Aihearkisto: MENTOO – väkivallaton lapsuus

Tarttiskos tehrä jottai?

5-vuotiaan pojan puheissa toistuivat päiväkodissa piiskaaminen ja seksuaalisväritteiset kommentit. Päiväkodin työntekijä kiinnitti pojan puheisiin huomiota, minkä jälkeen paljastui, että isä oli pahoinpidellyt lasta useita kertoja piiskalla, kertoo Ilta-Sanomat.
Pahoinpitelyvyyhti alkoi julkaisun mukaan selvitä noin vuosi sitten leikkien lomassa.

– Tapetaan ne samalla lailla kuin isä antaa mulle piiskaa, poika sanoi tarhakavereilleen, kun he pyydystivät sokerimuurahaisia.
Poika puhui piiskasta useaan otteeseen eri yhteyksissä. Ilta-Sanomien mukaan piiska oli hankittu vanhempien seksileikkejä varten.
– Silloin mua lyö, kun olen tuhma, ottaa housut alas, lyö ja silloin sattuu, poika kertoi.

Ilta-Sanomien mukaan pojan käytös oli muuttunut ajan mittaan aggressiiviseksi. Kerran poika uhkasi potkaista työntekijää ”pimppiin”. Toisen kerran poika löi lastentarhanopettajaa takamukselle.

Isän mukaan hän ei ole koskaan lyönyt lastaan. Tapausta on puitu Keski-Suomen käräjäoikeudessa, ja isä tuomittiin pahoinpitelystä ja hieman myöhemmin paljastuneesta huumausainerikoksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Keskustelu poikien väkivallasta…

Miehen malli on rajoittunut ja väkivaltainen, ja siksi tarvitaan #mentoo – Lue mistä on kysymys!

Pojat selvittelevät välejään nyrkein, puhetta värittää väkivallalla uhkailu. Tutkija Henri Hyvönen muistuttaa, että kasvattajilla on suuri vastuu, jotta väkivallan kulttuuri saadaan kitkettyä poikien maailmasta.

#metoo-kampanjan rinnalle tarvitaan #mentoo-kampanja,

https://www.facebook.com/groups/172727013378063/

Kuva lyhytelokuvasta IINES (2018, ohj. Eero Tiilikainen). Kuvaaja Italo Moncada

jotta väkivaltaiset ja vahingolliset maskuliinisuuden ihanteet saataisiin murrettua, tutkijia-toimittaja Taneli Heikka kirjoittaa Ylen kolumnissa. Hänen mukaansa miehetkin ovat väkivallan uhreja ja kärsivät tiukoista hierarkioista.

Länsimainen maskuliinisuuden ihanne on rajoittunut

Länsimaiseen maskuliinisuuden ihanteeseen on tyypillisesti kuulunut esimerkiksi heteroseksuaalisuus, valkoisuus, menestyvyys, rationaalisuus ja fyysinen voimakkuus. Lisäksi pojaksi kasvamiseen liittyy tiettyjä vahingollisia, kulttuurisia vaatimuksia miehuudesta: On oltava aggressiivinen, väkivaltaa pitää ihannoida, pitää pärjätä yksin, tunteita ei saa näyttää, feminiinisiä piirteitä ei sallita.

Näitä vahingollisia maskuliinisuuden ihanteita kutsutaan toksiseksi eli myrkylliseksi maskuliinisuudeksi.
Jotta jotkin maskuliinisuudet voivat olla hyväksyttävämpiä kuin toiset, on toisten maskuliinisuuksien oltava niille alisteisia.

Yleisesti ottaen seksuaalivähemmistöjen, maahanmuttajien, alempien sosiaaliryhmien ja vammaisten maskuliinisuus on ollut ihaillulle maskuliinisuudelle alisteisia. Väkivallan uhkaa kokevat myös miehet, jotka eivät käyttäydy siten, miten ahtaat maskuliinisuuden mallit edellyttävät.

Lähde, KOTILIESI artikkeli: https://kotiliesi.fi/jutut/ihmiset-ilmiot/nyt-tulee-mentoo-lue-mista-on-kysymys/

Facebook-ryhmässä

Koulukiusaa ja -kuria viiskymmentäluvulla

 
Muisteluistani osio:
… kohdalleni osui koko keskikouluajalle vain yksi esitelmä. Maisteri Elsa Alice Kettunen antoi aiheeksi Viljo Kojon kirjan, jonka nimeä en enää muista. Kirkonkylän kirjastosta ei sitä, työläiskirjailijan kirjaa, löytynyt; joten ehdotin maisterille esitelmän aiheeksi PUHE. Ajatuksen sain latomeren pitäjän markkinoilta karvalakkeja kauppaavalta heleppoheikiltä:
 

kalle14 ”Puhe ei saa olla pitkä.

Se pitää olla lyhyt ja ytimekäs,

niin kuin nykyajan naisten hameet,

mutta tarpeeksi pitkä,

jotta se peittää pääasian.”
 

En päässyt aiheessani alkusanoja pitemmälle. Arvata saattaa mikä metakka siitä nousi. Maisteri ajoi minut sen tunnin lopuksi ulos luokasta, saatesanoilla ja uhkailuilla käytöksen alennuksesta ja suomenkielen numeroksi korkeintaan vitosta ja ennusteella etten saavuta saastaisen käytökseni johdosta metsuria korkeampaa sivistystasoa. Maisteri hamusi tukkaan kiinni, mutta pulipää pelasti… Miten niin pienikokoisesta naisesta lähti niin kova ja mahtava ääni?’
 

Että sellaista terrorismia siihen aikaan…
Kaikeksi onneksi maisteri Elsa Alice Kettunen viipyi meitä takkupäitä valistamassa vain lukuvuoden 1951-52. Minulle hänestä koitui tietyn sorttinen arpi sieluuni; maisteri Elsa Alice Kettusen varsinaisesta suomenkielen opetuksesta minulla ei ole minkäänlaisia mielenkuvia. Ilmeisesti olen sulkenut hänet mielessäni tyhjiöksi.
 

Jo toki varsinainen töölöntyö oli jättää huomioimatta maisteri Elsa Alice Kettusen huumorintajuttomuus.
 

Sinisilmäisyyteni ilmaisuvapaudesta johtui kai siitä ettei kotikasvatuksessani harrastettu karjumista eikä mieletöntä kurin korostamista.
 

Olen osan lapsuuden ja varhaisnuoruuden vuosista talviajat asunut kyläkoululla. Jo kansakouluaikana luin koulun oppilaskirjaston, ainakin kaikki siellä olleet, poikien seikkailukirjat.
 

Jos olisin esitelmäni aiheeksi saanut esim. “Robinson Crusoen seikkailuista”, “Aarresaaresta”, “Tarzanin seikkailuista”; Jos maisteri Elsa Alice Kettunen olisi sivistyneesti kartoittanut mitkä asiat meitä poikia kiinnosti, esseetä olisi pukannut yhdeltä jos toiselta.
 

Kettusen jälkeen maisterien Hokkasen ja Haapojan ajalta en muista sitä harrastivatko he esitelmiä. En muista joutuneeni luokan edessä esiintymään, muuten kuin konventin ohjelmissa laulamaan Vesan hanurin säestyksellä. Laulun harrastuksessa olin haka. Esimerkiksi osasin ulkomuistista kaikki maakuntalaulut kaksiäänisesti. Riston kanssa lauloimme hopeisen suoritusmerkin siten, että kanttori Kustaa Kiviniemi määräsi laulun ja sattumanvaraisesti ensimmäisen tai toisen äänen. Meiltähän tämä kävi.
 

Tässä luokkakuva, istun edessä vasemmalla.

 

Oppilaat kuvassa ovat kaikki keskikoulun ensimmäisen luokan oppilaita. Nykyisin väitetään, että suuret oppilasmäärät haittaavat opiskelua… No. miten sen ottaa.
 
ONGELMANI oli sotien jälkeisessä Suomessa siinä, kun olin avioton, sijoitettu sotaorpo… paarialuokkaa, liikaväestöä: kasvatusvanhemmilleni ehdotettiin Ruotsiin lähettämistä, mutta he kieltäytyivät. Sitä, olinko koulukiusattu – en osaa hahmottaa, koska pystyin ”organisoimaan kossisakissa” puolustukseni. En myöskään ollut ainoa ISÄTÖN ja köyhä niillä vuosilla.