Aihearkisto: Velallisten oikeudet oikeusvaltiossa

Amerikassa hieman hankalaa

Pienyrittäjien lainat, maataloustuet, yritysten ympäristöluvat, alkoholin myyntilisenssit ja osa vientiluvista on jäänyt myöntämättä Yhdysvalloissa pian kolmen viikon ajan – nämä ovat vain joitain esimerkkejä siitä, millainen ketjureaktio ympäri Yhdysvaltoja on syntynyt liittovaltion hallinnon osittaisen sulkemisen takia.

Epätoivo kasvaa ympäri maata siis muuallakin kuin niiden satojen tuhansien virkamiesten perheissä, joissa palkanmaksu on viivästynyt presidentti Trumpin ja demokraattien kiistellessä rakennusrahoista Meksikon vastaiseen rajamuuriin.
Lähes valmiit kaupat uhkaavat kaatua

Washington Post -sanomalehti haastatteli
pienyrittäjää Pohjois-Carolinasta, joka on epätoivon partaalla kesken jääneen tonttikaupan takia.

Tietokoneiden korjaukseen erikoistunut yrittäjä oli löytänyt firmalleen unelmiensa tontin hyvällä liikepaikalla. Jutun mukaan hän tarvitsee tontin ostoon 550 000 dollarin eli noin puolen miljoonan euron lainan.
Edullinen yrityslaina oli tarkoitus hakea pienyrittäjien rahoitukseen keskittyneeltä valtionhallinnon yksiköltä, mutta liittovaltion sulun takia virasto ei toimi.

Yrittäjä on hädissään, sillä tonttikauppa uhkaa valua kilpailevan suuryrityksen käsiin, joka lupaa hoitaa maksun käteisellä.
Pienyritysten rahoittamiseen keskittynyt virasti myöntää kuukausittain noin 5 000 lainaa. Vuosibudjetti on peräti 25 miljardia dollaria.

Presidentti Trump on uhannut, että liittovaltion osittainen sulku voisi jatkua ”kuukausia tai jopa vuosia”.

Tällä hetkellä töissä ovat valtion turvallisuudelle tärkeät laitokset, kuten mm. tulli ja poliisi.

Maatalousyrittäjät ja olutpanimot kärsivät

Washington Post on koonnut lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka pienyrittäjät ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin, kun yritystoiminnalle elintärkeät luvat ovat jääneet saamatta. Monet tilanteista ovat ristiriitaisia Trumpin aiempien päätösten kanssa.
Esimerkiksi osa maatalousyrittäjistä on oikeutettuja saamaan avustusta rahastosta, jolla tuetaan Kiinan vastaisten kauppapakotteiden synnyttämää talousahdinkoa.

Nämäkin varat pysyvät nyt valtion kassassa, koska maatalousministeriö ei toimi. Kauppasota Kiinan kanssa on sekin ratkaisua vailla.

Vaikeuksissa ovat myös olutpanimot, jotka eivät saa uusia tuotteitaan rekisteröidyiksi, koska alkoholin ja tupakan myyntiluvista vastaava virasto on sekin suljettu. Ja niin edelleen.

Pörssiin listautuminen hidastuu
Myös yhdysvaltalaiset suuryritykset ovat tilanteessa, johon eivät ole vuosikymmeniin joutuneet.
Tästä Washington Post on ottanut esimerkiksi teleyhtiöt T-Mobilen ja Sprintin, joiden pitäisi yhdistyä viime vuonna tehdyn jättisopimuksen perusteella.

Kolme viikkoa jatkunut hallinnon osittainen sulku puree yritysten pörssiin listautumista. Näitä lupia odottavat arvopaperimarkkinoita valvovalta elimeltä mm. taksipalveluja tarjoava yritys Uber ja majoituspalveluja tarjoava Airbnb.
Suurpankki JPMorgan laskee, että hallinnon osittaisen sulun takia Yhdysvaltain talous menettää viikossa 1,5 miljardia dollaria.
Tämä on tietysti vain minimaalinen siivu koko taloudesta, mutta heijastusvaikutukset yltävät koko yhteiskuntaan.
Ja kun sulku joskus päättyy, kestää luparuuhkan purkaminen arvaamattoman pitkän ajan.

Perintäyhtiöltä lupa pois…

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/kansanedustaja-iloitsee-”vihdoinkin-saatiin-yksi-pois-kiusaamasta-ihmisiä-–-perintäyhtiöltä-vietiin-lupa”/ar-BBRVQjO?ocid=spartanntp

Vihdoin alkaa tapahtua taistelussa perintäyhtiöitä vastaan, iloitsee kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.).

Hän kertoo blogissaan olevansa todella tyytyväinen aluehallintoviraston tuoreeseen päätökseen peruuttaa perintäyhtiö Alektum Oy:lta toimilupa.
”Perintäyhtiö Alektum on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Se on vuoden 2018 aikana kohdistanut perintätoimenpiteitä sellaisiin saataviin, joiden perintä on todettu lainvastaiseksi. Alektum on perinyt lainvastaisia saatavia ja kohtuuttomia perintäkuluja, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, aiheuttanut kansalaisille tarpeettomia kuluja jättäessään yhdistämättä samaan velkasuhteeseen perustuvat saatavat ja pitkittänyt perintää sekä perinyt ostettujen saatavien perintäkuluja lainvastaisesti”, Taavitsainen kirjoittaa.
”Kaiken kukkuraksi Alektum on ihan pokkana jatkanut lainvastaista menettelyään aluehallintovirastolta vuonna 2018 saamiensa useiden lainvoimaisten varoitustenkin jälkeen.”

Taavitsainen kertoo, että hänen luonaan on käynyt useita velkaantuneita kansalaisia kertomassa Alektumin ja muiden perintäyhtiöiden toiminnasta. Taavitsainen on perustanut Ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän.
”Vihdoinkin tämä yksi toimija saatiin pois kiusaamasta ihmisiä. Erityinen kiitos kuuluu niille aktiivisille kansalaisille, jotka jaksoivat vaikeuksiensa keskellä tehdä kanteluja yhtiön toiminnasta”, kansanedustaja toteaa.
”Tämän mahtavammin ei olisi voinut vuosi 2019 alkaa, sillä Alektumin on välittömästi lopetettava kaikki perintätoimintansa. Yhtiön on myös lopetettava perintätoimintansa markkinointi.”

Hän muistuttaa, että perintätoimintaa on harjoitettava lainmukaisesti. Lain mukaan saatavien perinnässä ei saa käyttää velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Hyvä perintätapa

Prof. Heikki Ylikangas: KUNNIAVELKA pankkien kriisin uhreille maksuun

.. näin hehkuttaa Heikki Ylikangas –niminen historianutukija viimeisimmässä kirjassaan: SUOMEN HISTORIN SOLMUKOHDAT, WSOY, Helsinki. 2007

Tässä ote kirjan sivuilta 378 ja 379:

”Lama-ajan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa uskossa, että ne koituisivat maalle eduksi. Se että niin ei tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika kuitenkin muutti myös heidän asemansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostivat osan kaikkitietävää jälkimaailmaa: näkivät ratkaisujensa seuraukset, saattoivat todeta, missä tuli tehtyä virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä se merkitsee – ei mitään. Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä luin odottaa historiantutkijoiden muuttavan aikaisempia tulkintojaan edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi. Tosiasioitten tunnustamista ei tapahtunut myöskään jatkosodan jälkeen. Sodanaikaisten päättäjien mukaan Suomi kävi koko jatkosodan pelkkää puolustussotaa. Tuo väite on nyttemmin täydelleen kumottu, mutta silti sota kelpaa tässä yhteydessä oivalliseksi vertailukohdaksi. Silloin katsottiin, että sotien uhrit – sotalesket ja sotaorvot, invalidit ja kotinsa ja toimeentulonsa menettäneet – olivat oikeutettuja korvauksiin. Kaveria ei jätetä, sattuvasti ja satuttavasti tähdennettiin. Samoin ei ole menetelty suuren laman jälkeen. Tapahtui juuri päinvastoin: laman uhrit – ylivelkaantuneet ihmiset – jätettiin. Heidät selitettiin syypäiksi – jollei nyt sentään lamaan niin ainakin – omaan onnettomuuteensa. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että sotaveteraanit ja –invalidit olisi julistettu jollain tavoin sotasyyllisiksi ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea kuvitelma on monen ylivelkaantuneen osalta muuttaen totisinta totta velkasaneerauksista huolimatta.”

”Vieläkään ei olisi liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiaintilaa.

Jos oli varaa 40 miljardin markan pankkitukeen, tulisi tänään olla varaa tarkistaa vielä kerran laman tuottamien ylivelkaantuneitten asema ja hyvittää se, mikä hyvittää kuuluu. Nimenomaan tässä tarvittaisiin pääministeri Matti Vanhasen peräänkuuluttamaa totuuskomissiota. Tulisi muodostaa asiantuntijaelin, joka hakemuksesta selvittäisi ja esittäisi kenelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia menetyksistään, kenelle ei. Suomi tulkitsi inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti tuolle piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa omille kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi sitä oikeaa isänmaallisuutta, jota Kalevi Sorsa väitti puuttuvan niiltä, jotka aikoinaan vaativat markan devalvointia.”

”Parempi myöhään kuin ei silloinkaan”

Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus.

Historiantutkija Heikki Ylikankaan osuutta ”Ison laman” menettelyissä ei pidä unohtaa.
Ylikangas osallistui presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 Linnassa järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen ns. ”Koiviston konklaaviin” tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Teemoina olivat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Ohjelman mukaan keskustelu rakentui ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon ja toisen teeman osalta yhteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 – 3 valmisteltuun kommenttipuheenvuoroon (noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käytti valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Alustustukset: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola.
Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin Scheinin, SA

Oikeuspoliittisen tilaisuuteen osallistuneilta pyysin –tutkinnallisesti – kommentointia sähköpostitse ja postin välityksellä.
Heikki Ylikangas tunnusti osallisuutensa ja luonnehti tilaisuutta vastauksessaan:

”Koivisto painosti Korkeinta oikeutta”

Ylikankaan vastauksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.”
Ylikankaan vastaus jatkuu: ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään.”

Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.

Ylikankaan loppupäätelmä kuului: ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen.”

Ylikankaan lanseeraama kunniavelka-ajatus on kaunis ja kunnioitettava; mutta taustalla väijyy epäilyttävä tunne historiantutkija Heikki Ylikankaan omantunnon kiillotuksesta.

Sallikaa minun olla epäilyssäni väärässä.

Kalevi Kannus

Puhallus perintätoimistoilta

Jo on aikoihin eletty! Oikeuslaitoksemme ovat täynnä perintätoimistojen kanteita, mutta oikeuslaitoksemme eivät tiedä kantajaa ja kantajien kotikuntaa tai maata.

Helsingin käräjäoikeus on ilmoittanut asiakkaalle, joka oli kiistänyt kanteen, ettei se tiedä, kuka kantaja on ja kantajan kotimaa on Pohjoismaat.

Tässä taitaa nyt olla suurempi puhallus perintätoimistojen taholta ja oikeuslaitokset tekevät yksipuolisia tuomioita asiassa ilman kantajaa ja ilman kohdemaata tai kotikuntaa. Eikö tämä nyt ole rahanpesua jos mikä ja tätä harjoittavat käräjäoikeudet.

Ei siis ole ihme, että ulosotossa on 550.000 asiakasta, kun oikeuslaitokset eivät edes selvitä kantajaa eikä maata, mihin rahat menevät. Kenen tilille rahat näin päätyvät?

Helsingin käräjäoikeus oli sanonut, että näitä tapauksia on satoja, joten eikö tässä nyt olisi jo rikostutkinnan paikka? Kuinka monella on sellainen haaste käräjille, jossa ei ole kantajaa yksilöity?

Hilkka Laikko: Suomi ei noudata ihmisoikeussopimuksia; oikeusministeri Häkkänen, on aika toimia

Suomen hallitukset ovat suojelleet laittomasti toimivaa velanperintää 1992 alkaen- kansalaisten vahingoksi?

Hilkka Laikko

1985 alkaen Suomen toiminta silloisen presidentin ja hallituksien toimista eivät kestä päivänvaloa, kun näitä toimia tarkemmin tutkitaan. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tuhonneet taloutemme kivijalan ja valtion velkataakka on kestämättömällä tasolla. Lisävelan tarve on edelleen tosiasia v. 2019. Onkin täysin käsittämätöntä, että nykyinen hallitus sallii samaan aikaan, että kansalaisistamme n. 600 000 on ulosotossa ja n. 400 000 maksuhäiriömerkintää, joiden perusteisiin tai väitettyjen velkojen oikeellisuuteen ei ole vieläkään puututtu juridisin ja lainsäädännöllisin keinoin.

Suomessa käyty kansalaissota 1918 vaati 38 000 uhria, joista on nykypäiville jo saatu tarkkaa tietoa tämän luokkasodan vaiheista ja olosuhteista. Vasta nyt näitä uhreja muistetaan – 100 vuotta tapahtumien jälkeen – toivottavasti 90-luvun ja muun velanperinnän uhrien asia otetaan vakavasti ennen 100 vuotta.

Paljonkaan kansalaissotaa huonommaksi ei jäänyt 90-luvun pankkikriisi, jossa laittomasti, ohi Suomen Pankin määräysten, toimineet pankinjohtajat pelastettiin. 66 000 rehellistä, elinkelpoista ja työllistävää yrittäjää tuhottiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin rapakuntoisten pankkien pelastamiseksi. Pankinjohtajat vedättivät virkamiehiä, kuin ”litran mittaa” mm. suunnitelmilla, mitkä yritysalat kaadetaan – elinkelpoisuudesta viis. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan työttömäksi ajetut, lähes 600 000 ihmistä, menettivät kotinsa ahneille, petollisille pankeille. Näiden 600 000 ihmisten perheet ajettiin maantielle. Onko siis ihme, että 90-luvun takia itsemurhan tehneitä uhreja, loppuun asti ajettuja ihmisiä oli v. 2002 jo 14 500. Luku kasvaa koko ajan, sillä 90-luvun väitettyjä velkoja peritään edelleen sekä pankkien että perintätoimistojen kautta, vaikka todellisuudessa velat ovat keksittyjä, vanhentuneita tai ovat ajat sitten tulleet maksetuiksi.

1923 Hitler astui Saksassa valtaan, jonka jälkeen alkoi massiivinen juutalaisten omaisuuden siirto silloiselle natsihallinnolle
. Vaikka vertaus saattaa tuntua rajulta, kyse 90-luvulla Suomessa oli vastaavasta yrittäjien ja kansalaisten laillisen omaisuuden uusjaosta, jossa laki ja oikeus menettivät merkityksensä. Presidentti Sauli Niinistökin (CNN) on todennut, että se oli virhe ja uhrit ansaitsevat korvaukset. Asia jäi Suomen mediassa vähälle huomiolle poliittisesti johdetun median toimesta. Samaan aikaan kyllä hoetaan mantraa ” Suomi on oikeusvaltio”. Raaputetaanpa tätä mantraa pintaa syvemmältä.

Oikeusistuimet ovat olleet ja ovat edelleen pelkkiä velkojan kumileimasimia, jotka toimivat ainoastaan instituutioiden hyväksi- ei auta, vaikka yrittäjällä tai tavallisella ihmisellä olisi vedenpitävä näyttö, että velkaa ei ole tai pankki ei ole tehnyt tilitystä suorituksista, jonka tekemättä jättäminen on rikoslaissa rangaistava törkeä petos. Sellaisen velan periminen oikeusteitse, jonka tietää tuleen suoritetuksi, on prosessipetos.

Tapaus 1.
Ns. Laivajutussa, Oy ST-Line Ltd:n tapauksessa on näyttö, että devalvaatiosaatavaa vastaavaa valuuttavelkaa ei todellisuudessa ollut, vaan tavallinen markkavelka 1,5 miljoonaa markkaa. Pankilla ei kuitenkaan ole ainuttakaan velkakirjaa. Yritys oli elinkelpoinen, mutta niin vaan OP pankki sai yrittäjän 5,5 miljoonaa omaisuutta ja suorituksia ja 27 työntekijää potkut yrityksen ajautuessa ns. eläväksi raadoksi. Pankin on todettu 2006 HO:ssa olevan maksuvelvollinen yrityksen omistajalle ja pankin on todettu aiheuttaneen yritykselle, vähintään 2 miljoonan markan vahingon. Miten on siis mahdollista, että alempi tuomioistuin toteaa 2016 velkaa olevan vielä jäljellä yli 10 milj.markkaa eli 1,75 miljoonaa euroa, joka kasvaa 16% korkoa? Missään ei huomioida aiempien ja KKO:ta myöden käyneiden oikeusistuinten päätöksiä siitä että pankki on toiminut väärin ja on velkaa yrittäjälle/ yritykselle. Kannattavaa toimintaa pankille – mutta, laitonta. Vaikka yrittäjällä on näyttö, että mitään velkaa ei ole voinut jäädä – hänen dokumenttejaan ei oteta huomioon – ainoastaan pankin.

Näitä vastaavia tapauksia meillä on kymmeniätuhansia ympäri Suomea; Katinkulta Oy, Konekersantti Oy, Sartiko Oy jne jne

Selityksiä tuomarien toiminnalle voi olla monia; 1. Onko tuomarien ohjeistus 6.5.1992 (Koivisto) edelleen voimassa; ”Instituutioiden tulee voittaa”? 2. Istuvatko pankinjohtajat ja tuomarit samoissa ”leijonissa ja rotareissa” tai ovatko muurariveljiä (jonka toiminta sääntöjensä takia pitäisi kieltää Suomessa)? Säännöt ovat ristiriidassa Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa. 3. Vai ottaako tuomari rahaa vastaan instituutiolta, jotta tekee tietynlaisen päätöksen? 4. Onko Instituutioolla jonkinlainen kiristyskeino tuomariin nähden? Millään muulla tavoin ei voi selittää nykypäivän oikeusistuinten käytäntöjä.

Perustuslaki, European Convention on Human rights ja YK: Ihmisoikeusjulistus

Miten Suomessa rikotaan kansainvälistä lainsäädäntöä? Erityisesti European Convention on Human Rights artiklat sitovat Suomea noudattamaan hyväksymäänsä sopimusta. 90-luvun uhrit ovat velkavankeja omassa kotimaassaan, mutta niin ovat myös perintätoimistojen ikeessä olevat. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä pankkien ja perintätoimistojen uhrit voivat vain haaveilla ja ulosoton lainkunnioitus hämärtyy heille maksetavaan tulospalkkioon, vaikka jokainen alihintainen realisointi tuottaa Suomen valtiolle 3 kertaiset vahingot.

EU:n Ihmisoikeussopimuksen pitäisi taata Suomen kansalaisille mm:

* kidutuksen kielto (3 artikla)
* orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
* oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
* oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
* ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnanvapaus (9 artikla)
* sananvapaus (10 artikla)
* oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
* syrjinnän kielto (14 artikla)
* omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
* ne bis in idem, ei syytettä tai rangaistusta kahdesti samassa asiassa (7. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
* oikeus hakea muutosta rikosasiassa (7. lisäpöytäkirja 2 artikla)

Eipä vaan siltä näytä, että tällä Suomea sitovalla sopimuksella olisi mitään käytännön merkitystä. Olen lukenut toistatuhatta haastetta, jossa toinen toistaan mielikuvituksellisempia velkoja yritetään periä paitsi pankkien myös mm. Intrum, Lindorff/Lowell, Alektum, PRA Suomi, jne perintätoimistojen toimesta oikeusistuimissa: 1. 90-luvun velkoja, jotka ovat jo vanhentuneet tai maksettu, 2. 2000 luvun alun maksettuja velkoja tai velkoja, joita ei ole 10 vuoteen peritty (vanhentuneet 3 vuoden säännöllä) 3. jo maksettuja velkoja 4. velkaa, jota ei koskaan ole edes syntynyt. Nämä päätyvät usein yksipuoliseksi tuomioksi, vaikka velallinen itse vastaisikin haasteeseen. Syynä tuomareiden yksipuolinen ajattelu toimia velkojan ehdoilla ja summaarisesti hyväksyä kaikki, mitä nuo ahneet vaan keksivät pyytää.
Muutama lainaus, miten käräjäoikeudet toimivat:

Tapaus A

Kauppakaari 9 luku 11§ toteaa, että velkoja, periessään velkaa, jonka tietää jo maksetuksi (myös aiheeton), vetäköön sakkoa puolet perimästään summasta, sille jolta yritetään periä.
Käräjäsihteerin vastaus: ”Eihän tuollaista lakia on noudatettu tuomioistuimissa enää aikoihin”
Anteeksi kuinka? Meillä siis tuomioistuin ei noudata väärässä velkomuksessa Suomen voimassa olevaa lakia?

Tapaus B

Asiakas, nuori tyttö, teki ns. Viivi Velallisen vastineen Käräjäoikeuteen ja kiisti Intrum Justitian saatavan, koska se oli jo maksettu kokonaan ulosoton kautta, tulospalkkioineen.
Käräjätuomarin vastaus: Et kai sinä aio noin isoa yhtiötä vastaan alkaa taistelemaan – sen kun maksat vaan”
Anteeksi kuinka? Pitääkö siis tuomarin mielestä maksaa lain vastaisesti lasku, jota ei ole, vaan se on maksettu?

Tapaus C

Perintätoimisto Lindorff ( muillakin sama juttu) perii 8 sivuisella hakemuksella väitettyjä velkoja, joissa ei ole velan syntymispäivää, ei korkolaskennan aloituspäiviä, ei minkäänlaisia tietoja perinnän eri vaiheista tai mitään laskuja tai siirtoasiakirjoja. Miten on mahdollista? Vastineeseen käytettiin Viivi Velallismallia, johon perintätoimisto vastasi, vetämällä kanteen pois oikeudesta eli mitään todellista velkaa ei ollut.

Tällainen perintä on erittäin yleistä ja valitettavan usein nämä katteettomat velkomukset menevät läpi tuomioistuimissa ns. summaarisina menettelyinä, koska tuomarit eivät automaattisesti huomioi viranpuolesta kanteessa olevia puutteita, kuten laskujen tai velkakirjojen puuttumista. Tämä on outoa, koska perintälaki vaatii, että velkojan pitää pystyä näyttämään laskut/ velkakirjat, joihin velkomus perustuu. Myös vanhentuminen 3 vuoden säännön perusteella jää usein tuomarilta vaille huomiota, vaikka vanhentumaan päässeen velan periminen on sekin perintälain vastaista.

Tapaukset D.

Oy St-line Ltd, Katinkulta ja Konekersantti, Sartiko jne jne
Näissä tapauksissa voimme todeta, että yrittäjät ja takaajat ovat taistelleet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saadakseen. Jokainen käsittää, että 1,5 miljoonan markan velasta (1988) ei jää 5,5 miljoonan mk:n suorituksilla, jotka pankki on saanut todistettavasti, yli 10 miljoonaa markkaa eli 1,75 miljoonaa velkaa. Kyse on laittomasta perinnästä, joka sekä takaajan että yrityksen tapauksessa rikkoo lähes jokaista EU:n ja YK:n ihmisoikeuksista säädettyä artiklaa

Konekersantin tapauksessa on todettu aukottomasti, Skopin suunnitelleen järjestelmällisen kuvion, jossa ainoa tavoite oli paikata pankinjohtajien SKOP:lle ja Alue SP:lle suuruuden hulluudessaan ottamien valuuttavelkojen aiheuttama kassavaje pankille.

Katinkullan tapaus on surullisen kuuluisa, miten Skopin oma mies muilutettiin tärkeälle paikalle yrityksen johtoon, jotta saatiin vuosikymmeniä suvun hallussa olleet maat ja metsät sekä Lindemanin ja Juurikon perustama upea Katinkulta -kylpylä/ loma-osakekompleksi pankin omaisuudeksi – keinoja kaihtamatta. Syynä sama, kuin Konekersantin tapauksessa.

Sartikon osalta kunnanjohtaja soitti pankinjohtajalle ja halusi, että yrityksen tili suljetaan. Jälkeen on todettu, että yrittäjän tili, jolla oli huomattavasti rahaa, suljettiin laittomasti, koska vain yrittäjä olisi voinut sulkea tilin. Kunnan taholta oli selkeä tavoite siirtää yrittäjän toiminta ”hyvälle ystävälle/ sukulaiselle” ja se taas ei onnistunut, niin kauan, kun yrittäjä maksoi kunnan vuokra-alueen vuokran säännöllisesti. Asialla OP.

Suomen nykyisen hallituksen erityissuojeluksessa on siis laiton pankki- ja perintätoimi, joka aiheuttaa Suomen valtiolle miljardien verotulojen menetyksen vuosittain. Tähän on valjastettu niin tulospalkkioiset ulosotto, tuomioistuinlaitos kuin valvontaviranomaiset – velallisiksi väitetyt eivät saa saada oikeutta, koska joku on näin ohjeistanut 1992.

Nyt on tullut aika muuttaa käytännöt vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sillä maa, joka päästää vallalle anarkian, jossa tavallisen kansalaisen oikeusturva poljetaan maanrakoon, on tuhon oma.

Olaus Petrin ohjein:

”Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena.
Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.
Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”

Hilkka Laikko
vpj, tiedottaja
Velallisten tuki ry

VELKAVANGIT SUOMESSA – LISÄÄ TULEE JOKA PÄIVÄ

Hilkka Laikko: Eriarvoisuus tuloerot Sipilän hallitus Finanssimarkkinoiden järjestäytynyt rikollisuus Suomen velkaantuminen

Suomiko hyvinvointivaltio?

Jokainen vallassa oleva poliitikko selittää mediassa, kuinka hyvin meillä asiat ”hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa” on ja tutkimuksia ja huipputapaamisia maksetaan kilvan, jotta saadaan kansainvälisesti näkyvyyttä, kuinka olemme maailman tai ainakin Euroopan ytimessä maailman onnellisin kansa. Tätä harhaa tukee poliittisesti johdettu media, joka on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa – ainakin, jos katsoo irtisanottujen tai itse irtisanoutuneiden kriittisten toimittajien määrää. Kunnioitan heitä, sillä valheessa voi elää hetken, mutta ei koko elämäänsä. Velkakellon mukaan Suomen valtionvelka on n. 107 miljardia, joka tarkoittaa, että Sinä olet velkaa noin 20 tuhatta euroa, vauvasta vaariin. Itsemurhia tapahtuu joka päivä – päin rekkaa, kun kukaan ei enää auta – ei sosiaalitoimisto – ei Kela. 70-vuotias mamma aiotaan heittää asunnostaan kadulle Espoossa- Sipilä otatko tunnollesi uskovaisena ihmisenä ko tapauksen?

1. Demokratia
13.6.2017 Perussuomalaisilla oli demokraattisten periaatteiden mukaan puheenjohtajavaalit, joiden lopputulos oli Timo Soinille pettymys, koska hänen ehdokkaansa Sampo Terho ei päässyt vallankahvaan. Vain vähän ennen PS puheenjohtajavaaleja Terhosta tehtiin Eurooppa- ja Kulttuuriministeri hallitukseen – huomio Perussuomalaisena! Muita PS -puolueen ministereitä ovat; Pirkko Mattila, Jari Lindström, Jussi Niinistö, ja Timo Soini.
Kun äänestäjät demokraattisesti valitsivat , että Jussi Halla-aho on ylivoimaisesti puolueen uusi johtaja, mitä tapahtui? Hillotolppahillerit päättivät pitää ministeripaikkansa, vaikka hallituksen olisi pitänyt hajota valtiosääntömme mukaan, kuten jopa presidenttimme totesi ”hallitukset voivat hajota, mutta se ei välttämättä tarkoita eduskunnan hajoamista ja uusia vaaleja”. Yllättäen ”tyhjät tynnyrit kolisevat eniten Soini” perusti uuden ryhmän eduskuntaan, josta myöhemmin tuli ”Siniset”. Ritva ”Kike” Elomaa meni hetkeksi ”halpaan”, mutta palasi takaisin Perussuomalaisiin, Kaj Turunen siirtyi Kokoomuksen riveihin.

Julkisuudessa näimme episodin, jossa Sipilän virka-asunnolla kävi Soinin lähin avustaja palaten ulos auton takakontissa vain päivää ennen, kun kerrottiin, että Soinin ryhmä on perustanut uuden ryhmän eduskuntaan. Äänestäjänsä pettäneet ”hillotolppalaiset” hyväksyttiin hallitukseen, vaikka heitä ei ollut kukaan äänestänyt eduskuntaan ”Sinisinä”, joksi he myöhemmin itsensä rekisteröivät. Hallituksen olisi pitänyt hajota ja uuden hallituksenmuodostajan astua kehiin – se olisi ollut demokratiaa ja kansan tahto.

Nyt nämä samat demokratian murentajat ja lain vastaisesti toimivat tahot haluavat murentaa oikeusvaltion – ja hyvinvointivaltion perusteet sekä demokratian.

Sipilän hallitus on vallassa sekä lain, valtiosäännön että demokratian vastaisesti. Ehkä olisi ollut parasta, että pääministeri Sipilän uhkaus 5.11.2015 ” Jos ei Sote-sopua löydy, kävelen aamulla presidentin luokse” – olisi ollut ehkä parasta Suomen pienelle kansalle. Eipä näytä kovin hyvältä nämä nykyiset uhkailut, että tulee lisää kustannuksia, jos ei Sote ei toteudu ” nimerkillä Päivi Nerg”.

Sipilän hallitus ei nauti demokratian mukaista, äänestykseen perustuvaa luottamusta, vaan se perustaa valtansa uhkailuun, pelotteluun …ja pelottelua kasvatetaan suosiollisen median avustuksella, mitä hirveää tapahtuu, jos Perussuomalaiset saavat vallan.

Väitän, että terve järkiajattelu palaa tämän maan asioiden hoitoon, kuten suurin osa kansalaisistamme haluaa, kun heille ensin kerrotaan totuudenmukaisesti, missä jamassa tämä maa todellisuudessa on ja tehdään yhdessä – koko kansa – töitä sen eteen, että jokainen ”siipiveikko” maksaa takaisin, mitä on kansalta varastanut.

2. Hyvinvointivaltio ? Mistä kaikki alkoi?
Eletään vuotta 1991, jolloin Esko Aho (kesk,) ja Iiro Viinanen (kok.) hallitus oli vallassa ja presidenttinä oli Mauno Koivisto (Sdp). Devalvaatio jouduttiin tekemään, koska pankit olivat ottaneet ohi Suomen Pankin määräysten liikaa velkaa Suomeen. Syntipukiksi tehtiin SKOP, mutta…olivatko muut pankit yhtään parempia – eivät. Nykyisin jo Danske Bank ja Nordea ovat jääneet kiinni rahanpesusta, mutta eipä meidän ”osuustoiminnallinen OP” ole yhtään parempi. Tuhottuja perheitä tulee koko ajan lisää, koska nämä pankit eivät noudata pantinhaltijan velvollisuutta säilyttää omaisuuden arvo ja ulosottojärjestelmää ei valvo tässä maassa kukaan – ei edes korruptoinut oikeuslaitos.

90-luvulla tuhottiin 65000 elinkelpoista yritystä ja sen seurauksena syntyi Aho-Viinanen (Kesk-Kok) hallituksen väärän talouspolitiikan kautta 600 000 työtöntä, joilla osalla asuntovelat kaatuivat niskaan – sama on odotettavissa nyt – vain 26 vuotta myöhemmin. 90-luvun lamauhrit eivät ole saaneet oikeutta vieläkään, joten nykylaman uhreille ei ole sitä luvassa, koska 90-luvulla alkanut lainvastainen käytäntö on edelleen vallalla.

3. Omaisuuden suoja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Pantinhaltijan velvollisuus on säilyttää omaisuuden arvo – näin lain mukaan. Se ei ole yhdenkään yritys-, asunto-, tai muunkaan velkavaikeuksiin joutuneen velallisen kohdalla toteutunut sitten 90-luvun – kiitos Esko Ahon hallituksen ja sillloisen presidentti Koiviston 6.5.1992 määräyksen, joka edelleen vaikuttaa mm. summaarisen menettelyn kautta ”Instituutioiden pitää voittaa ja yksityisten ihmisten hävitä”. Missä siis on oikeudenmukaisuus, kun tavallisia, rehellisiä tuomitaan oikeudessa häviämään omaisuutensa laittomasti toimivalle pankille tai perintäyhtiölle, vaikka velka on jo maksettu tai lähes maksettu ja yllättäen hänet tuomitaan maksamaan 10.kertaisesti alkuperäinen velkasumma kokonaan uudelleen? Tämä – hyvä lukija on faktaa.

1988 1,5 miljoonan markan ( nykyisin 252 281,89€) velka, josta oli maksettu jo 250 000 markkaa (42 034,33 €) vuoteen 1992 mennessä. Vakuutena oli 3 980 000 markan laiva ( 669 387,97 euroa) sekä kaksi mökkiä ja yksi ok – talo – yhteensä vakuudet takaajan lisäksi olivat siis nelinkertaisesti velan määrä. Vuonna 1994 pankki onnistui saamaan laittomasti omaisuudet haltuunsa tasan 0 – markalla, jonka jälkeen eri vaiheiden kautta, yrittäjä/ takaaja on yrittänyt saada oikeutta vuoteen 2018 ja jatkuu edelleen – saamatta oikeutta vieläkään, mutta periksi hän ei rikollisten edessä anna. Nykyisin tämä prosessipetoksilla operoiva OP pankki väittää, että yrittäjän velka on 1 762 368,00 € eli markkoina 10 478 564, 29 up to date. Se siitä ja oikeusvaltiosta. Yrittäjälle tuli erittäin tuhoisaksi ottaa yrityslaina OP leirin pankista 1988 ja työllistää 27 ihmistä vakituisesti ja muutama muu extra 1988-1993 välillä. Oma elämä ja työntekijöiden tulevaisuus tuhottiin hetkessä, koska yksi ainoa mies ”kyll se siit” -Koivisto tuhosi Suomen oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuden. Yhtään paremmin eivät pärjää Nordea tai Danske, kuten olemme jo heidän ”kuvioistaan” saaneet lukea julkisuudessa – rahanpesua. Milloin Suomessa herätään lopultakin perkaamaan laittomasti toimivien perintätoimistojen ja pankkien harjoittama veronkierto ja rahanpesu, jossa koko ajan viedään suomalaista rahaa ohi Suomen valtion verojärjestelmän kasvottomille veroparatiisiyhtiöille ja erityisesti niiden omistajille?

Yhteiskunnallisesti on kuitenkin paljon tärkeämpää jokaisen äänestäjän ymmärtää, mitä Sinä veronmaksajana menetät, kun yhteiskunnassamme toimii yhä enemmän veronkiertäjiä, jotka vievät Suomen valtion verotuloja veroparatiiseihin, julkisen valvonnan ulottumattomiin ”hallintarekisterilain” varjossa. Viranomaisethan eivät meillä uskalla mennä pankkien tai perintäyhtiöiden konttoreihin tutkimaan katteettomia järjestelemättömiä luottoja, jotka ovat roikkuneet yli 26 vuotta mm. yhden ja saman pankin tilinpäätöksissä.

Konekersantti/ Olli Puolitaival, Katinkulta / Pertti Lindeman, Alavuuden Talotehdas/ Erkki Aho, Oy ST-Line Ltd, Tatu Hoikkala, Frykman, Tiainen, Haverinen, Vallamo, Niemelä jne jne lista on loputon yli 66 000 rehellisestä yrittäjästä, joilla oli omaa omaisuutta ja kova halu yrittää ja työllistää. Pankit viis välittivät Suomen valtiontaloudesta ja vielä vähemmän asiakkaistaan, kun ulkomaan valuutan rahahanat aukesivat. Keskuspankit ottivat lainaa täysin surutta ulkomailta ja sitä työnnettiin ulos jokaisesta pikkupankista keskuspankin määräyksestä ”persaukisille kadunmiehille” ohi Suomen Pankin määräysten.

Hallituksen – siis Esko Ahon ja Iiro Viinasen hallitus – päätöksellä laittomasti toimineet pankit pelastettiin pankkituella ja rehelliset yrittäjät tuomittiin Koiviston ohjeistuksella ja aiheutettiin 600 000 ihmisen työttömyys ja 14 500 ihmisen itsemurha- aalto, jolle jopa 1917 kansalaissota jää toiseksi. Nämä ihmiset maksavat edelleen ja heidät tuomitaan, vaikka jopa presidentti Niinistö on todennut – tosin CNN kanavalle 2015- että 90-luvulla Suomessa toimittiin väärin ja nämä ihmiset ovat ansainneet kompensaation eli korvauksen.

Minä vaadin yhtenä sijaiskärsijänä, että 90-luku tutkitaan ja todelliset rikolliset saatetaan vastuuseen – nyt en tarkoita poliittista vastuuta – vaan todellista taloudellista vastuuta sekä Suomen valtiolle että erityisesti näille jo lähes 30 vuotta kärsineille uhreille. Seuraavien vaalien ne ehdokkaat, jotka todella haluavat nykyisen velanperintähelvetin päättyvän rehellistä kansaamme kohtaan, sitoutuvat puhdistamaan tämän maan velanperintärikollisista – saavat nimensä julki, jokaisessa julkaisussa, jonka teen tästä päivästä vaaleihin asti.

Minulla on vain yksi pyyntö koko kansan puolesta – älkää valehdelko ennen vaaleja.

4. Perintäyhtiöiden ja pikavipifirmojen yhteydet rahanpesupankkeihin

Mitä tapahtui seuraavien hallitusten aikana? Kukaan ei puuttunut 90-luvun uhrien tilanteeseen, ainoastaan Liisa Jaakonsaari huomasi joskus 97, että pankkituki -piikki on edelleen auki…..no Liisaseni…se on edelleen auki.
Tuli Lipposen hallitus ja kas kummaa Suvi Anne Siimes ja 8 muuta talouspoliittisen valiokunnan jäsentä , jotka itse päättivät, että 90-luvun uhreista pitää päästä eroon myymällä heidät 31.3.2000 velkaorjiksi C&A Finlandille ja Aktiv Hansalle. Osa 90-luvun uhreista jäi edelleen Arsenal Oy:n ikeeseen, joka edelleen velkoo 90-luvun perusteella ihmisiä, jotta saavat omille lakitoimistoilleen tuloja laittomien perintäoikeudenkäyntien kautta ja uhrit, jotka ovat jo ajat sitten maksaneet kaikki mahdolliset saatavat pankille, ovat edelleen saman määrän velkaa, kuin olivat 1980 – luvulla – suorituksista viis. Missä ovat siis tilitykset, jotka kertoisivat, missä ovat suorituksista kertyneet varat? Vrt Rikoslaki ja törkeä kiskonta/ kavallus.

Ostajat aloittivat Suomen historiassa uskomattoman kierrätystoiminnan, joissa erään oululaispolitiikon ” Isokadun ihmisroskat” toteutuivat, jo ennen, kuin tuo potkut saanut nainen edes avasi suutaan.

Laitilalainen takaaja takasi 90-luvulla erään yrittäjän lainan. Kun vaikeudet tulivat 1994, SYP sai tuomiolle sekä yrittäjän, että takaajat. Yrittäjä pääsi vapaaksi 2006 velkasaneerauksen kautta, mutta pettäen takaajan edes mainitsematta häntä velkasaneerauksessa mahdollisena regressioikeusvelkojana.
Siimes-Lipponen myivät kylmästi, tutkimatta edes oliko väitetty velka jo maksettu, velkaorjiksi 57 000 suomalaista – em. takaaja mukana.

2001 ko. takaaja haki itse velkajärjestelyä, jossa vastustaja oli C&A Finland, mutta juuri, kun takaaja luuli päässeensä ikeestä 2006, velkojaksi muuttui toinen ostajista Aktiv Hansa ja kaikki alkoi alusta. 2008 molemmat em. yhtiöt ilmoittivat, että C&A Finlandista on tullut Aktiv Kapital Portfolio ja Aktiv Hansasta Aktiv Kapital, ja taas alkoi kaikki alusta…..No sitten 2013 vaihtui perijäksi PRA Suomi ja sittemmin PRA Group ja minä odotan, koska laittomasti toimiva emoyhteisö PRA International siirtyy tämän 90-luvulla tutun yrittäjän takauspaperiin nimensä vetäneen takaajan perijäksi. Kyse on rikollisuudesta, jossa ko emoyhtiö on saanut Yhdysvalloissa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta toiminnasta ja korvausvelvollisuuden uhreille – Suomessa kukaan ei puutu. Sipilä suojelee tätä laitonta järjestelmää, koska on kieltäytynyt ottamasta 90-luvun uhrien asiaa hallituksen käsittelyyn Toimi Kankaanniemen perustellusta esityksestä huolimatta.

5. Nykytilanne

Velanperintähelvetti on jo lähes 600 000 tuhannen ulostotossa olevan ihmisen painajainen, vielä enemmän ihmisiä on ikeessä perintätoimistojen Lindorff, Lowell, Intrum, Alektum, OK- perintä jne. Aina, kun nämä jäävät kiinni laittomuuksista, ne vaihtavat nimeä tai omistajaa. Etelä Suomen Avi on täysin tehoton, vaikka joskus onnistumme jollekin perintätoimistolle saamaan perintäluvan menetyksen – samat ihmiset jatkavat perintää – eri yhtiönimellä.
Suomen Lakia, Perustuslakia, European Convention on Human rights tai YK Ihmisoikeussopimusta Suomessa ei noudata oikeuslaitos, ulosottojärjestelmä, ei poliisi, ei viranomaiset eikä virkamiehet.
Kysyn jokaiselta seuraavaan eduskuntaan aikovalta, kumpi on tärkeämpää: Oma etu – vai valtion ja kansalaisten etu? Oletko valmis palauttamaan omalla toiminnallasi oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen lain kunnioituksen tähän isänmaahamme?

Mikä ei ole kohtuus älköön olko lakikaan – eikä oikeuskäytäntö!

Hilkka Laikko
Velallisten Tuki ry
vpj ja tiedottaja

Konklaavin historiaa – uudelleen lämmitettynä

On sangen mielenkiintoista mitä ovat KONKLAAVIN vaiheet kahdenkymmenenviiden (25) -vuoden ajansaatossa. Alla olevan artikkelin julkaisin verkkolehden silloisessa formaatissa viisitoista vuotta sitten 2002 ja 2005 julkaistiin OPLK-ryhmän Laman ja Rahan Pelurit -selvitys. Molemmat nonsoleerattiin, suhtauduttiin alentuvasti ja vaiettiin, etenkin ”korkeasti oikeutta oppineiden” taholla.
 

Nytkö on koettavissa häivähdys uudesta julkisuudesta?


 

klik…> TÄSTÄ Karjalan kuvalehden artikkeliin,

 

* * *

 
 
KONKLAAVISTA on kyselty alkuperäisiä lähdetietoja. Pankkien kriisin, eli 1990-luvun kotimaisen laman tutkimista varten asiatietoja 6.5.1992 Linnassa pidetystä seminaarista ei ole saatu…
 
Julkaisen tässä keväällä 2002 haltuuni saamani em. seminaarin, erityisavustaja Martti Mannisen allekirjoittaman kutsukirjeen sivut; reunamerkinnät ovat ilmeisesti Mannisen. Seminaaria ja sen asiatietoja ei ole alkujaan määrätty salaiseksi, mutta kansliapäätöksella 30.7.2002 tapahtuma on määrätty salattavaksi. Miksi?
 
Konklaavi-seminaarin ohjaus pankkioikeudenkäynneille on ollut seurauksiltaan joukkotuhontaan verrattavaa…
 
Kutsukirjeen ensimmäinen sivu on päivätty 14.04.1992
 

 
Kutsukirjeen toinen sivu on päivätty 16.04.1992

 
Presidentti Mauno Koivistolle lähetin tutkimusryhmämme puolesta keväällä 2002 seuraan kirjeen:
 
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
 
Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.

Tilaisuuden teemoina olivat:

1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
 
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
 
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
 
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
 
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
 
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
 
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin
.
 
***
 
Tasavallan presidentin kansliasta sain 30.7.2002 tämän kansliapäätöksen, jonka on tasavallan presientti Tarja Halosen kanssa allekirjoittanut (asianosaisena) eritysavustaja Martti Manninen:
 
Kts… http://www.promerit.net/2013/01/presidentti-koiviston-haastattelu-21-8-1992/
 

 

Pelurit * E-kirjat heti luettavaksi <- haku
 


 
Konklaavi esiteltiin Jyväskylässä joulukuussa 2002. DVD -video 1.osa
 

Saatavan (verovelan) lopullinen vanhentuminen

https://oikeus.fi/ulosotto/fi/index/ulosotto/taytantoonpanokelpoisuudenmaaraaikajasaatavanlopullinenvanhentuminen.html
 
ULOSOTTO
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika ja saatavan lopullinen vanhentuminen
 
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ulosottokaaressa. Ulosottoperuste (esim. käräjäoikeuden tuomio tai yksipuolinen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Ulosottoperusteen määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
 
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen ulosottokaaren mukaan määräajan umpeenkuluminen tarkoittaa myös saatavan lopullista vanhentumista. Mikäli ennen määräajan päättymistä saatava on ulosmitattu jostain omaisuudesta, voidaan saatavaa periä vielä tästä kyseisestä omaisuudesta, ei kuitenkaan palkasta, eläkkeestä tai muusta toistuvaistulosta.
 
Määräajan päättymisen oikeusvaikutukset
Täytäntöönpanokelpoisuuden määräajan päättymisen jälkeen saatavaa ei voida velkoa enää millään muullakaan tavalla, vaan saatava on vanhentunut lopullisesti. Saatavaa ei voida periä enää esimerkiksi perintätoimiston toimesta eikä sitä voida enää vanhentumisen jälkeen periä kuolinpesän omaisuudesta. Tätä määräaikaa ei voida katkaista. Velkojalla on kuitenkin oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne velallista vastaan ja vaatia ulosottoperusteen määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksusaantia siten, että hän on esimerkiksi kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan, salannut tietoja tai antanut vääriä tietoja taloudellisesta asemastaan tms. Velkojan on nostettava tällainen kanne viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä.
Vanhentumisen ja määräajan välisestä suhteesta
 
Ulosottokaaren mukaisesta täytäntöönpanon määräaikaisuudesta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta on pidettävä erillään velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) mukainen velan vanhentuminen. Vanhentumislaki säätelee yleistä velan vanhentumista ja niihin liittyviä vanhentumisaikoja sekä vanhentumisen katkaisemista.
 
Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta eräpäivästä. Sen jälkeen kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai esimerkiksi yksipuolinen tuomio, on vanhentumisaika viisi vuotta tuomion antamisesta. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti ja viranomaistoimin. Pääsääntöisesti asian vireilletulo ulosotossa katkaisee velan vanhentumisen ja uusi entisen pituinen vanhentumisaika alkaa kun ulosoton vireilläolo päättyy. Täytäntöönpanon määräaikaisuus asettaa kuitenkin ehdottoman rajan sille, kuinka kauan saatavaa voidaan periä ulosotossa ja milloin saatava lopullisesti vanhentuu.
 
Velan erääntymisestä laskettava vanhentumisaika
Vuoden 2015 alusta tuli voimaan säännös velan lopullisesta vanhentumisesta, joka lasketaan velan erääntymisestä. Ennen lakimuutoksen voimaantuloa velkoja saattoi periä velkaa määräämättömän ajan, jos hän katkaisi velan vanhentumisen kolmen vuoden välein, eikä hakenut velallista vastaan ulosottoperustetta. Lakimuutoksen jälkeen myös tällaisille veloille tuli lopullinen vanhentumisaika.
 
Velan erääntymispäivästä laskettava vanhentumisaika on 20 vuotta. Jos velkojana on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Tätä vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Säännös koskee luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa rahavelkaa.
Vanhentumista koskevia uusia säännöksiä sovelletaan rajoitetusti taannehtivasti. Lain voimaan tullessa vanhentumisajasta katsotaan kuluneen enintään 15 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että velkoja voi periä saataviaan lain voimaantulon jälkeen vielä 5 tai 10 vuotta.
 
Ulosotossa ei oteta automaattisesti huomioon velan erääntymisestä laskettavaa vanhentumista, vaan velallisen on vedottava siihen ja esitettävä erääntymisestä selvitys.
 

* * *

 

Milloin verot ja muut julkisoikeudelliset maksut vanhenevat?

 
http://www.porttivapauteen.fi/neuvonta/usein_kysyttya/milloin_verot_ja_muut_julkisoikeudelliset_maksut_vanhenevat#.WN9nvVQxksY.facebook
 
Verot ja julkisoikeudelliset maksut vanhentuvat 5 vuoden kuluttua seuraavan vuoden alussa, siitä päivästä laskien, jolloin maksu on määrätty tai maksuunpantu. Muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt.
Esimerkki: Vuoden 2010 verojen maksuunpano tapahtuu 2011 vuoden lokakuussa. Vanhenemisaika alkaa vuodesta 2012 ja vero vanhenee, kun vuosi 2016 vaihtuu vuodeksi 2017.
 
Julkisoikeudelliset tai niihin rinnastettavat maksut ovat lailla tai asetuksella säädetty suoraan ulosottokelpoisiksi ilman tuomioistuimen päätöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
televisiomaksut 
vahinkovakuutusmaksut 
päivähoitomaksut 
julkiset terveyskeskus-, poliklinikka-, sairaala-, hammas-, koti- ja laitoshoidon maksut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut 
joukkoliikenteen tarkastusmaksut 
pysäköintivirhemaksut 
tullin maksut 
ajoneuvovero 
oikeusapumaksut 
tuomioistuinmaksut
valtion takaama opintolaina

 

Liisa Mariapori. Yrittäjien oikeusturva verotarkastus-kertomuksissa

Yrittäjien oikeusturvan
ja
harkintavallan ulottuvuus
verotarkastuksissa

 
Nyt olisi se aika, että yrittäjien itsensä pitäisi ruveta vaatimaan, että heidän oikeusturvansa pitää saada kuntoon.
Näin ei voida jatkaa.
 
Kirjan hinta 35,- euroa + postikulut, laskun yhteydessä. Huomioi kassalla merkitä piste palloon ”maksu toimitettaessa”.
 
TILAUS verkkokaupasta http://www.promerit.net/tuote/liisa-mariapori-yrittajien-oikeusturva-verotarkastuskertomuksissa/
 

 

Kirjan lähettää ja laskuttaa tekijä itse Liisa Mariapori Rovaniemeltä…

 

Yritystoimintaa vaikeuttava lainsäädäntö.

Taavi Ahoniemi

28.4.2015
korkeinoikeus Vakaa oikeusjärjestelmä on sivistysvaltion ja sen yritystoiminnan kulmakivi

Monet kansalaiset Suomessa ovat huolestuneita yritystoimintaa vaikeuttavista puutteellisista lainkohdista, joiden käyttö jopa estää yritystoiminnan, tuomioistuinten jutturuuhkista ja koko oikeusjärjestelmän luotettavuudesta puhumattakaan. Luottamus lainvalvontaan horjuu, kun poliisi tekee rikoksia, virkavirheitä ja ”tutkintatöppäyksiä” (HS 19.4.2015; ”Miksi poliisi petti?” s. C1-C5). Myös EU:n komissio on huolestunut jutturuuhkista, sovitteluvaihtoehtojen puutteesta ja oikeusjärjestelmien yleisestä luotettavuudesta (ks. HS 8.4.2013; ”Oikeusjärjestelmä on EU:ssa muutakin kuin bisnestyökalu”).

Yritystoimintaan vaikuttavassa lainsäädännössä sekä oikeudenkäynnin ja tuomioiden toimeenpanoprosesseissa on yrittäjäkansalaisen (ja hänen yrityksensä) toiminnan ja koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti vahingollisia – korjattavia – kohtia. Näiden lainkäyttöön välittömästi vaikuttavien säädösten korjaamisella kohotetaan kansalaisten luottamusta rahoituksesta vastaavan yritystoiminnan, oikeusjärjestelmän ja lainvalvontatyön oikeellisuuteen sekä ennakoitavuuteen.

Korkeatasoiset talouslait ja luotettava, ennakoitavissa oleva lainkäyttö ovat edellytys yrittäjän riskinotolle ja siten Suomen taloudelle välttämättömän lisääntyvän yrittäjyyden kulmakivi.

Laki- ja oikeusjärjestelmän taso ja toimivuus ovat Suomen taloudelliselle menestykselle yhtä tärkeä perustekijä kuin tie-, rautatie-, sähkö- ja viestiverkoston hyvä kunto.

Talouslainsäädännössä itsessään sekä siihen liittyvässä oikeusprosessikäytännössä on useita kohtia, jotka ovat perustuslain ja ihmisoikeusnäkökulmasta yrittäjäkansalaiseen nähden kohtuuttomia, mielivaltaisia ja yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti vahingollisia.

Esimerkki nykyisestä lain käytöstä tuomioistuimessa ja lainvalvonnassa on Korkeimmassa oikeudessa käsitelty riita-asia nro 1271 6.6.2013 Dnro H2011/216. Siinä pankki on erehdyttänyt tuomioistuinta esittämällä sille väärentämiään asiakirjoja lainaksi luovuttamastaan varojen määrästä. Pankkia ei oikeudessa velvoitettu esittämään velaksiantoa, eikä sen dokumentoitua määrää, vaikka sitä
vaadittiin. Rikoksen avulla saadun virheellisen tuomion seuraus on taloudellinen hyöty pankille 4.339.724,05 euroa ja vastapuolelle konkurssi ja takaajalle loppuelämän tuho.

Nämä kaikki asiakirjat sisältävä dokumenttiaineisto on saatavissa korkeimman oikeuden päätöstä edeltävistä asiakirjoista, Konkurssiasiamieheltä, poliisilta, Tietosuojavaltuutetulta, Finanssivalvonnalta, HHO:lta, KHO:lta ja Espoon KO R 05/2486.

Nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden esimerkin kaltaiseen viranomaisten toimintaan.
Seuraavilla kahdella säädösmuutoksella voidaan nopeasti vaikuttaa lainkäyttöön, laajasti lainkäytön vaikutuksiin ja kansantalouteen tavalla, jota perustuslaki edellyttää:
1.) Ulosottokaaren 3. luvun 6 § muutetaan:

Muutos tehdään oheisen professori Matti Rudangon vuonna 2008 laatiman esityksen mukaisesti (Liite 1).
Liitteessä esitetyn perustelun lisäksi: muutoksen jälkeen saamisten vahvistamisvaatimukset näytetään tuomioistuimille velaksiannon ja sen määrän suuruisina. Nykyisen lain mukaan tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta velaksiantoa, eikä sen määrää, josta on seurauksena aineellisesti virheellisiä tuomioita.

Säädösmuutos vaikuttaa paitsi oikeuslaitoksen ja lainvalvojien työmääriin ja siten niiden kustannuksiin, konkurssivelkavaatimuksiin ja velallisten oikeusturvaan
Koska liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus tuomioistuimessa on rikos (katso oikeusministeriön kirjeet OM 217/917/2010, OM 79/917/2012 ja RL 32:6 §), muutettu säädös torjuu rikollista toimintaa.

Tätä lainvastaista toimintaa on ja se tiedetään, jos on uskominen YLE 08.10.2014 uutisoimaan tuomarikyselyyn. Sen perusteella tuomarit tieten tekevät aineellisesti virheellisiä maksuvelvoitepäätöksiä.

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälä edellyttää, että myös ulosottokaaren perusteella perittäessä kaikista rahaveloista on esitettävä velalliselle saamistodiste. Tämä voi toteutua vain tässä esitetyllä säädösmuutoksella.

2.) Ulosottokaaren 6. luvun 4 § muutetaan:
Vuonna 2007 voimaan tullut lakiteksti
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.
Lakiteksti muutettuna (muutosteksti kursiivilla)
4 § Varojen kohdentaminen saatavan osille
Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin saatavan pääomalle, pääomien tultua maksetuksi kunkin saatavan korolle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 §:n mukaisesti muuta sopineet.

PERUSTELU
Ulosottoperinnässä on usein hakijana ammattimainen rahanlainaaja. Sen toimenkuvaan kuuluu lainata pääomaa ja saada se takaisin uutta liiketoimintaa varten. Toimenkuvaan ei kuulu saada lain nojalla lainan ottajista pitkäaikaisia (15 vuotta) koron maksajia, pääoman jäädessä lainaajan taseeseen luottotappioksi.

Valtion tehtäviin ei kuulu ylläpitää lainsäädäntöä, jonka avulla em. yksittäiset ryhmät saavat kerätä lainaa ottaneilta kansalaisilta vain korkoja. Valtio nykyisellä säädöksellään samalla estää lainan pääoman takaisinmaksun, jos maksuvara on rajallinen. Rahoittajaryhmät voivat taseissaan käyttää taloudelliseksi hyödykseen saamansa liikamääräiset maksuvelvoitetuomiot ja ulosoton ajan säilyvän maksamattoman lainapääoman.

Muutoksella on välitön vaikutus vähävaraisten henkilöiden (yritys ja yksityinen) velan maksamisaikaan. Muutos vaikuttaa valtion yksityishenkilöille maksamien tukien määrään, verotuloihin ja verovarojen käyttöön, joten muutos on myös valtion edun mukainen.

Ehdotan, että nämä kaksi säädöstä muutetaan heti uuden hallituskauden alussa, koska niillä on merkittävä vaikutus talouteen, ihmisten motivaatioon hakea työtä ja yleisesti moraaliin.
Suhtautuminen näiden muutosten tekemiseen kuvastaa osaltaan uuden hallituksen arvoja ja kertoo siitä, miten kansalaisten ja mikroyritysten asema ja oikeudet otetaan lainsäädännössä huomioon seuraavan neljän vuoden aikana.

Taavi Ahoniemi
Helsinki

1 Helsingin Sanomat 12.9.2010, Vieraskynä, KKO: presidentti Pauliine Koskelo; Oikeusturva on pantava kestävään kuntoon, YLE 24.3.2013 klo 12.11, KKO:n presidentti: Tuomioistuimet eivät ole täysin riippumattomia, Taloustaito 9/2009, s.19 – 20,toimittaja Riitta Rimmi; Oikeudenkäyntien venyminen UHKA OIKEUSTURVALLE – KKO:n presidentin Pauliine Koskelon haastattelu. ”Sellainen vaara on vakava, jossa ihmisten oikeudet ovat paperilla hyvät, mutta todellisuudessa jotakin muuta”, Lakimies 2 /2002, käräjätuomari Jussi Nilsson; Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen, Rakennuslehti 18.1.2007 s.4, Mikko Kortelainen; Pankit perivät perusteetta. Kummallista salailua.

Tilitykset puuttuvat. Rahoitustarkastuksen päälakimies Lounatvuori ”..pankkien
on tehtävä panttien realisoinneista tilitys ilman eri vaatimustakin.”, Helsingin Sanomat 26.3.2011, B10, Jarmo Aaltonen; Ulosotto passaa pankeille – Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä, Helsingin Sanomat 13.2.2009, A 6, toimittaja Jouni Mölsä; Oikeuskansleri Jaakko Jonkka korjailee hallituksen esityksiä viikoittain – Puutteet lainvalmistelussa huolestuttavat Jaakko Jonkkaa. Eduskunnassa voi olla kaksi esitystä samojen pykälien muuttamisesta, Taloussanomat 27.10.2012, toimittaja Johannes Niemeläinen; Suomelta miljardien eurojen ”piilotuki” pankeille, Helsingin Sanomat 25.8.2014, A 5, Vieraskynä, lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala; Lakien vaikutukset pitäisi tuntea tarkasti jo etukäteen. Suomeenkin tarvitaan itsenäinen asiantuntijayksikkö tarkastamaan lainvalmistelussa tehtyjä vaikutusarviointeja, TV 1 / MOT 10.11.2003, toimittaja Martti Backman; Lamavelallisen paluu – pankki peri jo maksettuja velkoja. Voiko pankkeihin luottaa? (käsikirjoitus saatavissa

Kysymys on säädöksistä ja niiden käytön vaikutuksista …

… henkilöön ja yhteiskuntaan. Liitteinä olevat tekstit selvittävät kyseessä olevaa asiaa yksityiskohtaisemmin.

 
Esitys koskee seuraavien säädösten puuttumista / muuttamistarvetta:
 
• Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta päätöstä tehdessään todeta minkään oikeuteen vahvistettavaksi tuodun velan oikeaa määrää (Lisäys: toteamisvelvoite tuomarille)
 
• Velkojan ei ulosottoperinnän yhteydessä tarvitse esittää velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (Muutos: Rudangon esityksen mukaiseksi)
 
• Ulosotossa olevaan velkaan kohdistettava maksu kohdentuu ensin korkoon, kuluihin ja vasta sitten pääomaan (Muutos: maksu kohdentuu ensin pääomaan)
 
• Yritysluoton takaajat eivät kuulu kuluttajansuojan alaisuuteen (Muutos: kuuluvat)
 
• Pankeilla ei ole säänneltyä velvollisuutta tehdä tilitystä pantin realisointitulosta (Muutos: täsmennetään ja laajennetaan säädös koskemaan myös pankkeja)
 
• Muutoksenhaun muuttaminen koskemaan näyttöä (Muutos ja lisäys: näyttö todettava maksuvelvoiteasioissa)

Ovatko poliittiset valtaelimet tietoisina säädösten taloudellisista vaikutuksista jättäneet pykälät muuttamatta/lisäämättä?
Nilsson Jussi, Helsingin käräjätuomari : Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Lakimiesuutiset 2/2002. Sähköpostin liite.
Poliitikot eivät ole kiistäneet Nilssonin kirjoituksessa esitettyä, eivät myöskään oikeusoppineet. Nilssonin tekstissään esittämä voidaan nähdä totena: Tuomarikunta, siten myös oikeuslaitoksen päätöksenteko on poliittisille valtaelimille alistettu.
 
Euroopan komission 3.10.2012 toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin otsikko
YHDESSÄ UUTEEN KASVUUN sopii myös tämän kirjoituksen otsikoksi.
Komission esityksen kohdassa Avaintoimi 7: EU:n maksukyvyttömyyssääntöjä olisi nykyaikaistettava, jotta yritysten olisi helpompi säilyttää elinkelpoisuutensa ja yrittäjät saisivat uuden mahdollisuuden.
Sähköpostin liitteet: Komissaari Barnier ja konkurssilaki 3.10.12
Komissio yhdessä uuteen kasvuun.
 
Komissio esittää, että EU-alueella siirryttäisiin konkurssikäsittelyissä ”amerikan malliin”.
Aihe oli esillä Kauppa- ja teollisuusministeriön järjestämissä yrityspolitiikan seminaareissa v. 2003 – 2004.
Johanna Karkia on tehnyt KTM:lle selvityksen Yritystoiminnan uusi alku – kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset (KTM:n tutkimuksia ja raportteja 12/2003. ISBN 951-739-735-.6.)
 
Ajattelulle velasta ja velan maksusta luo pohjaa FT Jukka Kilven Vapautus velkataakasta – unelma, armo vai oikeus? (ajatus 50 Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja 1994, s.102-114. ISBN 951-9264-17-5).
Sähköpostin liite: Kilpi Jukka vuoden 1994 kirjoitus
 

Konkurssikäytännön ongelmia Suomessa:
Tuomarille ei ole säädetty velvoitetta todeta konkurssivelan oikeaa määrää. Konkurssivelkojat hakevat konkurssivelkojaan enimmäisvaatimuksina.
Konkurssipesän hoitovastuu ei ole viranomaisella.
Konkurssivelalliselle on lailla, vankilan uhalla, määrätty velvollisuus allekirjoittaa konkurssipesän velat ja varat. Allekirjoitus tapahtuu tilanteessa, missä allekirjoittajalla ei ole lain suojaa valvoa pesää, vaikka asiakirja on pakkokeinon uhalla allekirjoitettava.
 
Nykyisen toimintatavan ja säädösten mahdollisena seurauksena on, että vuodesta 1991 alkaen 20 vuoden aikana tuomitut 74 230 konkurssia voivat olla määrältään virheellisiä. Virheellinen tarkoittaa liikamääräistä maksuvelvoitetta konkurssipesän veloista vastanneille.
Onko tämä eräs sellainen ”vääryys”, joka valtion on virheekseen tunnustettava?
 
Komission tiedotteen mukaan lakiesitys tulee esiin keväällä 2013. Viittaan edellä konkurssista mainittuun ja totean, että perustellusti voidaan konkurssilain sisällöstä ja käytöstä vastaavalta poliittiselta päättäjältä kysyä, riittääkö Suomessa maksukyvyttömyyssäädösten korjaaminen, kun yrityksiä samanaikaisesti tuomitaan konkursseihin pelkkien enimmäisvaatimusten perusteella?
 
Toinen kysymys nousee vääjäämättä esille: Onko velan oikean määrän toteaminen tuomioistuimessa aihe, joka EU:n komission tulisi myös nykyaikaistaa konkurssilain tavoin ja määrätä se yhtenäistettäväksi kansallisiin lakeihin?
Onko EU:n sisäasiainkomissaari Barnier ainoa, joka ajattelee yrittäjiä voimavarana ja konkurssin vaikutuksia laajemminkin?
 
Se, että tuomarilla ei ole velvoitetta todeta velan oikeaa määrää koskee kaikkia maksuvelvoitetuomioita. Voidaan tehdä seuraava tiivistys:
Keskeinen ”aukko” velkomusten vahvistamisissa on se, että tuomioistuimelle ei ole säädetty velvoitetta todeta oikeaksi kanneperustetta (velaksiantoa), eikä velan oikeaa, dokumentoitua määrää. Siksi tuomioistuin voi olla erehdyttämisen kohde velkojen vahvistamisvaatimusten suhteen. Tuomiossa ei myöskään aina oteta huomioon lainan vakuutena olleen pantin realisointituloa, koska luoton antajalla ei ole velvollisuutta tehdä siitä tilitystä.
 
Velallisen yksilöityjä vaatimuksia esim. saamistodisteiden esittämisestä ei oteta tuomioistuinkäsittelyssä huomioon, vaikka kanne olisi kiistetty perusteiltaan ja määrältään.
 
Tuomio voidaan siis antaa ilman minkäänlaista dokumentoitua näyttöä luoton annon määrästä.
Liikamääräinen tuomio näyttäytyy velkojan taseessa vastaavan suuruisena taloudellisena hyötynä.
Ulosottoperinnän yhteydessä velkojaa ei ole velvoitettu esittämään velalliselle saamistodistetta kaikista rahaveloista (UOK 3:6). Velkoja voi siis edelleen lain suojassa salata lainaksi luovuttamiensa varojen määrän, vaikka määrää osoittava saamistodiste on muutoksenhaun edellytys. Edes luotonantajan lainvoimaisen tuomion jälkeen luovuttamat luoton todellisen määrän osoittavat saamistodistukset eivät johda tuomion muuttamiseen oikeamääräiseksi!
 
Suomessa tuomitaan perustuslain omaisuudensuojan vastaisesti maksuvelvolliseksi toteamatta velaksiantoa ja velan oikeaa määrää oikeuden ensimmäisissä käsittelyissä.
 
Mikä teko liikamääräisen saatavan vahvistamisvaatimus on?
Viranomaiset ovat informoineet oikeusministeriötä ja siten myös oikeusministeriä tuomioistuinten päätöksissä olevista aineellisista perusteettomuuksista (Kuluttajavirasto Dnro 2006/70/6455).
 
Velkojan toiminnasta oikeusministeri Brax on todennut 17.5.2010 kirjeessään: Velkoja, joka tietoisesti vaatii liikamääräisen saatavan vahvistamista tuomioistuimessa, syyllistyy rikolliseen menettelyyn.
 
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa kirjeessään (OM 23/917/2012): Rahanpesurikos edellyttää kuitenkin aina esirikosta. Samassa kirjeessä ministeri toteaa, että myös tuomioistuin tai muu viranomainen voi olla petosrikoksessa erehdyttämisen kohteena. Ns. prosessipetoksessa viranomaista erehdytetään antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallintoasiassa. Petos täyttyy, kun viranomainen erehdytettynä päätyy asianosaisen kannalta edullisempaan ratkaisuun, kuin mihin tämä olisi oikeutettu.
Mikäli tuomio on velkojan vaatimuksen mukaisesti liikamääräinen, luotonantaja ottaa tuomion perusteella haltuunsa velkojalle kuulumatonta omaisuutta. Perustuslain vastaisesti?
 
Velkojan rikoksella saamien varojen vastaanottaminen, luoton saajan hallintaan luovutetun rahamäärän ja panttiomaisuudesta saadun realisointitulon oikeamääräisen alkuperän salaaminen ja velkojan näin saama taloudellinen hyöty on rikoslaissa (RL 32:6§) määritellyn rahanpesun tunnusmerkit täyttävää toimintaa.
 
Sähköpostin liitteet:
Professori Matti Rudangon laatima UOK 3 luvun 6§:n muutosesitys ja
Lainsäädäntö lisää köyhyyttä.
Kirjoitus maksun kohdentamisesta (UOK 6:4) sopisi Hanasaaren (12.3.2013) seminaarissa esitettäväksi aiheeksi.
Molempien pykälien (UOK 3:6 ja UOK 6:4)muuttaminen on mikroyrittäjien kannalta katsottuna välttämätöntä.
 
Yrittäjän toimintaan ja oikeusturvaan vaikuttavista säädöksistä ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta pitäisi juuri nyt keskustella julkisesti. Esimerkiksi verosuunnittelu on mikroyrityksessä mahdotonta, verrattuna suuryrityksen mahdollisuuksiin, vaikka yrityksiä koskevat lait ovat samat.
Yhden miehen yritys on kasvuyritys. Valtio voi auttaa pääomaköyhiä yrityksiä uuteen kasvuun muuttamalla verolakia siten, että yrityksen voiton voi siirtää määrätyn ajan verotta yrityksen omaksi pääomaksi. (Viron olevan käytännön suuntainen malli)
 
On kasvuyrityksiä, joissa kassavaje tulee hyvin herkästi, esim. tietotekniikka-ala. Sellaisen likviditeetti-ongelmaisen yrityksen, jonka reaaliomaisuus selvästi ylittää velat, konkurssin alkamista pitäisi tarkastella uudella tavalla.
 
Sähköpostin liite: Yrittäjää koskevan MOT – ohjelman käsikirjoitus (TV 1 10.11.2003), jossa professori Matti Rudangon näkemykset tulevat esiin. Jos laki MOT-esimerkkitapauksen ajankohtana olisi ollut Rudangon lainmuutosesityksen mukainen, tällaista esimerkkitapausta ei olisi.
Esimerkki on tärkeä, koska vastaavia tapauksia jatkuvasti tulee esiin.
 
Säädösten muuttamisen vaatiminen saattaa tuntua näpertelyltä. Mutta niiden konkreettisuutta tarvitaan jos todella halutaan uutta kasvua ja oikeudenmukaisuutta.
 
Miksi ei hyväksyttäisi tavoitetta ”puhdistaa pöytä” muuttamalla säädöksiä siten, ettei tehtäisi samoja virheitä, jotka syntyivät poliittisten tekojen seurauksena 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa?
 
Muuttamalla puutteellisia/epäoikeudenmukaisia säädöksiä ”tunnustetaan” virheet ja otetaan uusi suunta eettisen arvioinnin kestävään toimintaan ja liitytään komissaari Barnierin tavoitteeseen

Presidentti Halosen salaamispäätös 30.8.2002

Valheet ja vääryys kulkevat edellä totuuden ja oikeuden viitta nurinperin huppuna harteillaan…

MYÖS törkeydessään politiikan- ja virkavallan eliittien yksissätuumin toteuttama vaalirahakorruptio, säätiöitä hyväksikäyttäen, lienee ylivertainen?

Onko ihme jos kansalaisten keskuudessa on omituisesti käyttäytyviä – kun heiltä on viety kaikki – elämä ja tulevaisuus?

Mitä näyttöjä vielä kaivataan siitä minkä tahojen tahdonvallassa on ollut alistaa kansalaisia kurjuuteen ja kärsimyksiin – kasvattamalla paarialuokkaa, syrjäyttämällä työttömät ja nuoret liikaväestöksi, sekä jättämällä vanhusväestö heitteille?<   Presidenttien määräys: Linnassa 6.5.1992 pidetyn "Oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjat salaisia   Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:
 
”Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tästä päätöksestä ei saa hakea muutosta valittamalla”
 
halonen_iso
Tasavallan presidentti Halosen päätös
 
—- Alkuperäinen viesti —– (presidentin kansliasta)
Lähettäjä: Sirkka.Peisa@tpk.fi
Vastaanottaja: ”Kalevi Kannus”
Kopio: TPK.Kirjaamo@tpk.fi
Lähetetty: 25. kesäkuuta 2002 13:42
 
”Hyvä Kalevi Kannus
Oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta 6.5.1992 ei ole olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1.12.1999 annetussa laissa tarkoitettuja julkisia viranomaisasiakirjoja.
Parhain terveisin
Sirkka Peisa”
 
Nyt kansliaesittelyssä lainkohdat olivat toiset, ja Halonen sekä Koivisto myöntävät asiakirjoja olevan olemassa ja kun yksi ja toinen osallistujista on luvannut ”muistella”.Pahinta ovat seminaarien seuraukset:
 
omaisuutensa menettäneitä ”ylivelkaantuneita” (n. 280 000, joista velkasaneerauksessa n. 70 000) ja niistä syistä itsesurman tehneitä (n. 14 500). Nimittäin tässä kolleegiossa linjattiin toimialat joiden omaisuusmassat suojattiin ja ne jotka ajettiin alas ja lainat siirrettiin roskapankkeihin.
 
Samalla hoidettiin Suomi eurokuntoon; järjestelyt ja tuomiot tehtiin törkeästi perustuslain ja muiden alempiasteisten lakien ja säädösten, sekä kansainvälisten sopimusten vastaisesti