“Olla lättähattu viimeinen”

Lättähattu-viimeien
Lättähattu-viimeien
 
Turun Henrikin seurakunta järjesti vuonna (2012) 75 vuotta täyttäneille ja vielä täyttäville kahvitilaisuuden.
 
Puheessaan pastori palautti meidät aikaan, jonkalaista hartaasti  toivoen ei koskaan enää tuleville sukupolville koettavaksi tule. .. tarkoitti sota-aikaa. Hän luetteli Wikipediasta … http://fi.wikipedia.org/wiki/1937.. muutamia muita  tapahtumia ja aiheita vuodelta 1937:
 
Itse tuosta listasta mm
• 17. lokakuuta – Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät ensimmäisen kerran Al Taliaferron ja Ted Osbournen sarjakuvastripissä.
• 15. helmikuuta – Kyösti Kallio valittiin presidentinvaalien toisessa äänestyksessä Suomen presidentiksi. Olen siis elänyt kymmenen (10) presidentin valtakaudella…
• 31. toukokuuta – Suomessa säädettiin kansaneläkelaki.
• 16. joulukuuta – Kansaneläkelaitos aloitti toimintansa.
• 21. joulukuuta – Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaatioelokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa.
 
Pastorin kysymykseen kenen synnyinpaikka on kauimpana Turusta, esittelyssä tuli esille suuri määrä itärajan takaisia pitäjiä luovutetulta alueelta. Samalla todettiin että olimme vain kaksi vuotiaita kun talvisota syttyi ja jouduimme kokemaan avuttomina lapsina talvi- ja jatkosodan. Monelta isä oli jäänyt palaamatta enää perheensä piiriin.
 
Sotien jälkeisistä kouluajoista kehkeytyi vilkas keskustelu; miten nuoriso sopeutui vaikeiden olojen ja puutteen kyllästämään yhteiskuntaan. No, omassa isättömän osassani lättähattu-ilmiö imaisi, oliko se kapinaa, riippumattomuuden osoituista, vai mitä?
 

Kuvan lähde: Heiskanen – Mitchell. Lättähatuista punkkareihin. Keuruu 1985. s. 114.
 
Lättähattu-habitukseenhan liittyi piikkikärkikengät, kapealahkeiset housut ja nahkatakki, Suave- tai Brylcreeme –hiusravoilla käsitellyt hiukset, sekä se lättään lyöty hattu. Iltamien vapauduttua vauhdikas jive-tanssi ja kaikki se mitä viiskytluvun vahvistuvaan nuorison esiinnousuun liittyi.
 
Oliko lättähattu-asut nuorisomuotia. Jos verrataan punkkareita ja hiphoppareita, asut olivat siistit, etupäässä mustat housut, hyvin kiillotetun kengät. Nahkatakissa ueimmiten topatut hartiat. Kieltämättä asukokonaisuus oli kylä- ja kaupunkikuvassa huomion herättävää. Myös on huomion arvoista se, että pojat näkivät vaivaa hiustensa hoidossa ja kuten kuva osoittaa meininguissä oli vauhtia…
 
Lättähattu-nuoria paheksuttiin. Ääneen epältiin ettei niistä sälleistä kunnon kansalaisia kehity, etenkään niistä pojista, joiden isät eivät olleet kuria pitämässä.
 
Muistissani on kun 1957 syksyllä nousin Nivalasta junaan, varustettuna “litteralla”, eli matkalipulla Joensuun lähelle, Ylämyllylle “sotaväkeen” , Meidät koltiaiset suljettiin junan viimeiseen vaunuun ja jokaisella isommalla rautatieasemalla oli poliisipartiot vahtimassa, ettei kukaan poistu vaunusta. Toki Iisalmessa livahdimme asemaravintolan vessaan ja Heikki jäi kiinni. Hän tuli perille päivää myöhemmin ja varusmiesaika piteni viikolla.
 
Kahvitilaisuudessa meitä kolme samassa kerrostalossa asuvaa miestä tulimme tietoisiksi samasta lättähattu-ikäluokastamme. Vuosikymmenten aikana ei ole koskaan puhuttu sota-ajoista, ei ole keskusteltu syntyäajoista eikä lapsuusvuosista.
 
Sotaveteraanit joutuivat takavuosina kätkemään kokemuksensa syvälle sisimpäänsä. Näköjään me sota-ajan ikäluokat jatkamme samaa kätkentää?

3 vastausta artikkeliin ”“Olla lättähattu viimeinen””

  1. * OLIHAN se kiinnostavaa aikaa…. Nyt jälkeenpäin ihmettelen (kun vertaa hippiliikkeeseen ja kovan rockin ääri-ilmiöihin) edustimme kilttiä nuorisokulttuuria. Silti olimme ”kukkahattutätien” ja virkavallan silmätikkuina… Jive oli siistiä punk-reuhtomiseen verrattuna. Oman itsetuntoni kohotin ostamalla (ensimmäisillä tienesteilläni) harmonikan.

  2. Esimerkki miten suomalainen vaikene… Kahvitilaisuudessa meitä kolme samassa kerrostalossa asuvaa miestä tulimme tietoisiksi samasta lättähattu-ikäluokastamme. Vuosikymmenten aikana ei ole koskaan puhuttu sota-ajoista, ei ole keskusteltu syntyäajoista eikä lapsuusvuosista.

    Sotaveteraanit joutuivat takavuosina kätkemään kokemuksensa syvälle sisimpäänsä. Näköjään me sota-ajan ikäluokat jatkamme samaa kätkentää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *