---

Sehr geehrter Herr Sampo Ahto.

- > keskusteluun

Odottamani avaus kirjani “ Suomi myrskyn silmässä “ arvioimiseksi on vihdoin tapahtunut. ”Likaisen” työn suorittajaksi ilmaantui Sampo Ahto. Hän edustaakin parhaimmillaan jo 70-luvulla synnytettyä ajattelua, jossa Marskin salaiselle asiamiehelle Vilho Tahvanaiselle varattiin Suomelle vaarallisen ”epähenkilön”, väärentäjän, huijarin ja satujensepittäjän raskas rooli.

Erkki Hautamäki

Tuon rähmällään olon aikakauden synnyttämä ja käymiimme sotiin liittyvän historiakirjoituksen kotimainen ”Ku lux Klan ” ryhmittymä murskasi Tahvanaisen tietoineen säälittä. Mediamme kaikissa muodoissaan ohjeistettiin välittämään uutta yhdenmukaistettua tietoutta, jonka mukaan meidän suomalaistenkin oli aika ” uudelleen kasvaa ” tunnustamaan raskas , rikollinen ja kiistaton syyllisyytemme käymiimme sotiin rauhaa rakastavaa Neuvostoliittoa, -ja lopulta useita Liittoutuneiden sotarintamassa taistelleita valtioita – vastaan.

Kuka on syyllinen ?

Ahtokin tosin toteaa ,ettei se voi yksinomaan olla Hitler. Kysymys onkin ratkaisevasti siinä, tietävätkö tavalliset kansalaiset eri puolilla maailmaa tämän? Ihmiskunnan suuren koettelemuksen maailmansodan 2.-näytöksen 1939-1945 (1.-näytös 1914- 1919) päätyttyä ei voittajien hallitsema kansainvälinen media ja historiakirjoitus ole tunnustanut eikä selkeästi esille tuonut kuin ainoastaan yhden syyllisen , kaiken pahuuden ruumiillistuman ; Hitlerin ja samalla Saksan kansan. Tämän aivopesun kohteena olemme olleet jo yli 60 vuotta ja se näyttää yhä vain jatkuvan. Poikkeaminen tästä totuudesta onkin merkinnyt tutkijalle ja toisinajattelijalle kerettiläisyyttä ja polttorovioita, kuten Ahtokin toteaa. Aina meitä revisionisteja ja omilla aivoilla ajattelevia kuitenkin löytyy.

Totean jo kirjani johdanto-osassa natsi- Saksan johdon ja Hitlerin rikokset. Samalla ilmoitan , etten käsittele niitä laajemmin kirjassani , koska niistä on pian ihmis-ikä rummutettu kaikissa mahdollisissa tiedotusvälineissä. Tämä ns.”voittajien ” yksipuolisesti manipuloima tieto on siten ” yleisesti hyväksyttynä ja ainoaksi totuudeksi tunnustettuna ” saatettu kaikkien maailman kansojen historiallisen tietämyksen perustaksi. Ahto väittää turhaan ,että teen Hitleristä ”aivan viattoman ”. Toisaalta, mistä tavallisella kansalaisella eikä edes julkituoduilla historiankirjoittajien ”teeseillä”ole tietämystä, ovat esim. Hitlerin lukuisat, jopa epätoivoiset ehdotukset rauhan aikaansaamisesta Länsivaltojen kanssa 1939-41. ( Shawcross, Sir. Hartley / Yksi Englannin pääsyyttäjistä Nurnbergissa 1946 IMT/ lausunto 1985)

Lähdeaineistoni .

Ahto esittää lähdeaineistostani, ettei sen ” laajuus riitä ja samansuuntaisuus teoksien valinnassa on puute” Voin vakuuttaa Hra Ahdolle, että vuosikymmenen. aikana tutkimani kirjallisuus on moninkertainen kirjani lähteiksi kelpuutettuihin laskettuna. Tuntuisi todella kummalliselta jopa järjenvastaiselta ellen olisi kaivanut esille tietoainesta ja henkilöitä ,joilla olisi sanottavaa niiden asiakirjojen sisältöjen vahvistamiseksi, jotka Marskin asiamies ( VT) sai aikanaan jäljentää Mannerheimin S-32 kansiosta ja muistiin merkitä lausuntoja Marskilta itseltään. Monien kirjallisten lähdeteosten kohdalla törmäsin varsin usein lausumiin ,joissa kirjoittajat totesivat, ettei ” ollut riittävästi tietoa käytettävissä” , ” oli vaikea sanoa ,mistä johtui..” , ”myöhempi tutkimus saa selvittää ” , ” politiikassa tapahtui ajankohtana muutos, jonka syytä ei tiedetä ” , ”talvisodan poliittiset taustat ovat vielä selvittämättä ”, ” asiaan vaikuttavat arkistot eivät vielä ole käytettävissä ”jne. Lähes yhtä usein asia selvisi ja looginen vastaus löytyi Mannerheimin salaisista asiakirjoista, joita hänen pitkäaikainen asiamiehensä ( VT)oli saanut marsalkan viisaalla ohjauksella jäljentää samalla tehden muistiin merkintöjä Marskin suullisista lausunnoista.

Näistä asiakirjoista lausuu Ahto yksiselitteisesti ,”ettei niillä ole mitään arvoa.” Tämä lausuma nostaa hänet kerralla ” sfääreihin ” , joissa totuus ja tutkijan etiikka on lujasti kahlittu oman egonsa ja tietämyksensä kahleisiin. ( Ajatus, että Ahto joutuisi toimimaan jonkinmoisen ”kuppikunnan ” toimijana ja äänitorvena - ei jätä minua rauhaan) Hän on tässä valinnut kahdesta vaihtoehdosta kielteisimmän, perusteiltaan heikoimman ja sanoisin – ”rumimman”.Tällä tarkoittaisin esim. sitä. väitettä ,ettei Marsalkalla ollut lainkaan kansiota S-32 ,tärkeine, yksityisine ja salaisine kirje- ja sähkeasiakirjoineen, joista paljastavimmat kolmeen kääröön sinetöityinä aikanaan luovutettiin presidentti J.K. Paasikivelle. Myöskin , ettei Mannerheim olisi lainkaan edes tuntenut asiamiestä nimeltä Vilho Tahvanainen. Tällaista miestä ei edes voinut olla olemassa radioineen ja yhteyksineen jne. Kaikki on vain keksittyä ja väärennettyä. Tämä viimeksi mainittu tarkoittaisi maalaisjärjellä tulkittuna, että Ahto peruisi puheensa ja myöntäisi Marskin kansion olemassaolon , mutta että Tahvanainen on kaiken sieltä väärentänyt , tai kirjoittanut kokonaan uudelleen !

Kaikki suorittamani tutkimus on vakuuttanut minut nimenomaan Mannerheimin salaisen Kansion S-32 olemassaolosta, sen asiakirjojen pitävyydestä ja niiden merkityksestä. Käymiemme sotien ( Talvisota, Jatkosota ) arvoitukset ratkeavat juuri näiden Marskin papereiden avulla. Samalla toteamme, että nämä asiakirjat saattavat koko 2.maailmansodan tapahtumat ja poliittiset taustat uuteen valoon. Tässä saattaakin ” piillä” niiden paljastamien tosiasioiden kiihkeä vastustus.

Tässä yhteydessä haluan vielä painokkaasti korostaa sitä , että tutkimukseni pääkohteena ovat olleet Mannerheimin kansion S-32 erittäin salaisten ja henkilökohtaisten asiakirjojen sisältöihin liittyvien taustojen selvittäminen lähdekirjallisuuden ja reaaliaikaisten sotatapahtumien avulla. Kannaltani on täysin yhdentekevää kuka tai mitkä henkilöt olisivat aineiston koonneet ja jäljentäneet. Kysymyksessä olisi voinut olla kenraali, eversti, ministeri, valtiosihteeri, poliitikko, lähettiläs tms. Olisiko tilanne näin ollen toinen? Tärkeä henkilö olikin nyt metsuri- ja uittomies Tahvanainen ja sekös ”riepoo ” historiatutkijoiden, kenraalien ja poliitikkojen munaskuissa. Tämä on osoittautunut heille yli pääsemättömäksi esteeksi uskaltautua edes tutkimaan Marskin kansion asiakirjoja. Sotien jälkeinen ilmapiiri ja siinä vahvoina maamme kohdalla vaikuttaneet uhkatekijät ymmärrän tuota aikaa eläneenä hyvin.

Marsalkka, pääministeri ja sittemmin presidentti Ryti sekä koko sotilaallinen ja poliittinen johtomme joutuivat tuolloin ” riisumaan ” (= Marskin toteamus muistelmistaan ) käydyn sodan syistä ja tapahtumista sellaisen tiedossaan olleen totuuden, mikä olisi voinut kompromettoida ja ärsyttää vihollisiamme. Tämä totuus jäi kuitenkin elämään mm. Marskin kansion S-32 asiakirjoissa. Mielestäni aika nyt , kun yli 60 vuotta on kulunut noista tapahtumista, tutkia niiden sisällöt ja kertoa ne suomalaisille.

Ahto toistaa kritiikissään yhtenään ;- ”muka ”, ”tuskin”, ”ei ole mahdollista”, ”oletan ” ”ei voida ajatella”, ”täysin käsittämätöntä”, ” ei vakuuta” j. n. e., En pidä lainkaan tällaisesta ” näykkimisestä ”,jossa ympäripyöreästi otetaan kantaa tai pyritään todistelemaan merkityksettömiä pikku yksityiskohtia itse laajempien pääasioiden jäädessä sivuseikaksi. Tämä on tietämättömyyttä ja perehtymättömyyttä kritiikin kohteena olevassa asiassa. En ole kirjassani kuten sanottu ensisijaisesti ollut kiinnostunut henkilöistä , vaan kansion S-32 asiakirjojen sisältöjen tutkimisesta ja niiden sisältämien salaisten taustatietojen soveltumisesta yleisesti tuntemaamme sotahistorian kuvioon ja samalla sen sisältämien moninaisten ristiriitaisuuksien oikaisuun.

Esimerkkejä sotahistoriamme avoimista ” kipupisteistä”.

- Churchill / Stalin yhteinen sotasopimus 15,10.1939

- Länsivaltojen (Ranska,Englanti / hyökkäys Norjaan 8.4.1940 ( rannikon miinoitukset)

- Länsivaltojen ”apu” Suomelle talvisodan aikana/ Churchill,Ironside,Reynaud.Paasikivi..

- Hitlerin osuus talvisodan päättymiseen ja rauhan solmimiseen NL:n kanssa. 13.3.1940

- Saksan ( Hitlerin ) rauhantarjoukset länsivalloille 1939-1941.

- Morgenthau-Suunnitelman sisältö ja merkitys/ Quebeck 10-16.9.1944/,Churchill,Roosevelt

- Luovutettiinko Sota-arkistostamme talvisodan jälkeen asiakirjoja NL:lle ? / P.Susitaival

- Stalinin esitys sähkeellä ( 4-5.3.1941) Suomen johdolle (Mannerheim) armeijamme menettelystä omalla rintama-osuudellaan joutuessaan mahdollisesti mukaan saksalaisten hyökkäykseen Neuvostoliittoon. (= ei hyökkäystä, eikä lentopommitus-/ tykistösotatoimia Leningradia vastaan, ei Syväriä kauemmaksi, ei Vienanmerelle eikä Sorokka -Obozerskaja radan katkaisemista . Pyrkimys vähentää saksalaisten hyökkäysmahdollisuuksia Murmansk-Sorokka rataosalle. ( Kantalahti, Kemi, Louhi, Sorokka / suomalainen III AK ja Siilasvuo )

- Stalinin kirjallinen lupaus ( 28.5.1941 ) palkkiosta (= v. 1940 luovutettujen alueiden palautus ja Itä-Karjalan liittäminen Suomeen ) Mannerheim suostuu Stalinin esitykseen.

- Miksi NL ja Englanti eivät syytä Mannerheimia Suomen sotasyyllisyys oikeudessa 1945-46 ? ( Syy: Marskin S-32 kansiossa mm.edellä mainittu Stalinin asiakirja, josta myös Churchill tietoinen, USA ei.)

- Miksi Leinon ( ”punainen ”) Valpo kuulustelee ja pahoinpitelee Tahvanaista v.1945-46 ja vaatii tätä hankkimaan Kansion S-32 heidän käyttöönsä ? (Tahvanainen oli ilmoittautunut oma-aloitteisesti puolustuksen todistajaksi sotasyyllisyys-oikeudenkäyntiimme vedoten Marskin kansion asiakirjoihin. )

- Miksi Rudolf Hessin lennollaan Skotlantiin 10,5. 1941 mukanaan viemät asiakirjat on julistettu salassa pidettäviksi v.2017 saakka ja miksi hänet murhataan 17.8. 1987

( C.I.A ja MI5 ) ennen vapauttamistaan Spandaun vankilasta ?

Herra Ahto! Toivoisin, että joku ammattilainen historiantutkija suhteineen ja apu-rahoineen tutkisi esim. edellä esittämiäni tapahtumia , tai vaikkapa kirjoittaisi väitöskirjan. Siinä saattaisi mennä kyllä aikaa enemmän kuin se minuutti, jota Te ette katsoneet tarpeelliseksi tuhlata näiden kirjani I-osan asioiden selvittämiseen.

Minulle on edelleen outoa ,että historian tutkijamme keskittyvät tukemaan sitä näkemystä tapahtumista, joista on saatavissa leimoin ja allekirjoituksin varustetut valtiolliset asiakirjat , jotka ovat avoimesti olleet tutkijoiden käytettävissä.

Historian tapahtumissa löytyy kuitenkin myös salainen, taustapoliittinen ” kerrostuma”, jossa sekä suullisista että kirjatuista,- erikoisesti suurten johtajien ja heidän käyttämiensä ”harmaiden eminenssien” , päätöksistä ja sopimuksista ei edes ole olemassa tietoja, tai ne on julistettu salatuiksi jopa 50-80 vuodeksi. Näin ollen on naurettavaa, että eräät suomalaisetkin tutkijat väittävät saaneensa tutkia

k a i k k i a Kremlin ,tai Lontoon arkistoja. Näinhän ei asia ole ! Mannerheimilla oli oma ”salainen arkistonsa” S-32 kansiossaan. Hitlerillä omansa laatikoissa ,jotka lastattiin viimeiseen Berliinistä lähteneeseen lentokoneeseen, joka ammuttiin alas Baijerissa 25.4. 1945 ja paloi poroksi. ( I-osa ss. 283-84.) Churchill varmasti piti omia henkilökohtaisia kirjeitään ja sopimuksiaan varmassa tallessa ja kaikilta suljettuina, lukuun ottamatta niitä joista hänellä oli hyötyä kirjoittaessaan sodan jälkeen muistelmiaan. Kremlin generalissimuksen, Stalinin, omista papereista meidän ei kannata edes keskustella ( ” darf nie geöffnet werden ” )

Tahvanaisen persoona.

Käytettäväkseni on luovutettu äskettäin kirje- ja todistemateriaalia pian ilmestyvään jatkosodan tapahtumia käsittelevään Dipl.ekonomi,res ltn. Gerth B i e s e n kirjaan liittyen Kirjoittaja on sotatiellään toiminut vänrikkinä III / JR 50 ja myöhemmin haavoittumisensa jälkeen 32.TaK / Tokkarin Etp:n, Pitman 2.Etp:n ja Homorovitzin

3.Etp:n päällikkönä.

Biese kirjoittaa : ” Armeijakunnan intendenttinä toimi maj. Olof A h o s ,jolla oli apunaan toisena tarkastajana Sot. virkailija Vilho Tahvanainen. Ahokselta sain tehtävieni hoidosta hyvän arvosanan. Tahvanaisen tehtävät olen jälkeenpäin tarkistanut. Tahvanainenhan kirjoitti kaksi kirjaa ;” Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1946” ja ” Miksi Suomi ei käyttänyt etsikkoaikaansa” ? Tämä sen vuoksi, koska Kekkonen ei myöntänyt hänelle eläkettä.----

Olen keskustellut 11.D:/ JR 50:ssä palvelleen kahden res. upseerin maj. Aatto Laitakarin ja maj. Kaarlo Lipsasen kanssa Tahvanaisesta. Molemmat ovat lähettämissään kirjeissä ja yhteisissä keskusteluissamme vahvistaneet, että Tahvanainen oli rehellinen mies. Laitakarin aloitteesta Tahvanainen oli pitänyt Jyväskylässä esitelmän vanhoille ylioppilaille tehtävästään. Lipsanen taas oli Tahvanaisen henkilönä tunteva jo Itä-Karjalan sotaretken ajoilta. Sekä Laitakari että Lipsanen ovat kuolleet,mutta ennen heidän poismenoaan istuimme ( 1980-luvulla ) Lipsasen kotona kertaamassa Tahvanaisen edesottamukset. Tahvanainen ja hänen toimintansa on kiinnostanut minua siksi, että hän sattui olemaan esimieheni toimiessani Etp:jen päällikkönä Itä-Karjalassa.”

Edellä mainittuja kirje-dokumentteja olen saanut mahdollisuuden käyttää harkintani mukaan kirjani II-osassa , joka myös ilmestyy Biesen kirjan tavoin v. 2006 aikana.

Lopputoteamus.

Ruotsalainen historiantutkija professori Kent Z e t t e r b e r g ( Sotakorkeakoulu , Turvallisuuden ja Strategian Instituutti )toteaa kirjani ruotsinkielisen painoksen esipuheessa ( 2004 ) kuinka tärkeätä olisi käynnistää laaja tutkimus Mannerheimin kansion S-32 asiakirjoista. Toivoin vilpittömästi samaa, mutta huomaan erehtyneeni. Asiallinen keskustelu ei nähtävästi ole meillä Suomessa mahdollista. Ahdon mm. kritiikissään mainitsema aikaisempi ”törmäyskurssi ” Tahvanaisen kanssa saattaisi merkitä jopa jääviyttä koko asian käsittelyssä. Lisätietoja ja selvyyttä tämä asia vaatisi vielä tänäänkin.

Tämä on ainut vastine, jonka kirjoitan ennen kirjani toisen osan ilmestymistä. Jätän kentän Teidän ja ehkä ystävänne prof.Ylikankaan käytettäväksi mahdollisia tulevia ”mutapainejanne” varten, joita kävitte v.2001 aikana Kivimäki / Göring asiassa Mielestäni Te, herra Ahto olitte itse asian suhteen oikeassa. Väittelynne sanallinen tyyli puolestaan vain oli sen verran alamittaista, mitä en olisi voinut odottaa sivistyneiltä tutkijoilta.-

Hochachtunsvoll

Erkki Hautamäki

Opetusneuvos,res.majuri