USA:n mielestä Karjala on miehitetty

Tilaa kirja verkkokaupasta
 
* Ensipainoksia ja wanhoja verkkokaupassa <- haku

 
* E-kirjat heti luettavaksi <- haku
 

&Kauppatieteiden tohtori Heikki Urmaksen kirja tykittää perusteltua tekstiä vallan väärinkäyttäjistä tavalla, johon esivaltapelkoisessa Suomessa ei ole totuttu.
 
Kirjan pohjalta käytiin Urmaksen ja päätoimittaja Veikko Saksin välillä keskustelu, josta seuraavassa on muutamia poimintoja. Lisää vahvaa tekstiä on odotettavissa kirjan seuraavassa, lisätyssä painoksessa.
 
USA:n mielestä Karjala on miehitetty
 
– USA ei ollut osallisena Pariisin rauhansopimuksessa. Sen mielestä Karjala on miehitetty, sillä USA tunnustaa vain Neuvostoliiton rajat vuodelta 1939. Tämän seikan toi selkeästi esiin USA:n ulkoministeri James Baker vieraillessaan Moskovassa 1991.
 
– Asian julkisti näyttävästi Pravda, mutta Suomessa vain Turun Sanomat ja Yleisradion uutiset 07.03.1991. Uutista eivät julkistaneet mm. Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat, eivät myöskään televisiokanavat.
 
– Yhdysvaltalaiset yritykset eivät voi investoida Karjalaan ja Petsamoon, koska alueilla ei toimi Suomen virkavalta ja laki, koska vain nämä USA tunnustaa laillisiksi toimijoiksi alueilla. Tämä ei lupaa hyvää tulevaisuutta kyseisille alueille, koska kaikkia mahdollisuuksia talouden kehittämiseksi ei voida hyödyntää.
 
Pietarissa keskusteltu palautuksesta
 
– Vieraani BBA-ohjelmassa Mikkelissä 1990-luvulla, professori Vassily K Dermanov Pietarista, otti puheeksi luovutetun Karjalan. Hänen mukaansa alue tulisi säilymään takapajuisena, koska venäläisillä ei ole riittävästi mielenkiintoa alueen kehittämistä kohtaan.
 
– Alueen kannalta pelastus olisi, jos se liitettäisiin autonomisena alueena Suomeen. Hän sanoi, että Pietarissa keskusteltiin tällaisesta mahdollisuudesta, koska Pietarin elintarvikehuolto tulisi huomattavasti paremmin hoidetuksi jos Karjalan alue toimisi tehokkaasti.
 
– Yksi hanke, mitä ilmeisesti ei voitu juridisten ongelmien vuoksi toteuttaa, oli GM:n ja Saab-Valmetin autotehdashanke, mitkä piti sijoittaa Viipuriin.
 
 Koivisto ei halunnut Karjalaa takaisin
 
– Karjala-seminaarissa Turussa 08.11.2008 tohtori Jukka Seppinen kertoi neuvotteluista Karjalan palauttamiseksi vuonna 1953, jolloin korvaukseksi olisi annettu osa Lappia. Koiviston aikana Neuvostoliitto ja Venäjä tarjosivat Karjalaa takaisin.
 
– Presidentti Mauno Koivisto lähetti ulkoministeri Pertti Paasion Moskovaan, missä hänen tuli kertoa, ettei Suomi halua Karjalaa takaisin.
 
– UM:n virkamies Jaakko Blomberg totesi haastattelulausunnossaan, että Venäjän vaatima hinta palautettavasta alueesta oli 135 miljardia markkaa eli noin 23 mrd. euroa. Koiviston syntilistaa korostaa erityisesti se, että tehdystä tarjouksesta tyystin vaiettiin.
 
– Suomalaisille ei edes annettu mahdollisuutta päättää olisiko esitetty summa ollut muka liian suuri.
 
 Media johtaa tahallisesti harhaan
 
– Pelkästään jo tunnesyistä neuvottelutarjous olisi pitänyt hyväksyä. Sankarihaudoissamme lepää ikuista untaan 55 000 sotilasta, joiden elämää ei voida rahassa arvioida.
 
– Tämän päivän tarkastelussa kiinnittyy erityisesti huomio siihen, että media on tarkoituksellisesti Karjalan palautuskysymyksessä johtanut yleistä mielipidettä harhaan. Erityisesti tähän on syyllistytty Koiviston presidenttikaudella.
 
– Koiviston ei olisi pitänyt olla yksin tekemässä ratkaisua – varsinkin kun hänen asennoitumisensa KGB:hen oli SDP:n sisäpiirin tiedossa. Vuonna 2007 hän lakonisesti kielsi, että minkäänlaisia keskusteluja olisi edes käyty.
 
 Historiallinen totuus tulee esille
 
– Presidentti Urho Kekkonen piti Karjalan palautusta yllä käymissään keskusteluissa Neuvostoliiton johdon kanssa. Tähän hänellä oli juridiset oikeudet, koska Pariisin rauhansopimuksessa on artikla 27, jonka mukaan Karjalaan jäänyttä omaisuutta voidaan vaatia takaisin niiden entisille omistajille.
 
– Asioiden salaaminen kansalaisilta on omiaan herättämään haluttomuutta osallistua vaaleihin. Liian näkyvä valtapuolueiden liehittely synnyttää halun äänestää toisin kuin valtamedia haluaa. Tämä on nähtävissä perussuomalaisten kannatuksen voimakkaana nousuna.
 
– Historiallinen totuus tulee vääjäämättömästi esiin ajallaan. Näin tulee käymään myös Karjalan palauttamiskysymyksessä. Nyt Koivistoa suojeleva mediarengas estää rehellisen tarkastelun, mutta jonain päivänä totuus tästäkin asiasta tulee valheellisen kuoren alta esiin.
 
– SDP:n vallanhimo häpäisi sankarihaudoissamme lepäävien sotilaiden työn. Tämän lisäksi estettiin alueelta siirrettyjen evakkojen henkinen paluu menetetyille kotiseuduille.
 
 Karjalasta tehdään väärää politiikkaa
 
– Erityisesti Koiviston rooli Karjala-kysymyksessä pitäisi ottaa esille laajassa keskustelussa. Samalla lopetettaisiin salailupolitiikka, mikä on omiaan heikentämään demokraattisen järjestelmämme toimivuutta.
 
– Karjalan osalta on väärää politiikkaa, väärää vallankäyttöä ja salaamista. Pääministeri Harri Holkeri pistettiin ilmoittamaan asia eduskunnalle ja ilmoitettiin, ettei siitä saa puhua. Samalla salattiin Paasion Moskovan matka.
 
– Vaikkakin se rahallinen vaatimus oli törkeä, sekin olisi kannattanut maksaa. Kyse oli nimenomaan sijoituksesta. Neuvottelut olisi joka tapauksessa pitänyt aloittaa.
 
– Kun Koivisto tyrmäsi asian esittelyn, hän syyllistyi totaaliseen perustuslain rikkomiseen. Asia olisi pitänyt viedä eduskuntaan. Ulkoasianvaliokunnan olisi pitänyt päättää, lähteekö Paasio Moskovaan ja minkälaisin eväin.
 
 Sotasyyllisyyden paradoksi
 
– Suomesta on tehty syyllinen, se ei voi vaatia Karjalaa takaisin. Siitä on tehtävistä aivan suorasti tämä johtopäätös. Totta kai väärät tuomiot pitäisi purkaa.
 
– On rakennettu tällainen sateenvarjo, joka ikään kuin syyllistää kaikki. Tavallaan kanonisoitu ne, jotka ovat olleet vääriä tuomioita tekemässä, että heitä ei voi syyllistää.
 
– On paradoksi, että tällaisilla väärillä tuomioilla me olemme syyllistäneet itsemme muun maailman silmissä.
 
 Vaikeneminen vallan väärinkäyttönä
 
– Valtamedian melko täydellinen vaikeneminen kirjani sisältämistä lähihistoriamme entuudestaan tuntemattomista asioista, osoittaa että Suomessa on halu pimittää presidentti-instituutioon liittyviä kyseenalaisia piirteitä.
 
– Ne, jotka esittävät kritiikkiä ”yleisesti hyväksyttyä käsityskantaa” kohtaan ovat populisteja.
 
– Syyllistäminen on yksi väärän vallankäytön muoto. Niitä, jotka esittävät omintakeisia ajatuksia politiikasta, pilkataan populisteiksi. Äärettömän tehokas tapa itsenäisesti ajattelevia henkilöitä syyttää ja saada sivuraiteelle.
 
 Liinamaa joutui uhriksi
 
– Keijo Liinamaa totesi, että ministeri Väinö Leskisen sydänkohtaus oli järjestetty. Tämän tiesivät useat Liinamaalle tappouhkauksia saatelleet puolueen ydintä lähellä olevat henkilöt. Liinamaa itse koki samanlaisen järjestetyn sydänkohtauksen, mitä oli ennakoitu levittämällä huhua, että hänellä muka olisi ollut synnynnainen sydänvika.
 
– Järkyttävintä oli se, että kun Koivisto haukkui Liinamaata ja sanoi, että sinun sosiaalidemokraattina tulisi ymmärtää, että valtakunnassa on harjoitettava sellaista talouspolitiikkaa, mikä takaa vasemmiston kannatuksen ja mahdollisesti kasvun. Siihen Liinamaa totesi, että tämä on törkeätä vallan väärinkäyttöä.
 
Taloudellista vallan väärinkäyttöä
 
– Vallan väärinkäyttöä on se, kun ylisuurilla palkankorotuksilla nostetaan nimellisansioita, niistä otetaan entistä enemmän veroja ja entistä suuremmiksi kasvaneilla verotuloilla ikään kuin rakennetaan perusteetonta hyvinvointiyhteiskuntaa.
 
– Jos korkeakoulumaailmassa pitäisi tehdä tutkimusta aroista asioista, yksinkertaisesti sellaista tutkijaa tai korkeakoulua ei Suomesta löydy, joka voisi sellaisen tutkimuksen tehdä, koska poliitikot ruokkivat korkeakouluja.
 
 Asiakirjojen julistaminen salaisiksi
 
– Jos oleellisten päätöksentekijöiden mahdolliset virheet peitetään sillä, että asiakirjat julistetaan salaisiksi, ei tällaisessa järjestelmässä ole minkäänlaista avoimuutta eli se on vallan väärinkäyttöä.
 
– Samanlaiseen vallan väärinkäyttöön perustuvat ns. vuorineuvostittelit. Jos on jonkunlainen titteli, niin saat puhua minkälaista potaskaa tahansa, eikä kukaan aseta kyseenalaiseksi. Se on mitä törkeintä vallan väärinkäyttöä.
 
– Tyypillinen suomalainen herran pelko pohjautuu tittelikulttuuriin. Mitä korkeampi titteli on, sitä paremmin on arvostelun ulkopuolella. Kun isälleni tarjottiin titteliä, hän sanoi, että minä menen hautaan maanviljelijänä, antakaa ne rahat sotainvalideille.
 
 Kekkosen isänmaallisuus

Yksi vastaus artikkeliin ”USA:n mielestä Karjala on miehitetty”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *