Aihearkisto: AJANVIRTA, blogi

Olkaa tervetulleita kipeätkin muistot. Te olette kaukainen nuoruuteni.

Punnuksen kaivo talvisodan ajalta

Valokuva Jarkko Väänänen, 2018

Koulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi oletetaan koulun KAIVOA. Tämä kertomuksen tieto nyt tutkitaan.

Jarkko Väänänen:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.


 

 
Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.
 
Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…
 

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…
ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista lainattavissa.


 

 

 

 

 

 

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

 

 

 
MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.
 

Paavon seitsemän tähden sakarat

Paavon ”uusi – vanhan mallin – tuleminen”, seitsemän tähden sakarat… mutta onhan näitä politiikan historiassa nähty:

Totuuden Torvi – ”oikean opin airut”

Totuuden Torvi oli suomalainen sensaatiouutisiin painottunut sanomalehti, joka ilmestyi vuosina 1928–1933, 1945–1946, 1947, 1948–1951 ja 1954–1958.
Ernesti Hentunen

Totuuden torvi-lehteä julkaistiin vielä Hentusen kuoleman jälkeenkin vuoteen 1958 saakka. Hentusen puoluetta ja Totuuden Torvi-lehteä voi pitää edelläkävijänä 1960- ja 1970-lukujen Veikko Vennamon SMP:n ja Urpo Lahtisen Hymy-lehden edustamalle populismille.

Mitä yhteiskunnallista arvonlisää niistä on jäänyt? Riitoja, hajaannusta, harhautuneita äänestäjiä.

Pakolaisia

Tiesitkö? Nämäkin kuuluisuudet olivat joskus pakolaisia

KATSO galleria

1/24 DIAA © ullstein bild via Getty Images; Mike Pont/WireImage/Getty Images…

YK:n mukaan joka minuutti ainakin 20 ihmistä maailmassa joutuu pakenemaan kotimaastaan sodan, terroriuhan tai vainoamisen seurauksena. Muutamat näistä miljoonista naisista ja miehistä onnistuu taistelemaan tiensä pois sorrosta, ja saavuttamaan yhteiskunnallisesti merkittäviä tuloksia.
Klikkaa eteenpäin galleriassa, nähdäksesi keillä menestyneillä henkilöillä on palkolaistausta.

Ajoiko Don Trump Yhdysvallat Singaporessa miinaan?

NÄMÄ kaksi valtakunnanjohtajaako määrittävät 2020-luvulle maailmanpolitiikan AGENDAN?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin perjantaina julkistamat Kiinan vastaiset tuontitullit ja Kiinan lupaus vastata samalla mitalla latistivat pörssikursseja ympäri maailman perjantaina.

Yhdysvalloissa New Yorkin pörssin Nasdaq-, S&P 500- ja Dow Jones -indeksit laskivat kaikki. Hiipumista nähtiin myös Euroopan ja Aasian pörsseissä muun muassa Lontoossa, Pariisissa, Hongkongissa ja Shanghaissa.

Talousanalyytikot ja teollisuuden edustajat pelkäävät täysimittaista kauppasotaa Yhdysvaltain ja Kiinan välille. Tästä olisi vakavaa haittaa maailmantaloudelle.

– On olemassa todellinen eskalaation riski. Pitkittynyt kiista maiden välillä voi kestää läpi kesän aina syksyyn asti, arvioi poliittisiin riskeihin erikoistunut konsulttiyritys Eurasia Group asiakkailleen lähetetyssä kirjeessä.

KATSO tämä video -> MIKSI näin mieletön näytelmä ”suuruuden hulluudesta” on koko planeetalle jakelussa? Voidaanko USA:n presidentti-instituutio karkeammin nolata?

Donaldille Angelan ripitys ja kotimuikkariko?

Eräs kuvaa kommentoineista arvelee, että kyseessä on merkittävä 2000-luvun maailmanpolitiikasta kertova valokuvateos.

Sosiaalisessa mediassa on laajasti levinnyt Saksan liittokanslerin Angela Merkelin Instagramissa jakama kuva, joka on Merkelin mukaan otettu ”spontaanissa tapaamisessa kahden työistunnon välillä”. Kuva antaa käsityksen siitä, että käynnissä on kiivas väittely Donald Trumpin ja muiden kokouksen osallistujien välillä.

Kuvaa G7 – kokouksesta tulkittu kahdella tavalla.

– Jos hän haluaa käyttäytyä kuin lapsi, ole kiltti ja laita hänet jäähylle, yhdysvaltalainen kommentoija sanoo.
Trumpin asemaa kuvassa on kuitenkin tulkittu kahdella eri tavalla.
– On huvittavaa, miten konservatiivit näkevät kuvassa Trumpin voimakkaana, kun taas liberaalit näkevät Trumpin lapsellisena.

Johtavien teollisuusmaiden G7-kokous on päättynyt sekavissa tunnelmissa Kanadassa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syytti kokouksen päätyttyä Kanadan pääministeriä Justin Trudeauta ”epärehelliseksi ja heikoksi”.

Trump poistui G7-kokouksesta ennen sen päättymistä, mutta Trudeau kertoi hänen ensin hyväksyneen kokouksen yhteisen julkilausuman. Trump kiisti tämän Twitterissä ja kertoi antaneensa virkamiehilleen määräyksen Yhdysvaltain hyväksynnän takaisinvetämisestä.

–Kanadan pääministeri Justin Trudeau toimi niin nöyrästi ja vaisusti G7-kokouksen aikana vain pitääkseen lehdistötilaisuudeen lähtöni jälkeen sanoakseen, että USA:n tullit ovat eräänlainen loukkaus. Erittäin epärehellistä ja heikkoa, Trump kommentoi Twitterissä.

Trudeaun esikunta vastasi Reutersin mukaan Trumpille toteamalla, ettei Trudeaun tiedotustilaisuudessa tullut esiin mitään sellaista, mitä Trudeau ei olisi sanonut aikaisemmin julkisesti ja myös yksityisissä keskusteluissa Trumpin kanssa.

Eri arvioiden mukaan G7-kokous päättyi harvinaisen eripuraisena.
–Kokouksen tulokset on kaikki tuhottu, ehkä jopa ikuisesti, Toron yliopiston G7-tutkimusryhän johtaja John Kirton kommentoi Bloombergille.

Pelataanko 2018 MM-jalkapallossa samoissa maailmapolitiikan tunnelmissa kuin Berliinin olympialaisissa 1936?

Britannian ulkoministeri: Trump pelastaisi brexitin

Boris Johnson arvelee vuodetulla nauhalla, ettei brexit-neuvottelujen lopputulos välttämättä tule vastaamaan EU-eroa ajaneiden toiveita.

Britannian ulkoministeri Boris Johnson on joutunut kohun keskelle brexitiä koskevien kommenttiensa vuoksi.
Johnson sanoo julkisuuteen vuodetulla nauhalla, että neuvottelut ovat vaarassa romahtaa. Hänen mukaansa brexit tapahtuu lopulta. Ihmisten tulee kuitenkin varautua siihen, että neuvottelujen lopputulos ei välttämättä ole se, mitä brexitiä ajaneet ovat toivoneet, Johnson sanoo.

– Pitää hyväksyä, että romahdus saattaa tapahtua. En halua, että kukaan panikoi sen aikana — kaikki järjestyy lopulta, Johnson sanoo nauhalla.

Uutissivusto Buzzfeedin käsiinsä hankkimalla nauhalla Johnson kertoo myös ihailevansa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia ja tämän ”hulluja metodeja”. Hänen mukaansa Trump pystyisi hoitamaan myös brexitin mallikkaasti kotiin.

Britannian pääministeri Theresa May ei ole kommentoinut Johnsonin puheita. Mayn tiedottajan mukaan Johnsonilla on kuitenkin yhä Mayn luottamus.

Pomppivat pallot politiikan kartalla

Lelukaupassa on myynnissä erikoinen puhallettava ilmapallo

, joka pomppii suuntaan jos toiseen… hallitsemattomasti, aivan kuin Paavo Väyrynen ja vasta pompotuksen aloittanut Nyt Liike…

Pieni ennuste. Maakuntauudistus ja -vaalit eivät toteudu 2018 syksyllä. Jos mahdollista maakuntavaalit toteutetaan eduskuntavaalien yhteydessä keväällä 2019. * Hjalliksen ja Mikaelin -liike saa ”kannatuksensa” JYTKYJEN kyllästyneistä, joten liike sekottaa puoluekartalla vain pienpuolueiden ja hieman kokoomuksen ”ääniosuuksia”.

Eduskuntavaalissa palataan suurten puolueiden marssijärjestykseen. SDP:stä tulee hallituspuolue KePun kanssa… apupuolueet kilpailutetaan. Kokoomus jää oppositioon.

Palataan aikanaan tähän viestiin.

Politiikan reformia yritetty ennenkin

Kuvassa Lapuan liikkeen kansalaiskokous 1930.

Suomessa kaikki reformit on jo koettu…

– Ykkösaamu insertissä Mikael Jungner kertoo, ettei Liike Nyt ole ideologinen puolue vaan alusta, uusi tapa toimia ja remonttiliike: ”Valta niille, joille se kuuluu, ihmisille”. Vanhan kritiikki ja ”ihmiset haluavat” -puhe – on tässä populistinen klangi, Niemi kommentoi Twitterissä.
– Hjallis Harkimolta vahvaa kansa-puhetta: kansaa pitää kuunnella, kansa tietää, perinteinen politiikka ei ymmärrä tai toimi, hän jatkaa.

Mikael Jungner vastaa toteamalla, että Liike Nyt pyrkii muuttamaan systeemiä disruption eli vanhojen toimintatapojen haastamisen kautta.
– Ero ehkä siinä että tässä ei haeta valtaa vaan yritetään muuttaa systeemiä disruption kautta, hän sanoo.

SE KANSA, jonka osuuden ja osallistumisen varaan näitä ”liikkeitä” käynnistetään… se SAMA KANSA ne myös hylkää ja hajottaa. Maailmasivu on tuulen haistattajien ja vallan haaveilijoiden valheiden houkutuksiin liittynyt ”reformiuskossaan hurahtaneita” ja rahoittavat heitä rahastavia.

Joka määrää, myös maksaa.

SOTE-uudistukseen liittyen, jonka lähetin Hesarin mielipidesivujen toimitukseen, mutta eivät julkaisseet:

SE JOKA MAKSAA, SE MYÖS MÄÄRÄÄ.

Kun Suomessa aikanaan rakennettiin terveyskeskuksia muun muassa kahden tuhannen asukkaan kesämökkikuntaani, niin tuskin niitä omilta asukkailta kerätyillä verotuloilla pystytettiin. Muistan joskus tunnetun poliitikon julkisuudessa maininneenkin, että kun Helsinkiin piti vastaavia hoitoyksiköitä valmistaa, niin valtion rahaa ei enää löytynytkään. Helsinkiläisenä olen tämän myös tuntenut vuosien kuluessa niin, että olen joutunut suurimmaksi osaksi turvautumaan yksityisiin lääkäripalveluihin julkisen puolen kroonisen ruuhkaisuuden takia. En ole tästä kuitenkaan ollut katkera, koska yhteiskunnan tehtävä on toimia vain perälautana eli viimeisenä varmistuksena hoidon saamiselle. Jos tänä ei ole riittänyt, olen saanut valita itselleni haluamani palvelun omalla kustannuksella.

On luonnollista, että harvaan asutussa maassa saman palvelutason takaaminen kaikille asukkaille on vaatinut alueellisia tulonsiirtoja. Tämä on merkinnyt sitä, että kaupungit ovat osin joutuneet rahoittaneet muun muassa maaseudun sote-palveluja. Nyt kun ollaan taas tekemässä suurta rakennemuutosta, maallikosta näyttää vähän siltä, että kaupungit ovat taas joutumassa uudistuksen rahoittajiksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että emme enää elä suljetussa entisaikojen Suomessa, vaan internetin kutistamassa maailmassa, jossa Suomenkin on tehtävä poliittisten päätösten sijaan yhä enemmän kustannustehokkaita ratkaisuja. Onko siis entisenlaisiin aluetukiin enää varaa?

Näyttää siltä, että kummallakin päähallituspuolueella on tässä asiassa kuitenkin poliittinen agenda eli oma lehmä ojassa. Toisin sanoen toinen on lisäämässä aluetukia ja toinen vaatii suvereenia valinnanvapautta. Tämä voi kuitenkin lisätä kustannuksia ja sitä kautta heikentää Suomen kilpailukykyä.

Hesarin etusivulla 6.4. oli otsikko, ”Vakuutusyhtiö ei anna valita lääkäriä”. Onko valinnanvapautta silloin liikaa, jos asiakas saa valita palvelun tuottajan? Luulen, että tässäkin asiassa, jos tahdotaan pitää kulut kurissa, kannattaisi toimia samalla periaatteella kuin yllä mainittu vakuutusyhtiö: Se joka maksaa, se myös määrää!

Esa Ranne
Helsinki

Tarttiskos tehrä jottai?

5-vuotiaan pojan puheissa toistuivat päiväkodissa piiskaaminen ja seksuaalisväritteiset kommentit. Päiväkodin työntekijä kiinnitti pojan puheisiin huomiota, minkä jälkeen paljastui, että isä oli pahoinpidellyt lasta useita kertoja piiskalla, kertoo Ilta-Sanomat.
Pahoinpitelyvyyhti alkoi julkaisun mukaan selvitä noin vuosi sitten leikkien lomassa.

– Tapetaan ne samalla lailla kuin isä antaa mulle piiskaa, poika sanoi tarhakavereilleen, kun he pyydystivät sokerimuurahaisia.
Poika puhui piiskasta useaan otteeseen eri yhteyksissä. Ilta-Sanomien mukaan piiska oli hankittu vanhempien seksileikkejä varten.
– Silloin mua lyö, kun olen tuhma, ottaa housut alas, lyö ja silloin sattuu, poika kertoi.

Ilta-Sanomien mukaan pojan käytös oli muuttunut ajan mittaan aggressiiviseksi. Kerran poika uhkasi potkaista työntekijää ”pimppiin”. Toisen kerran poika löi lastentarhanopettajaa takamukselle.

Isän mukaan hän ei ole koskaan lyönyt lastaan. Tapausta on puitu Keski-Suomen käräjäoikeudessa, ja isä tuomittiin pahoinpitelystä ja hieman myöhemmin paljastuneesta huumausainerikoksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.