MOT – pankkivangit -käsikirjoitus

Hannu Sokala
Helsinki
 
Annu Palmu, yrittäjä:
”Yrittäjälle tää on järkyttävä kokemus. Mä oon aina sanonut, että ei ole olemassa riskivapaata yrittämistä. Mutta kyllä Suomessa pitää olla mielivaltavapaata yrittämistä.”

Pankkivangit


 
Hilkka Laikko, Velallisten tuki -ryhmä:
”Muutama saman henkinen, saman kokenut yrittäjä, entinen suomalainen yrittäjä yhdistyi yhteen ja perusti Facebook-sivun Velallisten tuki.”
”Ja minä tiedottajana ja 1 055 muuta. Eli tää oikeastaan räjähti viime kesäkuun jälkeen käsiin. Eli pidimme johtoryhmän kokouksen kesäkuun 1. päivä viime vuonna, ja sen jälkeen huomasimme, että tämä on todella valtava ongelma.”
 
Velallisten tuki -ryhmän tarkoituksena on auttaa vaikeuksiin joutuneita yrittäjiä.
 
1990-luvun alun hirmulaman jäljiltä on yrittäjiä, jotka ovat edelleen velkaloukussa. Muutama vuosi sitten alkanut taantuma on nyt synnyttänyt uuden vaikeuksien aallon.
 
Tässä ohjelmassa esitellään kaksi tapausta, joissa yrittäjät kokevat pankin toimineen mielivaltaisesti.
 
Tapaukset käydään läpi yrittäjien näkökulmasta – yrittäjien pankit kieltäytyivät puhumasta niistä. Pankinjohtajat ilmoittivat, että he eivät halua puhua asiakkaittensa asioista julkisuudessa. Yrittäjien ohella lähteinä ovat eri oikeusasteiden ratkaisut.
 
Tatu Hoikkala valmistui merikapteeniksi 1971. Merimiesuran jälkeen hän ryhtyi yrittäjäksi 1980-luvun puolivälissä.
 
Tatu Hoikkala, merikapteeni, ent. yrittäjä:
”Kapteeniksi valmistuttuani, niin-niin seilasin lähinnä, lähinnä tankkialuksissa. Osittain hakurahtiliikenteessä eri puolilla maailmaa lähinnä Euroopan ja Valtojen puolella.”
”Jäätyäni pois kauppalaivastosta piti tietysti lähteä jotain, jotain, jotain vastaavaa tekemään, ja se mitä hyvin osasin, niin se oli tietysti tää vesipuoli.”
 
Grafiikka 1/1:
Hoikkalan tarina
1988 ostaa m/s Princess Isabellan Saksasta noin 420 000 eurolla
 
Tatu Hoikkala toteuttaa haaveensa vuonna 1988 ja ostaa saksalaiselta AG EMS -varustamolta nelikymmenmetrisen Princess Isabellan miljoonalla D-markalla eli noin 420 000 eurolla. Hoikkala ajaa aluksella rannikkoristeilyjä Rauman edustalla kaksi kesää ja siirtää sen sitten Ouluun isommille markkinoille.
 
Risteilyt menevät hyvin kaupaksi. Sitten Suomen talous suistuu 1990-luvun alun mustaan aukkoon. Risteilyjen kysyntä putoaa. Pankit alkavat kiristää lainaehtojaan, ja pankki vaatii Hoikkalaltakin ylimääräisen lainanlyhennyksen tai uusia vakuuksia entisten lisäksi.
 
Tatu Hoikkala:
”No, asia meni siihen, että pankki ilmoitti, että yhtiö on velkaa muistaakseni 348 000 markkaa, ja se täytyy maksaa heti. Ja, ja siinä sitten yritettiin päästä ratkaisuun, mutta asia ei ei edennyt.”
”Mä en pystynyt pankinjohtajan kanssa neuvottelemaan lainkaan, ett aina piti olla joku asianajaja mukana. Sit kerran mä onnistuin sen verran keskustelemaan, että mitä mitä tää oikein on, tuota, että eihän tässä ole mitään järkee. Niin pankinjohtaja ilmoitti mulle että tämä on kolmoisdraama.”
 
