Avainsana-arkisto: nosto

Käräjätuomarit, sihteerit, notaarit n – perintätoimistojen kanteet puutteellisia

Arvoisat notaarit, sihteerit, tuomarit ja laamannit

Summaarisia, yksipuolisia tuomioita meni käräjäoikeuksissa läpi 372 000 vuonna 2017. Velallisten Tuki ry:n ja vertaistukiryhmän tietoon on saatettu tuhansia tapauksia, joissa haaste on kantajan toimesta niin epäselvä, ettei sen perusteella voi ketään vastaajaa tuomita maksamaan velkaa. Lainaus Oikeudenkäymiskaaren tekstistä:

Haastehakemuksen täydentäminen
5 § (30.8.2002/768)
Jos haastehakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, kantajaa on kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos se on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Kantajalle on samalla ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos kantaja ei noudata kehotusta. (1.6.2018/422)

Tuomioistuin voi erityisestä syystä pidentää 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa.

Haastehakemuksen täydentämistä voidaan pyytää ja täydentämiselle asetettua määräaikaa pidentää myös puhelinta tai muuta soveltuvaa tiedonvälitystapaa käyttäen. Kannetta ei kuitenkaan saa jättää 6 §:n 1 momentin nojalla tutkimatta, vaikka kantaja ei noudata hänelle näin annettua täydennyskehotusta.

Kanteen tutkimatta jättäminen ja asian ratkaiseminen vastausta pyytämättä
6 § (1.6.2018/422)

Tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta, jollei kantaja noudata hänelle annettua 5 §:ssä tarkoitettua kehotusta ja haastehakemus on niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei muusta syystä voi ottaa asiaa tutkittavaksi.

Tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla siltä osin kuin se on selvästi perusteeton.

MIKSI SIIS YKSIPUOLISIA TUOMIOITA MENEE LÄPI?

1. Perintäyhtiöiden ja pankkien haasteet eivät sisällä pääoman laskun päivää, ei laskua, ei tilausvahvistusta, ei velkakirjaa. Miten toteat velkaa olevan ylipäätään olemassa? Miten toteat, että velka ei ole jo vanhentunut?
2. Perintäyhtiöiden korkolaskelmassa on vain, mihin asti korot on laskettu – ei sitä olennaista tietoa, mistä alkaen korot on alettu laskea. Miten tällaisen haasteen perusteella ketään voidaan tuomita maksamaan?
3. Jos haasteessa on pääoma nolla, se kertoo, että jotain on maksettu mahdollisesti jo alkuperäiselle velkojalle. Miten tallaisen haasteen perusteella voidaan ketään tuomita maksamaan lisää, ennen kuin kantaja on tehnyt laillisen tilityksen hallussaan olevista varoista?
Jos Te, arvoisat sihteerit, notaarit, käräjätuomarit ja laamannit puuttuisitte hanakammin perintäyhtiöiden ja pankkien vaillinaisten haasteiden sisältöön, tässä maassa ei olisi lähes 600 000 ulosottovelallista, 700 000 köyhää ja lähes 400 000 maksuhäiriömerkintää.

Teillä on laki puolellanne, vaikka se tavallinen kansalainen ei ymmärtäisikään puuttua vastaajana ja laista tietämättömänä haasteen sisältöön. Tällä hetkellä meillä on 28 vuotta tehtailtu määrällisesti ja sisällöltään vääriä tuomioita, jotka köyhdyttävät koko Suomen taloutta ja ajaa kansalaiset velkaorjuuteen ja on tehnyt Suomesta yhden ison velkavankilan – kiitos Teidän.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa takaaja, velallinen ja kaksi muuta takaajaa tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan yksi ainoa SYP velka vuonna 1994…..sitä peri ensin C&A Finland, sitten Aktiv Hansa, Aktiv Kapital, PRA Suomi ja nyt PRA Group……Tämä yksi takaaja ei ole saanut selvitystä, mitä muut ovat velkaan suorittaneet, mutta hänet tuomittiin taas maksamaan tätä velkaa aina vuoteen 2032 – eli hänen velkavankeutensa kestää siis 38 vuotta eli yli kaksinkertaisesti enemmän kuin murhasta kärsitään keskimäärin. Sivumennen todeten, että emoyhtiö on saanut tästä kierrätystoiminnasta Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot ja korvausvastuun uhreille.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi tapauksesta, jossa OP ilmoittaa 1988 otetusta markkavelasta 1,5 miljoonaa markkaa, 5,5 miljoonan suorituksilla vuoteen 1994 mennessä., joista rahoista pankki ei tee tilitystä, vaan vaatii valuuttavelan perusteella 1 744 000 EUROA 16% koroilla alkaen 8.6.2014 ( lähes 11 miljoonaa markkaa). Valuuttavelkaa yhtiöllä ei ole koskaan ollut ja pankilla ole ainuttakaan velkakirjaa. 2006 Hovioikeuden päätöksillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka niissä todettiin pankin olevan velvollinen maksamaan ja toisessa todettiin heidän aiheuttaneen vähintään 2 miljoona markan vahingon yhtiölle ja takaajalle. Kysyn Teiltä; Toteutuuko oikeus? – maksaisitteko itse takaajana?

Hyvät oikeusoppineet – nyt toivoisin kommentointia.

Hilkka Laikko
Varapuheenjohtaja, tiedottaja
Velallisten Tuki ry

Kun verottaja tekee rikoksen?

Tämä kannattaa kaikkien velallisten katsoa MOT-ohjelma. https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true <.. Siinä Turkka Rautajuuri kertoo taistelustaan verottajaa vastaan.   Hän voitti vuosia kestäneen taistelun, mutta menetti samalla koko omaisuutensa. Nyt Verohallinto ei suostu korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja, vaikka yleisen elämänkäsityksen mukaan, se, joka aiheuttaa vahingot, myös korvaa ne. Verohallinnon virkamiehet ovat kuitenkin Valtionhallinnon erityissuojelussa, joten he eivät joudu virkavastuuseen tekemistään rikoksista eikä valtio itse maksa virkamiestensä aiheuttamia vahinkoja. Näin ei oikeusvaltio toimi. Koko virkakoneisto ja poliitikot pitää saada vastuuseen tästä kansan ryöstämisestä. Vai mitä mieltä olette? Kuinka moni teistä on menettänyt koko omaisuutensa verotarkastajien tekemisen virheellisten verotarkastuskertomuksien takia? MOT -ohjelma..> https://areena.yle.fi/1-4530613?autoplay=true

Suomi myrskyn silmässä – 2. osan käsikirjoitus valmis

Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II – 11.1.2019
(443) sivujen taitto oikolukuvaiheessa.


Kansikuva 1. osan tässä esittelyssä

Erkki Hautamäki (s. 1930), filosofian maisteri ja majuri, opetusneuvos

toimi 1960-luvulla erikoistehtävässä pääesikunnassa ja myöhemmin Vuokatin urheiluopiston rehtorina vuosina 1970–1990. Eläkkeelle jäätyään hän on tutkinut 1. ja 2. maailmansodan historiaa erityisesti Suomen ja Skandinavian näkökulmasta.

Puolustusvoimissa palvellessaan Hautamäen oli helppo luoda ylikansallisia kontakteja erittäin hyvän kielitaitonsa (suomi, ruotsi, englanti, saksa ja venäjä) ansiosta. Siksi hän on voinut käyttää hyväksi myös monipuolista lähdeaineistoa tutkiessaan yhtymäkohtia suhteessa kiisteltyyn Mannerheimin S-32 kansioon.

Kirjassaan Suomi myrskyn silmässä I ja II Hautamäki kyseenalaistaa useita käsityksiämme 1. ja 2. maailmansodan historiasta. Häneen mukaansa Saksa oli ajettu ennen kumpaakin sotaa nurkkaan, koska se oli ruvennut olemaan maailman kauppaa hallitseville briteille ja amerikkalaisille varteenotettava kilpailija. Saksalaiset tuotteet valloittivat maailmaa ja tämä aiheutti Englannissa ja USA:ssa talouden taantumista.

Saksa oli kuitenkin niin suuri pala haukattavaksi, että sen ympärille oli luotava useita rintamia. Tämä sopi hyvin Stalinin valtapyrkimyksille ja Neuvostoliitto saatiinkin massiivisen amerikkalaisen aseavun saattelemana mukaan 2. maailmansotaan Saksan vastaiseen rintamaan. Asetoimitusten pääväylä, Murmanskin rata sekä suurkaupunki Leningrad, sijaitsivat Suomen itäsivustalla, mikä nosti Suomen ja Skandinavian sotanäyttämölle.

Majuri Hautamäen mukaan Mannerheim oli se jokerikortti, joka laajan kansainvälisen verkostonsa, monipuolisen kielitaitonsa ja suorien yhteyksiensä ansiosta mm. Staliniin, Hitleriin ja Churchilliin sai luoduksi sellaisen sotastrategian, jonka ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja Skandinaviasta ei tullut sotatannerta.

Hautamäki pureutuu myös johtajien persoonallisuuteen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Välistä heidän kommenttinsa kuulostavat enemmän karkeilta kuin sivistyneiltä. Ovatko hekin vain tavallisia ihmisiä omine rajoituksineen ja stereotyppiöineen? Onko yhteiskuntarauhan säilyttäminen ja samalla oman aseman turvaaminen ja/tai usko omaan idealismiin niin tärkeää, että sen vuoksi voidaan uhrata kymmeniä miljoonia ihmishenkiä?

Majuri Hautamäki viittaa usein myös nykypäivään. Maailmansotien tapahtumilla on yhtymäkohtia myös päivänpolitiikkaan. Nyt Englanti on menettämässä hegemoniaansa brexitin myötä samalla kun Saksa on jälleen noussut ahdingosta hallitsemaan kauppaa niin, että USA:kin on säätämässä suojatulleja saksalaisille tuotteille. Kun Venäjä valtasi Krimin, muuttui myös Suomen ja Skandinavian sotilaspoliittinen asema. Toistaako historia taas itseään?

