|
Valtakunnankansleri Adolf Hitlerin
julistus Saksan kansalle 22.6. 1941.
S a k s a n
K a n s a!
Kansallis-sosialistit!
Raskaiden huolien
painamana ja kuukausia kestäneeseen vaikenemiseen pakotettuna tervehdin nyt
tätä hetkeä, jolloin voin vihdoin puhua avoimesti.
Kun Saksa 3. 9. 1939 sai englantilaisten sodan julistuksen,
toistettiin sillä jälleen uudelleen sen pyrkimys sodan avulla
mannermaan sen hetkistä vahvinta valtiota vastaan, tehdä tyhjäksi alusta alkaen tilanteen vakauttaminen
ja sen myötä Euroopan nousu. Tällä tavalla Englanti tuhosi aikanaan useilla
sodilla Espanjan .Tällä tavalla se kävi sotiaan
Hollantia vastaan. Tällä tavalla se myöhemmin taisteli Ranskaa vastaan koko
Euroopan avustamana. Ja tällä samalla tavalla se kehitteli vuosisadan
vaihteessa silloisen Saksan saartotoimet päätyen 1914 I - maailmansodan aloittamiseen.
Saksa sortui 1918 vain oman epäyhtenäisyytensä johdosta. Propaganda
ja USA:n presidentti W. Wilsonin lupaukset oikeamielisestä rauhasta,
veivät pohjan Saksan sisäiseltä kestävyydeltä, jolloin taisteleva armeija
menetti tärkeimmän tukensa.
Sen jälkeen, kun teeskennellen oli ilmoitettu taistellun vain
keisaria ja hänen hallitustaan vastaan, siirryttiin Saksan armeijan laskettua
aseensa suunnitelmalliseen Saksan valtion tuhoamiseen. Ranskalaisen valtiomiehen selvitettyä, että
Saksassa oli 20 miljoonaa asukasta liikaa, jotka täytyisi hävittää nälällä,
sairauksilla tai maasta karkottamisella, näyttikin tulevan kirjaimellisesti
toteutettava asia, alkoi kansallis –sosialistinen
liike työnsä Saksan kansan yhdistämiseksi ja siten valtiomme uuteen nousuun.
Tämä kansamme uusi rakennustyö, pääsemiseksi ulos kurjuudesta ja herjaavasta
epäkunnioituksesta, tapahtui kansan sisäisen uudestisyntymisen merkeissä. Tämä
kehitys, mitä tuli erikoisesti Englantiin, ei koskenut sitä lainkaan, - vielä
vähemmän olisi ollut sille uhkana. Siitä huolimatta otettiin heti jälleen
käyttöön vihan täyteinen saartopolitiikka Saksaa vastaan. Sekä täällä kotona
että ulkomailla tehtiin tuo tunnettu salahanke ja liitto juutalaisten,
bolsevikkien ja taantumuksellisten välillä, jonka ainut tarkoitus oli estää
uuden saksalaisen kansallisvaltion rakentaminen ja syöstä tämä valtio jälleen
voimattomuuteen ja kurjuuteen.
Paitsi meihin, kohdistui tämä kansainvälisen salaliiton viha myös
muihin onnen hylkäämiin kansoihin, jotka olivat pakotettuja hankkimaan
jokapäiväisen leipänsä olemassaololleen vain kovan kamppailun tuloksena.
Kuten Saksaltakin, - kiistettiin, vieläpä virallisesti kiellettiin ennen
kaikkea Japanilta ja Italialta osuutensa tämän maailman luonnonvarojen
rikkauksiin. Näiden kansakuntien yhteenliittyminen merkitsi sen vuoksi
ainoastaan itsesuojelu toimenpidettä heitä uhkaavaa vallan ja rikkauden
itsekästä maailman koalitiota vastaan.
Amerikkalaisen kenraali Woodsin lausuman mukaan totesi W. Churchill
vieraillessaan eräässä Amerikan Edustajainhuoneen valiokunnassa jo 1936 , että, koska Saksasta näyttää jälleen tulevan liian
mahtava olisi se sen vuoksi jälleen tuhottava.
Kesällä 1939 katsoikin Englanti hetken tulleen ryhtyä Saksaa vastaan
käyttöön otetun laajan saartopolitiikan avulla uudelleen harkitsemaan sen
murskaamista. Tämän päämäärän saavuttamiseksi pantiin käyntiin voimakas ja
pitkäaikainen valhekampanja, joka perustui siihen, että uskoteltiin muille
kansoille Saksan uhkaavan niitä ja voitaisiin ne ensin sitoa Englannin takuu-
ja avunanto sopimuksiin. Ja, kuten tapahtui myös I-maailmansodan aikana, ohjata ne
sen jälkeen marssimaan Englannin rinnalla Saksaa vastaan. Tällä tavoin
onnistui Englanti touko-elokuun aikana 1939 levittämään maailmalle väittämää,
että Saksa uhkasi suoraan Liettuaa ,Latviaa, Viroa,
Suomea ja Bessarabiaa sekä Ukrainaa.
Osa näistä valtioista antoikin johdatella itsensä tarttumaan näiden
väittämien tarjoamiin takuulupauksiin ja siirtyivät niiden myötä uuteen
Saksan vastaiseen saartorintamaan. Näissä olosuhteissa uskoin omantuntoni
edessä ja Saksan kansan historian valossa , voivani
ottaa vastuulleni, en ainoastaan vakuuttaakseni nämä maat ja niiden hallitukset
totuudesta, koskien Brittien
valheellisia väittämiä, vaan ennen muuta rauhoittaakseni näiden
väittämien provokaatioluonteesta voimakkainta naapurivaltiota idässä
selvittäen samalla heille vakuuttavasti ja juhlallisesti sovittujen
intressipiiriemme rajoja.
Kansallis-sosialistit!
Teillä kaikilla on varmaankin joskus ollut tunnetila, joka vastaa
ottamani askeleen katkeruutta ja raskautta. Saksan kansahan ei ole koskaan
omannut jonkinlaisia vihamielisiä tunteita Venäjän eri kansoja kohtaan.
Sittemmin, enemmän kuin kaksi vuosikymmentä taakse päin,
yrittivät kuitenkin juutalais–bolsevistiset
Moskovan vallanpitäjät sytyttää ei ainoastaan Saksan vaan koko Euroopan
tuleen. Saksa ei ole koskaan yrittänyt viedä kansallis-sosialistista
maailmankatsomustaan Venäjälle, mutta sen sijaan ovat juutalais
–bolsevistiset vallanpitäjät Moskovasta käsin
määrätietoisesti yrittäneet pakottaa meidät ja muut eurooppalaiset valtiot
herruuteensa. Tällaisten hallitusten vallan ja toimien seurauksena on
kuitenkin kaikissa maissa syntynyt kaaos, kurjuus ,jopa
nälänhätä. Itse olen puolestani jo kahden vuosikymmenen aikana,
minimaalisella puuttumisella ja ilman tuotantoamme häiritseviä toimia,
pyrkinyt saamaan Saksassa aikaan uuden sosialistisen järjestelmän. Tämä ei
tarkoita vain työttömyyden poistamista, vaan antamalla enenevässä määrin
työstä saatavan voiton tulla tuottavien ihmisten entistä suuremmaksi hyväksi.
Näille kansamme ekonomiseen ja sosiaaliseen uudelleen järjestämiseen
tähtäävän politiikan menestys-saavutuksille, joilla suunnitelmallisesti
olemme poistaneet asema- ja luokkavasta- kohdat pyrkimällä määrätietoisesti
viimeiseen asti todellisen kansanyhteisön luomiseen, ei löydy vastinetta koko
maailmassa.
Tämänkin vuoksi minulle oli vaikeaa lähettää elokuussa 1939
ministerini Moskovaan voidakseen siellä yrittää työskennellä brittien Saksaa
vastaan kohdistamaa saartopolitiikkaa vastaan. Tein sen ainoastaan tietoisena
vastuustani Saksan kansalle, mutta myös ennen kaikkea toivosta voida saada
aikaan pysyvä jännityksen liennytys ja vähentää niitä uhreja, joita muutoin
ehkä meiltä vielä tultaisiin vaatimaan.
Siinä, että Saksa nyt Moskovassa juhlallisesti vakuutti, että paljon
esillä olleet alueet ja maat, - lukuun ottamatta Liettuaa, ovat kaiken Saksan
poliittisen mielenkiinnon ulkopuolella, tehtiin myös erikois-sopimus sen
tapahtuman varalta, että Englanti onnistuisi kiihottamaan Puolan sotaan
Saksaa vastaan. Myös tällaisessa tapauksessa rajoitettiin Saksan vaatimukset
sellaiseen laajuuteen, että ne olisivat kohtuullisessa määrin verrattavissa
vain Saksan omien asevoimien saavutuksiin liittyviä.
Kansallis-sosialistit!
Seuraukset tästä itsekin toivomastani ja Saksan kansan intressiin
kohdistuvasta sopimuksesta tulivat erikoisen vaikeiksi ajatellen siinä
yhteydessä mainittujen maiden saksalais- väestöä.
Yli puoli miljoonaa Saksan kansalaista, kaikki pientalonpoikia,
käsityöläisiä ja työmiehiä, pakotettiin usein yhden yön kuluessa jättämään
silloiset kotiseutunsa välttääkseen uuden hallinnon ,
joka aluksi uhkasi heitä rajattomalla
kurjuudella, mutta ennemmin tai myöhemmin täydellisellä tuhoamisella.
Tapahtumien yhteydessä on kuitenkin kaikesta huolimatta kadonnut tuhansia
Saksan kansalaisia. Heidän kohtalonsa
tutkiminen on osoittautunut mahdottomaksi, koska ei ole voitu selvittää edes
heidän nykyistä asuinpaikkaansa. Tähän joukkoon kuuluvista on noin 160
miespuolista henkilöä ollut Saksan valtakunnan omia kansalaisia. Kaikesta
tästä olen vaiennut, koska katsoin olevani tuolloin vielä pakotettu vaikenemaan.
Sillä minun toiveenihan oli aikaansaada lopullinen liennytys ja mikäli
mahdollista myös kestävä tasapuolisuuden tila tämän idän valtion kanssa.
Kuitenkin jo Puolan sotaretken aikana vaativat Neuvostoliiton
vallanpitäjät äkkiä ja vastoin tekemiämme sopimuksia myös Liettuan itselleen.
Saksalla ei ole koskaan ollut aikomusta miehittää Liettuaa, eikä se
ole koskaan asettanut Liettuan hallitukselle sen suuntaisia vaatimuksia.
Päinvastoin olemme kieltäytyneet nykyisen Liettuan hallituksen pyynnöstä lähettää saksalaisia joukkoja suojaamaan maataan,
miehittämällä sen. Kieltäydyimme, koska tämä ei soveltunut Saksan politiikan
tarkoituksiin. Niinpä tästäkin huolimatta taivuin venäläisten esittämään
vaatimukseen. Tämä osoittautui kuitenkin vain alkusoitoksi uusille
kiristysvaatimuksille, jotka toistuivat tämän jälkeenkin jatkuvasti.
Voitto Puolasta, jonka olivat yksinomaan saksalaiset joukkomme
taistellen saavuttaneet, aiheutti sen, että katsoin aiheelliseksi jälleen
esittää uuden rauhantarjouksen Länsivalloille. Nuo kansainväliset ja
juutalaiset sodanlietsojat katsoivat kuitenkin paremmaksi hylätä tarjoukseni.
Syy tähän oli kuitenkin jo tuolloin se, että Englanti yhä toivoi voivansa
mobilisoida eurooppalaisen valtioryhmittymän Saksaa vastaan Balkanin maiden
ja Neuvostoliiton tukemana. Tästä johtuen päätettiin Lontoossa lähettää Mr. .
S. Cripps Englannin lähettilääksi Moskovaan. Hän
sai täysin selvän tehtävän ; pitää kaikin
mahdollisin keinoin Englannin ja
Neuvostoliiton suhteet edelleen toimivina ja kehittää niitä englantilaisessa
hengessä.
Englantilainen lehdistö julkisti ja piti Cripps’in
toimintaa Moskovassa suurena menestyksenä, niin pitkään kunnes se, eikä
suinkaan yksinomaan taktisista syistä, pakotettiin hiljenemään.
