Valtakunnankansleri  Adolf  Hitlerin  julistus Saksan kansalle  22.6. 1941.

S a k s a n   K a n s a!

Kansallis-sosialistit!

Raskaiden huolien painamana ja kuukausia kestäneeseen vaikenemiseen pakotettuna tervehdin nyt tätä hetkeä, jolloin voin vihdoin puhua avoimesti.

Kun Saksa 3. 9. 1939 sai englantilaisten sodan julistuksen, toistettiin sillä jälleen uudelleen sen pyrkimys sodan avulla mannermaan sen hetkistä vahvinta valtiota vastaan, tehdä tyhjäksi alusta alkaen tilanteen vakauttaminen ja sen myötä Euroopan nousu. Tällä tavalla Englanti tuhosi aikanaan useilla sodilla Espanjan .Tällä tavalla se kävi sotiaan Hollantia vastaan. Tällä tavalla se myöhemmin taisteli Ranskaa vastaan koko Euroopan avustamana. Ja tällä samalla tavalla se kehitteli vuosisadan vaihteessa silloisen Saksan saartotoimet päätyen 1914  I - maailmansodan aloittamiseen. Saksa sortui 1918 vain oman epäyhtenäisyytensä johdosta. Propaganda ja USA:n presidentti W. Wilsonin lupaukset oikeamielisestä rauhasta, veivät pohjan Saksan sisäiseltä kestävyydeltä, jolloin taisteleva armeija menetti tärkeimmän tukensa.

Sen jälkeen, kun teeskennellen oli ilmoitettu taistellun vain keisaria ja hänen hallitustaan vastaan, siirryttiin Saksan armeijan laskettua aseensa suunnitelmalliseen Saksan valtion tuhoamiseen. Ranskalaisen  valtiomiehen selvitettyä, että Saksassa oli 20 miljoonaa asukasta liikaa, jotka täytyisi hävittää nälällä, sairauksilla tai maasta karkottamisella, näyttikin tulevan kirjaimellisesti toteutettava asia, alkoi kansallis –sosialistinen liike työnsä Saksan kansan yhdistämiseksi ja siten valtiomme uuteen nousuun. Tämä kansamme uusi rakennustyö, pääsemiseksi ulos kurjuudesta ja herjaavasta epäkunnioituksesta, tapahtui kansan sisäisen uudestisyntymisen merkeissä. Tämä kehitys, mitä tuli erikoisesti Englantiin, ei koskenut sitä lainkaan, - vielä vähemmän olisi ollut sille uhkana. Siitä huolimatta otettiin heti jälleen käyttöön vihan täyteinen saartopolitiikka Saksaa vastaan. Sekä täällä kotona että ulkomailla tehtiin tuo tunnettu salahanke ja liitto juutalaisten, bolsevikkien ja taantumuksellisten välillä, jonka ainut tarkoitus oli estää uuden saksalaisen kansallisvaltion rakentaminen ja syöstä tämä valtio jälleen voimattomuuteen ja kurjuuteen.

Paitsi meihin, kohdistui tämä kansainvälisen salaliiton viha myös muihin onnen hylkäämiin kansoihin, jotka olivat pakotettuja hankkimaan jokapäiväisen leipänsä olemassaololleen vain kovan kamppailun tuloksena. Kuten Saksaltakin, - kiistettiin, vieläpä virallisesti kiellettiin ennen kaikkea Japanilta ja Italialta osuutensa tämän maailman luonnonvarojen rikkauksiin. Näiden kansakuntien yhteenliittyminen merkitsi sen vuoksi ainoastaan itsesuojelu toimenpidettä heitä uhkaavaa vallan ja rikkauden itsekästä maailman koalitiota vastaan.

Amerikkalaisen kenraali Woodsin lausuman mukaan totesi W. Churchill vieraillessaan eräässä Amerikan Edustajainhuoneen valiokunnassa jo 1936 , että, koska Saksasta näyttää jälleen tulevan liian mahtava olisi se sen vuoksi jälleen tuhottava.

