Esitys ulosottolaista ja velanperinnästä…

Hilkka Laikko
Velallisten Tuki <– ryhmän Facebookissa, tiedottaja
 

T O T U U S vai V Ä Ä R Ä . T U O M I O ?
OIKEUSVALTIOSTA JA KANSALAISTEN OIKEUSTURVASTA ON KESKUSTELTAVA ja toimittava
velallisten – yritysten ja kotitalouksien – oikeuksista…/..
 
Hilkka Laikko18. lokakuuta 2016.
Valtioneuvosto
Kansanedustajat

 
Esitys ulosottolain ja velanperintälain uudistamiseki sekä ulosottoreformin tarve ja perustelut
 
Koko kansantalouden näkökulmasta ulosottolain ja ulosoton sekä velanperinnän menettelytapojen uudistaminen on erittäin tärkeää, kun puretaan kannustinloukkuja:
 
1. IKUINEN ULOSOTTO: Viime vuonna n. 540 000 henkilöä. Kaikkiaan 5 % Suomen aikuisväestöstä oli ulosotossa ja vuoden 2015 mittaan 10 %, kun perheissä on enemmän kuin 1 henkilö, se kosketti joka viidettä suomalaista vuonna 2015 ja on kasvussa edelleen tänä vuonna.
Suuri osa on lyhytaikaisia, mutta osa on käytännössä ikuisia koska alihintaiset omaisuuksien realisoinnit ja kohtuuttomat viivästyskorot aiheuttavat tilanteen, joka synnyttää yhä uusia ulosottoja ja saa aikaan päättymättömän ulosmittaamisen.
 
Vanhimmat ulosottoperinnät perustuvat saataviin vuodelta 1983.
 
2. VELAN VANHENTUMINEN JA LAIN TOIMIMATTOMUUS: Edellä olevaan ei 15 vuoden vanhentumislaki pure, koska 15 vuotta ei lasketa laskun eräpäivästä ja maksamattomuushetkestä vaan oikeusprosessin päättymisestä, jolloin se on käytännössä 16 – 20 vuotta ja em. pitkittymisten takia paljon enemmän. Monet perintäyhtiöt pitävät velkaa kasvamassa juuri vanhentumisen kynnykselle ja sitten hakevat tuomion.
 
15 vuoden raja katkaisi paljon ulosottomenettelyjä, mutta samalla henkilöllä saattoi olla ketjuuntuneita ulosottoja, jolloin jotkut päättyivät ja osa taas ei. Velallisten Tuki -ryhmän tietoon on saatettu tapauksia, joiden kesto on 30-35 vuotta eikä loppua näy – erityisesti näissä tapauksissa korostuvat 90-luvun SSP:n vanhat velat, jotka ovat joko Aktiv Kapitalin tai Arsenalin perinnässä. Näitä uhreja on alun perin 57000 ja velkoja, joista veloista asiakkaista osa oli jo kokonaan maksanut, yhteensä 76 000.
 
Ulosottosumma on 4 miljardia euroa eikä pienene, koska koko ajan tulee uutta. Etenkin 2010-luvun kehitys omaisuuksien yksipuolisten ja alihintaisten pakkorealisointien takia nostanut ulosottomäärät tasoille, jolla ne eivät ole ennen olleet. Mukana ovat edelleen myös 90-luvun uhrien omaisuuksien pakkorealisoinnit ja ulosottoperintä esim. eläkkeistä. Näiden uhrien osalta hallituksen pitäisi ryhtyä nopeisiin toimiin kaikenlaisen perinnän lopettamiseksi 90-luvun uhreilta, jotka syyttöminä joutuivat maksumiehiksi pankkikriisin alttarille, kuten useat maamme johtavista politiikoista ovat jo myöntäneet.
 
3. TILITYSVELVOLLISUUS: Korkein Oikeus on 18.5.2016 linjannut ennakkopäätöksessään, että konkurssivelallisellakin (yleensä asianosaisella, jonka oikeutta ulosotto koskee) on oikeus asianosaisena valittaa ulosoton alihintaisesta pakkohuutokaupasta, jonka takia hänelle jää suhteettoman suuri osuus veloista vastuulleen.
 