Jo syksyllä 1939 ja keväällä 1940 ilmenivät tästä johtuvat seuraukset
käytännössä. Neuvostoliiton
valmistautuessa sotilaallisesti valloittamaan ,ei ainoastaan
Suomea, vaan myös Baltian valtiot, selitti
Moskova nopeasti toimiensa tarkoituksen valheelliseksi ja
naurettavaksi syyksi, että Neuvostoliiton täytyi ”s u o j e l l a ”näitä maita vierasta uhkaa vastaan, tarkoituksella
ennättää ennen sellaista uhkaa.
Tällä uhkalla tarkoitettiin kuitenkin yksinomaan Saksaa, sillä mikään
muu valta ei ylipäänsä kykenisi enempää tunkeutumaan Itämeren alueelle, kuin
käymään siellä sotaakaan. Tästäkin huolimatta katsoin jälleen tarpeelliseksi
vaieta. Mutta Kremlin vallanpitäjät jatkoivat nopeasti toimissaan
eteenpäin.
Saksan vetäessä keväällä 1940 ns. ystävyys - sopimuksen hengessä
joukkonsa pitkälle taaksepäin itärajaltaan, niin, melkeinpä
voidaan sanoa raja-alueiden tyhjennetyn saksalaisista joukoista,
aloittivatkin neuvostojoukot jo tässä vaiheessa keskitysmarssinsa sellaisessa
laajuudessa ,jota tuskin voitiin käsittää muuksi, kuin tietoiseksi uhkaksi
Saksaa vastaan. Erään selvityksen mukaan, jonka oli antanut Molotov henkilökohtaisesti, oli Neuvostoliitolla keväällä
1940 yksinomaan Baltiaan sijoitettuna jo 22 venäläis-divisioonaa. Koska
Neuvostoliiton hallitus itse väitti aina noiden alueiden väestön kutsuneen
heidät maahansa , saattoi niiden läsnäolon
tarkoituksen käsittää vain provokaatioksi Saksaa vastaan.
Sotilaidemme, alkaen 10.5.1940, nopeasti murtaessa ranskalais-
englantilaisten joukkojen vastarinnan lännessä, jatkui venäläisten
keskitysmarssi samaan aikaan meidän itärajallemme vähitellen yhä
uhkaavammassa laajuudessa
Elokuulta 1940 alkaen uskoin ,etten enää
kauemmin voinut Saksan valtion nimissä, ottaa vastuuta, että tämän valtavan
neuvosto-divisioonien keskitysmarssin edessä, jättäisin niin usein hävitetyt
itä-provinssit suojaa vaille. Samalla
kävi kuitenkin ilmi tilanne, johon brittiläis –
neuvostolaisella yhteistyöllä pyrittiin , nimittäin
sitomaan itään niin vahvoja Saksan
sotavoimia , ettei sodanjohtomme, erikoisesti mikä koski ilmavoimiamme
, voinut ottaa vastuuta aikaansaada nopea ja radikaali ratkaisu sodalle
lännessä.
Tämä ei kuitenkaan vastannut ainoastaan brittiläisen, vaan myös
neuvostoliittolaisen politiikan tarkoitusta, sillä sekä Englannilla että
Neuvostoliitolla on tarkoitus jatkaa tätä sotaa niin kauan kuin mahdollista, voidakseen siten
heikentää koko Eurooppaa ja saattaa se yhä suuremman heikkouden tilaan.
Venäjän hyökkäyksellä Romaniaan olisi näin ollen yksinomaan
tarkoitus, ei ainoastaan Saksan, vaan koko Euroopan talouselämälle tärkeän
alueen ottaminen venäläisten käsiin, tai ainakin pyrkiä se tuhoamaan. Juuri
Saksan valtio on kuitenkin mitä suurimmalla kärsivällisyydellä vuodesta 1933
lähtien nähnyt vaivaa saada nuo kaakkoiseurooppalaiset valtiot kauppakumppaneikseen.
Tämän vuoksi meillä oli mitä suurin mielenkiinto näiden maiden sisäisen
vakauden ja järjestyksen säilymisestä. Neuvostoliiton hyökkäys Romaniaan ja
Kreikkaan yhdessä englantilaisten kanssa, uhkasi ennen pitkään muuttaa myös nämä alueet yleiseksi
sotanäyttämöksi.