Kesällä 1939 katsoikin Englanti hetken tulleen ryhtyä Saksaa vastaan käyttöön otetun laajan saartopolitiikan avulla uudelleen harkitsemaan sen murskaamista. Tämän päämäärän saavuttamiseksi pantiin käyntiin voimakas ja pitkäaikainen valhekampanja, joka perustui siihen, että uskoteltiin muille kansoille Saksan uhkaavan niitä ja voitaisiin ne ensin sitoa Englannin takuu- ja avunanto sopimuksiin. Ja, kuten tapahtui myös  I-maailmansodan aikana, ohjata ne sen jälkeen marssimaan Englannin rinnalla Saksaa vastaan. Tällä tavoin onnistui Englanti touko-elokuun aikana 1939 levittämään maailmalle väittämää, että Saksa uhkasi suoraan Liettuaa ,Latviaa, Viroa, Suomea  ja Bessarabiaa sekä Ukrainaa. Osa näistä valtioista antoikin johdatella itsensä tarttumaan näiden väittämien tarjoamiin takuulupauksiin ja siirtyivät niiden myötä uuteen Saksan vastaiseen saartorintamaan. Näissä olosuhteissa uskoin omantuntoni edessä ja Saksan kansan historian valossa , voivani ottaa vastuulleni, en ainoastaan vakuuttaakseni nämä maat ja niiden hallitukset totuudesta, koskien Brittien  valheellisia väittämiä, vaan ennen muuta rauhoittaakseni näiden väittämien provokaatioluonteesta voimakkainta naapurivaltiota idässä selvittäen samalla heille vakuuttavasti ja juhlallisesti sovittujen intressipiiriemme rajoja.

Kansallis-sosialistit!

Teillä kaikilla on varmaankin joskus ollut tunnetila, joka vastaa ottamani askeleen katkeruutta ja raskautta. Saksan kansahan ei ole koskaan omannut jonkinlaisia vihamielisiä tunteita Venäjän eri kansoja kohtaan. Sittemmin, enemmän kuin kaksi vuosikymmentä taakse päin, yrittivät kuitenkin juutalais–bolsevistiset Moskovan vallanpitäjät sytyttää ei ainoastaan Saksan vaan koko Euroopan tuleen. Saksa ei ole koskaan yrittänyt viedä kansallis-sosialistista maailmankatsomustaan Venäjälle, mutta sen sijaan ovat juutalais –bolsevistiset vallanpitäjät Moskovasta käsin määrätietoisesti yrittäneet pakottaa meidät ja muut eurooppalaiset valtiot herruuteensa. Tällaisten hallitusten vallan ja toimien seurauksena on kuitenkin kaikissa maissa syntynyt kaaos, kurjuus ,jopa nälänhätä. Itse olen puolestani jo kahden vuosikymmenen aikana, minimaalisella puuttumisella ja ilman tuotantoamme häiritseviä toimia, pyrkinyt saamaan Saksassa aikaan uuden sosialistisen järjestelmän. Tämä ei tarkoita vain työttömyyden poistamista, vaan antamalla enenevässä määrin työstä saatavan voiton tulla tuottavien ihmisten entistä suuremmaksi hyväksi.

Näille kansamme ekonomiseen ja sosiaaliseen uudelleen järjestämiseen tähtäävän politiikan menestys-saavutuksille, joilla suunnitelmallisesti olemme poistaneet asema- ja luokkavasta- kohdat pyrkimällä määrätietoisesti viimeiseen asti todellisen kansanyhteisön luomiseen, ei löydy vastinetta koko maailmassa.

Tämänkin vuoksi minulle oli vaikeaa lähettää elokuussa 1939 ministerini Moskovaan voidakseen siellä  yrittää työskennellä brittien Saksaa vastaan kohdistamaa saartopolitiikkaa vastaan. Tein sen ainoastaan tietoisena vastuustani Saksan kansalle, mutta myös ennen kaikkea toivosta voida saada aikaan pysyvä jännityksen liennytys ja vähentää niitä uhreja, joita muutoin ehkä meiltä vielä tultaisiin vaatimaan.

Siinä, että Saksa nyt Moskovassa juhlallisesti vakuutti, että paljon esillä olleet alueet ja maat, - lukuun ottamatta Liettuaa, ovat kaiken Saksan poliittisen mielenkiinnon ulkopuolella, tehtiin myös erikois-sopimus sen tapahtuman varalta, että Englanti onnistuisi kiihottamaan Puolan sotaan Saksaa vastaan. Myös tällaisessa tapauksessa rajoitettiin Saksan vaatimukset sellaiseen laajuuteen, että ne olisivat kohtuullisessa määrin verrattavissa vain Saksan omien asevoimien saavutuksiin liittyviä.

Kansallis-sosialistit!

Seuraukset tästä itsekin toivomastani ja Saksan kansan intressiin kohdistuvasta sopimuksesta tulivat   erikoisen vaikeiksi ajatellen siinä yhteydessä mainittujen maiden saksalais- väestöä.

Yli puoli miljoonaa Saksan kansalaista, kaikki pientalonpoikia, käsityöläisiä ja työmiehiä, pakotettiin usein yhden yön kuluessa jättämään silloiset kotiseutunsa välttääkseen uuden hallinnon , joka aluksi  uhkasi heitä rajattomalla kurjuudella, mutta ennemmin tai myöhemmin täydellisellä tuhoamisella. Tapahtumien yhteydessä on kuitenkin kaikesta huolimatta kadonnut tuhansia Saksan kansalaisia.  Heidän kohtalonsa tutkiminen on osoittautunut mahdottomaksi, koska ei ole voitu selvittää edes heidän nykyistä asuinpaikkaansa. Tähän joukkoon kuuluvista on noin 160 miespuolista henkilöä ollut Saksan valtakunnan omia kansalaisia. Kaikesta tästä olen vaiennut, koska katsoin olevani tuolloin vielä pakotettu vaikenemaan. Sillä minun toiveenihan oli aikaansaada lopullinen liennytys ja mikäli mahdollista myös kestävä tasapuolisuuden tila tämän idän valtion kanssa.

Kuitenkin jo Puolan sotaretken aikana vaativat Neuvostoliiton vallanpitäjät äkkiä ja vastoin tekemiämme sopimuksia myös Liettuan itselleen.

Saksalla ei ole koskaan ollut aikomusta miehittää Liettuaa, eikä se ole koskaan asettanut Liettuan hallitukselle sen suuntaisia vaatimuksia. Päinvastoin olemme kieltäytyneet nykyisen Liettuan hallituksen pyynnöstä lähettää saksalaisia joukkoja suojaamaan maataan, miehittämällä sen. Kieltäydyimme, koska tämä ei soveltunut Saksan politiikan tarkoituksiin. Niinpä tästäkin huolimatta taivuin venäläisten esittämään vaatimukseen. Tämä osoittautui kuitenkin vain alkusoitoksi uusille kiristysvaatimuksille, jotka toistuivat tämän jälkeenkin jatkuvasti.

Voitto Puolasta, jonka olivat yksinomaan saksalaiset joukkomme taistellen saavuttaneet, aiheutti sen, että katsoin aiheelliseksi jälleen esittää uuden rauhantarjouksen Länsivalloille. Nuo kansainväliset ja juutalaiset sodanlietsojat katsoivat kuitenkin paremmaksi hylätä tarjoukseni. Syy tähän oli kuitenkin jo tuolloin se, että Englanti yhä toivoi voivansa mobilisoida eurooppalaisen valtioryhmittymän Saksaa vastaan Balkanin maiden ja Neuvostoliiton tukemana. Tästä johtuen päätettiin Lontoossa lähettää Mr. . S. Cripps Englannin lähettilääksi Moskovaan. Hän sai täysin selvän tehtävän ; pitää kaikin mahdollisin keinoin Englannin ja  Neuvostoliiton suhteet edelleen toimivina  ja kehittää niitä englantilaisessa hengessä.

Englantilainen lehdistö julkisti ja piti Cripps’in toimintaa Moskovassa suurena menestyksenä, niin pitkään kunnes se, eikä suinkaan yksinomaan taktisista syistä, pakotettiin hiljenemään.

Jo syksyllä 1939 ja keväällä 1940 ilmenivät tästä johtuvat seuraukset käytännössä. Neuvostoliiton  valmistautuessa sotilaallisesti valloittamaan ,ei ainoastaan Suomea, vaan myös Baltian valtiot, selitti  Moskova nopeasti toimiensa tarkoituksen valheelliseksi ja naurettavaksi syyksi, että Neuvostoliiton täytyi ”s u o j e l l a ”näitä maita vierasta uhkaa vastaan, tarkoituksella ennättää ennen sellaista uhkaa.

Tällä uhkalla tarkoitettiin kuitenkin yksinomaan Saksaa, sillä mikään muu valta ei ylipäänsä kykenisi enempää tunkeutumaan Itämeren alueelle, kuin käymään siellä sotaakaan. Tästäkin huolimatta katsoin jälleen tarpeelliseksi vaieta. Mutta Kremlin vallanpitäjät jatkoivat nopeasti toimissaan eteenpäin.       

Saksan vetäessä keväällä 1940 ns. ystävyys - sopimuksen hengessä joukkonsa pitkälle taaksepäin    itärajaltaan, niin, melkeinpä voidaan sanoa raja-alueiden tyhjennetyn saksalaisista joukoista, aloittivatkin neuvostojoukot jo tässä vaiheessa keskitysmarssinsa sellaisessa laajuudessa ,jota tuskin voitiin käsittää muuksi, kuin tietoiseksi uhkaksi Saksaa vastaan. Erään selvityksen mukaan, jonka oli antanut Molotov henkilökohtaisesti, oli Neuvostoliitolla keväällä 1940 yksinomaan Baltiaan sijoitettuna jo 22 venäläis-divisioonaa. Koska Neuvostoliiton hallitus itse väitti aina noiden alueiden väestön kutsuneen heidät maahansa , saattoi niiden läsnäolon tarkoituksen käsittää vain provokaatioksi Saksaa vastaan.

Sotilaidemme, alkaen 10.5.1940, nopeasti murtaessa ranskalais- englantilaisten joukkojen vastarinnan lännessä, jatkui venäläisten keskitysmarssi samaan aikaan meidän itärajallemme vähitellen yhä uhkaavammassa laajuudessa

Elokuulta 1940 alkaen uskoin ,etten enää kauemmin voinut Saksan valtion nimissä, ottaa vastuuta, että tämän valtavan neuvosto-divisioonien keskitysmarssin edessä, jättäisin niin usein hävitetyt itä-provinssit suojaa vaille.  Samalla kävi kuitenkin ilmi tilanne, johon brittiläis – neuvostolaisella yhteistyöllä pyrittiin , nimittäin sitomaan itään niin vahvoja Saksan  sotavoimia , ettei sodanjohtomme, erikoisesti mikä koski ilmavoimiamme , voinut ottaa vastuuta aikaansaada nopea ja radikaali ratkaisu sodalle lännessä.

Tämä ei kuitenkaan vastannut ainoastaan brittiläisen, vaan myös neuvostoliittolaisen politiikan tarkoitusta, sillä sekä Englannilla että Neuvostoliitolla on tarkoitus jatkaa tätä sotaa niin kauan kuin   mahdollista, voidakseen siten heikentää koko Eurooppaa ja saattaa se yhä suuremman heikkouden tilaan.

Venäjän hyökkäyksellä Romaniaan olisi näin ollen yksinomaan tarkoitus, ei ainoastaan Saksan, vaan koko Euroopan talouselämälle tärkeän alueen ottaminen venäläisten käsiin, tai ainakin pyrkiä se tuhoamaan. Juuri Saksan valtio on kuitenkin mitä suurimmalla kärsivällisyydellä vuodesta 1933 lähtien nähnyt vaivaa saada nuo kaakkoiseurooppalaiset valtiot kauppakumppaneikseen. Tämän vuoksi meillä oli mitä suurin mielenkiinto näiden maiden sisäisen vakauden ja järjestyksen säilymisestä. Neuvostoliiton hyökkäys Romaniaan ja Kreikkaan yhdessä englantilaisten kanssa, uhkasi ennen pitkään muuttaa myös  nämä alueet yleiseksi sotanäyttämöksi.

