Kaikki kirjoittajan Kalevi Kannus artikkelit

Piia Ristikankare lähti kotoaan 30 vuotta sitten ja katosi jäljettömiin, jotkut väittävät nähneensä Piian katoamisiltana – ”Meille on tullut ihan valtava määrä vihjeitä”

© Toimittanut MTV
15-vuotiaan Piia Ristikankareen katoamisesta tuli toissa sunnuntaina kuluneeksi 30 vuotta. Keskusrikospoliisi on viime keväästä saakka tutkinut tapausta tiiviisti ja saanut paljon uusiakin vihjeitä tytön katoamiseen liittyen.

Heikki Ristikankareen tytär Piia, 15, katosi 30 vuotta sitten – aktiiviset murhatutkimukset aloitettu nyt uudelleen
Poliisi tutkii tapausta murhana, mutta Piian ruumista ei ole koskaan löydetty. Tutkinnanjohtaja on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että juttu selviää vielä.
– Viime kevään jälkeen meille on tullut ihan valtava määrä vihjeitä. Aina kun tapaus on esillä julkisuudessa, saamme uusia vihjeitä, rikoskomisario Kimmo Heinonen keskusrikospoliisista kertoo.
– En pidä ollenkaan mahdottomana, että juttu selviää vielä. Hankalaa se on ja erityisen haasteellista, koska Piian katoamisesta on kulunut niin pitkä aika ja ihmisten muistikuvat heikkenevät ajan kuluessa.
Lähti kotoaan riidan jälkeen
Virallisesti Piia Ristikankare on julistettu kuolleeksi ja hänen kuolinpäiväkseen on merkitty 1. tammikuuta vuonna 2011. Hänen kohtalonsa on kuitenkin täysin avoin.
Piia katosi kotoaan Varsinais-Suomen Piikkiöstä perjantai-iltana 7. lokakuuta 1988 riideltyään veljensä kanssa kaukosäätimestä. Tytöstä ei ole ainuttakaan luotettavaa havaintoa kotoa lähdön jälkeen.
Tytön poistuminen kotoa perustuu isän ja pikkuveljen kertomukseen, mutta poliisi pitää sitä luotettavana.
– Mitään varmaa havaintoa Piiasta ei ole tuon illan jälkeen. Veli ja isä kertovat hänen lähteneen kotoa ja luotamme siihen tietoon. Erilaisia huhuja liikkuu hänen näkemisestään vielä sen jälkeen, mutta niitä ei ole saatu varmistettua, Heinonen sanoo.
Nuorisotalolla olleita pyydetään ilmoittautumaan
Poliisi sai alkukesästä tietoonsa, että Pontelan nuorisotalolla Piian kotitalon läheisyydessä oli katoamisiltana joukkotappelu, jonka seurauksena disko jouduttiin sulkemaan tavallista aikaisemmin.
Kyse ei ollut mistään tavanomaisesta nujakasta, sillä poliisikin oli käynyt paikalla ja ilmeisesti pari ihmistä oli saanut pahoinpitelystä sakkotuomionkin. Muutama ihminen oli joutunut sairaalaan.
Vanhojen asiakirjojen perusteella poliisi voi saada yhteyden sellaisiin ihmisiin, jotka olivat varmasti paikalla nuorisotalolla Piian katoamisiltana, mutta dokumenttien kaivaminen arkistoista on erittäin työlästä.
– Sellaisia huhuja ja väitteitä liikkuu, että Piia olisi nähty kulkemassa Pontelan ohi, mutta me emme tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi kertonut nähneensä hänet. Seuraavana yritämme saada selville ihmisiä, jotka tällaista kertovat.
Tutkinnanjohtaja toivoo Pontelassa diskoiltana paikalla olleita olemaan suoraan yhteydessä poliisiin.
– Meillä on iso prioriteetti saada selville näitä ihmisiä. Se helpottaisi kovasti meidän työtämme, jos he olisivat itse yhteydessä meihin, Heinonen toivoo.
Poliisi on kuullut viime kesän jälkeen tuoreiden yhteydenottojen tiimoilta useita ihmisiä, mutta kuultavia on vielä lisää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Piia Ristikankare oli 15-vuotias kadotessaan. Jos hän eläisi, hän olisi nyt 45-vuotias.

Perhettä ei ole syytä epäillä
Ristikankareen perheen kotitalo Kaarinan Piikkiössä käytiin läpi ruumiskoirien kanssa viime keväänä. Operaation syynä oli se, ettei dokumentteja aiemmista tutkimuksista talossa löytynyt.
Mitään merkkejä Piian kohtalosta ei kuitenkaan löytynyt.
Poliisi tutkii todennäköisesti talon vielä kerran perusteellisesti niin, että poliisille tulee täysi varmuus siitä, ettei rakennuksesta tai sen lähistöstä löydy merkkiäkään Piiasta.
– Sitkeästi liikkuu edelleen sellaisia huhuja, että perhe olisi tehnyt Piialle jotain, joten nämä toimenpiteet tehdään, jotta saadaan katkaistua ikäviltä huhuilta siivet. Mikään ei osoita siihen suuntaan, että Piian perhettä olisi syytä epäillä mistään, Heinonen sanoo tiukasti.
Isä on auttanut tutkintaa
Tutkinnanjohtajan mukaan Piian isä Heikki Ristikankare on ollut avuksi tutkinnassa ja hän pitää säännöllisesti yhteyttä poliisiin.
– Hän soittelee saamiaan vihjeitä meille ja on ehdottoman avulias. Kaikki puhuu sen suuntaan, että perheenjäsenet ovat uhreja tässä asiassa.
Heikki Ristikankare asuu edelleen samassa talossa, mistä Piia katosi 30 vuotta sitten. Välillä hän asui hetken aikaa muualla, mutta palasi sittemmin asumaan takaisin samaan taloon.
Alkukesästä poliisi kävi Ristikankareen luona ja otti talosta talteen Piian meikkipussin. Siitä on tarkoitus taltioida Piian DNA, jos joskus myöhemmin tulisi jotain, mihin sitä voisi verrata. DNA-näytteen taltiointi on vielä kesken.
Perhe oli uskonnollinen
Vuosien tutkinnan aikana poliisille on selvinnyt, että Piia oli joukossa hiljainen, helposti tulistuva ja uskonnollinen. Perhe kuului Jehovan todistajiin.
Läheinen ystävä tunsi Piian höpöttäjänä ja touhukkaana sekä velvollisuudentuntoisena. Piia hoiti usein kolmevuotiasta pikkuveljeään.
Piian vanhemmat olivat eronneet ja äiti oli muuttanut pois kotoa muutama vuosi ennen tyttärensä katoamista. Äiti kuoli muutama vuosi Piian katoamisen jälkeen.
Koulukiusattu, mutta ei yksinäinen
Poliisin mukaan Piialla oli kavereita, mutta ei liiaksi asti. Tyttö ei ollut kuitenkaan yksinäinen.
Vasta hiljattain tutkinnassa selvisi, että Piiaa oli myös kiusattu. Siitä Piia ei kuitenkaan kertonut päiväkirjassaan.
– Olemme puhuttaneet Piian ystäviä ja koulukavereita ja tutkinnassa on saatu vahvistettua, että hän oli ainakin jossain määrin kiusattu. Hänen luonteelleen oli tyypillistä, että hän ei antanut sen häiritä itseään. Ehkä sen takia se ei myöskään ilmene päiväkirjasta, Heinonen kertoo.
Vain vähän ennen katoamistaan, alkusyksystä 1988 Piia aloitti opiskelun ammattikoulussa Turussa. Poliisilla ei ole tiedossa, että Piiaa olisi kiusattu uudessa koulussa.
– Uskoisin, että kiusaamista oli yläasteella. Hän oli vasta syksyllä aloittanut ammattikoulun ja näytti siltä, että hänen elämänsä muuttui positiivisempaan suuntaan, kun hän pääsi hiukan suurempiin ympyröihin, Heinonen kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

© Trond H. Trosdahl, PoliisiLehtikuva, Poliisi Poliisi tutkii Piian katoamista murhana.

Kirjeestä käynnistyi murhatutkinta
Poliisi luuli alun perin, että Piia karkasi omille teilleen ja tapausta tutkittiin katoamisena. Juttua alettiin tutkia murhana vasta 15 vuotta myöhemmin, syksyllä 2003. Syynä oli poliisille kiertotietä saapunut salaperäinen kirje, jonka lähettäjää ei ole vieläkään saatu selville.
Kirje tuli huhtikuussa 2002 ensin Kaarinan poliisille Ylen Poliisi-tv:ltä. Eri poliisiyksiköiden kautta kirje päätyi keskusrikospoliisille.
Kirje oli vuosien takaisena silminnäkijähavaintona hyvin poikkeuksellinen tarkkoine päivämäärineen ja rekisterinumeroineen. Kirjeen kirjoittaja kertoi, miten hän saapui Suomeen Piian katoamisiltana ja lähti ajamaan kohti Itä-Suomea sen jälkeen, kun oli selvinnyt ajokuntoon.
– Piikkiössä näin noin keskiyöllä kun tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon, ruotsalaiseen paikkakuntaan viittaavalla nimimerkillä Tom från Borås kirjoittava henkilö kertoi kirjeessä.
Kirjeen kirjoittajaa halutaan kuulla
Kaarinan poliisi selvitti, kenen autolle rekisterinumero kuului vuonna 1988 ja tieto yhdistyi mieheen, jota epäiltiin aiemmin seksuaalirikoksista Turun seudulla. Poliisi kuulusteli miestä, mutta epäilyjen tueksi ei löytynyt näyttöä.
MTV Uutiset esitteli otteita kirjeestä laajassa erikoisraportissaan, jonka voit lukea täältä.
Poliisi on kuitenkin edelleen kiinnostunut siitä, kuka kirjeen kirjoitti.
– Emme ole saaneet mitään lisätietoa siitä kirjeestä. Ihmetyttää se, miten joku pystyy 13 vuotta tapahtuman jälkeen kirjoittamaan niin tarkan kirjeen tapahtumakuvauksineen. Haluaisimme haastatella tätä henkilöä, Heinonen sanoo.
Vihjeitä nuorista pojista
Poliisi on saanut vuosien mittaan myös lukuisia muita vihjeitä, joita on tarkastettu ja selvitetty.
Yksi vihjeistä liittyy nuorten poikien epäiltyyn seksuaalirikokseen, joka tapahtui Paimiossa, mutta sekään ei ole johtanut pitemmälle.
– Meille on tullut vihjeitä määrätyistä kavereista, jotka olisivat mahdollisesti ahdistelleet nuoria tyttöjä ja tehneet seksuaalirikoksia. Sitä on aika pitkälle selvitetty, mutta se menee kaikkinensa sen verran ohi tästä, että se ei ole kaikista tärkein vihje.
– Osa vihjeiden selvittelyistä on jouduttu priorisointisyistä jättämään kesken, Heinonen perustelee.
Aikanaan poliisi sai myös vihjeitä siitä, että Piia olisi nähty parissakin eri paikassa pian katoamisensa jälkeen. Nuo vihjeet on tarkastettu ja todettu, etteivät ne pitäneet paikkaansa.
Nousiko Piia autoon?
Keskusrikospoliisin tärkein ja keskeisin tutkintalinja on se, että Piia poistui kotoaan ja nousi joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna johonkin autoon.
– Tätä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että ne jotka ovat väittäneet nähneensä Piian, olisivat nyt yhteydessä poliisiin, Heinonen sanoo.
Poliisi on viime keväästä alkaen tutkinut Ristikankareen tapausta tiiviisti. Tutkintaa on tarkoitus jatkaa samalla tavalla vielä tänä syksynäkin.
– Aika lailla päivittäin meillä on tutkintavoimaa tässä jutussa kiinni. Nyt on mennyt paljon aikaa puhuttelujen tekemiseen ja kirjaamiseen. Tärkein etenemissuuntamme on nyt se, että saisimme niitä ihmisiä kiinni, jotka olivat nuorisotalolla Piian katoamisiltana.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero toimi tuohon aikaan Kaarinan nimismiehenä.

Mahtava lausuma…

SDP-taustainen presidentti Martti Ahtisaari katsoo…

Suomen työmarkkinoiden olevan lähes itsemurhatiellä ja pitää jääräpäistä ay-liikettä suurena syypäänä hyvinvointiyhteiskunnan alamäkeen.

Presidentin kriittinen suhtautuminen työmarkkinatilanteeseen ja ammattiyhdistysliikkeeseen nousee toistuvasti esiin uutuuskirjassa Miten tästä eteenpäin (Docendo 2016), joka kuvaa Ahtisaaren sekä diplomaatti Jaakko Iloniemen ja emerituspäätoimittaja Tapani Ruokasen keskusteluja. Vaikka kirjan pääaihe on maailmanpolitiikka, myös Suomen tulevaisuutta pohditaan.

Ahtisaari ei säästele myöskään entistä puoluettaan.

Muisteltaisko näitä aikoja?

Turun hirsipuunmäki

19.9.2015 13:16 Aamuset

Kerttulinkadun ja Kaarinankadun risteyksessä on Turun seitsemästä kukkulasta yksi. Kukkulalla on kerrottavanaan monta veristä tarinaa, sillä aikanaan Kerttulinmäellä sijaitsi Turun teloituspaikka. Kukkula tunnettiinkin nimellä Hirsipuumäki.

Kerttulinmäki asutettiin Turun kukkuloista ensimmäisenä. Paikalla oli asutusta jo 1300-luvulla. Noista päivistä aina 1700-luvun lopulle asti Kerttulinmäki toimi kaupungin hirttopaikkana. Tuolloin vankilat eivät olleet vielä yleistyneet ja kuolemantuomiot olivat yleisiä.

Tosin Turussa mestauksia nähtiin vain noin joka toinen vuosi. Alemmissa oikeusasteissa kuolemantuomioita jaettiin runsaasti muun muassa henki-, omaisuus-, ja haureusrikoksista. Turun hovioikeus kuitenkin lievensi osan rikoksista sakoiksi. Yleisimmät kuolemantuomioiden täytäntöönpanotavat olivat mestaus tai hirttäminen.

Vasta 1800-luvulla mestaukset lakkasivat. 1820-luvulla keisari Aleksanteri I asetti lain, joka muutti kuolemantuomiot Siperiaan karkotuksiksi.

Ruotsin vallan aikaan asutusta ei Hirsipuumäen ympäristössä pahemmin ollut ja mestaukset näkyivätkin kauas. Ne olivat jopa kansanhupia. Mestauspäivänä paikalla oli yleensä myös kaupungin raati.

Mäellä hirtettyjen ruumiit jätettiin keskiajalla yleisen käytännön mukaisesti varoitukseksi roikkumaan hirsipuuhun, jotta kaupunkiin Hämeen härkätietä matkaavat näkivät jo kaukaa, että kaupungissa joutuu tilille teoistaan. Kun ruumiit olivat aikansa heiluneet tuulessa köysien jatkona, heitettiin ne läheiseen Mätäjärveen. Kirkkomaahan rikollisilla ei ollut asiaa.

Pyövelin asunto on sijainnut ainakin nykyisen Uudenmaankadun varrella sekä Kerttulinmäellä hirttopaikan vieressä. Vaikka monen ihmisen henki oli lopulta pyövelin kädessä, eivät pyövelit itsekään olleet nuhteettomia. Kaupunkilaiset eivät pyöveleistä juuri perustaneet ja ammattiin päätyivät erilaiset pikkurikolliset.

Virkakaudet jäivät usein lyhyeksi erilaisten rikosten vuoksi. 1600-luvulla pyöveleitä erotettiin virasta muun muassa huonon käytöksen, huoruuden ja varkauden vuoksi.
Sittemmin rakennuskanta Kerttulinmäen ympärillä on kasvanut, eikä hirsipuumäki ole enää niin vallitseva elementti kuin aikanaan. Kerttulinmäellä hirttopaikan vieressä on muun muassa nykyinen Kerttulin lukio, joka perustettiin 1912 nimellä Kerttulin koulu.

Käytöstapojen kunnioitustako?

Don Trump naistoimittajalle: ”Tiedän ettet ajattele, et koskaan ajattele”

Tilaisuuden aikana Trump valitsi kysymysvuoroon yleisön joukosta ABC Newsin toimittajan Cecilia Vegan Trump osoitti Vegaa ja pyysi tätä esittämään kysymyksensä.
– Hän on aivan sokkitilassa, kun valitsin hänet, Trump totesi Vegan tavoitellessa mikrofoniaa.
– En ajatellut, herra presidentti, Vega vastasi.

Trump päätti seuraavaksi tehdä lisää tulkintoja Vegasta:
– Tiedän, ettet ajattele. Et koskaan ajattele.

Videolla näkyy, kuinka Vega yllättyy Trumpin sanomisista. Trump itse vain hymyilee ja kehottaa Vegaa esittämään kysymyksensä.

Lopulta Trump kuitenkin kieltäytyi vastaamasta Vegan alkuperäiseen kysymykseen, joka liittyi tuomariehdokas Brett Kavanaugh’n tapauksen FBI-tutkintaa.

Italian talous ”uusiin puihin”

ITALIAN hallitus puhaltanut poliittisen myrskyn

Rytinä alkoi Euroopan pörsseissä – Syy: Italian populistit pitämässä vaalilupauksensa

HALLITUKSEN budjettipäätös on syössyt osakkeet laskuun koko Euroopassa. Maan roimasti alijäämäinen budjettiesitys alleviivaa populistien vahvaa asemaa.
”Me pidämme tekemämme lupaukset. Eilen he sanoivat sen olevan mahdotonta. Tänään he sanovat, ettei niin voi tehdä. Huomenna he ovat hiljaa. Olen ylpeä siitä työstä, mitä teemme Italian kansan eteen.”
Näin julisti Viiden tähden liikkeen johtaja, varapääministeri Luigi di Maio tänään perjantaina Twitterissä sen jälkeen kun maan hallitus antoi uuden budjettiesityksensä.
Italian 2,4 prosenttia alijäämäiseksi jäävä budjetti on ravistellut maailman osake- ja korkomarkkinoita.
Päivän mittaan syventynyttä alamäkeä johtaa pankkisektori. Euroopan pankkiosakkeita kuvaava Stoxx banks -indeksi on yli neljän prosentin alamäessä. Italian suurin pankki Unicredit on 8,5 prosentin luisussa ja perässä tulevat monet suuret eurooppalaispankit kuten Deutsche Bank (-4,1%), Credit Agricole (-4,8%), Societe Generale (-3,8%), BNP Paribas (-4,1%) ja Santander (-3,8%).
Hermoilu näkyy myös Helsingissä. Nordean osakkeen hinta on 1,2 prosentin ja Sammon osakkeen hinta 2,1 prosentin laskussa.

Milanon pörssi oli noin kello 16.30 Suomen aikaa yli neljän prosentin luisussa. Yleisindeksi FTSEMIB on matkalla pahimpaan laskupäivään yli kahteen vuoteen.
Italian kymmenvuotinen lainakorko on lisäksi noussut korkeimmilleen sitten vuoden 2014. Korko kävi ylimmillään jo 34 korkopisteen eli yli 0,3 prosenttiyksikön nousussa 3,25 prosentissa iltapäivällä.
Markkinoilla paljon seurattu korkoero Saksan kymmenvuotiseen lainapaperiin kasvoi jo lähelle kolmea prosenttiyksikköä. Saksan lainakorko on painunut jälleen alle puolen prosentin.
Touko-kesäkuun vaihteessa liikkeet maan velkakirjojen koroissa olivat päiväkohtaisesti rajuimpia sitten vuoden 1992. Tuolloin leimahtanut akuutti Italia-pelko tuntuu nyt nousevan uudelleen pintaan.
Budjettialijäämä on vastoin aiempia odotuksia nousemassa 2,4 prosenttiin ensi vuonna käynnistyvällä kolmen vuoden jaksolla. Näin siitäkin huolimatta, että Italian valtiovarainministeriö varoitti aiemmin maan olevan kykenemätön pysäyttämään velkaantumistaan jos alijäämä kohoaa yli kahden prosentin.
Lukema poikkeaa huomattavasti edellisen hallituksen tavoittelemasta alle prosentin budjettialijäämästä ja maan nykyisen talousministeri Giovanni Trian aiemmin esittämästä 1,6 prosentin alijäämästä.
Vaikka alijäämä jää edelleen alle EU:ssa yhdessä sovitun kolmen prosentin rajan, suunnanmuutos on Euroopan velkaisimmalle maalle suuri riski. Saksalaisen Ifo-instituutin mukaan euroalue on vaarassa ajautua nopeasti uuteen velkakriisiin, jos Italian budjettivaje repeää ja velkaantuminen jatkuu.
Italialla on julkista velkaa noin 2 500 miljardia euroa, yli 130 prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteestaan. Italian valtionvelka muodostaa noin neljä prosenttia kaikesta maailman julkisesta velasta.
Uusi budjetti sisältää muun muassa veroleikkauksia, noin kymmenen miljardia euroa maksavan 780 euron kuukausittaisen perustulon sitä tarvitseville sekä lisäpanostuksia infrahankkeisiin.
Koska luottamus maan velanhoitokykyyn on ollut koetuksella muutenkin, populistipuolue Viiden tähden liikkeen ja maahanmuuttovastaisen Legan aikeet lisätä menoja entisestään on saanut sijoittajat pelästymään.
Nyt koetellaan maan ennen kaikkea pankkisektoria, jolla on taseissaan yhä huomattavia määriä järjestelemättömiä luottoja. Tämän lisäksi pankit omistavat suuren määrä maan julkisesta velasta. Näiden velkakirjojen arvo laskee, kun niiden korot jälkimarkkinoilla nousevat, kuten nyt tapahtuu.
Komissio todennäköisesti pyytää Italiaa korjaamaan budjettisuunnitelmaansa tarkastaessaan ne kaikkien jäsenmaiden osalta lokakuussa. Mahdollisuudet taivutella demokraattisesti valittua Italian hallitusta omien toiveidensa taakse ovat kuitenkin rajalliset. Vain sääntöjen rikkomisesta voidaan määrätä sanktioita ja budjetti on yhä alijäämäsääntöjen mukainen.
EKP:n rahapolitiikan kiristyvä linja lisää painetta. Lainaosto-ohjelma jatkuu nykyisellään syyskuulle, jonka jälkeen brutto-ostot puolittuvat 15 miljardiin euroon alas, kunnes ne päättyvät vuodenvaihteessa kokonaan.
EKP on ainoa taho, jolla on tarpeeksi tulivoimaa rauhoittaa sijoittajia, jos markkinapaine Italian suuntaan alkaisi kasvaa vielä olennaisesti lisää. Yksi vaihtoehto olisi EKP:n OMT-ohjelma, jossa pankki hankkisi Italian lainapapereita jälkimarkkinoilta.
Väliintulo vaatisi kuitenkin sen, että Italia osoittaisi halukkuutta palata ruotuun. Euroopan keskuspankin varapääjohtajan Vítor Constâncio muistutti jo toukokuussa, että EKP väliintulolla on ehtonsa.
Italia ei ole Kreikka. Sen ongelmia ei ole mahdollista padota Italiaan. Ne voivat levitä pahimmillaan nopeastikin muihin Euroopan maihin, ja erityisesti Ranskaan ja Portugaliin, missä pankkien altistus maan velkariskille on Italian jälkeen kaikkein suurin.
”Markkinareaktiot Italiaa kohtaan eivät ole olleet kivoja, ja se on oikein. Italia on nyt törmäyskurssilla Brysselin kanssa, ja Euroopan komissio on epäilemättä hyvin kriittinen tehdyille päätöksille. Lisäksi S&P ja Moody’s laskevat todennäköisesti Italian luottoluokitusta yhdellä pykälällä”, Fidelity Internationalin sijoitusjohtaja Andrea Lanelli kirjoitti perjantaina sijoittajakirjeessään.
Saksalaiskomissaari Günther Oettinger suututti italialaiset toukokuussa toteamalla, että ”markkinat opettavat nyt italialaisille, kuinka äänestää oikein”. Ehkä näin. Samalla on hyvä muistaa, että tällaisesta retoriikasta populistit saavat vain lisää pontta EU-kritiikkiinsä.

Otsikolla, ota kantaa kirjailija

Laura Honkasalo

ANNA-lehden artikkelissaan:

”Kirjailijat eivät ole koskaan oikeasti olleet yleviä poikkeusihmisiä, eikä kaikilla nykykirjailijoilla samanlainen maailmankuva”.

Somekirjoittajissa on joukko, jotka ovat mielestään yleviä ja popikkeuashenkilöitä, muita viisaampia…

Lainaus Laura Honkasalon artikkelista.

Tiedän, miltä tuntuu kasvojen menetys

”HÄPEÄN eri tilaisuuksissa habitukseni muutosta”

Minulla on diagnosoitu amyloidoosi, eli geenioireyhtymä joka runtelee kasvoni ja kielen turpoaminen vaikeuttaa puheilmaisua. Tuttavienkin kohtaaminen on hämmentävää… ”Kun tietokone päässä toimii, mutta tulostus tökkii”.


Vertailuksi omille kasvo-leikkauksille YLE:n Akuutti-ohjelma: Miltä tuntuu, kun ulkonäkö muuttuu? Yhdeksän vuotta sitten pahoin palanut Ulrika Björkstam: ”Häpesin itseäni”

Meretojan tauti on autosomin kautta vallitsevasti periytyvä amyloidoosisairaus,

josta kärsii Suomessa noin tuhat ihmistä. Se kuuluu suomalaiseen tautiperintöön, ja se on siten Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla, missä sitä kuitenkin esiintyy yhä enenevässä määrin. Sairauden aiheuttaa kromosomissa 9 oleva geenivirhe. Potilaan elimistössä gelsoliinin aineenvaihduntahäiriö saa aikaan amyloidikertymiä.

Meretojan taudin oireisiin kuuluu muun muassa silmän sarveiskalvon verkkomaista rappeutumista, joka heikentää näköä ja altistaa silmän kuivumiselle, silmätulehdukselle, glaukoomalle ja harmaakaihille.

Usein esiintyy myös iho-oireita, kuten ihon kutinaa, kuivumista, vähittäistä löystymistä, ohentumista ja haurastumista. Neurologisiin oireisiin voi kuulua muun muassa kasvolihasten riippumista ja tauti on dominoivasti periytyvä.

Meretojan tauti on nimetty silmälääkäri Jouko Meretojan mukaan. Hän löysi taudin ensimmäisenä 1969. Muilla kuin suomalaisilla sairaus on äärimmäisen harvinainen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meretojan_tauti

Vaalinäytelmääkö?

Kulissit heiluu…

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen vahvisti STT:lle maanantaina illalla, että hän on kutsunut eduskuntaryhmän koolle Kesärantaan tiistaiksi. Ryhmä kokoontuu pääministerin virka-asunnolla iltapäivällä kello 17.

Asiasta ensin uutisoineen Iltalehden mukaan pikavauhtia koolle kutsutussa tapaamisessa puidaan muun muassa hallitusyhteistyötä. Iltalehti luonnehti tapaamista hätäkokoukseksi.

Kaikkonen ei kommentoinut STT:lle tiistain kokouksen sisältöä.
– Ei muuta kerrottavaa tässä vaiheessa, hän viestitti maanantai-iltana.

Hallituskumppanien keskustan ja kokoomuksen välit kiristyivät sen jälkeen kun eduskunnassa äänestettiin viime perjantaina ulkoministeri Timo Soinin (sin.) luottamuksesta.

HANKE: Pojat kotiin…

Otsikon valokuva Jarkko Väänänen

Koulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi oletetaan koulun KAIVOA. Tämä kertomuksen tieto nyt tutkitaan. Katso laajemmin Punnuksen kaivo-hankkeesta ja taustoista.

Jarkko Väänänen:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.


 

 
Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.
 
Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…
 

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…
ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista lainattavissa.


 

 

 

 

 

 

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

 

 

 
MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.
 

Airiston Helmi… venäläisten maakaupat Suomessa?

Miksi sitten yritys on tehnyt kiinteistökauppoja huomattavissa määrin juuri Turun saaristossa?

Hankittujen kiinteistöjen sijainti laivaväylien varrella viittaa yhteen ja samaan syyhyn: kyse on meriyhteydestä Ahvenanmaalle. Näin sanoo suomalainen Itämeren sotilaspolitiikkaa tunteva asiantuntija.

Sotilaiden kartoissa Ahvenanmaa on Itämeren hallinnan kannalta keskeinen, ja Suomelle Turun ja Maarianhaminan väli on erittäin tärkeä kaupankäynnin ja viestiyhteyksien vuoksi. Mahdollisen kriisin oloissa merkitys vain korostuisi.

Asiaa liippaa sekin, että demilitarisoidulla Ahvenanmaalla toimii hyvin vireä Venäjän konsulaatti.

Tekevät sen mikä on lain puitteissa mahdollista
Puolustusvoimat on pitänyt perinteisesti julkisuudessa matalaa profiilia venäläisten tekemistä kiinteistökaupoista. Perusteena lienee se, että ei ole esittää mitään suoraa näyttöä siitä, että kauppojen taustalla olisi Venäjän valtio tai valtiollinen toimija.
MTV Uutisten haastattelema asiantuntija arvelee, että venäläiset tekevät Suomessa juuri sen, mikä on mahdollista lain puitteissa: hankkivat kiinteistöjä, ja kuten Airiston Helmen tapauksessa, myös käytöstä poistettua sotilaskalustoa.

Erikoista venäläisten toiminnasta tekee sen avoimuus. Suomessa aihetta on julkisuudessa käsitelty jo ainakin kymmenen vuotta. Yksi mahdollinen selitys tähän on se, että Venäjä varautuu omista lähtökohdistaan mahdolliseen kriisiin Itämerellä, ja näin ollen heille on aivan samantekevää, vaikka asia olisikin suomalaisten tiedossa.

Helsingin Sanomat kertoi lauantai-iltana nimettömään sotilaslähteeseen viitaten, että Puolustusvoimat ja suojelupoliisi ovat tarkkailleet Airiston Helmeä jo vuosia. Lehden haastatteleman
Puolustusvoimien upseerin mukaan ”ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”.

Ketkä Me?

Populististen puolueiden vaalimenestys voi muodostaa uhan oikeusvaltiolle.

Populismissa kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Firenzen yliopiston Euroopan yliopistollisessa insituutissa (EUI) kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina toimiva Martin Scheinin ja Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ovat huolissaan oikeusvaltion murenemisesta Suomessa. Heidän mukaansa erityisesti

Scheinin sanoo suoraan, että oikeusvaltion murentaminen on itse asiassa jo alkanut Suomessa.
”Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

Lavapuron mukaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että populistiset liikkeet valtaan päästessään käynnistävät hiljaisen vallankaappauksen, jossa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Sananvapaudella on vastuu.

Huhuja

Geplaatst door Arvostettu op Zaterdag 10 juni 2017

OIKEASTI, onko maahanmuutto Suomelle uhka?

DONNER maahanmuuttajista politiikassa

Samaa väittelyä tullaan käymään Suomessakin, mutta meillähän on hyvin vähän maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita ja monethan heitetään ulos täältä Suomesta.”

Donner nostaa esiin myös sen, että erityisesti 1960-luvulla moni suomalainen muutti Ruotsiin.

Suomalaisten kotouttamisessa on Donnerin mukaan kestänyt näihin päiviin asti.

”Kotouttaminen on kestänyt 50 vuotta mitä tulee suomalaisiin, jotka muuttivat niin sanottuina elintasopakolaisia Ruotsiin 60-luvulla. Se on pitkä prosessi. Sen takia tämä vastaisuus keskittyy pinnallisiin argumentteihin. Se on ymmärrettävää, sitä vastaan on taisteltava, minun mielestäni, mutta moni ruotsalainen tukee silti näitä ruotsidemokraatteja.”

NÄMÄ yksinäiset sudet ovat todellinen kansallisen turvallisuuden uhka,

eivät eri väriset maahanmuuttajat. * Turussa mieheltä paljastui poliisin suorittamassa turvallisuustarkastuksessa mittava asearsenaali.
Turun Haritussa poliisipartio tarkasti ilta kahdeksan aikaan henkilöauton ja samalla teki kuljettajalle turvallisuustarkastuksen.
Poliisi löysi miehen taskusta ampuma-aseen patruunoita, teleskooppipatukan ja vielä kainalokotelosta viidakkoveitsen.
Miestä epäillään ampuma-aserikoksesta, vaarallisen esineen hallussapidosta ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta.

PUOLUEPOLIITTINEN YLLYTYS varmistaa, jotta höyrypäisiä seuraajia kyllä sikiää…