Kaikki kirjoittajan Kalevi Kannus artikkelit

Maatalousyrittäjyyttä ”poliisivaltiossa”?

Video on kuvattu Timo Soinin vaaleja edeltävältä maakuntakierrokselta Keski-Suomessa 9.4.2011. Lyhyiden puheiden jälkeen Soini tutustuu Airolan tilaan. Emäntä Marita ja isäntä Olli Salenius kertovat omakohtaisia kokemuksiaan simputtamiseen verrattavasta viranomaismielivallasta, jonka kohteeksi maatalousyrittäjät tänä päivänä joutuvat. EVIRAN valvontaviranomainen oli tullut poliisien kanssa tarkistamaan heidän tilaansa, mikä oli järkyttänyt syvästi heitä.

EVIRAN valvontaviranomainen oli tullut poliisien kanssa tarkistamaan heidän tilaansa.
Tapaus oli järkyttänyt syvästi heitä ja pakottaa kysymään, missä on tavallisen ihmisen oikeusturva viranomaismielivallan edessä?

Kyseessä ei ole yksityistapaus, vaan tällaisista yksityisyyttä ja ihmisarvoa loukkaavista ratsioista on tehty eduskuntakyselykin. Onko viranomaisten suorastaan tarkoitus lopettaa kokonaan maaseutuelinkeinot Suomesta?

Kuinka rikollisiksi syyllistetetyt maatalousyrittäjät kykenevät tekemään töitä jatkuvan uhan ja pelon alla? Toimivatko virheellistä viranomaismenettelyä koskevat kantelut ja onko suomalaisella todellisuudessa mitään oikeusturvaa viranomaismielivallan edessä? Keski-Suomen Perussuomalaisten puheenjohtaja Marke Tuominen osallistuu myös aihetta koskevaan loppukeskusteluun

Pankkien kriisin selvitykset Helsingin Sanomat luokitteli muoti-ilmiöksi?

Kirjan esittely ja tilaus

« Nimimerk. Sapelinkalistajan mielipidekirjoitus Seppo Konttisen Kansallisomaisuuden ryöstö -kirjasta » ja Toimittaja Jyri Raivion kirjoituksesta (HS 22.2.2008), joka on otsikoitu mielenkiintoisesti:

”Pankkikriisin jälkipuinti tuli uudelleen muotiin”.

Olisi kiinnostavaa tietää milloin nämä totuudet, jotka nyt ilmenevät Seppo Konttisen kirjasta ovat aikaisemmin puitu julkisuudessa?

On kyllä selitelty aivan ylettömästi erilaisia epätotuuksia mukamas pankkikriisin syinä, mutta vasta nyt on yli viisitoista vuotta tehdyt todelliset päättäjien tekemät virhe ratkaisut ovat osittain tulleet tietoon.
 
Jyri Raivio ottaa kirjasta  käsittelyyn petettyjen veronmaksajien kannalta lähinnä sivuseikan, aiotun Kansallis-Säästö-Pankin kohtalon. Hän sentään mainitsee, että suurin osa pankkien tukemisesta ja veronmaksajien rahojen käyttämisestä vain pankkien osakkaiden tukemiseen on vieläkin salaista tietoa.

Säästöpankit tuhottiin kun ne ensin vaadittiin liittymään kansalliseen SSP:n , vain 12 pankkia niistä oli menettänyt vakavaraisuutensa ja 39 pärjäsi edelleen. Kaikki nämä kuitenkin pilkottiin ja ojennettiin liikepankeille, jotka itse asiassa olivat paljon huonommassa kunnossa. Niille oli jo aiemmin annettu valtiolta tukea, koska suomen markka devalvoitiin vuonna 1991 ja pankit olivat ottaneet ulkomailta runsaasti valuuttaa ja joutuivat näin lähes suoritus tilaan. Asiakkailta tietenkin karhuttiin jopa 18 prosentin korkoja eli velkojen maksut nousivat yhtäkkiä hyvin paljon. Kaikki asiakkaat eivät suinkaan olleet ottaneet alun perin valuuttaluottoa, mutta pankkien virheet kaadettiin tietenkin velallisten niskaan.
 
Liikepankit saivat tilaisuuden antaa valtion siis Arsenalin hoiviin ne velat, joita velalliset eivät kyenneet hoitamaan. Valtio tietenkin antoi pankille selvää valuuttaa ( lue veronmaksajien rahaa!) näitä velkakirjoja vastaan.

Kaikesta tästä tuesta huolimatta pankit olivat edelleen veitsenterällä, KOP yhdistettiin SYP:iin, jonka kohdalla oli jo tehty salaisia manöövereitä eli oli perustettu Unitas roskapankki ja lopulta se Nordea, jonka me tänä päivänä tunnemme näiden pankkien jälkeläisenä(?) on suurimmaksi osaksi ruotsalaisten omistuksessa. Eli lyhyesti suomalaisten veronmaksajien miljardit kaadettiin naapurimaiden pankkitoiminnan hyväksi.
 
Haluttaa vain kysyä, että mitä jos olisi pankkien sijasta huolehdittu piensäästäjien markoista ja suomalaisista yrittäjistä veronmaksajien rahoilla? Silloiset päättäjät, joiden linjaa nykyään päättämässä olevat jatkavat, kuitenkin tekivät sarjan salaisia päätöksiä, jotka veivät 60000 tuhatta yrittäjää mukaan lukien heidän perheenjäsenensä ja takaajansa polvilleen. Hyvin monet päätyivät hautausmaalle, toiset elävät edelleen velkavankeudessa ja monille ei ole kertynyt minkäänlaista eläkettä. Päätöksen tekijät kuitenkin porskuttavat kuka uudessa hyväpalkkaisessa työssä, kuka kultaisen kädenpuristuksen jälkeisellä eläkkeellä.

Myöhemmin sitten Arsenal myi velallisten velkakirjat viidellä prosentilla niiden todellisesta arvosta ulkomaiselle perintäyhtiö Aktiv-Hansalle, joka sitten jatkoi perintää velallisilta ja heidän takaajiltaan. Varsinkin takaajien, jotka eivät itse ole koskaan saaneet pankista penniäkään ja viisikintoista vuotta jatkunut velanmaksu ja edelleen jatkuva maksaminen tuntuu todella kohtuuttomalta. 
 
Vielä täysin käsittelemättä ovat ne valtion ja kuntien palkansaajat, joille ei koko 90-luvun aikana nousseet palkat ollenkaan ja joiden prosentuaalista eläkekertymää herrat Aho ja Viinanen pienensivät 0.7 prosenttia jokaiselta vuodelta 1994 jälkeen, jonkinlaisen kansallisen edun nimissä. Heille itselleen asti eivät sanktiot kuitenkaan yltäneet.

Puhumattakaan niistä erilaisten pankkien hallitusten maallikkojäsenistä, jotka myöhemmin tuomittiin maksamaan mitä ihmeellisempiä korvauksia niistä virhe päätöksistä, joita he olivat tehneet myöntäessään lainoja. Vastuullisista keskuspankkien johtajista, jotka olivat ottaneet ulkomaan miljardit pankkeihin jaettavaksi ei kai oikeastaan yksikään joutunut oikeuteen.

Niistäkään pankinjohtajista, joita toki muutamia pankeista löytyi, jotka eivät suostuneet jakamaan vastikkeettomia luottoja ja jotka tästä syystä saivat potkut, ei juuri kukaan tänä päivänä puhu. Muutama jopa murheissaan päätti päivänsä oman käden kautta.
     
Meillä on nyt julkisesti alettu puhua kansalais-sodan aikaisista väärinkäytöksistä 90 vuotta tapahtumien jälkeen. Täytyykö tuon laman aikaisen pankkikriisin salaisten päätöstenkin julkinen puinti siirtää näiden huijattujen lastenlastenlasten käsiteltäväksi?
 
Voisi sanoa, että suurin osa kansalaisista on ollut mukana näissä talkoissa, nekin nuoret, jotka noina vuosina olivat lapsia ja juuri koulusta päässeitä nuoria maksavat velkaa tekemällä pätkätöitä, sekä huononnettuina sosiaalietuina.

Eikö olisi parempi penkoa tuo mätäkasa nyt kun vielä todellisten syyllisten suuri joukko on vielä keskuudessamme ja saada heiltä joitakin korvauksia?     

Politiikan arki ”jytkynä” uuden eduskunnan syliin?

Katainen: Portugalin tukea ei kukaan pääse karkuun
Portugalin tukea ei kukaan pääse karkuun
Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan Portugalin tukipaketti on hallitusta muodostettaessa asia, josta ”kukaan ei karkuun pääse”.

* Lue ILTALEHDEN ”jytky”uutinen

* Vaikeuksissa olevien euromaiden tuki jakaa eduskunnan kahtia

* * *
Uudet kansanedustajat joutuvat ”hyppäämään kehiin” sokkona huppu silmillään. Vain harvat, jos nekään ovat tienneet mikä urakka on nyt ”jytkynä” pudonnut syliiin.

Matti Vanhasen jälkipeli…

VANHANEN SYYTTI ITSEÄÄN tv-ohjelmassa

ILTALEHDEN uutinen 19.4.2011: Ylen A-Studion haastattelema Matti Vanhanen otti keskustan vaalitappion omille niskoilleen.

Kuihtuuko KEPU pienpuolueeksi?
Keskutapuolueen politiikan moraalin laskuun on syyllisten joukko suurempi kuin yksistään Vanhanen. Keskustaväen ja ylipäätään kansalaisten huijaaminen alkoi kun SDP:n ja Kepun ”sotamiesneuvostot” juonittelivat syrjäyttämällä Anneli Jäätteenmäen ensin pääministerin virasta, jonka tilalle nostettiin Matti Vanhanen, kuin jostakin suon silmästä ja sittemmin valittiin keskustan puheenjohtajaksi.

Matti Vanhasen johdossa keskustalaiset ovat menettäneet joka vaalissa kannatustaan. Mari Kiviniemen urheat yritykset eivät korjanneet ”sotamiesneuvostojen” tuhoja, jotka kilpistyivät vaalirahakorruptioon; johon vyyhtiin oli sotkeutunut uskomattoman suuri joukko parlamentaarikkoja – mm. yksitoista ministeriä.

Suomen sisäisessä ja europolitiikassa toisiasioiden salaamisen, peittelyn ja valehtelun sietämisen raja tuli vastaan huhtikuun 2011 eduskuntavaalissa.

Spekulointia vaalituloksesta

Kasvaako virkamiesvalta uudessa eduskunnassa?


Kirjan esittely ja tilaus

Dosentti, tohtori Silvo Kaasalainen määrittelee kirjassaan Virkanimitysruletti: ”Poliittiset virkanimitykset ovat suomalaisen yhteiskunnan mätäpäise. Ne vääristävät demokratiaa ja luovat sairasta hallintoa. Meillä hyväksytään ajatus, että virkamies voidaan ostaa 10 000 euron kuukausipalkalla ja hyvällä eläkkeellä – ja kaiken lisäksi veronmaksajien rahoilla. Julkiseen tehtävään ei haeta pätevintä vaan miltei aina sopivin, oikean jäsenkirjan kantaja.”

Turkulainen, vasemmistoliiton uudelleen valittu kansanedustaja Annika Lapintie enteilee erityisesti Perussuomalaisten vaalivoiton edellyttävän poliittisten virkanimitysten jatkumista: ”Heidän on pidettävä kiinni mandaatistaan. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että virkamiesvalta lisääntyy”, puntaroi Lapintie Turun Sanomissa.

Kuuntele tohtori Silvo Kaasalaisen haastattelu YLE:n Areenasasa

Restituutio-oikeus on YK:n resoluutio

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2000&author=10

Kyselystä kansanedustajaehdokkaille:
RESTITUUTIO TOTEUTETTAVA JA VÄKIVALTASOPIMUS KORJATTAVA
http://karjalankuvalehti.com/fi/tulokset.php

Pariisin rauhansopimus oli väkivaltasopimus
Väkivaltasopimuksiin liittyvien kysymysten muotoilu ei ollut erityisen onnistunut. Väkivaltasopimusten purkamiseen liittyvä työ sai kuitenkin selvän tuen 3.6 pisteellä.

Selkein väkivallan ja väkivaltasopimuksen hyväksyminen on Pariisin rauhansopimus. Siinä syytön Suomi tunnustaa syyllisyyden Neuvostoliiton aloittamaan sotaan, sitoutuu sotakorvauksiin ja maa-alueen menetyksiin. Suomella oli kaksi vaihtoehtoa: allekirjoittaa tai joutua uuden väkivallan kohteeksi.

Maitten välit ovat nyt rauhalliset, minkä vuoksi sopimukseen liittyvien erittäin suurten vääryyksien korjaamiseen liittyvä selvitystyö voidaan hyvin aloittaa.

Miksi mainosraha määrää uutisten valinnan?

Mielenosoitus Helsingissä lauantaina 16.4 kello 12.00 Sanomatalon edessä (bussiaseman puolella).

Teemana on miksi Helsingin Sanomat ja muu media vaikenee demokratian loukkausten edessä ja miksi mainosraha määrää uutisten valinnan. Toivotaan runsasta osanottoa ja puheita mahdollisemman monelta. Otetaan yhdessä härkää sarvista ja kesytetään se.

The Economistin artikkelin synkät uhkakuvat:

Suomessa kansanedustajaehdokkaat eivät tiedä tai eivät halua kertoa tosiasioita, koska totuus on kielletty sana vaaliretoriikassa.

Olli Rehn, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja koko hallituksen ministerikaarti tulevat kalliiksi veronmaksajille.

Tulossa on syöksykierre

1. Brysselissä tehdyt vakaustoimenpiteet ovat auttaneet vain vähän Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, alueen eniten ongelmissa olevia talouksia. Niiden tilanne menee koko ajan huonommaksi ja Euroopan johtajat saavat syyttää itseään. Euroalueen johtajat sopivat vaikeuksissa olevien maiden pelastamispaketista, mutta pakettiin ei saatu tarpeeksi rahaa ongelmien korjaamiseksi.

2. Sekä Kreikan että Irlannin, euroalueen ”pelastettujen” talouksien, talouskasvu on negatiivista. Kansantuote pienenee jopa ennakoitua enemmän.

3. Sijoittajat eivät selvästi usko, että pelastustoimet auttaisivat.

4. Kreikka ja Irlanti ovat tehneet suuria budjettileikkauksia, mutta molemmissa maissa ja myös Portugalissa näkymät ovat synkät.

4.Takaisinmaksu vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun valtionvelkojen korot pysyvät korkealla. Valtioiden velkojen odotetaan olevan enimmillään valtavia: Kreikalla 160 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta, Irlannilla 125 prosenttia ja Portugalillakin 100 prosenttia.

5. The Economist puhuu tilanteesta ”syöksykierteenä”.

6. The Economistin mukaan Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkataakkaa on leikattava ennemmin tai myöhemmin.

7. Juttu päättyy toteamukseen, että osa ekonomeista on myöntänyt kulissien takana, että maiden velkasaneeraus on lopulta väistämätöntä. The Economistin mukaan se olisi aika myöntää julkisesti.

Lue koko artikkeli The Economistin sivuilta
They’re bust. Admit it.Greece, Ireland and Portugal should restructure their debts now

Taistelu Turusta korruption keinoin

Sunnuntaina 9. huhtikuuta 2011 Turun kulttuuripääkaupunki-tapahtumassa sain varmistuksen ja todistukset laajamittaisesta korruptiosta kunnallispolitiikassa.

Klikkaa tästä Taistelu Turusta -videoon netissä…
http://www.turku2011.fi/uutiset/taistelu-turusta-traileri-verkossa_fi

Jouko Aaltosen dokumenttielokuvassa mennyttä ja nykyistä Turkua yhdistää jatkuva kamppailu siitä, kenen kaupunki on ja miten ja millä ehdoilla se muuttuu. Millainen oli se Turku, joka katosi, kun kaupunkikuva modernisoitiin ja vanha tuhottiin? Miten se pääsi tapahtumaan? Kuka siitä hyötyi?

Minkälainen sairaus oli Turun tauti?
Entä miten nuoret tänä päivänä yrittävät ottaa kaupunkitilaa haltuunsa? Miksi he valtaavat taloja? Kenelle rakennettu ympäristö kuuluu ja kuka siitä päättää?

Elokuvassa Turun kunnallispolitiikkaan osallistuneet poliitikot mm. Pertti Paasio, Ensio Laine, Annika Lapintie, Heli Astala ja Ilkka Kanerva, sekä joukko kunnallis- ja lääninvirkailijoita, sekä arkkitehtehtejä myöntävät ja todistavat korruption, jota rakennusliikkeet julkeasti suuntasivat paikallisille puolueosastoille ja ehdokkaille monin eri tavoin. Edellytyksinä tietenkin vanhan kaupunkimiljöön purkaminen ja raivaaminen uudisrakentamisen tarpeisiin.

Surkuhupaisaa on olut kun näihin asti politiikan korruption olemassaolo ja merkitys on kiistetty. Taistelu Turusta dokumentissa kunnallisen politiikan toimijat ja päättäjät tunnustavat sen omin sanoin ja kulttuurihistorian tuho on surullisen perusteellista ja peruttamatonta.

Korruptio kunnallispolitiikassakin jatkuu entiseen malliin. Politiikkahan on mahdollisuuksien taitamista.

”Yrittäjäystävällinen Suomi”, onko slogan totta käytännössä?

VALTIOVALTA tarjonnut ja takaa vain kylmää penkkiä…

 
Suomen Pienyrittäjät ry:n ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” -tilaisuudesta Helsingissä 30.3.2011 yhden tunnin 24 min. video:
 

 
TILAISUUDEN LOPPUTULEMA: PIENYRITTÄJÄT OVAT SUOMESSA LAINSUOJATTOMIA. SUOMEEN TARVITAAN PIENYRITTÄJÄLAKI.
 
Mandatum Life isännöi tilaisuutta. Tapahtuman alkuosa sisälsi erilaisia luentoja. Illan kohokohta oli paneelikeskustelu, johon osallistui kahdeksan politiikan ja elinkeinoelämän vaikuttajaa, kansanedustajia ja –edustajaehdokkaita
 
Yrittäjien keskuudessa paljon kiitosta sai päättäjäpaneelia edeltänyt Liisa Mariaporin luento ”Yrittäjän oikeusturvaongelmat”, joissa hän osoitti , että yrittäjillä ei ole todellista oikeusturvaa hänen joutuessaan täysin mielivaltaisen arvioverotuksen piiriin. Kuka tahansa voi joutua perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisen omaisuudenryöstön kohteeksi. Yrittäjän valitustietkin on katkaistu; yli 40 vuoteen ei korkein hallinto-oikeus ole ottanut edes käsiteltäväkseen alemman hallinto-oikeuden päätöksiä koskevia valituksia! Yleisölle kävi selväksi, että Suomi ei ole oikeusvaltio, vaan virkamiesdiktatuuria harjoittava ihmisoikeusrikosvaltio. Mariaporin kantaa ei kannata ihmetellä; olihan hänellä ensin verottajan ja sitten Suomen valtion kanssa 13 vuotta kestänyt oikeustaistelu, joka päättyi Mariaporin voittoon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa viime vuonna.
 
Sitten alkoi päättäjäpaneeli, jonka Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen alusti. Jyrkiäisen mukaan päättäjät kyllä kehottavat voimakkaasti ”ala yrittäjäksi” , mutta yrittäjyys on tehty niin vaikeaksi, että sen esteiden takia, joista merkittävimpiä on työsuhteisiin liittyvät riskit, eivät yritykset uskalla ja halua kasvaa. Neljäsosa pienyrittäjistä elää alle köyhyysrajan ilman tavallisille ihmisille kuuluvia sosiaalietuuksia. Suomeen tarvittaisiin pikaisesti pienyrittäjälaki, jossa nykyisen lain epäkohdat olisi korjattu.
 
Päättäjäpaneeliin osallistuivat :
* kansanedustaja Eero Lehti (kokoomus)
* kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson (sdp varapj.)
* vuoden pakolaisnaisen ja kansanedustajaehdokas Nasima Razmyar (sdp)
* kansanedustajaehdokas, yrittäjä ja verokonsultti Liisa Mariapori (perussuomalaiset)
* yrittäjä, KTM ja kansanedustajaehdokas Timo Rope (perussuomalaiset))
* elinkeinoasioiden päällikkö Janne Metsämäki (SAK)
* hallituksen puheenjohtaja Kaarina Jokinen (Yrittäjänaisten Keskusliitto ry)
* kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihreät varapj.)
 
Osallistujien esiteltyä ensin itsensä seurasi keskustelua, jonka aloitti Kristillisdemokraattien vaaliehdokas Mia Snellman. Hän kysyi yleisöltä kkuinka moni tietää, mikä on Small Business Act? Ainoastaan kolmen kädet nousivat ylös. Tästä seurasi keskustelua siitä, mistä johtuu, että em. komission pienyrittäjyyttä tukevaa päätöstä ei lainkaan tunneta saatikka, että se pantaisiin täytäntöön Suomessa.
 
SAK:n Metsämäkeä lukuun ottamatta päättäjäpaneeliin osallistujilla oli jokseenkin selvä yksimielisyys siitä, että yrittäjyyteen ja työsuhteisiin liittyvät asiat ovat huonolla tolalla pienyrittäjien oikeusturvaan nähden. Laki ja työehtosopimukset on tehty isompien palkansaaja- ja työantajajärjestöjen ehdoilla. Keskustelu polveili yleisön esittäessä kommentteja ja kysymyksiä. Kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehden mukaan SAK elää 700 suuryrityksen harhassa eikä kykene sopeuttamaan toimintaansa pienyrityksiä ja työllisyyttä paremmin tukeviksi. SAK:n Metsämäellä oli eri mieltä, vaikka kylläkin myönsi SAK:nkin intresseihin kuuluvan yritystoiminnan edellytysten huomioonottaminen.
 
Illan viimeinen yleisöpuheenvuori oli rikinkatkuinen. Sen piti ammattiliittojen toiminnasta tuohtunut pienyrittäjä. Hänellä oli mukanaan monisteita, jotka hän jakoi päättäjäpaneeliin osallistujille. Ne sisälsivät todistusaineistoa siitä, että ammattiliitot harjoittavat lainvastaista kiristämistä ja pakottamista. AY-liike harjoittaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen verrattavaa toimintaa pienyrittäjiä vastaan. Salaisten pakkosovintojen teko on ”maan tapa”, kun pienyrittäjät eivät uskalla ottaa riskiä hävitä oikeudessa. Puhuja esitti kaksi esimerkkitapausta. Ensimmäinen koski palvelualojen palkansaajaliittoa PAMia, joka ehdotti salaista sopimusta, jolla yrittäjä säästäisi n. 7000 euroa. Sopimusehdotus sisälsi kehotuksen veronkiertoon sekä työttömyysvakuutusrahaston ja työttömyyskassan huijaamiseen. Syy, miksi yrittäjä ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta, jolla hän olisi säästänyt 7000 euroa oli se, että hän olisi samalla myöntänyt syyllistyneensä työntekijöittensä syrjimiseen ( yhdenvertaisuuslaki), minkä ehdottaminen ja vaatiminen rikkoo ihmisoikeussopimusten ankarasti kieltämää itsekriminointisuojaa. Yrittäjä maksoi mieluummin 7000€ enemmän pakkosovinnosta( verot, sotut) kuin suostui allekirjoittamaan lainvastaisen sopimuksen.
 
Puheenvuoron toinen asia koski työsuhderiitaa. Työntekijä tuli yritykseen ensin n. 7 kuukauden työllisyyskurssin kautta. Sen jälkeen henkilö oli n. 3 kuukauden ajan töissä irtisanoen lopuksi itsensä. Yrittäjä otti henkilön jonkin ajan kuluttua tuntitöihin, jotka nekin loppuivat. Nyt on yrittäjä saanut haasteen PROlta ( ent. Toimihenkilöunioni), jolla häneltä vaaditaan käräjillä vero- ja sotukustannuksineen yhteensä n. 50 000 euroon nousevaa summaa. Yrittäjä oli katkera siitä, että työllisyyskurssista voi seurata tällainen loppulasku.
 
Äärimmilleen työsuhdeasioiden ja ammattiliittojen kiusaaman naisyrittäjän puheenvuorossa oli poikkeuksellisen voimakas tunnelataus.
 
Lopuksi päättäjäpaneeliin osallistujat käyttivät kukin ( Maria Guzenina-Richardsonia lukuun ottamatta, koska oli joutunut lähtemään jo aikaisemmin pois) n. pariminuuttisen loppupuheenvuoron. Kun SAK:n Metsämäki mainitsi puheenvuorossaan harmaan talouden torjumisen olevan tärkein tavoite elinkeinoelämässä vastattiin yleisönpuolelta vaatimalla myös ammattiliittojen harjoittaman mustan talouden torjumista: ”Mitä me tehdään ammattiliittojen rikolliselle toiminnalle?”
 
Päättäjäpaneelin viimeisen puheenvuoron käytti Liisa Mariapori, joka totesi ammattiliittojen tappaneen yleissitovien työehtosopimusten tähden n. 500 000 pienyritystä. Mariaporin mukaan työehtosopimusten noudattamisen vaatiminen työantajajärjestöihin kuulumattomilta pienyrittäjiltä on lain- ja ihmisoikeussopimusten vastaista; hehän eivät ole edes olleet edustettuina neuvottelupöydissä, joissa heidän asioistaan on päätetty. Mariaporin näkemykseen yhtyi myös Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen, joka illan loppupuheenvuorossaan lupasi, että jonain päivänä, joko hänen elinaikanaan tai sen jälkeen, Suomeen saadaan pienyrittäjälaki. Tähän vastasi yleisö aplodeilla.
 
Tilaisuudessa mukana olleille kävi selväksi , että Suomessa pienyrittäjä on todellisuudessa lainsuojaton. Teemaillan kysymys ”Yrittäjäystävällinen Suomi?” saa vastaukseksi: Suomi ei ole yrittäjäystävällinen, vaan suorastaan yrittäjävihamielinen maa.
 
Ota kantaa…

NATO toimi Libyassa yhteistyössä al-Qaedan ja Iranin kanssa!

31.03.2011  Debka File / Jerusalem Post

NATO on toiminnallaan Libyassa edesauttanut Hezballahia ja Hamasia saamaan käsiinsä Qaddafin kemialliset aseet

NATO toimi Libyassa nyt yhteistyössä al-Qaedan ja Iranin kanssa!

Lännen median painostamana NATO toimi samanlaisena hölmöläisenä kuin aikoinaan Bosniassa ja Kosovossa.

Vatikaanin edustaja Tripolissa ilmoittaa, että NATO:n pommitukset ovat surmanneet suurin joukoin siviilejä!

Amerikkalainen amiraali James Stavridis

Libyan ”kapinallisten” johtajat ovat myyneet Hezballahille ja Hamasille tuhansittain kemiallisia kranaatteja niistä sinappikaasu- ja hermokaasuvarastoista, jotka joutuivat ”kapinallisten” (= rosvojoukkojen) käsiin, kun he pääsivät yllättämään Muammar Qaddafin varuskunnat Benghazissa ja sen ympärillä kertovat sotilas- ja tiedustelulähteemme.

Tieto kaappauksesta sai aikaan sekasorron Teheranissa ja niiden terroristiryhmien keskuudessa, joita se sponsoroi, kun heille selvisi, että he pääsevät käsiksi ensimmäisiin massatuhoaseisiinsa.

Lähteidemme mukaan ”kapinalliset” myivät ainakin 2000 tykistöammusta, jotka sisältävät sinappikaasua ja 1200 hermokaasukranaattia käteissuorituksella, joka nousee useihin miljooniin dollareihin.

USA:n ja Israelin tiedustelupalvelut ovat jäljittäneet Itä-Libyasta peräisin olevat massatuhoaselastit  niin kaukana kuin Sudanissa ja niitä varmistavat Iranin agentit ja Hezballahin ja Hamasin vartijat. Niiden ei uskota saavuttaneen määränpäätänsä Libanonissa ja Gazan kaistalla; ilmeisesti ne odottavat sopivaa tilaisuutta päästä livahtamaan kuolettavine lasteineen ilman, että USA tai Israel hyökkää niitä vastaan ja tuhoaa ne.

On myöskin epäselvää, ovatko kranaatit ja kaasut asennettuna valmiiksi käyttöä varten vai ovatko ne matkalla erillisissä säiliöissä. Lähteemme kertovat, että jotkin myrkkykaasut saattavat olla tarkoitettu, ei ainoastaan tykistökäyttöä varten, vaan myös miehittämättömiä lentokoneita varten, joita Hezballah on äskettäin hankkinut Iranista.

Teheran asettui tukemaan Qaddafia vastustavia ”kapinallisia” johtuen ainutlaatuisesta mahdollisuudesta päästä käsiksi Libyan hallitsijan myrkkykaasuvarastoihin sen jälkeen, kun ne joutuivat opposition käsiin ja aseistaa Hezballah ja Hamas massatuhoaseilla, ilman että Iran olisi sekaantunut toimitukseen.

Pian ”kapinan” alkamisen jälkeen helmikuun kolmannella viikolla salainen iranilainen delegaatio saapui Benghaziin. Sen jäsenet tapasivat ”kapinallisten” johtajia, joista jotkut olivat karkulaisia Libyan armeijasta, ja löivät lukkoon kaupat koko myrkkykaasuvaraston ostamisesta ja hinnasta. ”Kapinalliset” antoivat kaupan päälle suuren määrän erityyppisiä ilmatorjuntaohjuksia.

Hezballahin ja Hamasin ostolähetystöt saapuivat maaliskuun ensimmäisellä viikolla viimeistelemään kaupan ja järjestelemään, miten tavarat toimitetaan.

Ensimmäinen arvovaltainen amerikkalainen lähde, joka viittasi Hezballahin läsnäoloon Benghazissa oli USA:n NATO:n joukkojen komentaja amiraali James Stavridis. Kun, hän puhui USA:n Senaatin komitealle tiistaina 29. marraskuuta 2011, hän puhui ”merkeistä, jotka todistavat al-Qaedan ja Hezballahin johtamien islamilaisten kapinallisten läsnäolosta” Libyan sodassa ”kapinallisten” puolella. Hän ei paljastanut, mitä he tekevät siellä.

* * *
* Uutta ja wanhaa verkkokaupassa <- haku
* E-kirjat heti luettavaksi <- haku

”Karjalan palauttaja” hakenut turvapaikkaa Suomesta

– Ekstremismistä tuomittu turvapaikanhakija

– Lentolehtinen oli hätähuuto

– Stalin-Kuusinen –sopimus yksi tuomioperusta

– Turvapaikkahakemuksen perusteet eivät tiedossa

– Suomen slogan: ”Ei vaatimuksia Venäjältä”

– Restituutio ja palautus vielä toteuttamatta

– Ekstremismin ei tarvitse olla rikollista toimintaa

– Miten käy turvapaikkahakemuksen?

Ekstremismistä tuomittu turvapaikanhakija

Stolica Onegon sivulla kerrotaan, että venäläinen 48-vuotias ”Karjalan palauttaja” on hakenut poliittista turvapaikkaa Suomesta. Pro Karelia kertoi 30.06.2010 petroskoilaismiehestä, jota syytettiin ekstremismistä.

Mies oli esittänyt kansanäänestyksen järjestämistä Karjalan tasavallan sekä eräiden Murmanskin ja Leningradin alueitten liittämisestä Suomeen. Syyttäjän mukaan tämä ”Karjalan palauttaja” sanoi Neuvostoliiton liittäneet suomalaiset alueet itseensä perusteettomasti.

Lentolehtinen oli hätähuuto

Todellisuudessa kyseessä oli hätähuuto Karjalan tasavallan erittäin ahdistuneen tilanteen vuoksi. Mies halusi järjestää alueella kansanäänestyksen Suomeen liittymisestä.

Lehtisessä mm. todettiin: ”Se ei ole vuosien 1939-45 sodan tuloksien uudelleenkäsittelyä. … Kyse on siitä, voimmeko jäädä eloon vai tuhotaanko meidät asteittain.” Lehtisen koko teksti on liitteenä.

Stalin-Kuusinen –sopimus yksi tuomioperusta

Mies tuomittiin 100 000 ruplan sakkoihin Venäjän rikoslain 280 artiklan pohjalta. Hänet siten tuomittiin ekstremismistä, vaikka hän ei uhannut minkäänlaisella väkivallalla, eikä asiantuntijat nähneet lentolehtisessä mitään rikollisuuteen viittaavaa.

Tuomion perusteluina oli tuotu esille Neuvostoliiton kansainvälisiä sopimuksia 1939 ja 1947. 1939-sopimuksella tarkoitettaneen Otto Wille Kuusisen Terijoen hallituksen kanssa tehtyä sopimusta, jolla ei ollut minkäänlaista legitimiteettiä. Kuusinen oli Stalinin asettama nukkehallitsija, joka oli edustavinaan Suomen kansaa.

Vuoden 1947 sopimuksella tarkoitetaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä somittua Pariisin rauhansopimusta. Sopimus oli tyypillinen väkivaltasopimus, jossa Suomen oli allekirjoitettava Neuvostoliiton laatima rauhansopimus tai varauduttava uuteen väkivaltahyökkäykseen.

Turvapaikkahakemuksen perusteet eivät tiedossa

Suomi on kiinnostavassa asemassa, sillä miehen vaatimukset kohdistuivat oman toivottoman tilanteen vuoksi siihen, että Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamat alueet palautettaisiin ja ihmisille syntyisi mahdollisuus selvitä.

Tässä vaiheessa ei ole tarkempaa tietoa siitä, millä perusteella poliittista turvapaikkaa on haettu. On todennäköistä, että ekstremismistä tuomittu mies ei katso saavansa Venäjällä oikeutta ja hän pelkää vapautensa puolesta.

Suomen slogan: ”Ei vaatimuksia Venäjältä”

Jos Suomi antaa miehelle poliittisen turvapaikan, katsooko Venäjä Suomen tukevan pakkoluovutetun alueen palauttamista? Suomen johtajat ovat tulleet jopa kuuluisiksi siitä, että heidän sloganinsa on ollut: ”Meillä ei ole mitään vaatimuksia Venäjältä”.

Presidentti Tarja Halonen on mm. tämän asian tuonut hyvin selvästi esille. Hän kertoo keskustelleensa ns. Karjalan palautuksesta Venäjän johdon kanssa. Wikileaksin paljastusten mukaan keskustelun sisältö on ollut se, ettei meillä ole mitään vaatimuksia Venäjältä.

Restituutio ja palautus vielä toteuttamatta

Tämä suomalaispoliitikkojen vaatimattomuus tuodaan aina esille, vaikka evakkojen omaisuuden restituutio on edelleen täydellisesti käsittelemättä. Suomalaiset evakot perillisineen yhä omistavat rajan taakse jääneet kiinteistöt. Ei ole ainuttakaan kahdenvälistä tai kansainvälistä sopimusta, joka todistaisi jotain muuta.

Suomella on myös täysi oikeus rauhanomaisesti vaatia pakkoluovutetun alueen palauttamista. Kyse on 45 000 km2 alueesta.

Erityisesti Petsamo ja Karjala ovat lähivuosina globaalin logistiikan kannalta erittäin keskeisiä alueita, joten kyse ei ole merkityksettömästä asiasta.

Ekstremismin ei tarvitse olla rikollista toimintaa

Ekstremismiin liittyvä Venäjän rikoslain kohta on erikoinen. Artiklan 280 mukaan julkisessa vetoomuksessa voidaan syyllistyä ekstremistiseen toimintaan. Tästä voi saada 3 – 5 vuotta vankeutta, jos käyttää hyväkseen joukkomediaa.

Ekstremismin määrittely on kuitenkin rikoslain pykälää laajempi. Täten ekstremismiksi leimatun toiminnan ei tarvitse olla Venäjän lain mukaan rikollista toimintaa, silti siitä voi saada tuomion.

Huolestuttavaa on se, että ekstremismistä tuomittu ei voi osallistua kansalaisjärjestötoimintaan, mitä käytetään poliittisena lyömäaseena. Poliittisia vastustajia voidaan siten syyttää, mutta esim. uusnatseja ja muita todellisia ääriryhmiä vastaan lakia ei juurikaan ole käytetty.

Miten käy turvapaikkahakemuksen?

Venäläisen ”Karjalan palauttajan” turvapaikkahakemuksen käsittely tulee olemaan kiinnostavaa erityisesti näin vaalien alla.

Tällä hetkellä jokainen puolue ja erityisesti ns. vanhan vallan puolueiden edustajat pelkäävät leimautumista sen paremmin Venäjän vastustajiksi kuin puolustajiksi. Mitä tämä merkitsee yksittäisen venäläisen turvapaikanhakijan osalta, jää nähtäväksi.

SORTAVALAN LEHTINEN [epävirallinen käännös]

Moukkamaisuus ja rumat sanat kaikkialla! Kouluissa, sairaaloissa, liikenteessä, perheessä! Rikollisuus on sellainen, että me pelkäämme päästää lapsia ulos! Meidän ruokatavaramme ja vetemme ovat vaarallisia. Syntyvyys on laskenut, sairastavuus kasvaa! Me alkoholisoidumme ja tuhoudumme huumeista!

Samalla kun poliitikot ja bisneksen mahtimiehet täyttävät taskunsa rahalla, me – Karjalan kansa – olemme oikeudeton havainnoitsija siitä, miten meidän isänmaatamme varastetaan. Kuinka kauan me voimme kärsiä?

Venäjän federaation valta esitti omaa saamattomuuttaan. Karjalan kansan ei ole pakko kärsiä korruptoituneiden virkamiesten vertikaalin vallan ikeen alla.

Ne lahjusten ottajat ja varkaat pysyvät [vallassa?] vain vain Kremlin hunsvotin avulla. Ainoa keino jäädä eloon – erota Venäjästä, muodostaa vapaa itsenäinen Karjala ja, mahdollisesti, pyytää Suomea ottamaan meidän tasavaltamme Suomen kokonaisuuteen.

Se ei ole vuosien 1939-1945 sodan tuloksien uudelleenkäsittelyä. Ei ole kyse meidän kielestämme ja kansallisylpeydestämme. Kyse on siitä, voimmeko jää eloon vai tuhotaanko meidät asteittain.

Meidän täytyy järjestää kansanäänestys kysymyksistä:

1. Täytyykö Karjalan saavuttaa itsenäisyys Venäjästä? (kyllä/ei) 2. Jos Karjala tulee itsenäiseksi tasavallaksi, täytyykö Karjalan hallituksen pyytää Suomen hallitusta ottamaan Karjala Suomen alueeseen? (kyllä/ei)

Me olemme valmiit noudattamaan kaikkia muodollisuuksia, joita laki vaatii kansanäänestyksen järjestämiseksi. Sanokaa meille, miten te vastaisitte sellaisen kansanäänestyksen kysymyksiin ja voitteko te auttaa meitä järjestämään sellainen kansanäänestys.

2010, tammikuu, Laatokan Karjala

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1998&author=10

Kysely demokratian kohtalosta EU-Suomessa?

Henkilökohtainen kysymys: Uskotko suomalaisen demokratian, eli kansanvallan toteutuvan nyt käytävien eduskuntavaalien jälkeen? Siis, hallitseeko maata:
* Eduskunta, valtioneuvoston kautta
vai
* Virkavalta, esim. poliisihallitus

Nimittäin näyttää kuitenkin siltä, että näkymättömään vallansiirtoon on uskominen kun Suomen kuvalehden nrossa 12. 25.3.2011 pääkirjoituskin on sille omistettu.

SUKUROMAANI suuren laman kynnykseltä…

Kannus, Marjatta,


Lottovoitto kertoo tarinan tavallisen naisen elämästä, Marketasta, joka on kuin kuka tahansa meistä, jotka ovat syntyneet suuriin ikäluokkiin.Kun lottovoitto todella osuu kohdalle mitä tapahtuu…

Pysyykö elämä uomissaan, vai tuoko raha tullessaan onnea tai ehkä ongelmia?Kertomus Marketasta ja hänen perheestään ja ystävistään on myös ajankuva viime vuosisadan loppukymmenistä, siitä miten Suomessa elettiin nousuhuumaa ja lamalaskua.

Mitä tapahtuu Marketalle kun tieto hänen voitostaan tulee julki? Miten suhtautuvat lapset, suku ja työtoverit?

15.00 €

Ilmoita tässä tilaajan sähköposti, postiosoite ja mhd. viesti
* indicates required field

Taustalla pyörii Fast Secure Contact Form