MOT:
”Mitä hän sillä tarkoitti?”

Tatu Hoikkala:
”Kysyin, että olisitko niin ystävällinen, että avaisit vähän. ’Ei se kuulu sinulle.’ .Jäi arvoitukseksi.”

MOT pyysi Hoikkalaa rahoittanutta Rauman Seudun Osuuspankkia kertomaan oman näkemyksensä tapauksesta. Pankki kuuluu nyt Länsi-Suomen Osuuspankkiin, jonka johtaja kieltäytyi haastattelusta.

Grafiikka 1/2:
Hoikkalan tarina
ed. plus:
1992 Pankki irtisanoo Hoikkalan lainan, noin 170 000 eur

Pankki irtisanoo Hoikkalan yrityksen lainan kesällä 1992 ja hakee Isabella-alusta pakkohuutokauppaan. Loppuvuodesta raastuvanoikeus asettaa pankin hakemuksesta yrityksen konkurssiin.

Grafiikka 1/3:
ed. plus:
9.6. 1994 Pankki ostaa pakkohuutokaupassa Isabellan, hinta noin 100 000 eur

Kesäkuussa 1994 pidetään pakkohuutokauppa, jonne ei tule yhtään ostajaehdokasta. Pankki huutaa aluksen itselleen 600 000 markalla eli noin sadalla tuhannella eurolla.

Grafiikka1/4:
ed. plus:
17.6.1994 Pankki myy Isabellan Saksaan, hinta noin 400 000 euroa

Kahdeksan päivää huutokaupan jälkeen pankki myy Isabellan samalle saksalaiselle varustamolle, jolta Hoikkala sen kuusi vuotta aiemmin on ostanut. Isabellan hinta nousee reilussa viikossa nelinkertaiseksi.

Tatu Hoikkala:
”Niin . . . mielestäni pankilla on vielä erikoisen tärkeää toimia lojaalisti asiakasta kohtaan jo pankkisääntöjen mukaan, mutta kyllähän tää tietysti on kaukana siitä, erittäin erittäin kaukana.”

Aluskaupan jälkeen Hoikkala aloittaa vuosikausia kestävän oikeustaistelun pankkia vastaan. Hoikkalan mielestä pankki toimi väärin hänen yhtiötään kohtaan ottamalla itselleen niin ison myyntivoiton Isabella-aluksesta. Pankin mielestä Isabellan käypä arvo ei ollut huutokaupassa enempää kuin 600 000 markkaa eli 100 000 euroa.

Grafiikka1/5:
ed. plus:
2003 Rauman käräjäoikeus: Hoikkalan korvausvaatimukset pankille nurin

Joulukuussa 2003 Rauman käräjäoikeus päättää, että pankin ei tarvitse maksaa korvauksia Hoikkalan yhtiölle.

Grafiikka1/6:
ed. plus:
2006 Turun hovioikeus: Pankki laiminlyönyt lojaliteettivelvollisuutensa, mutta ei korvauksia Hoikkalalle

Hoikkala valittaa alioikeuden päätöksestä. Kolme vuotta myöhemmin Turun hovioikeus päättelee, että pankin toiminnassa on moitittavaa:
”Pankin huutokaupassa maksama hinta on siten ollut vain noin 30 prosenttia siitä, minkä pankin on täytynyt edellä sanottujen seikkojen perusteella ymmärtää aluksen käyväksi arvoksi. Tämä pankin maksaman hinnan ja käyvän arvon olennainen ero huomioon ottaen on syntynyt tilanne, jossa pankin voitaisiin katsoa kanteessa sanotuin tavoin huutokaupassa menetellessään laiminlyöneen lojaliteettivelvollisuutensa pantinantajaa kohtaan.”
Oikeus ei kuitenkaan määrää pankkia maksamaan korvauksia Hoikkalan yhtiölle. Pankin kertoman mukaan se ei ole perinyt Hoikkalan yhtiön maksamatta olleita luottoja. Hovioikeuden mukaan jää näyttämättä, että pankin menettely olisi aiheuttanut vahinkoa yhtiölle. Korkein oikeus ei anna Hoikkalalle valituslupaa hovioikeuden päätökseen.

MOT:
”Miten paljon teillä on tällä hetkellä maksettavaa pankille?”

Tatu Hoikkala:
”Sen lisäksi, että he ovat saaneet laivasta laivan hinnan ja suurinpiirtein viitisen miljoonaa muuta takaajan puolelta, niin nyt on 10 miljoonaa vaatimus.”

MOT:
”10 miljoonaa euroa?”

Tatu Hoikkala:
”10 miljoonaa markkaa, onko se 1,6 tai jotain euroissa.”

MOT:
”Miten te aiotte sen maksaa?”

Tatu Hoikkala:
”No sitä ei nyt ole lähdetty vielä perimään, mutta on ilmoitettu että velka on tää. Sen jokainen tietää, että ei näillä eläketuloilla sitä koskaan makseta. Eikä maksa lapset eikä lapsenlapsetkaan vielä.”

Tatu Hoikkalan tapaus on laivakaupan takia erikoinen. Silti iso osa yrittäjistä jakaa hänen perustilanteensa: rahoitusta saadakseen yrittäjien on tyypillisesti taattava lainoja omalla omaisuudellaan.

Ruut Sjöblom, tutkija, Helsingin yliopisto:
”Osakeyhtiömuodossa yrittäjän vastuu rajoittuu ainoastaan siihen, siihen osuuteen, jonka hän on sijoittanut osakkeisiin. Mutta monesti yrittäjä joutuu, varsinkin pienissä yrityksissä, takaamaan henkilökohtasesti myös yrityksen lainoja.”

Ruut Sjöblom:
”Suomen lainsäädännön mukaan 15 vuotta on se velan vanhenemisaika. Elikkä viidestätoista vuodesta kahteenkymmeneenviiteen vuoteen juridisissa puitteissa on se aika. Ellei, ellei sitten tietysti pysty maksamaan aikasemmin. Mut yritysvelat on yleensä suuria ja siinä kohtaa, kun konkurssi on tullu ja jos sinne jää velkaa, niin velat saattaa olla aika isoja. Ja käytännössä se mahdollisuus palkkatyöllä, esimerkiks, maksaa niitä velkoja, niin on olematon.”

Petri Malinen, ekonomisti, Suomen yrittäjät:
”Tää on tietysti kaikkien kannalta erittäin niin kun huono tilanne. Tulisi lähtökohtasesti tietysti olla se sillä tavalla, että niitä muita vakuuksia ja ne ois kelvollisia ne muut vakuudet kun tän tyyppiset henkilötakaukset tai henkilökohtaseen omaisuuteen liittyvät vakuudet.”

MOT:
”Millasta viestiä te yrittäjäkentältä saatte tän hetken tilanteesta pankkien kanssa?”

Petri Malinen:
”No, kyllä se lainan tai rahotuksen saanti on, on voimakkaasti nyt kiristyny. Ja tietysti voidaan aina miettiä, että missä määrin se sitten on, on sen seurauksena, että yritysten kunto tietysti on pitkän taantuman aikana osittain heikentynyt, mutt ett kyllähän se ensisijainen syy siihen varmasti on tämä pankkisääntely ja sen kiristyminen.”

Velallisten tuki -ryhmää edustava Hilkka Laikko työskenteli aikoinaan Hoikkalan risteily-yrityksessä ja on sen jälkeen autellut Hoikkalaa tämän oikeustaisteluissa.

Hilkka Laikko:
”Jokainen voi miettiä, 35 vuotta elämästä, melkein 40 vuotta elämästä ulkopuolella yhteiskunnan konkurssin tehneen yrittäjänä tai ulosotossa olevan yrittäjänä. Tää ongelma on niin valtava, että tähän on poliitikkojen pakko puuttua. Tämä on nimenomaan koko kansantalouden kannalta tärkeä. Ei yksin näitten yksilöiden, vaan koko kansantalouden. Tämä on se meidän suuri ongelma.”

esittely:
Annu Palmu
yo-merkonomi, oikeustieteen kandidaatti
lakimies, lakiasiainjohtaja, Nokian matkapuhelinryhmä 1988–2005
yrittäjä, kouluttaja 2006–

Annu Palmu työskenteli Nokian matkapuhelinryhmän lakimiehenä ja lakiasiainjohtajana ryhmän alkuvuodet aina suurmenestykseen saakka. 2006 hän siirtyi yksityisyrittäjäksi. Palmu päätti toteuttaa unelmansa ja perusti ystävänsä kanssa täysihoitolan ja koulutuskeskuksen Turun kaakkoispuolella sijaitsevaan Kemiönsaareen.

Annu Palmu:
”Tää paikka vastas periaatteess kaikkia niitä meidän toiveita, mitä me tämmöselle omalle liikeajatuksellemme niin ku etsittiin. Kaunis rauhallinen levollinen paikka. Työelämässä niin kun kovien paineitten alla oleville ihmisille vetäytyä pohtimaan näitä johtamiseen liittyviä asioita. Sekä sitten ihan yksityishenkilöille tämmönen lepopaikka, virkistymispaikka vanhan vanhanaikaisen pensionaatin muodossa.”
”Käytännössä saatiin kaikkia niitä asiakasryhmiä tänne niin kun luoksemme asiakkaaks ja palaute oli valtavan hyvää. Ainoo vaan, ett sitten tosiaan niin volyymit ei noussu semmoseks kun ne olis toivottu . . .”

MOT:
”Ja minkälaisiin toimiin te ryhdyitte?”

Annu Palmu:
”Me tehtiin erilaisia asioita, jotta me oltas saatu liiketoimintaan vauhtia ja sen lisäks tietysti jouduttiin sitten jossain kohtaa jo lomauttamaan työntekijöitä ja kaikki nää mahdolliset asiat, mutta varmastikin tehtiin myös virheitä siinä ettei reagoitu riittävän nopeesti näihin vaikeuksiin.”
”Lopulta sitte tilanne pääty semmoseks, että monen vuoden 2013 toukokuussa mä jouduin hakemaan tän yrityksen itse konkurssiin. Johtuen nimenomaan näist pankin lainapaineista. Muille tahoillehan me ei oltu siinä velkaa, verottajalle, vakuutusyhtiöihin ei mihinkään tällasiin vaan ra-, ratkasevin tekijä oli tää raskas velkataakka Someron säästöpankille.”

Konkurssihakemuksen jälkeen säästöpankki irtisanoi yrityksen kolme lainaa. Yritys oli siirtynyt kokonaan Palmulle sen jälkeen, kun tämä oli ostanut kumppaninsa osuuden.
Ensimmäistä – ja suurinta eli 700 000 euron – lainasopimusta tehtäessä kolme vuotta aiemmin Palmu oli pyytänyt pankilta poikkeuksellisen lisäyksen lainaehtoihin. Palmun mukaan tämän lisäyksen olisi pitänyt estää se tilanne, että pankki ryhtyisi vaatimaan takaajien omaisuutta itselleen ennen kuin yrityksen omaisuus olisi myyty.

Annu Palmu:
”Siinä lainaneuvotteluaikana synty keskustelu, jossa minä kysyin kokeneelta pankin lainaosastovirkailijalta: mitä sitten jos käy huonosti? Ja hän sanoi, että no sitten noudatetaan hyvää pankkitapaa. Ja minä tietysti – tämmönen juristi – niin kysyin, että mikähän se tässä tapauksessa sitten on se hyvä pankkitapa? Niin niin tämä naishenkilö vastaa sitten siihen, että no se tarkottaa sitä, ett ensin selvitetään tietenkin yrityksen varallisuus ja katsotaan, mitä sieltä saa ja sitten se loppuosa otetaan näistä yksityisistä vakuuksista ja takauksista.”
”No, hyvä. Että jos näin on, niin mistä tän-, missä tämä näkyy näissä pankin papereissa, että tää on tää prosessi? Johon hän hieman vaivautuneena totesi, että se ei ehkä löydy nyt näistä mistään ihan selkokielisesti. Jollonka mä sanoin, että no mutta, jos se on kerta tää teillä vallitseva toimintatapa elikkä sinun kutsumasi hyvä pankkitapa yrittäjiä kohtaan, niin, niin sinulle ei varmaan ole mitään sitä vastaan, ett sä lisäät tämän lauseen tuohon lisätietojakohtaan tähän velkakirjaan.”

Pankkivirkailija tarkasti pankin johtoportaalta, voiko Palmun toivoman lisäehdon laittaa sopimukseen. Tuloksena oli, että voi, ja pankki kirjasi sopimukseen:
”Hyvän pankkitavan mukaisesti realisoidaan vakuuksien realisointitilanteessa ensin yrityksen omaisuus.”
Pari kuukautta kesäkuun 2013 velkojainkokouksen jälkeen Palmu yllättyi. Pankki lähetti velkomushaasteet, joissa lainojen vakuudeksi annettua yrittäjien omaisuutta haettiin ulosottoon.

MOT:
”Nyt en ihan ymmärrä. Lainasopimuksessa luki, että tällaisessa tilanteessa realisoidaan ne ensin yhtiön omaisuus eli tämä rakennus eikä suinkaan teidän omia vakuuksia?”

Annu Palmu:
”Niin, en minäkään sitä ymmärtänyt varsinkin sitten, että kun tää tosiaan niin ku haaste tuli ja yritin tästä saada asiaa keskusteluun Someron säästöpankin kanssa niin mitään ei tapahtunut . . . me olemme uskaltaneet ottaa tämmösen suuren lainan luottaen siihen, että pankki noudattaa antamaansa sitoumusta.”

MOT:
”Eli hyvää pankkitapaa?”

Annu Palmu:
”Hyvää pankkitapaa ja sitä, että ensin realisoidaan konkurssiin haetun yrityksen varallisuus, ja nyt me emme olisi koskaan lähteneet tähän niin kun kuvioon jos tää pankkivirkailija olisi siinä lainanottotilanteessa sanonut, että vaikka tässä nyt on tämä talo vakuutena niin älkää hyvät naiset kuvitelko, että me nyt odotamme tämän talon myyntiä vaan, jos tulee tiukka paikka niin me lähdemme hakemaan teidän mökkinne ja kotinne ja kaikki takaukset niin kun näin.”

Asian mentyä oikeuteen pankki ilmoitti, että sen kirjoittama erityisehto on väärässä asiakirjassa:
”. . . se olisi pitänyt kirjoittaa panttaussopimukseen eikä velkakirjaan”.
Käräjäoikeus antoi päätöksensä riidassa viime vuoden toukokuussa. Oikeus katsoi, että pankki sai itse päättää, missä järjestyksessä se alkoi hakea saataviaan.
”Lisäehto koskee vain pantin rahaksi muuttamista tai takauksen perimistä rahana, ei perimistuomion hakemista.”
Oikeuden mukaan pankin ei tarvinnut ryhtyä ensin muuttamaan rahaksi konkurssiin menneen yhtiön omaisuutta eli täysihoitolan rakennuksia.

Annu Palmu:

Annu Palmu:
”Salon käräjäoikeus teki päätöksen, jossa se totesi, että, ett jonka päätelmä on se, että Someron säästöpankki on saanut rikkoa tällasta itse erikseen sopimukseen lainapaperiin kirjoittamaansa selkeetä tekstiä, ja kaiken lisäksi niin sanottua hyvää pankkitapaa ei noteerattu tässä lainkaan. Suomeks sanottuna mä hävisin koko jutun 6–0.”

Palmu valitti päätöksestä Turun hovioikeuteen. Se päätti kaksi kuukautta sitten, 18. huhtikuuta, että käräjäoikeuden päätös pidetään voimassa.
Yrityksen pääomaisuus eli täysihoitolan rakennukset ovat edelleen myymättä.

Annu Palmu:
”Se mikä täss on se iso asia, on se, ett hovioikeus suojeli siis Someron säästöpankkia tässä niin pitkälle, että se jätti käsittelemättä nää substanssikysymykset, jotka on aivan keskeiset tän hyvä pankkitavan ja tän pankki ja yrittäjän välisessä suhteessa.”

