Suomi myrskyn silmässä II osan Luku 10.  26 liuskaa

 

Churchillin  ja Rooseveltin huoli  - Neuvostoliitto ei saa romahtaa.

 

Toisen maailmansodan ratkaisutaistelu on käynnistetty. (Liite Nro X /Hitlerin deklaraatio 22.6.1941 , Ribbentropin puhe ) Ilja Ehrenburgin  julistus.

 

Saksan panssareiden työntyessä hämmästyttävällä vauhdilla kohti Moskovaa ja Leningradia heräävät myös Stalinin ”salaiset” liittolaiset. Saksan hyökkäys on kaikesta siihen liittyneestä ennakkotiedosta huolimatta ollut yllätys. Molotov/Ribbentrop - sopimus on yhä voimassa, mutta Stalinin  rikkomana, mistä Hitler on ollut tietoinen  9.2.1940 alkaen. Tästä johtuen oli Saksa pystynyt ehkäisevin ja oikea-aikaisin operaatioin jo murtamaan kolme  ( N,M,S ) sitä ympäröivistä saartorintamista Viimeinen ja ratkaiseva hyökkäys, Barbarossa, Länsivaltojen  rintamaa E vastaan / = Neuvostoliitto ) oli Saksan pakko käynnistää 22.6.-41, sillä  Stalinin puna-armeijan valmius hyökkäyksen aloittamiseen oli tiedossa.( Katso Martin Bormann,Hitler ja R.Hess s.    )

 

Huomautus./  L i i t e  Nro  X ) Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelujen ajankohdat.

                       ( Hedin / Post.)                                                     

Rudolf Hessin lento 10,5,1941 Englantiin rauhan aikaansaamiseksi ei ollut tuottanut tulosta ja Roosevelt oli osaltaan jo valmistamassa Yhdysvaltojen mukaantuloa sotaan valtavine sotamateriaalien tuotantoresursseineen. Saksan johto tiesi kaiken tämän ja siksi idän sotaretki oli käynnistettävä kiireesti ,sillä operaatio Barbarossa ja Neuvostoliiton kysymys ,voitiin saada ratkaistuksi vain salamasodalla, jossa aloite temmataan omiin käsiin ja hyökkäys viedään loppuun  vuoden 1941 aikana. Neuvostoliiton romahtaessa saattaisivat Stalinin liittolaiset lopulta suostua neuvotteluun kompromissi rauhan aikaan saamiseksi. 

Barbarossan onnistumiseen liittyviä avoimia  kysymyksiä , joihin ei tuolloin  edes Saksan omalla sodanjohdollakaan ollut varmaa vastausta, oli vielä useita hyökkäyksen alkaessa.

-           Olivatko Saksan oman tiedustelupalvelun hankkimat tiedot Neuvostoliiton  puna-armeijan kokonaisvaltaisesta taistelu potentiaalin määrästä riittävän tarkat ja mikä tulisi NL:n yhteiskunnallinen taistelukestävyys olemaan?  ( Vastaus; Eivät olleet/kirj.)

-           Mikä oli Suomen talvisodan merkitys ollut Saksan sodanjohdon tehdessä laskelmia puna – armeijan taistelukyvystä ? ( Vastaus: Aliarvioitu ja virheellinen /kirj. )  

-           Oliko Saksan oma tiedustelupalvelu täydellisesti varmistanut, että Barbarossa saadaan Balkanin sotaretkestä huolimatta vielä käynnistettyä   e n n e n   puna-armeijan  tulossa olevaa hyökkäystä ? (Vastaus: Kyllä /kirj.)

-           Mitä tulisi merkitsemään  alkuperäisen hyökkäysajankohdan  siirtäminen toukokuun puolivälistä Balkanin sotatoimien ( rintama S / Jugoslavia, Kreikka.) vuoksi n. 4 viikkoa  myöhemmäksi (22.6.1941) ? (Vastaus: Aikapulaa ja kriisiä varustamisessa

esim.talvivaatetus. Tietämättömyys Venäjän talviolosuhteiden todellisesta ankaruudesta.)

 

-          Kuinka nopeasti Liittoutuneet – ennen kaikkea USA saisivat valtavan koneistonsa   

tuottamaan ja kuljettamaan Neuvostoliittoon sen tarvitsemaa sotilaallista apua, jota ilman maa ehkä romahtaisi mikäli Saksan hyökkäys etenisi aikataulussaan ?  ( X ) Not.;( Stalinin illallispuhe 30.11. 1943 Teheranissa osoitettuna Rooseveltille, joka oli aloittanut tulevaa sotaa ennakoivan USA:n sotateollisuuden valtavan kehittämisen jo 1934 ( ilmavoimat )1938 ( laivasto ). Uuden teollisuuden rakentamisessa huomioitiin tärkeänä seikkana niiden tuotannon nopea muuntaminen sotateollisuuden tarpeisiin. Askel, askeleelta pystyi Roosevelt näin USA:n omaa turvallisuutta koskevan uhkan tekosyytä korostamalla saamaan Kongressin ja Senaatin myöntämään varoja varustautumiseen.(Katso  Liite X , II-osa ss. )

 

-          Mikä tulisi olemaan Saksan harvojen liittolaismaiden osuus ja merkitys op. Barbarossan onnistumiselle ? ( Italia, Romania, Unkari, Bulgaria ja erikois-suhteessa oleva Suomi. Mitä niiden varaan voitaisiin tulevissa sotatoimissa rakentaa.?

(Vastaus: Suuri yliarvostus, paitsi Suomen osalta, joka kävi erillis-sotaansa. Ensimmäisen maailmansodan keisarillisen Saksan pää-liittolainen oli 1914 – 1919 ollut  Habsburgien keisarien Itävalta-Unkari , jonka heikkoa sodankäyntiä Hitler piti osasyynä Saksan häviöön. Nyt, 1941 Saksan vahvin eurooppalainen asekumppani ja liittolainen oli Mussolinin Italia. Sen armeijan panos yhteisessä sodankäynnissä

Liittoutuneita vastaan osoittautui lopulta ratkaisevan huonoksi, vieden Saksan asevoimat  sodassaan 1941-1943 suuriin vaikeuksiin. Roomasta, siellä ennen kaikkea Vatikaanista, muodostui Saksan vastarinta liikkeen ja muun kansainvälisen Saksaa vastaan suuntautuvan vakoilutoiminnan välityskeskus, josta tietoja toimitettiin Roomalais-katolisen kirkon edustajien kautta Liittoutuneiden käytettäväksi.  

-            Huoltoetäisyydet, rautatiet  ( erimittaisen raideleveyden merkitys) maantiet, muun kuljetuskaluston tarve? ( Vastaus: Kaikessa ilmeni lopulta sodan pitkittyessä, kaikkinaisten sodankäyntiin tarvittavien resurssien puute. Hitler oli aloittanut Saksan sota-varustamisen  2.maailmansotaa varten aivan liian myöhään ( vertaa Stalinin ”hiljaiseen  mobilisaatioon” ). Liittoutuneiden kauhumaalaus Saksan pitkäaikaisesta ja valtavasta varustautumisesta, jolla se pyrkisi peräti maailman herruuteen, onkin yhä eräs lännen suurista propaganda-voitoista.   Op.Barbarossan yhteydessäkin paljastuu sen huolellisesta valmistelusta huolimatta suuri  varautumattomuus monen laatuisiin yllätyksiin ( taistelu- joukkojen riittämättömyys, niiden  talvi-vaatetuksen puuttuminen, vihollisen partisaanitoiminnan laajuus ja vaikutukset, vihollisen taistelu reservien ehtymättömyys, puna –armeijan sitkeys ja taistelutahto, oman tiedustelun vaje ja virhearvioinnit, oman sota-propagandan heikkous verrattuna maailman mediaa täysin hallitsevaan Liittoutuneiden vastaavaan toimintaan.    

      

Huomautus.I

 

Stalin ja Neuvostoliiton sodanjohto ( Stavka ) pystyi sen sijaan varsin pian arvioimaan saksalaisten voimakkaan alkuiskun jälkeisen  nopean etenemisen pysäyttämiseksi käytettävän uuteen doktriiniin liittyvän taktiikan vaatimukset. ( Katso edellä taktiikka: ”ala Kutuzov ”). Niinpä Stalinin käskyt sisälsivät pian mm. seuraavia ohjeita :

-          ”Poltetun maan” taktiikka otettava käyttöön. Talven tulo ja ankaruus tiedettiin. Saksalaisille ei saa jättää lämmitettäviä majapaikkoja.

-          Tärkeänä tuhoamiskohteena oltava myös venäläinen eri raideleveydellä varustettu veturi- ja vaunukalusto. Näin estetään sen joutuminen vihollisen käyttöön. ( Saksalaisilla ei omaa tähän tarkoitukseen muutettua kalustoa riittävästi.)

-          Partisaanitoiminnan laaja ja häikäilemätön käyttö vihollisen selustassa. Priorisoitava kaikessa vihollisen sotahuollon vaikeuttaminen ja tuhoaminen, koska siten pienemmin tappioin saadaan  lamautetuksi vihollisen taistelujoukkojen toiminta.

-          Sitkeä viivyttäminen, mikä kuluttaa vihollisen hyökkäysvoimaa ja huollon etäisyyksien kasvaessa hidastaa ratkaisevasti sen liikettä ja taistelutahtoa. Oma vastarinta tiivistyy onnistuneiden vastaiskujen myötä.

-          Tiukka sotakuri otettava käyttöön joukoissa. ( Rangaistus-pataljoonat ja -komppaniat, karkurit ammutaan välittömästi.)

Joukkojen taistelutahdon ja moraalin vahvistaminen, - vihollinen on lyötävissä.( Ilja Ehrenburgin julistus / Liite X ))

-          Tärkeiden sotateollisuuden tehtaiden siirtäminen itään pois vihollisen ulottuvilta ja nopea pystytys uudelleen tuotannon käynnistämiseksi.( tulos 1360 tehdasta ! )  

-          ”Äiti Venäjä ” on pelastettava / vetoomus kansalle / Ortodoksinen kirkkokin kelpaa nyt mukaan. Vielä hengissä olevat papit vapautettava ja kirkot avattava. ( Lähde: Edvard Radzinski ; ” Stalin  ” / WSOY, ss.533-535 )    

  

 

 Liitteessä ( X ) kokoamme käytettävissämme olevat tiedot  koskien  kirjan I- osassa ,liite 10. ss.326-327 / J.Piekalkiewicz :”Andra världskriget  I ”, ss.72-73 , -- annettua informaatiota Moskovaan  11.8.1939 saapuneen  englantilais-ranskalaisen  sotilasvaltuuskunnan johtajien,( Amiraali Drax ,kenraali Doumenc ) vaatimuksesta Neuvostojohdolle jo ensi tapaamisessa 12.8.1939.

Sen mukaisesti Stalinin olisi välittömästi solmittava  Saksan  ( ! ) kanssa hyökkäämättömyys-sopimus, koska Hitler Puolan lyötyään jatkaakin mahdollisesti hyökkäystään itään , - Neuvostoliittoon. Länsivallat tarvitsisivat silloin lisää aikaa voidakseen toimittaa sotilaallista apuaan tuolloin eristettyyn asemaan jäävälle Neuvostoliitolle. Asioistahan oli kesän 1939 neuvotteluissa sovittu siten, että Saksan aloitettua hyökkäyksensä Puolaan, Länsivallat  -              ( Englanti ja Ranska ) julistavat heti sodan Saksalle, mutta ei  Neuvostoliitolle !  Saksan kanssa ennen hyökkäystä tehdyn sopimuksen perusteella  ( M/R –sopimus) Neuvostoliitto saisi  Puolasta haltuunsa maan itäosat ja samalla oli sovittu myös tulevan demarkaatio – linjan kulku saksalaisten ja venäläisten joukkojen välillä Sen oli Stalin vaatinut itselleen mahdollisimman edulliseksi, ajatellen jo puna - armeijan tulevaa hyökkäystä länteen.( Liettuan luovuttaminen, Bialystokin ja Lvovin pitkälle länteen ulottuvat raja-ulokkeet.

Stalin vaatikin (= ” kiristi ” ) näin  palkkiota M/R-sopimuksestaan mm. Liettuan luovuttamisella NL:lle, vaikka sen oli sovittu kuuluvan Saksan etupiiriin. Stalin suhtautui kielteisesti nyt koko Puolan valtion uudelleen perustamiseenkin, ilmoittaessaan Saksan Moskovan lähettiläälle von Schulenburgille 25.9.1939, ettei halunnut enää ” Puolan puskurivaltioita Neuvostoliiton ja Saksan välille”. Tähänkin vaatimukseen oli Hitlerin ja Ribbentropin suostuttava ja 28.9.1939 solmittiin maiden välinen rajasopimus tältä pohjalta.

 

Seikka, jonka Stalin oli joutunut kuitenkin katkerana toteamaan vuosien 1939 -1941 sotilaallisten tapahtumien yhteydessä osoitti , että hänen salaiset liittolaisensa Englanti ja Ranska olivat epäonnistuneet kaikissa Saksan lyömiseksi suunniteltujen saarto-rintamien luomisessa ( N, M, S ). Hitler oli nopein ja yllättävin armeijansa ennalta ehkäisevin iskuin poistanut näiden rintamien uhkan ja v ä l t t ä n y t juuttumisen kuluttaviin pitkäaikaisiin taisteluihin. Tämä oli v a s t o i n   Stalinin omaa salaista ja lopullista sodankäynnin päämäärää(Stalinin puhe19.8.-39, I-osa s. 101-103 ) Näillä M/R- sopimuksen taustaperusteilla Saksa hyökkäisi Puolaan, mutta kykenisi sen kukistettuaan kuluttavaan ja tarpeeksi pitkäaikaiseen sotaan Länsivaltoja vastaan, jotka sovitusti  tilaisuuttaan odottaneina heti julistaisivat  Saksalle sodan.(3.9.1939), -  vain jos Neuvostoliitto toimittaisi sille taitavana hämäyksenä runsaasti sodankäyntiin välttämättömiä raaka-aineita. Kapitalistien (Stalinin sanonta) näin todellakin päätyessä taistelemaan keskenään, Neuvostoliiton odotellessa sopivaa hetkeä tulla mukaan omin sodantavoittein

 

( Puola, Tanska ja Norja, Ranska, Balkan = N,M,S ), jäi Stalinille tärkeätä aikaa runsaat 2 vuotta varustaa Puna-armeija lopullista hyökkäystään varten, – länteen ( 15.-25.7.1941). Tiedämme, että tuo Stalinin puna – armeijalle hyökkäystä varten määrittämä valmius-aika kävi Saksan armeijan nopeiden ennakko-iskujen johdosta  sittenkin noin kuukauden liian myöhäiseksi (Barbarossa 22.6.1941)

                                                 

Huomautus.II

Tässä on tarpeellista palauttaa vielä lukijan ” muisti - tikkuun ” Hessin lento Skotlantiin 10.5.1941.