Ristiriidassa periaatteidemme ja tapojemme kanssa neuvoin hartaalla
pyynnöllä tuolloista Romanian hallitusta, joka itse oli syyllinen tähän kehitykseen , sitä rauhan vuoksi antamaan periksi
Neuvostoliiton painostukselle ja luovuttamaan
Bessarabian. Romanian hallitus kuvitteli kuitenkin voivansa oman
kansansa edessä puolustaa tätä päätöstään vain sillä edellytyksellä, että
Saksa ja Italia eräänlaisena vahingonkorvauksena ,
antaisivat ainakin takuut siitä, ettei Romanian jäljellejäävää valtioaluetta
enää silvottaisi.
Minä tein tämän raskain sydämin. Ennen kaikkea siksi, että jos Saksan
valtakunta antaa takuun jostakin, niin tarkoittaa tämä, että se myös seisoo
takuunsa takana. Me emme ole engelsmanneja, emmekä
juutalaisia.
Tällä tavalla uskoin siis viime hetkellä hankkineeni rauhan näille
alueille, vaikka olinkin ottanut siinä itselleni raskaan velvoitteen.
Voidakseni kuitenkin lopullisesti ratkaista nämä probleemat ja siten
saada selvyyden venäläisten asenteesta Saksan valtakuntaa kohtaan, sekä
samalla paineesta ,jonka neuvostojoukot aiheuttivat
yhä lisääntyvillä keskityksillään itärajallemme, pyysin herra Molotovia tulemaan Berliiniin.
Neuvostoliiton ulkoministeri pyysi vierailunsa aikana selvitystä
Saksan myötämielisyydestä seuraavissa 4.ssä asiakohdassa :
Molotovin ensimmäinen kysymys:
Tuleeko Saksan antama takuu Romanialle, siinä tapauksessa mikäli
Neuvostoliitto hyökkää Romaniaan, suuntautumaan myös Neuvostoliittoa vastaan?
Vastaukseni:
Saksan takuu on yleisluonteinen ja meitä ehdottomasti sitova. Venäjä
ei kuitenkaan ole koskaan meille selvittänyt, että sillä lukuun ottamatta
Bessarabiaa olisi lisäksi muitakin intressejä Romaniassa. Jo Bukovinan miehitys oli rikkomus tätä takuusopimusta
vastaan.
Molotovin toinen kysymys:
Venäjä tuntee edelleen olevansa Suomen uhkaama. Onko Saksa valmis
olemaan antamatta tukeaan
Suomelle ja ennen kaikkea vetämään pois Kirkenesiin
edenneet joukkonsa.
Vastaukseni:
Saksalla ei yhtä vähän nyt, kuin aikaisemmin ole varsinaisia
poliittisia intressejä Suomessa. Saksan hallitus ei kuitenkaan voi sietää
uutta venäläisten sotaa niin paljon pienempää Suomen kansaa vastaan, jonka
emme koskaan ole voineet kuvitella taholtaan muodostavan uhkaa
Neuvostoliitolle.
Molotovin kolmas kysymys:
Onko Saksa valmis hyväksymään , että
Neuvostoliitto puolestaan antaa takuut Bulgarialle ja tässä tarkoituksessa lähettää joukkoja Bulgariaan
? - Tämän yhteydessä hän, Molotov,
haluaisi selveittää, ettei tämän toimenpiteen
seurauksena ole tarkoitus esim. erottaa kuningasta.
Vastaukseni:
Bulgaria on suvereeni valtio, enkä ole tietoinen, että Bulgaria olisi
samalla tavalla kuin Romania on pyytänyt Saksalta, - ylipäätään ollut
pyytämässä Neuvostoliitolta jotakin takuuta. Tästä asiasta on minun sitä
paitsi keskusteltava liittolaisteni kanssa.
Molotovin neljäs kysymys:
Neuvostoliitto tarvitsee kaikissa olosuhteissa vapaan läpikulun Dardanellin salmien kautta ja vaatii tämän turvaamiseksi
saada perustaa muutamia tärkeitä tukikohtia väylän varrelle, - erikoisesti Bosborille?
Vastaukseni:
Saksa on valmis milloin tahansa antamaan suostumuksensa Dardanelleja koskevien kansainvälisten Montreux –
säännösten muuttamiseksi alueen valtioiden eduksi. Saksa ei kuitenkaan tule
olemaan mukana venäläisten tukikohtien perustamisessa salmien varrelle.
Kansallis-sosialistit!
Olen tässä omaksunut ainoan asenteen, jonka Saksan valtion johtajana , mutta samalla vastuullisuuden tuntevana
eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation edustajana olen voinut tehdä.
Seurauksena on kuitenkin vain ollut voimistuva maatamme vastaan suunnattu sovjetti – venäläinen toiminta, mutta myös välittömästi
aloitettu uuden Romanian valtion aseman heikentäminen ja yritys erottaa
propagandan avulla Bulgarian hallitus.
Hämäävän ja kypsymättömän ajattelun tuloksena onnistuttiin
romanialaisissa legioonissa panna vireille valtiokaappaus, jonka tarkoitus
oli kaataa valtionjohtaja Antonescu ja aikaansaada
maassa kaaos, sekä
laillisen vallan syrjäyttämisellä poistaa edellytykset saattaa
voimaan Saksan antaman takuun lupaukset. Kaikesta huolimatta katsoin edelleen
parhaaksi vaieta
Heti tämän yrityksen epäonnistuttua vahvistuivat venäläisten
joukkojen keskitykset Saksan itärajalla entistä voimakkaampina.
Panssariyhtymiä ja laskuvarjojoukkoja lisättiin kasvavassa määrin uhkaavan lähelle
Saksan rajaa. Saksan puolustusvoimat ja kotiseutumme tietävät, ettei vielä
muutama viikko sitten ainuttakaan saksalaista panssari – tai moottoroitua
divisioonaa ollut sijoitettuna itärajallemme.
Jos kuitenkin tarvitaan vielä viimeinen todiste aikanaan Englannin ja
Neuvostoliiton välillä tehdyn yhteisen Saksan vastaisen sotatoimisopimuksen
olemassa olemisesta , antaa Jugoslavian konflikti
tämän todistuksen.
Kantaessani huolta viimeiseen saakka rauhan säilyttämisestä
Balkanilla ja hyvin ymmärrettävän yhteistyön johdosta Il Ducen
(Mussolini) kanssa
, pyysikin Jugoslavia tulla kutsutuksi mukaan
3 – vallan liittoon, -
järjestivätkin Englanti ja Jugoslavia yhteisen vallankaappauksen , joka
yhdessä yössä syrjäytti silloisen yhteisymmärrykseen valmiin hallituksen.
Tänään voimmekin tuoda Saksan kansan tietoisuuteen tuosta tapahtumasta
seuraavaa; Serbien vallankaappausta Saksaa vastaan ei tehty yksin
englantilaisin toimin , vaan pääasiassa
Neuvostoliiton järjestämänä. Koska me jälleen tästäkin vaikenimme
, meni Neuvostojohto asiassa vielä askeleen pidemmälle. Se ei
ainoastaan organisoinut
kaappausta,-
vaan solmi muutamaa päivää myöhemmin
uuden luonteelleen sopivana tunnetun ystävyys – sopimuksen,jonka
tarkoituksena oli vahvistaa serbejä heidän vastahakoisuudessaan Balkanin
rauhoittamisessa, ja kiihottaa näitä Saksaa vastaan. Tässä ei todellakaan
ollut kysymys mistään platonisesta tarkoituksesta:
Moskova vaati serbien
armeijan mobilisointia !
Koska minä edelleen kuvittelin olevan parasta olla nostamatta
vieläkään asiasta meteliä, - menivätkin Kremlin vallanpitäjät jälleen
askeleen pidemmälle. Saksan hallituksella on tänään hallussaan asiakirjat, joista
käy ilmi, että viedäkseen Serbian lopullisesti kanssaan mukaan sotaan Saksaa
vastaan, se lupasi toimittaa Salonikin
kautta näille aseita, lentokoneita, panssareita ja muuta sotamateriaalia
käytettäväksi sotaan Saksaa vastaan. Tämä kaikki tapahtui lähes samalla hetkellä ,jolloin minä
itse puolestani neuvoin Japanin ulkoministeri Dr,Matsuokaa
pyrkimyksessä saada aikaan liennytys Venäjän kanssa, yhä edelleen toivossa,
näin yhä edelleen, voida palvella rauhan asiaa. Yksinomaan meidän verrattomien
divisiooniemme nopea läpimurto Skopjessa
ja itse Salonikin haltuunotto estivätkin tämän venäläis
- anglosaksisen salaliiton
menestyksen. Serbialaiset ilmavoimien upseerit kuitenkin lensivät koneensa
Venäjälle ja otettiin heidät siellä vastaan kuten liittolaisilla tapana.
Akselivaltojen voitto Balkanilla on ennen kaikkea tehnyt tyhjäksi
suunnitelman sotkea Saksa kuukausien mittaisiin taisteluihin kaakossa, jona aikana voitaisiin
viedä loppuun puna-armeijan keskitysmarssit, että sitten yhdessä Englannin
kanssa ja amerikkalaisen sotamateriaalin tuella toivottiin voitavan puristaa
Saksa ja Italia ahdinkoon, jossa ne tuhottaisiin.
Näin ei Moskova ole ainoastaan rikkonut ystävyys – sopimuksemme
yhteisiä päätöksiä , vaan on myös kurjimmalla
tavalla kavaltanut meidät. Ja kaikki tämä, samalla kun Kremlin vallanpitäjät Suomen
, kuten Romaniankin tapauksessa teeskentelivät viime minuuttiin saakka rauhaa
ja ystävyyttä, kirjoitellen samalla näennäisesti harmittomia oikaisuja.
Jos minä siis tähän saakka olosuhteista johtuen olen ollut pakotettu vaikenemaan , - ja yhä uudelleen vaikenemaan, on nyt
kuitenkin tullut se hetki, jolloin jatkuva sivusta katsominen ei enää ole
mahdollista. Se ei olisi vain laiminlyömisen synti, vaan rikkomus Saksan
kansaa, - niin vieläpä koko Eurooppaa kohtaan.
Tänään seisoo noin 160 puna-armeijan divisioonaa rajoillamme.
Viikkoja sitten alkoivat jatkuvat raja- loukkaukset, ei vain meidän
alueellamme ,vaan myös ylhäällä Pohjolassa kuin myös Romanian rajoilla.
Venäläiset lentäjät huvittelevat huolettomasti lentäessään
ilmatilassamme rajoistamme välittämättä. He eivät yksinkertaisesti välitä mitään
rajoistamme voidakseen osoittaa
olevansa herroja meidänkin alueillamme. Kesäkuun 17-18.välisenä
yönä tunkeutui myös venäläinen partio jälleen Saksan valtio-alueelle ja
voitiin se vasta pitkän tulitaistelun jälkeen karkottaa takaisin. Nyt on
kuitenkin meillekin tullut se hetki, jolloin käy välttämättömäksi nousta
vastustamaan tätä juutalais – anglosaksien
salaliittoa ja
sodanrakentajia, sekä Moskovan keskuksen samanlaisia
juutalaisia vallanpitäjiä.
S a k
s a n k a n sa!
Tällä hetkellä viemme loppuun keskitysmarssimme, joka laajuudessaan
ja määrältään on suurin, mitä maailma koskaan on nähnyt. Liitossa
suomalaisten tovereiden kanssa seisovat Narvikin taisteluiden voittajat Pohjoisen jäämeren
rannoilla. Saksalaiset divisioonat Norjan valloittajan komennossa suojelevat
yhdessä suomalaisten vapaustaistelijoiden kanssa Marsalkkansa johtamina
Suomen maaperää. Saksan itä – rintaman joukot Itä -
Preussista Karpaateille. Pruth – joen
rannoilta, Tonavan alajuoksulta aina Mustanmeren rannikolle taistelevat
yhdistyneet saksalaiset ja romanialaiset joukot valtiojohtaja Antonescun johtamina. Näiden rintamien tehtävä ei siten
ole tarkoitettu suojelemaan yksittäisiä maita, vaan Euroopan
turvaamista ja kaikkien pelastusta. Olen sen vuoksi tänään päättänyt asettaa
jälleen kansamme kohtalon ja tulevaisuuden sotilaidemme käsiin.
Auttakoon Herra Jumala meitä tässä taistelussa.
Adolf Hitler
|