Ristiriidassa periaatteidemme ja tapojemme kanssa neuvoin hartaalla pyynnöllä tuolloista Romanian hallitusta, joka itse oli syyllinen tähän kehitykseen , sitä rauhan vuoksi antamaan periksi Neuvostoliiton painostukselle ja luovuttamaan  Bessarabian. Romanian hallitus kuvitteli kuitenkin voivansa oman kansansa edessä puolustaa tätä päätöstään vain sillä edellytyksellä, että Saksa ja Italia eräänlaisena vahingonkorvauksena , antaisivat ainakin takuut siitä, ettei Romanian jäljellejäävää valtioaluetta enää silvottaisi.

Minä tein tämän raskain sydämin. Ennen kaikkea siksi, että jos Saksan valtakunta antaa takuun jostakin, niin tarkoittaa tämä, että se myös seisoo takuunsa takana. Me emme ole engelsmanneja, emmekä juutalaisia.

Tällä tavalla uskoin siis viime hetkellä hankkineeni rauhan näille alueille, vaikka olinkin ottanut siinä itselleni raskaan velvoitteen.

Voidakseni kuitenkin lopullisesti ratkaista nämä probleemat ja siten saada selvyyden venäläisten asenteesta Saksan valtakuntaa kohtaan, sekä samalla paineesta ,jonka neuvostojoukot aiheuttivat yhä lisääntyvillä keskityksillään itärajallemme, pyysin herra Molotovia tulemaan Berliiniin.

Neuvostoliiton ulkoministeri pyysi vierailunsa aikana selvitystä Saksan myötämielisyydestä seuraavissa  4.ssä asiakohdassa :

Molotovin ensimmäinen kysymys:

Tuleeko Saksan antama takuu Romanialle, siinä tapauksessa mikäli Neuvostoliitto hyökkää Romaniaan, suuntautumaan myös Neuvostoliittoa vastaan?

Vastaukseni:

Saksan takuu on yleisluonteinen ja meitä ehdottomasti sitova. Venäjä ei kuitenkaan ole koskaan meille selvittänyt, että sillä lukuun ottamatta Bessarabiaa olisi lisäksi muitakin intressejä Romaniassa. Jo Bukovinan miehitys oli rikkomus tätä takuusopimusta vastaan.

Molotovin toinen kysymys:

Venäjä tuntee edelleen olevansa Suomen uhkaama. Onko Saksa valmis olemaan antamatta tukeaan  Suomelle ja ennen kaikkea vetämään pois Kirkenesiin edenneet joukkonsa.

Vastaukseni:

Saksalla ei yhtä vähän nyt, kuin aikaisemmin ole varsinaisia poliittisia intressejä Suomessa. Saksan hallitus ei kuitenkaan voi sietää uutta venäläisten sotaa niin paljon pienempää Suomen kansaa vastaan, jonka emme koskaan ole voineet kuvitella taholtaan muodostavan uhkaa Neuvostoliitolle.

Molotovin kolmas kysymys:

Onko Saksa valmis hyväksymään , että Neuvostoliitto puolestaan antaa takuut Bulgarialle ja tässä  tarkoituksessa lähettää joukkoja Bulgariaan ? - Tämän yhteydessä hän, Molotov, haluaisi selveittää, ettei tämän toimenpiteen seurauksena ole tarkoitus esim. erottaa kuningasta.

Vastaukseni:

Bulgaria on suvereeni valtio, enkä ole tietoinen, että Bulgaria olisi samalla tavalla kuin Romania on pyytänyt Saksalta, - ylipäätään ollut pyytämässä Neuvostoliitolta jotakin takuuta. Tästä asiasta on minun sitä paitsi keskusteltava liittolaisteni kanssa.

Molotovin neljäs kysymys:

Neuvostoliitto tarvitsee kaikissa olosuhteissa vapaan läpikulun Dardanellin salmien kautta ja vaatii tämän turvaamiseksi saada perustaa muutamia tärkeitä tukikohtia väylän varrelle, - erikoisesti Bosborille?

Vastaukseni:

Saksa on valmis milloin tahansa antamaan suostumuksensa Dardanelleja koskevien kansainvälisten Montreux – säännösten muuttamiseksi alueen valtioiden eduksi. Saksa ei kuitenkaan tule olemaan mukana venäläisten tukikohtien perustamisessa salmien varrelle. 

Kansallis-sosialistit!   

Olen tässä omaksunut ainoan asenteen, jonka Saksan valtion johtajana , mutta samalla vastuullisuuden tuntevana eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation edustajana olen voinut tehdä. Seurauksena on kuitenkin vain ollut voimistuva maatamme vastaan suunnattu sovjetti – venäläinen toiminta, mutta myös välittömästi aloitettu uuden Romanian valtion aseman heikentäminen ja yritys erottaa propagandan avulla Bulgarian hallitus.

Hämäävän ja kypsymättömän ajattelun tuloksena onnistuttiin romanialaisissa legioonissa panna vireille valtiokaappaus, jonka tarkoitus oli kaataa valtionjohtaja Antonescu ja aikaansaada maassa kaaos, sekä  laillisen vallan syrjäyttämisellä poistaa edellytykset saattaa voimaan Saksan antaman takuun lupaukset. Kaikesta huolimatta katsoin edelleen parhaaksi vaieta

Heti tämän yrityksen epäonnistuttua vahvistuivat venäläisten joukkojen keskitykset Saksan itärajalla entistä voimakkaampina. Panssariyhtymiä ja laskuvarjojoukkoja lisättiin kasvavassa määrin uhkaavan  lähelle Saksan rajaa. Saksan puolustusvoimat ja kotiseutumme tietävät, ettei vielä muutama viikko sitten ainuttakaan saksalaista panssari – tai moottoroitua divisioonaa ollut sijoitettuna itärajallemme.

Jos kuitenkin tarvitaan vielä viimeinen todiste aikanaan Englannin ja Neuvostoliiton välillä tehdyn yhteisen Saksan vastaisen sotatoimisopimuksen olemassa olemisesta , antaa Jugoslavian konflikti tämän todistuksen.

Kantaessani huolta viimeiseen saakka rauhan säilyttämisestä Balkanilla ja hyvin ymmärrettävän yhteistyön johdosta Il Ducen (Mussolini)  kanssa , pyysikin Jugoslavia tulla kutsutuksi mukaan  3 – vallan  liittoon, - järjestivätkin Englanti ja Jugoslavia yhteisen vallankaappauksen , joka yhdessä yössä syrjäytti silloisen yhteisymmärrykseen valmiin hallituksen. Tänään voimmekin tuoda Saksan kansan tietoisuuteen tuosta tapahtumasta seuraavaa; Serbien vallankaappausta Saksaa vastaan ei tehty yksin englantilaisin toimin , vaan pääasiassa Neuvostoliiton järjestämänä. Koska me jälleen tästäkin vaikenimme , meni Neuvostojohto asiassa vielä askeleen pidemmälle. Se ei ainoastaan organisoinut  kaappausta,- vaan  solmi muutamaa päivää myöhemmin uuden luonteelleen sopivana tunnetun ystävyys – sopimuksen,jonka tarkoituksena oli vahvistaa serbejä heidän vastahakoisuudessaan Balkanin rauhoittamisessa, ja kiihottaa näitä Saksaa vastaan. Tässä ei todellakaan ollut kysymys mistään platonisesta tarkoituksesta:

Moskova vaati serbien armeijan mobilisointia !

Koska minä edelleen kuvittelin olevan parasta olla nostamatta vieläkään asiasta meteliä, - menivätkin  Kremlin vallanpitäjät jälleen askeleen pidemmälle. Saksan hallituksella on tänään hallussaan asiakirjat,  joista käy ilmi, että viedäkseen Serbian lopullisesti kanssaan mukaan sotaan Saksaa vastaan, se lupasi toimittaa  Salonikin kautta näille aseita, lentokoneita, panssareita ja muuta sotamateriaalia käytettäväksi sotaan Saksaa vastaan. Tämä kaikki tapahtui  lähes samalla hetkellä ,jolloin minä itse puolestani neuvoin Japanin ulkoministeri Dr,Matsuokaa pyrkimyksessä saada aikaan liennytys Venäjän kanssa, yhä edelleen toivossa, näin yhä edelleen, voida palvella rauhan asiaa. Yksinomaan meidän verrattomien    divisiooniemme nopea läpimurto Skopjessa ja itse Salonikin haltuunotto estivätkin tämän venäläis -   anglosaksisen salaliiton menestyksen. Serbialaiset ilmavoimien upseerit kuitenkin lensivät koneensa Venäjälle ja otettiin heidät siellä vastaan kuten liittolaisilla tapana.

Akselivaltojen voitto Balkanilla on ennen kaikkea tehnyt tyhjäksi suunnitelman sotkea Saksa kuukausien mittaisiin taisteluihin  kaakossa, jona aikana voitaisiin viedä loppuun puna-armeijan keskitysmarssit, että sitten yhdessä Englannin kanssa ja amerikkalaisen sotamateriaalin tuella toivottiin voitavan puristaa Saksa ja Italia ahdinkoon, jossa ne tuhottaisiin.

Näin ei Moskova ole ainoastaan rikkonut ystävyys – sopimuksemme yhteisiä päätöksiä , vaan on myös kurjimmalla tavalla kavaltanut meidät. Ja kaikki tämä, samalla kun Kremlin vallanpitäjät  Suomen , kuten Romaniankin tapauksessa teeskentelivät viime minuuttiin saakka rauhaa ja ystävyyttä, kirjoitellen samalla näennäisesti harmittomia oikaisuja.

Jos minä siis tähän saakka olosuhteista johtuen olen ollut pakotettu vaikenemaan , - ja yhä uudelleen vaikenemaan, on nyt kuitenkin tullut se hetki, jolloin jatkuva sivusta katsominen ei enää ole mahdollista. Se ei olisi vain laiminlyömisen synti, vaan rikkomus Saksan kansaa, - niin vieläpä koko Eurooppaa  kohtaan.

Tänään seisoo noin 160 puna-armeijan divisioonaa rajoillamme. Viikkoja sitten alkoivat jatkuvat  raja- loukkaukset, ei vain meidän alueellamme ,vaan myös ylhäällä Pohjolassa kuin myös Romanian rajoilla.

Venäläiset lentäjät huvittelevat huolettomasti lentäessään ilmatilassamme rajoistamme välittämättä. He  eivät yksinkertaisesti välitä mitään rajoistamme  voidakseen osoittaa olevansa herroja meidänkin alueillamme. Kesäkuun 17-18.välisenä yönä tunkeutui myös venäläinen partio jälleen Saksan valtio-alueelle ja voitiin se vasta pitkän tulitaistelun jälkeen karkottaa takaisin. Nyt on kuitenkin meillekin tullut se hetki, jolloin käy välttämättömäksi nousta vastustamaan tätä juutalais – anglosaksien salaliittoa ja  sodanrakentajia, sekä Moskovan keskuksen samanlaisia juutalaisia vallanpitäjiä.

S a k s a n   k a n sa!

Tällä hetkellä viemme loppuun keskitysmarssimme, joka laajuudessaan ja määrältään on suurin, mitä  maailma koskaan on nähnyt. Liitossa suomalaisten tovereiden kanssa seisovat Narvikin taisteluiden  voittajat Pohjoisen jäämeren rannoilla. Saksalaiset divisioonat Norjan valloittajan komennossa suojelevat yhdessä suomalaisten vapaustaistelijoiden kanssa Marsalkkansa johtamina Suomen maaperää. Saksan itä – rintaman joukot Itä - Preussista Karpaateille. Pruth – joen rannoilta, Tonavan alajuoksulta aina Mustanmeren rannikolle taistelevat yhdistyneet saksalaiset ja romanialaiset joukot valtiojohtaja Antonescun johtamina. Näiden rintamien tehtävä ei siten ole tarkoitettu suojelemaan   yksittäisiä maita, vaan Euroopan turvaamista ja kaikkien pelastusta. Olen sen vuoksi tänään päättänyt asettaa jälleen kansamme kohtalon ja tulevaisuuden sotilaidemme käsiin.

Auttakoon Herra Jumala meitä tässä taistelussa.

Adolf  Hitler