Luottolaitoslaissa määrätään, että pankkien on noudatettava hyvää pankkitapaa. Hyvällä pankkitavalla tarkoitetaan pankkien itsensä määrittelemää hyvää pankkitapaa ja pankkien yleisesti noudattamia ”parhaita käytäntöjä, joista luottolaitos ei saisi olennaisesti poiketa asiakkaan vahingoksi”.
MOT pyysi haastattelua Someron Säästöpankilta, Länsi-Suomen Osuuspankilta, Säästöpankkiliitolta, Osuuspankki-ryhmältä, hyvän pankkitavan määritelleeltä Finanssialan keskusliitolta ja hyvän pankkitavan noudattamista valvovalta viranomaiselta eli Finanssivalvonnalta. Mikään niistä ei halunnut antaa edustajaansa kameran eteen avaamaan hyvää pankkitapaa.

Annu Palmu:
”Valitettavasti tää on kyllä ihan koko pankkikenttää koskeva asia, ja, ja en, en usko, että sieltä juurikaan kovin helposti löytyy semmosta niin sanotusti ihan puhdasta pel-, peluria, elikkä summa summarum hyvä pankkitapa suhteess yrittäjiin on valtakunnallisesti tällä hetkellä täysin epäselvä ja määrittelemätön. Ja enhän siis missään nimessä kiellä sitä, ettenkö ole antanu vakuuksia ja takauksia yritykseni lainojen tueksi. Nyt peräänkuulutan sitä, että tää järjestys on oikea, elikä nää yksityiset vakuudet ja takaukset ovat täytevakuuksia ja täytetakauksia. Ja tämä sääntö pitää saada yrittäjille tai muuten heill-, he ovat mielivallan kohteena. Se on täysin riippuvaista siitä, mitä kukin pankkilakimies ja pankin toimitusjohtaja päättää.”

Ilkka Pitkänen on toiminut molempien MOT:n haastattelemien yrittäjien lainopillisena avustajana.

MOT:
”Ovatko Hoikkalan ja Palmun tapaukset ainoita laatuaan?”

Ilkka Pitkänen, ekonomi, oikeustieteen lisensiaatti:
”Kyllä samantapaisia tapauksia on aika paljon.”

MOT:
”Mistä se oikein kertoo?”

Ilkka Pitkänen:
”Sikäli kun on kysymys vaikeuksiin joutuneiden yrittäjien niin kuin aseman jälkihoidosta lähinnä suhteissa pankkeihin, sen, sen tapainen on ilmeisesti se ongelma. Siitä se kertoo, että asiat ilmeisesti muodostuu liian vaikeiksi, että niitten ratkaiseminen kunnollisesti ei tahdo onnistua.”

Pitkästä ihmetyttää erityisesti se, että pankit eivät pyydettäessäkään anna kirjallista selvitystä kaikista asiakkaan varoihin kodistuneista toimista.

Ilkka Pitkänen:
”Tilitys on asiakirja, joka on ikään kuin kirjanpito, ja sen pitäisi loppu-, alimmalla rivillä osoittaa, mikä on asianosaisten välinen todellinen velkasuhde. Tällainen asiakirja kun olisi kädessä, niin siitä olisi helppo katsoa, että mikä siinä on väärin. Ellei sitä ole, niin sitten asia tulee usein hyvin vaikeaksi selvittää.”

MOT:
”Kuka siitä hyötyy, että tilityksiä ei tehdä?”

Ilkka Pitkänen:
”Useimmiten se, jonka hallussa varat tai realisoinneista saadut varat ovat.”

MOT:
”Eli?”

Ilkka Pitkänen:
”Se, jonka hallussa ovat pantit olleet. Elikkä jos on pankista kysymys, niin niitä on sitten jäänyt pankkien haltuun.”

Tatu Hoikkala nosti vuonna 2009 kanteen, jossa hän vaatii tilitystä pankiltaan. Satakunnan käräjäoikeus ei ole vielä ratkaissut asiaa.

MOT:
”Miksi tuomioistuimet eivät yksiselitteisesti vaadi tilityksiä pankeilta?”

Ilkka Pitkänen:
”Sitä en tiedä, mutta olen kyllä sellaisenkin kokenut, että nyt on asetettu tilityksen tekemiseksi uhkasakko, mutta se ei toistaiseksi ainakaan, en voi niin paljon puhua kun se asia on vielä vireillä, toistaiseksi ei ole johtanut muuhun kuin, että on saatu iso läjä papereita, joista ei pysty näkemään sitä loppusaldoa.”

Ruut Sjöblom tutki väitöskirjaansa konkurssin tehneiden ja ylivelkaantuneiden yrittäjien selviytymistä pitkällä aikavälillä.

Ruut Sjöblom:
”Mun tutkimuksessa nää asenteet näky voimakkaasti. Että osa, osa yrittäjistä koki häpeää ihan sisäsyntyisesti tästä konkurssista ja siit epäonnistumisesta. Mutta tosi, tosi voimakkaasti tuli esiin myös se, että sieltä yhteisön tasolta, taholta tulee sitä tuomitsemista. Ja, ja, ja ikään kuin vaaditaan häpeämään.”
”Sit meil on lisäks tällanen moraaliseettinen kaiku sanassa ’velka’ aina. Elikkä ikään kuin se olis jotain, liittyis johonkin holtittomaan käyttäytymiseen tai muuhun. Vaikka todellisuudessa yri-, yritystoiminta lähes poikkeuksetta aina vaatii velan ottamista. Se on erittäin harvinaista, että joku pystyy toimimaan ilman velkaa yrittäjänä.”

Petri Malinen:
”Ett kyllhän meidän kulttuurissa vieläkin on vahvasti ja jopa osittain lainsäädännön puolellakin se, että eihän meillä epäonnistumisia oikeestaan sallita.”
”Meidän pitäs ymmärtää, että yrittäjyyteen kuuluu, niin kun siihen aina kuuluukin riski. Ja se riski toteutuu joskus joidenkin kohdalta, mutt että yleensähän siitä opitaan.”

MOT:
”Millaisia ovat hurjimmat tapaukset, joihin törmäsitte väitöskirjaa tehdessänne?”

Ruut Sjöblom:
”Siellä lähes poikkeuksetta jokainen tarina oli omalla tavallaan traaginen ja vaikea. Mutta ehkä, ehkä koskettavimmat oli, oli ne, kun haastateltava oli yrittänyt itsemurhaa, ja onneksi epäonnistunut niissä. Ja yhden, yhden haastateltavan puoliso teki itsemurhan. Se että velka . . . Se että velka-, velkaongelmat johtaa hengen päättämiseen, ihmishengen päättämiseen, silloin mielestäni joku menee pieleen.”

Annu Palmu:
”Meill ei ole tahoa, joka ois määrittäny selkeesti, mikä on hyvä pankkitapa yrittäjien suhteen. Ja täähän on semmonen asia, joka täytyy saada välittömästi määriteltyä reilusti luottamusta vahvistavasti täss yhteiskunnassa, jos me haluamme tän yhteiskunnan pois tästä kuopasta, missä me nyt ollaan ja rohkeita yrittäjiä toteuttamaan omia unelmiaan ja tuottamaan hyvää tähän maahan.”

MOT:
”Te olette käynyt monta oikeusjuttua pankkia vastaan. Onko oikeustaistelu ollut hintansa väärti?”

Tatu Hoikkala:
”Hyvä kysymys. Onhan se hyvin haasteellista ja turhauttavaakin ollut monta kertaa, mutta periaate on, että periksi ei vääryyden edessä anneta.”

MOT: Pankkivangit
TV1 maanantaina 13.6. klo 20
Uusinnat:
TV1 keskiviikkona 15.6. klo 16.20
TV1 torstaina 16.6. klo 6.25

Viit.

Kun pankista tulee vihollinen

Velkavankeuteen suistuneet yrittäjät nousemassa pankkeja vastaan

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *