Aihearkisto: Velallisten oikeudet ja arvot

Yritystoimintaa vaikeuttava lainsäädäntö.

Taavi Ahoniemi

28.4.2015
korkeinoikeus Vakaa oikeusjärjestelmä on sivistysvaltion ja sen yritystoiminnan kulmakivi

Monet kansalaiset Suomessa ovat huolestuneita yritystoimintaa vaikeuttavista puutteellisista lainkohdista, joiden käyttö jopa estää yritystoiminnan, tuomioistuinten jutturuuhkista ja koko oikeusjärjestelmän luotettavuudesta puhumattakaan. Luottamus lainvalvontaan horjuu, kun poliisi tekee rikoksia, virkavirheitä ja ”tutkintatöppäyksiä” (HS 19.4.2015; ”Miksi poliisi petti?” s. C1-C5). Myös EU:n komissio on huolestunut jutturuuhkista, sovitteluvaihtoehtojen puutteesta ja oikeusjärjestelmien yleisestä luotettavuudesta (ks. HS 8.4.2013; ”Oikeusjärjestelmä on EU:ssa muutakin kuin bisnestyökalu”).

Yritystoimintaan vaikuttavassa lainsäädännössä sekä oikeudenkäynnin ja tuomioiden toimeenpanoprosesseissa on yrittäjäkansalaisen (ja hänen yrityksensä) toiminnan ja koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti vahingollisia – korjattavia – kohtia. Näiden lainkäyttöön välittömästi vaikuttavien säädösten korjaamisella kohotetaan kansalaisten luottamusta rahoituksesta vastaavan yritystoiminnan, oikeusjärjestelmän ja lainvalvontatyön oikeellisuuteen sekä ennakoitavuuteen.

Korkeatasoiset talouslait ja luotettava, ennakoitavissa oleva lainkäyttö ovat edellytys yrittäjän riskinotolle ja siten Suomen taloudelle välttämättömän lisääntyvän yrittäjyyden kulmakivi.

Laki- ja oikeusjärjestelmän taso ja toimivuus ovat Suomen taloudelliselle menestykselle yhtä tärkeä perustekijä kuin tie-, rautatie-, sähkö- ja viestiverkoston hyvä kunto.

Talouslainsäädännössä itsessään sekä siihen liittyvässä oikeusprosessikäytännössä on useita kohtia, jotka ovat perustuslain ja ihmisoikeusnäkökulmasta yrittäjäkansalaiseen nähden kohtuuttomia, mielivaltaisia ja yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti vahingollisia.

Esimerkki nykyisestä lain käytöstä tuomioistuimessa ja lainvalvonnassa on Korkeimmassa oikeudessa käsitelty riita-asia nro 1271 6.6.2013 Dnro H2011/216. Siinä pankki on erehdyttänyt tuomioistuinta esittämällä sille väärentämiään asiakirjoja lainaksi luovuttamastaan varojen määrästä. Pankkia ei oikeudessa velvoitettu esittämään velaksiantoa, eikä sen dokumentoitua määrää, vaikka sitä
vaadittiin. Rikoksen avulla saadun virheellisen tuomion seuraus on taloudellinen hyöty pankille 4.339.724,05 euroa ja vastapuolelle konkurssi ja takaajalle loppuelämän tuho.

Nämä kaikki asiakirjat sisältävä dokumenttiaineisto on saatavissa korkeimman oikeuden päätöstä edeltävistä asiakirjoista, Konkurssiasiamieheltä, poliisilta, Tietosuojavaltuutetulta, Finanssivalvonnalta, HHO:lta, KHO:lta ja Espoon KO R 05/2486.

Nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden esimerkin kaltaiseen viranomaisten toimintaan.
Seuraavilla kahdella säädösmuutoksella voidaan nopeasti vaikuttaa lainkäyttöön, laajasti lainkäytön vaikutuksiin ja kansantalouteen tavalla, jota perustuslaki edellyttää:
1.) Ulosottokaaren 3. luvun 6 § muutetaan:

Muutos tehdään oheisen professori Matti Rudangon vuonna 2008 laatiman esityksen mukaisesti (Liite 1).
Liitteessä esitetyn perustelun lisäksi: muutoksen jälkeen saamisten vahvistamisvaatimukset näytetään tuomioistuimille velaksiannon ja sen määrän suuruisina. Nykyisen lain mukaan tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta velaksiantoa, eikä sen määrää, josta on seurauksena aineellisesti virheellisiä tuomioita.

Säädösmuutos vaikuttaa paitsi oikeuslaitoksen ja lainvalvojien työmääriin ja siten niiden kustannuksiin, konkurssivelkavaatimuksiin ja velallisten oikeusturvaan
Koska liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus tuomioistuimessa on rikos (katso oikeusministeriön kirjeet OM 217/917/2010, OM 79/917/2012 ja RL 32:6 §), muutettu säädös torjuu rikollista toimintaa.

Tätä lainvastaista toimintaa on ja se tiedetään, jos on uskominen YLE 08.10.2014 uutisoimaan tuomarikyselyyn. Sen perusteella tuomarit tieten tekevät aineellisesti virheellisiä maksuvelvoitepäätöksiä.

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälä edellyttää, että myös ulosottokaaren perusteella perittäessä kaikista rahaveloista on esitettävä velalliselle saamistodiste. Tämä voi toteutua vain tässä esitetyllä säädösmuutoksella.

2.) Ulosottokaaren 6. luvun 4 § muutetaan:
Vuonna 2007 voimaan tullut lakiteksti
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.
Lakiteksti muutettuna (muutosteksti kursiivilla)
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin saatavan pääomalle, pääomien tultua maksetuksi kunkin saatavan korolle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.

PERUSTELU
Ulosottoperinnässä on usein hakijana ammattimainen rahanlainaaja. Sen toimenkuvaan kuuluu lainata pääomaa ja saada se takaisin uutta liiketoimintaa varten. Toimenkuvaan ei kuulu saada lain nojalla lainan ottajista pitkäaikaisia (15 vuotta) koron maksajia, pääoman jäädessä lainaajan taseeseen luottotappioksi.

Valtion tehtäviin ei kuulu ylläpitää lainsäädäntöä, jonka avulla em. yksittäiset ryhmät saavat kerätä lainaa ottaneilta kansalaisilta vain korkoja. Valtio nykyisellä säädöksellään samalla estää lainan pääoman takaisinmaksun, jos maksuvara on rajallinen. Rahoittajaryhmät voivat taseissaan käyttää taloudelliseksi hyödykseen saamansa liikamääräiset maksuvelvoitetuomiot ja ulosoton ajan säilyvän maksamattoman lainapääoman.

Muutoksella on välitön vaikutus vähävaraisten henkilöiden (yritys ja yksityinen) velan maksamisaikaan. Muutos vaikuttaa valtion yksityishenkilöille maksamien tukien määrään, verotuloihin ja verovarojen käyttöön, joten muutos on myös valtion edun mukainen.

Ehdotan, että nämä kaksi säädöstä muutetaan heti uuden hallituskauden alussa, koska niillä on merkittävä vaikutus talouteen, ihmisten motivaatioon hakea työtä ja yleisesti moraaliin.
Suhtautuminen näiden muutosten tekemiseen kuvastaa osaltaan uuden hallituksen arvoja ja kertoo siitä, miten kansalaisten ja mikroyritysten asema ja oikeudet otetaan lainsäädännössä huomioon seuraavan neljän vuoden aikana.

Taavi Ahoniemi
Helsinki

1 Helsingin Sanomat 12.9.2010, Vieraskynä, KKO: presidentti Pauliine Koskelo; Oikeusturva on pantava kestävään kuntoon, YLE 24.3.2013 klo 12.11, KKO:n presidentti: Tuomioistuimet eivät ole täysin riippumattomia, Taloustaito 9/2009, s.19 – 20,toimittaja Riitta Rimmi; Oikeudenkäyntien venyminen UHKA OIKEUSTURVALLE – KKO:n presidentin Pauliine Koskelon haastattelu. ”Sellainen vaara on vakava, jossa ihmisten oikeudet ovat paperilla hyvät, mutta todellisuudessa jotakin muuta”, Lakimies 2 /2002, käräjätuomari Jussi Nilsson; Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen, Rakennuslehti 18.1.2007 s.4, Mikko Kortelainen; Pankit perivät perusteetta. Kummallista salailua.

Tilitykset puuttuvat. Rahoitustarkastuksen päälakimies Lounatvuori ”..pankkien
on tehtävä panttien realisoinneista tilitys ilman eri vaatimustakin.”, Helsingin Sanomat 26.3.2011, B10, Jarmo Aaltonen; Ulosotto passaa pankeille – Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä, Helsingin Sanomat 13.2.2009, A 6, toimittaja Jouni Mölsä; Oikeuskansleri Jaakko Jonkka korjailee hallituksen esityksiä viikoittain – Puutteet lainvalmistelussa huolestuttavat Jaakko Jonkkaa. Eduskunnassa voi olla kaksi esitystä samojen pykälien muuttamisesta, Taloussanomat 27.10.2012, toimittaja Johannes Niemeläinen; Suomelta miljardien eurojen ”piilotuki” pankeille, Helsingin Sanomat 25.8.2014, A 5, Vieraskynä, lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala; Lakien vaikutukset pitäisi tuntea tarkasti jo etukäteen. Suomeenkin tarvitaan itsenäinen asiantuntijayksikkö tarkastamaan lainvalmistelussa tehtyjä vaikutusarviointeja, TV 1 / MOT 10.11.2003, toimittaja Martti Backman; Lamavelallisen paluu – pankki peri jo maksettuja velkoja. Voiko pankkeihin luottaa? (käsikirjoitus saatavissa

Kysymys on säädöksistä ja niiden käytön vaikutuksista …

… henkilöön ja yhteiskuntaan. Liitteinä olevat tekstit selvittävät kyseessä olevaa asiaa yksityiskohtaisemmin.

 
Esitys koskee seuraavien säädösten puuttumista / muuttamistarvetta:
 
• Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta päätöstä tehdessään todeta minkään oikeuteen vahvistettavaksi tuodun velan oikeaa määrää (Lisäys: toteamisvelvoite tuomarille)
 
• Velkojan ei ulosottoperinnän yhteydessä tarvitse esittää velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (Muutos: Rudangon esityksen mukaiseksi)
 
• Ulosotossa olevaan velkaan kohdistettava maksu kohdentuu ensin korkoon, kuluihin ja vasta sitten pääomaan (Muutos: maksu kohdentuu ensin pääomaan)
 
• Yritysluoton takaajat eivät kuulu kuluttajansuojan alaisuuteen (Muutos: kuuluvat)
 
• Pankeilla ei ole säänneltyä velvollisuutta tehdä tilitystä pantin realisointitulosta (Muutos: täsmennetään ja laajennetaan säädös koskemaan myös pankkeja)
 
• Muutoksenhaun muuttaminen koskemaan näyttöä (Muutos ja lisäys: näyttö todettava maksuvelvoiteasioissa)

Ovatko poliittiset valtaelimet tietoisina säädösten taloudellisista vaikutuksista jättäneet pykälät muuttamatta/lisäämättä?
Nilsson Jussi, Helsingin käräjätuomari : Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Lakimiesuutiset 2/2002. Sähköpostin liite.
Poliitikot eivät ole kiistäneet Nilssonin kirjoituksessa esitettyä, eivät myöskään oikeusoppineet. Nilssonin tekstissään esittämä voidaan nähdä totena: Tuomarikunta, siten myös oikeuslaitoksen päätöksenteko on poliittisille valtaelimille alistettu.
 
Euroopan komission 3.10.2012 toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin otsikko
YHDESSÄ UUTEEN KASVUUN sopii myös tämän kirjoituksen otsikoksi.
Komission esityksen kohdassa Avaintoimi 7: EU:n maksukyvyttömyyssääntöjä olisi nykyaikaistettava, jotta yritysten olisi helpompi säilyttää elinkelpoisuutensa ja yrittäjät saisivat uuden mahdollisuuden.
Sähköpostin liitteet: Komissaari Barnier ja konkurssilaki 3.10.12
Komissio yhdessä uuteen kasvuun.
 
Komissio esittää, että EU-alueella siirryttäisiin konkurssikäsittelyissä ”amerikan malliin”.
Aihe oli esillä Kauppa- ja teollisuusministeriön järjestämissä yrityspolitiikan seminaareissa v. 2003 – 2004.
Johanna Karkia on tehnyt KTM:lle selvityksen Yritystoiminnan uusi alku – kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset (KTM:n tutkimuksia ja raportteja 12/2003. ISBN 951-739-735-.6.)
 
Ajattelulle velasta ja velan maksusta luo pohjaa FT Jukka Kilven Vapautus velkataakasta – unelma, armo vai oikeus? (ajatus 50 Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja 1994, s.102-114. ISBN 951-9264-17-5).
Sähköpostin liite: Kilpi Jukka vuoden 1994 kirjoitus
 

Konkurssikäytännön ongelmia Suomessa:
Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta konkurssivelan oikeaa määrää. Konkurssivelkojat hakevat konkurssivelkojaan enimmäisvaatimuksina.
Konkurssipesän hoitovastuu ei ole viranomaisella.
Konkurssivelalliselle on lailla, vankilan uhalla, määrätty velvollisuus allekirjoittaa konkurssipesän velat ja varat. Allekirjoitus tapahtuu tilanteessa, missä allekirjoittajalla ei ole lain suojaa valvoa pesää, vaikka asiakirja on pakkokeinon uhalla allekirjoitettava.
 
Nykyisen toimintatavan ja säädösten mahdollisena seurauksena on, että vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana tuomitut 74 230 konkurssia voivat olla määrältään virheellisiä. Virheellinen tarkoittaa liikamääräistä maksuvelvoitetta konkurssipesän veloista vastanneille.
Onko tämä eräs sellainen ”vääryys”, joka valtion on virheekseen tunnustettava?
 
Komission tiedotteen mukaan lakiesitys tulee esiin keväällä 2013. Viittaan edellä konkurssista mainittuun ja totean, että perustellusti voidaan konkurssilain sisällöstä ja käytöstä vastaavalta poliittiselta päättäjältä kysyä, riittääkö Suomessa maksukyvyttömyyssäädösten korjaaminen, kun yrityksiä samanaikaisesti tuomitaan konkursseihin pelkkien enimmäisvaatimusten perusteella?
 
Toinen kysymys nousee vääjäämättä esille: Onko velan oikean määrän toteaminen tuomioistuimessa aihe, joka EU:n komission tulisi myös nykyaikaistaa konkurssilain tavoin ja määrätä se yhtenäistettäväksi kansallisiin lakeihin?
Onko EU:n sisäasiainkomissaari Barnier ainoa, joka ajattelee yrittäjiä voimavarana ja konkurssin vaikutuksia laajemminkin?
 
Se, että tuomarilla ei ole velvoitetta todeta velan oikeaa määrää koskee kaikkia maksuvelvoitetuomioita. Voidaan tehdä seuraava tiivistys:
Keskeinen ”aukko” velkomusten vahvistamisissa on se, että tuomioistuimelle ei ole säädetty velvoitetta todeta oikeaksi kanneperustetta (velaksiantoa), eikä velan oikeaa, dokumentoitua määrää. Siksi tuomioistuin voi olla erehdyttämisen kohde velkojen vahvistamisvaatimusten suhteen. Tuomiossa ei myöskään aina oteta huomioon lainan vakuutena olleen pantin realisointituloa, koska luoton antajalla ei ole velvollisuutta tehdä siitä tilitystä.
 
Velallisen yksilöityjä vaatimuksia esim. saamistodisteiden esittämisestä ei oteta tuomioistuinkäsittelyssä huomioon, vaikka kanne olisi kiistetty perusteiltaan ja määrältään.
 
Tuomio voidaan siis antaa ilman minkäänlaista dokumentoitua näyttöä luoton annon määrästä.
Liikamääräinen tuomio näyttäytyy velkojan taseessa vastaavan suuruisena taloudellisena hyötynä.
Ulosottoperinnän yhteydessä velkojaa ei ole velvoitettu esittämään velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (UOK 3:6). Velkoja voi siis edelleen lain suojassa salata lainaksi luovuttamiensa varojen määrän, vaikka määrää osoittava saamistodiste on muutoksenhaun edellytys. Edes luotonantajan lainvoimaisen tuomion jälkeen luovuttamat luoton todellisen määrän osoittavat saamistodistukset eivät johda tuomion muuttamiseen oikeamääräiseksi!
 
Suomessa tuomitaan perustuslain omaisuudensuojan vastaisesti maksuvelvolliseksi toteamatta velaksiantoa ja velan oikeaa määrää oikeuden ensimmäisissä käsittelyissä.
 
Mikä teko liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus on?
Viranomaiset ovat informoineet oikeusministeriötä ja siten myös oikeusministeriä tuomioistuinten päätöksissä olevista aineellisista perusteettomuuksista (Kuluttajavirasto Dnro 2006/70/6455).
 
Velkojan toiminnasta oikeusministeri Brax on todennut 17.5.2010 kirjeessään: Velkoja, joka tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa, syyllistyy rikolliseen menettelyyn.
 
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa kirjeessään (OM 23/917/2012): Rahanpesurikos edellyttää kuitenkin aina esirikosta. Samassa kirjeessä ministeri toteaa, että myös tuomioistuin tai muu viranomainen voi olla petosrikoksessa erehdyttämisen kohteena. Ns. prosessipetoksessa viranomaista erehdytetään antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallintoasiassa. Petos täyttyy, kun viranomainen erehdytettynä päätyy asianosaisen kannalta edullisempaan ratkaisuun, kuin mihin tämä olisi oikeutettu.
Mikäli tuomio on velkojan vaatimuksen mukaisesti liikamääräinen, luotonantaja ottaa tuomion perusteella haltuunsa velkojalle kuulumatonta omaisuutta. Perustuslain vastaisesti?
 
Velkojan rikoksella saamien varojen vastaanottaminen, luoton saajan hallintaan luovutetun rahamäärän ja panttiomaisuudesta saadun realisointitulon oikeamääräisen alkuperän salaaminen ja velkojan näin saama taloudellinen hyöty on rikoslaissa (RL 32:6§) määritellyn rahanpesun tunnusmerkit täyttävää toimintaa.
 
Sähköpostin liitteet:
Professori Matti Rudangon laatima UOK 3 luvun 6§:n muutosesitys ja
Lainsäädäntö lisää köyhyyttä.
Kirjoitus maksun kohdentamisesta (UOK 6:4) sopisi Hanasaaren (12.3.2013) seminaarissa esitettäväksi aiheeksi.
Molempien pykälien (UOK 3:6 ja UOK 6:4)muuttaminen on mikroyrittäjien kannalta katsottuna välttämätöntä.
 
Yrittäjän toimintaan ja oikeusturvaan vaikuttavista säädöksistä ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta pitäisi juuri nyt keskustella julkisesti. Esimerkiksi verosuunnittelu on mikroyrityksessä mahdotonta, verrattuna suuryrityksen mahdollisuuksiin, vaikka yrityksiä koskevat lait ovat samat.
Yhden miehen yritys on kasvuyritys. Valtio voi auttaa pääomaköyhiä yrityksiä uuteen kasvuun muuttamalla verolakia siten, että yrityksen voiton voi siirtää määrätyn ajan verotta yrityksen omaksi pääomaksi. (Viron olevan käytännön suuntainen malli)
 
On kasvuyrityksiä, joissa kassavaje tulee hyvin herkästi, esim. tietotekniikka-ala. Sellaisen likviditeetti-ongelmaisen yrityksen, jonka reaaliomaisuus selvästi ylittää velat, konkurssin alkamista pitäisi tarkastella uudella tavalla.
 
Sähköpostin liite: Yrittäjää koskevan MOT – ohjelman käsikirjoitus (TV 1 10.11.2003), jossa professori Matti Rudangon näkemykset tulevat esiin. Jos laki MOT-esimerkkitapauksen ajankohtana olisi ollut Rudangon lainmuutosesityksen mukainen, tällaista esimerkkitapausta ei olisi.
Esimerkki on tärkeä, koska vastaavia tapauksia jatkuvasti tulee esiin.
 
Säädösten muuttamisen vaatiminen saattaa tuntua näpertelyltä. Mutta niiden konkreettisuutta tarvitaan jos todella halutaan uutta kasvua ja oikeudenmukaisuutta.
 
Miksi ei hyväksyttäisi tavoitetta ”puhdistaa pöytä” muuttamalla säädöksiä siten, ettei tehtäisi samoja virheitä, jotka syntyivät poliittisten tekojen seurauksena 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa?
 
Muuttamalla puutteellisia/epäoikeudenmukaisia säädöksiä ”tunnustetaan” virheet ja otetaan uusi suunta eettisen arvioinnin kestävään toimintaan ja liitytään komissaari Barnierin tavoitteeseen

Presidentti Halosen salaamispäätös 30.8.2002

Valheet ja vääryys kulkevat edellä totuuden ja oikeuden viitta nurinperin huppuna harteillaan…

MYÖS törkeydessään politiikan- ja virkavallan eliittien yksissätuumin toteuttama vaalirahakorruptio, säätiöitä hyväksikäyttäen, lienee ylivertainen?

Onko ihme jos kansalaisten keskuudessa on omituisesti käyttäytyviä – kun heiltä on viety kaikki – elämä ja tulevaisuus?

Mitä näyttöjä vielä kaivataan siitä minkä tahojen tahdonvallassa on ollut alistaa kansalaisia kurjuuteen ja kärsimyksiin – kasvattamalla paarialuokkaa, syrjäyttämällä työttömät ja nuoret liikaväestöksi, sekä jättämällä vanhusväestö heitteille?<   Presidenttien määräys: Linnassa 6.5.1992 pidetyn "Oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjat salaisia   Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:
 
”Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tästä päätöksestä ei saa hakea muutosta valittamalla”
 
halonen_iso
Tasavallan presidentti Halosen päätös
 
—- Alkuperäinen viesti —– (presidentin kansliasta)
Lähettäjä: Sirkka.Peisa@tpk.fi
Vastaanottaja: ”Kalevi Kannus”
Kopio: TPK.Kirjaamo@tpk.fi
Lähetetty: 25. kesäkuuta 2002 13:42
 
”Hyvä Kalevi Kannus
Oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta 6.5.1992 ei ole olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1.12.1999 annetussa laissa tarkoitettuja julkisia viranomaisasiakirjoja.
Parhain terveisin
Sirkka Peisa”
 
Nyt kansliaesittelyssä lainkohdat olivat toiset, ja Halonen sekä Koivisto myöntävät asiakirjoja olevan olemassa ja kun yksi ja toinen osallistujista on luvannut ”muistella”.Pahinta ovat seminaarien seuraukset:
 
omaisuutensa menettäneitä ”ylivelkaantuneita” (n. 280 000, joista velkasaneerauksessa n. 70 000) ja niistä syistä itsesurman tehneitä (n. 14 500). Nimittäin tässä kolleegiossa linjattiin toimialat joiden omaisuusmassat suojattiin ja ne jotka ajettiin alas ja lainat siirrettiin roskapankkeihin.
 
Samalla hoidettiin Suomi eurokuntoon; järjestelyt ja tuomiot tehtiin törkeästi perustuslain ja muiden alempiasteisten lakien ja säädösten, sekä kansainvälisten sopimusten vastaisesti