Aihearkisto: Elämän himmelistä

”Terrorismin tarkoituksessako”?

Otsikon kuva ei ole tästä tapauksesta.

Miksi kantasuomalainen on näin riemastunut?

Väkivaltainen mies riehui Karjaan keskustassa eilen illalla, tiedottaa Länsi-Uusimaan poliisilaitos. Pelastuslaitos sai noin kello 18 ilmoituksen, jonka mukaan teini-ikäistä poikaa oli lyöty kirveen hamarapäällä Karjaan linja-autoasemalla.

Muutaman sentin haavan saanut poika toimitettiin Karjaan sairaalaan. Rikoksesta epäilty mies ehti poistua ennen poliisin saapumista.

Epäilty on paikkakuntalainen
Parin tunnin jälkeen miehen saatiin kuulla riehuvan keskustan alueella. Paikkakuntalainen, noin 40-vuotias mies oli rikkonut kirveellä apteekin, pankin ja ravintolan ikkunoita.
Poliisi otti miehen lopulta kiinni kerrostaloasunnosta.

Kolleegan muistolle

Aikaa ei meille jaeta samaa määrää tasaerinä.

Pitkäaikasen kolleegani, työuraltamme, Markku Pynnösen muistolle julkaisen MATKAKERTOMUKSEN MIELENRAUHAAN, niin kuin tuon ”A-ryhmän” retki tasan 40 vuotta ajast’aikaa Kittilän Tepsaan, tuli nimettyä.

Markku oli kalamies, kairojen kulkija varsinaisesti omilla retkillään.

Kopiot KOMMENTTEJA-julkaisusta.

Prologi: Meistä vahvimmatkaan eivät ehjiksi jää.

Työttömyys ja syrjintä huomenlahjana hallituksilla

Juice Leskisen

suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys vuosilta kun elämäni oli himmelissä…
 
Olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, Siellä eräässä baarissa – baaritiskin ääressä istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan. Toki hoksasin vierustoverini Juice Leskiseksi…
 
Siis olimme joulua viettämässä Puerto de la Cruzissa… henkisesti himmelissä. Mutta omin voimin ”duunia tekemällä” jatkoin elämässä uralla ja aina ”viidestoista yö saapuu” … mielenkuvana kohtaamisesta, kun kaveri on todella pohjalla…
 
Ongelmana ei ollut alkoholi, eikä aineet. Paineista ja nonsoleraamisesta kertoo työyhteisön asenteissa: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyylistä… aiheuttivat unettomuutta. Työterveyslääkäri kirjoitti unilääkereseptin, josta käytin yhden kuurin… En halunnut riippuvuutta niihin. Jos kuka on yö, yön perään joutunut ”laskemaan lampaita”, tietää ongelman.
 

 
 
Huushollissamme patteriventtiili-termostaattien vaihto aiheutti tavaroiden siirtomylläkän ja siinä yhteydessä näkyville tuli kansioita, joissa oli historiaa…
 
sopanent Julkaisen ”retrona” pitkäaikaisen työtoverini Taisto Sopasen (kuvassa) analyyttisenä luonnehditana ja huomioina persoonastani TÄSMÄTIETO -lehdessä 24.3.1997.
 
Taisto Sopanen on STTK-laisen Teknisten Liiton (nyk. Ammattiliitto PRO) ensimmäinen koulutuspäällikkö… Hän on suunnitellut ja toteuttanut käytännössä toimihenkilöille järjestökoulutusohjelmia.
 
Hallussani on niistä kopioita. Osio artikkelista:
 

Ikärasismi työllistymisen esteenä on nyt tutkittu juttu.


Kuvateksti; Kalevi Kannus; kyntömies, joka voi katsoa kyntämäänsä suoraa vakoa.
 
Kukapa ei olisi joskus istunut kaljaringissä jossa on keskusteltu – ikärasismin vaikutuksesta – työllistymiseen. Siis tapauksista joissa työtä hakeva on keskustelijoiden mielestä parhaassa työiässä, mutta työnantajan mielestä auttamattomasti liian vanha.
 