Velkoja voi alihintaisen kaupan takia jatkaa velan perintää, jonka vakuutena oleva omaisuuden arvo on riittänyt velkojalle vakuudeksi velanottohetkellä, mutta ei maksuvaikeuksien tullessa. Velkoja tekee hyvin usein itselleen voittoa, huutamalla joko itse tai bulvaanin kautta omaisuuden itselleen huomattavaan alihintaan ja sen jälkeen myymällä panttina olevan omaisuuden käypään markkinahintaan uudelle omistajalle. Velkoja voi myös näin jäljelle jääneellä ”virtuaalivelalla” kuitata vuosittain luottotappioiden korot omassa lopullisessa verotuksessaan vähennyksenä koko Suomen valtiontalouden vahingoksi. Tätä menettelyä nykyinen ulosotto- ja velanperintämenettely suosivat.
 
Tämä on koko kansantalouteen negatiivisesti vaikuttava ongelma, johon on olemassa olevaa lainsäädäntöä. mm. Velallisten Tuki ryhmä on useiden satojen tapausten tutkinnan jälkeen havainnut, että velkojat eivät tee tilitystä velan, suoritusten, takaajien suoritusten ja realisoinneista saaduista varoista. Aiemmat oikeusministerit mm. Tuija Brax on todennut, että tilitysvelvollisuus on lainsäädännössämme selkeästi määritelty Kauppakaaressa ja mm. Rikoslain 28 luku 4§ 3mom ja 5§. Tätä ei kuitenkaan käytännössä noudateta ja ulosottotoimessa tilitystä ei vaadita aiemmista suorituksista. Velallista ei kuunnella riittävästi tai hänen lausunnolleen ei aseteta riittävää painoarvoa, vaan menettely toimitetaan täysin velkojan ehdoilla. Laki kuitenkin edellyttää pantinhaltijan (=rahoittajan) säilyttävän pantinarvon. Alihintaisessa, nopealla aikataululla suoritetussa pakkohuutokaupassa, pantin arvo ei säily. Usein panttina on huomattavan arvokas omaisuus.
 
Velallisen kannalta ulosottomenettely voi näissä tapauksissa muodostua täysin kohtuuttomaksi, kuten useat vireillä edelleen olevat 90-luvun tapaukset osoittavat:
 
Tapaus a. Tuomioistuimen määräyskään ei saa pankkia tekemään tilitystä yritykselle ja takaajalle edes uhkasakon nojalla, vaan pankki kieltäytyy sen tekemisestä. 1,5 milj.mk:n vuodelta 1988 olevasta velasta, 5 miljoonan 1990-1994 suorituksilla väitetään olevan 10 miljoonaa mk:n saatavat 2016 eli n.1,6 milj. euroa. Koska summa on sekä pankin kirjanpidossa, että taseissa merkitsee tämä 1,3 miljoonan euron luottotappiokorkojen vähennysoikeutta valtionverotuksessa tähän mennessä. Oikeudenistunnoissa yrittäjä on saanut päätöksiä, jossa pankin toiminnan katsotaan olleen lainvastaista. Heidät on mm. tuomittu maksamaan ns. etuoikeutetut palkkarahat, mutta edelleen pankki pitää niitä hallussaan luottolaitoslainvastaisesti. Pitäisikö siis yrittäjän alkaa edelleen maksamaan ulosottoon, vaikka useat oikeudenpäätökset ovat sitä mieltä, että pankki on toiminut väärin ja on aiheuttanut vahingon?
 
Tapaus b. Kampaamoyrittäjä ottaa investointilainan 90-luvun alussa KOP:lta. Hän ajautuu sittemmin vaikeuksiin ja ajautuu ensin Meritan kautta liiketoimintakiellon saaneen Contantin perintään. Tästä edelleen yrittäjä ajautui Nordean kautta Lindorffin perintäasiakkaaksi. Yrittäjän ulosottoperintä vanhentui 15 vuoden jälkeen tänä vuonna, mutta perintäyhtiö vaatii ulosottoviranomaista pakkohuutokauppaamaan asunto-osakeyhtiön omistaman kiinteistön, joka on yrittäjän koti. Asia on uo:n toimesta ohjattu täytäntöönpanoriidaksi alioikeuteen.
 
Yrittäjän vaatiessa tilitystä, Lindorff vastaa, että he eivät sellaista pysty tekemään. Vaadittaessa alkuperäistä velkakirjaa, Lindorff ilmoittaa, että ”Olemme käytäntömme mukaisesti hävittäneet velkakirjat ja niitä ei ole enää saatavissa” ja toiseen kertaan samaa asiaa vaadittaessa, vastaus: ” Velkakirjat on hävitetty syyskuussa 2010 vanhentuneina”. Miten siis on mahdollista, että yrittäjältä yritetään myydä koti alta ulosottotoimin?
 
Näitä vastaavanlaisia tapauksia on kymmeniätuhansia ja tietoomme on saatettu tähän mennessä useita satoja.
 
Miksi pankit ja perintätoimistot ylläpitävät mitättömiä velkakirjoja kirjanpidossaan ja taseissaan jopa 1980 luvulta? Vastaus: Luottotappioiden vähennysoikeus lopullisessa verotuksessa.
 
Ulosottolainsäädännössä tulisi ottaa huomioon velallisen ja velkojan tasapuolisuus lain ja viranomaisen edessä niin että viranomaisen tehtäviin sisällytetään tilityksen vaatiminen velkojalta ja alkuperäisten saantoasiakirjojen esittämisvelvollisuus, jolloin vasta velka voidaan todentaa oikeelliseksi.
 
Toiseksi on otettava huomioon yrittäjien työllistävä vaikutus ja tässä erityisesti PK-yrittäjät, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa Suomessa. Heidän asemansa ja investointien vakuutena olevan omaisuuden turvaaminen takaa valtiolle kymmeniä tuhansia pysyviä työpaikkoja, kun oman omaisuutensa investoinnin vakuudeksi panttaava yrittäjä voi luottaa, että valtio suojelee lainsäädännöllä yrittäjää ja hänen luomiaan työpaikkoja.
 
Velan oikeaksi todistaminen alkuperäisin asiakirjoin ja tilityslaskelmin sekä oikeusprosesseissa että viranomaismenettelyissä on oleellinen osa oikeusvaltion perusperiaatteista. Velanperintä ei voi perustua mielivaltaan, kuten nykyisin tapahtuu.
 
4. SUOJAOSUUS: Ulosoton suojaosuus on jäänyt jälkeen yleisestä kehityksestä. Ulosottomenettely vaikuttaa huomattavan suureen osaan kansaamme – jopa yli miljoonaan välillisesti, kun otamme huomioon perheet. Yhä enenevässä määrin nuoret jäävät jo pienestä pitäen sosiaalitukien varaan, koska vanhemmat ovat ajautuneet ulkopuolelle yhteiskunnan ulosoton ja perinnän takia.
 
Ulosoton suojaosuuden huomattava nostaminen tarkoittaisi Suomen valtiolle merkittävää piristysruisketta talouteen, koska silloin huonoimmassa asemassa oleville kansalaisille taattaisiin paremmat mahdollisuudet selviytyä veloista, elää normaalia elämää perheinä ja helpotus ulosotossa lisäisi myös normaalia kulutuskysyntää sekä estäisi monta turhaa yrityskonkurssia. Samalla suojaosuuden nostaminen vähentäisi merkittävästi kuntien paineita sosiaalitoimen puolella, koska tällä hetkellä ulosottoon menevä maksuosuus tulee osittain sosiaalitoimen maksettavaksi, koska suojaosuuden jälkeen ei jää rahaa vuokraan, sairaalamaksuihin jne jne.
 
Tasokorotus on yksi tärkeä tapa korjata tilannetta
 
1000 e/kk olisi erittäin hyvä tai 902,62 e/kk (lakiin 30,09 e/päivä) eli työmarkkinatuki +200 e (huom. työmarkkinatuki lasketaan 21,5 päivälle/kk)
 
Summaa määriteltäessä on hyvä miettiä asiaa sijoituksena valtion kannalta. Otetaan esimerkiksi sairaalamaksut, jotka aika usein maksukyvyttömyys tilanteessa menevät perintätoimistojen perittäviksi. Muutaman huomautuksen jälkeen, ne hakevat ulosottokelpoisen tuomion saatavalle, joka on ehtinyt kasvaa moninkertaiseksi suhteettomien perintäkulujen takia. Moninkertaiset perintäkulut rahana valuvat veroparatiiseissa toimiville perintäyrityksille ja köyhdyttävät Suomen valtion kansantaloutta tätä kautta, sen lisäksi, että tuo ulosoton asiakkaaksi ajautunut henkilö joutuu entistä suurempiin maksuvaikeuksiin ja syrjäytyen yhteiskunnasta.
 
Kaiken kaikkiaan perintätoimistojen asemaa pakollisten, kuten sähkö-, sairaala- ja terveyskeskusmaksujen jne. perijänä tulisi velanperintäjärjestelmää uudistettaessa tarkastella kokonaan uudella tavalla ja miettiä perintäjärjestelmää kansantaloudellisesta näkökulmasta.
 
Perintätoimistot myyvät saatavia toinen toisilleen ja jokaisen kaupan yhteydessä velan jäljelle jäänyt osuus voidaan merkitä luottotappioiksi. Täysin tutkimaton kenttä on tällä hetkellä, kuinka laajaa tämä yhden ja saman velan kierrätystoiminta Suomen valtion vahingoksi on.
 
5. TULOSBONUKSET ulosotossa ovat luoneet järjestelmän, jossa velallisen tasavertainen asema lain edessä ja oikeusturva velkojaa vastaan vaarantuvat. Viranomaisen tasapuolinen suhtautuminen vaarantuu oman edun ollessa ristiriidassa velallisen edun kanssa. Tämä tuhoaa jälleen sisältäpäin koko Suomen kansantalouden kasvua ja erityisesti estää uusien yritysten synnyn sekä aiheuttaa laajamittaisen yrityspaon ulkomaille.
 
Velanperintäjärjestelmä on muodostunut 90-luvusta alkaen sellaiseksi, että siinä korostuu ainoastaan velkojan oikeudet ja laista on jopa poistettu lainsäädäntöä, jossa velkojan epärehellisyys, velkojan rikokset ja akordilainsäädäntö on poistettu laista. Tämä on johtanut kestämättömään tilanteeseen mm. PK yritysten suhteen ja nykyisellään velan ottamista kartetaan ja yritystoiminta aloitetaan mieluimmin muualla, kuin Suomessa.
 
Terve yritystoiminta edellyttää luotettavaa investointirahoitusta, jonka ehtoina ei voi olla mm. massairtisanomisehto, mikäli pankin vakavaraisuus laskee alle viranomaismääräysten. Yritys ei voi olla vastuussa pankin huonosta taloudenhoidosta, kuten nykyisellään on tilanne (Velkakirjaehdot OP kohta 8.3). Vakuudeksi annetun omaisuuden on katsottava olevan arvoltaan riittävän, jos se on sitä n. 1,5 -kertaisesti investointivelanottohetkellä, koska pantinhaltijan on säilytettävä pantin arvo. Alihintaiset pakkohuutokaupat ovat siis jo lähtökohtaisesti lainvastaisia.
 
Perustuslain hengen mukaista on, että myös velallinen ja velkoja ovat tasavertaisessa asemassa lain ja viranomaisten edessä. Nykyisellään ulosottomenettelyssä velallisen asema on korostetutusti heikompi, kuin velkojan, erityisesti realisointitilanteissa valitsevan tulospalkkausmenettelyn takia.
 