SISÄLLYS

LUKU 1 31 Yhteenveto: Poliittinen ja sotilaallinen kehitys 1919–1940 31 Englanti/Britannia – Keisarillinen Saksa – Hitlerin Saksa 34 Ranska/Saksa 40 Yhdysvallat ja Roosevelt – Tsaarien Venäjä – Neuvostoliitto 43

LUKU 2 49 Kenraalieversti F. Halderin vierailu ja Hitlerin terveiset 49 Mannerheim lähettää asiamiehensä Churchilliä tapaamaan Lontooseen 51 Tärkeitä sanomia Kremlistä 53 Hitlerin ja Göringin asiamies ev. Grassmann ja Mannerheim tapaavat 54 Mannerheimia varoitetaan 59 Ruotsin, Norjan ja Tanskan kannanottoja tiedustellaan 64 Eduskunnan mielipide 67 Marsalkan ja presidentti Rytin asiamies palaa Pohjoismaista 68 Suomalainen yhteiskunta ja sen mielipiteet kevättalvella 1941 70 Mannerheimin ja Rytin asiamies palaa Lontoosta 75

LUKU 3 82 Mannerheim tulkitsee tarkemmin Churchillin ohjeet 84 Balkan ja operaatio ”Marita” 87 Everstit Sainio ja Raappana saavat erikoistehtävän – Op. ”Pyhäselkä” 89 Balkanin S-rintaman luhistuminen – Oliko Satlinin puna-armeija valmis – Rintama E? 93 Eversti E. Buschenhagen ja ev. Grassmann tapaavat presidentti Rytin 3.3.1941 96 Mannerheimin ehdotus presidentti Rytille 97

LUKU 4 101 Saksan operaatiosuunnitelma ”Barbarossa drei” (3) ja Suomi 1941 101 Tapahtumat Keski-Euroopassa ja Balkanilla 103 Balkanin sotatoimien vaikutukset 2. maailmansodan tulevalle kehitykselle ja Suomelle 105 Stalinin arviot tilanteesta ja hyökkäys-suunnitelma ”Ukkosmyrsky” (Aparatzija-Geroza) 108 Stalinin ”suuri unelma” ja ”hiljainen mobilisaatio” 109 Mihin tähtäsi Leninin ja myöhemmin Stalinin Neuvostoliitto tällä neuvostoyhteiskunnan militarisoinnilla? 113 Stalinin ensimmäinen 5-vuotissunnitelma 1928–1932 113
… /…

Sivu 13
K a n s i o S-32 II-osa, vuodet 1941–1949
JOHDANTO

Kuten kirjan I-osan kohdalla olemme voineet todeta, omaavat myös 2. maailmansotaan johtaneet tapahtumat ”syyjuurensa” aikaisemmissa suurvaltojen poliittisissa ratkaisuissa. Sellainen oli epäilemättä mitä suurimmassa määrin 1. maailmansodan päättänyt Versailles’n rauha 1919.

Sodan suuret voittajat, Englanti, Ranska ja Yhdysvallat, olivat sen kestäessä 1914–1918 luoneet laajan ja tehokkaasti vaikuttavan ”näkymättömän rintaman”. Tämä perustui niiden hallitseman maailman1aajuisen median (tuolloin lehdistö ja media) hyväksikäyttöön millä, ”syövytettiin” vähitellen paitsi sotaakäyvien maiden omien kansalaisten – myös puolueettomien kansojen käsitykset keisarillisen Saksan yksinomaisesta syyllisyydestä heidän kärsimyksiinsä. Tämän näkymättömän rintaman sodan Saksa hävisi tuolloin auttamatta monista erilaisista seikoista johtuen.

Voittajat (ympärysvallat) saattoivat sodan kestäessä valheellisella kauhupropagandallaan muokata vastustajastaan niin epäinhimillisen, vihattavan ja alhaisen käsityksen, ettei sodan päättänyt rauhantekokaan voinut sitä enää muuttaa. Voittajat – jos sellaisia näissä ihmiskunnan primitiivisissä tapahtumissa on löydettävissä, – eivät enää rauhan palattua uskaltaneetkaan nousta selvittämään monien vuosien ajan jatkunutta usein hyvin kammottavaa ja vastustajaa valheellisesti syyllistävää propagandaansa ~ josta oli nyt seurauksena omien kansalaismassojen hillitön koston ja syyllistämisen halu. Keisarillisen Saksan raunioille syntyneen Weimarin tasavallan olisi puhtaaksi ryöstettynä vielä pitänyt maksaa kaikkien sodassa mukana olleiden voittajamaiden sotamenot (”make Gennany pay”, ”Let them pay”, ”le boche payera”.)

Nimenomaan Englanti pyrki tarmokkaasti saarnaan sodan alusta alkaen koko maailman yleisen mielipiteen puolelleen (ns. Northcliffen ”keltainen lehdistö”). Sen liittyminen sotaan muka pienen Belgian puolustamiseksi antoikin kiitollisen lähtökohdan tulevalle sotapropagandalle. Englannillahan oli. hallussaan mm. merten ali Amerikkaan johtavat tietokaapelit, joten vain sen valitsema ja hyväksymä
…/…

Sivu 59
Mannerheimia varoitetaan
Keskustelun lopuksi Grassmann halusi jostakin käsittämättömästä syystä varoittaa Mannerheimia y k s i t y i s e s t i Hitlerin ja Saksan johdon näkemyksistä Suomen suhteen: ”Hitlerin näkemyksen mukaan Mannerheimin ja Rytin yhteistyöhaluttomuus Saksan kanssa mahdollisen operaatio Barbarossan toteuttamisen yhteydessä oli estettävä. Tämä tapahtuisi tarvittaessa heidän syrjäyttämisellään ja saksalaissuomalaisen sotilashallinnon pystyttämisellä maahan turvaamaan Suomen armeijan täysivoimainen hyökkäys Neuvostoliittoon. Asian takana oli sekä siviili että sotilashenkilöitä Suomessa.” (Mannerheim/VT / S-32.)

Grassmannin terveiset olivat siksi järkyttäviä, ettei marsalkka muutamaan päivään ilmoittanut tämän käynnistä edes presidentti Rytille. Hän halusi harkita ja miettiä tilannetta ennen kuin selostaisi Grassmannin tuomia tietoja. Tammikuun alkupäivien tapahtumat olivat jo kokonaisuudessaan olleet niin vaikeita, että harkinnalle ja tutkimiselle oli nyt varattava aikaa ennen johtopäätösten tekemistä.

Marsalkka informoi presidenttiä muutaman päivän kuluttua asiasta. He päätyivät seuraaviin johtopäätöksiin tilanteesta:

1) Mikäli Neuvostoliitto ei ryhtyisi hyökkäystoimiin Suomea vastaan, olisi jokainen päivä edelleen käytettävä puolustusvoimiemme vahvistamiseksi ja sen monien heikkouksien korjaamiseksi.
2) 0limme tietoisia, että puna-armeija liikehti ja vahvisti hiljaisesti joukkojaan Suomen vastaisella rajallaan.
3) Hangon sotilastukikohtaan kuljetti Neuvostoliitto uutta sotamateriaalia ja miehistöä sekä rautateitse että meriteitä käyttäen.
4) Neuvostoliitto vahvisti myös Suomenlahden saarien tukikohtiaan, mikä merkitsi, että hyökkäyksen hetkellä Suomenlahti sulkeutuisi kaikelta ulkomaiselta avulta.
5) Ruotsin ja Norjankin suunta olisivat mahdollisen avunsaannin kannalta arvoitus ja näin ollen Suomi olisi täydellisesti ”motissa”.
6) Hitler ja Saksan sodanjohto hyvinkin oivalsivat tämän vaikean tilanteemme ja pyrkisivät hyödyntämään sen painostamalla Suomea myönnytyksiin ja sallimaan saksalaisten ryhmittää joukkojaan Suomen alueelle mahdollista
…/…

sivu 129
ettei mene mukaan saksalaisten hyökkäykseen, jollei puna-armeijaa vedetä pois Suomelta talvisodan rauhassa riistetyiltä Karjalan alueilta. Lupaa torjua saksalaisten sotatoimet Suomen alueelta Neuvostoliittoa vastaan sekä mahdolliset vallansiirtohankkeet (”Pyhäselkä”). – Haluaa Stalinilta kirjallisen vahvistuksen sähkelupaukselleen Suomen armeijan menettelystä, etenemisestä, tavoitteista ja palkkiosta tilanteessa, jossa saksalaiset pakottavat suomalaisia mukaan hyökkäykseensä. Marsalkka toteaa, että Stalin viivyttelee vastauksensa antamista (S-rintaman muodostaminen Balkanille vielä mahdollista) ja näin marsalkka joutuu valitsemaan ”toisen vaihtoehdon”, ts. menon mukaan saksalaisten hyökkäykseen määrätyin edellytyksin. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen käytännössä tulisi olemaan monestakin syystä erittäin vaikeaa sodan olosuhteissa. Oma kenraalikunta ja saksalaisten sodanjohto kun ei saisi aavistaa tai todeta mitään ”normaalista sodankäynnistä” poikkeavaa. – Ylipäällikkönä Mannerheimin oli löydettävä kaikille strategisille ja muille ratkaisuilleen sotilaallisesti hyväksyttävät perusteet Se ei suinkaan jatkossa sotatoimien käynnistyttyä tulisi olemaan helppoa. (Katso edellä päämajan kaukopartiomiesten toiminta, saksalaisten vaatimat Louhen ja Sorokan valtausvaatimukset, Tuulosjoen ”kuukauden stoppi” jne.) – Lähtee kaikissa olosuhteissa presidentti Rytin kanssa siitä, ettei Suomi toimi hyökkääjänä Neuvostoliittoon. Toisaalta Suomen valtioalue pitäisi kaikin keinoin säilyttää sotatoimien ulkopuolella. – Marsalkka ei enää usko Stalinin vastauksen ennättävän ennen saksalaisten esittämiä vaatimuksia Suomen mukaantulolle hyökkäykseen – ja millaisia ne olisivat? – Saksalaisten hyökkäykseen mukaan menemisen yhteydessä olisi Suomen armeijalle saatava ehdottomasti oma rintamavastuu Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa. Stalinin ja Churchillin antamiin ohjeisiin ei muutoin voitaisi sitoutua. – ”Mikäli Stalinin sanaan ja ohjeisiin voitaisiin luottaa, vetäytyisivät neuvostojoukot suomalaisten rintamaosilla ”verta säästäen” sovituille linjoille ja näin muodollista vastarintaa tehden ainoastaan hämäisivät saksalaisia epäilemästä armeijaamme salaisesta yhteistoiminnasta. Samalla säästyisi Karjalan alueiden oma väestö ja yhteiskunnan rakenne ja laitokset ehjinä.
.. /,,

Sivu 262

marsalkan laajaan salaiseen yhteydenpito on tärkeimpien 2. maailman sodan syttymiseen ja lopulta sen veriseen käymiseen vaikuttaneiden suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien kanssa. Ainutlaatuisena salaisena tietokanavana nousee tällöin esille Mannerheimin pitkäaikainen, jatkuva yhteys Neuvostoliiton poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon (Stalin ja marsalkka Shaposnikov =”Irina”, vielä tunnistamattomat ”Gregori” ja ”Luci”), millä saattoi olla ratkaiseva merkitys maamme selviytymiseen sittenkin itsenäisenä 2. maailmansodan myrskyistä. Ilman ”vanhan”, monarkkien maailman paroni C. G. E. Mannerheimia, Venäjän Tsaarien suuren Imperiumin hovin arvostamaa ratsuväen kenraalia, Euroopan metropoleissa tunnettua loistavan esiintymiskyvyn omaavaa aristokraattia, Suomen Vapaussodan ja Talvisodan ylipäällikköä, suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien tavoitteiden ja pyrkimysten tuntijaa, Tsaarin armeijan korkeiden, jopa ruhtinassukuisten, upseerien ja asetovereidensa arvostamaa ja kunnioittamaa suomalaisen, rehellisen ja avoimen luonteen omaavaa sotilasta, vieläpä kaiken lisäksi itse Leninin varsin erikoisissa olosuhteissa tapaamaa miestä, – olisimme tuskin itsenäisenä valtiona nykyisen EU:n – Euroopan kartalla.
6.
Presidentti Rooseveltin kirjoissani usein lainaamani ilmaus; ”Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta ja jos jotain tapahtuu, voit olla varma, että niin se oli suunniteltukin”! Tämä ajattelu ja monet FDR:n pitämät puheet, tuo läpi 30-luvun, liittyen vieläpä 1maailmansodankin tapahtumiin, selkeästi esille Rooseveltin antipatian, jopa vihan Saksaa, Hitleriä ja muita vastaavia diktaattoreita, paitsi Stalinia kohtaan.

Eräät tutkijat ovat väittäneet tämän johtuneen ehkä Rooseveltin kateudesta Hitlerin suuntaan, tämän saatua Saksassa vieläkin syvemmästä lamasta riippumatta sittenkin aikaan voimakkaan taloudellisen nousun. Rooseveltin oma ohjelma näytti sen sijaan epäonnistuvan mm. työttömiä jälleen 1938–1939 yli 11,5 miljoonaa. Englannissa vallitsi noina vuosina taloudellinen ja vaikea työvoimapoliittinen kriisi, joka pohjautui paljolti englantilaisen yhteiskunnan luokkavastakohtaisuuksiin. Maassa oli odotettavissa jopa yhteiskunnallisia levottomuuksia. Mihin ratkaisuun sisäisissä vaikeuksissaan Churchill ja Roosevelt päätyivät? He käänsivät kansojensa katseet ulkopuoliseen uhkaan (Saksa) ja valitsivat tietoisesti selviytymistaktiikaksi – sodan! (Roosevelt! Ickes 1938)
../,,

Oikeasti, jos Suomi eroaisi EU:sta?

Yhä pienemmät brittiyritykset suunnittelevat siirtävänsä toimintonsa ulkomaille, jos Britannia irtautuu EU:sta ilman sopimusta.

Asiasta uutisoi brittilehti Guardian.

Kyselyn mukaan lähes joka kolmas yritys suunnittelee muuttavansa ainakin osan toiminnoistaan ulkomaille selvitäkseen kovasta brexitistä. Yritysjohtajien huoli tilanteen epävarmuudesta kasvaa, sillä Iso-Britannian parlamentti ei ole päässyt sopuun EU-eron käytännön asioista määrittelevästä sopimuksesta.

Tähän mennessä isot yritykset, kuten Sony ja Panasonic, ovat siirtäneet Euroopan päämajansa mantereen puolelle. Kyselyn tilannut, yritysjohtajia edustava Institute of Directors (IoD) arvioi, että lähiviikkoina samaan ratkaisuun päätyvät myös yhä pienemmät yritykset.

– Näille [pienemmille] yrityksille, joilla tyypillisesti on vähemmän resursseja, tämä tulee olemaan hyvin kallis toimenpide, sanoo IoD:n pääjohtaja Edwin Morgan Guardianin haastattelussa.

Kyselyyn vastanneista yrityksistä 29 prosenttia oli sitä mieltä, että brexit merkitsee suurta riskiä heidän toiminnoilleen Isossa-Britanniassa. Joka kymmenes oli jo perustanut toimintoja muualle.

Vastuu lapsista on aina aikuisilla

RAISKAUSILMIÖSSÄ kantasuomalaisia ärsyttää,

kun tilastot kertovat samalla kantasuomalaisten SUUREMMAT osuudet ja sen tietoisuuden. jotta perhetapaukset jäävät suurelta osin poliisille ilmoittamatta.

Nyt jos koskaan pitää ymmärtää, että kantasuomalaiset seksirikolliset ovat (tilastollisesti) suurempi uhka kuin ylipäätään maahanmuuttajat.

Myös raiskausilmiö on osoittanut, miten laajassa mitassa on kotikasvatuksessa laiminlyöty lasten itsesuojelun korostaminen.

VASTUU LAPSISTA ON AINA AIKUISILLA.

Seura-lehden artikkeli https://seura.fi/asiat/tutkitut/halytys-pedofiiliopettajasta-tehty-seurakunta-tutkii-asiaa/

Punnuksen kaivo talvisodan ajalta, avattu

Lehtileike Ilta-Sanomat 5.1.2019 -Tästä Ilta-Sanomien verkkojuttuun ..> https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005956085.html

Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut koko elämäni mittainen.

Jo varhaisina kouluvuosina tutkailin tietosanakirjoja. Tietoja oli niukasti saatavissa. Sodan vuosina kansa taisteli, mutta sodan jälkeen kansakunta vaikeni, etenkin ns. ”vaaran vuosina”.
Valokuvan isästäni löysin 1950-luvun alkuvuosilla kansakoulun (jossa asuimme) johtajaopettajan kirjahyllystä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista ”Vapautemme hinta”.
Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin 2004 Erkki Hautamäen ja pääsin osallistumaan hänen talvisotaa käsittelevään ”Suomi myrskyn silmässä” ensimmäisen osan tutkimuksiin. Kirjasta on jatkosotaa käsittelevän toisen osan käsikirjoitus oikolukuvaiheessa.

Aate Matias Hautamäki, sotilaskuvassa
Talvisodan joukkohautana 78 vuotta toimineesta kaivosta kuvassa 15. joulukuuta 2018 ylösnostetut kolme tuntolevyä, joista yksi on isäni. Sotavainajien etsintä, maastokartoitukset ja kaivon tyhjentäminen toteutui yli rajan projekti-yhteistyöllä. On omalla kohdallani uskomaton tunnepaketti kirjoittaa näitä sanoja historian tosiasioina.

AVAIMET kaivohankkeelle ovat Jari Jaakkolan historiatutkimuksesta IITIN komppanian vaiheista.


Teos on kirjastoista kaukolainattavissa.

Muolaan Punnuksen kansakoulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi on Martti Saarento 1977 julkaistussa kirjassaan ”Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa” olettanut koulun KAIVOA.

Leike kirjasta.

Tuo tieto on nyt tutkittu.

SEURA-lehti 3.1.2019: Legenda kaivoon haudatuista talvisodan kaatuneista sai vahvistuksen
– Suomalaissotilaiden tuntolevyjä löytyi Muolaan pikkukylästä karmeasta paikasta
Karjalan kannaksella Punnuksen taistelussa helmikuussa 1940 katosi paljon suomalaissotilaita. Huhujen mukaan venäläiset hautasivat heitä kylän koulun kaivoon – ja nyt tarinalle saatiin vahvistus.

Tyhjennetty kaivo

Ämpäri pohjalta

Jarkko Väänänen kertoo projektin kenttätyön taustoista ja vaiheista:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.

Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.

Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.

Yritystoimintaa vaikeuttava lainsäädäntö.

Taavi Ahoniemi

28.4.2015
korkeinoikeus Vakaa oikeusjärjestelmä on sivistysvaltion ja sen yritystoiminnan kulmakivi

Monet kansalaiset Suomessa ovat huolestuneita yritystoimintaa vaikeuttavista puutteellisista lainkohdista, joiden käyttö jopa estää yritystoiminnan, tuomioistuinten jutturuuhkista ja koko oikeusjärjestelmän luotettavuudesta puhumattakaan. Luottamus lainvalvontaan horjuu, kun poliisi tekee rikoksia, virkavirheitä ja ”tutkintatöppäyksiä” (HS 19.4.2015; ”Miksi poliisi petti?” s. C1-C5). Myös EU:n komissio on huolestunut jutturuuhkista, sovitteluvaihtoehtojen puutteesta ja oikeusjärjestelmien yleisestä luotettavuudesta (ks. HS 8.4.2013; ”Oikeusjärjestelmä on EU:ssa muutakin kuin bisnestyökalu”).

Yritystoimintaan vaikuttavassa lainsäädännössä sekä oikeudenkäynnin ja tuomioiden toimeenpanoprosesseissa on yrittäjäkansalaisen (ja hänen yrityksensä) toiminnan ja koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti vahingollisia – korjattavia – kohtia. Näiden lainkäyttöön välittömästi vaikuttavien säädösten korjaamisella kohotetaan kansalaisten luottamusta rahoituksesta vastaavan yritystoiminnan, oikeusjärjestelmän ja lainvalvontatyön oikeellisuuteen sekä ennakoitavuuteen.

Korkeatasoiset talouslait ja luotettava, ennakoitavissa oleva lainkäyttö ovat edellytys yrittäjän riskinotolle ja siten Suomen taloudelle välttämättömän lisääntyvän yrittäjyyden kulmakivi.

Laki- ja oikeusjärjestelmän taso ja toimivuus ovat Suomen taloudelliselle menestykselle yhtä tärkeä perustekijä kuin tie-, rautatie-, sähkö- ja viestiverkoston hyvä kunto.

Talouslainsäädännössä itsessään sekä siihen liittyvässä oikeusprosessikäytännössä on useita kohtia, jotka ovat perustuslain ja ihmisoikeusnäkökulmasta yrittäjäkansalaiseen nähden kohtuuttomia, mielivaltaisia ja yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti vahingollisia.

Esimerkki nykyisestä lain käytöstä tuomioistuimessa ja lainvalvonnassa on Korkeimmassa oikeudessa käsitelty riita-asia nro 1271 6.6.2013 Dnro H2011/216. Siinä pankki on erehdyttänyt tuomioistuinta esittämällä sille väärentämiään asiakirjoja lainaksi luovuttamastaan varojen määrästä. Pankkia ei oikeudessa velvoitettu esittämään velaksiantoa, eikä sen dokumentoitua määrää, vaikka sitä
vaadittiin. Rikoksen avulla saadun virheellisen tuomion seuraus on taloudellinen hyöty pankille 4.339.724,05 euroa ja vastapuolelle konkurssi ja takaajalle loppuelämän tuho.

Nämä kaikki asiakirjat sisältävä dokumenttiaineisto on saatavissa korkeimman oikeuden päätöstä edeltävistä asiakirjoista, Konkurssiasiamieheltä, poliisilta, Tietosuojavaltuutetulta, Finanssivalvonnalta, HHO:lta, KHO:lta ja Espoon KO R 05/2486.

Nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden esimerkin kaltaiseen viranomaisten toimintaan.
Seuraavilla kahdella säädösmuutoksella voidaan nopeasti vaikuttaa lainkäyttöön, laajasti lainkäytön vaikutuksiin ja kansantalouteen tavalla, jota perustuslaki edellyttää:
1.) Ulosottokaaren 3. luvun 6 § muutetaan:

Muutos tehdään oheisen professori Matti Rudangon vuonna 2008 laatiman esityksen mukaisesti (Liite 1).
Liitteessä esitetyn perustelun lisäksi: muutoksen jälkeen saamisten vahvistamisvaatimukset näytetään tuomioistuimille velaksiannon ja sen määrän suuruisina. Nykyisen lain mukaan tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta velaksiantoa, eikä sen määrää, josta on seurauksena aineellisesti virheellisiä tuomioita.

Säädösmuutos vaikuttaa paitsi oikeuslaitoksen ja lainvalvojien työmääriin ja siten niiden kustannuksiin, konkurssivelkavaatimuksiin ja velallisten oikeusturvaan
Koska liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus tuomioistuimessa on rikos (katso oikeusministeriön kirjeet OM 217/917/2010, OM 79/917/2012 ja RL 32:6 §), muutettu säädös torjuu rikollista toimintaa.

Tätä lainvastaista toimintaa on ja se tiedetään, jos on uskominen YLE 08.10.2014 uutisoimaan tuomarikyselyyn. Sen perusteella tuomarit tieten tekevät aineellisesti virheellisiä maksuvelvoitepäätöksiä.

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälä edellyttää, että myös ulosottokaaren perusteella perittäessä kaikista rahaveloista on esitettävä velalliselle saamistodiste. Tämä voi toteutua vain tässä esitetyllä säädösmuutoksella.

2.) Ulosottokaaren 6. luvun 4 § muutetaan:
Vuonna 2007 voimaan tullut lakiteksti
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.
Lakiteksti muutettuna (muutosteksti kursiivilla)
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin saatavan pääomalle, pääomien tultua maksetuksi kunkin saatavan korolle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.

PERUSTELU
Ulosottoperinnässä on usein hakijana ammattimainen rahanlainaaja. Sen toimenkuvaan kuuluu lainata pääomaa ja saada se takaisin uutta liiketoimintaa varten. Toimenkuvaan ei kuulu saada lain nojalla lainan ottajista pitkäaikaisia (15 vuotta) koron maksajia, pääoman jäädessä lainaajan taseeseen luottotappioksi.

Valtion tehtäviin ei kuulu ylläpitää lainsäädäntöä, jonka avulla em. yksittäiset ryhmät saavat kerätä lainaa ottaneilta kansalaisilta vain korkoja. Valtio nykyisellä säädöksellään samalla estää lainan pääoman takaisinmaksun, jos maksuvara on rajallinen. Rahoittajaryhmät voivat taseissaan käyttää taloudelliseksi hyödykseen saamansa liikamääräiset maksuvelvoitetuomiot ja ulosoton ajan säilyvän maksamattoman lainapääoman.

Muutoksella on välitön vaikutus vähävaraisten henkilöiden (yritys ja yksityinen) velan maksamisaikaan. Muutos vaikuttaa valtion yksityishenkilöille maksamien tukien määrään, verotuloihin ja verovarojen käyttöön, joten muutos on myös valtion edun mukainen.

Ehdotan, että nämä kaksi säädöstä muutetaan heti uuden hallituskauden alussa, koska niillä on merkittävä vaikutus talouteen, ihmisten motivaatioon hakea työtä ja yleisesti moraaliin.
Suhtautuminen näiden muutosten tekemiseen kuvastaa osaltaan uuden hallituksen arvoja ja kertoo siitä, miten kansalaisten ja mikroyritysten asema ja oikeudet otetaan lainsäädännössä huomioon seuraavan neljän vuoden aikana.

Taavi Ahoniemi
Helsinki

1 Helsingin Sanomat 12.9.2010, Vieraskynä, KKO: presidentti Pauliine Koskelo; Oikeusturva on pantava kestävään kuntoon, YLE 24.3.2013 klo 12.11, KKO:n presidentti: Tuomioistuimet eivät ole täysin riippumattomia, Taloustaito 9/2009, s.19 – 20,toimittaja Riitta Rimmi; Oikeudenkäyntien venyminen UHKA OIKEUSTURVALLE – KKO:n presidentin Pauliine Koskelon haastattelu. ”Sellainen vaara on vakava, jossa ihmisten oikeudet ovat paperilla hyvät, mutta todellisuudessa jotakin muuta”, Lakimies 2 /2002, käräjätuomari Jussi Nilsson; Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen, Rakennuslehti 18.1.2007 s.4, Mikko Kortelainen; Pankit perivät perusteetta. Kummallista salailua.

Tilitykset puuttuvat. Rahoitustarkastuksen päälakimies Lounatvuori ”..pankkien
on tehtävä panttien realisoinneista tilitys ilman eri vaatimustakin.”, Helsingin Sanomat 26.3.2011, B10, Jarmo Aaltonen; Ulosotto passaa pankeille – Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä, Helsingin Sanomat 13.2.2009, A 6, toimittaja Jouni Mölsä; Oikeuskansleri Jaakko Jonkka korjailee hallituksen esityksiä viikoittain – Puutteet lainvalmistelussa huolestuttavat Jaakko Jonkkaa. Eduskunnassa voi olla kaksi esitystä samojen pykälien muuttamisesta, Taloussanomat 27.10.2012, toimittaja Johannes Niemeläinen; Suomelta miljardien eurojen ”piilotuki” pankeille, Helsingin Sanomat 25.8.2014, A 5, Vieraskynä, lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala; Lakien vaikutukset pitäisi tuntea tarkasti jo etukäteen. Suomeenkin tarvitaan itsenäinen asiantuntijayksikkö tarkastamaan lainvalmistelussa tehtyjä vaikutusarviointeja, TV 1 / MOT 10.11.2003, toimittaja Martti Backman; Lamavelallisen paluu – pankki peri jo maksettuja velkoja. Voiko pankkeihin luottaa? (käsikirjoitus saatavissa

Kirje Boris Jeltsinille… 23.1.1992

Kysymys 8.8.2013, mikä arvo on kansalaidiplomatialla?
 
Erkki Hautamäki kirjeeni 23. tammikuuta 1992… presiodentti Boris Jeltsinille.
 
“Kirjeeni tekstissä on kolme (3) kohtaa, jotka hänelle esitin:
 
 

Kohta 1.

Suomen kansa ei laske arvoa shampanjalasien kilistelylle.
Vaikka meidän edustajia Venäjän vierailuillaan viedään laskemaan seppeleitä Tuntemattoman sotilaan muistomerkille – ei yksikään Venäjän johtajia ole tehnyt vastaavaa täällä. Poliitikkojen haudoilla ovat kaiketi käyneet…
 
Jos presidentti haluaa tehdä näkyvää, todellista työtä Suomen ja Venäjän kansojen lähentämiseksi ystävyyden hengessä, laskekaa seppele meidän sankaripoikien haudoille Helsingin Hietaniemessä. Saatte ikuiset sympatiat Suomen kansalta. Tehkää se, älkää epäröikö.
 
Kirjeen sivu 1.

 
laskemalla valtiovierailukäynnillään elokuussa 1992 seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille.
 

 
 

Kohta 2.

 

Neuvostoliitto oli aikanaan urheilun suurvalta. Teimme paljon yhteistyötä venäläisten huippu-urheilijoiden kanssa. Toimiessani Vuokatin urheiluopiston johtajana tulin tuntemaan nämä hienot ja sympaattiset urhailijanne ja heidän valmentajansa. Me olimme toxdellisia ystäviä, autoimme toisiamme, iloitsimme toisen voitosta vilpittömästi – mutta urheilun areenalla kilpailimme tiukasti ja periksiantamatta. Nyt kun Neuvostoliitto on romahtanut ja Venäjä hake tietään demokratiaan ja uuteen elämään – olen surukseni huomannut, että erikoisesti eri lajien valmentajanne ovat uuden paremman Venäjän syntyessä kokonaan unohdettu – sama koskee myös aktiiviurheilijoitanne, ystäviämme. He ovat nyt vailla työtä, taloudellisessa puutteessa.
 
Ottakaa tämä asia sydämellenne, kutsukaa heidät konferenssiin Kremliin ja antakaa taas työtä ja arvoa heidän tiedoilleem ja taidoilleen. Huomaatte pian , että se koituu kaikki uuden Venäjän merkitykseksi ja kunniaksi.
 
Kohtaan 2. Urheilijoiden ja koko valmentajakaartin konferenssista Moskovassa; presidentti Jeltsin lupasi laittaa asiat kuntoon. Viitteenä STT/AFP/Moskova -uutinen pvm 27 rlokuuta 1992.
 

 
Esimerkiksi, hommasin Kajaanista ystävälleni V. Vederinille käytetyn Ladan, jonka hän vei rajan yli. Kostamuksessa ei ollut MM- ja olympiavoittajille paljoakaan rahaa
 
 

Kohta 3.

RAJAKYSYMYS
 
Te veitte meiltä Karjalan. Suomen kansa ei ollut lainkaan syyllinen siihen mitä tapahtui 1030 – 1944. Uskallan väittää, ettei Teillä ole ollut rehellisempiä ja uskollisempia ystäviä – eikä tule koskaan olemaan – kuin suomalaiset. Meitä ei yksilöinä eikä kansana saada pakolla mihinkääm – me olemme vapaan jansan kansalaisia ja haluamme vain rauhassa rakentaa tätä pientä isänmaatamme, mutta olemme myös aina valmiit sen itsemääräämisoikeutta ja vapautta puolustamaan viimeiseen veripisaraan.
 
Palauttakaa Karjala takaisin, se olisi korkein kunnia ja kruunu työllenne. – niin, että raja Karjalan kannaksella oli Vuoksen virralla, jolloin Leningradille (nyk. Pietarille) jäisi kasvutilaa paljon. Viipurista voisitte tehdä kansainvälisen vapaakaupungin, jossa yliopistosa ja korkeakouluissa annettaisiin huippuopetusta kansalaisillemme ja myös kansainvälisuille opiskelijoille. Viipurista tulisi eräänlainernb tieto- ja koulutuskeskus.
 
TÄMÄ RAJAKYSYMYS ja Viipuri-esitykseni ei ilmeisesti tullut esille. Se olikin iso juttu ja pitänyt käsotellä korkeissa johtoportaissa. No, aikaa oli käsitellä, mutta presidentti Koivisto ei sitä asiaa osannut kysyä. Harmi!

SUOMEN PRESIDENTIN TOIMINNAN ARVOSTELUA


 
Kirjeen sivu 5.