Mitä presidentinvaalien jälkeen?

SAULI NIINISTÖÄ ylöskohottava seikka

– vähemmän huomioitu on se tosiasia, että edellinen kokoomustaustainen presidentti on ollut Pehr Evind Svinhufvud. Nyt jatkossa mitä suomalaiset rakastavat ja kunnioittavat kokoomuspoliitikko Niinistöä vai SN-valtuuskunnan ”koko kansan presidentti Niinistöä? Siinäpä kysymys. Muut pelut taitavat olla pieniä.

Samaa GLORIAAHAN testattiin Mauno Koiviston kakkoskaudelle. Myös puolueesta irrallinen vaalikampanja toteutettiin Martti Ahtisaaren vaalirakenteissa, koska ei oltu varmoja, oliko Mara demari? Ei ollut vilpittömästi, kuten myöhemmin on selvinnyt.

Tosiaankin, mitä presidentinvaalien jälkeen?

Vuosi 2018 on yhteiskuntaqrakenteille3 rankkaa aikaa. Suomen kansallista ongelmaa kansakunnan jakolinjoja ei presidentin vaalit ratkaise.

Sanotaanko näin, että JYTKYT antoivat osalle äänestäjistä ”toiveita muutoksista”, mutta miten on käynyt?

Suurin osa suomalaisista ovat jättäneet mielestään Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen SIXPACK-hallituksen kokoonpanon ja ”aikaansaannoksetkin”.

Eduskuntavaalit 2019 muuttavat Suomen puolueiden karttaa vanhan käytännön suuntaan: KOLMEN suuren ”kauhun tasapainoon”; eli kaksi suurinta muodostaa hallituksen ja lisääntyvät sirpalepuolueet taistelevat ”kiilaministerien” viroista.

Mutta mikä on luotettavuuden ja uskottavuuden laita?

Onko esim. puolueena Antti Rinteen johdossa SDP;n oppositiokäytös uskottavaa ja vakuuttavaa?

Palkansaajien kannalta vertaus: Eduskunnassa karvalakkilähetystöä vastaanottanut ministeri lupasi käyttää KOKO ARVOVALTANSA asian ”eteenpäin” viemiseksi. Lähetystön vetäjä vastasi hänelle: ”Ei se riitä. Me haluamme enemmän!”

Kommentit

  1. Hämmentävää on kun vähennetyn vallankäytön

    (presidentinvirkaan) valinta kiinnostaa kansalaisia paljon enemmän kuin mm. EDUSKUNTAVAALIT,

    Käytännössä eduskunta instituutiona säätää lait, voimasuhteet vaikuttavat hallituskokoonpanoon, valiokunnissa linjataan politiikan sisällöt jne.

    Eduskuntavaalien tulos on KANSAN TAHTO; siihen nähden Suomessa suurinta puoluetta edustavat äänestämättä jättävät, eli ”nukkuvien puolue”. (eduskuntav. n.40% JA EUv. n 60%)

    SOME-kirjoittajat hehkuttavat ”vahvan johtajan” merkitystä – ikään kuin ymmärtämättä kansanvallan, eli demokratian käyttövoimaa.