Useinkaan keskustelijoilla ei ole kuulopuheita tai lehtijuttuja läheisempää kosketusta koko ongelmaan. Näin asioiden vain yleisesti otaksutaan olevan.
 
Turun alueasiamies Kalevi Kannus (Kalle) katkoo aamukampansa viimeisiä piikkejä. Hän on jo tovin totutellut tulevaan osaansa olemalla osa-aikaeläkkeellä reilut puolitoista vuotta. Aamukampa on ensi elokuussa sitten enää pelkkä ranka.
 
Kalle, kuten tuttavallisesti häntä täastäedes kutsumme on ollut liiton palveluksessa reilut kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän on koko uransa aikana poikennut siitä imagosta joka ay-toimitsijoista melko yleisesti on vallalla. Että liippaistaan asioita enempi niin kuin vähän pinnalta. Kallella on ollut – joidenkin mielestä vähän pahakin – tapa paneutua asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti.
 

Kysely ikärasismista

 
Toki Kallekin on istunut seuroissa joissa on ikärasismi ollut käsittelyn kohteena. Mutta eihän pelkkä luulottelu Kallelle riittänyt. Niinpä hän toimi hyvin kuvaansa sopivasti.
 
Hän lähetti 750. Varsinais-Suomen piirin työttömälle tekniselle toimihenkilölle kyselylomkkeen.
 
Lomakkeen saajat olivat tasainen jakauma työttömistä ikään. koulutukseen, kokemukseen ja sukupuolijakaumaan nähden. Heiltä kysyttiin mm. syytä työllistymättömyyteensä. Lomakkeessa oli oli valmiiksi tarjolla ikä, koulutus, eli pätevyys, kokemus – jos liian vähän ja tarjolla olleisiin tehtäviin ylikoulutus. Myös omat merkillepannut syyt saattoi kertoa,
 
Lomakkeen palautti 150 työtöntä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa, 130 henkeä katsoi työllistymättömyytensä syyksi liian korkean iän. Yksi naispuolinen vastaaja oli liian nuori saadakseen tarjolla olleen työn.
 
Saamastaan palautteesta on Kalle tehnyt laajan yhteenvedon. Kolmekymmentäneljä sivuiseksi vihkoseksi nidottu raportti pitää sisällään seikkaperäisesti kyselyyn osallistuneiden mielipiteet. Siinä on myös muuta asiaanliittyvää materiaalia, mm. pari Kallen kirjettä, jotka on aikoinaan lähetetty silloiselle pääministerille Esko Aholle. Raporttia lienee halukkaiden saatavilla…
 

European Older Workers Network

ikarasKun Kalle käynnisti kyselynsä suhtautuivat siihen jotkut, kuten vähäinen palautusten määräkin kertoo: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyyliin… Vaan eipä ole syytä suhtautua enää. Nyt on todettu arvovaltaiselta EU:n taholta (Euroopan Unionin komissiosta), että Kallen tutkimus aiheesta oli AINUT Euroopassa.
 
EU:n komissio käynnisti Euroopan Older Workers Network, yleiseurooppalaisen verkoston tutkimuksen. Siinä kartoitettiin mm. ikääntyvän työväestön, sekä työssä olevien, että työttömien elämäntilanteita ja työllistämiskoulutuksen vaikutuksia. Kallen tutkimus liitettiin tähän projektiin.
 
Muutenkin Kalle laajensi tutkimustaan Suomen osalta, Nyt kysyttiin 2300 työttömänä olleilta Varsinais-Suomen, Satakunnan, eski-Suomen. Lapin ja Kymin piirien alueilta samantyyppinen kysely, jonka tulokset liitettiin mainittuun yleiseurooppalaiseen tutkimukseen. Käytännössä nukaan tuli Jyväakylän Yliopiston tutkija, dosentti Tarja Tikkanen.
 

…/…
 

SURKUHUPAISAA

 
Ikärasismi – kyselyn raportti se tuli julkisuuteen YLEn TV 2:n Ajankohtainen kakkonen ohjelmassa samaan aikaan kun Tampereella oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen valtioiden päämiesten konferenssi.
 

Selvityksen aikaan siis Suomessa ja Euroopassa valtaa piti Paavo Lipposen I-hallitus.
 
Raportti (kuvassa) aikaansaattoi minulle hallituksen moitteet. Työministeriön kansliapäällikkö Kimmo Nissilä toi henkilökohtaisesti (Turkuun) pääministerin erityisavustaja Rauno Saarelta moitekirjeen, jossa sanottiin tutkimukseni tuottaneet hallitukselle vakavaa haittaa… siis sitä ei olisi saanut tehdä saatikka julkistaa. Paperi lienee ”arkistossani”.
 
Tampereen EU-konferenssin aikaan meillä oli jo Jyväskylän yliopiston dosentti Tikkasen kanssa yhteisprojektina uusi em kysely. Mutta Turun postissa pantattiin kirjeiden lähetystä kaksitoista (12) päivää ennen kuin ne menivät jakeluun… Koskaan en saanut selvitystä viivytykseen syistä.
 

No, homma mutkistui muutenkin. Dosentti Tikkaselta Jyväskylän yliopisto eväsi määrärahat ja ohjasi hänet muihin tehtäviin; Laajennetun kyselyn raportti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Tarja Tikkanen muutti Norjaan Trondheimín yliopistoon ja ESITTELI RAPORTIT siellä EU:n työllistämiskoulutuseminaarissa.

 
Seurauksella kuten Sopasen jutussa mainitaan EU:n komissio antoi Trondheimin yliopistolla kolmen miljoonan euron määrärahan viiden maan ikääntyvien työntekijöiden ja toimihenkiöiden European Older Workers Network. siis työelämään kelpoisuuden, eli kompetenssitutkimukseen. Tarja Tikkanen oli yksi tutkimusryhmän jäsenistä, edustaen norjalaista yliopistoa.
 
Minä aloitin elokuussa 1997 eläkeläisjakson elämäni amokjuoksussa ja olen jatkanut askareitani niitä Kallen-töölöntyö-höpötyksiä-tyyliin.
 

Lopuksi lainaus Sopasen artikkelista: ”Maan hallituksen (1997) ohjelmassa työttömyyden tavoitellaan vain puolittuvan. Loput ovat sitten kai liikaväestöä. josta ei tarvitse välittääkään. Mutta ay-liikkeellä ei ole varaa toimia näin. Sen on välitettävä kaikista jäsenistään ja tehtävä kaikkensa työttömien tilanteen korjaamiseksi, vaatii Kalle kyselyn raportissa.”
 
Toinen lainaus artikkelista: ”Olin erittäin hyvilläni kun Lipposen hallitus tuli Ahon pumpun tilalle. Uskoin, että’ palkansaajien alistaminen ja kurjistaminen loppuu tämän hallituksen toimesta.
Mutta olen syvästi pettynyt kun tämä on thatcherilaisempi kuin edeltäjänsä. Niin ikään olen pettynyt, kun olen joutunut näkemään tällaisen ay-liikkeen alennustilan, murehtii Kalle.
 
Kalevi Kannus

Lokareina lännen risukoissa, oikeasti Kanadan metsätyömailta 1930-luvulta

Arkistosta 7. heinäkuuta 2013.

Elämänhallinnan pakolaisuus

muuttoliike

JOUTUVATKO Suomesta työikäiset ja työkykyiset lähtemään ulkomaille, näiden 1930-luvun miesten ja sittemmin 1960-luvun maastamuuttajien lailla?
 

 
SUOMEENHAN SUUNNITELLAAN ns, halpatyömarkkinoita turvapaikanhakijoiden ”työvoimatarjontaa” hyödyntäen… Vastaavanlaista mallia toteutettiin Yhdysvalloissa 1910-luvulla seurauksella joka johti mellakoihin ja työtaisteluihin…

Valokuvia 1930-luvun Kanadan maataloudesta ja metsureista.


 
Kasvatusisäni (äitini sisaren mies, kuvassa keskellä) kävi Kanadassa metsätyömailla… Hän menehtyi viisikymmenviisi vuotiaana. Minä olin silloin kymmenvuotias ja ihmettelin sitä miksi toiset mökkien miehet nimittelivät ikään kuin ivaten näitä ”lännenkävijöitä”.
 
Monet ”lännen risukoissa” käyneistä pohjanmaan miehistä palasivat levottomaan Eurooppaan, jossa mm. Saksan ja Italian poliittinen ilmapiiri oli kehittymässä kansallissosialistiseen suuntaan ja Eurooppa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja siinä mukana Suomi talvisotaan ja myöhemmin jatkosotaan.
 
Osa miehistä menestyi pohjois-amerikassa ”siirtotyöläisina” ja palasivat kotimaahan säästöt mukanaan ja esim. kasvatusisäni (keskellä kuvassa) perusti pohjois-amerikan metsätöissä hankitulla pääomalla rakennustyöryhmän, jonka rakentamia kiinteistöjä on Nivalassa vielä käyttökunnossa.
 
Nyt vanhempana minulle on avautunut lapsuuteni aikainen, kasvatusisäni ja kuvassa oikealla istuvan naapurin isännän imittely ”noskeksi”. Heidän on täytynyt olla asenteiltaan sosialidemokraatteja ns. ”tannerilaisia”, kommunismin vastustajia. Minulla ei ole muistikuvia heidän osallisuudestaan aikansa puoluepolitiikkaan, mutta ”noskeksi” nimittelyn muistan.
 

Antti ja Liisa Kannus


 
Antin ja Liisan tyttären tyttären pojalta Robertilta saatujen sähköpostiviestien, kirjeiden ja valokuvien, sekä sukukartan mukaan perillisiä on koko liuta. Antti ja Liisa eivät, sukutiedon mukaan, käyneet synnyinmaassaan elämänsä aikana.
 
Liisan ja Antin hautamuistomerkki löytyy New Yorkin osalvaltiosta. Hallussani on hautakivestä valokuva. Liisa kuoli vuonna 1952 ja Antti kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1960, 89-vuotiaana.
 
Wanhan Suomen, eli Venäjän vallan aikalaisista siirtolaisista tässä Antti Kannuksen vaiheista Siirtokansan KALENTERI – nimisestä julkaisusta. Tämä teksti on vuodelta 1949, joulukalenterista.
 


 

 
Näissä kuvissa on suomalaisia siirtotyöläisiä pohjanmaalta Kanadassa senaikaisen leikkuupuimurin päällä ja toisessa kuvassa sama joukkue tilanteessa, josta kuvan yhteydessä ei ole tarkempaa selvitystä. Enemmistö kuvan miesryhmästä palasi kotimaahan, ylösrakentamaan ns. pula-ajan jälkeistä Suomea, kunnes toinen maailmansota syttyi.
 

 
Tässä työmaakuvassa poseerataan ilmeisesti maamoottorilla (kuvan oikeassa reunassa) pyöritettävän puimakoneen tuntumassa. Kuvaaan on otettu myös näyttöjä harrastuksista ja viihdetoiminnasta. Ylhäällä oviaukossa on viulun soittaja, sekä ”kaksirivisen” soittaja rappusten vieressä ja kahdella miehellä on nyrkkeiluhanskat käsissään.
 

 
Tämä jono johtaa metsätyömaille. Kanadan ilmasto-olot muistuttavat paljossa Suomen metsien mallia.
 

 
Tukkikämpät asuinolosuhteiltaan tuskin poikkesivat kotimaisista rakennelmista.
 

 
Tässä kuvassa on kaksi ”kanadanleskeä” pienten lasten kanssa 1930-luvulla näiden perheiden toimeentulo oli pitkälti miesten rahakirjeiden varassa.
 

 
Tässä kuvassa on Kanadassa hankitulla pääomalla perustetun ralkennustyöryhmän yksi rakennuskohde; kuvan takana on teksti: ”Nivalan seurantalon rakennusmiehistä v:ta 1936. Nyk. lastenkotina.
 

 
Tämän työmaan valokuvassa ei ole taustatietoja.
 
* * *
 
ETTEI UNOHTUISI maasta toiseen on muutettu työn ja toimeentulon vuoksi…
 

Pitää muistaa halata; on Esa Pakarisen viesti

 
MUISTAN tuon päivän niin nuukaan, kuin eilen se ollunna ois…
 
Esa Pakarisen esityksestä Kannattaa vaikkapa vilikasta Esan esipuhe.
 
JO se, että Esa Pakarinen on armoitettu hanuristi ja lavaesiityjä, hän on viihteenmaailmassa esikuvani.
 
SUHMURA ja MULO liittyvät omaan kokemuspiiriini 1960-luvulta ja sen ajan tunnelmat haluan tallentaa…
 
Otsikkokuvassa on lehti-ilmoitus MULON nuorisoseuran talon iltamista. ja alemmassa lehti-ilmoituksissa on LEMMENLAVAN keikka ja tuo tanssipaikka on Pyhäselän Suhmurassa, jonne Esan mielitietty ”Suhmuran Santra” ei huolinut jalakamiestä saatolle. ”Niin pitkä matka, niin pitkä matka, ol suoatolle Suhmuraan…”
 

 

Vain viha ja väkivaltako on ainoa ratkaisu?

SUURI EPÄTIETOISUUS kentälle jääneiden kohtalosta

 
Esimerkiksi…
Monet omaiset saivat lisätietoja rintamalle jääneiden perheenjäsentensä kohtalosta sotilaiden kotiuttamisen jälkeen. Vanhemmat saivat varmistuksen esikoisensa kaatumisesta tutulta nuorukaiselta. Hän oli palvellut samassa yksikössä ja nähnyt, miten Einoon osui eikä mitään ollut tehtävissä. Tilanne oli ollut sellainen, että kaveri oli ollut pakko jättää Viipurinlahden Suonionsaareen.
 

Jospa sittenkin sotavankina…
 
Epävarmat tiedot eivät poistaneet omaisten surua ja epävarmuutta. – Jospa kentälle jääneeksi julistettu isä, poika, veli tai puoliso sittenkin on jäänyt neuvostosotilaiden vangiksi, ja palaa vielä kotiin!
 
1990-luvun puolivälistä lähtien talvi- ja jatkosotien taistelupaikoille kaatuneiden suomalaissotilaiden jäänteitä etsineet ja Suomeen tuoneet vapaaehtoiset etsintäpartiot ovat poistaneet lukuisten omaisten epävarmuuden.
 
Nämä IITIN komppanian talvisodassa Karjalan kannaksella 15.2.1940 Muolaan Punnuksessa puna-armeijan hyökkäyksessä tuhoutuneet 18 nuorta miestä jäivät kentälle. Heidän joukkohaudasta ei ole varmuutta.
 
Isäni, Aate Matias Hautamäen tyhjä arkku on siunattu Nivalan kirkkomaahan.
 

KURJET, cranes…

”Mun vallanut on joskus outo mielle, et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää silmät kun taivahalle tähyilee.”.
 


 
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa, taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla uikutan teille inehmoille maan.¨
 
* * *
 
Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
Murhemielin katson aina lentoaan
Ja korviin mulle niiden kutsu entää
Ne minut viedä tahtoo mukanaan
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
Nuo suuret linnut mulle aurassaan
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
Ja surut heittää pois kylmän maan
 
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin
Mä uskon että kurjet sua kantaa
Kun kerran lähdit pois mun viereltäin
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
Nyt aina kannan vain sen mielessäin
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
 

HETKI ajasta…

* Miksi kaikki ne purppuroituneet elämänhetket ja tunnekuviot tulevat musiikin myötä niin voimakkaasti sielunmaisemiin?
 
Nuoruusvuosilla hanurista tuli väline, jonka sointuihin, harjoittelun ja esitysten aikana saattoi purkaa… vaikka soittolalavalta näki TOISTEN rohkeuden…
 
* Vuodet ennen sotaväkeen lähtöä olivat luonteen kasvua ajatelle vaikeimmat vuodet.
 
* Aatteleppa kun soittaa taustat ja kompin vaikkapa ”sinun kanssasi tähtisilmä”. edessä Lassi laulaa mikrofoniin ne sanat jotka haluaisi HUUTAA… ja vain katsoa kun ”toiset vievät”…
 
* Kun keikka oli OHI. keräsit saittopelit autoon – ja kotiin… eikä suinkaan Hänen ”tähtisilmän” kanssa… mukaan tuli tuo tuttu ”yksinäinen harmonikka”.
 

 

Ja sielunmisemassa olivat nämä: isäni Aate Matias ja kihlattunsa Helmi, valokuvat sain heistä maaliskuussa 2017.
 

 

Ystävyyden pitkospuut…

mariaporiYSTÄVÄNI – Liisa Mariapori kirjoittaa eräässä facebookin keskusteluketjussa:
”Kyllä tämä korruptio on vallalla koko Suomessa. Heti, kun olet toisinajattelija tai tiedät asioista enemmän kuin toiset, niin koko typerysten lauma on kimpussasi. Ei auta muu, kuin pitää puolensa. Muuta oikeutta Suomessa ei ole.”

YSTÄVYYDFEN PITKOSPUUT

Verkkosivuston ylläpitäjänä ja SOME-keskusteluihin osallistujana olen saanut kokea törkyä täydelta laidalta. Mutta todellinen ystävyys on kantava voima. Kanssakulkijoille kiitollisuudella – jotka edelleen jaksavat olla ”läsnä” ja niiden muistolle, joiden ”pitkospuut” ovat päättyneet, tämä Vladimir Vysotskin sanoma… Kalevi Kannus

Kysymys 2. Miksi Suomi ei ottanut länsiapua?

 
Miksi Suomi ei ottanut vastaan länsiliittoutuneiden Talvisodan loppuvaiheessa tarjoamaa sotilaallista apua? Eikä myöskään Saksan, jota varmuudella olisi saatu?
 
Ehkä tässä yksi viite:
 
Siis, 28. marraskuuta 1939 länsi, eli ympärysvaltiot olettivat, että Suomi todellakin pyyhkäistään pois maailman kartalta…
Mutta toisin kävi. Tässä kartassa Saksan vastatoimet helmikuun 9. päivän 1940 jälkeen…

* Hiltler pakottaa Neuvostoliiton (Stalinin) rauhaan Suomen rintamalla 3-4.3.1940. Talvisota päättyy 12-13.3.1940.
 
Laajemmin ”Suomi myrskyn silmässä” I-osan s. 200.

 
 
* E-kirjat heti luettaviksi
 
* Painotuotteena verkkokaupasta

Kallenteesit

Kunnallisvaalit lähestyvät. Nyt on vuosi Anno Domini 2017. Mitä on muuttunut vuodesta 1991, piirun verran ennen suurta lamaa…
 
Teesini olivat (1991) nuo – eivät kelvanneet äänestäjille… itse asiassa niitä pilkattiin, niille naurettiin.
 
Tuli pankkien kriisi – suuri lama.
 
Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja markka muuttui euroksi…
 
PAKOLAISTULVA.
 
Mihin euro-Suomi oli valmistautunut? KYLLÄ, some-keskusteluun, vai oliko siihenkään?
 

Elämän himmelissä mukana


LÄPPÄRIT, tabletit, älypuhelimet ovat vallanneet ihmisten väliset kanssakäymiset jo lapsuudesta lähtien – iässä jossa ei vielä ole edes lukutaitoa.

.
Minulle tietotekniikka tuli työuralla arkipäiväiseksi 1980-luvun alkuvuosilla, kun sain harjoitteluun ns. tyhmän päätteen, joka oli puhelinyhteydessä pääkoneeseen Helsingissä.
.
Itsestäänselvyyttäkö? Siinä olivat vastakkain kaksi pönttöä …KUVAssa se toinen pönttö yli 30. vuoden takaa… Onhan toki aika muotoa muokannut, mutta asenteissa ja aatteessa on yhteisöllisyys vahvistunut. Kirjoittaminen, kolumneja kahdessa aluelehdessä, paikallisradio-ohjelmia, joitakin tallennettuna vieläkin kuultavissa.
.
Kehitys tietotekniikassa ja viestinnässä on ollut huimaa. Alussa harjoitteluni ja testikäyttäjänä piti kolleegoiltani salata, koska muutosvastarinta ja kateus olivat käsittämätöntä asnteellisuutta. Myös kolumnit ja radio-ohjelmien teko piti kantelujen takia lopettaa.
.
Kun jäin eläkkeelle elokuussa 1997, perustin PROMERIT.NET kotisivun ja 2003 kokosimme OPLK-tutkimusryhmän, jossa eri kokoonpanoissa tehtiin (toimeksiannoista) kyselytutkimuksia.
.
Julkisen, etenkin kriittisen keskustelun ylläpitäminen on vaativa toimiala: kansaisjournalismi on Suomessa vielä ”lapsen kengissä” alituisen häirintä-viestinnän kohteena – suojauksista huolimatta pahin riesa ovat ROSKAPOSTIT.
.
Tämä runo (kuvassa olevan tyypin kirjoittama) 1980-luvulta löytyi arkistosta:
.
IKÄVÖIN kaipausta viesteistä, joissa niin paljon sanomatta jäi…

EN, EN KOSKAAN
luovu uskosta ihmiseen
sillä minulla on ikävä toisen luo,
naisen, joka
ei ole täydellinen
ei pelkää rakastaa
ei suotta syytä
.
ja haluaa kanssani koskettaa
auringonläikkää lattialla…
.
TAI NÄIN
kun kulkee, näkee paljon,
jos pysähtyy, kuulee enemmän.
.
IHMISMIELEN herkkyyttä voinee kuvata janalla jossa ääripäät ovat lapsuus ja vanhuus… Viimesiltään jana taipuu ympyräksi kun tunteet/herkistyminen liittää eletyt vuodet yhteen… Tuon ympyrän sisällä rohkenee tutkailla elämänvaiheitaan kiireettömästi – käydä jos ja kun keskustelua itsensä kanssa… kipukohtia väistelemättä…
.
MUN elämäin on ollut valtatie – monessakin mielessä. mix… musa jatkuu
.

Vuodelle 2017 – murroksen ajassa, talvisodasta 77 vuotta

Kuva Karjalan kannakselta
 
Olen sisäistänyt viimeaikoina miten sota-ajan ja lähiajan historia arkistojen “avautuessa” itse asiassa sulkeutuu ja vääristynyttä informaatiota ei korjata, päinvastoin.
 
Alussa olevan vuoden puitteissa tulee kuluneeksi 100 vuotta …ensimmäisen maailmansodan syttymisestä ja 77 vuotta Neuvostoliiton ja Suomen välisen jatkosodan päättymisestä.
 

https://www.youtube.com/watch?v=wcwrv_Tollw


 
aatematias Tämä venäläien balladi “Kurjet” herkistää aina mieleni on kunnianosoitus sodissa kaatuneille sotilaille… jotka ovat muuttuneet kurkiauroiksi.
 
Isäni (kuva) ”liittyi kurkiauraan” 15. helmikuuta 1940.
 
Nyt yli kymmenen vuotta olen selvittänyt hänen viimeisiä vaiheita ja saanut niistä myös kuvauksia sota-arkistosta, suomalaisesta ja venäläisestä kirjallisuudesta. Isäni hautapaikka on myös löytynyt. Se on Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksen kansakoulun pihakaivo.
 
Mutta olen törmännyt ”kasapanokseen”, joka räjäytti elämääni vakavan kriisin ja tietoisuuden siitä, että Suomessa on edelleen kiellettyä historiaa.
 
Siis, aktivoidun tänä vuonna erityisesti eletyn elämäni vaiheisiin yksityisellä ja yleisellä tasolla. Täysin tietoisena siitä miten enemmistö uskoo ajatukseen, että vain ”mennään eteenpäin” -ajattelu johtaa meidät parempaan tulevaisuuteen … historiasta piittaamatta.