Vuoden 2015 aikana oli ulosotossa vajaa 500 000 ihmistä (lisäksi oikeushenkilöt eli yritykset ym.). Perheen jäsenet mukaan lukien koskettaa lähelle miljoonaa ihmistä eli liki 10 % suomalaisista. Vakavin asia ovat vuoden 2015 lopussa ulosotossa olleet 212 000 henkilöä ja perheiden jäsenet mukaan lukien koskee 400 000 – 500 000 ihmistä. Tämä on hälyttävän suuri määrä, koska ulosoton pieni suojaosuus toimii tehokkaana esteenä mm. työhön pyrkimiselle. Jos lisäksi edellä todetuin tavoin koetaan, että ollaan ulosottomenettelyssä epäoikeudenmukaisesti esim. alihintaisen realisoinnin takia, ulosotossa tapahtuneen virheen takia tai velkojan väärän velkomuksen vuoksi, johtaa se useiden sukupolvien haluttomuuteen tehdä työtä tai yrittää Suomessa.
 
YHTEENVETO:
 
Ulosotto- ja perintäjärjestelmän korjaustarpeita:
 
1. 90-luvun velkojen perintä täysin jäihin ja puolueeton tutkintakomissio nimettävä näiden tapausten tutkintaan.
 
2. Ulosoton suojaosuuden alaraja 678 eurosta kuukaudessa 900-1000 euroon. Sen alittavista tuloista ei ulosmittausta suoriteta
 
3. Rajan ylittävissä tuloissa verot ja ulosotto eivät saa viedä 75-90 % millään tuloalueella. Säästöistä, jotka ovat syntyneet tuloista, joista tuloista ulosotto on jo suoritettu, ei voida enää uudelleen ulosmitata.
 
4. Ulosottomaksut tulee kohdistaa ensin pääomaan, sitten korkoon.
 
5. Korkeiden viivästyskorkojen korvaaminen normaalikoroilla
 
6. Ulosottovelkoja tulee voida korvata lainoilla normaalein maksuehdoin.
 
7. Lyhennysvapaiden lisääminen ja ulosoton keston rajaaminen selkeästi 15 vuodeksi velan eräpäivästä lukien.
 
8. Nykyisen kaltaisesta omaisuuden, asuntojen, muiden kiinteistöjen, ajoneuvojen ja muiden esineiden pakkorealisointijärjestelmästä luopuminen kokonaan
 
9. Luopuminen luottohäiriömerkintöjen käytöstä vahinkoa aiheuttavalla tavalla ja virheellisten luottohäiriömerkintöjen rangaistavuus.
 
10. Oikeudenkäyntikulujen ja asianajajien palkkioiden alentaminen
 
11. Ulosottomiesten ja voutien ulosotosta, pakkorealisoinneista ja tilityksistä saamien bonusten lopettaminen väärinkäytösten ehkäisemiseksi
 
12. Väärien tuomioiden oikaiseminen ja vahinkojen korvaaminen väärästä velkomisesta
-Määrältään virheellisten velkatuomioiden oikaisu. Ulosoton ja perinnän keskeyttäminen virheen selvittämiseksi kun se havaitaan
 
13. Velkojan vastuun toteuttaminen ja vahingonkorvausten käyttöönotto väärästä velkomisesta. Vanhentuneiden velkojen perintä säädettävä lailla rikoslainmukaisesti rangaistavaksi ja tilitysvelvollisuus pakottavana lainsäädäntönä otettava käyttöön oikeusistuimissa.
 
14.Konkurssilainsäädäntöön, velkajärjestelylakiin ja ulosottolainsäädäntöön palautetaan velkojan epärehellisyys, velkojan rikokset
 
15. ns. Akordi eli sovintolainsäädäntö palautettava lakiin. Kansantaloudellisina kriisiaikoina tämä on erityisen tärkeää.
 
16. Ulosottolainsäädäntöä ja velanperintäjärjestelmää korjattaessa on erityisesti otettava huomioon Ihmisoikeussopimuksen ja Perustuslain säädökset omaisuuden suojasta, tasavertaisuudesta lain edessä, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja elinkeino- ja toimeentulonhankinnan vapaus.
 
Pyydämme saada olla mukana lausuntokierroksilla näiden asioiden käsittelyssä
 
Helsingissä 29.8.2016
 
Velallisten Tuki – johtoryhmä
 
Laatinut:
 
Hilkka Laikko, johtoryhmä, tiedottaja
040-445 9688
hilkkamlaikko@gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *