saapuu Moskovaan – p a n i i k k i !

Hän oli sittenkin tehnyt aikalaskelmissaan jälleen virheen . Oliko hänen ainainen

 p r o v o k a a t i o t a  epäilevä  asenteensa estänyt häntä huomioimasta saamiaan monia varoituksia  Hitlerin tulevan hyökkäyksen ajankohdasta?.( R.Sorge !  X ) Vain siitähän oli enää lopulta ollut kysymys ; Saksan hyökkäys tulisi, mutta se ei saisi tulla yllätyksenä  e n n e n  puna-armeijan omaa iskua.( Stalin : ” niin hullu ei Hitlerkään voi olla .että alivoimaisena …” )

(Marsalkkojen  G.Zukovin ja  S.K.Timosenkon esittämä pelko puna-armeijan joutumisesta keskitysmarssinsa  aikana  Saksan armeijan iskun kohteeksi, oli sittenkin toteutunut / II-osa s.  )    Stalinin oma hämäys ja ”hiljaisen mobilisaation” salaaminen olisi pitänyt toimia Saksan suuntaan hyvin. Täydet tavarajunat olivat maiden välisen kauppasopimuksen mukaisesti vyöryneet kohti Saksan  / Neuvostoliiton tärkeitä raja-asemia ( Malkinia , Brest Litowsk)viime päiviin saakka suorastaan ylipaineella, joten  Hitlerillä ei olisi pitänyt olla aihetta epäilyihin.

Neuvostoliiton rauhantahtoa oli korostettu kaikissa virallisissa puheissa, lehdistön sivuilla ja radiossa, Stalinin puhe 5.5./  Pravdassa 6.5.1941 täysin muutettuna).Hitlerin ”Idän –asiamies” Martin Bormann selvittää agenttinsa avulla puheen todellisen sisällön ja matkustaa nopeasti Berliiniin informoimaan Hitleriä 9-10.5.1941. Hän tapaa myöskin lentokentällä Rudolf Hessin,

joka päivää aikaisemmin oli 4 tunnin ajan neuvotellut Hitlerin kanssa tehtävästään. Bormannilta saa Hess vielä viimeiset tiedot ennen lentoaan Englantiin.

 

Useat tietolähteet mainitsevat , että Stalin katoaa Kremlin työhuoneesta ”datsalleen” sanoman   Saksan yllättävästä hyökkäyksestä saavuttua. Tämä tieto Stalinin toiminnoista on  kuitenkin   myöhemmin osoitettu virheelliseksi ja hänen toimineen  rautaisella tahdonlujuudella tilanteen selvittämiseksi riippumatta olinpaikastaan. Hänen äänensä tosin kuullaan ensimmäisen kerran radiossa vasta 3.7.1941. Puheessaan  Stalin  kehottaa neuvoskansaa isänmaalliseen taisteluun raakaa ja häikäilemätöntä vihollista vastaan ,joka sotaa julistamatta oli yllättäen hyökännyt rauhaa rakastavan  Neuvostoliiton kimppuun ( Sic ! )

Tosiasia oli kuitenkin, että tuolloin puna-armeija jo oli  Saksan vastaisella rintamallaan  kaaoksessa!  Sen eteentyönnetyt ja hyökkäystä  varten ryhmitetyt joukot  lähi -selustoissa olevine valtavine materiaalivarastoineen, kuljetusvälineineen, panssareineen, ja koneita täynnä olevine kymmenine lentotukikohtineen olivat tulleet yllätetyiksi  ja tuhon omiksi.

( Kartta saksalaisten hyökkäyskärjistä 3.7 1941 ,

 

Huomautus.       

Puna-armeijan strateginen suunnitelma (Zukov, Timoshenko/ ”Aparatzija gerosa”7 saada

yllättävällä hyökkäyksellä ote haltuunsa ja suoritetun läpimurron jälkeen vyöryttää valtavalla  etupainoisesti ryhmitetyn pääarmeijan sotilas - ja materiaaliylivoimalla rintamat Keski-Eurooppaan ja Balkanille, oli epäonnistunut ! Käyttöön oli otettava vanha ja koeteltu doktriini  (M.I. Kutuzov  ( X ) not.) jossa ratkaisu saavutetaan 3 portaan ( etapin ) taktiikalla ; rajataistelut, viivytys ja vetäytyminen, vihollisen pysäyttäminen syvällä Venäjällä talvi apuna ja lopuksi vastahyökkäys ja vihollisen lyöminen. Tämäkin vaihtoehto onnistuisi vain jos Länsivallat pystyisivät riittävän nopealla avullaan korvaamaan puna-armeijan I - hyökkäysportaan valtavat  kalustotappiot  ennen sitä ehkä pian odottavaa lopullista romahdusta./ 

Tärkeimpänä ja ratkaisevina tulisivat olemaan riittävät sotamateriaali- ja sota-kalusto toimitukset, sillä mies-reservejä Stalinilla kyllä riittäisi (vuotuinen ikäluokka-vahvuus n. 1.200 000 sotilasta/ Saksalla n.500 000 ) Eräät tietolähteet ilmoittavat Stalinin tosin

ensimmäisen  ja viimeisen kerran olleen tuona ajankohtana valmis ottamaan vastaan miehistö apuakin liittolaisiltaan. Tämä kriittinen vaihe oli kuitenkin pian ohi , ja salatakseen lopullisen  pyrkimyksensä sotansa päämäärästä, ei Stalin hyväksynyt myöhemmin minkäänlaista liittolaistensa läsnäoloa  tärkeissä sotatoimissaan, omassa teollisuustuotannossaan jne ( Stalinin Pk/ Popov ,Haritonov / F.Becker :”Im Kampf um Europa” / VL.Leopold Stocker,Graz / ss.226 -227)

 ( Käännös tässä II-osa ss. X  )

 ( Not.  Ruhtinas, venäläinen sotamarsalkka M.F. K u t u z o v  1745 – 1813 / luovuttaa poltetun

 Moskovan 1812 Napoleonin armeijalle , pysäyttää näin ranskalaiset ja tuhoaa Napoleonin  

 takaa ajetun armeijan pääosat lopulta  Smolenskissa ja Berezina joella. )

     

Kun  Stalin puhuu 3.7. - 41., ovat  saksalaisten, kenraalien Guderianin ja Hohtìn panssarikiilat ohittaneet jo Minskin ja lähestyivät  Vitebskiä ja Dnjepriä. Marsalkka S.K.Timosenko ja Moskovaa puolustamaan lennätetty Kauko- idän joukkojen komentaja kenraali A.I.Jeremenko heittävät tuleen tappioista välittämättä yhä uusia joukkoja ja panssariyksiköitä. Saksalaisten panssarikärki on  saatava pysäytetyksi viimeistään Dnjepr - joelle. Sieltä olisi enää runsaat 300km  - Moskovaan !

Nyt oli puna-armeijalle voitettava aikaa, aina vain aikaa, vaikka kuinka suurin tappioin, että taaempi 3. (Moskovan ) puolustuslinja saataisiin valmiiksi ja pidetyksi.

Sotamarsalkka von Leebin johtama armeijaryhmä  ”Nord ”, - murtaa samaan aikaan  Baltiassa puna-armeijan puolustusta ns. ”Stalin linjalla ” Peipsijärvestä etelään ja pohjoiseen Lugaan.  Sen tavoite on myös selkeä – Leningrad ! Sinne suuntasivat  kenraalieverstit  Hans Reinhardt ja Erich von  Manstein panssarikiilansa. (Kartta: Carel. ) 

Oliko Hitler jälleen kerran ehtinyt iskemään ajoissa ja menestyksellä ? Pystyisikö hänen armeijansa alivoimaisenakin, mutta kuitenkin erittäin iskukykyisenä ja hyvin johdettuna , poistamaan viimeisenkin Saksan murskaamiseksi suunnitellun rintaman  - E ?

Ratkaiseva kysymys: Ennättääkö länsiliittoutuneiden ( = Yhdysvaltojen ja Englannin ) ) apu perille ennen puna-armeijan romahdusta ? Joutuisiko toimitettavaksi suunniteltu  sotamateriaali saksalaisten käsiin , mikäli näin kuitenkin myöhemmin kävisi ? Tätäkin

pohtivat jo Roosevelt ja Churchill.

 

Huomautus

Toisen maailmansodan ratkaisutaistelu oli alkanut. Itse sodan aloittajaksi ovat voittajat  historiassaan nimenneet Saksan ja Hitlerin ( 1.9.1939 Puolan sotaretki). Näin ei asiaa kuitenkaan voida tarkastella, sillä  Neuvostoliiton hyökkäys Puolaan ( 17.9.1939 ) kuuluu samaan sotatoimeen , jolla  Stalin taitavasti puna-armeijan hyökkäystä taktisesti viivyttäen saa Hitlerin astumaan hänen yhdessä Englannin, Ranskan ja USA:n ( Rooseveltin ohjeet Puolan johdolle Varsovan lähettiläänsä Francis Biddlen kautta) kanssa virittämään  a n s a a n.   Kesän 1939 neuvotteluissa olivat Stalin ja Molotov länsivaltojen kanssa sopineet, että v a i n  Saksan hyökkäys  Puolaan saisi Englannin ja Ranskan julistamaan sodan  - Saksalle, - ei tulevalle 

liittolaiselleen - Neuvostoliitolle. ( I-osa s.s. 83-85.)         

Toisen maailmansodan aloittamisen aggression selvin ilmentymä on mielestäni kuitenkin 

Neuvostoliiton  karkea ja kaikki maiden väliset sopimukset rikkoen tapahtunut hyökkäys Suomen kimppuun 30.11. 1939 ( Talvisota ja O.V. Kuusisen hallitus) Tähän aggressioon  ei suinkaan antanut oikeutusta  Saksan ja Neuvostoliiton välinen M / R- sopimus ,- vaan    

u u s i   salainen Churchillin ja Stalinin välinen sotasopimus ( 15.10.1939 ), jolla tehtiin mahdolliseksi avata Puolan romahtamisen jälkeen Länsivaltojen saartohyökkäysrintamat ( N,M, S, E ) Saksan nopeaksi tuhoamiseksi. Sodan julistamiseksi 3.9.1939 uhrattiin  ensin Puola kokonaan ja seuraavaksi ” tarjottiin ” Baltian maat Suomi mukaan lukien ! M/R – sopimuksen mukaisesti oli kysymys aluksi  v a i n  tukikohdista, rajansiirroista jne.  näin Stalin vielä syksyllä 1939 Suomelle vaatimuksensa esittikin. Tilanne muuttui ratkaisevalla tavalla 15.10.-39, jolloin  yhä salattu Churchill / Stalin sotasopimus oikeutti  NL:n miehittämään kokonaan niin Baltian kuin Suomenkin. Baltian maiden pakotettuina tekemät tukikohta- ja hyökkäämättömyys -  sopimukset kelpasivat Moskovalle  kesään 1940, jolloin ne nopeasti täydellisesti miehitettiin ja näytösluonteinen ”kansanäänestys” järjestämällä liitettiin samalla Neuvostoliiton osaksi. Suomi ,joka ei ollut hyväksynyt syksyllä   1939  Moskovan  esittämiä tukikohta- ja rajavaatimuksia sellaisenaan , joutuikin 30.11.1939 lopulta suoran hyökkäyksen kohteeksi (Talvisota). Nyt eivät enää olleet  kysymyksessä  Stalinin  aikaisemmin  syksyllä Suomelle esittämät vaatimukset , vaan maan täydellinen ja raaka valloittaminen ja ensimmäisen ”kansandemokratian ” pystyttäminen ( O.V. Kuusisen hallitus )     

( K atso  Presidentti R.Rytin ja marsalkka Mannerheimin kirje pääministeri W.Churchillille

 24.6.1941, II-osa s.s             )

 

( Alaviite: Kenraalieversti  Heinz Guderian, keskisen 2. Armeijaryhmän  panssariryhmän

 komentaja. Kenraalieversti  Hermann v.Hoht  keskisen  3. Armeijaryhmän  panssariryhmän  komentaja.

Marsalkka  S.K. Timosenko , Neuvostoliiton  keskisen  ( Moskovan ) rintaman komentaja 1941.

Kenraaliltn. A. I. Jeremenko , siirretään Kauko-idästä  22.6. 1941 Moskovaa puolustamaan.

 

 

Karttaliite: Barbarossa n alkuryhmitys –kehittely. Puna-armeijan alkuryhmitys ja kehittely )

( A. Korhonen s.3ö7, ja Paul Carell. s.74, / Walter Post. ”Unternehmen Barbarossa ”) 

 

 

Stalinin ja Hitlerin kohtalonyhteys.

 

Viimeistään tässä ajankohdassa oli Hitlerille selviö, että idässä Saksan liittonaapurina  oli kaikessa häikäilemättömän ”salaliittoisessa”  juonittelussaan ja sotilaallisessa uhkassaan  ollut kaiken aikaa  -- Stalin. Hitlerin oma liittolainen ,jonka toimenpiteet jo vuoden 1936 sopimuksen toteuttamisesta lähtien olivat herättäneet Hitlerissä ja Saksan johdon sisäpiirissä epäluuloja  Stalinin luotettavuudesta. Ne vahvistuivat Puolan sotaretkeen liittyvän Stalinin/Molotovin petoksen (= puna-armeijan hyökkäys vasta 17.9.1939) selvittelyjen yhteydessä äärimmilleen.  Englannin ja Ranskan julistettua samassa yhteydessä jo kauan suunnittelemansa sodan Saksalle. Tämä sai Hitlerin , kahden  rintaman sodan välttääkseen, pyrkimään vielä yhteistoimintaan ja rauhan säilyttämiseen maiden välillä. Moskovassa ( 23.8. 1939 ) solmittu Molotov /Ribbentrop - sopimus , jonka ”intressipiiri-käsitteelle ”  Stalin  viimeistään  Suomen talvisodan yhteydessä antoi  o m a n  sisältönsä, - osoittautuikin lopulta hyvin suunnitelluksi  a n s a k s i,  ei vain Hitlerille. vaan myös Stalinin lännen liittolaisille.( Liite X / Stalinin  Pk.16.2. 1943( Becker s.226-227)  M/R-sopimuksen ”varjossa ” olivat  3-vallan salaliittolaiset kukin toteuttaneet jo syksystä 1939 lähtien omien salaisten sodanpäämääriensä saavuttamista  Niiden tarkoitus oli, paitsi Saksan tuhoaminen, toteuttaa myös omat salaiset ja itsekkäät tavoitteet ; Churchill/ brittiläisen imperiumin hegemonian säilyttäminen  koko maailmassa, mikä edellytti Saksan tuhoamista. Stalin/ maailmanvallankumous ja proletariaatin diktatuuri. Roosevelt / Yhdysvaltojen kehittäminen maailman johtavaksi sotilas- ja talousmahdiksi, samalla siirtäen Brittiläinen  Imperiumi historiaan ja asettaa Yhdysvallat sen tilalle . Englanti jäisi eräänlaisen USA:n ”satelliitin ” asemaan.( X / Lähde.Sven Hedin.” Amerika in Kampf der Kontinente” /

 1999, Arndt / Kiel. ss.181-183 ) 

( Katso myös II-osa , liite X s.   / Suurvalta johtajien ego-kuvat ja henkilökohtaiset sodan tavoitteet.)  

 (Kuvakartta: Brittiläinen imperiumi laajimmillaan.)

 

Näissä skenaarioissa toteamme vain Yhdysvaltojen  2000-luvulle tultaessa saavuttaneen  asettamansa ja mainostamansa ”amerikkalaisen demokratian” ( X) Katso Liite X  1.4.07, HS.) levittämisen tuloksena suuret tavoitteensa.

Menetelmät tosin ovat sodanjälkeisten vuosikymmenten kuluessa meidän eurooppalaisten näkökulmasta , erikoisesti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen , olleet usein varsin kyseenalaisia ( Vietnam, Grenada , Somalia, Afganistan, Irak, pian ehkä Iran ja Pohjois-Korea) Kuvaan sopivat myös mainiosti Kuuba (lopulta poikkeuksena ) ja lähes kaikki Väli- ja Etelä - Amerikan pikkuvaltiot, joita ovat yleensä hallinneet  USA:n dollareillaan tukemat ”nukke- presidentit.”

 

Huomautus.

  

 

 

 

 

  

Churchillin suunnittelemista saartorintamista itäisen (E ) rintaman vaarallisen ja vahvan jäsenen, Stalinin johtaman Neuvostoliiton lyöminen ja hetki sen suurhyökkäyksen estämiselle jo ennakolta , oli nyt lopulta Saksalla edessä. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.    (katso Hitlerin lausunto Mannerheimille 4.6.1942, I-osa s. 283 ). 

Stalinin puna-armeijan voiton merkitystä kommunismin levittämiselle Eurooppaan, - ehkä koko maailmaan , piti Hitler tällöin selviönä.( Liite X / lisäliite A /komintern, Mannerheim / kuningas  Edward  VIII  keskustelu 1936 Lontoossa, Mannerheimin muistelmat II , ss.63-64 ) Juuri tämän näkemyksensä todistamiseksi  ja vakuuttaakseen  Churchillin ja englantilaiset, kuin myös Rooseveltin rauhantahdostaan , lähettää Hitler viimeisenä epätoivoisena yrityksenään  Rudolf  Hessin 10.5. 1941 Englantiin. Tällä oli kaikki valtuudet sopia rauhasta , eurooppalaisten kansakuntien oikeudenmukaisista rajoista ja kaikkien valtioiden , pientenkin , oikeudesta  itse

määrittää valtiojärjestyksensä jne. Tärkeimpänä oli kuitenkin pyyntö Länsivalloille olla tukematta nyt Neuvostoliittoa, vaan vaatia myös Stalinilta rauhantilan hyväksymistä. Saksa olisi valmis keskustelemaan kaikista oikeudenmukaisista järjestelyistä Euroopassa rauhan aikaansaamiseksi mutta myös  t a r v i t t a e s s a  oman armeijansa tulevilla sotatoimilla painostamaan Stalinin luopumaan tulevasta hyökkäyksestään, hyväksymään  rauhan Eurooppaan ja luopumaan suurista valloitusaikeistaan ( ”Suuri unelma ” ) Näin voitaisiin estää yhdessä bolshevismin leviäminen Eurooppaan ja maailmalle. Kaikki oli kuitenkin turhaa !

 

 

 

Euroopassa Churchill ja ennen kaikkea Roosevelt näkevät tilanteen omalta kannaltaan toisin. He tarvitsevat Stalinin ja Neuvostoliiton merkittävää osuutta pyrkiessään ensisijaisen vihollisensa Saksan murskaamiseen , mikä oli ollut jo ensimmäisen 1914-1919 maailmansodan tavoite. Tämä ei kuitenkaan ollut onnistunut Versaillesin rauhankaan  diktaattien avulla ,vaan Saksa oli, nyt Hitlerin johtamana kommunistien valtaanpääsyn torjuttuaan, alkanut nostaa Saksaa alennustilastaan. Syvälle iskostetun pitkäaikaisen ja karkean  vihapropagandan seurauksena muutos, jossa Saksaa ja sen silloista keisaria ja tämän sijaan nyt Hitleriä ei enää olisikaan leimattu molemmissa maissa pahimmiksi rauhan ja ihmisyyden vihollisiksi ,olisi tuskin enää mahdollinen.

Toisaalta tarjosi Stalin heille divisiooniensa ja reserviensä määrillä aseen, joilla säästettäisiin heidän omia sotilaitaan toimittamalla puna-armeijalle v a i n riittävästi tehokkaalle sodankäynnille välttämätöntä rahoitusta, aseistusta ja muuta sotamateriaalia  (Katso Rooseveltin lausunto II-osa s.   / Weeks,. Tapelkoot diktaattorit  keskenään itsensä ensin väsyksiin ja Saksan luhistuessa he kyllä hoitelisivat  Stalinin ja loisivat uuden, oman järjestyksensä Eurooppaan ja .- samalla koko maailmaan.( The New World  Map; liite X )  

 Vaikuttaa siltä, ettei kumpainenkaan Länsi-johtaja, - erikoisesti Roosevelt, ollut lainkaan selvillä Stalinin salaisesta ”suuresta unelmasta” luottaessaan  sinisilmäisesti tämän ”demokraattiseen” mielenlaatuun. Tämä tosin tuntuu uskomattomalta, sillä tietoa Stalinin puhdistuksista ja terrorista oman kansansa keskuudessa läpi 20-ja 30-lukujen oli kyllä maailmalla käytettävissä. Samoin näytöt ja yritykset  ( Komintern , GRU, KGB ,”Rote Hilfe ” , asevienti ) laajentaa aktiivisesti  kommunismin aatteen levittämistä sodanjälkeisessä Euroopassa ja myöhemmin erikoisesti lännen siirtomaa herruudesta vähitellen vapautuvissa kehitysmaissa.

 

Churchill edusti läpi elämänsä vanhan brittiläisen imperiumin näkemystä, jossa oli vallittava  voiman  tasapaino ( ”Balance of Power” ).Siirtomaista käyty satojen vuosien kamppailu päättyi Espanjan, Alankomaiden ja lopulta Ranskan johtoaseman eliminoimiseen Napoleonin kukistamisen myötä. Tässä ajattelussa suurimmaksi uhkaksi brittiläiselle imperiumille nostettiin 1871  Otto v. Bismarckin   yhdistämä  toimelias, ahkera ja teknisesti suorastaan ylivoimaiseksi kehittyvä Saksan  keisarikunta.( Katso I-osa / Disraeli, Crowe, Edward VII, Churchill)

Sen kilpailukyky maailman kaupassa, alkava siirtomaapolitiikka ja vaikutusvallan kehittyminen muiden Euroopan valtioiden keskuudessa ”v a j e n s i” brittien mielestä vahvasti kaikkia osa-alueita heidän Suur-Britannia hegemoniassaan  , ennen kaikkea sen ulkomaisessa  kaupassa, josta maa oli täysin riippuvainen.( Englannin kuningas Edward VII ;” Meidän on toimittava ja tehtävä parhaamme ennen kaikkea Saksan vientikaupan  estämiseksi.” )

Churchill on vielä lähes 100 vuotta myöhemmin tämän brittiläisen imperiumin ylivertaisuuden säilyttämiseen perustuvan uhkan torjumisen kannalla ( I-osa /Liite Nro 8 / Sumner Welles ) ja

Saksan nousun lähes sairaalloisen, jopa vainoharhaisen ajattelunsa vanki. Sehän edellytti 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan lannistamista sotakorvauksilla (Versailles) ja 1939  Saksan ja Hitlerin Kolmannen valtakunnan tuhoamista” lopullisesti”(  I-osa s.305-306,liite nro 8 / Sumner Welles./ Churchill ,Lontoossa 11.3.1940 )

Ranskan kukistumisen jälkeen 1940 kesällä, antoivat vain Rooseveltin ja Stalinin saaminen saman liittouman yhteyteen reaalipohjan tuon Churchillin omaksuman kyynisen ja tuhoisan päämäärän toteuttamiselle.

Touko-kesäkuussa 1941 ovat sekä Churchill että Roosevelt politiikassaan suuren ja lopullisen valinnan edessä ; tuhoavaksi maailman paloksi kehittyvä sota, vai rauha, jota Saksa tarjoaa?

Stalin tuskin jatkaisi interventio - toimiaan , jos he lopettaisivat kaiken sotilaallisen apunsa

Neuvostoliitolle. He valitsevat kuitenkin  – sodan !

Neljän seuraavan vuoden kuluessa kokee maailma hirvittävimmän hävityksen ja epäinhimillisen koettelemuksen , mitä ihmismieli voi kuvitella. Tietoisina sekä Saksan operaatio Barbarossasta että Stalinin puna-armeijan tulevasta suur-operaatiosta, päättävät molempien länsi - valtojen    johtajat tukea Stalinin Neuvostoliiton ja samalla kommunismin sotaponnisteluja.

Ei edes Yhdysvallat pystyisi ”pelastamaan” Englannin imperiumia  ja koko muuta maailmaa Hitlerin orjuudelta, jos liittosuhde Stalinin kanssa ei toimisi. Sen vuoksi oli puna-armeijaa varustettava  k a i k i n mahdollisin USA:n  toimittamin sotamateriaalein sen taistelussa Saksaa ja sen liittolaisia (siis myös Suomea vastaan” / ( Lend and Lease /Kirj ).

( Ibid. : A.L. Weeks:” Russia`s Live-Saver” ,Lexington  Books,PO Box 317/Oxford ,OX29RU,Uk s.46 / = Rooseveltin kirjeet lähettiläälleen W.C. Bullitille ja Churchillille,joissa hän toteaa tuntevansa Stalinin ”hyväksi demokraatiksi” ja auttavansa tätä kaikin tavoin ja

olla viisaasti nyt puhumatta avun  takaisin maksamisesta, jolloin Stalin e h k ä luopuisi Neuvostoliiton alueiden laajentamiseen liittyvistä  ja muista valloitus hankkeistaan.(Baltia )  Tämän Rooseveltin käsittämättömän naiiviuden hintaa joutuivat monet Euroopan maat maksamaan puoli vuosisataa Neuvostoliiton  orjuuttamina satelliitteina.

  

Englannin ja Yhdysvaltojen sotaan tähdännyt sotapropaganda toiminnassa.

 

Englannissa on Churchillin  propagandakoneisto saanut räikeällä julistuksellaan kansan yleisen mielipiteen muokattua jo vuosien ajan täysin Saksan vastaiseksi. Tätä suurisuuntaista toimintaa johti Churchillin luottomies Lordi R.G. Vansittart (kuva) , joka oli elämäntehtäväkseen valinnut Saksan alistamisen pysyvään heikkouteen jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Hänet nimitti  Churchill helmikuussa 1938  pian tämän eläkkeelle siirtymisensä jälkeen ulkopoliittisena neuvonantajanaan ulkomaille suunnatusta propagandasta ja muusta dis-informaatiosta vastaavan  ”Coordinating  Comitteen ” johtajaksi. Tämä komitea toimi laaja-alaisesti vaikuttaen merkittävästi ulkoasiain ministeriön sisällä ( Foreign  Office/ lyh.FO. ), radiossa ( BBC ) ja lehdistössä.  Komitean tehtäviin kuuluivat  myöskin vakoilu, tarvittaessa salamurhat, sabotaasit, vastarintaliikkeiden perustaminen ja niiden rahoitus jne.  Lähde Max Kluver: ”Die Kriegstreiber”,Druffel Verlag 1997 , s. 28-30.)

Yhdysvalloissa sen sijaan oli presidentti Roosevelt suurissa vaikeuksissa, koska valtaosa amerikkalaisista ( n.70- 80 % ) ei hyväksynyt  Stalinia ja hänen edustamaansa sosialismia. Työttömyyden uusi kasvu tosin 1938-1939 ja Rooseveltin suuren ” New  Deal ”- ohjelman ajautuminen vaikeuksiin Liittovaltion liian laajan puuttumisen vuoksi Yhdysvaltojen sisäiseen, perinteisesti vapaaseen elinkeinoelämään, olivat voimakkaasti kasvattamassa maassa sosialistista ajattelua.  Kautta aikain on valtioiden johtajilla ollut tarve tällöin  suunnata  kansalaisten intressi ulkopuolisen uhkan olemassaoloon. Sen syyllisyyteen vallitsevaan  ahdinkoon ja uhkan poistamisesta saataviin etuihin, - vaikka sodalla. Niinpä nytkin! Valtava  propagandakoneisto rekrytoitiin osoittamaan, että tuon ulkoisen uhkan muodostivat Saksa Euroopassa ja Japani Tyynenmeren alueella. Näiden uhkien poistamiseen tarvittiin ehdottomasti amerikkalaiseen  tyyliin  - sota.! Nimettyjen uhkien pahuus ja epäinhimillisyys esitettiin synkin kuvauksin. Kansaa kutsuttaisiin jälleen aseisiin m o r a a l i n  ja ihmisten  o i k e u k s i e n  puolustamiseksi  maailmassa.   Yhdysvallat toimisi demokratioiden asevarastona ja se takaisi nyt nopeasti lisättävässä sotateollisuudessa kansalaisille työtä ja leipää  - sekä valtiolle – kultaa! : Roosevelt 1938 /Katso I-osa s.109, lähdeviite 43.

 Tämä huippuunsa rakennettu propaganda koneisto, johon asioita tuntematon amerikkalainen ”kadunmies” naiivisti vähitellen alkoi uskoa, muutti Gallupin prosentit Pearl Harbourin jälkeen lopulta päinvastaisiksi. Kuvaavia ovat mm. amerikkalaisille sotilaille Eurooppaan kuljetettaessa laivoilla esitetyt filmit, joissa Stalinista ,”Uncle- Joe`sta ja ” Isä-aurinkoisesta”, tehtiin demokratian esitaistelija ja Neuvostoliitosta verraton demokratian linnake, jonka pelastamiseksi  USA:n joukot nyt olivat matkalla ”uudelle ristiretkelle” ja pyhään taisteluun Euroopan kansojen vapauttamiseksi.

 Hitler ja Saksa olivat sen sijaan pahuuden ruumiillistumia , jotka oli syytä mennä sivilisaation säilyttämiseksi maailmassa - tuhoamaan. ( Lähde : Filmisarja ” World War  I-VIII / ”Amerikka sodassa ”)  Kuva .Vansittart.

Stalinin johtama Neuvostoliitto antaisi kukistuessaan mahdollisuuden Hitlerille entistä painokkaammin v a a t i a rauhantilaa Eurooppaan, josta molemmat lännen johtajat olivat  joka     kerta kieltäytyneet. Kysymys ei tällöin suinkaan ollut Hitlerin persoonasta, ts. kuka Saksaa johti, kuten on annettu ymmärtää, vaan Saksan alistamisesta valtiona. Tämän seikan saivat katkerina todeta myös Hitlerin kukistamiseen tähtäävät Saksan ”vastarintapiirit” jo 1941-1942 ja vielä 1944. Rooseveltin näissä asiayhteyksissä esittämä jyrkkä vaatimus Saksalta vaadittavasta ehdottomasta antautumisesta ( ”Unconditional surrender ”) tuhosi lopulta myös Hitlerin vallasta syöksemistä  ja attentaateilla tuhoamista suunnitelleiden vastarintamiesten toiveet kunniallisesta rauhasta ja sai Saksan armeijan taistelemaan katkeraan loppuun saakka.

 

Tässä merkityksessä oli Rudolf Hessin lento Englantiin 1941 ja yhteydenotto maan johtoon rauhan aikaansaamiseksi 1941 , ollut pakko aluksi molemmin puolin salata ja mitätöidä. Rudolf Hess itse, kaikkien sodankäynnin kirjoittamattomien sotalakien ja diplomatian ”gentlemanni” sääntöjen vastaisesti, vangitaan Churchillin toimesta. Seuraavien 4 vuoden aikana eristyksessä murennetaan tämän henkinen kestävyys tietyillä ” käsittelyillä ”. Hessin  rauhanlennon”, eräät erikoispiirteet ovat vielä brittiläisen osuuden osalta selvittämättä ja tutkimuksen kohteena. Meille jää kuitenkin synkkä ja inhottava kuva Liittoutuneiden myöhemmistä johtajista.( M.Gorbatsov, M.Thatcher, G. W. Bush ), jotka hyväksyessään Nurnbergin oikeudenkäynnin aikanaan Hessille tuomitseman elinkautisrangaistuksen , hyväksyvät vielä omana hallituskautenaan ,että yli 40 vuotta Spandaun vankilassa Saksassa yksin ja eristettynä pidetty vanhus  ( 93 v.)  murhataan kylmästi CIA;n ja Englannin tiedustelupalvelun ( MI5) toimesta 17.8.1987.  Tähän rikokseen tartuttiin yleisen  mielipiteen maailmalla ryhdyttyä humaanisti vaatimaan Hessin vapauttamista tarpeeksi kärsineenä. Todennäköisesti perus-syynä tekoon oli kuitenkin pelko voittajien salaamien arkaluonteisten tietojen esilletulosta, jotka hän vielä kenties olisi kyennyt vapautettuna paljastamaan. ( Katso R.Hess / II-osa ss.    )

( Wolf Rudiger Hess ” Rudolf Hess/ Ich bereue nichts”,VL.Graz; Stuttgaet; Stocker 1994 /

ss.158-159 )

Hessin murhasta tuli juuri kuluneeksi 20 vuotta (2007 ) Molemmat tiedustelupalvelut (CIA ja

M15 ) tutkivat tämän oman rikoksensa ja tapaus julistettiin – itsemurhaksi! Tähän valheeseen sai maailma tyytyä. Ja siihen on maailma tyytynytkin ja tuskin asiaa enää edes muistetaankaan

Periaatteessa vastaavien tapausten ketju on lähes katkeamattomana havaittavissa tätä kirjoittaessani ( 2007) , J.F. Kennedyn murha, - selvittämättä. Samoin useiden tässä salamurhassa vaikuttaneiden todistusvoimaisten henkilöiden äkilliset  kuolemat! CIA:n ja mafian  osuudet Fidel Gastron  murhaamiseksi – selvittämättä! Kenraali .Pavel Sudoplatovin       ( NKVD:n erikoistehtävien osaston päällikön ) tunnustukset  käskemistään lukuisista murhista erikoisesti sotien jälkeen ulkomailla toimivien tiedusteluverkkojen toimesta. Vladimir Putinin    ( Venäjän nykyinen presidentti ) käskystä  FSB:n järjestämä Moskovan esikaupunki alueella sijainneen kerrostalon räjäytys .Tällä provokaatiolla saatiin syy Venäjän uuteen hyökkäykseen itsenäiseksi julistautuneeseen Tsetsheniaan. Aleksandr Litvinenkon ja toimittaja Anna Politkovskajan samoin kuin useiden muiden toimittajien murhat Venäjällä – selvittämättä !

   

Suurimittaisin ja samalla uskomattomin on v.2001 New Yorkissa tapahtunut WTC –tornien  räjäytys , josta USA:n hallituksen asettaman komission selvitys on  laajoissa puolueettomissa tutkimuksissa todettu virheelliseksi. Tällä provokaatiolla saivat USA ja Englanti käynnistettyä laajat sotatoimet Lähi- idässä ( Irak, Afganistan / huom.alueen öljy )

 

 Varsin usein joudumme nykyisin toteamaan , että monien valtioiden, suurten  ja pienempienkin, tiedustelupalvelut ( turvallisuuspoliisit, salaiset poliisit  ja vastaavat ) toteuttavat johtajiensa käskystä tehtäviä, jotka ovat kaiken moraalin ja inhimillisyyden ulkopuolella ja itse tekijät  korkeiden ”isäntiensä” suojaamina lakien ulottumattomissa. Tästä esimerkkinä nykyisen Venäjän oikeuslaitos ei täytä alkeellisimpiakaan länsimaisia normeja ja on ollut ja on tänäänkin täysin valtion ( lue = puolue- / presidentti- ) johdon, sen työvälineiden ( NKVD, GPU, KGB ) nykyisin  FSB:n ja miliisilaitoksen ( OMON ) käsissä. Tarvittaessa myös mafia suorittaa samoille isännille salaisia likaisia tehtäviä, saaden palkkiona enemmän toimintavapautta./ Kirj.

 

Churchillin ja Rooseveltin henkilökohtainen antipatia, molemmissa maissa vuosikausia jatkunut   sotaa vaativa kiihotuskampanja ( katso esim. ”New York Times” 1933-1939)  Saksaa ja Kansallis- sosialisteja   vastaan , oli nyt vienyt molemmat Lännen johtajat tietyllä tavalla umpikujaan. Miten selittää kansalle niin Englannissa kuin kaukana Atlantin takana Amerikassa, - että  Hitlerin kanssa olisi voitu neuvotella ja saada rauha Eurooppaan ja koko maailmaan. Lopullisena esteenä lienee kuitenkin pidettävä Juutalais-sionistien maailmanjärjestön vaikutusta ja valtaa johtavissa lännen suurvalloissa, ennen kaikkea USA:ssa..

Ei vain Venäjän vallankumouksessa  jo 1917 tuhoutunut eurooppalainen voimatasapaino (”Balance of Power ) ,- vaan globaalisti , maailmanlaajuisesti vaikuttava ajatus heidän oman valtansa merkityksestä ,- tasapainosta , jossa Hitlerin kaltaisella henkilöllä enempää kuin hänen johtamallaan Saksallakaan ei voisi olla  sanansijaa  Euroopan asioissa, saa nämä kaksi suurta johtajaa tekemään edeltäjiensä tavoin ratkaisevan kohtalokkaan valintansa kysymyksen ollessa ,- sota vai rauha ? ( katso Versaillesin rauhan 1919 jälkeen perustettua Kansainliittoa ja sen organisaatiossa suurvalta-voittajien itselleen varaamaa ratkaisevaa päätösvaltaa ( veto-oikeus) järjestön tärkeimmässä elimessä  Kansainliiton Neuvostossa. Tämä toistuu myös 2.m-sodan   jälkeen 1945 perustetun Yhdistyneet Kansakunnat (YK) järjestön perusasiakirjojen muutoin loistavasti kirjoitetuissa ”korulauseissa” koskien kaikkien kansakuntien ( myös hävinneiden ) ja yksityisten ihmisten samanvertaisuutta ja oikeuksia.

Voittajavaltojen lopullinen päätösvalta ilmenee nytkin järjestön tärkeimmän elimen Turvallisuusneuvoston  kokoonpanossa ja suurvalta jäsenten veto-oikeudessa! ( Saksa ei jäsen )

Lännen kahden johtajan  ( Roosevelt, Churchill ) kiihkeä halu Saksan ja Hitlerin tuhoamiseen ja pyrkimys oman sodanjälkeisen päämäärän (= ”uusi maailmanjärjestys ” ) saavuttamiseen  nousee ratkaisevaksi tekijäksi heidän päätöksenteossaan ;

”Mikäli Neuvostoliitto nyt sortuisi, ei heille kenties koskaan kehittyisi suunnittelemansa” uuden maailmanjärjestyksen suomaa valta – asemaa ,  - eikä koittaisi Normandian  ja ”Overlordin ”päivää ! Niinpä he valitsevat sodan ,  ja sen kävijäksi – itse asiassa lopulta

myös  u h r i k s i,  Stalinin Neuvostoliiton ! ”

 

Huomautus.

 

” Jos Saksasta tulee liian vahva, täytyy se jälleen kerran lyödä hajalle , - ja tällä kertaa

l o p u l l i s e s t i ” / Winston  Churchillin lausunto Lontoossa 1934 Weimarin Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Bruningille, ( kuva  )

” Englanti ei voi sallia minkään toisen valtion hegemoniaa manner- Euroopassa ilman, että se tietää meidän häviötämme. Me taistelimme Napoleonia vastaan 22 vuotta  ja tulemme tarvittaessa taistelemaan  vaikka 100 vuotta Hitleriä ja Saksaa vastaan ” / Sir Horace Wilson,  Foreign Officen alivaltiosihteeri , huutaa DNB:n ( Saksan Tietotoimisto) edustajalle Friz Hesselle yöllä 2.9.1941 Lontoossa, tämän esittäessä Hitlerin  luopuvan hyökkäyksestään Puolaan, mikäli Saksan esittämät kohtuulliset 16 kohdan asiat otetaan yhteisten neuvottelujen pohjaksi Puolan kanssa.

” Meidän ( Englannin ) on aina liittouduttava mannermaalla toiseksi vahvimman kanssa vahvinta vastaan , - so. jo vuodesta  1871 Saksaa vastaan.” / Sir Eyre Crowe FO:n  alivaltiosiht. muistelmissaan 1.1.1907.

” Jo sodan ensi päivinä varoittaa Lontoo ( FO / Churchill ) Moskovaa siitä, että suomalainen radiotiedustelu on  selvittänyt Talvisodan aikana eräät Neuvostoliiton  armeijan  käyttämät  sanomien salauskoodit ja on nyt luovuttanut tietonsa  Saksan armeijalle. Tämä on  aiheuttanut   sodan ensi hetkinä valtavia  tappioita puna-armeijalle esim. Grodnon lentokentillä. ” / Lähde:  FO:n salasähke No.629/ D 6.45 p.m. /Moskovaan 22.6.1941 (Katso liite No.X. s.     )

 

” – Brittihallituksella ei ollut aikomustakaan 1944 käydä todellisia neuvotteluja  Saksan vastarintaliikkeen edustajien kanssa näiden mahdollisesti onnistuessa tuhoamaan Hitlerin ja syrjäyttämään kansallis-sosialistit  ( mm. Stauffenbergin attentaatti Hitleriä vastaan  20.7.1944.). Hitlerin syrjäyttäminen Saksan johdosta ei muuttaisi brittien pyrkimystä Saksan täydellisestä

alistamisesta sodan jälkeen. ”Es gibt keine guten deutschen”( ei ole olemassa hyviä saksalaisia ) Pian Stauffenbergin attentaatin jälkeen jättää valtiosihteeri Wheeler – Bennet 1944 muistion Englannin ulkoministeriölle ( FO / Foreign Offise ), jossa todetaan ; -”elävä Hitler on parempi kuin kuollut, koska tällöin voimme jatkaa sotaa  ja tuhota Saksan mieluummin kuin tehdä nyt rauhan sen uusien edustajien kanssa.” Tämän näkemyksen hyväksyi myöskin Churchillin johtama kabinetti. (  X )

Lähde: Dr. Max Kluver ”Die Kriegstreibers ” – Englands Politik gegen  Deutschland 1937-39,  Druffel –Verlag / Berg am Stammberger See/ 1997 s.375.

(  Edellä mainittu  muistio kertoo kaikessa alastomuudessaan  hirvittävän  vihan, koston ja  raakuuden valtaan joutuneista, voiton jo käytännössä saavuttaneista Liittoutuneista ja sen brittiläis- imperiumin edustajista. Tämän näkemyksen toteuttamatta jättämisellä olisi voitu vielä 1944-1945 talvella estää miljoonien siviilien ja sotilaiden kuolema, keskeyttää juutalaisten lopputuho, pakkotyöläisten  nääntyminen nälkään ja tuho liittoutuneiden pommituksissa, puhumattakaan  Saksan kaupunkien terrori-pommituksissa vielä kuolevista sadoista tuhansista siviiliasukkaista.  Amerikkalaisten vaatimus Saksan ehdottomasta antautumisesta siirsi osaltaan sodan päättymisen vuoden 1945 kevääseen, jolloin Saksan armeija vasta laski aseensa tietoisena , etteivät Liittoutuneet olleet hyväksyneet enempää Hitlerin itsensä useita rauhantarjouksia,  kuin Kansallis - Sosialistien syrjäyttämisen luvanneen  Saksan vastarintaliikkeenkään rauhantarjouksia missään vaiheessa..(Liite Nro X ( Saksan tappiot ,Churchillin vala 17.9.-40 ).   

• Churchillin  lähtiessä tapaamaan Rooseveltia  Quibecissä loppukesästä 1943 pidettyyn Amerikan ja Englannin sodankäynnin yhteis-konferenssiin, kysyy

      eräs reportteri Lontoossa oliko heidän suunnitelmissaan tehdä Saksalle vastatarjous

      rauhasta ?

      Tähän vastaa Churchill: ”Herra varjelkoon, - eihän toki! He, saksalaisethan kyllä

       hyväksyisivät sen välittömästi .

• Churchill toteaa kirjeessään Stalinille 1.tammikuuta 1944 ; ” Emme koskaan ole

       ajatelleet rauhantekoa ( Saksan kanssa ) , emme edes tuona vuonna 1941- 1942 ,

       jolloin olimme täydellisesti eristettyjä ja olisimme voineet tehdä rauhan ilman

       vakavaa haittaa Brittiläiselle Imperiumille , ja laajasti ottaen  teidän kustannuk-

      sellanne. Miksi meidän pitäisi ajatella asiaa nyt, kun voitto lähestyy meitä kolmea?”

Lähteet:WWW/ Unconditioned Canuck /Re.Hitlers peace attempt :Mallet report to 

London . Martin James J.Revisionist Viewpoints,75/ Walendy Uno.The methods of

Reeducation , 3.

  

 

Huomautus.

Sodan vastustajiakin löytyi sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.1939 ja 1941.

Rudolf  Hess`in lentoa Englantiin ja Saksan rauhantarjouksen tekemistä koskevassa selvityksessä( II-osa s.     ) voimme todeta ,että Englannissakin löytyi varsin laaja ja vaikutusvaltainen ryhmä henkilöitä, jotka eivät voineet hyväksyä sotaa Saksaa vastaan ja kieltäytymistä jatkuvasti Hitlerin vakavasti otettavista  rauhanehdotuksista 1939 – 1941..

  

Englannin sotapropaganda ja Lordi R.G. Vansittart.

 

Lordi R.G. Vansittartin johtama propaganda koneisto toimi kuitenkin erittäin tehokkaasti( katso edellä ) ja laajoin sisäisin valtuuksin,  vieden samalla  vaikuttavaa  kauhupropagandaa myös    Yhdysvaltoihin. Lopputulos oli sekä Englannissa että USA:ssa samanlainen ,- sodan vastustajat leimattiin isänmaan pettureiksi ja jopa vangitsemisuhkan alaisiksi. Monet saivat pitää rajoitetun vapautensa olemalla puuttumatta päivän politiikkaan ja – vaikenemalla.

Kiinnostavin tapaus lienee Englannin kuninkaan Edward VIII (Windsorin herttua)pakottaminen

luopumaan kruunustaan 1936, tuodessaan selvästi esille kantansa ,ettei halua viedä maataan sotaan Saksaa vastaan. Oivalliseksi tekosyyksi keksittiin kruunustaan luopumiselle hänen aikomansa avioliitto amerikkalaisen , eronneen ja aatelittoman Mrs.Wallis Simpsonin kanssa. Asiaa koskevat hallituksen (kabinetin)  pöytäkirjat on julistettu salaisiksi 27. marraskuuta 1936  alkaen seuraavien 7 istunnon osalta aina vuoteen 2037 saakka. Tämä on 20 vuotta pidempi aika kuin mikä on määrätty Rudolf  Hessin Englantiin lentäessään mukanaan viemille salaisille  Churchillin ja Stalinin yhteistyötä ja sopimuksia koskeville asiakirjoille ( 2017 )  Miksi ? / kirj.

” – Mikäli englantilaiselta taholta olisi 1939 suhtauduttu toisin Hitlerin ehdotuksiin , olisi sota  Saksaa vastaan voitu välttää” : Windsorin herttuan lausunto  entiselle ministerille ja valtiomiehelle Sir John Balfourille  Washingtonissa 1945, keväällä heti Saksan luhistumisen  jälkeen. .

” - …askel askeleelta olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että kommunismin  päämäärät ovat  Euroopalle synkät ja tuhoisat…..Saksan kansa ja Hitler eivät olleet  kuitenkaan tätä sotaa halunneet. Me olemme ” Balance of  Power ” periaatteemme mukaisesti yllyttäneet Rooseveltin johtamana  a m e r i k k a l a i s e t liittymään tähänkin sotaan mukaan Saksan tuhoamiseksi. Me emme vastanneet Hitlerin useisiin hartaisiin pyyntöihin rauhan aikaan saamiseksi. Nyt joudumme toteamaan Hitlerin olleen oikeassa. Yhteistyöhaluisen Saksan sijasta, jota hän oli tarjonnut, - meillä onkin nyt uhkanamme jättiläismäinen, imperialistinen Neuvostomahti”. (X )

Lähde:Sir Hartley Shawcross, Britannian syyttäjä  Nurnbergissä (IMT)1945-1946 / Julkaisu:”Kirjeitä”/ 16.10.1985, Ewert-Printing,London / s. 68.

 

 

Yhdysvalloissa voimme ottaa esimerkeiksi pari tiiviisti politiikassa toiminutta henkilöä:

Valtiopäivämies ja ” valtamerilentäjien isä” Charles  A. Lindbergh  Minnesotasta  vastusti pontevasti Amerikan sotavalmisteluja ja lopulta mukaan menoa. Hänen mielestään Rooseveltin perusteet sotaan liittymiseen olivat täysin kestämättömät. Lindbergh ajautui mielipiteineen  erittäin vaikeaan tilanteeseen joutuen  valtiovallan painostamaksi ja tappouhkausten kohteeksi (Vertaa presidentti Georg  W.Bushin väärennettyjä (CIA) perusteluita aloittaessaan sodan  Irakia vastaan  2003 ) Sama valtiopäivämies lausui myös eräässä suuresti arvostetussa puheessaan Edustajainhuoneessa Joulun aluspäivinä 1913 , koskien Yhdysvaltojen valtiollisen  rahajärjestelmän luovuttamista juutalaisten pankkiirien omistamalle ja hallitsemalle pankkitrustille FEDìlle ;  

” Tämä laki ( FED –pankkisysteemistä), jolle annetaan rajoittamaton yksinoikeus painaa dollareita ) katso II-osa s.     / Federal Reserve Bank ) pystyttää jättiläismäisimmän  pankki-trustin ,mitä maailmassa löytyy. Jos presidentti allekirjoittaa sen , tulee se laillistamaan  näkymättömän  rahamahdin vallan .Uusi laki antaa pankkitrustille mahdollisuuden aikaansaada  esim. inflaation, ja muuttaa korkotasoa milloin ikinä se sitä toivoo”.

( Eikä vain USA:ssa ,sillä sen päätösten vaikutukset ulottuivat ympäri  koko maailman . Federal Reserve Bank on omistautunut alusta alkaen myös harkintansa mukaan poliittisesti sopivien ulkomaisten valtioiden  ( myös diktatuurien / Saddam) tukemiseen ja lainoitukseen kokoamalla  USA:n kansalliset luottorahat tähän tarkoitukseen. FED aloitti työnsä 16.11. 1914, voidakseen  juuri  oikea aikaisesti rahoittaa esimerkiksi Englannin , Ranskan ja Italiankin sodankäyntiä ensimmäisessä  maailmansodassa.1914.- 18./ Kirj. ) X ja  ½ sivun US-dollarin kuva )

 

Rooseveltin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi 1933 ( pari kuukautta  Hitlerin valinnan jälkeen Saksan valtakunnan kansleriksi.) alkoi hänen ja Stalinin välinen yhteistyö ja jatkuva sanomavaihto vilkkaana. Tärkeimpänä tuloksena kirjattiin välittömästi USA:n virallinen tunnustus Stalinin johtamalle Neuvostoliitolle. Diplomaattinen yhteydenpito tiivistyi 30-luvun lopulle tultaessa ja sai lopulta sisältöjä , joita USA:n Moskovan suurlähettiläs William Bullit ei voinut enää hyväksyä . Hän varoittaa Rooseveltiä Stalinin epäluotettavuudesta ja presidentin hyväuskoisesta ”sinisilmäisyydestä” luottaessaan tähän. Lopulta kyllästyy Bullit Rooseveltin naiiveihin Stalinin puolusteluihin ja pyytää ja saakin siirron Pariisiin ( X ).

 

Huomautus.

 

Yhdysvaltojen  presidentin F.D.Rooseveltin kannanotot  ja toimenpiteet  heti vuodesta 1933

 lähtien  suhteessa Neuvostoliittoon ja sen johtajaan  Staliniin , ovat antaneet ja antavat yhä

 tänäänkin aihetta varsin ristiriitaisiin olettamuksiin. Joudumme tässäkin kirjamme  II-osassa

kysymään varsin oikeutetusti – mikä mies lopulta oli  Roosevelt ( FDR ) ? Hänelläkin uskomme

olleen ”salaisen unelmansa”, illuusion ( parempi sana ehkä ”hallusinaation” ) Euroopan  ja koko

maailman uudesta järjestyksestä  II-Ms:n jälkeen.( Katso edellä US-Dollarin  takasivua / kirj.)

( Lähde : .A.L.  Weeks :” Russia`s Life –Saver” /Ibid,  X / s.46 ) 

 

Tapaus Tyler  Kent.

 

Samaan aikaan( USA:n Moskovan lähettiläs W.Bullit ) pyytää siirtoa Moskovasta myös lähetystön venäjänkieltä puhuva salasanoma - expertti Tyler Gatewood K e n t  ( Moskovassa 1934 -1939 .) Hän käänsi kaiken Rooseveltin ja Stalinin välisen salaisen  sanomavaihdon, joka osoitti presidentin edistävän ja tukevan  Stalinin Neuvostoliiton merkitystä ja sen tulevaa vahvaa asemaa eurooppalaisessa valtapolitiikassa. Yhdysvallat valmistautuivat hänen johdollaan 1933-1941 tulevaa sotaa silmälläpitäen ja olemaan siinä sotilaallisesti mukana (ilmavoimat / laivasto,  B-konesarjojen valmistuksen aloitus 1934 ja sotalaivaston rakentaminen  kaksinkertaiseksi 1938

Roosevelt lähettääkin Kentin tämän anomuksesta toiseen sodan tärkeään ”polttopisteeseen ” –Lontooseen. Täällä Kent havaitsee heti myöskin Rooseveltin ja Churchillin sanomavaihdon sisältävän avointa valmistautumista sotaan Saksaa vastaan ja presidentti Rooseveltin salaisesti rikkovan USA:n voimassaolevia neutraliteettilakeja. Englannin salainen poliisi( Secret Service ) pidättää Kentin tämän yrittäessä toimittaa Rooseveltin  toimet paljastavia sanomakopioita Yhdysvaltain Kongressin edustajalle.  Asiasta tiedon saatuaan määrää Roosevelt USA:n Lontoon lähettiläänsä  Joseph Kennedyn( John F. Kennedyn isä ) kumoamaan Kentin diplomaattisen koskemattomuus suojan (statuksen ) jolloin tätä ei tuotaisi Yhdysvaltoihin tuomittavaksi, mikä voisi merkitä  Rooseveltin toimien paljastumista. Niinpä sitten englantilainen sotaoikeus( ! ) tuomitseekin Kentille salaisessa oikeudenkäynnissä 7 vuotta kuritushuonetta  ”Britannian turvallisuuden  vaarantamisesta ” (Sic!) Kent vapautetaan  sodan päättyessä 1945 lupauksella vaieta tietämistään asioista.

( Lähteet: Tyler Kent: ” Das Roosevelt – Vermächtnis und der Fall Kent” /Julkaisu VffG / 2001, 5.Jahragang/ Heft1. Tyler Gatewood. K e n t i n haastattelu / K.O. Braun 1985 , Los Angeles , USA)

 

 

 

                                                   

                                                     *********

 

( Luku 10.alkaa tästä )

 

                                                     *********

 

Liite  Nro X  / .

 

 

Lähteet.

J.O. Hannula: ” Maailmansodan historia  I ja II /  Otava .Hki. 1936.

Juri Lina          ” Under Skorpions Tecken ”/Förlag Referent,Sockholm 1994.

R. Kaltenegger ” Krieg am Eismeer” Leopold-Stocker VL , Graz  1999.

Richard  Collier: ” Dunkerque ” / WSOY,  hki. 1963.

Karl  Burkhardt : ” Meine Danziger mission ” / 1960 , s.225.

John Charmley  : ” Churchill – The End of  Glory ”,Lontoo 1993.

Walter Hutchinson : ” Kansakuntien vaiheet , Osa V, WSOY, 1953.

C.H.R.  A.R. Christiansen: ” Maailman tapahtumat eilen ja tänään ” I.-III, Otava, Hki.1936.

Karl-Otto Braun;  ” Maailmanpolitiikan salatut sopimukset ja päätökset”,kopio,Munchen 1986

Walther Rathenau . ” Briefe ” I-band,1930, s.44.

Keisari Wilhelm II : ” Muistelmat ( Ereignissen und Gestalten ,1878 – 1918,Leipzig, 1922.

Dr. Hans Heinrich Dieckhoff:  ” Roosevelt auf Kriegskurs” / Arndt-Vl.,Kiel, 1943/ ss.9-34,

 

Tarkastelemme tässä liitteessä kootusti 2. maailmansodan ratkaisutaistelujen käynnistyttyä sen osapuolten  o m i i n   peruslähtökohtiin liittyviä  suurvaltojen hallitusten , mutta ennen kaikkea niiden johtajien henkilökohtaisia tavoitteita ja salattuja sodanpäämääriä .

Totesimme aikaisemmin tärkeimpien suurvaltojen johtajien ( Daladier/Reynaud , Churchill,  Roosevelt, Stalin,. Hitler.) sotaan liittyvien salaisten päämäärien olevan varsin erilaiset, mutta samalla kaikilla yllättävän kyyniset ja itsekkäät. Nämä paljastuvat salatuissa suunnitelmissa , joita erikoisesti ” 3-suurta ” ( Roosevelt, Churchill, Stalin ) , saattoivat tehdä jo sodan kestäessä  (Casablanca 1943, Quibeck 1943,  Teheran 1943, Jalta 1945 ) laskiessaan sotilaallisen ja materiaalisen ylivoimansa jo hyvin riittävän yhteisen vihollisen, Saksan, kukistamiseen ja uuden , heidän  o m a n  salaisen  suunnitelmansa  mukaisen maailmanjärjestyksen  pystyttämiseen.   ( X )Juri Lina: ” Under skorpionens tecken” ss.162-183 )

 

Ranska  , D a l a d i e r  jatkaa  Clemenceau´n ja Poincare´n  politiikkaa 1919-1945.

 

Ranska pyrki 1930-luvun lopulle saakka pitämään Saksan sotilaallisesti heikompana, erältä osin tuolloin vahvemman( panssarivoimat) armeijansa avulla ja säilyttämään  Maginot –linjansa takana Versaillesin rauhan sille 1919 suomat edut ja pitämään Saksan sidottuna niihin ” kahleisiin”, jotka ensimmäisen maailman sodan voittajavallat  (Ympärysvallat) olivat asettaneet.  Pelko Saksan voimistumisesta eli kuitenkin edelleen. Hitler puolestaan ei antanut tällaiseen ajatteluun aihetta, vaan Saksa tuki jo 1939 lähtien Ranskassa levitettyä voimakasta sodanvastaista mielipidettä. Näin pyrittiin estämään  Ranskan liittyminen Englannin ja Yhdysvaltojen  vaatimaan(Churchill / Roosevelt )  Saksan lyömiseen tähtäävään rintamaan. Tähän rintamaan liittyisi jo lokakuussa 1939 salaa myös -  Stalin.

Churchillin voimakkaasti rohkaisema poliittinen ja hyvin sotahakuinen ryhmittymä ( Reynaud , Mandel , Coulondre, Gamelin, Bonnet ) saikin Daladierin johtaman Ranskan 3.9.1939, yhdessä Englannin kanssa, julistamaan sodan Saksalle. (  Katso I-osa s. 330, 332-333 / lähdeviitteet 14, 15, 35 )  Ranska oli liittynyt Saksan vihollisiin!  Hitlerin tarkoitus oli suorittaa nopea isku Ranskan lyömiseksi( Lännen sotaretki ) jo heti syksyllä 1939, mutta huono sää, talven tulo ja suunnitelman paljastuminen ennen aikaisesti saksalaista upseeria kuljettavan lentokoneen tehtyä eksyneenä pakkolaskun Belgian puolelle, siirsivät hyökkäyksen kevääseen 1940 ( 10.5.1940 ). Estääkseen näin Ranskan ja yhdessä Englannin siirtoarmeijan kanssa muodostaman vahvan rintaman ( M ) muodostamisen eliminoi Hitler Ranskan sekä samaan rintamaan jälleen varmuudella liittyvät Belgian ja Hollannin, irti Saksaa saarrostavasta vihollisrintamasta .( aselepo ja Ranskan  antautuminen 23.6.-40 , Benelux- maat jo sitä ennen. )      

Aikaisemmin samana keväänä esti Saksa saatuaan selville ( lentokonekaappaus  9.2.1940  ) Churchillin ja Stalinin sopimat  saartorintama-suunnitelmat ( N,M,S, ja E ) myös nopealla hyökkäyksellä (” Weserubung ”) Tanskaan ja Norjaan  9.4.1940 rintaman N muodostamisen Pohjolaan. Tämäkin tapahtui viime hetkellä ,vain vuorokausi sen jälkeen kun britit olivat jo  (8.4.1940 )laskeneet luvatta malmikuljetusten estämiseksi ja tulevaa suurta maihinnousuaan valmistellakseen kolme laajaa miinoitusta Norjan aluevesille Narvikista Saksaan kulkevien malmilaivojen reiteille. Kenraali E. Dietlin 10 hävittäjällä kuljetetut vuoristojääkärit ( 2000 miestä ) nousevat lumimyrskyisen merimatkan jälkeen, englantilaisten miinakentät väistäen ( saksalaisilla käytössään 9.2.1940 kaappaamiensa asiakirjojen joukossa olleet englantilaisten miinakartat ) maihin Narvikissa aamuyön tunteina 9.4.1940 ja miehittävät kaupungin. Seuraavana päivänä tunkeutuu englantilaisten laivasto-osasto Ofotfjordiin ( Narvikin vuonoon ) karkottamaan saksalaiset ja valmistelemaan pian  tapahtuvaa englantilais-ranskalaisten joukkojen maihinnousua .Syntyneessä meritaistelussa molemmat osapuolet  kärsivät tappioita ja vielä kunnossa olevien saksalaishävittäjien ( 5 ) pyrkiessä 11-12.4.vuonosta ulos paluuta varten, osoittautuu se mahdottomaksi. Englantilaisten raskas sotalaivasto oli jo sulkenut poispääsyn vuonosta ja upottaa 13.4. suorittamassaan uudessa hyökkäyksessä loput saksalaiset hävittäjät. Näiden miehistöt saksalaiset pelastavat ja pää-osasta matruuseja tulee jalkaväkimiehiä. Narvikia ympäröivän alueen tämä ”Dietlin armeija ” ( nyt n.4500miestä) pystyy pitämään kuitenkin hallussaan vastassaan lopulta 24 000 Liittoutuneiden sotilasta + englantilaisten laivasto. Taistelut päättyvät kesäkuun alussa 1940 Churchillin vetäessä siirtoarmeijan joukot vahvistamaan Ranskan luhistumassa olevaa rintamaa ( M ) ja ennen kaikkea estämään saksalaisten mahdollista maihinnousua  kanaalin yli Englantiin. ( Kartta Norjan aluevesien mii-

noituksista )  

  

Englanti ,

Meriministeri Winston Churchill , josta tuli Englannin sodanjohtaja ja pääministeri 10.5.1940 , koki Skandinavia operaationsa epäonnistumisen, mutta ennen kaikkea pian sen jälkeen Ranskan romahduksen , sokkina. Saksa hallitsi nyt kanaalin Englannin vastaista rannikkoa ja oli osoittanut maa-armeijansa voiman ja nopeuden viimeksi Ranskan sotaretkellään. Tuon armeijan maihinnousu  Brittein saarelle tietäisi varmaa Englannin tuhoa ja samalla Britti-imperiumin keskuksen hajoamista. Alkoi kiihkeä toiminta maihinnousun estämiseksi, jota Hitler sallikin näyttävästi hämäysmielessä kehitellä (”Seelöwe”). Tajuamatta  Churchillin luonnetta ja Rooseveltin manipuloivaa ja voimakasta vaikutusta tähän , kieltää Hitler mm. englantilaisen siirtoarmeijan tuhoamisen ( 368.000 sotilasta) kanaalin rannalle syntyneessä Dunkerquen ”motissa” , antaen sen evakuoitua kaiken sotakalustonsa jälkeensä jättäneenä takaisin saarelleen.  Hitler teki vieläpä Rooseveltin välityksellä 23.6.1940 Englannille tarjouksen rauhasta ja neuvotteluista Euroopan saattamiseksi irti sodasta . Hitler ei voinut edelleenkään uskoa, ettei hänen tarjouksillaan ollut pienintäkään mahdollisuutta tulla hyväksytyiksi, , koska USA oli alusta alkaen  Rooseveltin johtamana lupautunut tulemaan mukaan  eurooppalaiseen sotaan

 

Huomautus..

Ehkä vieläkin tärkeämpänä  koki Churchill eurooppalaisessa sota – strategiassaan  Stalinin  ja Neuvostoliiton saamisen varmuudella yhteiseen rintamaan  Saksaa vastaan. Tämä sitoisi Saksan vähintään kahden rintaman sotaan , mikä tosin Ranskan luhistumisen jälkeen oli osittain menettänyt merkityksensä. Churchill oli joka tapauksessa valmis pitkälle meneviin turvallisuus myönnytyksiin Stalinille, voidakseen pitää Neuvostoliiton ratkaisevan merkittävänä uhkana    Saksan selustassa.( Kaikki tämä luonnollisesti pienten ,puolueettomien maiden kustannuksella )    

( Katso USA:n UM Gordell Hullin lausunnot I-osa s.64 ja148)

 

 

Presidentti Roosevelt oli kuitenkin se ”oljenkorsi ”, johon  Churchillin oli epätoivon vimmalla ja perään antamatta tartuttava ,sillä ilman molempien , Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton , mukanaoloa sen liittolaisina, Englanti olisi tuhoon tuomittu. USA:n valtavien voimavarojen tuntemus, sen saatua sotataloutensa täyteen vauhtiin, kannustikin Churchilliä tekemään kaikkensa saadakseen Rooseveltin tuomaan Yhdysvallat nyt sotaan mukaan mahdollisimman pian .(  Vertaa tilannetta Churchill / Wilson  1916-1917 , II-osa liite  X .)

, II-osa Liite X ) ( X )Lähdeviite: Karl Burkhardt /”Meine Danziger Mission”,1960 s.225)

         John Charmley: ” Churchill.The End of Glory”7Hodder & Stoughton,Lontoo 1993.

     

 Brittien lähtökohtainen ajatus ja Imperiuminsa ulkopolitiikan muuttumaton ”kompassi-suunta” oli  Saksan perustamisesta 1871 lähtien ollut ; -”  Saksa muodostaisi vahvana mannervaltiona aina uhkan Brittiläiselle maailmanvallalle ja Imperiumille. Muuttaessaan tulevaisuudessa ehkä radikaalisestikin Euroopan sotilaallista ja ennen kaikkea taloudellista voimatasapainoa olisi Saksan vaikutus pyrittävä eliminoimaan kokonaan siitä riippumatta, kuka Saksassa käyttäisi hallitusvaltaa – tasavaltainen liittokansleri, keisari, - tai Hitler. Saksa oli pidettävä edelleen, jos mahdollista, Versaillesin diktaattien alla ja ellei se onnistu – tuhottava se.

Keisarillisen Saksan ryhtyessä viimeisenä eurooppalaisena suurvaltana hankkimaan omia  siirtomaita 1800-luvun lopulla sekin, koettiin ennen kaikkea Britanniassa Imperiumin uhkana, ( = Saksa voisi tulevaisuudessa mm. vaatia kauppalaivastonsa suojelemiseksi  myös   sotalaivastonsa suurta  lisäämistä hoitaessaan yhteyksiä siirtomaihinsa .Vain Britannian oman sotalaivaston täydellinen ylivoima takasi imperiumille sodassa hegemonian kaikilla maailman merillä .Tarvittaessa se olisi tärkein sotilaallinen tekijä saarivaltakunnan puolustamisessa, ja myöskin samalla vihollisen (= Saksan ) kaikkinaisen meriliikenteen hävittämisessä maailman meriltä ja Saksan sulkemisessa läpäisemättömän merisaarron sisälle. Versaillesin rauhassa 1919 tosin riistettiin ja jaettiin kaikki Saksan siirtomaat voittajien kesken Englannin  ja Ranskan  saadessa ”parhaat palat ”.  

 Churchill:    

 ” …olisin sormea nostamalla voinut estää 2.maailmansodan puhkeamisen, - mutta en halunnut sitä tehdä ”. Katso myös I-osa s.228 / Mannerheimin monologi.

” Oikein tai väärin ,- minun Imperiumini ”! Tämä pieni muunnos sallittakoon kuvaamaan

2.maailmansodan aikana lähestulkoon diktaattorin valtuuksin toiminutta Churchilliä. Ymmärrämme ehkä nyt paremmin hänen sodanjälkeisen lausahduksensa, jossa hän toteaa ;

 ”Jos  Saksa olisi voittanut sodan,  olisin tullut varmuudella hirtetyksi suurimpana sotarikollisena”. Ehkä asia todella olisi ollut juuri näin ,sillä  tuo Churchillin sormen nostaminen ajoissa olisi voinut säästää 40-50 miljoonan  viattoman ihmisen hengen.( katso  I-osa  liite n:o 8 ss.305-306 /Sumner Welles.)

 

Neuvostoliiton Lontoon lähettiläs Ivan M a i s k i  oli jo aikaisin syksyllä 1939 luonut ystävälliset  henkilökohtaiset suhteet  Meriministerin  ja Amiraliteetin johtajan Winston

Churchillin kanssa. Vastakohtana tälle voidaan pitää hänen suhteitaan pääministeri Neville           C h a m b e r l a i n i n  kanssa, jolla oli varsin näkyvä antipatia Neuvostoliittoa ja Stalinia kohtaan. Churchill sen sijaan ajoi kovaa imperiumin sisäistä valtapolitiikkaansa  toimillaan, joissa ideologisten   tekijöiden ei annettu häiritä suhteita Staliniin ja Neuvostoliittoon.

Maiskin  keskustelut  Churchillin ja tämän lähipiirin kanssa olivat hyvin positiiviset  ja luottamukselliset. Tuona ajankohtana  Churchill antoi Maiskin ymmärtää , että hän epäili vahvasti  Neuvostoliiton ja Saksan intressiensä  erilaisuuden johdosta ajautuvan ristiriitaan        Itä – Euroopassa  hyökkäämättömyys-sopimuksesta ( 23.8.1939) huolimatta.

Maiski  myöntää tämän ja toteaakin muistelmissaan , että Churchillin näkökulma tässä mielessä lienee tarkoittanut Britannian asettuvan vastustamaan Hitlerin expansionistista ”lebensraum ” 

politiikkaa Balkanin alueella. Tämän katsoi Maiski ilman muuta tarkoittavan sitä, että tuossa ajankohdassa, lokakuun 6.päivänä 1939, Britannian ja Neuvostoliiton intressit

olivat täysin h a r m o n i a s s a.  Tämä asenne oli luonnollisesti täysin vastakohtainen  hieman aikaisemmin solmitulle Molotov / Ribbentrop -sopimukselle ja sen luomalle ilmapiirille.

(Lähde:Weeks s.97/V.V. Sokolov :” I.Maisky Between J.V.Stalin and W.Churchill during the first Months of the War ” Nro 6. 2001, 19.

 

( Lukijalle: Pyydän kiinnittämään huomiota Maiskin ilmoittamaan keskustelun ajankohtaan  

                   Churchillin kanssa 6.10.1939 Mitä muuta on tapahtunut ?

-   19.8.1939  Stalinin  puhe,  jossa perustelu sopimuksen tekemisestä Saksan kanssa, jolloin 

                      Hitler uskaltaa , yhteisen sopimuksen mukaisesti, hyökätä Puolaan välttääkseen

                      2-rintaman sodan ja saisi samalla sodan julistuksen Englannilta ja Ranskalta.

-    23.8.- 39  Molotov / Ribbentrop – sopimus Moskovassa  Stalin hankkii lisäaikaa puna –

                      armeijan varustamiselle. Voisi toistaiseksi seurata sivussa kapitalistien taistelua.

-     1..9.-  39  Saksa hyökkää, kuten oli sovittu, Puolaan. Englanti, Ranska ja USA kannustavat

                       Puolaa olemaan hyväksymättä mitään Saksan ehdotuksia ja lupaavat apua.

-     3. 9. - 39   Englanti ja Ranska julistavat sodan Saksalle. ( ! )

-  5.>  9..-39   Ribbentrop toistuvasti yhteydessä Molotoviin kyselyin, miksi NL ei aloita

                        sovittuja sotatoimia Itä-Puolassa ? Vastaukset vältteleviä, selviä valheita yms.

                         Vasta todettuaan Puolan luhistuneen käytännössä 3 viikossa ja saksalaisten

                         joukkojen edenneen  pitkälle yli sovitun demarkaatiolinjan (Narev –Veiksel-

                         San-joet ) antaa Stalin hyökkäyskäskyn joukoilleen, vaatien saksalaisia samalla

                         palaamaan em. joki-linjalle. Saksa tekee sen 1.10. -39 mennessä. 

            (Lähde/ Isaac Deutscher. ”Stalin” s.377, Nazi – Soviet Relations s.91         

-    17.9. – 39  Puna-armeija hyökkää vihdoin Itä- Puolaan. Englanti ja Ranska eivät julista

                       sotaa Neuvostoliitolle.

-     19.9. – 39  Churchill esittää ensimmäisen suunnitelma-luonnoksen  Saksan saartamiseksi.

-     28.9. – 39  Stalin ja Ribbentrop sopivat maiden välisestä uudesta rajasta Puolassa.(Liettua !)

-     29. 9. -39  Churchill esittää esikuntansa valmistaman ( amiraali Drax ) täydennetyn toisen

                         suunnitelmansa kabinetille Saksan lyömiseksi. Suunnitelma:( N,M.S.E.)

-      5.10.-39   Puola antautuu. Saksan armeijan iskukyky oli sokki Stalinille ja Churchillille.

                         Suomi neuvotteluihin Moskovaan.( Molotov / Ribbentrop- sopimus pohjana  )

-      6. 10.- 39  Saksa ( Hitler )tekee esityksen rauhasta  Englannille ja Ranskalle. Ei kelpaa.

-      6. 10. -39  Maiski /  Churchill keskustelut / katso edellä.

-     15.10. -39  Churchill / Stalin salainen sotasopimus , jolla molemmat varmistavat osansa

                         tulevassa Churchillin saartosuunnitelmassa Saksan lyömiseksi(N,M,S,E ) 

 Tämän jälkeen keskittyi Churchill tiukasti Skandinavia – operaatioonsa ( N ), jota kuitenkaan  Chamberlainin /  Halifaxin kabinetti ei diplomaattisista syistä aluksi ollut valmis hyväksymään. ( Norja, Ruotsi) Stalin puolestaan ryhtyy valmistelemaan o m a a  osuuttaan ,jota Moskovan  neuvotteluissa aluksi hoidetaan Molotov/ Ribbentrop-.sopimuksen pohjalta ( vaatimukset syksyllä 1939 ) Neuvottelujen kariutuessa Suomen kanssa 13.11.1939 , siirtyy Stalin toimimaan    

Churchillin kanssa 15.10.1940 tekemänsä salaisen sotasopimuksen ehdoilla ( = Baltia ja Suomi

 voidaan miehittää kokonaan. Suomen valloitus (Talvisota ) aloitetaan 3o.11.1939 useiden

provokatiivisten  toimien jälkeen.   

 

 Amerikan Yhdysvallat

.

 

Amerikan Yhdysvaltojen osuus  sekä ensimmäisen että 2.maailmansodan päättymisessä  ensin Ympärysvaltojen ( 1919) ja sitten Liittoutuneiden (1945 ) voittoon  Saksasta oli ratkaiseva.

 

Tämän lakonisen huomautuksen sisällössä päämerkitys ja syy on aina asetettu Yhdysvaltojen    osuuteen valtavien sotamateriaali määrien toimittajana liittolaisilleen molemmissa sodissa. Presidentti Roosevelt totesikin tästä asiantilasta  2.maailmansodan alkaessa ,että Yhdysvallat tulevat toimimaan  d e m o k r a t i o i d e n   a s e v a r a s t o n a . ( rohkenisin tähän vielä lisätä  ehkä tärkeimmän  -  p ä ä -  r a h o i t t a j a n a ./ Kirj. )

Kiinnostuksemme kohteena onkin jälleen vähemmälle huomiolle jäänyt sodan osio eli Yhdysvaltojen poliittisen päätöksenteon merkitys maailmansodan 2.näytöksen valmisteluissa  1936-1941 ; liittouman sopimus –politiikassa , Englannille ja Neuvostoliitolle suunnattujen  avustus järjestelmien kehittämisessä (”Cash and carry ” ja ”Lend and Lease” , USA:n osuudesta  joukoillaan varsinaiseen sodan käyntiin , sodan loppuratkaisuun liittyvistä rauhanehdoista ja Euroopan valtioiden uusista rajoista sopimisesta ja sotaan ”syyllisten ” rankaisu-foorumin luomisesta.( IMT / Nurnberg )

 

Mikä on ollut Amerikan Yhdysvaltojen intressi sekaantua ratkaisevalla tavalla kaukaa Atlantin takaa jatkumona yhden ja saman maailmansota - tapahtuman kiinteästi toisiinsa liittyviin  kahteen ”näytökseen ” ; ensimmäiseen 1917- I919 ja toiseen 1941- 1945 ? 

Tähän kysymykseen on etsitty aikanaan 1900-luvulla selvityksiä niissä täysin onnistumatta , sillä asiat ovat olleet varsin moniulotteisia , jopa suurvaltajohtajien omiin henkilökohtaisiin tunnetiloihin ja suhdepolitiikkaan liittyviä, jotka yhä vieläkin halutaan visusti salata.  Esitän seuraavassa näkemykseni asiassa ja pyrin riittävän pitkällä historian aikajänteellä osoittamaan  ”syyn ja seurauksen ” logiikalla vastauksia Amerikan Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen rakenteen ja siinä sisäisen moraalis-eettisen ilmapiirin muutokselle 1900-luvun alkupuoliskolta  lähtien ( Wilson / Roosevelt) laajenemis-hakuiseksi, hegemonia painosteiseksi ja voimankäyttöä oman turvallisuuden tekosyyllä eri puolilla maailmaa hyväksyväksi , jopa ihannoivaksi .

 

( Monet  myöhemmän ajan  USA:n presidentit ovat jatkaneet tällä Rooseveltin tiellä  toimia 

” maailmanpoliisina” , viimeksi  G.W Bush. Maailman tämän hetken suurvaltojen globaalissa kansainvälisen politiikan toimintakentässä näkyvät kuitenkin yhä samat perustekijät ,jotka ovat olleet vaikuttamassa suurten valtioiden suhteissa vuosisatoja , ellei peräti vuosituhansia .

 

( Liite X  / Helsingin sanomat 21.08.2007 / O. Kivinen: ”Ei kiveä kiven päälle ”

 

Näissä modernin aikamme valtioiden tarvitsemissa ja vaatimissa perus – tarpeissa on suuresti kehittyneen tekniikan , tiedon ja taidon johdosta, lukumääräisesti huomattavasti suurempi  ”arsenaali ” ennen kaikkea suurvaltojen itselleen elintärkeiksi katsomia elementtejä. Näiden hankkimiseksi, kehittämiseksi ja säilyttämiseksi nuo valtiot yhä tänäänkin ovat valmiit sotaisiin ratkaisuihin turvatakseen omat etunsa.

* Raja- ja aluekysymykset; ( hyvät satamapaikat, nopeat liikenne- kauppaväylät, kansalliset väestökysymykset, geo- ja sotilaspoliittisesti puolustettavat rajat, mahd. väestön liikakasvu )

* Luonnonrikkaudet; rautamalmin ohella lukuisat erikoismalmit, kivihiilestä siirtymä öljyyn, luonnonvaraisten materiaalien teknisen käsittelyn kehitys ja samalla keinovalmistus (kemia ).      *  Finanssi- ja pörssitoiminta.; ( pankkilaitos ,valuuttojen arvo , valtion kansantulo (Bkt ),vienti – ja tuonti- kauppa, tullipolitiikka,

*  Teollinen kapasiteetti : ( tuotannon volyymi, - laatu, - monipuolisuus, - tekniikka. työvoima ja hinta- palkkapolitiikka.)

*  Sotilaallinen voima : (  sotavoiman suuruus, suorituskyky, materiaalitaso, liikkuvuus, harjoitettu valtapolitiikka )  

*  Yhteiskunnan hallintojärjestelmä  ja valtaoikeuksien jako. ( perustuslaki, hallintoelimet /kongressi, Senaatti, ministeriöt, presidentti ja hallitus. )

*  Kansojen johtajien väliset henkilökohtaiset sympatiat ja antipatiat

 

F. D. R o o s e v e l t 1933-1945 .

”Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta. Kun jotakin tapahtuu, voit olla varma , että niin se

oli suunniteltukin.”

 

 Ensimmäisen maailmansodan  ” jälkimainingit” horjuttivat  vielä läpi  20-luvun  Eurooppaa ,

 paitsi poliittisesti ennen kaikkea taloudellisesti. Myöskin sodan ratkaiseva taustavoima ja  rahoittaja ,Yhdysvallat , joutui  epävakaiden maailmanlaajuisten  finanssimarkkinoiden vuoksi

lopulta saman kaaoksen piiriin 1929 -1933. Presidentti Wilsonin rauhanpolitiikka oli monin 

tavoin Versaillesissa epäonnistunut. Tämä tiesi republikaanien hallitusjohdon jatkumista  30-luvun alkuun  asti, jolloin  F.D. Roosevelt valittiin vihdoin demokraattien ehdokkaana Amerikan presidentiksi 1933.

Roosevelt oli, Wilsonin tavoin, jo ensimmäisen maailmansodan aikana asennoitunut pitämään

juuri Saksaa syyllisenä käytyyn sotaan. Presidenttinä hän ryhtyikin välittömästi  askel , askeleelta parantamaan voimallisesti Yhdysvaltojen  pahoin kärsivää talous- ja työllisyys -tilannetta ( ”New Deal ” ja sen monet ala-organisaatiot , II-osa ss.       )

 Vähemmän huomioita ovat saaneet hänen ponnistelunsa maan sotilaallisen voiman kasvattamiseksi. Euroopan ja Kauko - idän  ” aggressiiviset” valtiot ( Saksa, Italia ja Japani ) nimettiin laajentumishaluisina uhkaksi demokraattisille naapureilleen , mutta ennen kaikkea Yhdysvalloille. Tämän uhkan jatkuvalla korostamisella, jota voimakkaasti levitettiin amerikkalaisessa mediassa ( lehdistö, radio, presidentin ja hänen neuvonantajiensa puheet) sai Roosevelt rakennettua taloudellista ja teollista pohjaa  o m a n   a m e r i kk a l a i s e n  sotapotentiaalin kasvattamiseen ja samalla yhä laajan työttömyyden vähentämiseen . Sille sekä Kongressi että Senaatti luonnollisesti olivat valmiimpia antamaan rahoitusta , kuin jos olisi  tuossa. vaiheessa ilmoitettu dollareita tarvittavan joidenkin eurooppalaisten valtioiden  suoraan tukemiseen odotetun sotilaallisen uhkan varalta tulevaisuudessa.( Lukijan on syytä jälleen  myös palauttaa muistiinsa, että USA:n  rahanarkkinoita  hallitsi maailman suurin  pankki -.konserni  FED. Voimme myös hyvin verrata ja löytää yhteneväisyyksiä oman aikamme poliittiseen 

retoriikkaan, jossa USA: johto häikäilemättä nimeää ” pahan akseliksi” ja aggression valtioiksi

 mm. Irakin, Iranin ,Pohjois-Korean ,Afganistanin  ja Kiinan )

 

Rooseveltin toimet sotavalmiuden luomiseksi kulkivat ”step by step ” menetelmällä, jolla presidentin toimivaltuuksia huomattavasti lisättiin ja joilla aikanaan ( 1940-45) tuli olemaan ratkaiseva  merkitys  2. maailmansodan kuviossa ( Ibid A.L.Weeks /s 12.).

 

*   1933 Roosevelt ottaa ensimmäiseksi kansainväliseksi tehtäväkseen Stalinin Neuvostoliiton

     tunnustamisen. .Asiakirjan allekirjoittavat  USA:n  ulkoministeri Gordell  Hullìn  sijasta 

    Rooseveltin  lähin neuvonantaja  Henry Morgenthau jr. ja NL: edustajana  Ulkoasiain kansan

     komissaari Maxim  Litvinov.

*   Rooseveltin ensimmäisen hallituksen sotaministerin Henry Woodring`in asiakirjoista löytyy

      USA:n  Kansallisarkistossa Washingtonissa Rooseveltin toimeksianto v. 1934 pitkän

      toimintasäteen omaavien pommikoneiden (ns. B-sarja  XB-15, B-17, XB-19, ja B-29.)

     suunnittelulle ja rakentamiselle. Annettu ohje edellytti, että koneiden valmistus oli saatettava

      s a r j a t u o t a n n o n  asteelle 1.syyskuuta 1939 mennessä. ( Sic !) (L: K.O.Braun )

*    Ranskan USA:n  lähettiläs  Andre de Laboylaye lähettää 26.1.1934  hallitukselleen Pariisiin 

      raportin ,jossa esittää tavanneensa vaimonsa kanssa Rooseveltin jokin aika sitten, jolloin

       tämä huolimatta hänen vaimonsa läsnäolosta, esitti vihantäyteisen purkauksen  Saksaa

       vastaan ;

      ” Tämä presidentin julkinen esiintyminen ei kerro meille mitään uutta hänen Saksan   

      vastaisesta suhtautumisestaan. Tunnen hänet 21 vuoden ajalta  ja minulla on sinä aikana , -

       erikoisesti ensimmäisen maailmansodan aikana , ennen Yhdysvaltojen mukaan tuloa       

       sotaan ( 1917 ) ollut tilaisuus kuulla samanlaatuisia Rooseveltin kannanottoja tuosta

       maasta (Saksasta), jopa vielä kovemmin äänenpainoin. Nytkin halusi Roosevelt osoittaa

       muuttumattoman  vastenmielisyytensä ei vain Hitlerin Saksaa , vaan koko Saksan valtiota

       vastaan yleensä,  riippumatta siitä kuka  Saksassa hallitsi.”

       Lähde: Dr.Hans Heinrich Dieckhoff: ”Roosevelt auf Kriegskurs”,1943, Arndt-VL. 

       KIEL, ss. 9-10. ( Dieckhoff ,  Saksan lähettiläs Washingtonissa 1937-1938.)

       

*  Yhdysvaltojen  Varsovan lähettilään  Anthony  B i d d l e`n  lausunto3.12.1938 ;

      ” Puolalaiset tulevat varsin pian taistelemaan  Saksaa vastaan , mitä tulen tervehtimään

      tyydytyksellä.”. Samalla Biddle ”isäntänsä” Rooseveltin kannustamana kehotti tiukasti

      vastustamaan saksalaisten neuvottelutarjouksia, luvaten välittömän Amerikan sotilaallisen

      avun mikäli Puola joutuisi Saksan hyökkäyksen kohteeksi.( Täysin katteeton lupaus Kirj.)

      Lähde: Sveitsiläinen  Kansainliiton komissaari Danzigissa Karl B u r k h a r d t / ” Meine

      Danziger Mission , 1960 / s. 225.    

            

 *   Yhdysvaltojen  ulkoministeri Gordell H u l l  vakuuttaa  18.3. 1939 Belgian  USA:ssa

       toimivalle  erikoisvaltuutetulle , Priz`de Lignelle ,että sodan puhjetessa Euroopassa USA

       tulee myös puuttumaan asioihin,”…ei voi vielä sanoa , tapahtuuko se kolmen päivän ,

       kolmen viikon , vai kolmen kuukauden kuluessa , mutta me tulemme sotaan mukaan ”.

       Lähde: ”Deutsches Weissbuch 19402 , s.111 , dok.nro 20,  

 *    Kongressin määräysvaltaan kuuluvan ns. ” neutraliteettilain ”  muuttamistyö käynnissä

      jatkuvasti 1939-1941( Koski kieltoa USA:n osallistumisesta sotaan Euroopassa ja

      sotatarvikkeiden  vientiä. Lähde A. L.Weeks ;” Russia`s Life saver” s.12.

 *   USA:n Neuvoa antavan Komission muuttaminen  Kansallisen puolustuksen Neuvostoksi.  

       toukokuussa 1939. Lähde : Ibid / Weeks  s.12./ 

*   Rooseveltin neuvonantaja Felix Frankfurter neuvottelee Meriministeri Churchillin kanssa

     Lontoossa heinä – elokuun vaihteessa 1939.Asiakirjat neuvottelusta julistettu salaisiksi ja

     löytymättömiksi presidentin määräyksellä  sekä USA:ssa että Englannissa..

     Varsin niukkaa tietoa löytyy kuitenkin sen verran, että pääpiirtein voidaan todeta, mistä

    Churchillin ja Frankfurterin  salaisessa neuvonpidossa oli kysymys. Tärkeinä asioina

   esillä ovat olleet ; USA:n valmius tukea Englannin ja Ranskan taistelua Euroopassa  

   Saksan kukistamiseksi. Englantilaisten ilmoitus ,että he uskovat sodan puhkeavan elokuun

    puolivälistä 1939 alkaen .( Mielenkiintoista, että aika on sama kuin Stalinin ja Hitlerin

    suunnitelma jo toukokuulta 1939  Puolan jakamisen ajankohdaksi –”…viimeistään  1.9.

    1939 mennessä.!” Lähteet: Max Freedmann: Omaelämäkerta ja Tyler Kent, II-osa s.  )

      

*   Roosevelt julistaa ”rajoitetun ” kansallisen hätätilan ja perustaa Yhteys komitean ,jonka

tehtävänä oli valvoa Liittoutuneille toimitettavaa  sotilasapua / syys-joulukuu 1939.

   Lähde: Ibid.7Weeks s.13.

*Roosevelt myy ( ”Cash and Carry” / maksa ja vie pois) armeijan ylijäämävarastoista

 

sotamateriaaleja esim. Neuvostoliitolle Talvisodan aikana. Toimittaa  50 hävittäjäalusta vaihtokauppana  USA:n saamille tukikohdille Karibian merellä ja Newfoundlandilla kesä – syyskuussa 1940. Tässä olivat ensimmäiset  merkit näkyvissä Lend-Lease avustus organisaatiosta.( lyh. LL- apu ohjelma ) Ibid Weeks

* Roosevelt  valitaan USA:n presidentiksi syyskuussa 1940.( 3.kerran )  Tämä on  tärkeä

   asia  Churchillille , sillä vain se varmistaisi USA:n mittavan avun  Englannille.

*  Roosevelt antaa luottomiehilleen  Harry Hopkinsille ja  teollisuus-miljardööri Armand

    Hammerille tehtäväksi marraskuussa 1940 suunnitella  myös Neuvostoliiton ottamisen

     Lend – Lease ( LL ) avun piiriin ( Hammar hyvä, vanha, Stalinin ystävä.)

*  Roosevelt esittelee historiallisen lakiesityksen LL - apu ohjelman toteuttamiseksi

    Kongressille tammikuussa 1941.   

  * .USA:n ja Englannin armeijoiden Yleis-esikuntien salaiset neuvottelut tammi-maaliskuun 

    . aikana Washingtonissa 1941.

 

 *  Laki LL:n toteuttamisesta hyväksytään 11.3.1941 . Avustusohjelman piiriin

          kuuluivat nyt Englanti ja Kreikka,  Ranskan  tultua lyödyksi kesäkuussa 1940.

  (  Kreikka oli jo syksyllä 1939 liittynyt salaiseen (” La Charite ”)yhteistyöhön Ranskan

   ja englantilaisten  kanssa  rintaman S muodostamiseksi  Saksaa vastaan  Balkanilla )

*   Amerikan armeija miehittää Grönlannin ja Islannin huhti - heinäkuun aikana 1941.

     Samalla  sen laivasto aloittaa partioinnin koko pohjoisen Atlantin alueella saksalaisten

     sukellusveneiden löytämiseksi   Syynä ovat niiden  hyökkäyksien tuottamat tappiot

    Englantiin  LL- sopimuksen mukaan  Atlantin kautta kulkeville laivasaattueille 1941.

 

 *   7.3.1941 julistaa  Roosevelt  rajoittamattoman kansallisen hätätilan  Yhdysvaltoihin

.    Tämä  merkitsee käytännössä  diktaattorin valtuuksia presidentti Rooseveltille. Tässä

     vaiheessa  USA takavarikoi ja ”jäädyttää ” kaikki  saksalaiset ja italialaiset varat ja 

     saatavat  Amerikassa. ( Huom. tapahtuman ajankohta ! kirj.)     

*  Saksa hyökkää  Neuvostoliittoon 22.6.1941. Tämän johdosta matkustavat sekä

  Churchillin että Rooseveltin edustajat Moskovaan ( Sir  Stafford  Cripps, Harry Hopkins 

    Lord William  Beaverbrook,  A .Eden jne.) Heinä- syyskuun aikana  käydyissä

   neuvotteluissa sovitaan  LL –avun sisällöistä ja virallinen sopimus allekirjoitetaan  

   lokakussa 1941,

   Avun käytännön tarpeita varten perustetaan yhteinen Järjestely Komissio  28.10.1941.

Näin oli saatettu voimaan presidentti Rooseveltin sitkeästi ajama päätös tuoda USA

vähitellen ”muodollisesti ” laillisesti mukaan eurooppalaiseen sotaan ryhtymällä avustamaan Saksan vastaisen rintaman tärkeimpiä suurvaltoja.( Englanti, Neuvostoliitto ).

Tämä lainaus ja vuokraus ( Lend and Lease ) avustusjärjestelmä  muodostui mittasuhteiltaan ennen näkemättömäksi maailman historiassa.

 

  L e n d   and  L e a s e  avustusohjelma  -- 2. maailmansodan  ratkaisija ?

 

Tarkastelemme seuraavassa  LL - avustusohjelman materiaalista ja rahallista sisältöä hieman

yksityiskohtaisemmin. Tuolloin ,1941 -1945, meille eläneille aikalaisille sen poliittinen tausta  olemus ilmeisesti jäi vieraaksi, epäselväksi ja ennen kaikkea suuruudeltaan ja vaikutuksiltaan käsittämättömäksi. Vasta nyt ( 2004) on käytettävissäni ollut LL - avun kaikkia osatekijöitä käsittelevä kirjallinen  lähde, Albert L.Weeks`´ín  ” Russias´Life Saver”,

joka selvittää paitsi LL –avun valtavat materiaali ja rahoitusmäärät -, myös poliittiset taustat.

 

Amerikan Yhdysvaltojen presidentin Rooseveltin näkökannat ja pyrkimykset ovat tulleet

edellä pääosin selvitetyiksi. Niistä voidaan ”poimia” esille seuraavat merkittävät pääseikat:

*Valmistelut askel –askeleelta jo 1930-luvun jälkipuoliskolla  t u l e v a a  sotaa varten.

* USA:n yhä laajan työttömyyden estäminen ja poistaminen suunnitellun sodan avulla.

* USA:n  sotapotentiaalin ja siinä raskaan teollisuuden osuuden voimakas ennakko

   valmistelu ja kapasiteetin laajentaminen – t u l e v a a  sotaa varten.

*  Liittolaisten auttaminen kaikella tarvittavalla sotamateriaalilla Saksan lyömiseksi.

                  *  Amerikan  Yhdysvaltojen  sotilaallisen ja poliittis-taloudellisen  hegemonian

                       kehittämisen aloittaminen koko maailman kattavaksi.

 *  ”Uusi maailmanjärjestys” / näkymätön rahamaailma , Illuminaatit, vapaamuurarit,

     Maailman-pankki, FED. ( Katso US-dollarin  takasivu )

 

 

Amerikan Yhdysvaltojen Lend -Lease -  aputoimitusten raha - ja materiaalimäärät.

 

  

Presidentti Roosevelt oli avustajineen kehittänyt ja hyväksynyt avustusjärjestelmän   Euroopassa käytävän  sodan voittamiseksi ryhtymällä tukemaan liittokuntaa, jonka muodostivat samat valtiot , kuin ensimmäisessä maailmansodassakin ( Ympärysvallat / Entente ) ja nyt  2.MS:ssa  Liittoutuneet. Ranskan menetettyä mahdollisuutensa vaikuttaa sotatoimissa Saksan miehittäessä maan jo kesällä 1940, L-L avun saajiksi jäivät 1941-1945 Englanti ja Neuvostoliitto sekä jossakin määrin Kiina ( Tsiangkaisek ).

Tämän jättiläismäisen avustusjärjestelmän luominen, suunnittelu ja toteuttaminen vaati  osaltaan maailmanlaajuiset  yhteistoiminta mallit kokouksineen ennen kuin sen sisältämät materiaalit olivat  tarvitsijoiden käytettävissä. Tämä ei tarkoita yksinomaan sotamateriaalien osuutta, vaan  k a i k k e a mahdollista tavaraa mm. ruokatarvikkeita, joita Englanti ja  N-liitto kipeästi tarvitsivat ennen kaikkea sotilailleen selvitäkseen taistelussa Saksaa ja sen liittolaisia vastaan

Yhdysvallat toimitti pääosan teknisen sotateollisuuden  tuotteista ja raaka – aineista , kun taas pienemmät liittokumppanit /” alikehittyneet” maatalousmaat / toimittivat niiden omia tuotteita USA:n toimitettavaksi.( Meksiko, Väli-Amerikka, Islanti, Etelä-Amerikka,  Afrikka, Lähi - itä, Caribian valtiot, Australia , - saaden samalla tuotantoonsa L-L apua.)

”Ikuisuus – kysymykseksi” jäivät apua saaneiden suur- valtojen  , Englannin ja  N-liiton takaisinmaksun suoritukset ,joista oli olemassa kirjalliset sopimukset. Ristiriitaa aiheuttivat

myös materiaalitoimitusten määrien poikkeamat, koska esim. Neuvostoliiton edustajat

laskivat saamansa määrät ja amerikkalaiset lähetetyt, joista osa oli tuhoutunut väistämättä kuljetusten yhteydessä laivoineen, panssareineen, lentokoneineen ja muine materiaaleineen..

On myöskin syytä muistaa, että jokainen sotaakäyvä maa omasi o m a n  mobilisaatiota varten jo valmistetun sotakaluston ( katso; Mihail  Meltjukhov  s.  X   ) ja sotamateriaaleja

edelleen valmistavan teollisuuden ,jonka tuotanto käytettiin ensi sijassa oman armeijan tarpeisiin, mutta josta voitiin tietyissä tilanteissa luovuttaa sotakalustoa hädässä olevalle liittolaiselle ( Esim. Englanti / Neuvostoliitto ( = Englanti toimittaa USA:n avun nimissä

sotatarvikkeita Neuvostoliitolle jo syksyllä 1941 ) Saksa / Suomi ( Saksa toimittaa Suomelle aseapua Ruotsin välityksellä salaa jo Talvisodan  aikana ja omina pikatoimituksina 1944 )

 

                

Amerikan L-L avun kuljetusreitit liittolaisilleen  1941-1945. ( kartta )

 

Lähde: A.L.Weeks: ” Russian´s Life Saver” / ibid s.    X   )

 

1.      Pohjoinen  Atlantin reitti ( Muurmansk / Arkangel  / Laivausmäärä 3..964 000/tonnia.

Yhdysvaltojen itä-rannikolta Islannin kautta Barentsin

merelle. Reitti muodostui  sodan alusta alkaen erittäin

vaaralliseksi ja laivasaattueiden menetykset olivat usein

varsin suuria.Saksalaiset sukellusveneet ja pommittajat

pystyivät Norjan  tukikohdistaan toimimaan tehokkaasti

liittoutuneiden saattueita vastaan. Reitti oli kuitenkin

suhteellisen lyhyt ja materiaalien kuljetus satamista

Muurmansk - Sorokka – Obozerskaja  rautatien kautta

 pää-radalle ( Arkangel-Vologda –Moskova ) ja näin 

rintamakäyttöön sujui  radan ollessa kunnossa hyvin.

(Lukijalle: Tämän rautatien merkitys Suomen jatkosodan

aikana oli erittäin tärkeä ja vaikutti voimakkaasti Suomen

ja Yhdysvaltojen  suhteisiin. Katso II-osa s.  X  ) )

 

                                                  

2.      Pohjoinen Kauko- idän reitti ( USA:n länsirannikon /Laivausmäärä  8.244 000 /tonnia

lähtösatamat, suurimpina Seattle ja San Francisco ja

purkaus-satamista tärkein  V l a d i v o s t o k ,josta

Trans - Siperian rautatietä Baikalin ,Krasnojarskin,

Novosibisrskin, Sverdlovskin kautta Uralin tehtaille

ja sieltä rintamalle..

Tästä reitistä sovittiin Rooseveltin Washingtonissa Molotovin

kanssa käymissä neuvotteluissa toukokuun lopulla 1942

Toimitukset olivat käynnissä jo saman vuoden heinäkuussa.

Tämä kuljetusreitti oli ehdottomasti turvallisempi kuin kaksi

muuta ( Murmanskin reitti ja etelä Atlantin reitti Persianlahdelle

( Basra / Abadan ) Katso kartta.

 

Huomautus.

Vladivostokin  kuljetusreitin käyttö ja turvallisuus sisältää tilanteeseen liittyvän erikoisuuden. Yhdysvallat ja Japani olivat sodassa keskenään ( Pearl Harbour 

7/8.12.1941).Kuinka USA:n LL- kuljetukset olivat mahdollisia esim. Vladivostokiin,

joka sijaitsee japanilaisten  sukellusveneiden ja laivaston  ”kotivesillä ”.Stalin oli vielä niin myöhään kuin 13.4.1941 saanut solmituksi Japanin  ( Saksan liittolaisen kanssa ) hyökkäämättömyys-sopimuksen , joka turvasi Neuvostoliiton Kauko – idän  hyökkäykseltä ja samalla vapautti Japanin sotaansa Yhdysvaltoja vastaan vuoden

lopulla. Tämä sopimus oli Stalinille erittäin tärkeä ,sillä amerikkalaisten  kuljetus

saattueiden ilmestyminen Vladivostokin vesille olisi merkinnyt sopimuksen rikkomista

( tämän suhteen ei Stalin tosin koskaan ollut turhan tarkka) ja Japanin sodanjulistusta. 

 Roosevelt puolestaan viekkaudessaan esitti nerokkaan ratkaisun asiassa .San Franciscon

alueella olevassa erikois-satamassa olevat sadat Liberty - luokan alukset ( X ) maskeerataan neuvostoliittolaiseen  ”värikuosiin” ja  punaliput mastoissa hulmuten  venäläiset miehistöt kuljettivat satojen laivojen saattueet turvallisesti arvokkaine lasteineen Vladivostokiin.. 

NL:n ilmavoimien kipeästi tarvitseman lentokaluston (pommikoneet, hävittäjät,

tied.koneet, kuljetuskoneet, huoltolaitokset, varaosat, trukit, kenttähuolto välineet jne.) siirtäminen turvallisesti Neuvostoliiton länsirintamalle oli ongelmallista. Näiden

arvokkaiden koneiden saamiseksi nopeasti, käyttövalmiina ja turvallisesti Uralin alueelle  sai USA.n Valtiollisen Puolustuskomitean ehdottamaan erikoisreittiä  Alaskasta ( Nome) ) Siperian puolelle( Krasnojarsk) 9.10.1941.

Tämä uusi LL-avun kuljetusreitti lentokoneita varten otettiin käyttöön 1.10.1942

      Tarvittavat rakennustyöt arktisissa oloissa olivat olleet miljoonien dollarien luokkaa.

      Yhteistyössä Kanadan kanssa rakensi USA kuljetusyhteyksiä Alaskaan mm. valtatien

      Fairbanksista  halki asumattomien erämaiden Nomen ja Uelkan alueille, jonne syntyivät

      kuin taikaiskusta asuntoalueet. lentokentät hangaareineen , korjaus- verstaat jne.

      Mainittakoon, että Siperian puolelle rakennettiin  26 uutta lentokenttää, joilla transito-

      lentoa suorittavat koneet voitiin sopivin kilometrivälein tankata ja huoltaa. Voidaan

      hyvin todeta, että arktiset olosuhteet ( -50 C  <>  -70 C  ja lumimyrskyt ) tuottivat sekä

      lentäjille että huoltohenkilöstölle suuria vaikeuksia. Alaska –Krasnojarsk siirtolentojen

      reitti- verkoston  ( 5 ) kokonaispituus oli yli 14.000 km ja.siirto-lennettyjen  koneiden

      lukumäärä 8.094 .

       

3.    Eteläisen Tyynenmeren reitti Persianlahdelle   / Laivausmäärä :      4.160.000 tonnia

       

        Tämän LL- apuun kuuluvan merireitin lähtösatamat olivat

        myöskin USA:n länsi-rannikolla., josta saattueet Tyynenmeren,

        Intian valtameren ja Arabianmeren kautta  saavuttuaan Persian-

        lahdelle  purkivat lastinsa Basrassa ( Abadan ).Reitti oli hidas

       ja vaarallinenkin , mutta tarpeellinen riittävän avun saamiseksi

        Neuvostoliiton puna-armeijalle. Saattueiden kuljettamat materiaalit

        olivat samoja kuin muillakin merireiteillä , mutta  myöskin

        lentokoneiden määrä oli huomattava ( 3.860 ) Muu sotamateriaali

        toimitettiin pääosin amerikkalaisten rakentaman rautatien (Kaspianmeri)

        kautta. Kuljetusta varten osaksi purettujen lentokoneiden uudelleen-kokoaminen ,

        huolto, testilennot jne, veivät myös oman aikansa, minkä jälkeen koneet

        lennettiin yli hiekka-aavikoiden , missä  niiden moottorit olivat pöllyävän

       hiekan vuoksi suuressa vaarassa,  Keski-Aasian alueille.

4.     Eteläisen Atlantin reitti /Persianlahdelle /Lähtösatamat USA:n

        länsirannikolla   Laivausmäärä sis. kohtaan 3 .

5.     Mustanmeren  reitti/ käytössa 1944-1945 / laivausmäärä          685.000 tonnia.

 

 

 6..   Pohjoinen Jäämeri ( arktinen Luoteisväylä ) Laivausmäärä:452.000 tonnia

.

       Yhteenlaskettu LL – avun laivausmäärä :  17.501.000 tonnia.

    

 

 Amerikan apu  NL:lle silloisissa  US-dollareissa ja tärkeimpien sota-materiaalien  määrissä.

        

       NL:lle toimitetun avun arvoksi on laskettu 12,5 miljardia USA:n silloista dollaria.(X Ibid

       Weeks) 

 

        Toimitukset sisälsivät toimitettujen ja perille saatujen materiaalien  keskiarvona m.m. ;

• 10.000 tst-panssaria (tankkia )

·         10.000  tykistö –asetta

·           14.500  lentokonetta

• 350.000 tonnia alumiinia
• 100.000   tonnia kumia
• 500.000 tonnia ruostumatonta terästä.

·           500.000 kpl.erilaisia ajoneuvoja (pääosin kuorma-autoja, maasto-autoja, veto-trakt.)

·         2,5 milj. tonnia ruokatarvikkeita

·         3.0 miljardin arvosta koneita, koneiden osia, kokonaisia tehtaita.

• 3 miljoonan sotilaan täys-varustus.

·         Satoja  laivoja 

 

Tämän avun pää-osa toimitettiin vuosina 1943-45 , jolloin Neuvostoliiton  oma tuotanto

Siperian – Uralin alueella jo ylitti avun määrät. Tästä tosiasiasta Stalin visusti vaikeni  ja voidaan sanoa, että  puna-armeija marssi valtavan matkan Stalingradista –Berliiniin vielä USA:n konein ja kuljetusvälinein. Matkan( n.2000 km ja kesti yli 2vuotta) ,mikä muutoin olisi voinut kestää vielä vuosia lisää !

.

Huomautus.

 

Englannille  toimitettu apu oli huomattavasti suurempi ( n.31 miljardia US-dollaria ),

sillä se oli täysin riippuvainen joka suhteessa Amerikan avun määrästä voidakseen pitää yhteiskuntansa joka suhteessa toimintakykyisenä.

Stalinin taitavuus ja juonikkuus taas näkyy LL-apuna vaadittujen sotamateriaalien määrien ollessa kysymyksessä aivan eri näkökulmasta.. Puna-armeijan täydennys oli hoidettava hyökkäyksessä länteen pää-osin USA:n avun materiaalein, kun samalla jo oman tuotannon materiaaleja voitiin säästää ja varastoida tulevaa sodan jälkeistä tilannetta varten Tätä seikkaa ei missään muodossa saisi paljastaa lännen liittolaisille. ennen sodan päättymistä. Silloin olisi Stalinilla asettaa käyttöönsä  puna-armeija ( n. 11 milj.miestä ) ja jatkuvasti täydentyvä sotakalusto , joka ylitti monin kerroin länsivaltojen resurssit Euroopassa. Moskova voisi näin sanella ja päättää Euroopan, ehkä  koko maailman kansojen kohtaloista. (Katso Stalinin puhe 19.8.1939  I-osa ss.101-103,  Dimitri Manuilski : Puhe 1930  ”Stalinin teräsnyrkki ” I-osa s.329.  Stalinin Päiväkäsky : Haritonov . Popov ) II-osa s. X   ).Lähde: Fritz Becker )

Tämä Stalinin salainen sodanpäämäärä jää kuitenkin saavuttamatta , sillä  USA;n

kehittämä ”tuomiopäivän” ase -- atomipommi , josta saatiin näyttö jo 1945, muutti tilanteen kauhun kilpajuoksuksi aina v.1949 asti. Tällöin vasta Stalin kykeni hankkimaan ja valmistamaan oman atomi - aseen. Tämäkin onnistui teknis-teollisen vakoilun avulla ja ennen  kaikkea länsivalloissa  Neuvostoliiton hyväksi menestyksellä työskennelleiden vakoojien toimesta (mm. Englannin ”Cambridgen viisikko” ) ja lukuisten ”Manhattan ” projektin parissa työskennelleiden yksittäisten atomitutkijoiden kuten Klaus Fuchs`in , Robert Oppenheimerin, Enrico  Fermin, Edward Tellerin avulla.

.     

 

Lopputarkastelu – Rooseveltin ego –  ja suhde Staliniin ja Neuvostoliittoon.

 

Tuntuu erikoiselta todeta, että Yhdysvaltain kaltaisen vahvaan kapitalismiin vihkiytyneen valtion  presidentti esiintyy monien tutkijoiden arvioinneissa kiistatta

sosialismin ymmärtäjänä .Oliko tällöin vain kysymys taloudellisesta näkökulmasta ,

jossa teknisesti vielä alikehittynyt Leninin ja Stalinin luomus muodostaisi kiitollisen

ja pitkäaikaisen vientikohteen pitäen näin USA:n teollisuuden pyöriä vauhdissa ?

Näinhän oli ollut tilanne Tsaarien Venäjän kanssa , jonne suuret amerikkalaiset yhtiöt

olivat vieneet ja myös investoineet runsaasti jo 1800-luvun lopulta alkaen . Venäjän  

vallankumous 1917 ei tätä lopettanut, sillä Leninillä ei myöskään ollut huomauttamista

kaupankäynnin suhteen johtavan ja korkeaa teknistä tietoa omaavan kapitalisti-maan kanssa.(Weeks7ss.76-78)

Kysymys  Rooseveltin  ”New Deal ” ohjelman merkityksestä nousee myöskin esille.

Tämä laaja talouselämän ja ennen kaikkea työllisyyden kohottamiseen tähtäävä ohjelma

oli jo 1938 mennessä suurissa vaikeuksissa. Työttömiä oli jälleen lähes 15 miljoonaa ja

yhteiskuntarauha uhattuna. Korkean asteen vapaamuurarina Roosevelt , kuten Wilsonkin

aikanaan ,joutui nyt kuuntelemaan oman hallintonsa neuvonantajia ja  ” näkymättömän ”

finanssimaailman edustajia ( suurteollisuus, FED- pankkikonserni, yksittäiset suur-omistaja  miljonäärit , Juutalaisten Maailmanjärjestö, USA:n ammattiyhdistykset jne.)

 Weimarin  tasavallan ( 1919-1933 ) myöhempi ulkoministeri Walther R a t h e n a u julisti jo 1913 Kansainvälisen pankkiyhtymän(vastanneeko nykyistä Maailmanpankkia?)  perustavassa kokouksessa Pariisissa; ” Nyt on tullut aika korkeiden finanssipiirien julkisesti sanella asettamansa lain-alaisuudet, minkä ne ovat tähän saakka tehneet peitellysti. Nämä rahapiirien edustajat tulevat jatkossa astumaan keisari – ja kuningasvaltojen tilalle määräysvallallaan, joka ei koske vain yksittäisiä maita, vaan ulottuu yli koko maapallon” ( Rathenau W.: ” Briefe ”,1. Band,/1930, s.44 )

 

Tiedämme molempien Yhdysvaltojen presidenttien ( W. Wilson ja F. D. Roosevelt ) 

olleen sairaita joutuessaan  tekemään ratkaisevia päätöksiä  I ja II  M-sodan aloittamisen yhteydessä, mutta ennen kaikkea sotien loppuvaiheissa ( Wilsonin epäonnistuminen 1919 Versaillesin rauhan suhteen ja Rooseveltin  1943-1945 toisen M-sodan jälkiselvittelyissä ( Teheran , Jalta.) . Potsdamissa 1945 joutuikin  uusi USA:n presidentti H.Truman lunastamaan itse asiassa Rooseveltin aikaisemmissa  3-suuren konferensseissa Stalinille antamia lupauksia.( II-osa ss.  X)

Seuraavassa muutama  Rooseveltin kannanotto , joista lukija voi tehdä omia arvioitaan

tämän eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen lähes naiiviuteen perustuvasta ajattelusta:

 

• Stalin käytti hyväkseen  Rooseveltin (jatkossa FDR) inhoa Brittiläistä Imperiumia ja

sen edustamaa kolonialismia ja samalla Churchillia kohtaan.

• FDR:n ympärilleen kokoamista neuvonantajista ehkä tärkein ja läheisin oli Harry

H o p k i n s, joka toimi mm. lähettiläänä Moskovassa ja josta NKVD:n partisaani-

toiminnan päällikkö ja myöhempi ulkomaille suunnatun ”spets - byroon ” johtaja

Pavel  Sudoplatov  lausuu käsityksenään : ”Hän oli todellinen sovjets agent ” !

  

Hopkins sai myöskin  käynnistettyä  Lend - Leasen  aputoimitukset Neuvostoliitolle

jo heinäkuussa 1941, jolloin Stalinin hätä oli suuri puna-armeijan heti sodan ensi kuukauden aikana kärsimien valtavien tappioiden vuoksi ja varsinaisen sopimuksen LL.- avusta ollessa vasta tulossa ( laki hyväksyttiin US- kongressissa 11.3.1941 / ja sopimus allekirjoitetaan virallisesti vasta 11.6.1942.

• FDR:n hallinnon sisällä vaikutti korkeissa asemissa henkilöitä ,joista monet   

paljastuivat  NL:n vakoojiksi ( Harry D. White, Alger Hiss, L. Curie ) On todettava,

että NL:n agentteja toimi sata –  ellei tuhatmäärin sodan aikana solutettuna USA:n   hallinnon ,elinkeinoelämän , talouden ja sotateollisuuden kaikkiin sektoreihin.

Rouva Eleanor Roosevelt tuki avoimesti USA:n kommunistipuoluetta. Koko USA:n

      hallinto oli tuolloin kuin ” Sveitsin juusto ”  - täynnä reikiä ”, sillä  Moskovalla oli

      satamäärin  henkilöitä, jotka työskentelivät yhdessä amerikkalaisten kanssa kaikissa

      yhteiskunnan toimintojen kannalta tärkeissä tehtävissä, osoittautuen lopulta Kremlin

      tiedustelupalvelun KGB:n hyvin koulutetuiksi agenteiksi 

      

   

*    Roosevelt kirjoittaa kirjeessään USA:n entiselle Moskovan lähettiläälle

     W,C.Bullitille joka  oli varoittanut presidenttiä luottamasta Staliniin 1941 lopulla:

” En usko puheisiin Stalinin tyranniudesta ja hirmuteoista. Harry Hopkins on vakuuttanut minulle ,ettei Stalin ole sellainen mies. Annan hänelle kyselemättä kaiken LL- avun sen mukaan mitä Harry esittää. Hän (Stalin ) haluaa työskennellä

kanssani maailman demokratian ja rauhan hyväksi ”  ( Sic ! )

• FDR kirjoittaa Churchilille1942 alussa

” Haluan uskoa ,ettet pidä minua liian suorasukaisena, kun sanon , että olen oppinut tuntemaan ja käsittelemään Stalinia paremmin kuin yksikään teidän U- ministeriön, tai minun UM:n (State Departmentin) virkamies. Stalin pitää minusta ja haluan sen jatkuvan”  ( ! ) 

   

·         FDR keskustelee moni miljonääri  Armand  H a m m e r i n ( Venäjän ja N-liiton

tuntija, Stalinin ystävä, finanssi ja kauppamies) kanssa marraskuussa 1940 Valkoisessa talossa Englannille annettavasta avusta, jolloin Hammer puhuu myös N-liiton mukaan ottamisesta avun piiriin, vaikka NL ja Saksa olivat liitossa keskenään.  Tällöin huomauttaa FDR Hammerille, että Hopkins on jo Moskovassa samalla asialla.

Lähteistö. ( merkitty *:llä)

Ibid. A. L Weeks: ”Russia´s Life saver ” , ss.45-50

 

Huomautus.

 Samana ajankohtana  Stalinilla ja Hitlerillä oli yhä voimassaoleva  M/R – sopimus ja Molotov lähetettynä 12-14.11.1940 Berliiniin neuvottelemaan Saksan johdon kanssa mukanaan kiristysluonteiset vaatimukset, mutta myös kielto( Stalin, Churchill, FDR)  olla vahingossakaan sitoutumatta uusiin sopimuksiin Hitlerin kanssa. Molotovin esittämät vaatimukset olivat samat, jotka Andreij Vyshinskin        

( NL:n valtionsyyttäjä,varaulkoministeri ja Latvian ”teurastaja”1940) ohjeistamana kiellettiin syytettyjä ja heidän puolustajiaan ottamasta esille Nurnbergin  IMT:ssa 1945-46.Saman kohtalon sai myös Talvisotamme, josta NL ei halunnut virallisesti keskusteltavan missään yhteydessä. 

( Vyshinskin lista / Suvorov /Kuznetsov /II-osa s.   X )

 

 

J. V. S t a l i n  ja  N e u v o s t o l i i t t o  1924 - 1953.

 

         

 

Mikä on Stalinin henkilökuva ? Georgialainen, pappis-seminaaria käynyt pankki-

ryöstäjä, Tsaari - Venäjän ”Siperialla” kouluttama  tulevan vallankumouksen kasvatti, bolshevikki. Nerokas valtionjohtaja , massojen  hallitsija , tunteeton ja  päämäärätietoinen tyranni , ” Suuren unelmansa ”, proletariaatin maailman vallankumouksesta kumpuavan  ” illuusionsa -- vanki !

Olemme sekä kirjan I-osassa että  tämän II-osan yhteydessä käsitelleet Stalinin  ja hänen  vuodesta 1924 johtamansa Neuvostoliiton nousua  Tsaarien Venäjän raunioista suurvallaksi. Tämän valtavan muutoksen nopeus on ainutlaatuinen, mutta tietäessämme neuvostosysteemin keinot sen toteuttamisessa,  ( Katso II-osa s.s. X )  

emme voi sittenkään muuta kuin hämmästellä.

( Katso I-osa lähdeviite 50 /  Hitler / Mannerheim keskustelu Immolassa 4.6.1942 )

 

Suurvalta-johtajien ”pokeripöydässä”(olen tätä kielikuvaa käyttänyt aikaisemmin)

jossa panoksina olivat usein pienten valtioiden vapaus ja itsenäisyys ja suurilla vain

väkivaltaan ja voimaan perustuvat omat valtahaaveensa, - Stalin oli suorastaan ylivoimainen. ( Ja Marskimme pienen maan edustajana suorastaan nero./kirj.)

Tämä paljastuu käsittämättömänä naiiviutena tarkastellessamme mm. edellä esitettyjä Rooseveltin kannanottoja suhteessa Staliniin. USA:n  Moskovan lähettiläs W.C. Bullit varoittaa isäntäänsä Stalinin epäluotettavuudesta – turhaan. Mielestäni hänen olisi pitänyt varoittaa presidenttiä Kremlin isännän taitavuudesta ja loistavasta

politiikan tekemisen taidosta ja pyrkimystensä salaamis-kyvystä.

Koska  Stalinia koskevat asiat kulkevat keskeisinä läpi sekä kirjan I että II –osan  riittänee nyt, että katsomme vain paria Stalinin ”suuren unelman”  toteuttamiseen liittyvää dokumenttia, joista lukija voi tehdä omat päätelmänsä.

 

1.      Dimitri Manuilski, Lenin koulun poliittisen sodankäynnin johtaja/ Moskova 1930

 

” Sota kommunismin ja kapitalismin välillä on väistämätön. Tänään emme    kuitenkaan ole kyllin voimakkaita hyökkäämään. Meidän hetkemme tulee 50-60

vuoden kuluessa. Voittaaksemme tuolloin tarvitsemme yllätysmomentin. Meidän

on tuuditeltava länsimaailma uneen . Sen vuoksi meidän on aloitettava kaikkein näyttävimmällä rauhanliikkeellä, mitä koskaan on esitetty. Sen tulee sisältää 

sähköistävän kiinnostavia esityksiä ja ennen kuulumattomia myönnytyksiä.

      Kapitalistiset valtiot , typerät ja rappeutuneet, tulevat ilomielin näin

      vaikuttamaan omaan tuhoonsa. He tulevat tarkoin käyttämään jokaisen

      tilaisuuden voidakseen saada olla ystävät kansamme. Niin pian kuin heidän

      tarkkaavaisuutensa on herpaantunut, murskaamme heidät teräsnyrkillämme.

    (  so. puna - armeijalla )

( I-osa s. 329 )

2.      Stalinin puhe 19.8. 1939 politbyroossa./ I-osa  ss. 101-103. / II-osa liite  X )

 

3.   Stalinin päiväkäsky 16.2.1943 (  pari viikkoa  kenraalisotamarsalkka Friedrich

Pauluksen 7.Armeijan antautumisen  jälkeen  Stalingradissa.)

 

Osoitettu : 6.A:n komentajalle ,kenraalilt. F.M. Charitonoville

    m.m.      2.A:n  komentajalle kenraalilt.  W. I. Kusnezoville

                  Ryhmä Popovin komentajalle ev.  Popoville.

                  25.Ps.prik.komentajalle            ev. Poljakoville.

3 ”Etapin ” ( portaan ) suunnitelma:

 

1.Etappi : Vetäytymis- ja viivytystaistelut.( tähän puna -armeija oli lopulta

                 joutunut , Saksan ehtiessä iskeä ensin / kirj.)

2.    ”      : Vihollisen pysäyttäminen ja karkotus NL:n alueelta ( Moskova ,

                 Stalingrad , Kursk , Leningrad , Kiova, Königsberg, Berliini .Tämä

                 2.etapin vihollisen karkotusvaihe Stalingradista  Berliiniin kesti

                  hieman yli 2 vuotta,/ Kirj. )                 

3.    ”         ( salainen ) Tämä on tärkein ja sen on johdettava meidät

                  vihollisen lyömisen jälkeen alueeltamme lopulliseen suureen

                  päämääräämme, joka on proletariaatin maailmanvallankumous!

 

                

.

-                 - - - - -- - - - -

” Tietäköön porvarilliset ,läntisten demokratioiden hallitukset, joiden kanssa olemme liitossa, v a i n   s e n  , että ainut tehtävämme olisi fasistien  karkottaminen maastamme.

Me bolshevikit tiedämme ja kanssamme kaikki bolshevikit koko maailmassa  ( missä Stalin toimii Kominternin avulla ), että varsinainen tehtävämme alkaa vasta silloin ,kun   sodan 2.etappi on saatettu loppuun. Silloin aloitamme 3.etapin, kapitalismin tuhoamisen .Meidän on tämä 3.etappimme ajoissa varmistettava ja jo nyt ryhdyttävä toimenpiteisiin estääksemme maailmankapitalismin pääsemästä liian aikaisin selville tästä lopullisesta

tavoitteestamme.

Näihin taktisiin toimiin meidän on tartuttava , mikäli 2.etapin  kehitys viivästyisi. Silloin tulisimme tarvitsemaan nykyisten liittolaistemme tukitoimia ennen kaikkea niiden toisen rintaman avaamiseksi. Pieninkin epäluulo niiden keskuudessa lopullista päämääräämme kohtaan tulisi kuitenkin nopeasti vahingoittamaan liittolaistemme avustus toimituksia.

Älkäämme kuitenkaan näillä varotoimillamme erehtykö enempää maamme suurten

massojen kuin ulkomaistenkaan tovereidemme keskuudessa herättämään vaikutelmaa,

että olisimme tulleet epärehellisiksi ja uskottomiksi perusperiaatteillemme. Ei , emme ole niille uskottomia , emmekä koskaan tule sellaisiksi tulemaan.

Meidän ainoa lopullinen maalimme on ja pysyy maailman vallankumouksessa, proletariaatin diktatuurissa koko maailmassa. Ja kuten minä olen opettajamme Leninin

paarien äärellä vannomaani lupausta aina muistamassa, niin ette myöskään te saa tätä valaa unohtaa. Ajatelkaa aina 3.etappia , joka on edessämme ja joka yksin tulee olemaan meille ratkaiseva.

Me olemme solmineet liittoja, kun se on ollut tarpeen 3.etapin saavuttamiseksi.

Kuitenkin meidän tiemme eroavat siinä, missä nykyiset liittolaisemme ovat lopullisen

päämäärämme saavuttamisen  esteenä. Pitäkää aina mielessänne, että meidän vaali –

lauseemme on ; ”kaikkien maiden proletaarit – yhtykää, ja ainut päämäärämme   

proletariaatin maailman diktatuuri.”

 

Näin selkeä on Stalinin, Neuvostoliiton suuren johtajan, o m a henkilökohtainen tavoite.

Lukijani ovat toivoakseni tietoisia ja huomanneet linjani välttää mahdollisimman tarkoin kirjoissani ns. ”j o s ” ilmaisuja. Tämä jälkiviisauden piiriin kuuluva käsite johtaa mielestäni lukijan helposti seuraamaan kirjoittajan ajatuskulkuja ja päätelmiä, joiden katson kuitenkin kuuluvan asioista kiinnostuneelle lukijalle. Nyt minulla on kuitenkin kaikkeen siihen vedoten , mitä olemme Stalinista jo aikaisemmin  kirjoittaneet ja tienneet , esittää retorinen kysymys ja toteamus, mitä olisi tapahtunut 1945-1946, kuin mitä kuitenkin paljolti tapahtui 2.m-sodan päätyttyä ja vielä 50-60-luvuilla, ellei USA olisi saanut atomi-asettaan valmiiksi lähes 4 vuotta ( 1945 / 1949 ) aikaisemmin kuin Stalinin johtama  Neuvostoliitto ? 

 

Tämä  Yhdysvaltojen  kehittämä ” tuomiopäivän ” ase pysäytti Stalinin teräsnyrkin ,  Puna –armeijan,  ja tuhosi lopulta hänen suuren unelmansa. Niinpä Moskovassa suurena

voitonpäivänä 1945  tuon voittoisan armeijan joukkojen paraatin punaisella torilla  tarkastaa ja sitä tervehtii, valkoisen ratsun selässä istuva, kansan palvoma sankari ja sotilas  ----  marsalkka Georgi Zukov ! ( Tiedämme myöskin, mitä Stalin jo ajatteli näistä kansan suosion huipulla ”paistattelevista” marsalkoistaan / kirj.)

Stalin oli ”hävinnyt” suuren unelmansa, aivan kuten eräs toinen suuri johtaja, Churchill,

Imperiuminsa.  Edellä asettamamme suuren kysymyksen myötä nousee väistämättä   esille vielä toinen, Rooseveltin persoonaan liittyvä kysymys ; mitä olisi tapahtunut  jatkossa , jos hän olisi toiminut USA:n presidenttinä  vielä 2.M –sodan jälkeenkin ? 

Pelastiko Harry S. Trumanin tulo presidentiksi heti Rooseveltin kuoleman jälkeen 1945 Euroopan , ehkä  koko maailman kommunismin invaasiolta ?         

Kysyä sopii myöskin  syitä Churchillin siirtämisestä syrjään jo ennen voittajavaltojen   Potsdamin kokousta  17.7.1945, jossa Englantia edusti  työväenpuolueen vaalivoiton 

jälkeen uusi pääministeri Clement Attlee. Churchillin itsensä ja hänen hallintonsa ennen sodan julistamista Saksalle ja sodan kestäessä tekemät omavaltaiset sopimukset ja muut

salassa pidetyt toimet  ( m. m. Suomen talvisotaan liittyvät ), olivat ehkä painavin syy Churchillin ”hyllyttämiselle” konservatiivien vaalitappion myötä. Tämä tulee esille I-osan liitteessä Nro 9./Ann ja John Tusa;” Nurberger processen”WSOY,ss 294-99. . 

 

            Huomautus

 

 

.

 

           

 

 

 

H i t l e r, j a   h ä n e n  k o l m a s  v a l t a k u n t a n s a ( Der dritte Reich )  1933- 1945

 

Mikä oli puolestaan  1.maailmansodan  rintamaveteraanin ja  Saksan 1932-1933 

kommunistien  käsistä pelastaneen  Kansallis – sosialistisen työväenpuolueen  johtajan,

Adolf  H i t l e r i n , unelma Saksan tulevaisuudesta ? Palautettakoon mieliin tuona    ajankohtana  Saksan Kommunistipuolueen johtohenkilön  Ruth  F i s c h e r i n  1932  toteamus viimeisessä vaaleja edeltäneiden valtiopäivien( Reichstag )istunnossa , jolloin hän toteaa toivovansa saada julistaa seuraavien vaalien jälkeiset valtiopäivät  avatuksi  , ”Neuvosto Saksan Valtiopäivinä ” !  ( Katso m.m.I –osa s. 71 / David Lloud George )

Tilanne oli Saksassa Weimarin tasavallan romahtaessa niin tulenarka , että edessä olisi

ollut verinen sisällis-sota , ellei Hitler tultuaan nimitetyksi Liittokanslariksi 30.1.1933

ja hankittuaan puolueelleen  valtiopäivävaaleissa 5.3.1933  44 % kannatuksen  sai sen julistamaan 23.3. voimaan valtalain, jolla Saksa siirrettiin  Hitlerin (der Fuhrer ) tiukassa

johdossa  uudelle , 3.Valtakunnan  tielle.

 

Rohkenen uskoa, että kaikki , mitä kirjojen I ja II-osissa tulee selvitetyksi, riittäisi  ennakkoluulottomalle lukijalle tutkimamme historiajakson  tapahtumien pääpiirteiseen   

.           hahmottamiseen. Saksan ja ennen kaikkea Hitlerin 3.Valtakunnan vaikutus on ollut niin

            kattava ja syvälle käypä, että aikajakson 1933-1945 merkitys jäänee Euroopan ja

            maailman historiaan aivan omana aikakautenaan. Pyrin seuraavassa selvittämään

            nykyisen tutkimuksen antamin tiedoin pääkohtia yhä salassa pidetyistä tapahtumista ,

            joiden perusteella  lukijalla on vapaus, itse tarkentaa tapahtumien logiikan pitävyys ja

            tehdä niistä omat johtopäätöksensä.

Heti alkuun on kuitenkin todettava lukijan tarvitseman kriittisen ,jopa revisionistisen

ajattelun tarve tapahtumien taustoihin  liittyenn , koska ns. voittajavaltojen  historian manipulointi on jo jatkunut yli 60 vuotta ja jatkuu yhä. Sitä toteutetaan hyvin suunnitellulla maailman joka kolkan kattavalla mediatyöllä ( lehdistö, radio, Televisio, filmituotanto,kirjallisuus, yliopistot ja muut opetuslaitokset jne.), Samalla on siihen liitetty voimakas kansainvälinen itse-sensuuri (lähinnä juutalaisten  Maailmanjärjestön johdolla) , jolla on voitu luoda ja pakottaa maailman kansat tunneperäisesti hyväksymään käsittämättömän  vääristelty kuva 2.maailmansodan  taustoista ja tapahtumista. Tässä tukahduttamisessa, asioiden salaamisen vaatimuksessa jopa vainoharhaisessa totuutta etsivien tutkijoiden leimaamisessa ” natseiksi ” sorrutaankin vielä 2000-luvulla suorastaan hysterian asteelle.

Muutama vuosi sitten pidätettiin Itävallassa lahjakas brittiläinen historian tutkija, professori David I r v i n g  ja langetettiin hänelle parin vuoden vankeustuomio. Syynä oli  hänen 1986 Itävallassa käydessään esittämä käsityksensä ns kaasukammio-leirien

( ” Auschwitz fenoma ”) uskottavuudesta. Wienissä matkailevan turistin on syytä varoa tulevaisuudessakin käsiliikkeitään, sillä varomaton ”heiluttelu ” voidaan tulkita natsi-tervehdyksen esittämiseksi  ( = oikean käden  nosto suorana ylös n. 45 asteen kulmaan ), josta voi saada sakkoja, ellei pahempaa !!

 

Johdanto / Yleistä.

 

*   Sekä Etelä- että Pohjois- Amerikan  alkuperäisväestön muodostivat intiaanien eri heimot. 

*  Amerikan Yhdysvaltojen muu väestö on pääosin eurooppalaista alkuperää ( englantilaisia, saksalaisia, ranskalaisia , irlantilaisia, italialaisia, puolalaisia, espanjalaisia, Pohjoismaiden  kansalaisia  jne., jotka siirtolaisina saapuivat uudelle mantereelle lähinnä 180O- 1900 luvulla. 

*  Amerikan mantereen  ”virallinen ” löytö  1500-luvun alussa ( norjalaiset  viikingit olivat jo  1000-luvun vaihteessa purjehtineet itärannikolle ) toi espanjalaiset valloittajat mantereelle ,- lähinnä Meksikon lahden alueelle. Voimakkaimmin siirtokuntiaan perustivat kuitenkin 1600-1700-luvuilla pohjoisen  Amerikan mantereelle englantilaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset. Alkuperäisväestö –intiaanit, katsottiin ali-ihmisiksi , jotka vastarintaan noustessaan voitiin säälittä tuhota – ja tuhottiin !  

*  Monien sotaisten ja määrätyllä tavalla  jo imperialismiin viitanneiden vaiheiden jälkeen  Englannin ja Ranskan vielä 1700-luvulla hallinnoimalle  Pohjoisen Amerikan mantereelle syntyi ns. vapaiden siirtokuntien liittovaltio  4.7.1776. ( Yhdysvaltojen  itsenäisyysjulistuksen  päivä)

*  Tähän oli johtanut  13 siirtokunnan  kapina emämaan  ja ”koloniaherran” , Lontoon menettelyä vastaan, jolla  siirtokuntien verotus  ja kaupan rakenne häikäilemättä oli alistettu palvelemaan Englannin etuja. Taistelut alkoivat englannin joukkoja vastaan  19.4.1775  ja  rauha solmittiin Pariisissa 1782. Amerikan lipussa oli 13 tähteä ! Washingtonin johdolla  laaditaan Philadelphiassa Amerikan valtiosääntö 1787 ja itsenäisen kansakunnan ydin (Unioni) on valmis 1788.

*  Tästä alkaa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen  kehittyminen  suurvallaksi. Seuraavan  runsaan 100 vuoden aikana kehittyy maasta koko läntisen pallonpuoliskon johtava valtio, jonka vaikutus ennen pitkään  tunnetaan myös Euroopan  alueella. Kehityksen tie on kuitenkin ollut sotaisa ja vaikea. Monilta osin on jouduttu ei vain demokratian toteuttamisen kohdalla , vaan myös laajalti moraaliin ja ihmisarvoon liittyvien etiikan kysymysten ratkaisuissa  vaikeisiin tilanteisiin.

*   Yhdysvaltojen laajeneminen:  ( Katso kartta s.    )

1775 -1783  I- vapaus – sota englantilaisia vastaan . Tuloksena itsenäisyysjulistus 4.7.1776

 1790-1794  Presidentti George Washington määrää intiaanit alistettavaksi Aluksi intiaanit saavuttavat  voittoja, mutta lopulta kenraali Wayne lyö vahvimmat intiaaniheimot  1794.

 

1812 – 1815  II sota englantilaisia vastaan. Englanti lähettää joukkojaan Euroopasta taisteluihin ja kompromissi rauha solmitaan  1815. Tuolloin jo ilmeni, että Euroopassa käytyjen sotien  vaikutus siirtyisi helposti  Amerikan mantereille ( Ranska/ Napoleon, Espanja / Filip II ja  Vatikaani, Englanti / Wilhelm III ja IV )

Vuonna 1823  Yhdysvaltojen  silloinen presidentti James Monroe esitti kantanaan ,että Yhdysvallat  katsovat eurooppalaisten valtojen sekaantumisen Amerikan valtioiden asioihin  ”epäystävällisenä ” tekona.  Amerikka kuuluu amerikkalaisille, jotka eivät puolestaan sekaannu Euroopan asioihin. Tällä ns. ” Monroen opin” rikkomisella tuli myöhemmin olemaan vaikutuksia USA:n mukaantulolle eurooppalaisiin sotiin 1900-luvulla.

1845-1848 Meksikon  sota. Yhdysvallat pakottaa Meksikon myymään  Floridan I845. Missisipin  takainen rikas alue –Texas , kiinnosti kuitenkin enemmän. Sinne pesiytynyt  Sam Houston niminen seikkailija asettautuu pienen yksityisarmeijansa avulla  vaatimaan eroa Meksikosta ja alueen liittämistä Yhdysvaltoihin 1846. Meksikon yritettyä saada alueensa takaisin sotatoimin saattoi Yhdysvallat julistaa sodan, jonka päättyessä  1848 Meksiko menetti paisi Texasin myös laajat alueet aina Kaliforniaan saakka ( New Meksiko, Utah, Arizona, Pohjois-Kalifornia ).             

1861 – 1865  Alkaa Yhdysvalloissa verinen sisällis-sota ,jossa taisteltiin pääosin Etelävaltioiden ja Pohjoisvaltojen  välillä neekeriorjia koskevasta kysymyksestä. Orjuuden lakkauttamisesta Pohjoisvaltioissa oli annettu julistus 1863 ja virallinen päätös vapauttamisesta 1865. Tämä 

neekerien orjuuskysymys ja Amerikan molempien mantereiden alkuperäisten intiaanikansojen

tuhoaminen tulee aina olemaan amerikkalaisen ”valkoisen miehen” suuri ja raskas taakka, sillä kysymyshän oli käytännössä, nykytermiä käyttäen, suurimittaisesta kansanmurhasta. 1600-1800 lukujen aikana  laivattiin Länsi-Afrikan orjarannikon satamista arviolta n.20miljoonaa afrikkalaista mustaa orjiksi Latinalaisen Amerikan ostomarkkinoille. Näistä  kolmas osa (n 6milj.) menehtyi jo kuljetusten aikana. Amerikan  Etelä – ja Pohjoisvaltioiden kahvi- ja teeistutuksille sekä tupakka ja puuvilla plantaaseille päätyi n.2 miljoonaa neekeriorjaa. Orjuuskysymys ei pohjoisen Amerikan mantereellakaan poistunut annettujen julistusten myötä ( 1863), vaan jatkui orjien jälkeläisten ( ts. Amerikan täysivaltaisten  kansalaisten) kohdalla nöyryyttävänä rasismina ja käytännössä puuttuvina kansalaisoikeuksina pitkälle1900-luvulle.(Laki rotuerottelun poistamisesta1956.Viimeinen todistettu lynkkaus 1963)

 

*Vuonna 1867 ostaa Yhdysvallat  Venäjältä  Alaskan alueen, joka myöhemmin on osoittautunut luonnon rikkauksiltaan arvokkaaksi kuten myös sen hallitsema koko pohjois- Amerikan mannerkin. Otettuaan nopein sotilaallisin toimin vielä 1898 hallintaansa Espanjan suuren siirtomaavallan viimeisetkin saarivaltiot ( Kuuba, Puerto Rico, Guam ja toisella  puolella  maapalloa Filippiinit )oli Yhdysvalloista, entisestä siirtomaasta tullut siirtomaavalta, joka  jättiläisen tavoin hallitsi nyt koko uutta läntistä mannerta.

*   Tekijä, jota emme voi jättää huomiotta ja joka vaikuttaa edelleenkin on Yhdysvalloissa

puhuttava yleiskieli, englanti. Britannian Imperiumi jätti sen perintönä siirtomaavaltansa   

ehkä tärkeimpien osien menettämisen jälkeen Yhdysvalloille. Tällä seikalla on ollut huomattava merkitys Englannin ja muiden sen entisten siirtomaiden suhteissa Yhdysvaltoihin henkilötasolla, tietoliikenteessä, mediatoiminnoissa, kaupassa , kulttuurissa ja kansainvälisessä politiikassa. Erilaisten kriisien yhteydessä , sodista puhumattakaan on tällä yhteisellä kielellä voitu kehitellä samansuuntainen tieto – ja propaganda verkosto, jollaista ei muilla eurooppalaisilla suurillakaan valtioilla ( Saksa, Ranska, Italia, Venäjä ) ole ollut omalla kielellään mahdollista luoda. Tätä tiedon hallintaa ja manipulointia käytti Britannia erittäin tehokkaasti ja häikäilemättä edukseen molempien maailmansotien aikana saadakseen Yhdysvallat mukaan  sotaan. Pääosa

Yhdysvaltojen  koko median ( lehdistö, radio , lennätin ) käyttämästä aineistosta toimitettiin Englannin hallitsemien tietokanavien kautta – ja käytettiin  nopeasti ja ilman

kyselyjä  tai ylimääräisiä kielen käännöksiä  sotapropagandan hyväksi.             

*  Kaikkinaisista tuolloin tunnetuista luonnonvaroista  rikkaimpana maana kykeni Yhdysvallat nopean teknisen kehityksen ja elinkeinoelämänsä lähes rajoittamattoman vapauden  johdosta kehittämään valtavat tuotannolliset resurssit. Tämä ei ollut tosin tapahtunut 1900-luvulle tultaessa ilman suuriakin vaikeuksia ja niiden ratkaisemiseksi tehtyjä vastatoimia ( kieltolaki, trustit, ”gangsteri-kaudet”, valuutta- ja osakekokeilut, maatalouden vaikeudet , Ay-liikkeen voiman sääntely  jne. )   

Uutteran työvoiman amerikkalaiselle yhteiskunnalle ja sen elinkeinoelämälle toivat maan nopean väkiluvun kasvun myötä , siirtolaiset. Eri puolilta maailmaa lähtivät miljoonat työkykyiset ihmiset Amerikan” ihmemaahan ” vaurastuakseen. Yrittämisen vapaus, useimmiten kuitenkin rujon kapitalismin säännöillä, saattoikin toteuttaa jonkun yrityksen , tai yksityisen henkilön unelman ,- toisen ei. Selvimmin tavoite saavutettiin nähdäkseni amerikkalaisten oman valtion kohdalla sen kehittyessä 1800-luvun lopulta alkaen edellä mainitsemistamme vaikeuksista huolimatta jättiläisaskelin. Demokraattinen järjestelmä perustui kahden puolueen Demokraattien ja Republikaanien usein vaihtuviin johtoasemiin maan johdossa ,jossa puolueen asettamalla presidentillä oli lisäksi varsin suuret vallankäytön oikeudet. Tämä asetelma aiheutti vähitellen maan poliittisessa elämässä laajan verkostoitumisen myötä korruption, jolloin rahasta, USA:n dollarista, tuli ratkaiseva tekijä amerikkalaisen yhteiskunnan toimintarakenteissa. Kuvaavana voidaan pitää amerikkalaista mallia maan presidentin valinnan yhteydessä, jolloin ehdokkaaksi nykyisin asettuvan on saatava kootuksi vaalikampanjansa  rahoittamiseksi  (amerikkalainen arvio ) valituksi tullakseen ainakin n. 10-20 miljoonan dollarin vaalirahoitus !    

      Tämä aikaansaa tilanteen , jossa  presidentiksi pyrkivä joutuu ja jää kiitollisuuden velkaan ehkä

      miljoonia dollareita sijoittaneelle tukijalleen. Mikäli vaali päättyy voitokkaasti on edessä

      ”ikivanha  käytäntö;” Sinä minulle , minä sinulle” ( Do –ut  Des )

      Amerikkalaisessa yhteiskunnassa , ennen kaikkea sen johtorakenteissa (kongressi, senaatti,     presidentti, kuvernöörit, armeija, teollisuus ,FBI , CIA jne.) käydään yhä tänäänkin omasta vallasta häikäilemätöntä taistelua ,joka menetelmineen vaikuttaa valitettavasti enemmänkin demokratian irvikuvalta.

       X   ( Suosittelen lukijalle esim./ Anthony Summers: ”J.Edgar Hoover/ FBI:n päällikön salainen elämä”, Recallmed Oy  suomennos 1994. )

             

    

       

   II

.     Poliittisen ja ennen kaikkea sotilaspoliittisen tilanteen kehitystä Euroopassa 1800-1900 lukujen vaihteessa olemme käsitelleet laajasti jo kirjan I-osassa. Bismarckin 1871 yhdistämästä Saksasta oli tullut ”päänsärky” niin sitä vastaan aloittamansa ja käymänsä sodan 1870-71 hävinneelle Ranskalle kuin epäluuloisena imperiuminsa hegemoniaa vahtivalle Britannialle. Vuosisadan   vaihteessa solmivatkin Ranska, Englanti ja Venäjä keskinäiset sotaliitot saaden mukaan eräitä pienempiä eurooppalaisia valtioita ( mm. Serbia, Italia, Romania )muodostaen saartorenkaan  (Ympärysvallat ) keisarillisen Saksan  eristämiseksi ja tuhoamiseksi mahdollisesti syntyvässä kriisissä. Saksa puolestaan hankki liittolaisikseen Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin

      ( Keskusvallat )

      Tämä keskinäisten sotaliittojen ”dominoketju ”alkoi purkautua 1914 yksittäisen poliittisen murhatyön seurauksena. ( Itävalta – Unkarin arkkiherttua  Frans Ferdinandin  ja tämän puolison murha Sarajevossa 28.6.1914 ) Voimakkaan sotakiihkon valtaan saatetut Euroopan suurvallat olivatkin pian valmiit aloittamaan tulevien kahden maailmansodan  ensimmäisen 1914-1919 draamanäytöksen kesällä 1914, ilman ettei lopulta edes tiedetty vastausta kysymykseen – miksi?  

 

 

 

Huomaamme myöskin , etteivät  Monroe – asetusten määräykset olla puuttumatta Euroopan       asioihin estäneet USA:n presidenttejä Woodrow Wilsonia ja F.D.Rooseveltia toimimasta niiden päämäärien saavuttamiseksi , joita heille asettivat  kansainvälinen Sionistien maailmanjärjestö , jo  16.11.1914 toimintansa aloittanut FED Reserve pankkitrusti, maailmanlaajuinen salatoiminen Illuminaattien (= Vapaamuurarien)veljeskunta ja Englannin johdon USA:ssa harjoittama kiihkeä sotapropaganda (saada Yhdysvallat Wilsonin johtamana julistamaan sota Keisarilliselle Saksalle).

 Roosevelt aloitti presidenttikaudellaan (1933-1945) vahvan  pyrkimyksen tehdä Yhdysvalloista sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen voimatekijä  myös läntisellä pallonpuoliskolla, ennen kaikkea Euroopassa ,mutta samalla koko maailmassa. Edellytyksenä tälle oli (1941) jälleen  pyrkimys tuhota ensin Versaillesin kostorauhan lamauttavista määräyksistä huolimatta, - ehkä yllättäen -  jälleen vahvaksi kehittyvä keskeinen eurooppalainen valtio ( Hitlerin luoma 3. valtakunta ) – keisarillisen Saksan  perillinen !. Alkoi kehitys ,jossa suunnitelmallisesti ja  historian  a n a l o g i a a  hämmästyttävällä tarkkuudella seuraten  kuljettiin  ihmiskunnan  vähemmän  kunniakas ja järkevä tie  V e r s a i l l e s i s t a  -  J a l t a l l e ja Potsdamiin.   

      

      USA:n presidentti W. Wilsonin  ( 1913 -1921 ) sotapolitiikka 1917 – 1919.

     

      Amerikan historiassa tuskin löytyy yhtä ratkaisevaa tapahtumaa kuin Woodrow Wilsonin vaali

      demokraattien ehdokkaana USA:n presidentiksi 1912. Voimat ,jotka olivat häntä suosineet

      vaaleissa olivat, kuten hän itsekin  internationalisteja. Lisäksi useimmat näistä lähimmistä

     olivat Wilsonin pää-neuvonantajan ”Colonel” Edward Mandel H o u s e n  tavoin  marxilaisten

     aatteiden kannattajia.

      Presidentti Wilson ryhtyy monin eri tavoin sekä sisä- että ulkopolitiikassaan toimiin, jotka

      selvästi mitätöivän Georg Washingtonin luoman ainutlaatuisen henkisen tradition , rikkomalla

      Monroe-asetuksen rajoituksia vastaan ja liittoutumalla suunnattoman dollari-imperiumin kanssa

     ”ristiretki-ideaan ” Saksaa vastaan . Sille ,että hän – e h k ä   p a k o t e t t u n a  , antoi vetää

      itsensä mukaan kiihkokansalliseen Sionistien valtapyrkimykseen, antoivat hänen käyttämänsä

      rauhantahtoisuudella kaunistellut ehdotelmansa rauhan löytämiseksi Euroopassa  - vaarallista

 loistokkuutta. Wilsonin propaganda-lausumia olivat mm:” SOTA SOTIEN LOPETTAMISEKSI”  

    (War, to End Wars ) , ”TEHDÄ MAAILMA TURVALLISEKSI  DEMOKRATIALLE ”

    ( To make the World safe for demoracy )

    Mikä antoi Wilsonille aiheen julistaa sodan keisarilliselle Saksalle toukokuussa 1917 ?    

    Valtapoliittista , enempää kuin alue-, tai siirtomaapoliittistakaan vastakkain asettelua ei pitänyt  

    virallisesti maiden välillä olla.   

   Wilson piti tosin henkilökohtaisesti Saksaa syyllisenä Euroopan laajenevaan sotaan, mutta   

   sodan julistaminen sille olisi kansanvälisen poliittisen käytännön kannalta arveluttavaa ilman      

  Yhdysvaltoihin kohdistuvan uhkan vahvaa näyttöä ( Vertaa G.W. Bush ja Irak ) Niinpä meidän on

jälleen katsottava ”kulissien taakse” löytääksemme ne voimat , jotka saavat presidentti Wilsonin   tekemään ratkaisevan päätöksen.

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kesällä 1914 Yhdysvaltain virallinen ulkopolitiikka ei ollut valmis sotaan Saksaa vastaan. Englannille tosin pyrittiin salaisesti toimittamaan  monen   muotoista apua, mutta siitä huolimatta Saksan tehokas sukellusvenesota saattoi sen talouselämän vuoden 1916 puolella  romahduspisteeseen.( Huom! Saksan talouselämän omat vaikeudet Englannin merisaarron johdosta ) Hätähuudot Amerikalle ja vaatimukset sen saamiseksi virallisesti mukaan taisteluun  kasvoivat .Sotapropaganda ”jauhoi” valheillaan päivästä päivään saksalaisten  ”hunnien ja barbaarien ”  julmuudesta. Monet vahvat Yhdysvaltojen yhteiskunnassa vaikuttavat organisaatiot ( katso edellä s.  x ) painostivat häikäilemättä Wilsonia sodan julistamiseen Saksalle. ”Ristiretki” saattoi 4.4.1917jo pitkään valmisteltuna alkaa. Tarvittiin vielä muutama sopiva provokaatio, että Edustajainhuone ja Kongressi  saataisiin houkuteltua sodanjulistuksen taakse.

 Seuraavassa käsittelemme ehkä paria näkyvintä näistä  provokaatioista.

1 Sukellusvene –sota

2. Balfourin  julistus.

3.  Wilsonin ns. 14-kohdan rauhanehdot Saksalle.

 

 

Sukellusvene –sota.

 

Englannin julistettua sodan Saksalle 4.8.1914 , oli meriministeri  Churchillin  ensimmäisiä

toimenpiteitä poistaa  kaikki saksalaiset alukset maailman meriltä. Tämä onnistui Englannin mahtavan sotalaivaston avulla, niin että Churchill saattoi todeta varsin nopeasti, ( s.224 I-osa J.O Hannula:Maailmansodan Historia X)ettei ainuttakaan saksalaista laivaa ollut enää toimittamassa tavaraa  Saksan satamiin.

Tämä innoittikin meriministeriä hankkimaan jo marraskuussa  1914  myös oikeuden  julistaa  Saksa täydelliseen  m e r i s a a r t o o n .Tämä tarkoitti , etteivät puolueettomienkaan maiden kauppa-alukset saaneet toimittaa rahtia Saksa satamiin.

Toimenpide on kansainvälisen oikeuden ja sotasääntöjen vastainen  (= siviileihin kohdistuva  ”nälkäsaarto”) Saksalaisten protestoidessa ilmoitti Churchill kuitenkin  kylmästi -” Nyt noudatetaan vahvemman oikeutta ”! Pian olivatkin Saksan yhteydet maailman merillä täydellisesti poikki. Saksa tarttui nyt ainoaan käyttävissään olleeseen vasta-aseeseen – sukellusvene-sotaan.   Helmikuussa 1915  antamassaan julistuksessa Saksa ilmoitti ,että kaikki Englantiin matkalla olevat puolueettomienkin maiden kauppa-alukset olisivat vaarassa tulla torpedoiduksi, koska englantilaiset  käyttivät  niiden lippuja ja kansallisuustunnuksia omissa laivoissaan. Englanti alkoikin nopeasti  menettää suuria tonnistomääriä saksalaisten sukellusveneiden  hyökkäyksissä.

Churchill, joka Englannin hallussa olevien merikaapeleiden avulla vaikutti y k s i n o i k e u d e l la Yhdysvalloissa levitettyyn sotapropagandaan sai Wilsonin lähettämään  Berliiniin varoittavan  nootin saksalaisen sukellusveneen  torpedoitua  7.5.1915 amerikkalaisen matkustajalaiva S/S Lusitanian ,jonka matkustajista osa oli amerikkalaisia. Tämä pakotti Saksan luopumaan vähitellen  sukellusveneiden mittavasta käytöstä, koska maa ei halunnut saada Yhdysvaltoja vihollisekseen. Merisotatoimia koskeva säännöstö , jonka englantilaiset nyt yhdessä amerikkalaisten kanssa laativat edellytti, että ennen hyökkäystä sukellusveneen oli noustava pintaan ja tarkastettava aluksen lasti. Tämän mielettömän määräyksen Saksan oli hyväksyminen, koska taustalla oli uhkana USA:n sodanjulistus. Churchill riemuitsi tilanteesta , sillä pintaan noussut s-vene oli avuton saalis kauppalaivoiksi naamioiduille sota-aluksille ja toisaalta naamioiduilla tykeillä varustetuille kauppalaivoille. Wilsonin hyväksymänä kuljetti Yhdysvallat jatkuvasti Englannille hävittäjiensä saattamana kaikkinaisia  raaka-aineita, elintarvikkeita ja sotamateriaaleja .

 Myöhemmin on selvinnyt , että edellä mainittu S/S Lusitaniakin oli lastattu matkustajien lisäksi täyteen raskasta sotamateriaalia.         

Syyskuun 18.1915 Saksan hallitus joutui antamaan käskyn rajoittamattoman s-vene sodan lopettamisesta. Pelko Amerikan sodanjulistuksesta oli liian suuri. Näin oli Saksa menettänyt ainoan tehokkaan aseensa Englannin merisaartoa vastaan ja tulokset alkoivat pain näkyä. Saksan sodan käynti vaikeutui ja siviiliväestö näki ennen pitkää nälkää. Englannin USA:ssa edelleen harjoittaman räikeän propagandan seurauksena uskalsivatkin molemmat maat kiristää yhä otettaan Saksan ”kuristamiseksi”. Laadittiin   käsite ”sotakieltotavara”, jonka laadun Englanti ja USA yhdessä määrittivät. Tämä tarkoitti, etteivät puolueettomat maatkaan saaneet tuoda satamiinsa sellaista siviilitavaraa , jos oli pelättävissä niiden voivan myyvän sitä edelleen Saksalle.( Ruotsi, Tanska, Norja, Hollanti ) Tämä käytäntö  sulki lopulta Saksan tuonnin täydelleen  ”mottiin ” !  Puolueettomien maiden kohdalla nämä Englannin sotalaivaston miinoitusten avulla valvomat toimet olivat luonnollisesti kansainvälisten meri- ja sotasääntöjen vastaisia.(…” käytetään vahvemman oikeutta”/ Churchill ).

Englannin omakin talous oli kuitenkin Saksan jo käymän s-venesodan vuoksi ajautunut vuoden 1916  lopulla erittäin pahaan kriisiin. Sotilaallinen yleistilanne Ympärysvaltojen puolella oli kenties vielä huonompi. Länsirintamalla (Ranska ) sodankäynti oli juuttunut hirvittäväksi materiaalisodaksi, jossa selvää ratkaisua ei ollut näkyvissä.. Venäjä ,joka muodosti  Saksan sodankäynnin kannalta  (2.rintama)raskaan ja Saksan sotavoimaa hajottavan itäisen rintaman , osoitti kuitenkin jo 1917 puolella luhistumisen merkkejä sekä sisältäpäin (Vallankumous: Lenin,Trotski ) ,että sotilaallisesti päärintamallaan Saksaa vastaan. Venäjän lopulta romahtaessa  ( aselepo Brest- Litovskissa  15.12.1917) antoi saksalaisille mahdollisuuden siirtää idästä joukkojaan länsirintamalle ja saada siellä lopultakin voitollinen ratkaisu aikaan. Edellisvuonna oli meriministeri Churchillin oma operaatio Dardanelleilla ( Gallipoli =  englantilaisten ja ranskalaisten  yritys avata  meriyhteys  Mustalle merelle Venäjän auttamiseksi ) ) päättynyt mittavaan sotilaalliseen katastrofiin  ( 1915-1916 ). Lähi-idän alueet ,jotka kuuluivat vielä Saksan liittolaiselle Turkille, muodostivat paitsi selkeän esteen pääsystä Mustallemerelle myöskin turkkilaisen uhkan brittien tärkeälle meriyhteydelle Intiaan ja Kauko - Itään ( Suezin  -kanava ).Turkki estikin Venäjän yritykset saada puolestaan avatuksi Persian ( nykyiset Irak ja Iran ) suunnalta yhteys Persianlahdella taisteleviin   englantilaisiin ja samalla sotilaallista apua Ympärysvalloilta.  Englannin sodanjohto saikin lupauksia antamalla arabit mukaan hyökkäykseen turkkilaisia vastaan. ( Not.X / Lähi-idässä toimi englantilainen tiedemies T.E.Lawrence (”arabien kruunaamaton kuningas” )  antaen lupauksia  hallituksensa ohjeistamana Suur- Arabian  muodostamisesta kiihottaen näitä samalla taisteluun turkkilaisia vastaan.) Lähi-idän brittiläinen sotakabinetin jäsen ja alivaltiosihteeri Sir Mark S y k e s  joutui kuitenkin lopulta 1917 toteamaan, ettei  edes arabien mukaantulo Saksan liittolaista Turkkia vastaan  saanut aikaan sellaista kuolettavaa iskua, jota Lontoossa oli toivottu.( Lähde / James A. Malcolm : ”Origins of the Balfour Declaration Contribution ” / London 1944 )

Näin Englanti olikin ennen pitkää kysymyksen edessä, solmiako neuvottelurauhan (kompromissi -) keisarillisen Saksan kanssa , - tai saada Yhdysvallat houkuteltua sotavoimineen mahdollisimman nopeasti Eurooppaan ja virallisestikin mukaan sotaan..

 

James A. Malcolm ja Balfourin julistus (Declaratio ). (

 

( Not /X )  Armenialainen  James A. M a l c o l m  armenialaisvähemmistön  virallinen edustaja 

Englannin hallituksessa. Arthur J.B a l f o u r , Jaarli ja Englannin ulkoministeri 1916 – 1919.

 

J.A. Malcolm oli luotettava Lähi-idän asiantuntija ja juutalaisystävä. Hän saikin toimillaan aikaan sen, että Englannin kabinetti alkoi valmistella yhteistyötä tuolloin melko tuntemattomien Sionistien kanssa. Englannissa Theodor H e r z i s´ in ja Chaim  W e i z m a n n` in  sekä USA.ssa  Korkeimman Oikeuden tuomarin Louis Dembitz B r a n d e i s´ in kanssa . Viimeksi mainittu oli päässyt korkeaan virkaansa kiristyksen avulla, johon olivat sotkeutuneena presidentti Wilson ja monimiljonääri Samuel U n t e r m y e r  asianajaja New Yorkista. Hän oli antanut huomattavaa vaalirahoitusta Wilsonin kampanjalle 1912.( katso s. X   ) ja pelastanut sopivasti Wilsonin tukalasta skandaalista, jonka yhteydessä ajoi lävitse sen , että Wilsonin oli vastapalvelukseksi nimitettävä Brandeis  Korkeimpaan Oikeuteen. Presidentti Wilsonille , joka polveutui ankaran presbyteerisestä kodista oli ensiarvoisen tärkeää tullakseen  valituksi  presidentiksi , ettei syntyisi skandaalia ,jonka yhteydessä hänen lemmenseikkailunsa yksityiskohdat olisivat voineet vuotaa julkisuuteen .

(Lähde / Conrad Grieb : ” Amerikan Manifest  Destiny and the Holocaust ”/ Examiner Books NY 1979, ss.37-42 )

Tästä Wilsonin Akilleen kantapäästä Malcolm oli tietoinen. Hän löi nyt pöytään Lontoossa kompensaatio vaihtoehtonsa. Sen mukaan Britannian hallituksen piti täyttää Sionistien suuri toive lupaamalla juutalaisille pysyvä kotipaikka Palestiinassa , jos Sionistit omasta puolestaan vaikuttavat FEDin rahoitukseen ja Wilsonin päätökseen julistaa sota Saksalle mahdollisimman pian . Brandeis  toimi tehokkaasti Washingtonissa ja onnistuikin tässä taidonnäytteessään. Hän oli myöskin se henkilö ,joka myöhemmin syksyllä 1917 laati BALFOUR DECLARATIONin  alkuperäistekstin.  Lordi  Balfourin  ei tarvinnut 2.11.1917 muuta kuin allekirjoittaa Washingtonissa laadittu valmis asiakirja. Tämän dokumentin teksti onkin maailman historian merkillisimpiä ; Suvereeni valtio - Englanti , vakuuttaa siinä rikkaalle yksityishenkilölle ,- Lordi Rothschildille , järjestävänsä juutalaisten   kotimaaksi ( Israel ) alueen  Palestiinasta , ts. alueesta, jonka tuolloin omisti kolmas valtio, Turkki, jolle Saksan liittolaisena Englanti oli julistanut sodan. Tämä, tuolloin vielä valloittamaton alue, oli kaiken lisäksi jo hieman aikaisemmin luvattu arabeille ,- nykyisen Jordanian kuninkaan  isoisälle, Husseinille, palkkiona arabien panoksesta englantilaisten sodankäynnin tukemisessa Lähi-idässä.

( Näitä  ennakko-lupauksia ”viljelivät ” englantilaiset ja ranskalaiset liittolaisia saadakseen myös

Euroopan alueella mm. Italialle, Bulgarialle ja Kauko - idässä  Japanille. Versaillesin rauhassa

ao. maat vaativat luvattua osuuttaan ”saaliista”ja näin tuhoutui pääosin koko Wilsonin rauhan aikaan saamiseksi kehittämä prosessi./Kirj.) 

 

Edellä mainittu katteeton englantilaisten lupaus Sionisteille johti myöhemmin avoimeen taisteluun Palestiinaa miehittävien brittien ja sopimukseen luottavien alueelle jo asettuneiden ja sinne epätoivoisesti pyrkivien juutalaisten välillä.

Sissisota ja terroritoiminta jatkuivat kiihkeinä 2.maailmansodan jälkeenkin aina Israelin valtion perustamiseen 1948 saakka. Tällöin joutuivat englantilaiset lopulta vetäytymään Palestiinasta. Tämän jälkeen alkoi uusi kamppailu englantilaisten pettämien arabien ja tekemäänsä sopimukseen luottavien juutalaisten välillä.  

Vielä tänä päivänä saa maailma kärsiä tästä Englannin  politiikan kaksinaamaisuudesta. Kukaan tuskin aavisti, että synnytetty israelilais- arabialainen konflikti ulottuisi maailman rauhaa uhkaavana aina meidän päiviimme saakka. Vasta vuoden 1995 lopulla (Oslo ) oltiin Palestiinassa pääsemässä toivottuun rauhantilaan, mutta lopulta sekään ei onnistunut. Aikaa on marraskuussa  2007 kulunut 90 vuotta Balfourin julistuksen allekirjoituksesta ja - sota jatkuu edelleen verisenä Lähi-idässä.

 

Presidentti Wilson tuo USA:n mukaan  ensimmäiseen  maailmansotaan 1917.

 

Koko vuoden 1916 yritti Saksan sodanjohto saada hallituksen lupaa aloittaa uudelleen rajoittamaton s-venesota. Muuta mahdollisuutta ei enää ollut, vaan sukellusvenesota oli käynnistettävä kaiken uhallakin. Vastustajat olivat häikäilemättömyydellään ja vastatoimillaan hankkineet kuitenkin jo ratkaisevan aikavoiton. Kauppalaivat Englantiin kulkivat Amerikasta ja muualta maailmasta sota-alusten suojaamissa saattueissa ja s-veneiden torjuntatoimet olivat käyneet niin tehokkaiksi, etteivät ne enää voineet toimia ilman suuria tappioita. Lisäksi takavarikoivat Englanti ja USA käyttöönsä kaikki satamissaan olleet puolueettomien maiden alukset, joista pääosa otettiin omaan käyttöön upotettujen tilalle. Uusien kauppalaivojen rakentaminen oli samalla viety huippuunsa sekä Englannin että USA:n  telakoilla.

Vihdoin  9.1.1917  saivat Saksan merivoimat hallitukseltaan luvan aloittaa s-venesota uudelleen. Saksan johto ilmoitti tästä koituvasta vaarasta kaikille valtioille 1.2.1917.

 

Alkoi toinen vaihe ensimmäisen maailmansodan historiassa 1917 -1918.

 

 Pian kuitenkin todettiin Saksan sodanjohdossa , ettei suurin toivein aloitettu s-venesota tuottanut  toivottua tulosta. Pitkän toimettomuuden aikana oli Saksan ainut tehokas vasta - ase menettänyt mahdollisuutensa vihollisen kehitettyä tehokkaat vastatoimensa. Luhistumassa olevan Venäjän tilalle astuisi myöskin varmuudella nyt Yhdysvallat kaikista Saksan diplomaattisista ponnisteluista riippumatta. Syyksi Wilsonin pitkään valmistelemalle (ev. House, Korkeimman Oikeuden jäsen   Brandeis, Englannin meriministeri  W. Churchill ) sodanjulistukselle keksittäisiin nyt tarpeelliset provokaatiot ja Yhdysvallat asettuisi Venäjän tilalle Ympärysvaltojen rintamaan.

 

Presidentti Wilsonin ja hänen ” taustavoimiensa ”osuus eräissä muissa näiden vuosien poliittisissa ja niihin liittyvissä sotilaallisissa tapahtumaketjuissa;

 

 

 

 *   Wilsonin  myöhempi vaalirahoittaja (1912) Jakob  SCHIFFin  pankkikonserni KUHN & LOEB        

      oli jo 1905  myöntänyt Japanille suurimman ulkomaisen lainan, minkä Yhdysvallat siihen

      mennessä koskaan oli hyväksynyt. Schiffin motiivina oli aiheuttaa Tsaarivallalle tuntuvia   

      tappioita ja menetyksiä sen järjestämien juutalaisvainojen  (Pogromien )vuoksi. Historian 

      ironiaa on, että näillä toimenpiteillään vahvisti USA myöhemmän vastustajansa vaikutusvaltaa

      Tyynenmeren alueella  1941-1945. ( Lähde Ib.hist.tutkija K.O. Braun  X )

Eri puolilla maailmaa toimivien  pankkimahtien konsernille joutuu myös Wilson  USA:n  sisällä

luovuttamaan dollarin painamisen ja itsenäisen valuutan käytön 22.12.1913 ( FED ).Samalla sekaantuu hän korkealla paikallaan mukaan Illuminaattien / Vapaamuurarien maailmanlaajuisen salajärjestön toimintaan.

     ( Adam Weishaupt´in 1.5.1756 perustama  salajärjestö, joka oli ottanut tehtäväkseen  suurimpien

      monarkioiden , keisari – ja kuningaskuntien tuhoamisen  II-osa ss. xx)

      Weimarin tasavallan (= 1919-1933 )myöhempi ulkoministeri Walther RATHENAU julistikin 

      kansainvälisen pankkiyhtymän ( ” Internationalen Banken  Allianz ”)perustavassa kokouksessa

      Pariisissa 1913 ;

   ” Nyt on tullut aika korkeiden finanssipiirien julkisesti sanella asettamansa lainalaisuudet ,minkä

      ne ovat tähän saakka tehneet peitellysti.-- Nämä rahapiirien edustajat tulevat jatkossa

     astumaan keisari- ja kuningasvaltojen tilalle määräysvallallaan , joka ei koske vain yksittäistä  

     maata ,vaan ulottuu yli koko maapallon.”

       ( Lähde Walther Rathenau: ”Briefe” I-Band/ 1930 /s.44)

        / X  Not/W.R. 1867-1933/ saksalainen teollisuusmies ja Allgemeine Elektrizitet Geschellsaftin

         omistaja, Ulkoministeri 1922. Murhattiin 1933.

*    Venäjän Tsaarivallan tuhoamiseen keskittyy nyt peräti kaksi sionistista pankkiryhmittymää. 

       Ensin onnistuu Lontoossa toimiva Rotschildien  ryhmä asettamalla toimintaan  Pietarissa 

       asianajaja ,vapaamuurari A.F. KERENSKIN, joka toimi,  pakotettuaan keisari Nikolai II

       luopumaan vallastaan, väliaikaisessa demokratiaan pyrkivässä hallituksessa useissa

       ministeritehtävissä. Pakeni maasta Bolshevikien  kaapattua vallan marraskuussa 1917.

      Toinen ja vaikutusvaltaisempi oli Jakob Schiffin  ryhmä yhdessä Paul Warburgin ( FEDin    

      johtokunnan puheenjohtaja, jonka Wilson oli nimittänyt.) ja  ruotsalaisen NYA Bankenin

      johtamana. He rahoittivat radikaalia kommunistia  Leo Trotski BRONSTEINia ,joka tuolloin

     eli venäläisenä emigranttina New Yorkissa.

      Trotski, myöhempi puna-armeijan perustaja, lähti New Yorkista 27.3.1917 S/S  Christinalla

      yhdessä 275:n vallankumouksellisen kanssa suuntana Halifax. Kanadan viranomaiset kuitenkin

      pidättivät laivan ja sen ”räjähdysvoimaisen ” lastin. Lontoon Rotschildit  puolestaan halusivat 

      saada Kerenskin aseman vahvistetuksi ennen näiden radikaalien kumouksellisten päästämistä

     matkustamaan Venäjälle. Yllättäen paljastuikin nyt, että Lew Davidovits Trotski matkustikin

     amerikkalaisella passilla, jonka itse presidentti Wilson oli hyväksynyt. Tämän tärkeimmän 

     neuvonantajan ja illuministin, eversti Housen , puututtua asioihin presidentin määräyksestä 

    joutuivat Kanadan viranomaiset sallimaan pidättämänsä laivan jatkaa matkaansa Eurooppaan.

     Edellä mainittujen Wall Streetin pankkikonsernien  rahoitus Trotskille ja Euroopasta mukaan

     omia teitään tulevalle Leninille nousi pian miljooniin dollareihin.

*   Myös Saksalla oli asiassa ”oma lehmä ojassa”. Saadakseen vallankumouksen  etujoukot nopeasti

toimintaan ja Venäjän näin romahtaessa , solmittua rauhan uusien ”isäntien ” bolshevikien kanssa, päätti Saksakin osallistua vallankumouksellisten rahoitukseen. Valtakunnankansleri v.Bethmann-Holloweg maksoi Leninin alias Uljanovin matkan erikoisjunalla ryhmänsä kera Zurichistä läpi  Saksan Ruotsin ja Suomen Pietariin. Tarkoitus oli saada aikaan Venäjän rintamien romahtaminen

 ja näin poistettua neljättä vuotta jatkunut Saksalle raskas kahden rintaman sota. Tämä toisi vahvojen itärintamalta läntiselle rintamalle siirrettävien joukkojen avulla Saksalle vielä  mahdollisuuden voittoon. , tai ainakin kompromissi- rauhaan .Tästä tekevätkin Saksan valtiopäivät aloitteen julkaisemalla 19.7.1917 Rauhanjulistuksen .Sotilasjohto piti tätä suurena virheenä ja heikkouden osoituksena  ja sellaiseksi se pian osoittautuikin.Ympärysvallat tulkitsivat sen välittömästi oman maansa taisteluintoa korostaen  Saksan sotilaallisen heikkouden merkiksi. Ranskan  pääministeri  G.Clemenceau ( ”Tiikeri ” )ilmoitti rauhanjulistuksesta kuultuaan :

 ” Minä käyn sotaa ! ” ( Lähde: CHR.A.R. Chirstensen : ”Maailman tapahtumat eilen ja tänään ” / Otava 1936 ) Juri Lina : ”Under Skorpions tecken ”, Referent FL.Stockholm 1994.     Huomaamme kaikesta edellä olevasta, että Yhdysvaltojen presidentin poliittinen liikkumavara  alkoi käydä monien taustavoimien puristuksessa pieneksi. Sota Saksalle olisi julistettava varsin  pian Venäjän jouduttua luopumaan Ympärysvaltojen rintamasta. 

       

    Ratkaisu ; Saksan / Venäjän rauha Brest Litovskissa 3.3 1917.  Presidentti Wilson 

    pyytää Kongressin molempia kamareita julistamaan sodan Saksalle 2.4.1917.

    Yhdysvallat julistaa virallisesti Saksalle sodan välittömästi 4.4.1917.

 

    Saksan Turkissa oleva suurlähettiläs von Wangenheim kysyykin sikäläiseltä amerikkalaiselta

     kolleegaltaan Henry Morgenthaulta , myöhemmän MORGENTHAU – suunnitelman isältä,

     miksi USA oli ilman mitään perustavaa laatua olevia  erimielisyyksiä julistanut  sodan    

     Saksalle? Morgenthau vastasi:”M o r a a l i s i s t a  s y i s t ä ”! (X / Mortgenthau/ I-osa s.2o2)

     Voimme nyt tarkastella kahta  ”moraalista syytä”, joita Wilson  käytti saadakseen Kongressin

     julistamaan sodan Saksalle;

    Helmikuun 2.pnä 1917 esittää Wilson Kongressille pyyntönsä sodan julistamisesta. Syynä oli

    tapahtuma, jossa saksalainen s-vene oli ilman varoitusta upottanut Englannin kanaalissa

    englantilaisen S/S Sussexsin. Samalla esitettiin nimilista niistä amerikkalaisista matkustajista,

    jotka tuolloin hukkuivat. Jo etukäteen oli Wilson kuitenkin antanut tuomari Brandeisin hankkia

    Korkeimman Oikeuden lausunnon, joka tekisi hänen tulevan päätöksensä sodan julistamisesta

   oikeutetuksi ( =  USA:n turvallisuus vaarassa. Amerikan kansalaisia  kuollut saksalaisten s-vene

    hyökkäyksessä .).Amerikan Eurooppaan sijoitettavien joukkojen  komentaja  kenraali John J.

    P e r s h i n g (kuva ) oli tuolloin jo etujoukkoineen Ranskassa. Nämä joukot kasvaisivat pian

    kaksi miljoonaiseksi armeijaksi , jolla sodan” vaakakuppi” kallistuisi jälleen Ympärysvaltojen

    eduksi , huolimatta Venäjän romahtamisesta.

   Varsin pian varmistui tieto, että S/S Sussex täysin ehjänä oli ankkurissa Lontoon satamassa

    Mutta, kuten provokaatioissa yleensä, totuus paljastuu aina liian myöhään.( K.O.Braun )X

     ( Lukija muistanee; ” Mainilan laukaukset ” 1939, Katynin ”syylliset ” 1940 / 1943, Molotovin

     syytökset Eestin neuvottelijoille Moskovassa 1939 / 1940 ; tapaukset puolalainen s-.vene ja

      M/s Metallist”, I-osa s.124 . USA:n presidentti G.W.Bush   / CIA ; laajamittainen valheiden ja

     asiakirjojen väärennösten sarja sodan aloittamiseksi Irakia vastaan 2003, Venäjän  presidentti

     W.Putin / FSB ; kahden kerrostalon räjäyttäminen Moskovassa syyn saamiseksi hyökätä jälleen

     itsenäiseksi julistautuneeseen Tsetsheniaan. 2001. jne.)

    

    3. Wilsonin  14-kohdan rauhanesitys Saksalle

  

      Myöskin kolmas Wilsonin ”moraalinen ” syytoimi, 14-kohtainen  rauhan suunnitelma (1918-19)

     oli mitä hartaimmin suunniteltu  p e t o s , jossa tarkoitus pyhitti keinot.  Suunnitelmassa oli

     kaksi  vaihetta ; Saksan oli ensin hyväksyttävä aselevon ehdot, jotka esitettiin sen ensimmäiselle 

    parlamentaariselle ja 3.10.1918 aselepoa pyytäneelle hallitukselle. Sen kysyessä tarkennuksista

   ehtojen sisältöihin ja käytännön tulkintoihin , vastasi Wilson näihin lähettämissään  nooteissa.

    seuraavasti ;  1). 6.10./ ” Aselepo ehtojen hyväksyminen ei ole pohjana tulevalle

   rauhansopimukselle,vaan edellytyksenä,että sellainen solmittaisiin”2.) 16.10./ ”Ympärysvaltojen

   Ententen ) sotilaat tulevat määrittelemään aselevon ehtojen lopullisen sisällön ja tulkinnat

 . Niissä on kuitenkin taattava selkeästi Ententen joukkojen sotilaallinen ylivoima. Saksan keisarin

  on erottava ja luovuttava kruunustaan ts.monarkia on hävitettävä” ( saksalaiset olivat esittämissään

   tiedusteluissa voimakkaasti korostaneet kunniallisten ja Saksan kansan kärsimyksiä arvostavien

   ehtojen asettamista. Nyt, erikoisesti Saksan Keisaria koskeva vaatimus sai epäilykset heräämään )

   3.) 23.10. / ” Saksalaisten on tajuttava , että sillä on jäljellä vain ehdoton antautuminen.”.

 ( Wilsonia ja hänen neuvonantajiaan ( Eversti House, Morgenthau) ei kiinnostanut Saksan kansan

  kunnia ! )”

  Tärkein vaatimus;” Keisarin oli erottava heti. ennen aselevon hyväksymistä ”!   

   

  Keisari Wilhelm II : mt:”Ereignisse und Gestalten 1878 – 1918 ”, Leipzig , Berlin /Kochler 1922

  /s.279ff.       

 

  ”Wilson oli antanut takuunsa omasta 14-kohtaisesta rauhan suunnitelmastaan. Siihen luottaen

   laski  Saksa aseensa ja teki itsestään puolustuskyvyttömän. Syy nykyiseen tilaamme (1922) on

   yhtäältä  Wilsonin mitätöimässä 14-kohdan ohjelmassaan ja toisaalta puhjenneessa

   vallankumouksessa (kommunistit ) Tämän 14-kohtaisen rauhan suunnitelman romuttamisen

  vääryyden lisäksi asetti  Wilson  t ä r k e i m m ä k s i  vaatimukseksi Saksan keisarihuoneen

  lakkauttamisen, antamalla minun siinä yhteydessä ymmärtää, että se toisi Saksalle  p a r e m m a t

  rauhan ehdot. Tällaiset lupaukset saivat minut päättämään vallasta luopumisesta ja poistumaan

  maastani.

  Menettelylläni luulin voivani tehdä suuren palveluksen isänmaalleni. Nyt on tullut  selväksi mitä        

   Entente (= Ympärysvallat ) ajoi takaa Wilsonin vaatimuksilla minun vallasta luopumisellani ;

   Minun kruunusta luopumiseni kautta saataisiin Saksassa aikaan sotilaallinen ja poliittinen

   sekasorto. Tällä tavalla pakotettaisiin Saksa suostumaan ,ei suinkaan parempiin ,vaan  yhä

   k o v e m p i i n vaatimuksiin ja ehtoihin rauhan aikaansaamiseksi. Tässä asiassa saa USA:n ex-

  presidentti kantaa raskaan syyllisyyden.”

  

  9.11.1918 Keisari  Wilhelm II poistuu  maanpakoon Saksasta.( Kuva: tuhotut monarkit/ Nikolai II

                   

                   ja  keisari Wilhelm II )

  11.11.  ”   Saksan hallitus allekirjoittaa aselevon. Vastarintaan nousustakin vielä keskustellaan, 

                   mutta se havaitaan mahdottomaksi maan sisäisen tilanteen vuoksi ( Kielin kapina )

                  Ympärysvallat eivät suostu purkamaan Saksan merisaartoa, mikä aiheuttaa nälkään ja

                  tauteihin nääntyvässä maassa valtavan  katastrofin ( kuolleita ehkä 200 000 )

                  Saksalaisten ottamat sotavangit oli palautettava heti, sen sijaan saksalaisia sotavankeja ei

                  palauteta,, vaan heidät viedään leireihin pakkotyöhön. 

28.6, 1919   Allekirjoitetaan Versaillesissa lopullinen rauhansopimus. Presidentti Wilson joutuu

                   toteamaan vihaa , kostoa ja saalista janoavien  liittolaistensa romuttavan hänen

                  14-kohdan rauhan ohjelmansa täysin. Eurooppa on syöksynyt sekasortoon ja kaaokseen.

                   Saksan keisarikunnan raunioille perustettua Weimarin tasavaltaa uhkaa kommunistien

                  vallankaappaus ja Neuvosto-Saksan perustaminen , mikä pystytään lopulta torjumaan

                  hallituksen sotilaallisin toimin. Myös Venäjä kamppailee verisen sisällis-sodan kourissa

                  päätyen Leninin, Stalinin ja Trotskin johtamana, Neuvostoliiton perustamiseen 1922.

                 USA:ssa oli Wilsonin aika päättymässä. Versaillesin tapahtumat koettiin tappiona, johon

                 presidentin katsottiin olevan syyllinen. Senaatti oli oppositiossa estäen maan liittymisen    

                 mm. KANSAINLIITTOON , Vastustava reaktio Wilsonin  politiikkaa kohtaan  ja

                 toimintaan Versaillesin rauhan toteuttamisen yhteydessä ilmeni myös siinä, että

                 jatkuvasti 12 vuoden ajan  USA:n presidentiksi valittiin republikaani  ( Warren Harding,

                Calvin Coolidge ja Herbert Hoover. ) eikä demokraattia.

 

               Wilson sairastuu ennen toimikautensa päättymistä (1921) ja kuolee 3.2.1924(.K.O Braun)

 Näin oli maailmansotien ensimmäinen.näytös viety loppuun Versaillesissa 1919. Seuraavien 20 vuoden ” väliaikana” rakentuikin näytelmän 2.kohtauksen poliittinen käsikirjoitus tämän

Versaillesin tragedian ja uutta sotaa ennakoivan fiaskon pohjalle. Niinpä ”näytelmän ” loppukohtauksessa olikin tie , ei  suinkaan sattumien tuloksena, vaan suunnitellusti ja harkiten, (Roosevelt) päättyvä  J a l t a l l e  ja  P o t s d a m i i n (1945-46.) 

 

 

 

F.D. Roosevelt USA:n presidenttinä 1933 – 1945.

 

 

”Maailman politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta. Kun jotain tapahtuu voit uskoa,  että niin se  oli suunniteltukin ”: Roosevelt

 

Roosevelt oli kaksi kuukautta Hitlerin valtaantulon jälkeen valittu USA:n presidentiksi.

Historian ironiaako ? /Kirj.        

Roosevelt toimi jo 1.maailmansodan aikana USA:n laivastossa palvelevana ali -valtiosihteerinä .

Tässä tehtävässään hän osoittautui kiivaaksi Yhdysvaltain laivaston  sotavalmiuteen tähtäävän   rakentamisen  puolestapuhujaksi ja kannusti presidentti Wilsonia julistamaan sodan Saksalle.

Saksan tappion jälkeen (1918) Roosevelt oli ,- kuten myös Churchill, - koko Saksan laivaston internoimisen kannalla heti aselevon tultua voimaan  ( Saksan laivasto pakkosiirrettiinkin  

Scapa – Flow:n sotasatamaan Englannissa marraskuussa 1918. Seuraavana vuonna 21.6. 1919

saatuaan tietoonsa  tulevat Versaillesin rauhan ehdot, antoi komentajana toimiva  amiraali von

R e u t e r  vastalauseena upottaa kaikki laivastonsa  74 alusta englantilaisten vahtien silmien edessä. Englantilaisten ällistyksen  ja vihan ymmärtää , kun huikea sotasaalis katoaa meren syvyyksiin keisarin Saksan sotaliput mastoissa liehuen.

 

Eurooppa  ja Yhdysvallat 1919-1933.

 

Ensimmäisen maailmansodan raunioittama Eurooppa tarvitsi moninaista apua selviytyäkseen 

                                                                                  

normaaliin elämänmenoon. Yhdysvallat ajautui lopulta monin tavoin Euroopan sodasta kärsineitä

valtioita auttaessaan vaikeaan talouskriisiin 30-luvulle tultaessa. Koko Eurooppa oli Saksan

luhistumisen ja silpomisen jälkeen joutunut mielettömien sotakorvausten maksamisen ja lopulta  maksamatta jättämisen johdosta eräänlaiseen – ”kuolioon ”. Yhdysvaltojen – ,päälainoittajan,  talous kävi kuitenkin  ”ylikierroksilla”, sillä sen sodanajan liittolaiset  maksoivat kuitenkin osa-eriä valtavista sotalainoistaan. Tämä ” vapaa raha ” USA:n ja maailman talousmarkkinoilla oli kuitenkin ajan pitkään. ”epänormaali” ilmiö. Käydyn sodan seurauksena Yhdysvallat  oli

rakentanut valtavan tuotanto kapasiteetin , jota Eurooppa ei pystynyt ostamaan eikä sodan

suurena kärsijänä  ja talouselämä romahtaneena pystynyt maksamaan käypiä hintoja. Yhdysvallat oli ajautumassa sisäiseen talouskriisiin, jonka suuri pörssiromahdus 24.10.1929 lopulta laukaisi. Eurooppa syöksyi super- inflaatioon (erikoisesti  Saksa )ja pian koetteli lähes koko maailmaa pula, jossa  Versaillesin tyhmyys ja ahneus lankesivat maksettavaksi.