Tämä viimeinen Hitlerin epätoivoinen yritys päästä yhteisymmärrykseen Länsivaltojen kanssa (= Barbarossan hyökkäyskäskyn peruutus- (”Dortmundt”) vaihtoehto kaatui lähinnä Rooseveltin kannan johdosta. Sen mukaan erillisrauhaa ei Saksan kanssa tehdä ja päävihollisena on ja pysyy – Saksa ja Hitler! Ainut tie rauhaan olisi Saksan antautuminen ehdoitta. R.Hessin mukanaan tuoma Hitlerin laaja esitys yhteisistä neuvotteluista asiallisen ja pitävän rauhantilan aikaan saamiseksi Euroopassa ei sisältänyt toivomusta mahdollisesta Länsivaltojen kanssa yhdessä suoritettavasta hyökkäyksestä  itään , vaan pyynnön kaiken USA:n sotilaallisen avun kieltämisestä Neuvostoliitolta. Saksa olisi tällöin valmis omin voimin ja uhrauksin pakottamaan tarvittaessa Stalinin hyväksymään rauhan tilan Euroopassa, ja luopumaan suuresta laajentumis- offensiivistaan länteen. Hitler oletti kuitenkin Stalinin realistina melko varmasti luopuvan näistä valloitustavoitteistaan, mikäli Britannia ja Amerikka hänen ehdotuksensa hyväksyisivät. Tämän jälkeen voitaisiin yhdessä sopia neuvotellen oikeudenmukaiset valtiorajat Euroopassa. Hitler varoitti viestissään näin Länsivaltoja kommunismin uhkasta, mikä odottaisi muussa tapauksessa Eurooppaa ja ennemmin tai myöhemmin koko maailmaa.( II-maailmansodan päättyessä ilmeni pian, että Hitler oli ollut oikeassa./kirj.)

  (Lähteitä: Sir Hartley Shawcross.” Kirjeitä”, Ewert-Printing/ London 16.10.1985, s.68, Erkki Hautamäki:” Suomi myrskyn silmässä” ,I- osa  / s. 283, Lloyd George :” Daily Mail ”, 13.10.1933 / London /  I- osa s. 71, Rudolf Hessin asiakirjat, jotka Englanti on julistanut salaisiksi ainakin v.2017 saakka.)

                                             

 Molotov/ Ribbentrop –sopimuksen merkitys -  Aikavoitto. 

Stalinille jäi mahdollisuus varustaa puna-armeijaansa n.1½ vuoden ajan  yhä vahvemmaksi ja  harkita lopulta sopiva ajankohta  suurelle offensiivilleen länteen ( ”Ukkosmyrsky ”).  Nyt , 22.6.1941 oli Saksan armeija, Stalinin liittolaisten huonoista sotatoimista johtuen, sittenkin vielä pelottavan täysivoimaisena käynnistänyt ”Barbarossa ” hyökkäyksensä  e n n e n  puna-armeijan hyökkäystä länteen ja oli näin aiheuttamassa sille sen etupainoiseen hyökkäysryhmitykseen sijoitetuille ja osin vielä keskitettävinä oleville joukoille raskaat kalusto- ja miehistötappiot Tämä merkitsisi nyt  romahduksen vaaraa koko Stalinin Neuvostoliitolle , mikäli  Saksan armeijan salamasota taktiikka onnistuessaan toisi  saksalaiset riittävän nopeasti  suunnittelemalleen linjalle Arkangel – Volga – Kaspianmeri. (Kartta )

 

Tärkein kysymys tulisi olemaan ; ehtiikö USA:n ja muiden Liittoutuneiden kaikkinainen apu ajoissa perille?   

  Antaako puolalainen tutkija J. Piekalkiewicz  kirjassaan vihjeen , joka selittäisi 23.8.1939

  syntyneen Molotov / Ribbentrop – sopimuksen lähtökohdat kokonaan uudessa valossa ts.

painostivatko Länsivaltojen neuvottelijat Moskovassa syksyllä 1939 Stalinia solmimaan M/R-

  sopimuksen? Eversti U. A. Käkönen kirjassaan: ”Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941” /

  Otava, 1969, ss.15 – 17.( X )- toteaa vastoin yleisessä historian kirjoituksessa annettua kuvaa, että

  neuvottelut Englannin ja Neuvostoliiton kesken eivät sittenkään katkenneet, vaan jatkuivat kaikessa          

hiljaisuudessa sotilasjohtajien kesken pian solmittavaksi suunnitellusta M/R-sopimuksesta huolimatta. ( Tämä kaikki oli tarpeen Hitlerin rauhoittamiseksi sillä, että poliittisella tasolla käytyjen neuvottelujen ilmoitettiin ( ”vuodatettiin” päättyneen tuloksettomina ! /Kirj.)

 

Päätarkoitus, - Saksan hyökkäys Puolaan 1.9.1939 oli näin kuitenkin saatu varmistetuksi  ( Stalinin puhe 19.8.1939 / I-osa 101-103 ) Samalla sovittiin, että puna- armeija hyökkäisi Puolaan vasta sen jälkeen , kun olisi todettu Puolan armeijan vastarinnan kestoaika saksalaisia vastaan.( Lukija muistanee, että M/R-sopimuksen osapuolet olivat sopineet jo kesällä 1939 saman aikaisesta hyökkäyksestä Puolaan, mutta nyt oli Stalin petoksella tehnyt Hitleristä maailman silmissä sodan aloittajan.)

Puna – armeijan hetki koittaa monista Moskovan keksimistä tekosyistä huolimatta jo 17.9.1939 ja tärkeimpänä seikkana olikin Stalinilla selittää ulkopuoliselle maailmalle ja ennen kaikkea Kominternin johtajille eri maissa,( Liite x /I.Ehrenburg) ettei NL ollut toimissaan hyökkääjä, vaan oman Itä-Puolassa asuvan kansanosansa ”s u o j e l i j a”. Saksalaisten Puolan sotaretken nopeus ja voima murtaa Puolan vastarinnan käytännössä parissa viikossa. Tämä on shokki  niin Stalinille kuin Englannin ja Ranskan johdolle. Hitler on raivoissaan Stalinin petoksesta. Huolimatta juuri solmitusta hyökkäämättömyys –sopimuksesta tajuaa Stalin hyvin myöskin Hitlerin tämän jälkeen pitävän sopimusta huijauksena. Tämä saattaisi merkitä Saksan armeijan nopeaa hyökkäyksen jatkamista itään, jolla Länsivaltojen neuvottelijat olivat elokuussa Moskovassa Stalinia provosoivasti varoitelleet. Puolan tapahtumat vahvistivat Stalinille  kolme seikkaa ; ensiksi oli selvinnyt Saksan armeijan valtava nopeus ja iskuvoima, jota puna-armeija ei vielä tuolloin ollut valmis haastamaan. Toiseksi tiesi Stalin nyt Hitlerin suhtautuvan M/R-sopimuksen    pitävyyteen hänen itsensä tavoin ts. sopimus oli taitava huijaus. Kolmanneksi oli pyrittävä välttämättömän  lisäajan saamiseksi pitämään tehty sopimus ” voimassa”, täyttämällä täsmällisesti siihen liitetyt kauppasopimuksen toimitukset. Ehkäpä Hitlerkään ei vielä olisi sittenkään valmis hyökkäämään.

Tuskin Puolan viimeinenkin vastarinta on romahtanut 5.10.1939, kun Stalin on valmis vahvistamaan salaisesti 15.10.1939 liittosuhteensa Länsivaltojen kanssa ­– kaiken varalta !  Churchill oli nyt päässyt myös päämääräänsä. Saksalla olisi sodan laajettua eurooppalaiseksi 3.9.1939 selkänsä takana salainen ”Itäinen rintama”. Hän , Churchill tulisi jatkossa esittämään sotilaallisia suunnitelmiaan alkuvaiheessa  johtamaansa Britannian laivastoon tukeutuen ( Amiraliteetti ) ja sotilaallisen tilanteen kärjistyessä ehkä myöhemmin peräti pääministerinä. ( Kirjan I-osa ss.127 – 139, rintamat N.M.S.E.)        

 

Huomautus.III

 

Saksan hyökkäystä Puolaan 1.9.1939 on sodanjälkeinen historiankirjoitus Liittoutuneiden propagandan mukaisesti pitänyt 2. maailmansodan aloittamisen tapahtumana. Tämä käsitys on väärä! Puolan joutuminen kahden Euroopan suurvallan hyökkäyksen kohteeksi vie meidät Versaillesin rauhan tapahtumiin (1919 ). Saksan osalta kysymys oli ratkaista rauhanomaisesti siltä tuolloin riistettyjen saksalais-alueiden palauttamisen( Pommer, Posnan, Danzig alueineen, Itä-Preussin yhteydet emämaahan Saksaan ja Sleesian) kohtalo. Neuvostoliiton osalta oli kysymys Puolan johtaja-diktaattorin J. Pilsudskin 20-luvun alussa Ympärysvaltojen  ( Sic !) tukemana valloittamien läntisten venäläis-alueiden palauttamisesta. Sodan luonne oli aluksi peräti vain paikallinen. Eurooppalaiseksi se muuttuu Ranskan ja Englannin sotkeutuessa omine tavoitteineen  ( Saksan lyöminen ) ja katteettomia lupauksia antaen sodan kulkuun. Puola ( J.Beck )saisi takuut oman asemansa säilyttämisen ja laajentamisen varalle. Sotilaallista apua luvataan ja annetaan ohjeet, Hitleriä provosoiden, olla suostumatta mihinkään rauhanomaiseen neuvotteluratkaisuun. Tämän ohjeistuksen takana oli myös jo mukana USA:n presidentti Roosevelt.           ( lähettiläs .W.Biddle/Varsova )

 kesällä 1939 Ranskan ja Englannin kanssa käydyissä neuvotteluissa Stalin oli saanut ”vapautuksen” tulla merkityksi hyökkääjänä Puolaan ( 17.9.-39) Sodanjulistuksen saisi vain Saksa( 3.9.-39) Tapahtumien tärkeimpänä kehittelijänä sodan laajentamiseksi maailmansodaksi toimii Lontoossa Amiraliteetin I- merilordi W.Churchill. Marsalkka C.G.Mannerheimin lausunto:” Tämän sodan  rakennusmestarit ja arkkitehdit ovat Churchill ja Stalin.”( Kirjan I-osa s. 188 )

 

                                           ******

 

Jättiläisten kamppailu on alkanut – 1941.

 

 Tietoisena, ettei monista yrityksistä huolimatta minkäänlaista poliittista ratkaisua rauhasta ollut löytynyt Länsivaltojen kanssa , on Hitler aloittanut viimeisen ennalta ehkäisevän hyökkäyksensä ja epätoivoisen rohkean taistelun Saksan olemassaolosta  Mutta, - ”Barbarossan” onnistumiselle jäi avoimeksi vielä monia kysymyksiä , riippumatta esikuntien perusteellisesta valmistelusta, joukkojen taisteluhengestä ja käytettävissä olevan sotamateriaalin määristä jne.( Katso edellä s. x   )

Stalin on puolestaan selvittänyt puna-armeijan sotaresursseihin liittyvät tosiasiat itselleen ja alaisilleen sotilaille. Näissä laskelmissa ovat jo mukana vain hänen ja lähimmän poliittis-sotilaallisen sisärenkaan tiedot länsivaltojen ,erikoisesti USA:n, tarvittaessa käyttöön lupaamasta sota-materiaalisesta avusta. Saksan resurssit sen sijaan eivät tulisi riittämään pitkäaikaiseen sotaan.          ( Puhe 19.8.1939, Stalin hyväksyy 11.3.1941 lopullisen hyökkäys-suunnitelman. Stalinin puhe 5.5.1941 laajalle sotilasjohdolleen, jossa hän toteaa Neuvostoliiton ottavan vihdoin käyttöönsä hyökkäyksellisen doktriinin. ( Ts. annettiin jälleen kuva, että esim. Suomea vastaan käyty talvisota, Baltian maiden nujertaminen ja Puolan jakaminen olisivat olleetkin NL:n käymiä p u o l u s t u s-      s o t i a ! Sotapropagandassa käytetyllä terminologialla on aina ollut tärkeä tehtävä vaikutettaessa yleiseen mielipiteeseen. Täysin hyökkäykselliset toimet eivät myöhemmin sodan jatkuessa sopineet puolustus- sota otsikon alle, joten käyttöön otettiin niin puna-armeijan kuin Liittoutuneidenkin osalta tunnepitoinen uusi termi – v a p a u t t a m i n e n. kirj.) Stalin viittasi myös Länsivaltojen ja Neuvostoliiton yhteisten sotaresurssien riittävän voittoon Saksasta, jopa puna-armeijan yksinkin olevan sotavoimaltaan ja – varustukseltaan sellaisen, että se kyllä kestäisi Saksan armeijan iskun.   Nyt olisi Neuvostomaan kansojen ja jokaisen sotilaan tajuttava, että aika oli tullut hyökkäävän doktriinin käyttöön ottoon.

Neuvostoliitto oli tähän mennessä viisaalla ulkopolitiikalla, sopimuksin ja rauhanomaisesti kasvattanut aluettaan länsi - rajoillaan huomattavasti turvallisuutensa parantamiseksi. Vakuutus lopuksi, että Saksan armeija oli lyötävissä.

 

Huomautus IV.

Palautan lukijan mieleen m m. operaatio ”PORON” / I-osa / s s 37 , 39, kartta / Suomen Lappi, Ruotsin ja Norjan pohjois-osat, 1930 ja  1937 / Lisäksi Baltian maat, Puolan itä – osat ja Bessarabia/Bukovina.

Suomen vastarintaan nousu talvisodassa 1939-40 esti Skandinavian alueen osalta tämän Poro- operaation toteutumisen, mitä seikkaa Molotov Berliinissä 12-13.11.1940 tiukasti vielä Hitleriltä Suomen miehityksen osalta vaatii.

   

Moskovan lehdet ja muut tiedotusvälineet kertoivat tavan mukaisesti maailmalle Stalinin puheesta tarkoin ”siivilöidyn” versionsa, jossa korostettiin vain Neuvostoliiton rauhantahtoa , mutta samalla valmiutta iskeä jokaista hyökkääjää vastaan

Hitlerin idän -asioiden Moskovassa toimiva päällikkö Martin Bormann on kuitenkin venäläisen asiamiehensä avulla jo seuraavana päivänä selvillä Stalinin puheen todellisesta sisällöstä ja matkustaa välittömästi Berliniin selvittämään asiaa Hitlerille. ( II-osa s.   x) Bormann käy pitkät neuvottelut Hitlerin kanssa vielä 9.6.-41,joiden pohjalta Hitler valmistelee Britannian ja USA:n johdolle tehtävää rauhantarjousta sekä Rudolf Hessin mukaansa tarvitsemia muita saksalaisten hallussa olevia salaisia asiakirjoja. Hessin 10.6.- 41 valmistautuessa lentämään Ausburgista kohti Skotlantia on myös Martin Bormann lähtökentällä ja ennättää keskustella hänen kanssaan tunnin verran.

Rohkenen moniin vahvoihin indisioihin perustuvin lähtein väittää, että Hessin salkussa olivat yleistä rauhantekoa koskevan esityksen ohella ainakin asiakirjat, joista kävi ilmi Stalinin / Churchillin 15.10.1939 solmima sotasopimus Saksan saartamisesta ja tuhoamisesta (rintamat N,M,S,E )sekä Churchillin 19.9.ja 29.9. 1939 suunnittelemasta Skandinavian sotaretkestä (”Wilfred” / Norja ,Ruotsi). Näistä erittäin salaisista asiakirjoista sai Mannerheim osakopiot (kansio S-32 ) 10.2.1940. Katso I-osa: ss.130-136, 322- 324 ) Tuskin tarvinnee edes mainita vakavaa varoitusta Stalinin lopullisista pyrkimyksistä ja kommunismin vaarasta koko maailmalle.

   

 Stalin : ”Hitler tietää tarkoin , että Neuvostoliitto vastustajana on jotakin muuta kuin  Puola ja Ranska. Niin hullu ei Hitlerkään  voi olla , että aloittaisi ……!

Mutta, kuten tapahtumat osoittivat, juuri niin h u l l u  Hitlerin oli oltava. Muuta mahdollisuutta ei enää ollut! ( Hitlerin lausuma marsalkka Mannerheimille 4.6.1942 Immolassa/ I-osa s.283 )

 

( Barbarossan: kartta  22.6. – 28.12.1941 / Saksan joukkojen eteneminen Moskovan edustalle)

( Saksan valtaamat alueet laajimmillaan kesä-offensiivien jälkeen marraskuussa  1942 )

(kuvat:Eteläinen armeijaryhmä / Kenraalisotamarsalkka Gerd v.Runstedt, Keskinen a-ryhmä/ k-sotamarsalkka Fedor v.Bock , pohjoinen a-ryhmä k-sotamarsalkka Ritter v.Leeb ) Kuvat.

 

Saksan Barbarossa – hyökkäys jatkuu musertavalla voimalla.

 

 Stalin ja puna-armeijan johto toimivat korkeapaineella. Saksalaisten hyökkäys on saatava pysäytettyä. Stalin  siirtää 10.10.1941 korkeitakin,  mielestään epäonnistuneita ,sotajohtajiaan  ( Voroshilov. Budjennyi, Timoshenko, Jeremenko uusiin tehtäviin.) . Tilalle astuvat jo joukko sodan tulevista suurista nimistä ( A-kenraali G.K. Zukov, kenraaliluutnantti W.D. Sokolovski, kenraalit Vasilevski, Rokossovski, Konjev, Vatutin ) Läntisen rintaman poliittiseksi johtajaksi Stalin nimittää N.A  Bulganinin. Puna –armeija taistelee  - mutta joutuu  vetäytymään saksalaisten panssarikiilojen edessä, joiden nopeus on yllättänyt.. Miehistö –ja materiaalitappiot ovat hirvittävät. Saksalaisten suurissa kaksipuolisissa saarto-operaatioissa (” moteissa” ) tuhoutuu satojatuhansia puna-sotilaita kaikkine  sotakalustoineen. Saksalaisten sotavangeiksi ottamien sotilaiden määrä nousee lokakuun 1941 loppuun mennessä lähes 2 miljoonaan  ( Paul  Carell )

Kuten edellä ( s.  -) totesimme on Stalin tässä vaiheessa valmis ensimmäisen ja viimeisen kerran ottamaan vastaan mm. englantilaisten joukkoja sotamateriaalien lisäksi  (ilmavoimat) puna-armeijan rinnalle.

Tärkein esitys, jota Stalin vaatii jatkuvasti on kuitenkin vaatimus liittolaisille toisen rintaman nopeasta avaamisesta jossakin Euroopassa ( Norja, Ruotsi ,Ranska, Balkan  ) helpottamaan itärintaman uhkaavaa tilannetta. Sellaiseen ei Stalinin liittolaisilla ymmärrettävästi ole mitään mahdollisuutta tarpeeksi nopeasti.       ( Katso Januz Piekalkievicz / I-osa, Liite Nro 10, s,326 / Lähde/ Isaac Deutscher :” S t a l i n” / WSOY, II-laitos / 1989 , s.396  ( 94 )

 

Huomautus V.

 

Suomen poliittinen ja sotilaallinen ratkaisu keväällä ja kesällä 1941. Mannerheimin – Stalin / Churchill sopimus.

 

Lukijalle on syytä tässä yhteydessä p ä ä p i i r t e i n tuoda esille,  mitä Suomen suunnalla tapahtui kevät-talven 1941 aikana. Syntynyt ratkaisu on aivan ainutlaatuinen ja kirjoitetussa sotahistoriassamme täysin poikkeava, koska avain sen taustapolitiikan ymmärtämiseen löytyy toistaiseksi vain marsalkka Mannerheimin salaisesta S-32- kansiosta. Lukijalle jää nyt kenties enemmän aikaa valmistautua, perehtyä, ajatella ja yhdistellä tapahtumien kulkua, ennen niiden jatkossa tapahtuvaa tarkempaa käsittelyä. Tapahtumiin vaikuttaneen loogisen pohjan ja samalla siihen tärkeinä liittyvien aikamääritteiden sidos on vakuuttavan ja rationaalisen kokonaiskuvan luomiseksi tarpeellista.  Sodan kaikkien osapuolien poliittisten ja sotilaallisten johtajien tavoitteita ja tehtyjä päätöksiä on tarkasteltava puolueettoman ja kylmän revisionismin valossa. Maailman laajuista ” sotapeliä ”  ei enää pelattaisi kenraalien käyminä esikuntien  ”hiekkalaatikoilla” ja kartoilla , vaan sitä käytäisiinkin nyt valitettavasti elävillä sotilailla ja ” kovilla” ammuksilla. Kaikki voisi nyt muuttua mahdolliseksi, - mahdotonkin !

 

1.   Puna-armeijaa oli uudistettu tehokkaasti.

 

Puna-armeijassa oli mm.Suomen talvisodan kokemusten perusteella aloitettu tehokas ja perusteellinen virheiden korjaaminen. Koko sotilasorganisaatio oli uudistuksen alaisena. Suurten yhtymien komentajia ja yleisesikuntaupseereita koulutettiin kymmenissä sotilas-akatemioissa tuhansia ja taas tuhansia. Tehtävän puna-armeijan uudistamisesta antoi Stalin suuresti arvostamalleen marsalkka Boris Shaposnikoville, YE:n päällikölle, jonka lukija tuntee kontakteistaan Mannerheimin kanssa koodinimellä ” IRINA.”

Jalkaväen perus-aseistuksessa kranaatinheittimet ja konepistoolit saivat keskeisen merkityksen. Panssariase oli torjunta-aseiden kehitys huomioon ottaen liian heikkoa, joten sen kalustoa oli uusittava. Ilmavoimien koneet olivat vanhentuneita ja vaativat ajan mukaistamista. Erikoisesti joukkojen koulutusta oli tehostettava rykmentin puitteissa ja siitä alaspäin. Joukkojen sulutus- ja miinoitus taitoa oli talvisodan kokemusten perusteella myös tehostettava. Sissitoiminnalle (partisaanit ) vihollisen selustassa oli luotava toimivat edellytykset.

Heikko joukkojen talvivarustus ja ennen kaikkea hiihtotaidon puute olivat osoittautuneet kohtalokkaiksi. Kansan oli opittava hiihtämään, - ja se oppi parissa vuodessa !      

Marsalkka Timosènko / Suomen sotilasasiamies U.A.Käkönen Moskovassa 1940.; ”Ottaessani Mannerheim-linjan murtamistehtävän vastaan, ilmoitin Stalinille ,ettei puna-armeija ole operaatiokykyinen. Ainoa mahdollisuutemme on valtavassa voimasuhteiden erossa 4 miljoonaa vastaan 200 miljoonaa. Stalin hyväksyi ajatuksen asettaa riittävä määrä divisioonia peräkkäin, jolloin viimeinen menee läpi . Se merkitsee suuria tappioita, joista minua ei saisi syyttää.…!

 ( Lähde: U.A. Käkönen: ” Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941” /Otava. Helsinki1969.) 

 

2.   Stalinin hätä.

Stalin, tietoisena Saksan tulevasta hyökkäyksestä, on käynnistänyt sopimus- neuvottelut Mannerheimin kanssa. Stalin ja muut Marskin yhteyshenkilöt  Moskovassa ( Gregori, Luci , Irina ) x7Not,Irina = YE:n päällikkö Boris Shaposnikov ) ovat todella huolissaan Saksan armeijan   hyökkäys - suunnitelmista myös Skandinaviassa ja Suomen johdon tulevasta suhtautumisesta Saksan hyökkäykseen. ( II-osa ss.             ) Saksallahan oli Norjassa valmiina melko vahva miehitysarmeija, jota sen sodanjohto voisi täydentää ja uhata näin Neuvostoliiton elintärkeitä kohteita pohjoisessa iskukykyisellä armeijalla. Sen tehtävä olisi varmuudella Muurmanskin satama- ja laivastokaupungin haltuun otto ja sieltä Leningradiin johtavalta rautatieltä uuden  Sorokasta Arkangelin suuntaan rakennetun ja viimeistelyä vailla olevan (Sorokka - Obozerskaja ) rautatien katkaiseminen. Tämä oli estettävä, mihin hintaan hyvänsä. Kysymys oli , ei enempää eikä vähempää kuin, että Talvisodan Moskovan rauhassa ( 13.3.1940) kaltoin kohdeltu Suomi tulisi varmuudella olemaan syystäkin vihamielinen ja revanssihaluinen. Liittoutuessaan saksalaisten kanssa ja hyökätessään sovituin tavoittein niiden mukana, muodostaisi  Mannerheimin johtama Suomen armeija vakavan vaaran Pohjolassa Neuvostoliiton ja sen liittolaisten (Churchill / Roosevelt ) suunnittelemalle sodankäynnille. Tämä sitoisi pohjoiselle rintamalle huomattavasti suuremmat määrät puna - armeijan joukkoja. Näitä tultaisiin tarvitsemaan kipeästi päärintamalla Itä- Euroopassa ja vielä tässä vaiheessa myös Japanin vastaisella rajallakin Kauko – idässä.

Viimeksi mainitun uhkan Stalin oli tosin nerokkaasti poistanut neuvoteltuaan huhtikuussa 1941 yllättäen merkittävän hyökkäämättömyys-sopimuksen Saksan liittolaisen Japanin kanssa. Saadessaan varmuuden, että Japani myös pitäisi tehdyn sopimuksensa ( (R..Sorge s.   ) saattoi Stalin siirtää myöhemmin Kauko- idästä siperialaiset, hyvin myös talvisodankäyntiin varustetut iskudivisioonat kriittisellä hetkellä Euroopan päärintamalleen ja pelastamaan  Moskovan. 

Sopimus takasi lisäksi aikanaan USA:n länsi- rannikolta, pääsatamat Seattle ja San Fransisco, meriteitse tulevan USA:n Lend-Lease avun sotamateriaalien turvalliset toimitukset Japaninmeren satamiin  (  mm. Vladivostokiin ) ilman japanilaisten uhkaa, kuljetettavaksi kunnostetun Siperian radan kautta Euroopan sotanäyttämölle. Satoja amerikkalaisia kuljetusaluksia käsittävä Liberty-Ships laivasto(X) purjehti non-stop periaatteella Neuvostoliiton väreihin maalattuna, sen lipun alla ja pää-osin venäläisellä miehistöllä varustettuna tässä tehtävässä. Tämän kuljetuslaivaston huolto - terminaali, pääsatama ja komentopaikka sijaitsivat lähellä San Fransiscoa (.ss.113 / Weeks )

Jälleen herää vääjäämättä myös kysymys, mitä Hitler oli tarkoittanut hyväksyessään tämän NL:n ja Japanin välisen sopimuksen huhtikuussa 1941? Sopimuksen purkaminen myöhemmin ei enää onnistunut! Selustansa oli Stalin joka tapauksessa näin viisaasti varmistanut.

 

3.   Mikä olisi Pohjoisen rintaman kohtalo Euroopassa?        

Niinpä Stalin, mahdollisesti Mannerheimin ystävän YE:n päällikön marsalkka Boris Shaposnikovin / ” IRINA” ) ehdottamana  jo 3-5. 3.1941 antaa radioteitse ( II-osa, ss.    V.T/ Kuopio ), lupauksen Mannerheimille sodan jälkeen ja rauhan tultua Suomelta Moskovan rauhassa riistetyn Karjalan palauttamisesta , - nyt myös Itä-Karjala mukaan lukien. ( Luku 4. II-osa /Stalinin sähke M:lle 4.3.1941 s.    )Kaikki tämä palkkiona, mikäli arvostettu armeijamme ylipäällikkö Mannerheim suostuu, Moskovan rauhassa 1940 luovutetun Karjalan alueen palauttamisen lisäksi ,mikäli Saksa kuitenkin pakottaisi Suomen mukaan omaan Suomen 1939 rajan ylittävään hyökkäykseensä, toimimaan defensiivisesti. (!)  So. p y s ä y t t ä m ä ä n armeijansa etenemisen Stalinin  ( myös Churchillin ) hyväksymälle tasalle Karjalan kannaksella , Syvärillä ( Aunus ) ja Vienan - karjalassa ( Maaselkä). Stalinin lupaus paljasti puna-armeijan johdon (Shaposnikov) voimakkaasti tunteman hädän tulevasta sotilaallisen tilanteen kehittymisestä pohjoisessa. Tämä ilmeni koko kevät-talven 1941 Moskovan lähettämistä radiosähkeistä.( I-osa ss.        )   

 Mannerheim vaatii kuitenkin Stalinin ehdotukseen suostuakseen, tämän itsensä allekirjoittaman kirjallisen todisteen palkkio-lupauksestaan.

 

Tämä oli ”paha pala” Stalinille, mutta tilanteen mahdollisesti äkkiä muuttuessa ja Saksan kenties käynnistäessä Barbarossan oletettua aikaisemmin, ( tapahtui jo 22.6.1941) oli varmuus pohjoisen  rintaman ”jäädyttämisestä ” saatava sitä ennen pitäväksi. Saksa hyökkäisi Suomenkin alueelta iskuvoimaisena, sekä omin joukoin, että yhdessä suomalaisten kanssa. Stalinin tärkeä kirjallinen sopimus palkkiolupauksineen on Mannerheimin kädessä vasta 11.6.1941.( Värtsilä ) Yli 3 kk oli Stalin viivyttänyt asiakirjansa lähettämistä nähdäkseen ensin, millaisiin sotatoimiin Hitler ryhtyy pohjoisessa. Nyt oli selvää, että Suomen armeijan menettely, joutuessaan lopulta kahden  ( 2.6.ja 7.7.1941 ) Hitlerin jättämän uhkavaatimuksen painamana  mukaan Saksan hyökkäykseen , ratkaisisi menettelyllään koko pohjoisen rintaman kohtalon. Moskovan rauhassa 1940 riistetyt alueensa Suomi varmuudella pyrkisi Saksan sotatoimien myötä ottamaan takaisin, mutta mitä muuta tultaisiin Saksan ja sen sodanjohdon taholta vaatimaan? Voidaan sanoa, että Marskilla ja hänen armeijallaan olivat tuona ajankohtana hetken käsissään Pohjoisen rintaman ”avaimet, ” jopa osin koko Barbarossa - operaation kohtalo. Mannerheim sai taitavasti aluksi myös Hitlerin hyväksymään riittäviksi Suomen sodanpäämääriksi samat tavoitteet, kuin mistä oli sovittu salaisesti Stalinin kanssa. Ehdoksi asetti Mannerheim kuitenkin rohkeasti, ettei Hitler lähetä saksalaisia joukkoja  (  3 AK + panssariyhtymä) eteläiselle rintama-osalle (  Karjalan kannas, Aunus/ Syväri, Petroskoi / Maaselkä), jonka Mannerheim hoitaisi omin suomalaisin voimin, pyrkien säilyttämään samalla itsellään ja omalla sodanjohdollaan täyden operatiivisen toiminta - vapauden  ( Katso II-osa / luku 4 / s,   X  , Ev.Buschenhagenin ilmoitus, kohta 2 ja 4) Tämä tulisi jatkossa  olemaan erittäin tärkeää, että voitaisiin Suomen osalta toteuttaa  Stalinin kanssa  (Churchillin hyväksymänä) tehty ja  kirjallisesti sovittu yhteistoiminta. ( Marskin kirje Stalinille 8.6.1941 / Stalinin palkkiokirje Mannerheimille päivätty 28.5.( saapui 11.6.1941 Värtsilä) Luku 8. , ss.        )

Tällä omalaatuisella ja salaisten sopimusten puitteissa toteutettavalla sotatoimella säästi Mannerheim, sanojensa mukaisesti, Suomen ja koko Skandinavian joutumasta suurvaltojen taistelukentäksi. ( x / I-osa s. 177 (Paasikivi/Marski)  

 

4.      Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden asema Mannerheimin hyväksymän Stalin/Churchill sopimuksen yhteydessä.

 

Ruotsi pysyi sodan aikana puolueettomana, Tanskan ja Norjan Saksa miehitti, mutta saivat maat olla varsinaisten sotatoimien ulkopuolella. Vain Suomi joutui raskaisiin taisteluihin 1941 ja 1944, puna-armeijaa vastaan, mutta sai välillä käydä  2½  vuotta varsin  ” rauhallista ” asemasodan aikaa, säästäen näin pientä armeijaamme suuremmilta tappioilta. Joka tapauksessa oli Stalin varmistanut viisaasti Mannerheimiin luottaen, pohjoiselle rintamalleen strategiset linjat, joita suomalaisten ne saavutettua, puna- armeijan tarvitsisi enää puolustaa mahdollisimman pienin joukoin. Tämä perustui Stalinin luottamukseen suomalaisiin ja Mannerheimiin siinä, etteivät suomalaiset tulisi niitä ylittämään. Tällä tausta-poliittisella ratkaisulla ja erittäin salaisella sopimuksella Stalinin kanssa johti Mannerheim armeijamme jatkosotaan silloin sotilaallisesti maailman mahtavimpien suurvaltojen säälimättömässä puristuksessa. Kun puhumme tässäkin kirjan10:ssä luvussa eräästä 2. maailmansodan ihmeestä Moskovan edustalla ja ehkä monista muistakin , rohkenen vakuuttaa kuitenkin lukijalle , että tämä Ylipäällikkömme marsalkka Mannerheimin taitava ja rohkea toiminta niin sodanjohtajana kuin arvostettuna ja suurvaltojen tarkoitusperät tuntevana valtiomiehenä, on vertaansa hakeva  i h m e! Näin Marski yhdessä urhoollisen armeijamme taistelulla ja myös poliittisen johtomme hänelle sodan alkaessa luovuttamilla poikkeuksellisin suurilla valtuuksilla (  Luku 4./ ss.        ) turvasi meille selviämisen ulos suursodan syövereistä vapaana ja itsenäisenä kansakuntana 1944.

(Katso: 1. Stalinin huomautus Suomalaiselle kulttuurivaltuuskunnalle Moskovassa 8.10 1945 / Lähde: ”Suomi taisteli” 6-osa, s.239 / WSOY, 1980. / 2.  Lähde: I-osa, Kansio S-32/ Mannerheim/ Ryti , ss. 264 – 268 ) 

Tätä tapahtumien sarjaa käsitellään ajallisessa järjestyksessä yksityiskohtaisemmin luvussa 11.

 

                                                   ******* 

 

Saksan  Idän sotaretken I-vaiheen 1941-1942 menestys -  II-vaiheen 1943-1945  lopullinen tappio.

 

 

 

Barbarossa operaation tärkeimpiä I –vaiheen voittoja  22.6.- 28.12.1941. 

Onnistuneen ,joskin monilta osin ehkä ratkaisevasti myöhästyneen Barbarossa -operaationsa  alkuvaiheessa saavuttivat saksalaiset itä-rintamalla nopeasti vakuuttavia sotavoittoja, joissa venäläisten tappiot olivat niin suuria , että Saksan sodanjohto erehtyi pitämään  loka-marraskuussa 1941 sotaretken  voittoa jo selvänä. (  X )  Liite nro X  / P. Carell  ”:Unternehmen Barbarossa ” ,s.146-147/ K.D Kalinov / Zukov /Marski)

      

Saksalaisten ilmoittamat venäläisten tappioluvut seuraavilla rintamilla  ( Lähde : Paul .Carell )

 

Eteläinen A-ryhmä ( v.Rundstedt ) * Uman operaatio:1 -7-8. 1941.

                                                            103 000sotavankia, 317 psv., 858 tykkiä.

                                                       *   Kiovan operaatio  26.9. 1941         

                                                             650 000sotavankia,884 psv.3700 yykkiä

                                                       *    Asovan meren operaatio5-10.10.1941

                                                              100 000sotavankia,2.200psv.,672 tykkiä.

Keskustan A –ryhmä(  v.Bock )    *  Bialystok/ Minsk operaatio 9.7..1941.

                                                          329 000sotavankia, 3332psv.,1 809 tykkiä

                                                      *  Vitebsk / Smolensk operaatio 5.8.1941

                                                           310 000sotavankia,3 000psv , lähes 3000tykkiä

                                           *   Roslavli –Gomel operatio  8-24-8.1941

                                               116 000sotavankia, 394 psv.950 tykkiä.    

                                           *   Bjarnsk – Wjazma operaatio  13.10.1941

                                                663 000sotavankia, 1 242 psv, 5 412 tykkiä

 

Pohjoinen  A-ryhmä  ( v.Leeb )      Armeijaryhmän joukot etenivät varsin nopeasti

 ( Katso kartat  )                              Kolmena kiilana Väinäjoentasalle26.6.mennessä.

                                                        Riika vallattiin 29.6.1941, Stalin Linja murretaan

                                                       (Reinhardt, Manstein) ja heinäkuun  puolivälissä

                                                        molemmat panssarikiilat ovat Peipsijärven –

                                                        Ilmajärven kannaksella. Lugan taistelut, jossa

                                                        yllätetyiltä ja saarretuilta venäläisiltä saadaan

                                                        24.000vankia,316 psv, ja  600 tykkiä ( 3.9.1941)

                                                        Saksalaisten menestys perustuu huonojen maasto                

                                                       olosuhteiden ( Lugan suot ) hyväksikäyttöön.

                                                       Novgorod vallataan 18.8. ja hyökkäys jatkuu

                                                       rautatie  asemaan ( Tsudovo ),jossa katkaistaan

                                                       ratayhteys Leningrad- Moskova, Leningradin

                                                        ulompi puolustuslinja murretaan 9-10.9.1941.

                                                        etäisyys kaupungista n.40km )

                                                        Sisempi puolustuslinja on murtumassa15 – 17.9.

                                                        .A.Zdanov (Leningradin poliittinen johtaja) ja

                                                         kenraali Sahvarov (kupungin sotilaskomentaja )

                                                         lähettävät tehdasmiliisi divisioonat ( 20 )        

                                                         taisteluun.

                                                        Saksalaiset ovat jo Leningradin esi-kaupungeissa

                                                         Kolpino , Pulkovo )

 

                                                         Kaupungin länsipuolella ne saavuttavat

                                                         Suomenlahden rannikon 20.9.

                                                         XXXIX. .Panssari yhtymä iskee Nevan mutkasta

                                                         koilliseen ja valtaa11.9. Pähkinälinnan,

                                                           Viimeinen maayhteys kaupunkiin katkeaa!

 

Silloin 12.9.1941. puuttuvat Hitler ja OKW asioihin. Hyökkäys Leningradiin keskeytetään. Kaupunki vain saarretaan ja tärkeimmän  panssariyhtymän ( XXXXI )  komentaja kenraalieversti Reinhardt saa käskyn panssareineen siirtyä Moskovan suunnan taistelukentille. Oliko Leningrad pelastunut ?  Oli !

 

                                                          Marsalkka Voroshilov kokoaa Wolhovassa

                                                          joukkojaan  mukana myös iskukykyisiä

                                                          siperialaisia divisiooniaan hyökkäykseen kohti

                                                          Tihvinää, jonne XXXIX ( Gen.Ob.R-Schmidt )

                                                          panssariyhtymä on määrätty etenemään ja pitämään

                                                          siellä asemansa.(odottivatko suomalaisia Syväriltä ?/Kirj.                                               

                                                          Tärkeämpi tavoite lienee ollut katkaista venäläisten

                                                          talvinen huoltoreitti Laatokalla Leningradiin.

                                                          Saksalaiset valtaavat Tihvinän  8.11. ja puna-

                                                          armeijan raju vastahyökkäys alkaa 15.11.1941.

                                                         Wolhovan korvessa, pian raunioiksi muuttuvassa

                                                          kaupungissa, 30-40 asteen pakkasessa , lähes

                                                         huollotta urhoollisesti taistelevan panssariyhtymän

                                                         venäläiset pakottavat lopulta luopumaan Tihvinästä.

                                                                              

                                                                                                                                                                                           

                                                        Arktisissa olosuhteissa vetäytyvät kovia

                                                         taisteluja käyden ja suuria tappioita kärsien

                                                        saksalaisten joukot takaisin Wolhova-joen lähtö

                                                         asemiin  22.12.1941

                                                         Hinta oli ollut raskas mm.Mot.JV-div.18. oli

                                                        menettänyt 9000 kaatuneina , paleltuneita paljon ,

                                                         jäljellä 741 miestä. Rautatie Tihvinästä

                                                         Wologdaan  jäi venäläisille. Täällä  Wolhovan

                                                         alueella käytiin raskaita metsätaisteluja  aina

                                                        vuoden 1944 puolelle saakka.

                                                        ( Lähteenä  tässä Pohjoisen Armeijan (von.Leeb)

                                                         perusteellisemmassa tarkastelussa on ollut Paul

                                                         Carellin kirja ” Unternehmen Barbarossa”,

                                                         luku: Leningrad ja Luga ss. 195 – 240.

                                                         Syy: Tämän rintaman tapahtumat liittyvät jo

                                                          monin tavoin Suomen armeijan sotatoimiin  ja

                                                         Mannerheimin ratkaisuihin  tehtyjen salaisten

                                                         sopimusten pitämiseksi.( Leningrad, Syväri, Uusi- Laatokka/     

                                                         Suhon saari 1942, Leningradin ” elämän tien” katkaisu yritys.                                                                                          

                                                                   

Saksalaisten  Barbarossan alkuvaiheen tappiolukuja.                                                              

 

Edellä tilastossa lähteenä käytetty kenraaliluutnantti Kurt von Tippelskirchin kirja: ”Toisen maailmansodan  historia”  I-osa/ WSOY 1962., mainitsee saksalaisten itärintaman tappioista 22.6.1941 -28.2.1942 seuraavasti:                       

                                                             * Kaatuneita       210 572

                                                 * Haavoittuneita 747 761

                                                 *  Kadonneita      47 3o3      Yht. 1.005 636 

 Paleltuneita 5.11.1941 – 20.2.1942      * Ambutoituja     14 357

                                                             *  Keski-vaikeita  62 000,

                                                             *  Lievempiä        36 230   Yht.   112.580

Saksalaisten kalustotappioista voidaan todeta arvio lukuina , että ilmavoimilla(Luftwaffe)  oli  taistelukuntoisia hävittäjiä jäljellä 30.9.1941 n.1000 konetta  ja  maavoimilla panssarivaunuja n. 1400.( Menetykset olleet n.60% , mikä merkitsee puna-armeijan taistelevan sitkeästi ja epätoivon vimmalla omista tappioista välittämättä. X / Not, Hans –Meier Welker: ” Aufzeichnungen eines Generalstabsoffiziers,1939-1942”, Freiburg 1982, s.142.

 

 

Churchillin ja Rooseveltin asiamiehet kesällä 1941 Moskovassa tarjoamassa apuaan.

 

Saksalaisten  murskaavan hyökkäyksen  voima ja puna-armeijan kokemat valtavat tappiot

olivat pian tiedossa Lontoossa ja Washingtonissa . Churchill lähettää asiamiehensä Moskovaan ottamaan selvää syntyneestä tilanteesta jo 22.7.1941 ( Lordi Beaverbrook. Sir Stafford Gripps  ja  Rooseveltin edustajana mm. A. Harriman ) Hieman myöhemmin heinäkuulla ( 26.7.)saapuu myös  Rooseveltin  erikois-asiamies Harry  Hopkins. Herrojen tarkoitus on saada selville, mikä on Stalinin tarvitsema ” ensiapu” puna – armeijan tappioiden korvaamiseksi ja voitiinko ylipäänsä vielä luottaa siihen, että Neuvostoliitto selviää romahtamatta ?

Harry Hopkins, todellinen Stalinin ystävä, ilmoittaa Moskovasta presidentti Rooseveltille, että hänen käsityksensä mukaan Neuvostoliitto ei romahda, vaan tehokasta apua saadessaan selviää voittajana. Stalin jättää Hopkins´lle listan puna-armeijan tärkeimmistä tarpeista toimitettavaksi Rooseveltille ( hävittäjiä, tankkeja, aseita ja ammuksia, räjähdysaineita, kuljetusvälineitä, mutta ennen muuta riittävästi jalostettuja polttoaineita ilmavoimille )

Ennakkona lupautuu USA: n valtionvarainministeriö toimittamaan 10 miljoonan dollarin arvosta ja Puolustuksen Asevarasto yhtiö 50 miljoonan arvosta aseapua. Vladivostokin ja Muurmanskin kautta toimitetaan nämä  L-L apuun vielä kuulumattomat erät kiireellisesti tarvittavia sota- materiaaleja syyskuun loppuun 1941 ”mennessä ensi- apuna” seuraavasti :1.575 k-autoa, erikoismetalleja  4.655 ton., kemikaaleja ja räjähdysaineita 4.726 ton., polttoaineita 130.354 ton., koneita ja työstö- laitteita 15.885 ton., ruokaa 3.918 ton., muuta tavaraa 2.623 ton., raaka-aineita 2.494 ton.

USA:n ja Englannin edustajat lupaavat toimittaa NL:lle seuraavien 9kk kuluessa (toukokuu 1942)   3000 lentokonetta , 4000 panssarivaunua ja 30.000 k-autoa. Tämä korvaisi NL:n oman tuotannon ohella sodan alussa syntyneitä tappioita.

( Katso USA:n Lend-Lease avun päätoimitukset 1942 - 1945 ss.      )  Lähde / Albert L.Weeks: ” Russia´s Life `Saver” ibid. x )  (95 )

 

Saksalaiset Moskovan porteilla.

Lokakuulle tultaessa saksalaisten panssaripihdit ( kartta ) ovat  kiertymässä  Moskovan ympärille. ( P.Carell: Pohjoinen kiila /Kalinin,Klin /kenraalit Steinhardt – Hoepner ).Eteläinen kiila: Jasnaja Poljana / kenraali Guderian ) Stalin on kuitenkin leppymättömän  rauhallinen, vaikka tietää saksalaisten pian ryhtyvän viimeiseen ryntäykseen kaupungin kukistamiseksi. Moskova tulisi taistelemaan! Tehtaiden työläisistä osa on mobilisoitu. He muodostavat 20 päivän koulutuksen saaneen  n.200 000 miehen miliisiarmeijan. Naiset ja lapset kaivavat panssarikaivantoja( Kuva)  Molotov ilmoittaa Yhdysvaltain lähettiläälle Steinhardille ja muulle diplomaattikunnalle 10.10.1941.,että Moskova evakuoidaan itään –  Kuibyseviin. Kremlin arkistoja poltetaan. Evakuoitavaa kaupunkia uhkaa, kuten usein tavallista, sisäinen anarkia!( Paul Carell )

Stalin tarttuu nyt (20.10.) asioihin. Kaupunkiin julistetaan sotalaki. Kuri ja järjestys palautetaan kovin ottein. Moskovasta on tehty suorastaan mielikuvituksellinen 2- linjainen , mutta muuten syvyyttä omaava ”puolustuslinnake”. Kestääkö Moskova? Ennättääkö Lännen apu ajoissa? ( Kuvat / ”Moskova ” 1941 /Rodric Braithwaite )

 

Huomautus.

 

Moskovan rintaman kriittisimmässä vaiheessa marras –joulukuussa 1941 kuluttaa neuvostojohto säälittä vähemmän koulutettuja joukkoja , käytetään jopa paikoin naispataljooniakin  !( Kuva ) Vastustamattomasti ryntäävien saksalaisten joukkojen sotavangeikseen saamat puna-armeijan sotilaat kertovat satalukuisista ja yhä lisääntyvistä rangaistus pataljoonista  ja sekasorrosta .Moskovan tehtaiden työläis- ja miliisiarmeijat kokevat  huonosti varustettuina suuria tappioita , mutta yhä löytyy uhrautuvasti taistelevia puna –armeijan joukkoja. Myöskin von.Bockin  johtama Saksan keskirintaman 4.armeija on raivokkaissa sekä miehistöä että kalustoa ratkaisevasti kuluttaneissa taisteluissa antanut kaikkensa. Sen oli pysähdyttävä ja ”vedettävä henkeä” !  Tätä olivat Moskovan puolustajat odottaneet.

Saksan sodanjohdon ( OKW ) saamat tiedot mainituista seikoista saavat mm. Hitlerin itsensä uskomaan, että Stalin on kuluttamassa armeijansa reservitkin loppuun ts. puna armeija romahtaisi varsin pian. Laskelmat sotavankien ja kaatuneiden määristä (katso s.     ) johtivat ehkä Saksan sodanjohdon varsin ymmärrettävään virhepäätelmään . Oliko tämä tapahtumien antama reaalinen kuva syntynyt itsestään , -- vai halusiko Stalin tässäkin  nerokkaana  juonijana johtaa vastustajansa harhaan ? Tosiasiaksi kuitenkin osoittautui saksalaisten hyökkäyksen pysähtyessä joulukuun alkupäivinä 1941 Moskovan porteille, että Stalin oli  marsalkka G.K. Zukovin johtoon kyennyt keskittämään  Moskovan alueelle tuoreen voimaryhmän ( 17 ½  Armeijaa ,joissa nyt taistelee Siperiasta siirrettyjä isku-divisioonia,hiihtopataljoonia ja ratsuväkeä / P. Carell). Nämä pysäyttivät saksalaiset ja sen jälkeen täysin ylivoimaisina poistivat niiden Moskovaa uhanneet pohjoisen (Kalinin ) että eteläisen ( Jasnaja Poljana) ”saartopihdit ” ja aloittivat laajan kaksi - puoleisen saarrostuksen iskien näin Saksan koko Keskisen Armeijan perääntymisen tielle. Saksalaisten muutama kuukausi aikaisemmin opettamaa ”motti-taktiikkaa” käyttäen pakotettiin saksalaiset vetäytymään puna –armeijan  5.12.1941- 22.2.1942 vasta-offensiivin tuloksena paikoin 100-200  kilometriä takaisin länteen ja varustamaan sinne uudet pitävät taisteluasemat talven ajaksi.( Kartta / Witebsk, Smolensk )                                                                                  .

Saman suuntainen kehitys tapahtui myös Pohjoisella ja Eteläisellä rintamalla (v.Leeb /v.Rundstedt)  Rohkenen väittää, että paitsi sotilaallista menestystä , merkitsivät vuodenvaihteen 1941-42 taistelut ennen kaikkea tärkeää psykologista voittoa puna –armeijalle. Saksalaisten nopea eteneminen kesän 1941 aikana oli synnyttänyt venäläisessä sotilaassa usein suorastaan käsittämättömän pelon, ettei saksalaisille armeijoille mahdettaisi mitään.  Nyt tämä pelko oli väistymässä. Aloite oli siirtymässä ratkaisevasti puna-armeijalle ja jossakin tulevaisuudessa häämötti jo – Stalingrad !  ( Kuva / venäläiset ”tongit”- H juoksee karkuun )

 

 Moskovan  ”ihme ” – sodan ratkaisuko ?

   

 Venäjän talvi oli tullut 1941 hiljalleen ,kuin huomaamatta jo lokakuussa, pari viikkoa normaalia aikaisemmin.             

 Kenraalien Guderianin ja Hothin  panssariarmeijoiden käydessä lopulta viimeiseen ,- Hitlerin vaatimaan iskuunsa kohti  Moskovaa marraskuun lopulla , on pakkanen laskenut jo -30 , -40  asteeseen. Tiet ja maasto, jotka olivat aikaisemmin upottavaa liejua, ovatkin nyt pinnalta kivenkovaa jäätynyttä maata. Saksalaisten panssarit eivät aamuisin käynnisty, ovat jäätyneet liejuun kiinni. Kaikissa laitteissa pakkasen aiheuttamia häiriöitä .Sotilaat ovat kesävaatteissaan kuin loppuun ajettu ” ryysyarmeija ”, miesten yrittäessä kaikin mahdollisin apukeinoin ja välinein välttyä paleltumasta. Kaikki tuntuu jähmettyneen paikoilleen. Täydennyksiä ei saada eteen riittävästi. Taaemman huollon sotilaita komennetaan taistelutehtäviin.  Huolto on lakannut toimimasta säännöllisesti jo kauan sitten. Jalkaväen haavoittuneet jäävät lumikinoksiin, aseet jäätyvät, patruunat ovat välillä loppumassa. Tykistön ja vähien toimintakuntoisten panssareiden on säästettävä ammuksiaan.

Saksalaisten Keskisen Armeijaryhmän (v.Bock )hyökkäys ( 9.A, 4.A, 2.A ) oli pysäytetty ja sen  Moskovan puolustajat  käyttävät sopivasti ajoitetulla vasta – offensiivilla hyväkseen poistaen   lopulta saksalaisten Keskisen A-ryhmän uhkan  Moskovalle.    

Saksalaiset olivat kärsineet raskaita tappioita, joten pitkään taistelleita ja loppuun saakka uupuneita joukkoja ei enää talven aikana pystyttäisi hyökkäyksen jatkamista ajatellen edes täydentämään uusilla. Rintaman vakauttaminen talven ajaksi olisi nyt tärkein toimenpide keväällä tapahtuvaa uutta hyökkäystä ajatellen. Tämän joutuu Hitlerkin lopulta esikunnalleen myöntämään  antaessaan käskyn hyökkäyksen pysäyttämisestä  8.12.1941 ja määrätessään armeijansa vain  pitämään saavutetut asemansa, mikä sekin osoittautuu mahdottomaksi,

( Lukijalle : Mannerheimin tuntemusta venäläisistä ja sen sota – resurssien merkityksestä kuvaa   hyvin asiamies VT:n muistiin merkitsemä Marskin lausahdus vuoden 1941-1942 vaihteessa   saksalaisten hyökkäyksen pysähtyessä Moskovan porteille ja USA:n varmistettua ”virallisestikin” mukaantulonsa sotaan ; ” Saksa tulee häviämään tämän sodan ”! / Kirj. )   

Saksan Keskisen armeija tappiot olivat aikajaksolla 5.11.1941 - 22.2.1942  keskimääräisesti  3.862  miestä päivässä ja lisänä paleltuneet 979 sotilasta päivässä. Aikaisempi laskelma ( s.  ) saksalaisten  tappioista sodan alusta alkaen  (1.00580 ) osoittaa, että kaikista näistä tappioista  n.50% syntyy Moskovan 105 päivän taisteluissa. Luvussa ovat tällöin mukana myös paleltumavammoja saaneet runsaat 100.000 sotilasta. Ilmavoimien kone - ja panssarivoimien   kalustomenetykset olivat olleet n.60% lähtövahvuudesta.( Lähde : Carell; <”Unternehmen  Barbarossa )

 

Hitler ottaa OKW / OKH:n   päällikön tehtävät -  rintamakomentajia  vaihdetaan - marras- joulukuun vaihde 1941.

 

Saksan Keskisen - armeijaryhmän  (  Heeresgruppe Mitte / von Bock ) hyökkäys on pysähtynyt jäähän ja lumeen joulukuulle tultaessa.(Katso kartat / Carell/ Vasilevski) Stavka tekee kauaskantoisia vastahyökkäys-suunnitelmia saksalaisten lyömiseksi. Moskova itsessään on kuin elävä linnoitus, jota puolustaa 200 000 taistelijan miliisi -  ja työläis- divisioonat ja paikalla olevat ylijohdon reservit  Tärkeimmän ”aseen” Stalinille oli kuitenkin antanut Dc. R. Sorge Tokiosta. Neuvostoagentti, joka oli päivän tarkkuudella varoittanut kesäkuussa 1941 Moskovaa Saksan tulevasta hyökkäyksestä. Tähän ilmoitukseen Stalin ei silloin ollut luottanut ! Nyt ilmoittaa Sorge, ettei Japani ole liittymässä Saksan hyökkäykseen, vaan katsoo tärkeämmäksi hyökkäyksen Kauko - idässä ja Tyynellä merellä USA:ta vastaan. Stalin luottaa tällä kertaa Sorgen ilmoitukseen ja siirrättää, asettamalla kaiken muun Siperian radan liikenteen sivuun  , nopein erikois-kuljetuksin  34 siperialaista talvisotaan hyvin koulutettua  isku-divisioonaa  kaikkine aseistuksineen Japanin suunnalta Kauko – idästä Moskovan alueelle. Sieltä keskitettäisiin näitä suomalaisen talvisodankäynnin oppien mukaisesti koulutettuja ( ! ) eliitti- divisioonia muillekin uhanalaisille suunnille käytettäväksi rintamien vakauttamiseen. Stalinin 2.etappi ( s.    ) oli  toteutumassa ja voimakkaat vastahyökkäykset alkamassa paitsi keskirintamalla myös luoteessa (Wolhova ) Aloite oli nyt joka tapauksessa kuitenkin siirtymässä ratkaisevasti puna-armeijalle ja ensimmäiset ”pika-apuna” toimitetut Liittoutuneiden sotamateriaalit (Muurmansk /Vladivostok) antoivat jo uskoa Moskovan johdolle sen selviämiseen jatkossakin jopa mahdollisuudet kenties voittoonkin.( Kartat puna-armeijan vastahyökkäyksestä / kuvat: G.Zukov, K.Rokossovski, kasakka-komentaja Lev Dovator, A. Vlasov ) ”Moskova 1941”:Braitwaite )

Saksan armeijaa ei kuitenkaan ollut vielä lyöty. Se taistelee ihailtavalla uskollisuudella ja sitkeydellä muodostaen peräytyessään vahvoja ”siili –tukikohtia” ,joiden tuhoaminen vie puna-armeijan voimaa ja aikaa. Talvi ja sen olosuhteet auttavat nyt ironista kyllä – molempia osapuolia. Uusia reservejä ja lisäkalustoa tuomalla onnistuvat saksalaiset vielä vakauttamaan rintamansa talven ajaksi uudelle puolustuslinjalle. Keväällä alkaisi uusi rynnistys kohti Moskovaa. Leningradin suunnan oli Hitler jo jättänyt odottamaan ja suunnannut katseensa sen sijaan etelään ja kaakkoon.   ( Volga, Krim, Kaukasus / Baku !)

 

Huomautus.

Lukijan on tässä ajan kohdassa , Hitlerin ottaessa sodanjohdon itselleen, syytä todeta Saksan

vastarintaliikkeen voimistuminen. Sen päätehtäväksi muodostui saada Saksa ennen uhkaamassa olevaa häviötä irti Hitleristä ja syrjäyttää kansallis-sosialistinen hallinto. Tässä tarkoituksessa ylläpidettiin yhteyksiä Liittoutuneiden poliittiseen johtoon ja tiedustelu- organisaatioihin sodan lopettamiseksi ja rauhan neuvottelujen aikaan saamiseksi. Tehtävä oli ymmärrettävästi vaikea ja vaarallinen diktatuuri hallinnolla toimivassa maassa. Toiminta oli kotirintaman siviilipuolella hyvin taitavasti järjestäytynyttä, mutta suurimmat vaaratekijät ja samalla ratkaisevat tappiot Saksan armeijalle syntyivät korkealla tasolla sotilasjohdossa toimivien upseerien  ( katso s.    ) petturuuden ja sabotoivan menettelyn tuloksena. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kiistatta Saksan armeijan kärsimien suurimpien tappioiden aiheutuneen näiden vastarintaan liittyneiden upseerien toiminnasta, jossa Hitlerin johtamalle OKW:lle saatettiin antaa päivittämätöntä tiedustelutietoa, mutta viholliselle sen sijaan tärkeitä tietoja oman armeijan tilasta ja taistelu suunnitelmista;( Keskisen – rintaman armeijoiden ”hyytyminen ” Moskovan porteille 1941 ja lopullinen tuhoutuminen Valko-venäjällä 1944, (X1,X2). Pohjois-Afrikka ja marsalkka Rommelin joukkojen tappio huollon pettäessä 1943, ( X3)  Stalingrad ( X4) Kenraalimaj.i.G.  R.Gehlen, Ev.G.v.Roenne OKH/ suoranainen sabotaasi ja väärät tiedot 1943), Kursk (täydellinen vakoilutieto venäläisille saksalaisten            tst-suunnitelmasta  ja puna-armeijan käytettävänä ollut amerikkalaisen kuljetuskaluston ( ”Fargot ”) määrä.) Normandia.(X5 ) Ev.G.Roenne Hitlerin uskottu, sai OKW: n hyväksymään väärennetyn tiedon Liittoutuneiden maihinnoususta Calaisin rannikolle, jonne sijoitetut iskuportaiden joukot eivät enää ennättäneet Normandiaan estämään Liittoutuneita muodostamasta sillanpäätään sinne. Myöhemmässä vaiheessa Liittoutuneiden pyrkiessä läpimurtoon sabotoi  Ev. Ludwig Finckh (Yli- majoitusmestari )vasta-    offensiivia suorittavien joukkojen tykistön ammus - ja muun huollon täysin riittämättömäksi. Kaikki nämä ratkaisevat suurtaistelut hävisi Saksan armeija rintama esikunnissa ja myös muissa alemmissa johtoportaissa toimivien vastarintaliikkeeseen sitoutuneiden upseerien( = petturien ) aktiivisen toiminnan seurauksena. Miljoonat taistelutoverit kaatuivat, marssivat sotavankeuteen, josta palasi vain rippeet  ( Stalingradin  n.100 000 Siperiaan viedystä sotavangista palasi n. 6000 !),  tai haavoittuivat jääden elämään sota – invalideina.    

Lähde: Mm. Hans Meiser: ” Verratene  Veräter / Druffel, 2006 / 2008, ss.222-240

X1/ Not,  Heinz Guderian: ” Erinnerungen eines alten Soldaten ” / Heidelberg 1951, s.254

X2 /         Christian Muller : ” Oberst i,G. Stauffenberg, Eine Bibliographie ”/Dusseldorf , 1970,s.203

X3 /         Antonio Trizzino:” Navi e poltrone” / 1952, (” Die verratene Flotte”, käännös / Kiel 1993.

                                                                                     ss.150 – 154.

X4 /          Hans Meiser    : “ Veratene Veräter “ /Druffel,2006/ 2008 ,ss. 230-233.     

X 5 /        Anthony Brown: „ Die unsichtbare Front“ / Munchen , 1976, s.467.

                 Fabian v.Schlabrendorf: „ Offiziere gegen Hitler „ / Zurich 1946, s.38, 129, 132.

 

Kesä 1942

 

Saksan armeijan onnistuu uusien voimakeskitystensä johdosta, mutta pahasti myöhässä vasta heinäkuussa aloittaa etenemisensä eteläisellä rintamalla vuoden  1942 -1943 aikana Volgalle Stalingradiin ), Krimille ja Rostoviin sekä Kaukasuksella aina Groznyin saakka. Tämä syvälle etelään ja kaakkoon suuntautunut onnistunut isku oli kuitenkin ratkaisevasti muuttanut Saksan armeijan rintaman  (  Suomenlahti- Kaukasus n. 2000 km ) hallitsemattoman pitkäksi. Saksan armeijan vahvuus sotamateriaalin,. huollon sekä elävän voiman kohdalla jäi liian ohueksi kaikkien rintamien hoitamiseksi tehokkaasti Norjasta ja Suomen lapista – Ranskaan, sieltä Kaukasiaan ja edelleen Kreikkaan ja Kreetalle vieläpä v.1943 asti Pohjois-Afrikkaan. (Erwin  Rommel )

Hitlerin pyrkimys oli varsin ymmärrettävästi ollut saada Kaukasian alueelta haltuunsa energia varoja,             ( Bakun,  Batumin ja Majkopin öljyt, sekä erikoismetalleja mangaania, molybdeenia),  joita ilman armeija ja sitä tukeva sotateollisuus olisivat sodan jatkuessa vaikeuksissa. Juuri tämä kysymys oli aiheuttanut suuren ristiriidan Hitlerin ja ammatti sotilaiden, johtavien marsalkkojen ja kenraalien, välillä. Nämä ymmärsivät kyllä sotataloudellisten tekijöiden suuren merkityksen, mutta samalla sotilas-strategisesti niiden saavuttamiseksi juuri sillä hetkellä käytettävissä olevien resurssien valtavan epäsuhdan. 

 

Lukijalle haluan palauttaa mieleen, että tällä eteläisen rintaman Kaukasuksen puoleisella osalla taisteli suomalainen vapaaehtoinen pataljoona kuuluisan SS- panssarikrenatööri Div. ” Wikingin” riveissä. Paikoista, joissa suomalaiset erikoisesti kunnostautuivat mainittakoon Terek, Maikop ja Grosnyi .Täällä olivat tavoitteena  öljyn tuotanto - ja pumppausalueet ja  tärkeän Tbilisiin johtavan tien haltuunotto. Tämän lähdeaineiston  ( Paul Carell: ”Unternehmen  Barbarossa”/ s.474 ) yhteydessä mainitaan erikoisesti suomalaisen SS-pataljoonan ratkaiseva merkitys kukkulan  711 valtaamisessa ja pitämisessä , tosin suurin tappioin.

                                                            

Huomautus :Katso liite X , liittyen lukuun 10.

 Tästä alkaa luku 11.

                                                 **********    

 

L I I T E  nro X ( lukuun 10.)

 

Olemme luvussa 10 käsitelleet operaatio Barbarossaan liittyvän yhden päärintaman taistelujen  I-vaiheen sotilaallisia tapahtumia poikkeuksellisesti  hieman yksityiskohtaisemmin. Siihen on ollut vaikuttamassa eräitä seikkoja, joilla haluan korostaa jatkumona tämän maailmansotien II - osan  ( 1939-1945 ) valtavaa ja lähes käsittämätöntä mittaluokkaa olevaa tuhovaikutusta. Suurten valtioliittymien        ( Liittoutuneet / Akselivallat ) sodankäynnin tärkeimpiä syntysyitä, taloudellista hintaa, suurvaltojen todellisia (= salattuja) sodan päämääriä ja kaikesta tästä syntynyttä uhrien määrää (= Sotilaat: kaatuneet, invalidit, kadonneet / Siviilit: valtavissa pommituksissa kuolleet, keskitysleireissä tuhoutuneet, kadonneet ja vammaisiksi jääneet. Mikä tuli olemaan tämän ennen näkemättömän totaalisen brutaalin sodankäynnin käsittämätön, hirvittävä loppulasku? Asetamme kysymyksiä, mutta voimmeko löytää vieläkään totuuspohjaisia vastauksia ?

Oliko kaikki suunniteltu jossakin kauan sitten? Olisiko 2.maailmansota ollut vältettävissä ja täysin tarpeeton? Yrittivätkö jotkut pyrkiä rauhaan ja lopettaa sodan hulluus? Oliko mitään opittu ensimmäisen maailmansodan kärsimyksestä? Millä voimalla kansakuntien johtajat, usein sairaat, pystyivät kiihottamaan ja provosoimaan kansansa nousemaan asein toista valtiota vastaan? Kirjoitetaanko sotien historiat edelleen voittajien toimesta ja vain heidän hyväksymänsä totuuden näkökulmasta, samalla vaientaen, salaten ja väärentäen heitä itseään kompromettoiva uusi tieto tapahtumista? Miksi salataan yhä vieläkin omankin maamme itsenäisenä selviämiseen liittyvien tapahtumien todellisia taustoja?

   

1.      Lähtökohtana tarkasteluumme voimme pitää edelleen Versaillesin rauhan (1919 ) koston – ja vallanhimoisten voittajien ”saaliinjakoa” ja siinä Saksan valtioalueen silpomista ja lopulta Saksan julistamista y k s i n syylliseksi sotaan. Tällä synnytettiin sukupolvien saatossa jatkuva viha ja epäluulo Saksaa ja saksalaisuutta kohtaan ja kylvettiin järjettömillä sotakorvaus vaatimuksilla maailmansotien seuraavan näytöksen nopeasti kasvava siemen. Saksan syvässä ahdingossa kasvoi 1920-luvun alussa kommunistisesta puolueesta (KPD ) Komintern´in  toiseksi suurin  jäsen. Moskovasta johdettuna se pyrki väkivaltaiseen ratkaisuun vallan anastamiseksi, mutta tuli tuolloin vielä sotilaallisin toimin torjutuksi jääden poliittiseen paitsioon Weimarin tasavallan ajaksi. 30-luvulle tultaessa oli kuitenkin maailman laajuisen laman ja nälän  kurimuksessa taistelevan Saksan kommunistinen puolue jälleen Kominternin vahvana jäsenenä pyrkimässä valtaan – nyt vaalien kautta. Stalin oli KDP:n johtoon asettamillaan puolue-johtajilla (mm. Ruth Fischer, Itävallan juutalainen ja Heinz  Neumann ) puhdistuttanut puolueen johdon vanhan linjan  kommunisteista. Näiden tilalle oli valittu luotettavia, useimmat juutalaisia henkilöitä, joilla ei ollut mitään tuntemusta eikä vastuuntuntoa Saksan työväenluokkaa kohtaan. Fischerin valvojana ja Kremlin erikois- valtuutettuna toimi M a s l o v ( K.L.Albrecht: ”Der verratene sozialismus” ss.298-300,3o9-310,325 )

           

 Keskusvaltojen (  Saksan )puolella ensimmäisessä maailmansodassa taistelleet muutkin  valtiot joutuivat solmiessaan rauhan Ympärysvaltojen kanssa luopumaan monista tärkeistä alueistaan voittajavaltojen hyväksi. Näin muodostui näiden maiden ja eräiden aivan uusien valtioiden ”sotasaaliina” saamien alueiden myötä niiden sisälle kansallisia vähemmistöjä, joiden huonosta kohtelusta auttamatta muodostui tulevan toisen maailmansodan eräänlaista sytyke - ainesta          

( Puola, Tsekkoslovakia, Romania, Italia, Jugoslavia, vieläpä erikoistapauksena Palestiina / Balfourin julistus ja petos, katso s.   )  

 

2.      Weimarin tasavalta (1919 -1933) kaatui lopulta voittajien sanelemissa taloudellisissa kahleissa ja sisäisen politiikan myllerryksessä. Saksa oli tuuliajolla! Yleismaailmallisen laman iskiessä 1929 sodasta rikastuneen Amerikan epäterveen talouden romahduksen seurauksena, näki pian koko Eurooppa ja varsinkin Saksan kansa kurjuutta ja nälkää. Kansallis-sosialistinen Työväenpuolue, johtajanaan Adolf Hitler, esti ja tuhosi valtaan päästyään kommunistien voimakkaat valtapyrkimykset.( Ruth Fischerin valtiopäiväpuhe 1932 / II-osa s.   , Loyd George: ” IF HITLER FAILS communism must follow,” / Jos Hitler epäonnistuu, siitä seuraa kommunismin tulo / ”Daily Mail ” 13.10.1933 / I-osa s.71 )

 

3.  Uusi johtaja  ( Der Fuhrer ) ilmoittaa selkeästi ohjelmansa , jossa Saksan yhtenäisyys on palautettava, sota-korvausmaksut lopetettava, asevelvollisuus palautettava  ja Saksa nostettava jälleen sille kuuluvaan  arvoon ja asemaan Euroopan ja maailman kansojen joukossa. Tämä tiesi homogeeniseksi rakennettavan kansan tiukkaa työtä ja ponnistusta. Jokainen, joka ei tähän työhön osallistuisi, ei voisi myöskään nauttia kansalaisena siitä sosiaalisesta ja taloudellisesta hyvinvoinnista, mikä oli asetettu kansakunnan tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tämä päämäärä 30-luvun loppuun mennessä lähes saavutettiinkin. Kansan sosiaalisen hyvin voinnin kasvattaminen kulki vielä vuosikymmenen lopullakin sotilaallisen varustautumisen edellä. Saksan kansan syvät rivit luottivat Johtajaansa !

( Liite : X / Hitlerin puhe radiossa 22.6.1941 aamulla Barbarossa hyökkäyksen alettua.)

 Korkean teknisen osaamisen tuloksena kasvoi myös ulkomaankauppa kaikesta huolimatta (X Katso I-osa s.68 / Churchillin lausunto; ” The Times”, toukokuu 1919 ), II-osa  Luku 9./ käsikirj.s.19-”huomautus.” ) Saksan vastaisten sotilaallisten liittosuhteiden vahvistamisen aloittivat Ranska ja Neuvostoliitto jo 1936. Saksan, Hitlerin Kolmannen Valtakunnan, nousu Versaillesin kahleista oli 1.maailmansodan voittajille paitsi yllätys myös heidän johtajiensa ja hallitustensa (Churchill, Roosevelt, Daladier, Stalin) pyrkimysten kannalta jälleen kasvava vaaratekijä. Saksan sotilaallisen voiman ja heränneen kansallistunteen lisääntyessä kehittyisi Saksan teollis-teknisen ja kaupallisen kapasiteetin kasvu nopeasti heidän mailleen liian vahvaksi kilpailutekijäksi maailman kauppa- markkinoilla. Tämä koski erikoisesti  Englantia.                                      

Olen tämän kirjan ensimmäisessä ja myös tässä toisessa osassa selvittänyt, että Englannin (Churchill) ja USA:n ( Roosevelt ) valmistautuminen sotaan Saksaa vastaan alkoi jo 1934-1936. Ranskan pyrkimys oli    

 varmistaa turvallisuutensa Maginot- linnoitustensa suojassa ja ylläpitää samalla vahvaa maa –armeijaa ennen kaikkea panssarivoimia, oletettua Saksan uhkaa vastaan. Englannin PM  W.Churchill  arvioi Ranskan sotilaallisen voiman olleen vielä 1938 suurempi kuin Saksan. Ranskan sotilaalliset yhteistyö- ja avunantosopimukset Saksaa ympäröivien maiden kanssa ( Englanti, Tsekkoslovakia, Puola, Neuvostoliitto ja Benelux- maat ) antoivat ranskalaisille lisää turvallisuuden tunnetta. Mitkään seikat Weimarin, enempää kuin Hitlerin Saksankaan suhtautumisessa Ranskaan, eivät kuitenkaan antaneet aihetta tämän kaltaiseen huoleen. Päinvastoin pyrki Saksa jatkuvasti luomaan luottamukselliset ja hyvät suhteet Ranskaan ja vaikuttamaan poliittisesti siten, että Ranska puolestaan pitäisi ne Saksan suuntaan tärkeinä. Ennen kaikkea pysymällä puolueettomalla linjalla ja lähtemättä mukaan sellaisiin Englannin (Churchillin) esittämiin operaatioihin, jotka veisivät maan kestämättömin perustein mukaan sotaan Saksaa vastaan. Hitlerin toiveista riippumatta tämä ei toteutunut, vaan Ranska, yhdessä Englannin kanssa Rooseveltin painostamana, julistaa sodan Saksalle 3.9.1939.

Neuvostoliitto ja Stalin omassa ”punaisessa hämärässään ” muodostivat tosin arvoituksen, jonka suhteen Liittoutuneet, enempää kuin Saksakaan, eivät päässeet täysin lopulliseen selvyyteen Stalinin pyrkimyksistä. Saksa tosin jo Weimarin tasavallan aikana harjoitti salaista sotilaallista koulutus- ja sotaväline yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, joka Hitlerin valtaannousun jälkeen vähitellen loppui. Sen sijaan paljastuu (kirjan I-osa ss. 42- 47) erittäin salainen sopimus yhteistoiminnasta Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuosien 1935- 1936 vaihteessa. Siinä Stalin ja Hitler, ensin mainitun ehdotuksesta, jakavat salaisesti Euroopan etupiireihin yhteisenä intressinä palauttaa niiltä 1.maailmansodan jälkiselvittelyissä riistetyt alueensa. Toisena tärkeänä objektina oli selkeyttää ja poistaa kahden Euroopan mannervallan etupiireihinsä liittyviä turhia aluekiistoja.

On todella mielenkiintoista pohtia kuinka pitkälle tulevaisuuteen tämä ”salainen allianssi ” olisi  jatkunut ja säilyttänyt rauhan Euroopan mannermaalla , ilman elleivät muut suurvallat, Ranska, Britannia ja lopulta Yhdysvallat, olisi siihen omin tavoittein puuttuneet ja sotkeneet lopulta koko maapallomme aikamme tuhoisimpaan sotaan. Korostan edelleen, puhuessamme II- maailmansodasta, että sen nimi voisi asiallisesti   olla ensimmäisen maailmansodan 2.näytös. Tämän draaman käsikirjoituksen alkuhan on Versaillesin  rauhan   diktaateissa, joiden järjettömyydestä alkoi suurvaltojen pitkäaikainen valmistelu 30- ja 40- luvuilla uuden sodan ”finaalia” varten. Laajeneminen todelliseksi maailmansodaksi pitää sisällään kolme kehitystasoa; Ensimmäinen on paikallinen ja erillinen sota Saksan ja Puolan välillä alkaen 1.9.1939. Toisella tasolla sodasta kehittyy jo eurooppalainen Englannin ja Ranskan julistettua sodan Saksalle 3.9.1939. Neuvostoliiton hyökätessä Puolaan  17.9.1939 ja Suomen kimppuun 30.11.1939, sota on edelleen eurooppalainen. Kolmas taso merkitsee varsinaisen II-maailmansodan syttymistä  USA:n ( Roosevelt ) tullessa Churchillin houkuttamana virallisesti mukaan sotaan 8.12.1940.     

4.   Uskon vahvasti, että kirjojeni I ja II-osassa voin Mannerheimin S-32 kansion asiakirjojen kautta ja niitä tulkiten, päätyä lopputulokseen, jossa selviävät molempien maailmansotien yhteen liittyvyys, taustasyyt ja hirvittävän sodan kiistojensa ratkaisuksi valinneet Liittoutuneiden johtajat, jotka kieltäytyivät kaikista Hitlerin rauhaan tähtäävistä ehdotuksista.( X /Sir Shawcros ) Monet  historian tutkijat, jopa omakohtaisesti tärkeissä tapahtumissa mukana olleet aikalaiset, ovat uusien tietolähteidensä avulla päätyneet samoihin ratkaisuihin pyrkiessään rohkeasti kritisoimaan  ns. voittajien yleiseksi ja ainoaksi hyväksytyksi totuudeksi 2.maailmansodan jälkeen julistaman historian kirjoituksen tiedot. ( Viktor Suvorov, N.G. Kusnetzov, David Irving, Edvard Radzinski, David L.Hoggan , Martin Allen, Fritz Becker, James Bacque, Albert L.Weeks , Martin Gilbert, Peter H. Nicoll, vain muutaman mainitakseni )  Tämän väärentämättömän tiedon usein mainitsemani salaisen taustapolitiikan ja maailman rahavallan omistajat, ”näkymättömät” vallan ja voiman käyttäjät ovat yhä valmiit kieltämään ja tehokkaasti hallitsemallaan maailmanlaajuisella medialla dementoimaan kriittistä ja heidän toimintaansa kompromettoivaa uutta tietoa. Heille vaarallisimmat elossa olleet aikalaistodistajat oltiin heti II-maailmansodan jälkeen valmiit eliminoimaan mitä erilaatuisimmissa kostoon perustuvissa ”oikeudenkäynneissä” Hyvänä ja samalla inhottavana esimerkkinä voisi olla Rudolf  Hessin kohtalo / X ) Samaa  käytäntöä harjoittavat nykyisten  suurvaltojen salaiset poliisit ja muut turvallisuus- organisaatiot vielä tänäänkin ( FBI, CIA, SIS, MI5, Mossad, KGB/FSB, Omon, STASI jne. X ) Järjestetyillä provokaatioilla saadaan yhä aikaan tarvittaessa vaikka uusi maailman sota, ellei pienimuotoisempi Irakin, Iranin  ja Afganistanin  ”öljy-konflikti” riitä , puhumattakaan Lähi-idän  Israel/Palestiina kriisistä, joka ehtii tänä vuonna (2009)  92 vuoden ikään ja on edelleen ratkaisematta. Alkusyyn tähänkin kantaa kiistatta Balfourin julistus 1917 ja siihen liittyvän petoksen myötä – Englanti.          

 

5.      Käsitellessäni tämän 10- luvun  sivuilla ( X  )  Barbarossan alkuvaiheen taisteluiden tappiolukuja keskittyen vain yhden rintama-osan ( Itärintaman  Saksan keski-armeijaryhmä ja vastassa ollut puna-armeijan länsirintama / Valko – Venäjä, Ukraina ) taistelutoimintaan, - järkytyin. Mitkä ovat olleet syyt ja keitä ovat olleet päättäjät, että oli jouduttu tällaiseen mielettömyyteen.? Miksi tällaista katastrofia ei voitu estää? Miksi Saksan(Hitlerin) esitys 31.3.1936 kaikkia Euroopan valtioita koskevan yleisen aseriisunnan toteuttamisesta Kansainliiton valvonnassa, sai laajan yleisen hyväksynnän, paitsi Ranskan ja Englannin siitä jyrkästi kieltäytymään. ( Sic ! ) Juuri nämä Hitlerin pyrkimysten hylkäämiset, saivat hänet lopulta vakuuttumaan, etteivät suorat rauhanomaiset menettelytavat auttaisi Saksaa nousemaan Versaillesin ” voittajien” alistuksesta, koska ainut kv. – oikeutta jakava elin K a n s a i n l i i t t o k i n, josta Hitler nyt veti Saksan pois, toimi täysin em. kahden suurvallan ohjauksessa. Näin oman, itsenäisen  varustautumisen aloittaminen kävi jo 1937 väistämättömäksi. Samassa yhteydessä tuli samojen tahojen toimesta hylätyksi Hitlerin esitys 25 vuoden ajanjakson kestävästä yhteisesti hyväksytystä rauhan ja hyökkäämättömyyden sopimuksen aikaansaamisesta Euroopan kansojen kesken. Rajakysymysten käsittely ja ratkaisut neuvoteltaisiin yhdessä. Valtioiden väliset laajat raja- alueet voitaisiin tällöin pitää demilitarisoituina, jolloin kansakunnat voisivat käyttää sotilaalliset rajavalvontaan liittyvät voimavaransa rauhassa sosiaalisen hyvinvointinsa, talouselämänsä, vientikauppansa ja erilaisista ideologisista järjestelmistä riippumatta oman yhteiskuntansa kehittämiseen. Tähän eivät Länsivallat luonnollisesti    halunneet suostua, sillä Saksan taloudellinen kehitys koettiin tulevaisuudessa vaarallisen ylivoimaiseksi. Itse asiassa Hitlerin esityksen toteutuneena voisi katsoa olevan selkeän lähtökohdan jo tuolloin eräänlaisen eurooppalaisen Unionin muodostamiselle. 

     ( X /  I-osa s.169 / S.Welles / W.L.Shirer ) 

 

Vastaukset esittämiini kysymyksiin löytyvät kirjani I ja II- osan sisällöistä. Niiden vahvana viitekehyksenä ovat Suomen armeijan ylipäällikön ja presidentin, marsalkka Mannerheimin henkilökohtaiseen ja salaiseen S-32 kansioonsa kokoamat asiakirjat vuosilta 1932 – 1949, liittyen marsalkan laajaan salaiseen yhteydenpitoon tärkeimpien 2.maailman sodan syttymiseen ja lopulta sen veriseen käymiseen vaikuttaneiden suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien kanssa. Ainutlaatuisena salaisena tietokanavana nousee tällöin esille Mannerheimin pitkäaikainen, jatkuva yhteys Neuvostoliiton poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon (Stalin ja marsalkka  Shaposnikov = ” Irina ”, vielä tunnistamattomat ” Gregori” ja ” Luci ” ), millä saattoi olla ratkaiseva merkitys maamme selviytymiseen sittenkin itsenäisenä 2.maailmansodan myrskyistä. Ilman ”vanhan”, monarkkien maailman paroni C.G.E. Mannerheimia, Venäjän Tsaarien suuren Imperiumin hovin arvostamaa ratsuväen kenraalia, Euroopan metropoleissa tunnettua loistavan esiintymiskyvyn omaavaa aristokraattia, Suomen Vapaussodan ja Talvisodan ylipäällikköä, suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien tavoitteiden ja pyrkimysten tuntijaa, Tsaarin armeijan korkeiden, jopa ruhtinas-sukuisten, upseerien ja ase-tovereidensa arvostamaa ja kunnioittamaa suomalaisen, rehellisen ja avoimen luonteen omaavaa sotilasta, vieläpä kaiken lisäksi itse Leninin varsin erikoisissa olosuhteissa tapaamaa miestä, - olisimme tuskin itsenäisenä valtiona nykyisen EU - Euroopan kartalla.

 

6.   Presidentti Rooseveltin kirjoissani usein lainaamani ilmaus ; ”Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta……..ja jos jotain tapahtuu  voit olla varma ,että niin se oli suunniteltukin”! 

Tämä ajattelu ja monet FDR;n pitämät puheet, tuo läpi 30-luvun, liittyen vieläpä I- maailmansodankin tapahtumiin, selkeästi esille Rooseveltin antipatian, jopa vihan Saksaa, Hitleriä ja muita vastaavia diktaattoreita, paitsi Stalinia kohtaan. Eräät tutkijat ovat väittäneet tämän johtuneen ehkä Rooseveltin kateudesta Hitlerin suuntaan, tämän saatua Saksassa vieläkin syvemmästä lamasta riippumatta sittenkin aikaan voimakkaan taloudellisen nousun. Rooseveltin oma ohjelma näytti sen sijaan epäonnistuvan mm. työttömiä jälleen 1938-1939  yli 11,5 miljoonaa. Englannissa vallitsi noina vuosina taloudellinen ja vaikea työvoimapoliittinen kriisi, joka pohjautui paljolti englantilaisen yhteiskunnan luokka- vastakohtaisuuksiin. Maassa oli odotettavissa jopa yhteiskunnallisia levottomuuksia. Mihin ratkaisuun sisäisissä vaikeuksissaan Churchill ja Roosevelt päätyivät ?  He käänsivät kansojensa katseet ulkopuoliseen uhkaan ( Saksa ) ja valitsivat tietoisesti selviytymistaktiikaksi - sodan !  ( Roosevelt/ Ickes 1938 , X )  

Ranska, epätietoisena, ettei y k s i n kykenisi taistelemaan Saksaa vastaan, vaan että Englanti ja myöskin Yhdysvallat, Churchillin uhkakuvin ja lupauksin sotaan mukaan houkuteltuna, seisoisivat tulevassa sodassa heidän rinnallaan, - valitsi myöskin sodan !

W. Churchillin (meriministeri 1911-1915), ensimmäisessä maailmansodassa Saksan täydelliseksi lyömiseksi ideoiman merisaarron lisäksi ( saartolaivasto+ miinoitukset ), kehitteli Churchill laivaston avulla nopeasti siirrettävien maajoukkojen tekemiä maihinnousuja strategisille rannikoille tukikohtien saamiseksi avustus ja  hyökkäystoimia varten. Eräs sellainen oli meriväylän avaaminen Mustalle merelle suurissa vaikeuksissa olevalle liittolaiselle Venäjälle. Churchillin suunnitelmat tarkoittivat ennen kaikkea Saksan sotateollisuuden ja koko Saksan valtion taloudellisen ja sosiaalisen pohjan tuhoamista, estämällä jo tuolloin täydellisesti kaiken merikuljetuksen Saksan satamiin myös puolueettomilta mailta (” nälkäsaarto ”).

Tällä suunnitelmalla pyrittiin silloin auttamaan Venäjää pysymään aktiivisesti mukana sodankäynnissä Ympärysvaltojen voiton varmistamiseksi ensimmäisessä maailmansodassa. Kuitenkin omalla tavallaan tämä nerokas suunnitelma koki täydellisen ”haaksirikon ” Dardanellien  Gallipolilla 1915-1916 ja toista, ” Itämeri – operaatioksi” suunniteltua ei tuolloin edes käynnistetty.

 Venäjän rooli olisi sama jälleen, nyt Neuvostoliittona, varmistaa tulevassa kamppailussa Saksan saarto pitäväksi 1941, muodostamalla hyökkäysrintama myös idästä( E ) ja näin sulkemalla Saksa täydelliseen sotilaalliseen ja taloudelliseen saartoon. Onnistuessaan tämä hyvinkin voisi tuoda nopean voiton Liittoutuneille. Churchill ei tätä vanhan suunnitelmansa ” uutta tulemista” salaillut, vaan totesi sotilaallisen yhteistyön Neuvostoliiton ja Stalinin kanssa jo v.1936 välttämättömäksi kokonaan riippumatta ideologisista, tai demokratia / diktatuuri kysymyksistä. Voitto Hitlerin Saksasta oli tärkeintä ja se haluttiin saavuttaa millä keinoilla tahansa. Saksalle julistetaan sota ( 3.9.1939)  ja varsin nopeasti seuraavat muut suuren suunnitelman toteuttamiseen liittyvät toimet ; 19.9./ 29.9./( Amiraliteetin valmisteleman suunnitelman esitys kabinetille ), 15.10.1939( sotasopimus Stalinin kanssa ) ja lopulta 28.1. - 40 (Stalinin kirje Churchillille, jonka vastaus Amiraliteetin / Churchillin hyväksymänä toimeenpano suunnitelmana valmis 8.2.1940 ). Saksalaiset kaappaavat 9. 2. - 40 tämän sotasopimuksen salaiset asiakirjat venäläisen kenraali-kuriirin lentokoneesta. Niistä käy ilmi Englannin Amiraliteetissa Churchillin valmistelemana tarkka toimeenpano suunnitelma Saksan vastaisten saartorintamien avaamisesta ; N= Skandinavian rintama, M=  Ranskan rintama, S= Balkanin rintama, E= Itärintama /Neuvostoliitto  (  I-osa/ s. s. 130-135 ).

Lukija muistanee myös, että tähän ajankohtaan liittyy venäläisten suurhyökkäyksen alkaminen Karjalan kannaksella ja Hitlerin ensimmäinen nootti 10.2.1940 Stalinille pyrkimisestä rauhaan Suomen kanssa.

 

7.     Kuka halusi aloittaa sodan ja kieltäytyi hyväksymästä ainoatakaan Saksan rauhantarjousta?

 

Churchill: ” Voitte täydellisellä varmuudella luottaa siihen ,että Hitlerin natsi-hallitus ja pysyvä   Saksan ja preussilaisuuden uhka Euroopalle murskataan ja hävitetään….” ( Helmut Gordon: ”Kriegsreden 1936 – 1941” / Leoni 1992 / s 331.Churchillin puhe Englannin radiossa 12.11. 1939 ).  

Churchill: ” Olisin sormea nostamalla voinut estää II-maailmansodan puhkeamisen, mutta en halunnut sitä tehdä”( John Charmley: ” Churchill - The End of Glory”/ London 1993 )

Churchill; ” Mikäli Saksa pystyy lähimmän 50 vuoden aikana jälleen harjoittamaan maailman - kauppaa, olemme käyneet tämän sodan turhaan ”.( Churchillin lausunto toukokuussa 1919 / The Times Lontoo ja viittaus  Saksan pysyvään alistamiseen Versaillesin rauhan määräyksillä.

Sumner Welles; (Rooseveltin valtiosihteeri, jonka tämä lähettää Euroopaan ottamaan selvää viime hetken Euroopan tilanteesta 26. 2.-19. 3.1940. Tässä ajankohdassa  USA , presidentti Rooseveltin johtamana        ”näytteli” vielä puolueetonta valtiota, jonka palveluksia Hitler yritti useaan otteeseen turhaan hyödyntää tehdessään sodasta irrottautumista koskevia rauhantarjouksia Englannille ja Ranskalle. Wellesin matkaohjelma oli seuraava:   26.2.1940 Rooma/ Mussolini, Ciano ), Berliini 1- 4.3.1940 ( Hitler, Göring, Ribbentrop ), Pariisi 5.3.1940 (Daladier ja muut hallituksen edustajat), Lontoo11.3.1940 ( Churchill ja muita kabinetin jäseniä)

Churchill toteaa Wellesille ; ” Euroopan kriisiin ei jää muuta ratkaisua kuin radikaali, täydellinen  Saksan häviö ja kansallis-sosialismin tuhoaminen sekä paluu uuteen rauhansopimukseen, jolla Saksan tulevaa poliittista kurssia voitaisiin kontrolloida niin, että Eurooppa ja maailmanrauha olisivat turvattuja vähintään sadaksi vuodeksi”.( Sic!) Wellesin mukaan Churchill eli edelleen vuosien 1914-1919 ajatusmaailmoissa (Versailles) huomioimatta  jo selvästi nähtävissä olevia Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä. Welles ei hyväksynyt kaikkia Churchillin mielipiteitä, mutta raportoi Rooseveltille heti Washingtoniin palattuaan näkemyksenään, että Saksan odotettu keväthyökkäys Ranskaan ( op.”Gelb”    / = rintama M ) tulisi Englannin ja Ranskan yhteisvoimin torjuttua vuoden kuluessa)  I-osa, Liite 8 )

 

Englanti ei halua rauhaa - Saksan vastarintaliike petetään.

 

Englannin tiedustelupalvelun tehokas ”mustan propagandan” ja vakoilun komissio ( SO1 ja SO2 ), toimivat toimeksiantajinaan Churchill itse ja Lordi Vansittart. Nämä ylläpitävät 2. M-sodan aikana salaista yhteyttä Saksan vastarinta - liikkeen edustajien kanssa. Tässä kontaktissa kehittyi Saksan sodankäynnille erittäin vaarallista, korkeissa esikunnissa työskennelleiden sotilashenkilöiden vakoilu toimintaa yhdessä siviilipuolella vaikuttaneiden henkilöiden kanssa Englannin, mutta ennen kaikkea Neuvostoliiton hyväksi.  Ensi-sijainen pyrkimys näillä vastarinta ryhmittymillä oli päästä eroon Hitleristä ja saada aikaan rauha Liittoutuneiden kanssa syrjäyttämällä kansallis-sosialistit Saksan hallinnosta. Saksan vastarintaliikkeen edustajat odottivat pyrkimystensä toteutuessa sinisilmäisesti pääsevänsä, ehdottoman antautumisen vaatimuksesta huolimatta, neuvottelemaan asiallisesta ja sodan jatkumisen estävästä ja siten miljoonia ihmishenkiä säästävästä rauhasta. Sen, että nämä salaliittolaiset todella vakavasti uskoivat brittien ja amerikkalaisten luopuvan sodan päämääristään ja ehdottoman antautumisen vaatimuksestaan todetessaan Hitlerin ja kansallis-sosialistien hallinnon luhistuvan, voidaan ikävä kyllä vain todeta osoittavan heidän täydellisen poliittisen naiiviutensa. Kuten olemme jo useassa yhteydessä todenneet, eivät Churchill, Roosevelt ja Stalin olleet ensisijaisesti kiinnostuneita Hitlerin ja k. – sosialistisen hallinnon hävittämisestä, vaan taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvan Saksan valtion vaikutuksen poistamisesta ,joka ei missään muodossa saisi estää Liittoutuneiden uutta valta- ja voimasuhteiden muodostamista sodanjälkeisessä Euroopassa, – ehkäpä koko maailmassa. Siihen kuvittelivat Lännen johtajat pääsevänsä pääasiassa Rooseveltin neuvoantajan Henry Jr.Morgenthaun suunnitelman pohjalta. Siinä Saksa antauduttuaan jaettaisiin voittajien kesken pysyviin miehitys vyöhykkeisiin. Näissä Saksan kansa alistettaisiin rauhaa solmimatta ankaraan sotilaalliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kontrolliin määräämättömäksi ajaksi. Tärkein tavoite oli Saksan ehdoton antautuminen, kaupunkien pommittaminen raunioiksi ja samalla koko maan infrastruktuurin lopullinen tuhoaminen elinvoimaisena valtiona.(Morgenthau – suunnitelma / 15.9.1944 Quibeck , ( X ( Not ). Käännös suomeksi:

”Das Morgenthau Tagebuch”, s.218 / tärkeä ! )

Englantilaisten taholta kaikki oli ollut suurta ja taitavasti johdettua huijausta, jonka merkityksen Saksan      häviölle ja tuholle nämä harhaan johdetut vastarintaliikkeen miehet kenties ymmärsivät vasta Gestapon hirttolavalle noustessaan.

Viimeinen lähes onnistunut salamurhayritys Hitleriä vastaan tapahtui 20.7.1944 (v. Stauffenberg ), Saksan häviön ollessa jo selvä. Pian tämän tapahtuman jälkeen jättää Lontoossa Ulkoministeriön valtiosihteeri Wheeler  Bennet muistion kabinetille, jossa todetaan mm. ; ” Elävä Hitler on parempi kuin kuollut, tällöin voimme jatkaa sotaa ja tuhota Saksan mieluummin kuin tehdä rauhan sen uusien edustajien kanssa. PM. Churchill ja kabinetti hyväksyivät muistion.”   

 (  X/ Lähde : Dr. Max Kluver ; ” Die Kriegstreiber –Englands Politik gegen Deutschland 1937-1939”/ 1997, s 375 ) Kuvat vastarintaliikkeen edustajista.

Churchill: Britti-hallituksella ei ollut aikomustakaan 1944 käydä todellisia neuvotteluja Saksan vastarintaliikkeen edustajien kanssa, näiden mahdollisesti onnistuessa tuhoamaan Hitlerin ja syrjäyttämään Kansallis-sosialistit Saksan hallinnossa. (” Es gibt keine gute deutschen” – ei ole olemassa hyviä  saksalaisia. )

( Tähän siirretään Churchillin lausunto toimittajalle XXX. )( Onko C;n lähtöaika kenties 12.9.-44? )

 

Englanti: PM Neville  Chamberlainin hallituksen (Churchillin kannattama) yksipuolinen takuu avunannosta Puolalle 31.3.1939 ( vahvistus vielä elokuussa), mikäli se joutuisi Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä saa puolalaiset villiintymään ”suur- Puola” ajatuksesta. Saksaa provosoidaan monin tavoin ja sotakiihotus on kaikkialla näkyvää ja kuuluvaa. Saksalaisten panssarit ovat pahvista ja muukin varustus huonoa. Puolalaiset upseerit ja sotilaat ovat laadultaan maailman parhaat. Kaikki tämä synnytti illuusion, että suurenmoinen puolalainen ratsuväki on parissa viikossa Berliinissä. Saman aikataulun esitti Ranskan armeijan ylipäällikkö Maurice G a m e l i n armeijansa saapumiselle Berliiniin! 

Marsalkka Rydz – Smigly puolalaisten upseerien kokouksessa. ” Puola haluaa sodan Saksaa vastaan ja sitä ei Saksa voi välttää vaikka haluaisikin”(Lähde: Puolalainen ups.Lutz Mauve kesällä 1939 Krakaussa .)

” Puolalaiset olivat se ainoa onneton kansa Euroopassa, joka toivoi taistelukentälle pääsyä.” ( Lähde : Prof. Dr. M. Freund kesällä 1939.)

” Me pakotamme teidät , sotaan haluttomat ranskalaiset, ryhtymään sotaan ” ( Puolan Pariisin  lähettiläs Lukasiewicz Ranskan ulkoministeri Pierre Lavalille kesällä 1939.”

 

( tämä alla oleva XXX- siirretään aikaisemmaksi, katso edellä) 

 

Churchill; PM W. Churchill matkustaa syyskuun alussa ( aika )1944 jälleen Quibeckiin neuvottelemaan      presidentti  Rooseveltin kanssa sodanjälkeisistä järjestelyistä Euroopassa ja yhteisestä linjasta pian alkavissa Teheranin neuvotteluissa, jossa he tapaisivat Stalinin. Liittoutuneiden sekä poliittinen että sotilaallinen johto olivat tietoisia Saksan useista rauhanesityksistä ja lupauksista avata sen joukoille, aselevon  tultua hyväksytyksi, tie Ranskasta syvälle Saksaan ( = Berliiniin ), ennen puna-armeijaa. Juuri tästä bolshevismin vyörymisestä Eurooppaan puna – armeijan mukana, oli Hitler avoimesti jo 1941 varoittanut Länsivaltoja joutuessaan aloittamaan Barbarossan ja kehottanut niitä lopettamaan tukensa Stalinille, jolloin Saksa ehkä yksinkin, vain omia sotilaitaan uhraten pystyisi sen estämään. Mutta kuten olemme jo todenneet  – kaikki oli ollut turhaan.

Eräs reportteri kysyykin lähtösatamassa hyväntuuliselta Churchilliltä , aikovatko herrat Quibecissä  mahdollisesti käsitellä vastauksen antamista Saksan rauhanesityksiin. Churchill vastaa:” Herra varjelkoon,  emmehän toki sitä tee, sillä saksalaisethan hyväksyisivät sen välittömästi !

 

8. II -  maailmansodan uhrit – kenelle kuuluu  vastuu ? 

 

Olemme tässä liitteessä tarkastelleet  II-maailmansodan alkuvaiheen ( 1939-1941 ilmapiiriä lyhyin luonnehtivin lausumin ,joiden yhdessä kirjan I-osan laajempien tapahtumakuvioiden  myötä uskon antavan lukijalle mahdollisuuden tehdä omaehtoisa päätelmiä tapahtumien taustoista ja syyllisistä.

Tämä koskee myös sodan loppuvaiheen 1943 - 1945 kuvioita, jossa Liittoutuneet jo voittonsa huumalla ja varmuudella, muokkaavat uutta eurooppalaista ja samalla maailmanlaajuista kansainvälisen yhteisön ilmapiiriä ja toimintamallia itselleen sopivaksi. Kuten tiedämme oli Atlantin julistus ( ”Atlantic Charta ” / Quibeck 10. – 14. 8.1941) täyttänyt propagandistisen tehtävänsä ja joutanut -- roskakoriin.  

Sodasta Saksan ja Neuvostoliiton välillä kehittyi 1941-1945 taistelu ,joka vaati ennen kokemattoman    määrän ihmisuhreja. Euroopan Itärintaman sota eteni yli Itä-Euroopan kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla perääntymään joutunut armeija noudatti poltetun maan taktiikkaa  ( katso s.   ) Sodan päättyessä koko alue olikin täynnä poltettuja kyliä ja tuhoutuneita kaupunkeja joukkohaudoista puhumattakaan             ( Katyn, Leningrad , Itä-Preussi) Unohtaa emme saa myöskään tässä yhteydessä Keski-Euroopan vanhaa, arvokasta ja urbaania kaupunki  ympäristöä, jonka Liittoutuneet hävittivät mielettömillä terroripommituksilla Saksan alueella maan tasalle. ( Kuvat Köln, Dresden )

Seuraavassa tilastoa varsinaisten sotatoimien uhreista Saksan ja Neuvostoliiton Itä – rintaman taisteluissa ja lopuksi tilastot Suomen armeijan tappioista Talvisodassa, Jatkosodassa ja Lapin sodassa.   

 

Lopputoteamus.                                                                                                                                       Uskon olevani oikeassa, kun epäilen ,etteivät II- maailmansodan uhrien kokonaismäärää koskevat  luvut     koskaan tule täysin selvitetyiksi. Edellä olevassa tilastossa ( x / Eddy Bauer: ”World War II ” / 1966, suomalainen käännös 1973, WSOY / Porvoo 1975.) olevat arviot ovat ehkä varsin suuntaa antavat, kun tarkastelemme niitä suurempina kokonaisuuksina. Huomaamme, että raskaimmat menetykset ovat Itä - rintaman 4 vuotta käydyissä taisteluissa tulleet Neuvostoliiton ja Saksan osalle. Molempien maiden väestömääriin suhteutettuna luku on n.4.5 %, mikä merkitsee Neuvostoliitolle n.20 milj. ja Saksalle 10 milj. sotilaan menetystä!

II – maailmansodan kaikkien uhrien määrää on mahdotonta laskea. Arviot vaihtelevat 40 - 60 milj. ihmis-uhrin välillä ! Uskallan väittää, että tällaiset luvut ovat ihmismielelle suuruudessaan käsittämättömiä. Miten ovat kansakuntien johtajat voineet houkutella, tai pakottaa, kansansa mukaan tällaiseen mielettömyyteen ?      

 Mitkä olivat Suomen sotilaalliset tappiot sodissamme 1939 – 1944 ? ( Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota) Tilasto, jonka olen liittänyt tähän,  ( Jatkosodan historia 6.osa / s.492 ) osoittaa Suomen armeijan menetykset huomattavan tarkasti verrattuna suurvaltojen  lukuihin. Kirjojeni I ja II – osan sisällöissä olen pyrkinyt Suomen marsalkan Mannerheimin S-32 kansion asiakirjojen perusteella selvittämään, mitkä niistä         ratkaisevimmin liittyivät maamme, usein salaisiin poliittisiin ja sotilaallisiin kannanottoihin 1930- ja 1940 – luvuilla. Ne osoittavat selkeästi, että maamme johto oli syytön suurvaltojen suunnitellusti irtipäästämään 2.maailmansodan mielettömään tuhoon. Virheet, joihin pienen maamme voidaan katsoa syyllistyneen, olivat vain normaalien ulko- tai sisäpoliittisten ratkaisujen tekeminen senhetkisen kansainvälisen tilanteen valossa, joihin suurvallat meitä säälittä painostivat.  Jälkiviisaudelle emme voi tehtyjen ratkaisujen kohdalla enää antaa mitään arvoa. Ainoa ja oma tunnustettava virheemme oli puolustusvoimiemme pitkäjänteisen kehittämisen puute ja sen perustarpeidenkin laiminlyöminen valtion riittämättömien puolustusmäärärahojen puitteissa. Halusimme vain puolueettomina elää omaa elämäämme rauhassa kaikkien kansojen kanssa. Tämän totuuden halusi marsalkka Mannerheim jättää sellaisenaan jälkimaailmalle vapauttamaan maamme sotien aikaisen johdon kaikesta syyllisyyden paineesta, jolla Liittoutuneet voittajavallat heitä sodan jälkeen ahdistivat. Tämän vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kohtuuttomuuden koki Mannerheim omalle kohdalleen erittäin raskaana, koska sotiemme tärkeimmissä vaiheissa maamme poliittinen johto oli asettanut hänen harteilleen kannettavaksi vastuun, jos mahdollista, saattaa maamme vapaana, itsenäisenä ja jälleen kansainvälisesti tunnustettuna hänen osoittamallaan tiellä sodasta rauhaan.       

Tämä päämäärä saavutettiin! Maailmansodan kehitelleet ja irti päästäneet suurvallat maksattivat kuitenkin Suomella vapaudestamme kalliin hinnan. Syylliset tähän ihmiskunnan järjettömään tuho – infernoon ovat kyllä tiedossa, mutta ”voittajina” he ovat halunneet rautaisella kansojen aivopesulla väistää vastuunsa ja kirjoittaneet oman historiansa.

Lukijalle: Katso Mannerheimin ja presidentti Rytin kirje pääministeri W. Churchillille 24.6.1941 / s. X       

              Presidentti Mannerheimin kirje Saksan johtajalle Adolf Hitlerille 2.9.1944 /G. Mannerheim :        

              ”Muistelmat ” II-osa s. 474- 475 / OTAVA 1952.